Olen ollut nyt kuukauden ilman alkoholia - tässä havaintoni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä join viiniä parinkymmenen vuoden ajan reilusti yli suositusten, säännöllisesti pari litraa viikossa, loppua kohden jopa tuplasti enemmän. Sietokykyni kasvoi hiljalleen litrojen myötä, enkä koskaan juonut krapulaan asti. Koska olin aina yksin, myös join yksin, joten juomiseni ei vaikuttanut muihin ihmisiin mitenkään.

Olen ollut yli vuoden kokonaan juomatta, koska en pääse Alkoon viiniostoksille.

Mikään ei ole muuttunut. Nukun edelleen kuin tukki, ihoni ja silmäni ovat kirkkaat, ja tänä talvena suorittamistani opinnoista päätellen aivoissanikin riittää tehoja. Odottelin kyllä viime syksynä pitkään sitä, että olisin muuttunut jonkinlaiseksi briljantiksi versioksi itsestäni, mutta turhaan odotin.

Eikö sinulla ole ystäviä tai sukulaisia? Useimmilla kaltaisillasi taitaa olla etäännytetty verkosto, jossa voidaan pahoin takiasi vaikka et tajua sitä. Koska olet pois pelistä senkin aikaa, jonka olisit voinut ylläpitää suhteitasi heihin. 

Kuinka niin "kaltaisillani"? Juuri sinunlaisistasi ihmisistä kirjoitin kommentissani numero 31. Onko omasi tai jonkun tuttavasi alkoholinkäyttö sumentanut ajatuksesi niin, että syyttelet tuiki tuntemattomia ihmisiä siitä, mitä perhekuvistasi näkyy?

En soittele ihmisille iltauutisten jälkeen, joten kukaan ei ole tavannut minua edes hiprakassa. En koskaan juo itselleni krapulaa. Terveyteni on erittäin hyvä ja sukulaiseni ovat minulle rakkaita.

Tosi hyvä lopputulos, onnittelut siitä! Olen ihan onnellinen puolestasi! Harvoin täällä tulee näin sanottua. Sellaisena vinkkinä sanoisin, että jos nousuhumalan fiilis vetää liikaa puoleensa, kannattaa kokeilla naltreksonia juomisen yhteydessä, saa varmasti lääkäriltä reseptin, kun kerrot tarinasi. Naltreksoni leikkaa noita humalan euforisia tunteita ja tekee varmasti osaltaan sen, että juominen ei herätä enää niin kovaa kaipuuta. Naltreksonista olen kuullut hyviä kokemuksia henkilöiltä, joilla on ollut juomisen kanssa ongelmia, en tarkoita siis sinua. Itse en juo enää mitään, koska juoppous ja siitä seuranneet ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä join viiniä parinkymmenen vuoden ajan reilusti yli suositusten, säännöllisesti pari litraa viikossa, loppua kohden jopa tuplasti enemmän. Sietokykyni kasvoi hiljalleen litrojen myötä, enkä koskaan juonut krapulaan asti. Koska olin aina yksin, myös join yksin, joten juomiseni ei vaikuttanut muihin ihmisiin mitenkään.

Olen ollut yli vuoden kokonaan juomatta, koska en pääse Alkoon viiniostoksille.

Mikään ei ole muuttunut. Nukun edelleen kuin tukki, ihoni ja silmäni ovat kirkkaat, ja tänä talvena suorittamistani opinnoista päätellen aivoissanikin riittää tehoja. Odottelin kyllä viime syksynä pitkään sitä, että olisin muuttunut jonkinlaiseksi briljantiksi versioksi itsestäni, mutta turhaan odotin.

Eikö sinulla ole ystäviä tai sukulaisia? Useimmilla kaltaisillasi taitaa olla etäännytetty verkosto, jossa voidaan pahoin takiasi vaikka et tajua sitä. Koska olet pois pelistä senkin aikaa, jonka olisit voinut ylläpitää suhteitasi heihin. 

Kuinka niin "kaltaisillani"? Juuri sinunlaisistasi ihmisistä kirjoitin kommentissani numero 31. Onko omasi tai jonkun tuttavasi alkoholinkäyttö sumentanut ajatuksesi niin, että syyttelet tuiki tuntemattomia ihmisiä siitä, mitä perhekuvistasi näkyy?

En soittele ihmisille iltauutisten jälkeen, joten kukaan ei ole tavannut minua edes hiprakassa. En koskaan juo itselleni krapulaa. Terveyteni on erittäin hyvä ja sukulaiseni ovat minulle rakkaita.

Et ole ehkä oikea ihminen luennoimaan sumentuneista ajatuksista. Jos syyllistyit sanoistani, onko mahdollista että sillä taas ei ole mitään tekemistä minun kanssani, joka olen sinulle tuntematon yhtä hyvin kuin sinä minulle. 

Isäni valehteli minulle vuosikymmeniä juuri kuten sinäkin teet. Ei soitellut humalassa, ja jos soittikin niin minä en sitä erottanut ennen kuin ennenaikainen dementia alkoi oireilla muutenkin. Hän ei kyennyt ymmärtämään, mitä pahaa hän on kenellekään tehnyt, vaikka hän ei koskaan tullut kylään, koska kerran hänen iltansa uutisten jälkeen oli varattu tästä ikuisuuteen. Niin rakas sukulainen minä hänelle olin. Tapasimme vain jos menin sinne, vaikka hän oli vapaa kulkemaan ja minulla ruuhkavuodet. 

Hienostunut alkoholisti osaa hienosti peitellä sitä, miten aggressiivisesti suhtautuu muiden ihmisten tarpeisiin. Puheet rakkaista ovat sanahelinää, jolla kätketään kaikki ne tylyt tunteet itseä, muita ja elämää kohtaan, jotka tosiasiassa estävät elämästä ja joille ei järkevämpää käsittelymenetelmää arsenaalista löydy. 

Isänikin oli vuoden juomatta. Se ei muuttanut mitään (paitsi nuorensi häntä 20 vuotta ja pelasti hänen henkensä sillä erää). Henkisesti hän oli täysin kyvytön käsittelemään muille tekemiään vääryyksiä ja hylkäämisiä, ja elämä oli vain tylsää ja vastenmielistä. Hänellä oli kyllä valittamista ja moitteita jaeltavaksi senkin edestä. Tajusin vasta siinä vaiheessa, että tosiasiallisesti hänen sentimentaaliset tunteensa minua kohtaan perustuivat siihen, että hän oli tukkinut ainoan lapsensa turvan niin tehokkaasti, etten uskaltanut aikuisenakaan asettua häntä vastaan. Sen kerran kun niin lopulta tein, hän meinasi tulla päälle. Minun olisi viisikymppisenä edelleen pitänyt käyttäytyä kuin herttainen kymmenenvuotias, jotta hän olisi ollut tyytyväinen. Sen ikäinen olin kun perheemme hajosi ja siitä eteenpäin hän tunsi minut vain erittäin näennäisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä join viiniä parinkymmenen vuoden ajan reilusti yli suositusten, säännöllisesti pari litraa viikossa, loppua kohden jopa tuplasti enemmän. Sietokykyni kasvoi hiljalleen litrojen myötä, enkä koskaan juonut krapulaan asti. Koska olin aina yksin, myös join yksin, joten juomiseni ei vaikuttanut muihin ihmisiin mitenkään.

Olen ollut yli vuoden kokonaan juomatta, koska en pääse Alkoon viiniostoksille.

Mikään ei ole muuttunut. Nukun edelleen kuin tukki, ihoni ja silmäni ovat kirkkaat, ja tänä talvena suorittamistani opinnoista päätellen aivoissanikin riittää tehoja. Odottelin kyllä viime syksynä pitkään sitä, että olisin muuttunut jonkinlaiseksi briljantiksi versioksi itsestäni, mutta turhaan odotin.

Eikö sinulla ole ystäviä tai sukulaisia? Useimmilla kaltaisillasi taitaa olla etäännytetty verkosto, jossa voidaan pahoin takiasi vaikka et tajua sitä. Koska olet pois pelistä senkin aikaa, jonka olisit voinut ylläpitää suhteitasi heihin. 

Kuinka niin "kaltaisillani"? Juuri sinunlaisistasi ihmisistä kirjoitin kommentissani numero 31. Onko omasi tai jonkun tuttavasi alkoholinkäyttö sumentanut ajatuksesi niin, että syyttelet tuiki tuntemattomia ihmisiä siitä, mitä perhekuvistasi näkyy?

En soittele ihmisille iltauutisten jälkeen, joten kukaan ei ole tavannut minua edes hiprakassa. En koskaan juo itselleni krapulaa. Terveyteni on erittäin hyvä ja sukulaiseni ovat minulle rakkaita.

Et ole ehkä oikea ihminen luennoimaan sumentuneista ajatuksista. Jos syyllistyit sanoistani, onko mahdollista että sillä taas ei ole mitään tekemistä minun kanssani, joka olen sinulle tuntematon yhtä hyvin kuin sinä minulle. 

Isäni valehteli minulle vuosikymmeniä juuri kuten sinäkin teet. Ei soitellut humalassa, ja jos soittikin niin minä en sitä erottanut ennen kuin ennenaikainen dementia alkoi oireilla muutenkin. Hän ei kyennyt ymmärtämään, mitä pahaa hän on kenellekään tehnyt, vaikka hän ei koskaan tullut kylään, koska kerran hänen iltansa uutisten jälkeen oli varattu tästä ikuisuuteen. Niin rakas sukulainen minä hänelle olin. Tapasimme vain jos menin sinne, vaikka hän oli vapaa kulkemaan ja minulla ruuhkavuodet. 

Hienostunut alkoholisti osaa hienosti peitellä sitä, miten aggressiivisesti suhtautuu muiden ihmisten tarpeisiin. Puheet rakkaista ovat sanahelinää, jolla kätketään kaikki ne tylyt tunteet itseä, muita ja elämää kohtaan, jotka tosiasiassa estävät elämästä ja joille ei järkevämpää käsittelymenetelmää arsenaalista löydy. 

Isänikin oli vuoden juomatta. Se ei muuttanut mitään (paitsi nuorensi häntä 20 vuotta ja pelasti hänen henkensä sillä erää). Henkisesti hän oli täysin kyvytön käsittelemään muille tekemiään vääryyksiä ja hylkäämisiä, ja elämä oli vain tylsää ja vastenmielistä. Hänellä oli kyllä valittamista ja moitteita jaeltavaksi senkin edestä. Tajusin vasta siinä vaiheessa, että tosiasiallisesti hänen sentimentaaliset tunteensa minua kohtaan perustuivat siihen, että hän oli tukkinut ainoan lapsensa turvan niin tehokkaasti, etten uskaltanut aikuisenakaan asettua häntä vastaan. Sen kerran kun niin lopulta tein, hän meinasi tulla päälle. Minun olisi viisikymppisenä edelleen pitänyt käyttäytyä kuin herttainen kymmenenvuotias, jotta hän olisi ollut tyytyväinen. Sen ikäinen olin kun perheemme hajosi ja siitä eteenpäin hän tunsi minut vain erittäin näennäisesti. 

Näin.

Kaljaa!!kylmää kaljaa ja heti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentää katsoa perjantaisin Alkosta viinalastia hakevia ihmisiä. Ihmettelen miksi?

Mielestäni koko alkoholin voisi kriminalisoida.

Ihan siksi sitä alkoholia ostetaan kun se on ainoa laillinen päihde. Miksikö sitä juodaan? No siksi kun halutaan humaltua, päihtyä, huumaantua.

Mutta miksi ei voi olla onnellinen ihan omana itsenään? Mikä ihmisessä on vialla? Kannattaisi työstää omaa ajatusmaailmaa ja asennoitumista elämään, jos haluaa paeta todellisuutta humaltumisella.

Alkoholi on todella helposti addiktoiva myrkky.

Mikseivät apinat voisi olla onnellisia ihan omana itsenään? Miksi niiden lisäksi norsut ovat murtautuneet kyläkauppaan, juoneet viisisataa litraa viinaa ja riehuneet sitten kylässä ja rikkoneet paikat? Pitäisikö banaanikärpästen työstää omaa ajatusmaailmaansa ja asennoitumistaan elämään sen sijaan, että syöksyvät punaviiniansoihin ja hukkuvat?

Hyvä norsut!

Mielestäni elämään kuuluu sekoitaa nuppi silloin tällöin ja vähän tanssahdella. Tosin sopii vain niille joilla ei lähde mopo käsistä.

Olisi hyvä jos kaikenlaiset psykedeeliset huumeetkin olisivat laillisia. Ja kannabis tietenkin. Ihmisellä on oikeus ottaa vähän etäisyyttä todellisuuteen jos haluaa.

Jatkuva juominen ei tietenkään ole hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä join viiniä parinkymmenen vuoden ajan reilusti yli suositusten, säännöllisesti pari litraa viikossa, loppua kohden jopa tuplasti enemmän. Sietokykyni kasvoi hiljalleen litrojen myötä, enkä koskaan juonut krapulaan asti. Koska olin aina yksin, myös join yksin, joten juomiseni ei vaikuttanut muihin ihmisiin mitenkään.

Olen ollut yli vuoden kokonaan juomatta, koska en pääse Alkoon viiniostoksille.

Mikään ei ole muuttunut. Nukun edelleen kuin tukki, ihoni ja silmäni ovat kirkkaat, ja tänä talvena suorittamistani opinnoista päätellen aivoissanikin riittää tehoja. Odottelin kyllä viime syksynä pitkään sitä, että olisin muuttunut jonkinlaiseksi briljantiksi versioksi itsestäni, mutta turhaan odotin.

Eikö sinulla ole ystäviä tai sukulaisia? Useimmilla kaltaisillasi taitaa olla etäännytetty verkosto, jossa voidaan pahoin takiasi vaikka et tajua sitä. Koska olet pois pelistä senkin aikaa, jonka olisit voinut ylläpitää suhteitasi heihin. 

Kuinka niin "kaltaisillani"? Juuri sinunlaisistasi ihmisistä kirjoitin kommentissani numero 31. Onko omasi tai jonkun tuttavasi alkoholinkäyttö sumentanut ajatuksesi niin, että syyttelet tuiki tuntemattomia ihmisiä siitä, mitä perhekuvistasi näkyy?

En soittele ihmisille iltauutisten jälkeen, joten kukaan ei ole tavannut minua edes hiprakassa. En koskaan juo itselleni krapulaa. Terveyteni on erittäin hyvä ja sukulaiseni ovat minulle rakkaita.

Et ole ehkä oikea ihminen luennoimaan sumentuneista ajatuksista. Jos syyllistyit sanoistani, onko mahdollista että sillä taas ei ole mitään tekemistä minun kanssani, joka olen sinulle tuntematon yhtä hyvin kuin sinä minulle. 

Isäni valehteli minulle vuosikymmeniä juuri kuten sinäkin teet. Ei soitellut humalassa, ja jos soittikin niin minä en sitä erottanut ennen kuin ennenaikainen dementia alkoi oireilla muutenkin. Hän ei kyennyt ymmärtämään, mitä pahaa hän on kenellekään tehnyt, vaikka hän ei koskaan tullut kylään, koska kerran hänen iltansa uutisten jälkeen oli varattu tästä ikuisuuteen. Niin rakas sukulainen minä hänelle olin. Tapasimme vain jos menin sinne, vaikka hän oli vapaa kulkemaan ja minulla ruuhkavuodet. 

Hienostunut alkoholisti osaa hienosti peitellä sitä, miten aggressiivisesti suhtautuu muiden ihmisten tarpeisiin. Puheet rakkaista ovat sanahelinää, jolla kätketään kaikki ne tylyt tunteet itseä, muita ja elämää kohtaan, jotka tosiasiassa estävät elämästä ja joille ei järkevämpää käsittelymenetelmää arsenaalista löydy. 

Isänikin oli vuoden juomatta. Se ei muuttanut mitään (paitsi nuorensi häntä 20 vuotta ja pelasti hänen henkensä sillä erää). Henkisesti hän oli täysin kyvytön käsittelemään muille tekemiään vääryyksiä ja hylkäämisiä, ja elämä oli vain tylsää ja vastenmielistä. Hänellä oli kyllä valittamista ja moitteita jaeltavaksi senkin edestä. Tajusin vasta siinä vaiheessa, että tosiasiallisesti hänen sentimentaaliset tunteensa minua kohtaan perustuivat siihen, että hän oli tukkinut ainoan lapsensa turvan niin tehokkaasti, etten uskaltanut aikuisenakaan asettua häntä vastaan. Sen kerran kun niin lopulta tein, hän meinasi tulla päälle. Minun olisi viisikymppisenä edelleen pitänyt käyttäytyä kuin herttainen kymmenenvuotias, jotta hän olisi ollut tyytyväinen. Sen ikäinen olin kun perheemme hajosi ja siitä eteenpäin hän tunsi minut vain erittäin näennäisesti. 

Tosiaankin heijastelet omia henkisiä vaurioitasi täysin tuntemattomaan ihmiseen. Harmi, että sinulle on tapahtunut tuollaista, mutta voin vakuuttaa, että vaikka harrastinkin viininjuomista hyvin pitkään, en ole tehnyt vahinkoa itselleni enkä muille; minua pidettiin ja pidetään edelleen raittiina.

Yleistät ihan turhaan ja erittäin tarkoitushakuisesti. Selvästi haluat, että muutkin kuin sinun isäsi olisivat valehtelevia ja aggressiivisia juoppoja, mutta haukut nyt tyhjään yöhön. Sinun totuutesi ja uskomuksesi ovat vain sinun omiasi.

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten maksa-arvot ovat muuttuneet juomisen loputtua. Kaikki muutokset eivät näy suoraan ulospäin.

Onnea ap! Itse olen kanssa vähentänyt. Mitään ryyppäämistä en ole muutenkaan harrastanut, mutta viiniä tullut juotua suunnilleen pullo viikossa, välillä enemmänkin. Haittana huomannut seuraavana päivänä mielialan laskun, ärtyneisyyden, vatsa sekaisin ja katkonaiset yöunet ja siitä johtuva väsymys. Tykkään kanssa nousuhumalasta ja ihan punaviinin mausta, muuta en oikein nykyään juokaan, kun en tykkää. Ennen tykkäsin myös valkoviinistä ja kuohuviinistä, mutta nykyään jotenkin tökkii. Jotenkin melkein se mielikuva mielessä on kaikkein paras; kynttilät, parvekkeella istuskelua viltti harteilla ja viinilasi kädessä. Paras hetki kun avaa viinipullon. Siitä ilosta sitten nukut huonosti ja seuraavana päivänä kaikki noi mitä mainitsin. Ja lisänä huono omatunto, kun tulee ärhenneltyä lapsille. Kyllä sitä on tullut paljon pohdiskelua, että kannattaako? Nykyään en juo joka viikko ja usein valitsen pienemmän pullon jos tekee mieli. Joskus toki tulee ostettua normipullo, kuten eilen ja tänään taas ollut mieli maassa ja ärtynyt olo. Että kannattaako? Ei, ei kannata. Kunpa sen vaan aina muistaisi silloin kun on tulee näitä mielitekoja ja tunne että kyllä mä nyt ansaitsen tämän, kerrankos sitä eletään ja muita muka päteviä syitä.

N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä join viiniä parinkymmenen vuoden ajan reilusti yli suositusten, säännöllisesti pari litraa viikossa, loppua kohden jopa tuplasti enemmän. Sietokykyni kasvoi hiljalleen litrojen myötä, enkä koskaan juonut krapulaan asti. Koska olin aina yksin, myös join yksin, joten juomiseni ei vaikuttanut muihin ihmisiin mitenkään.

Olen ollut yli vuoden kokonaan juomatta, koska en pääse Alkoon viiniostoksille.

Mikään ei ole muuttunut. Nukun edelleen kuin tukki, ihoni ja silmäni ovat kirkkaat, ja tänä talvena suorittamistani opinnoista päätellen aivoissanikin riittää tehoja. Odottelin kyllä viime syksynä pitkään sitä, että olisin muuttunut jonkinlaiseksi briljantiksi versioksi itsestäni, mutta turhaan odotin.

Eikö sinulla ole ystäviä tai sukulaisia? Useimmilla kaltaisillasi taitaa olla etäännytetty verkosto, jossa voidaan pahoin takiasi vaikka et tajua sitä. Koska olet pois pelistä senkin aikaa, jonka olisit voinut ylläpitää suhteitasi heihin. 

Kuinka niin "kaltaisillani"? Juuri sinunlaisistasi ihmisistä kirjoitin kommentissani numero 31. Onko omasi tai jonkun tuttavasi alkoholinkäyttö sumentanut ajatuksesi niin, että syyttelet tuiki tuntemattomia ihmisiä siitä, mitä perhekuvistasi näkyy?

En soittele ihmisille iltauutisten jälkeen, joten kukaan ei ole tavannut minua edes hiprakassa. En koskaan juo itselleni krapulaa. Terveyteni on erittäin hyvä ja sukulaiseni ovat minulle rakkaita.

Et ole ehkä oikea ihminen luennoimaan sumentuneista ajatuksista. Jos syyllistyit sanoistani, onko mahdollista että sillä taas ei ole mitään tekemistä minun kanssani, joka olen sinulle tuntematon yhtä hyvin kuin sinä minulle. 

Isäni valehteli minulle vuosikymmeniä juuri kuten sinäkin teet. Ei soitellut humalassa, ja jos soittikin niin minä en sitä erottanut ennen kuin ennenaikainen dementia alkoi oireilla muutenkin. Hän ei kyennyt ymmärtämään, mitä pahaa hän on kenellekään tehnyt, vaikka hän ei koskaan tullut kylään, koska kerran hänen iltansa uutisten jälkeen oli varattu tästä ikuisuuteen. Niin rakas sukulainen minä hänelle olin. Tapasimme vain jos menin sinne, vaikka hän oli vapaa kulkemaan ja minulla ruuhkavuodet. 

Hienostunut alkoholisti osaa hienosti peitellä sitä, miten aggressiivisesti suhtautuu muiden ihmisten tarpeisiin. Puheet rakkaista ovat sanahelinää, jolla kätketään kaikki ne tylyt tunteet itseä, muita ja elämää kohtaan, jotka tosiasiassa estävät elämästä ja joille ei järkevämpää käsittelymenetelmää arsenaalista löydy. 

Isänikin oli vuoden juomatta. Se ei muuttanut mitään (paitsi nuorensi häntä 20 vuotta ja pelasti hänen henkensä sillä erää). Henkisesti hän oli täysin kyvytön käsittelemään muille tekemiään vääryyksiä ja hylkäämisiä, ja elämä oli vain tylsää ja vastenmielistä. Hänellä oli kyllä valittamista ja moitteita jaeltavaksi senkin edestä. Tajusin vasta siinä vaiheessa, että tosiasiallisesti hänen sentimentaaliset tunteensa minua kohtaan perustuivat siihen, että hän oli tukkinut ainoan lapsensa turvan niin tehokkaasti, etten uskaltanut aikuisenakaan asettua häntä vastaan. Sen kerran kun niin lopulta tein, hän meinasi tulla päälle. Minun olisi viisikymppisenä edelleen pitänyt käyttäytyä kuin herttainen kymmenenvuotias, jotta hän olisi ollut tyytyväinen. Sen ikäinen olin kun perheemme hajosi ja siitä eteenpäin hän tunsi minut vain erittäin näennäisesti. 

Tosiaankin heijastelet omia henkisiä vaurioitasi täysin tuntemattomaan ihmiseen. Harmi, että sinulle on tapahtunut tuollaista, mutta voin vakuuttaa, että vaikka harrastinkin viininjuomista hyvin pitkään, en ole tehnyt vahinkoa itselleni enkä muille; minua pidettiin ja pidetään edelleen raittiina.

Yleistät ihan turhaan ja erittäin tarkoitushakuisesti. Selvästi haluat, että muutkin kuin sinun isäsi olisivat valehtelevia ja aggressiivisia juoppoja, mutta haukut nyt tyhjään yöhön. Sinun totuutesi ja uskomuksesi ovat vain sinun omiasi.

Isääni ei kukaan pitänyt raittiina, mutta en ymmärtänyt mistä oli kysymys ennen kuin hän sen lopulta suoraan sanoi. Siihen asti hän oli piilotellut asiaa ja tuo hetki jolloin hän sen sanoi oli sellainen äkkinäinen purskahdus, että jokin rikkoi hänen suojauksensa. 

Jos sinä olet lipittänyt hyvin pitkään ja silti sinua pidetään raittiina, niin miten voit väittää ettet ole valehtelija ja todennäköisesti siinä myös aggressiivinen? Koska olet päättänyt etukäteen, ettet ole voinut tehdä vahinkoa? Et ole lainkaan ainoa, joka turvautuu tuohon strategiaan. 

Samaten, minun totuuteni ja uskomukseni eivät ole vain minun omiani, ja väittäessäsi näin teet pahasti - samalla kun nimeät minun kommenttini haukkumiseksi. Ulkoistat aggression pois omista ominaisuuksistasi minun ominaisuudekseni. Yhä edelleen, et voi samaan aikaan vedota tuntemattomuuteen ja kuitenkin esiintyä niinkuin tuntisit minut. 

Alkoholistien omaisia yhdistää suuri hämmennys siinä vaiheessa, kun he tajuavat miten paljon heidän kokemuksissaan on samaa. Kiistät kaiken sanomani, se on ehkä yleisimpiä omaisten kokemuksista, jotka he tunnistavat heti. 

Miten sinä voisit tietää, mitä vahinkoa olet voinut muille tehdä, jos ei lasketa sitä, että olet aktiivisesti pitänyt heitä väärässä käsityksessä itsesi suhteen. Eivät he voi valittaa siitä, mitä eivät vielä tiedä sinun heille tehneen. Vahingot usein tulevat näkyviksi vasta myöhemmin. Kun emme muutenkaan voi olla varmoja ettemme olisi lähimmäisiämme lyöneet mitenkään laimin, niin alkoholista elämänsä sisällön luova ihminen ei sitä ainakaan voi varmaksi tietää. Mutta he jostain syystä väittävät kiven kovaan, ettei se heidän kohdallaan mitenkään ole mahdollista. Defenssi. 

Tiedä, etten sano tätä kaikkea haukkuakseni, sillä yhä edelleen, enhän minä sinua edes tunne. Haluan vain, että näistä asioista puhutaan. Ehkä joku havahtuu, edes hiukan. Toivon, että jatkat juomatta, mutta muista että jos olet niin aiemmin tehnyt, siihen oli luultavasti moninaisia syitä, ja niihin olisi hyvä vähitellen puuttua siihen tahtiin kuin ehdit ja jaksat. Koska eiväthän ne syyt itsestään juuri korjaannu, vaan niille pitää tehdä jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama tarina, ikä yms. Juonut kyllä jo seiskaluokasta asti paitsi raskausajat. Nyt olin vuosiin 2 päivää juomatta viikolla ja nukuin kuin tukki. Kyllä pelottaa mitä maksa tykkää juomisesta. Mut kyl on kieltämättä hauskaa ollut mitä selvinpäin ei olis kokenut.

Sydän pettää naisilla ennen kuin maksa. Moni kuolee äkillisesti neljänkympin paikkeilla. Sulla saattaa olla viimeiset elinpäivät tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä join viiniä parinkymmenen vuoden ajan reilusti yli suositusten, säännöllisesti pari litraa viikossa, loppua kohden jopa tuplasti enemmän. Sietokykyni kasvoi hiljalleen litrojen myötä, enkä koskaan juonut krapulaan asti. Koska olin aina yksin, myös join yksin, joten juomiseni ei vaikuttanut muihin ihmisiin mitenkään.

Olen ollut yli vuoden kokonaan juomatta, koska en pääse Alkoon viiniostoksille.

Mikään ei ole muuttunut. Nukun edelleen kuin tukki, ihoni ja silmäni ovat kirkkaat, ja tänä talvena suorittamistani opinnoista päätellen aivoissanikin riittää tehoja. Odottelin kyllä viime syksynä pitkään sitä, että olisin muuttunut jonkinlaiseksi briljantiksi versioksi itsestäni, mutta turhaan odotin.

Eikö sinulla ole ystäviä tai sukulaisia? Useimmilla kaltaisillasi taitaa olla etäännytetty verkosto, jossa voidaan pahoin takiasi vaikka et tajua sitä. Koska olet pois pelistä senkin aikaa, jonka olisit voinut ylläpitää suhteitasi heihin. 

Kuinka niin "kaltaisillani"? Juuri sinunlaisistasi ihmisistä kirjoitin kommentissani numero 31. Onko omasi tai jonkun tuttavasi alkoholinkäyttö sumentanut ajatuksesi niin, että syyttelet tuiki tuntemattomia ihmisiä siitä, mitä perhekuvistasi näkyy?

En soittele ihmisille iltauutisten jälkeen, joten kukaan ei ole tavannut minua edes hiprakassa. En koskaan juo itselleni krapulaa. Terveyteni on erittäin hyvä ja sukulaiseni ovat minulle rakkaita.

Et ole ehkä oikea ihminen luennoimaan sumentuneista ajatuksista. Jos syyllistyit sanoistani, onko mahdollista että sillä taas ei ole mitään tekemistä minun kanssani, joka olen sinulle tuntematon yhtä hyvin kuin sinä minulle. 

Isäni valehteli minulle vuosikymmeniä juuri kuten sinäkin teet. Ei soitellut humalassa, ja jos soittikin niin minä en sitä erottanut ennen kuin ennenaikainen dementia alkoi oireilla muutenkin. Hän ei kyennyt ymmärtämään, mitä pahaa hän on kenellekään tehnyt, vaikka hän ei koskaan tullut kylään, koska kerran hänen iltansa uutisten jälkeen oli varattu tästä ikuisuuteen. Niin rakas sukulainen minä hänelle olin. Tapasimme vain jos menin sinne, vaikka hän oli vapaa kulkemaan ja minulla ruuhkavuodet. 

Hienostunut alkoholisti osaa hienosti peitellä sitä, miten aggressiivisesti suhtautuu muiden ihmisten tarpeisiin. Puheet rakkaista ovat sanahelinää, jolla kätketään kaikki ne tylyt tunteet itseä, muita ja elämää kohtaan, jotka tosiasiassa estävät elämästä ja joille ei järkevämpää käsittelymenetelmää arsenaalista löydy. 

Isänikin oli vuoden juomatta. Se ei muuttanut mitään (paitsi nuorensi häntä 20 vuotta ja pelasti hänen henkensä sillä erää). Henkisesti hän oli täysin kyvytön käsittelemään muille tekemiään vääryyksiä ja hylkäämisiä, ja elämä oli vain tylsää ja vastenmielistä. Hänellä oli kyllä valittamista ja moitteita jaeltavaksi senkin edestä. Tajusin vasta siinä vaiheessa, että tosiasiallisesti hänen sentimentaaliset tunteensa minua kohtaan perustuivat siihen, että hän oli tukkinut ainoan lapsensa turvan niin tehokkaasti, etten uskaltanut aikuisenakaan asettua häntä vastaan. Sen kerran kun niin lopulta tein, hän meinasi tulla päälle. Minun olisi viisikymppisenä edelleen pitänyt käyttäytyä kuin herttainen kymmenenvuotias, jotta hän olisi ollut tyytyväinen. Sen ikäinen olin kun perheemme hajosi ja siitä eteenpäin hän tunsi minut vain erittäin näennäisesti. 

Tosiaankin heijastelet omia henkisiä vaurioitasi täysin tuntemattomaan ihmiseen. Harmi, että sinulle on tapahtunut tuollaista, mutta voin vakuuttaa, että vaikka harrastinkin viininjuomista hyvin pitkään, en ole tehnyt vahinkoa itselleni enkä muille; minua pidettiin ja pidetään edelleen raittiina.

Yleistät ihan turhaan ja erittäin tarkoitushakuisesti. Selvästi haluat, että muutkin kuin sinun isäsi olisivat valehtelevia ja aggressiivisia juoppoja, mutta haukut nyt tyhjään yöhön. Sinun totuutesi ja uskomuksesi ovat vain sinun omiasi.

Isääni ei kukaan pitänyt raittiina, mutta en ymmärtänyt mistä oli kysymys ennen kuin hän sen lopulta suoraan sanoi. Siihen asti hän oli piilotellut asiaa ja tuo hetki jolloin hän sen sanoi oli sellainen äkkinäinen purskahdus, että jokin rikkoi hänen suojauksensa. 

Jos sinä olet lipittänyt hyvin pitkään ja silti sinua pidetään raittiina, niin miten voit väittää ettet ole valehtelija ja todennäköisesti siinä myös aggressiivinen? Koska olet päättänyt etukäteen, ettet ole voinut tehdä vahinkoa? Et ole lainkaan ainoa, joka turvautuu tuohon strategiaan. 

Samaten, minun totuuteni ja uskomukseni eivät ole vain minun omiani, ja väittäessäsi näin teet pahasti - samalla kun nimeät minun kommenttini haukkumiseksi. Ulkoistat aggression pois omista ominaisuuksistasi minun ominaisuudekseni. Yhä edelleen, et voi samaan aikaan vedota tuntemattomuuteen ja kuitenkin esiintyä niinkuin tuntisit minut. 

Alkoholistien omaisia yhdistää suuri hämmennys siinä vaiheessa, kun he tajuavat miten paljon heidän kokemuksissaan on samaa. Kiistät kaiken sanomani, se on ehkä yleisimpiä omaisten kokemuksista, jotka he tunnistavat heti. 

Miten sinä voisit tietää, mitä vahinkoa olet voinut muille tehdä, jos ei lasketa sitä, että olet aktiivisesti pitänyt heitä väärässä käsityksessä itsesi suhteen. Eivät he voi valittaa siitä, mitä eivät vielä tiedä sinun heille tehneen. Vahingot usein tulevat näkyviksi vasta myöhemmin. Kun emme muutenkaan voi olla varmoja ettemme olisi lähimmäisiämme lyöneet mitenkään laimin, niin alkoholista elämänsä sisällön luova ihminen ei sitä ainakaan voi varmaksi tietää. Mutta he jostain syystä väittävät kiven kovaan, ettei se heidän kohdallaan mitenkään ole mahdollista. Defenssi. 

Tiedä, etten sano tätä kaikkea haukkuakseni, sillä yhä edelleen, enhän minä sinua edes tunne. Haluan vain, että näistä asioista puhutaan. Ehkä joku havahtuu, edes hiukan. Toivon, että jatkat juomatta, mutta muista että jos olet niin aiemmin tehnyt, siihen oli luultavasti moninaisia syitä, ja niihin olisi hyvä vähitellen puuttua siihen tahtiin kuin ehdit ja jaksat. Koska eiväthän ne syyt itsestään juuri korjaannu, vaan niille pitää tehdä jotain. 

Olet istunut terapiassa liian pitkään ja omaksunut itsehoitokirjallisuuden holhoavan kielenkäytön ja peitellyn nöyryyden viimeistä pilkkua myöten.

Minä lopetin viininjuomisen aivan sattumalta enkä ole kaivannut sitä lainkaan. En tarvitse alkoholia mihinkään, mutta se on mukava ajanviettotapa siinä, missä moni muukin.

On olemassa myös meitä, joihin riippuvuudet eivät tartu, ja ymmärrän kyllä halusi niputtaa minut sinua satuttaneisiin ihmisiin; pitkälti immuunina olen sinulle pelon lähde ja vihollinen, ja jos pystyt vakuuttamaan itsesi siitä, että olen haluamasi kaltainen, maailmasi on pikkuriikkisen turvallisemman tuntuinen.

Vaikutat raitistuneelta päihteidenkäyttäjältä. Ja epäilemättä oletkin.

Absolutisti olen ollut noin kolme vuotta ja en huomaa mitään eroa entiseen.

Puol vuotta -vuosi meni että  itsellä aivot alkoi tottumaan ja huomasin positiivisia asioita. Toki tais olla että join kovempia määriä ja useammin.

Haista vit

tu!

On jo aika hakata perhe siniseksi!

Vierailija kirjoitti:

Hämmentää katsoa perjantaisin Alkosta viinalastia hakevia ihmisiä. Ihmettelen miksi?

Mielestäni koko alkoholin voisi kriminalisoida.

Ihan siksi sitä alkoholia ostetaan kun se on ainoa laillinen päihde. Miksikö sitä juodaan? No siksi kun halutaan humaltua, päihtyä, huumaantua.

No laillistetaan kannabis. Miksei jo tänään?

Vierailija kirjoitti:

Kaljaa!!kylmää kaljaa ja heti!

Lämminkin menee paremman puutteessa.

Jaa, että yli nelikymppinen alkoholisti kuukauden tauon jälkeen vetää kympin lenkkejä kolmentonnin Cooper-vauhdilla yli nelikymppisenä? Just joo. Ihan varmasti. Hyvää yötä Porvooseen. Nähdään Porvoon maratonilla.

Hyvä ap, tämä on tärkeä keskustelunaihe!

Olen 40-vuotias nainen ja lopetin alkoholinkäytön ekaa kertaa kymmenen vuotta sitten. Kyllästyin ajattelemaan alkoholia koko ajan: joko sitä teki mieli tai mietin, millaista olisi elää ilman. Taustalla oli ihan normaalina pitämääni käyttöä, jota kaikki tututkin tuntuivat harrastavan. Se riitti siihen, että aivot ehdollistuivat kaipaamaan alkoholia.

Olin raittiina kolme vuotta ja se oli henkisen kasvun paikka. Löysin tasapainon useissa asioissa. Kykenin tekemään pitkäjänteisiä suunnitelmia ja tarkastelemaan omaa toimintaani rehellisesti. Muutuin myös fyysisesti: hoikistuin ja löysin liikunnan ilon. Olin virkeä ja jaksoin hyvin töissä ja opinnoissa. Korvasin alkoholin 0% siidereillä ja limppareilla, kun halusin palkita itseäni tai rentoutua. Sitten ajattelin, että voisin juoda yhden siiderin, kun eihän se enää ongelma ole. Seuraavana päivänä join myös, ja siitä se riippuvuus taas aktivoitui.

Seuraavat seitsemän vuotta mietin päivittäin, että haluaisin taas olla raitis mutta myös sitä, miten paljon tekee mieli juoda vielä tänään pari lasia viiniä. Ajattelin, että huomenna aloitan. Olin välillä viikkoja ilman ja päässä pyöri vain se, että alkoholi ei ole enää ongelma, kyllä minä voin taas ottaa sen yhden tai kaksi. Keväällä tajusin, kuinka paljon henkistä energiaa tällainen kohtuukäyttökin vie riippuvaisilta aivoilta joten päätin, että se oli siinä.

Olen nyt ollut kuusi kuukautta ilman alkoholia ja tiedän, kiitos tuon aiemman kokemukseni, etten voi koskaan enää ottaa edes "sitä yhtä ". En enää edes löydä syytä siihen, että ottaisin. Olen oppinut eroon palkitsemiskäyttäytymisestä ja löydän hyvän olon ihan omasta itsestäni. En käytä enää noita 0% juomiakaan. Jossain sanottiin: non-alcoholic beer is for non-alcoholics.

Kaksi ekaa kuukautta kaipasin alkoholia ja olin lähes masentunut. Nukuin paljon. Latasin puhelimeen sovelluksen, joka selitti, mitä kehossani ja aivoissani tapahtuu. Se auttoi ymmärtämään vaikeita fiiliksiä. Vähitellen olo normalisoitui ja aloin löytää elämänilon. Jaksoin odottaa, koska muistin miten hyvää elämäni oli niiden kolmen raittiin vuoden aikana.

On ihanaa, kun ei ole enää sellainen olo, että on jotain vailla. On ihanaa, kun mieleni toimii kaikissa tilanteissa kirkkasti ja samalta pohjalta.

Olin juuri kolme viikkoa ilman alkoholia, koska oli rankka lääkekuuri päällä, joten nukkumisesta en osaa sanoa, koska lääkitys vaikutti uneen tietysti myös.

Mutta nyt ei alkoholi enää maistu ihan samoin kuten ennen, yksi viinilasillinen riittää ja enempää ei tee mieli, eikä joka päivä sitäkään. Alkoholitonta olutta olen juonut muutenkin jo vuosia, joten sitä jatkoin lääkekuurin aikana ja jatkan edelleen. Kolmen viikon aikana pääsin alkoholijuomien juomien makuun muutenkin.