Vanha Englanninlammaskoira? Kokemuksia rodusta?

Kiva luonne kun muistaa sosiaalistaa. Leikkaisisn myös sosialistamisen ja sosiaalisten tapojen oppimisen vuoksi karvat lyhyeksi ja pitäisin lyhyenä. Olisin ottanut aikoinaan tuon itse, mutta halusin näyttelyihin myös (koska käyttöpuolen tuloksiin vaaditaan) ja karvoja ei silloin saa leikata. Olen tavannut monta yksilöä ja kaikki ihania. Voivat myös haukkua. Ja sellaisesta pennusta, jota pidetään karvan alla sokkona (kun kasvaa, ei näe ilmeitä ja eleitä jne.), eikä sitä viedä tutustumaan paikkoihin ja ihmisiin jne. voi tulla arka, vihainen tai mitä muuta tahansa. Eli enempi kuin rotu vaikuttaa se mitä sinä sille elämästä opetat.

Eikä pidä pitää irti, koska laki kieltää, huom, huom. Mutta oppii kyllä siienkin kun koirakoulussa käyt treenaamassa äiriön alla.

Vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteetteja, ei sohvakoira!

Ai niin...

P.s. Älä leikkaa viiksikarvoja, vaikka varsinainen turkki leikataankin lyhyeksi.

sairas rotukoira, ei jatkoon.

Nuoruudesta muistan, ihania! Turkki pitkänä vaati hoitoa. Haukkuherkkyyttä. Arkuutta, jos ei sosialisoi, valloittava sosiaalisena, kaikkien ystävä. Kouluttaessa vaatii toistoa.

Meidän koira (narttu) ainakin oppii äärettömän helposti, riittää että hiukan paheksuu jotain ei-toivottua toimintaa ja muistaa kehua kun tekee oikein. On kuin itsestään oppinut esim. kulkemaan tien reunassa, joten voi periaatteessa pitää irti missä vain. Liian ankaraa koulutusta pitääkin ehdottomasti välttää. Toisaalta on vanhanakin leikkisä ja kaikkien paras kaveri. Paimenkoiramaisuus näkyy siinä, että on onnellisin kun koko perhe on koolla. Koen, että turkki on helppohoitoisempi kuin luulisi, jos ei pidä näyttelyturkkia. Meillä lyhennetään noin kolme kertaa vuodessa ja harjaillaan kun muistetaan. Kaikki roskat ja hiekan tuo kyllä kostealla säällä ulkoa kotiin. Sympaattinen ja ihana karvaturri kyllä on. Melkein joka lenkillä joku ohikulkijakin ihastelee.

Kaunis koira. Suht harvinainen myös, en ole monesti edes nähnyt.