Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut nyt kuukauden ilman alkoholia - tässä havaintoni!
27.08.2021 |
Olen 43-vuotias perheellinen, työssäkäyvä, maratonin aikaan 3.15. juokseva hyväkuntoinen mies. Olen ollut myös viimeiset 15 vuotta alkoholin suurkuluttaja. En siis silminnähden alkoholisti, mutta reilusti yli riskirajojen juova. Kiitos elämäntilanteeni olen pystynyt nautiskelemaan "hienoja" alkoholia "sivistyneesti" ja tälläkin selittelemään juomistani. Olen myös aidosti aina rakastanut nousuhumalan tunnetta. Olen myös tykännyt muutaman kerran vuodessa suomeksi sanottuna myös ryypätä kavereiden kanssa muutaman päivän kerrallaan. Viimeiset vuodet olen juonut päivittäin n. 3-4 annosta alkoholia, viikonloppuisin enemmän. Aloitin alkoholin käytön lukiossa vuonna 1993. Tämän jälkeen olen ollut 2 kertaa juomatta 3 viikkoa, muuten en ole ollut viikkoa pidempään. Viimeiset 3 vuotta olen juonut joka päivä alkoholia.
Kuukausi sitten, viikkoa ennen kuin lasten koulut alkoivat päätin, että nyt kokeilen, millaisia muutoksia alkoholi poisjättäminen voisi tuoda - onhan näitä juttuja tullut epäuskoisena hymähdellen aina luettua iltapäivälehdistä.
Nyt on pakko sanoa, että lähes kaikki on muuttunut:
-vaikeat univaikeudet (minulla jatkuva heräily yöllä), joista olen kärsinyt käytännössä koko aikuisikäni ovat poissa
-vireystila päivällä on täysin toiselta planeetalta
-mieliala on miljoona kertaa parempi
-fyysinen suorituskyky on parantunut hämmentävän paljon (mm. kympin juoksuajasta lähtenyt 5 minuuttia ja on nyt 39 minuuttia)
-ajatukset kulkevat todella paljon paremmin
-ärtynyt olo loistaa poissaolollaan
-olen jollakin tavalla paljon rauhallisempi, ja tämän on sanonut vaimokin
Keskeisin muutos on kuitenkin tämä: olen vapautunut PAKKOMIELTEESTÄ, joka on tietämättäni vaivannut minua yli 10 vuotta. Nyt vasta ymmärrän, että olen ajatellut alkoholia erittäin paljon joka päivä ja jo päivällä usein (erityisesti lomalla) miettinyt, milloin saisi juoda vähän. Tämä on ollut todella vapauttavaa ja jotenkin ajatusenergiaa riittää hirmu paljon muihin asioihin tällä hetkellä.
Absolutistiksi en aio kokonaan heittäytyä, mutta myöskään entiseen en todellakaan aio palata.
Mukava olisi kuulla muiden kokemuksia aiheesta!!
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri kolme viikkoa ilman alkoholia, koska oli rankka lääkekuuri päällä, joten nukkumisesta en osaa sanoa, koska lääkitys vaikutti uneen tietysti myös.
Mutta nyt ei alkoholi enää maistu ihan samoin kuten ennen, yksi viinilasillinen riittää ja enempää ei tee mieli, eikä joka päivä sitäkään. Alkoholitonta olutta olen juonut muutenkin jo vuosia, joten sitä jatkoin lääkekuurin aikana ja jatkan edelleen. Kolmen viikon aikana pääsin alkoholijuomien juomien makuun muutenkin.Samperin autocorrect: siis pääsin alkoholittomien juomien makuun.
Ei autocorrect, vaan freudilainen lipsahdus. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin juuri, että ensimmäistä kertaa kestän alkoholia. Voin juoda kolmanneslitran 5%:sta olutta ja siitä tulee HYVÄ olo - ei pöhnäinen kuten ennen, ja vähemmästäkin...
Voiko syynä olla se, että olen 1,5 kk:n ajan harrastanut erittäin paljon liikuntaa päivittäin? Nut hiukan vähentänyt, mutta monta tuntia kevyttä liikuntaa päivässä edelleen. Olen hoikka.
En ole milloinkaan ollut kunnon humalassa, enkä normaalisti voinut juoda edes puolta tölkkiä keskiolutta ilman, että tuli inhottavalla tavalla humalainen, väsynyt olo.
Olinkin huolissanikin tästä heikosta alkoholinsietokyvysyäni: oliko minulla aineenvaihduntahäiriö? Rasvamaksa? Tietääkseni olen terve, mutta pienikin määrä alkoholia vaikutti nopeasti kummallisella tavalla, aivan kuin olisin sille... allerginen.
En tiedä, mutta nyt voin nauttia oluesta ja se on mukavaa! Olen luonteeltani helposti addiktoituva mutta en alkoholiin, vaan Coca Colaan tai johonkin tiettyyn ruokaan.
Ehkä elimistö reagoi nautintoaineisiin siltä pohjalta, kuinka hyvin se voi kokonaisuudessaan: paljon rasitusta kuten ap:llä ja paljon alkoholia (tai jokin muu tekijä, joka liittyy alkoholinkäyttöön) ja elimistö ei jaksa sitä yhdistelmää? Jos vain toista, siis liikuntaa tai alkoholia, on paljon... sitten jaksaa jopa paremmin kuin ilman toista?
Toinen vaihtoehto on, että olut jota olen nyt juonut, on olennaisella tavalla erilaista kuin suomalainen olut.
Itse jätin alkoholin pois 2 vuotta sitten ja elämä ei ole muuttunut kyllä yhtään parempaan suuntaan. sosiaalinen elämä kuoli siihen samantien, eikä oikeen mikään tuo "hyvää fiilistä"
Minä lopetin viinin tissuttelun vuodenvaihteessa ja vaikutus on ollut huikea vaikken mikään suurkuluttaja ollutkaan!
Nukun nyt todella hyvin, meni varmaan 6 viikkoa ennen kuin unen laatu kohentui dramaattisesti. Ole töissä paljon aikaansaavempi ja ihon kunto on kohentunut niin että saan oikein kehuja.
Liikunta on myös alkanut maistua ihan eri tavalla ja nyt viikkoni kohokohdat on aikaiset aamutreenit lauantaisin ja sunnuntaisin.
Yksi elämäni parhaista päätöksistä tämä alkoholin hylkääminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholin säännöllinen juominen on pakoa jostakin. Useimmat tosimielellä raitistuvat alkoholistit joutuvat miettimään tätä pitkään ja huolellisesti, sillä pelkkä juomisen lopettaminen ei poista alkuperäistä syytä juomiselle.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin säännöllinen juominen on pakoa jostakin. Useimmat tosimielellä raitistuvat alkoholistit joutuvat miettimään tätä pitkään ja huolellisesti, sillä pelkkä juomisen lopettaminen ei poista alkuperäistä syytä juomiselle.
Useat ihan vaan juovat vaikka viinin maun takia. Se on sama kuin suklaa. Kohtuu kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen aina näitä hehkutuksia. Samaa se elämä on ilman alkoholiakin, vähän tylsempää mutta krapulalta onneksi välttyy.
Kuka pässi nyt alkoa edes juo kun tietää ettei siitä mitään hyötyä ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa ap 🤗 samansuuntaisia kokemuksia mulla, vaikkakin olen juonut ajoittain paljon sua enemmän, mutta vuosissa vähemmän(olen jonkun verran nuorempi). Tuo kuitenkin oli mullakin, että vuosia join vähimmillään sen 3 päivässä, ennenkuin tänä vuonna vihdoin lopetin. Se tosiaan on hämmästyttävää, miten paljon ne ihan pari annosta vaikuttaa koko olemukseen ja virkeyteen, juuri niinkuin erittelit.
Vaikka olin itse kokenut sen eron jo useammin, niin lipsahdin vaan uudelleen ja uudelleen tuohon tissutteluun, koska en jotenkin voinut uskoa tuon määrän oikeasti huonontavan elämänlaatua uudestaan, tai kun sen vetelän olon ehti unohtaa aina täysraittiuden aikana:) nykyään juon harvakseltaan, jos kunnolla tekee mieli tai on hyvä syy, sen 2-5 ja muuten en yhtään. Todella paljon parempi näin, ihan kuin elämään olisi tullut värit uudestaan😍
kaikkea hyvää sulle, kiva lukea tälläisiä havahtumisia🤗
Tällaisia haluaisin lukea lisää!
Nimittäin ihan mahdotonta viininjuomista, kiihtyvään tahtiin mennyt. Koronan aikaan ja jälkeen lähtenyt ihan päivittäiseksi.
Nyt ekaa kertaa liki 3 viikkoa ihan ilman tippaakaan. Odottelen niitä ihania positiivisia muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt ollut kuukauden ilman alkoholia. Olen 44-vuotias nainen ja käytän taatusti enemmän alkoholia kuin mitä THL suosittaa. Voin ihan helposti olla ilmankin, mitään riippuvuutta tai pakkoa ei siis ole, ja silloin kun ei maistu niin en juo ollenkaan. Yleensä sitä kestää viikon, joskus kaksi. Mutta sitten kun otan, voin olla viikon putkeen päissäni. Ja siis määrät ovat sarjaa kolme litraa viiniä tai 35 tölkkiä olutta per päivä.
No, nyt sitten olin kuukauden juomatta pisaraakaan ja tässä havaintoni;
Mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että elämä on piirun verran tylsempää. Liikun yhtä paljon kuin ennenkin, paitsi että kahdeksan kilometrin kävelylenkki on paljon tylsempää ilman huikkapulloa. Siivoaminen on tylsempää selvinpäin. Kavereiden kanssa on masentavaa olla se ainoa joka vain katselee kun muut humaltuvat.
Blah. Taidan kipaista Alkossa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin säännöllinen juominen on pakoa jostakin. Useimmat tosimielellä raitistuvat alkoholistit joutuvat miettimään tätä pitkään ja huolellisesti, sillä pelkkä juomisen lopettaminen ei poista alkuperäistä syytä juomiselle.
Varmasti juurikin näin. Näin viime yönä unen, jossa olimme kokoontuneet kaveriporukalla iltaa viettämään, jostain syystä entiseen asuntooni, jossa en unessa kuitenkaan enää asunut. Yhtäkkiä en enää löydäkään ostamiani alkoholijuomia ja alan syytellä muita juomieni piilottamisesta. Yksi porukasta toteaa vain, "Jollei niitä löydy, meinaatko hakea kaupasta lisää ja mennä tonne yksin juomaan." Unessa ällistyn suorasta puheesta, sillä juuri sellaista suunnittelin, kaveri nimittäin osoitteli sormellaan yläviistoon, entisen naapurini asuntoon, jossa usein tuli naapurin kanssa läträttyä, ja jonne naapuri kuolikin. Herättyäni uni jäi kyllä mieleeni kummittelemaan. Olisi vissiin lyhyen tauon sijaan pitää pitkä tauko tai lopettaa kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tammikuun puolivälistä alkoholitta. Vappuna näin vanhoja tuttujani ja voin sanoa että halu juoda yhtäkään enää on 0. Minulla on perussairaus jonka koen voivan paljon paremmin nyt, en ruoki tulehdusta ylimääräisellä oluella etc. Sellaista naistenlehtimäistä energiaa ja uudestisyntynyttä oloa ei kyllä ole eikä ole tulossa samasta syystä johtuen. Mutta yleisvointini on huomattavasti parempi, mielialani rauhallisempi ja olen kiinnostunut taas omista jutuistani. Kauhukseni huomasin että olen myös ruvennut tarkkailemaan lintuja tämän kevään aikana, tätiytyminen hyvässä vauhdissa ja kiva niin kaikkien hurjien vuosien jälkeen.
Toisenlainen mielipide.
Olin juomatta alkoholia puoli vuotta. Otin sitä ennen reippaasti.
Krapuloita ei ollut. Krapulat eivät tosin olleet ongelma minulle missään vaiheessa. Kuului ns. asiaan.
Sosiaalisuus väheni sekä v*tutti useammin. En kokeile toista kertaa.
En tiedä onko tämä sanottu jo tässä ketjussa, mutta kyllä ihminen on alkoholisti, kun juo joka päivä 4 annosta alkoholia ja ryyppää viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut juomatta useamman kuukauden. Nukun yhtä huonosti ja ole yhtä masentunut ja pahalla päällä. Naamakin yhtä ruma ja näppyläinen.
Mä oon ollu juomatta 6 kk ja ihan yhtä paskaa on kaikki. Ellei jopa paskempaa, kun ei ole edes sitä viinin siemailun iloa. Ärsyttää kaikki tällaiset "elämäni muuttui täysin" -hehkutukset. Joillain varmaan muuttuu, mutta osalla ei tapahdu mitään.
Minusta huomaa lähinnä niin, että pitkillä kuukausien tipattomilla (yhteensä puolet jokaisesta vuodesta viimeiset 4 vuotta) olen paljon ärsyttävämpi, introvertimpi ja muutenkin vittumaisempi luonteeltani. Terveys on toki parantunut, mutta muut asiat ei.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä sanottu jo tässä ketjussa, mutta kyllä ihminen on alkoholisti, kun juo joka päivä 4 annosta alkoholia ja ryyppää viikonloppuisin.
Alkoholisti, no se on ihan määrittelykysymys ja leimakirves vailla hyödyllistä sisältöä.
En tiedä lasketaanko mutta tässä minun kokemukseni: En ole juonut yli riskirajojen 20 vuoteen ja nuorempanakin harvemmin. En ole koskaan kokenut alkoholista suunnatonta mielihyvää tai euforiaa, useamman annoksen jälkeen seurauksena oli itku, huono käytös ja morkkis. Sinkkuna olin pitkiäkin aikoja täysin raitis enkä kaivannut alkoholia.
Perheellisenä tuli sitten viini viikonloppuisin ruokajuomaksi, määrä 1-2 annosta kerralla joten yhteensä 4-6 annosta per viikonloppu. Ajattelin että tämä on ihan normaalia ja terveellistä, tosin viime vuosina on selvinnyt että nollakäyttö on terveellisin. Olen masennus- ja ahdistusherkkä, tälläkin hetkellä diagnoosit. Ehkä myös oman lapsen kasvaminen lähelle täysi-ikäisyyttä on saanut miettimään suhdetta alkoholiin, että onko normaalia juoda viiniä ruoan kanssa ihan joka viikonloppu?
Meillä ei ole ollut kotona mitään huutoriitaa tai rähinää ruokailun jälkeen mutta oma oloni muuttui vuosien aikana vain kurjemmaksi. Alkoholin käytön olen rehellisesti kertonut lääkärissä ja toistuvissa kyselyissä. Huomasin myös sen että alkuviikosta oli todella levoton olo ja ahdistus oli huipussaan. Mietittiin hoitajan kanssa yhdessä että voisiko viikonloppujen sosiaalinen kuorma tai joku muu tekijä nostaa ahdistuksen valloilleen? Myös unettomuutta (lääkkeetön hoito) pidettiin mahdollisena.
Joten alkuvuodesta aloin tietoisesti jättää alkoholia vähemmälle. En tiedä onko sitten muita tekijöitä mutta ainakin oma ahdistukseni on pikkuhiljaa laskenut. Reilu vuosi sitten vähensin myös kahvinjuontia, en lopettanut kokonaan. Nyt on ollut viikonloppuja kun en ole juonut viiniä kuin yhden lasillisen tai sitten yhden oluen kun ei ole edes avattu viinipulloa. Perheelle en ole tätä vielä avannut, sanonut vain että ei kiitos, en halua viiniä tänään. Olen halunnut pohtia sitä itsekseni ensin mutta mietin että kannattaisiko täysi raittius?
Samperin autocorrect: siis pääsin alkoholittomien juomien makuun.