Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Yökerhon tanssilattialla alkoi pierettää. Hitosti ihmisiä ympärillä. En voinut pidätellä. Vieressä olevat ihmiset olivat että hyi hitto mikä haju. jatkoin tanssimista kuin mitään ei olisi tapahtunut.. hävetti !!

Ei käynyt mulle, vaan nuoruuden poikaystävälleni. Menin hänen luokseen ja hän oli vähän kipeänä ja makaili sängyssä ja katseli minua hymyillen, kun toin hänelle kuumaa mehua.

Yhtäkkiä hänen ilmeensä muuttui todella järkyttyneeksi. Säikähdin, että mikä on. Hän sanoi hiljaa "nyt taisi tulla pskat housuun". Ja siis hän oli sellainen kirjaviisas ja sivistynyt runopoika, eikä mikään ronski kaveri.

Hän juoksi vessaan housut ripulissa ja oli todella nolona. Hän sitten vessasta ja suihkusta tultuaan sanoi, että oli ajatellut päästää ihan hiljaisen ja pienen pierun vaan. No, pääsimme ainakin pieruvaiheen yli nopeasti, koska tämä oli vaan jotenkin niin hysteerisen hauskaa.

Olin kerran "imellyttänyt" pieruja toimistotuoliini työpaikalla pakon edessä, koska kiersi mahassa tosi ikävästi. Vasta noustessani tuoliltani tajusin, että oli tullut samalla ns. lusikallinen ellei enemmänkin housuun ja vaaleassa kangastuolissa näkyi ruskea kakkaviiru. Kyseessä oli avokonttori, joten jotain oli tehtävä ja äkkiä.

Pakaroitani suimistellen lähdin roudaamaan tuoliani äkkiä johonkin näkymättömiin/haisemattomiin, tietenkin samalla vältellen näyttämästä housujeni takamusta kenellekään. Tyrkkäsin tuolin johonkin nurkkaan kopiokoneen taakse ja päälle vielä hätäisesti väsäsin lapun: "rikki! älä istu" tms.

Vessassa enimmät pyyhittyäni ja kalsarit ensiapuna roskiin heitettyäni, lähdin ajelemaan kotiin autolla 25 kilometrin päähän. Auton istuimen onneksi älysin vuorata käsipaperilla. Kesken matkan alkoi taas jäätävä mahakipu, ja auton tärinä teki kerta kaikkiaan mahdottomaksi pidättelyn. Koska kakat olivat jo sananmukaisesti housussa, annoin tulla oikein sieluni kyllyydestä. Se pörinän ja helpotuksen määrä on tatutoitunut muistikeskukseeni loppuelämäksi. :)

P.S. Tuoli nökötti kopiokoneen takana niillä sijoillaan vielä silloinkin, kun siirryin toiseen työpaikkaan. 

En viitsi linkittää videota, mutta katsoin äsken randomilla Youtubesta reilu parikymppisen nuoren naisen myday-videota jossa tämä kesken kaiken pieraisi kuuluvasti kun höpötteli sohvalla :D Kommentoi tuota vielä jotenkin "...ohhoh...tää sohva vähän narahtelee", vaikka oli siis päivänselvä pieru :D Ei siis todellakaan mikään suosittu tubettaja ja sen verran tsekkasin neidin muita videoita, että ilmeisesti ammattikoulu on käyty erityisopetusta tarjoavassa oppilaitoksessa jne.

Jotenkin sopi vain hyvin ketjun teemaan, kun aiemmin tänään luin näitä pierujuttuja.

Ratsastustunnilla hevoset joskus pieree kesken kaiken. Ei siinä mitään, se on luonnollista, eikä eläimillä ole estoja kuten ihmisillä. Mutta nolointa on kun itseäni alkaa naurattaa, kun ääni voi olla tosiaan rytmikkäässä sarjassa tuleva kovaääninen paukuttelu, ja kun naurattaa menen ihan hervottomaksi ja se on sellaista äänetöntä hytkymistä. Se on vaan noloa, kun aikuisena kuuluisi olla cool ja hillitty, niin, aikuinen...eikä revetä hihittelemään tälläisestä asiasta.

Ei tapahtunut minulle, vaan veljeni lapselle hänen ollessaan vauva. Olimme koko lähisuku erään serkkumme rippijuhlissa, ja siellä pidettiin puheita ja esityksiä. Eräs toinen serkku piti viuluesityksen soittaen erään päivänsankarin suosikkikappaleista. Parin kuukauden ikäinen vauva ihmetteli esitystä makoillen istuimessaan ja ilmavaivoista kun kärsi, paukutteli suht äänekkäästi sen aikana. Lopputuloksena herkkä viulumusiikki, jota säesti silloin tällöin kuuluva PRUT. Oli siinä vierailla naurussa pitelemistä, onneksi myös soittaja itse piti tuota vain hauskana.

Lukion kuntotestit ja vatsalihasliike. 

Jokaisella oli pari, toinen piti jaloista ja toinen teki liikkeitä, meitä oli usea pari vierekkäin.

Tein kovasti liikkeitä ja jossain vaiheessa ylösnoustessa sitten räsähti kunnon kireä pieru. Vieressä ollut vatsisten tekijä retkahti hysteerisenä lattialle nauramaan mutta minä jatkoin loppuun asti, jaloista kiinni pitäjä nauroi mutta ei päästänyt irti.

Mies siis olen.

Nykyisessä työssä teollisuudessa kun on hallissa kova meteli niin ihan sama miten päästelee, kukaan ei kuule, korkeintaan haistaa.

Ole muutaman kerran saanut kahvia kampaajalla ollessani, ja se on ollut virhe. Hirveä kakkahätä melkein välittömästi. Tosi noloa pyytää päästä vessaan. Älkää vaan juoko kahvia parturissa tai kampaajalla. Nykyään opin etten mene kampaajalle heti aamusta, vasta n klo 11 jälkeen, sillä olen käynnyt tyhjentämässä suoleni jo ennen sitä.

Luin satukirjaa alle vuoden ikäiselle hoitolapselle, lapsi makoili mahallaan ja minä  istuin säkkituolissa lukien, kun päästin järkyttävän pierun, ajattelin lapsiparka alkaa itkemään. lapsi pelästyikin mutta sanoi: LISÄÄ!

Ystävänä tuhnuttelee kauppojen hyllyjen välissä, tai kun poistumassa hissistä.

Poikkis tuli yövieraakseni ja kertoi aamulla järkyttyneen näköisenä että päästin yöllä hirveän ison pierun.

Kerroin hänelle että olet nähnyt vain unta! Olemme yhä yhdessä piereksien.

Lentokoneessa, vatsa oli yhtäkkiä mennyt niin sekaisin, että ei muuta tehnytkään kuin kupli ja tuotti kaasua koko lennon ajan.

Yritin varastoida kaasua ja käydä vessassa aina tilaisuuden tullen vapauttelemassa, mutta eipä tuollakaan koko lentoa voi istua.

Takastulomatkalla tällä kyseisellä kaasuvuotolennolla takanani istunut nainen oli taas samassa koneessa, sjoitettu lähelle minua ja kävi henkilökunnalta kysymässä saako vaihtaa istumapaikkaa :D 

Hävetti

Jalkapallomatsissa... potkaisin palloa kohti maalia ja samalla rusautin aimo sprägärin ja tietenkin myös märkää materiaalia roiskahti shortseihini. Arvatkaapa oliko ne myös valkoiset urheilushortsit....

Vaimo söi jouluna kinkkua oikein urakalla.Yöllä sitten unissaan piereskeli niin järkyttävän hajuisia pieruja,että luulin sen kuolleen.Pakkohan se oli herättää että tiesi sen olevan elossa.Kysyin ekana että huomaako mitään erikoista hajua huoneessa?Kiukutteli vaan kun olin herättäny sen ja jatkoi uniaan ja sama suolikaasu pommitus alkoi...Ei siellä makkaris vaan pystynyt olemaan ja menin nukkumaan lasten huoneen lattialle loppu yöksi.

11 tunnin lentomatka. Kävin syömässä kunnon lounaan ja join vielä pullakahvit päälle Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Kauhukseni tunsin heti nousun jälkeen että nyt alkaa kaasua muodostumaan ja paljon. Vessoihin tietenkin armottoman jonot, pierin sen minkä pystyin vessassa ja siirryin heti takaisin jonon päähän. Tätä kesti osapuilleen parin tunnin verran kunnes kapteeni sytytti turvavyömerkkivalon turbulenssin vuoksi. Siinä ei auttanut muu kuin jatkaa pieremistä omalla paikallani. Takana ollut henkilö potki penkkiäni jokaisen rupsun jälkeen. Siirryin taas vessajonoon kun turbulenssi rauhoittui, mahani ei.  Olin aivan voipunut kun perille päästiin. Tuosta opin että menen aina lennolle tyhjällä vatsalla, en syö myöskään lennon aikana mitään.

Olin vaatekaupassa menossa sovituskoppiin kun tunsin, että nyt tulee valtava paukku. Mahassa väänsi ja syöksyin vähän tylysti parin naisen ohi koppiin ja suljin verhon. Ajattelin, että nyt selvisin ja ajattelin "vähän löysätä".

Ei onnistunut vähän löysääminen vaan kuului jäätävän pitkä ja äänekäs pärinä. Nolona yritin viettää kopissa niin kauan aikaa, että jokainen sillä hetkellä jonottava ehtisi häipyä.

Vierailija kirjoitti:

11 tunnin lentomatka. Kävin syömässä kunnon lounaan ja join vielä pullakahvit päälle Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Kauhukseni tunsin heti nousun jälkeen että nyt alkaa kaasua muodostumaan ja paljon. Vessoihin tietenkin armottoman jonot, pierin sen minkä pystyin vessassa ja siirryin heti takaisin jonon päähän. Tätä kesti osapuilleen parin tunnin verran kunnes kapteeni sytytti turvavyömerkkivalon turbulenssin vuoksi. Siinä ei auttanut muu kuin jatkaa pieremistä omalla paikallani. Takana ollut henkilö potki penkkiäni jokaisen rupsun jälkeen. Siirryin taas vessajonoon kun turbulenssi rauhoittui, mahani ei.  Olin aivan voipunut kun perille päästiin. Tuosta opin että menen aina lennolle tyhjällä vatsalla, en syö myöskään lennon aikana mitään.

Syö vaan. Suurin osa alkaa piereksimään lentokoneessa. Se johtuu siitä, että kun siirrytään korkealle, kaasut suolessa laajentuvat ja haluavat ulos. Ehken kuitenkaan söisi edellisenä päivänä hernekeittoa.

Vierailija kirjoitti:

11 tunnin lentomatka. Kävin syömässä kunnon lounaan ja join vielä pullakahvit päälle Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Kauhukseni tunsin heti nousun jälkeen että nyt alkaa kaasua muodostumaan ja paljon. Vessoihin tietenkin armottoman jonot, pierin sen minkä pystyin vessassa ja siirryin heti takaisin jonon päähän. Tätä kesti osapuilleen parin tunnin verran kunnes kapteeni sytytti turvavyömerkkivalon turbulenssin vuoksi. Siinä ei auttanut muu kuin jatkaa pieremistä omalla paikallani. Takana ollut henkilö potki penkkiäni jokaisen rupsun jälkeen. Siirryin taas vessajonoon kun turbulenssi rauhoittui, mahani ei.  Olin aivan voipunut kun perille päästiin. Tuosta opin että menen aina lennolle tyhjällä vatsalla, en syö myöskään lennon aikana mitään.

Minä lensin joskus yölennon niin, että penkkiriville voi mennä nukkumaan, koska kone oli aika tyhjänä.  Olin nukahtanut ja piereskellyt niin, että takana ja vieressä olevat penkkirivit oli laitettu muualle istumaan. Ajoimme samalla bussilla kentältä hotellille ja alunperin takanani istunut pariskunta sanoi, että ei siinä voinut enää istua, koska haju oli niin karmea. Lentoemännät eivät kuitenkaan tohtineet herättää minua.

hitsi. tässä näitä katku juttuja luin ja hirnuin ... kuinkas ollakkaan 4 vuotias lapseni pelmahti paikalle ja kyseli mitä isi nauraa? Meinas vastata että pieru juttuja, mutta onneksi vain sanoin että hassuja juttuja

Mies56432 kirjoitti:

Saisko vastaavan ketjun normaalipainoisille?

Tämä selvästi jotain BMI>40 sisäpiirihuumoria.

Meinaatko että normaalipainoiset eivät koskaan pieraise? Eihän tässä ole ihmisten BMI:t näkyvissä. 

Olin ensimmäisiä kertoja miesystäväni luona yötä, vuosia sitten. Hommailun jälkeen makoiltiin sängyssä juttelemassa. Hänellä oli omanlaiseni kiero huumorintaju, ja en tarkalleen enää muista mistä juttu lähti, mutta se viimeinen vitsi liittyi muuan historiantapahtumiin ja kaasukammioihin. Repesin nauramaan, ja tuli samalla repäistyä myös todella äänekäs leija.. Nolotti silloin niin paljon, että lehahdin ihan punaiseksi enkä siinä hetkessä edes tajunnut miten osuvaa tilannekomiikkaa tuosta aiemman vitsin perään ajoitettuna tuli. Mies repi tuosta huumoria vielä pitkään jälkeenpäin. Ei siis onneksi pistänyt pahakseen, ja tällä tiellä ollaan edelleen! Pitää melkein kysyä, vaikuttiko kaasutteluni lopputulokseen positiivisesti vai negatiivisesti.