Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syvävenytystunnilla. Tarviiko kertoa enempää? 

No oliko pitkä, äänekäs, löyhkäävä?

Kimakka parin sekunnin piukku. Ei hirveetä hajua, mutta se ääni leikkaisi hiljaisuutta kuin veitsi.

Käyttäjä4476 kirjoitti:

Minulle on tapahtunut useita päästökatastrofeja, mutta tässä niistä kaksi ikimuistoisinta.

Ensimmäisen tarinan nimi olkoon junavärkkipieru. Kärsin IBS:stä, laktoosi-intoleranssista ja stressimahasta ja ennenkuin löysin tähän minulle sopivan hoitokeinon (gluteeniton ruokavalio) kärsin runsaista ilmavaivoista vähän milloin sattuu. Olin siskoni kanssa pitkällä junamatkalla. Tuohon aikaan matkustin paljon junalla ja olin huomannut, että IC-merkkinen juna piti sen verran suurta ääntä, että junan huokoinen penkki imi itseensä pierut niin ettei niistä kuulunut ääntä. Tämä oli suuri helpotus junamatkoille ja olin tyytyväinen keksittyäni tämän harmittoman pöräyttelykeinon. Onnekseni pieruni olivat lähes aina hajuttomia, joten junamatkat kuluivat rattoisasti piilopoksutellen. Kyseisenä aamuna olin syönyt fiksusti terveellisen ruisleipäkahviaamiaisen, joka jossain vaiheessa matkaa alkoi pyrkiä suolistosta ulos. Pöräyttelin tyytyväisenä pieruja, jotka hävisivät penkin uumeniin. Matkaa oli jäljellä vielä useampi tunti, joten salapoksuttelu helpotti oloani huomattavasti. Jonkin ajan kuluttua tilanne eteni siihen vaiheeseen että kaasujen tilalta ulo olikin pyrkimässä tuhdimpaa tavaraa ja nousin ylös lähteäkseäni kohti junan vessaa. En vielä tässä vaiheessa havainnut mitään epätavallista, mutta oteattuani muutaman askeleen tilanteen vakavuus selvisi minulle. Pierut, joiden olin luullut katoavan penkin uumeniin olivatkin jostain syystä jämähtäneet paikalleen ja löytäneet tiensä ns. etupyllyyn. Jokaisella askeleella värkistäni purkautui ilmaa ja jokaista askeltani säesti hirvittävän kova ja rätisevä tursahdus. Tajusin, että en voisi enää pysähtyä vaan minun olisi jatkettava matkaa kohti vessaa, oikeasta peräpäästäni tulisi pian tavaraa. Juna oli puolillaan ihmisiä ja ainakin yksi nuori mies katsoi törsättelykävelyäni kasvoillaan epäuskoinen ilme. Olin ihan paniikissa ja pikakävelin vessaan. Tein nopeasti asiani ja jäin nojaamaan junan vessan seinään vaihtoehtoinani jäädä joko sinne koko matkan ajaksi tai lopettaa eläminen. Naama punaisena päätin lopulta lähteä istumaan takaisin paikalleni. Kävelin jäykästi takaisin paikalleni tuijottaen tiiviisti junan takaseinää etten vain saisi näkökontaktia keneenkään matkustajaan, joka oli todistanut jättivärkkisen tytön värkkipieruepisodin. Paikalle päästyäni näen siskoni, joka on kuolemassa nauruun viereisellä paikalla ja vietin koko loppumatkan tuijottaen hiljaa eteeni siskoni yrittäessä hillitä hysteeristä hihittämistään. Tästä on aikaa noin 8vuotta ja vieläkin hävettää. En vieläkään ymmärrä miten ihmisen värkkiin voi mahtua sellainen määrä ilmaa, mutta kaikki näyttää olevan mahdollista. Jatkuu osassa: turskayllätys

- [ ]

Eikä, kiitos tästä! Nyt tiedän, että jollekin muulle on käynyt tasan sama moka. Olin teini-ikäisenä junamatkalla, ja havainnut myös junan penkkien toimivan tehokkaina äänenvaimentimina. Pöristelin iloisesti menemään koko matkan ajan. Olin mielestäni tosi ovela, ja saisin paineet helpotettua kenenkään huomaamatta. Kun juna saapui asemalleni, nousin pahaa aavistamatta penkiltä ylös. TRÖÖÖÖÖÖÖÖÖPTPTRRTTTRPTRRT, pääsi kovaääninen töräys niin että häppärit lerpatti. Nostin laukkuni ja poistuin ripeästi junasta katsomatta taakseni.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Jaajo kertoi tämän kerran Aamulypsyssä:

Kaverinsa oli ollut ylioppilaskirjoituksissa ja häntä oli alkanut pierettää ihan valtavasti. Oli sitten suunnitellut, että tiputtaa laskimen samalla lattialle ja kukaan ei kuule pierua kolahduksen takia.

No lopulta siinä kävi niin, että kaveri tiputti laskimen, kaikki kääntyivät katsomaan ja sitten hän päästi pierun.

Ikivanha vitsi, mutta ei yllätä, kun jaa? joo! on kyseessä.

rUPs

Tapahtui pari päivää sitten.

Juttelin mieheni kanssa keittiössä ja päätin päästää paukun. No, tulikin kuravelliä. :D Juoksin vessaan ja jätin hölmistyneen miehen sille sijoilleen.

Kun palasin, mies kertoi siivonneensa sotkuni lattialta. :O Nolotti!! (Minulla oli siis vain yöpaita päällä, ei pikkareitakaan)

Kerran vedin kurssia, huoneessa taisi olla noin 16 ihmistä, keskusteltiin jotain. Istuin tuolilla ja päästin pari rupsua, jotka huomaamattani kerääntyivät etupuolelle... Ja kun nousin ylös, pääsi sitten vanha kunnon römpsäpieru - samalla kun oli yhden kurssilaisen kanssa katsekontakti. Pokkana vaan.

Brassisokeroinnissa, kun pakaroita sokeroitiin... ei enää ikinä siihen hoitolaan

Minä en ole pierenyt, mutta vatsakaasut muuten mullistivat elämäni. Menin nuorena kokopäivätöihin jalukio jäi kesken. Sitten vasta kolmekymppisenä iltalukioon. Menestys oli huikea, kaikista kursseista kymppejä. Sitten kerran matikan tunnilla syötyäni aiemmin päivällä uuniperunaa jossa jokin kastike, alkoi vatsassa koertää. Ilmaa en päästänyt ulos, mutta semmoinen mahansisäinen ja peräsuolessa kuuluva rutkutus ja möyrinä kuulosti ihan kyllä siltä itseltään. Millään en saanut sitä loppumaan ja muut vilkuilivat ja näyttivät vaivautuneilta. Opettaja oli ihana miesope ja jopa jotain molemminpuolista silmäpeliä melkein ehkä saattoi olla ollut. Lopulta en kestänyt noloa tilannetta ja möyrintää vaan lähdin pois sanomatta mitään. En jotenkin saanut enää intoa jatkaa hyvinmenevää opiskelua sen jälkeen enää innolla ja lukio jäi uudelleen kesken. Ihan hyvä työura kyllä ollut , mutta harmittaa kuitenkin. En vieläkään pysty nauramaan tuolle ja kunnioitan näitä muita, jotka " selviytyneet" huomattavasti nolommista tilanteista huumorilla.

Nariseeko täällä? kirjoitti:

Tämä nyt on aika klassinen tilanne. Koska jokaisessa parisuhteessa tulee se ennemmin tai myöhemmin se hetki kun jompikumpi pieraisee ensimmäisen kerran. Meidän tapauksessamme se olin minä, kun katsoimme opiskeluaikoina romanttisesti lempileffaani Bodyquardia. Minusta näin jälkikäteen ajateltuna itse pieru ja haju eivät olleet se pahin asia, vaan se etten pystynyt myöntämään sitä, vaan vaivihkaa ähistelin toisella jalalla sukan pois toisesta jalasta ja yritin saada lattiasta samaa ääntä :DD Myöhemmin tunnustin asian ja nauramme sitä vieläkin :D

Mikä tässä muuten on, itsekin yritän epätoivoisesti saada pieruääniä tulille jotta läsnäolevat ajattelisivat että aa yskäisyhän se vain olikin eikä pieru. Kun onhan se nyt kaikille selvää eikä naamioimisyritykset mene läpi :D

Eduskunnassa päivän mittaan pieree yksi jos toinen. Kyselytunnin aikaan noustaan seisomaan ja istutaan vuorotellen. Varmaan ministeriaitiossakin tuprutellaan siinä missä muuallakin. Vai onko niillä anustapit kuten ravihevosilla?

Olin kesällä yksin töissä toimistolla, kaikki muut olivat lomalla. Pieretti vähän väliä ja annoin palaa, kun kerran ei ollut muita paikalla. Yhden kaasutuksen jälkeen kuulin, kun ovi kävi. No, siivooja sieltä ystävällisesti tuli kysymään saisiko tyhjentää mun työhuoneen roskikset, kun hän ei aiemmin aamulla päässyt sisään (mun työhuone on salassa pidettävien aineistojen takia aina lukossa, jos en ole paikalla). Eipä siinä sitten muuta kuin että ole hyvä vain ja peremmälle vaan! Kiittelin vielä roskiksen tyhjennyksestä ja rukoilin mielessäni, että pahimmat hajut oli ehtineet hälvetä.

Vierailija kirjoitti:

Hei minäkin olen kaasuttanut Gracen hytin täyteen juuri ennen siivoojan saapumista! Jollain muulla kun oli ketjussa käynyt samoin. Olin palaamassa työmatkalta ja vatsa oli valmiiksi sekaisin kokouspullista ja viini-illallisista. Kävin vielä laivan buffetissa lounaalla, ennen kuin linnoittauduin omaan hyttiin lepäämään ja pieremään loppumatkaksi. Eikö noin kuuden tunnin kaasuttelun jälkeen ovelta kuulunut koputus... Haju hytissä oli varmasti jäätävä.

Siivooja-parat. Onkohan tämä yleinenkin ilmiö Viking Gracella, kun kerran jo kaksi Grace-pierijää on tunnustanut ketjussa?

Jep, vaikuttaa siltä. Täällä nimittäin kolmas...

rUPsu!

Tässä yksi päivä kävelin koiran kanssa rauhallisesti pyörätien laidassa, kun koira yhtäkkiä kiskaisi hihnasta innokkaasti jotain nähdessään.  Vähän huojahdin siinä mennessäni ja samalla irtosi muhkea pieraus.  Joku rullasuksimies suhahti just silloin ohitse, vilkaisi mua mennessään.

Perhana.

Talvipakkasella bussipysäkillä yksin ollessa päästelin mahaa tyhjäksi, että olisi helpompi istua bussissa. Kun sitten istahdin bussissa penkille tulvahti toppatakin kauluksesta sellainen löyhkä, että olin pyörtyä. Sekä hajusta että noloudesta. Aina kun vähän liikahdin, kävi kauluksesta vieno paskanhenkäys.

Ettekö te käytä maitohappobaktereita? Hiilitablettikin rauhoitaa maha mukavasti. Ruokavali kuntoon. Laktosittomalle tai gluteenittomalle. Eipä tarvitse sitten nolastua. :)

Tuolla aiemmin nro 931 kirjoitti kiusallisista vatsakaasuista, jotka kuulostavat pieruilta, kun suoli ulvoo ja murisee. Kärsin tuollaisista joskus opiskeluaikoina laitoksemme kirjastossa ja lähdin pois, kun sain ärtyneitä katseita.  Ääntelevä suoli on kiusallisempi vaiva, koska sitä ei voi hillitä eikä pidättää kuten pierua. Mikä auttaa? Se, että käy vessassa isolla asialla. Kannattaa olla syömättä sellaista ruokaa, mikä aiheuttaa suolistokaasuja yms.

Useimmiten kyse ainakin omalla kohdallani oli siitä, etten käynyt vessassa silloin, kun tarve tuli vaan pidätin. Siellä se tavara sitten murisi ja ulvoi.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla aiemmin nro 931 kirjoitti kiusallisista vatsakaasuista, jotka kuulostavat pieruilta, kun suoli ulvoo ja murisee. Kärsin tuollaisista joskus opiskeluaikoina laitoksemme kirjastossa ja lähdin pois, kun sain ärtyneitä katseita.  Ääntelevä suoli on kiusallisempi vaiva, koska sitä ei voi hillitä eikä pidättää kuten pierua. Mikä auttaa? Se, että käy vessassa isolla asialla. Kannattaa olla syömättä sellaista ruokaa, mikä aiheuttaa suolistokaasuja yms.

Useimmiten kyse ainakin omalla kohdallani oli siitä, etten käynyt vessassa silloin, kun tarve tuli vaan pidätin. Siellä se tavara sitten murisi ja ulvoi.

Ohis mutta jääkö kellään muulla kaasua jotenkin jumiin suolenmutkaan? Rasittava ongelma kun yrittää saada unta ja hengityksen tahdissa jostain päin mahaa tuntuu "ruts-ruts...ruts-ruts...ruts-ruts...". Sitten on pakko yliväsyneenä makuullaan kiemurrella ja venytellä että saisi suolistoa oikaistua ja kaasukuplaa liikkeelle.

On koettu myös tuo ääntelevä suoli joka tuntuu iskevän vain mahdollisimman hiljaisessa tilanteessa kun on paljon ihmisiä ympärillä. :D

Vierailija kirjoitti:

En muista pieru juttuja mutta eräällä pitkällä lomareissulla sain jokaisen vessan tukkoon... oli ihanaa mennä aina sanomaan siitä respaan tai myyjälle

OT jatkoa: tätini joskus ulkomaan reissulla sai hotellihuoneensa vessan tukkoon. Tädin englanninikelentaidot olivat vähän sinne päin, ja hän soitti vastaanottoon ja sanoi puhelimeen ainoastaan huoneennumeron ja kommentin "our shit doesn't go down". Melko hiljaista tuli toisessa päässä.

Kansakoulun ekaluokalla 1969 oli just laulettu Lasten liikennelaulu (muista aina liikenteessä monta vaaraa ompi eessä) kun multa pääsi raikuva pieru. Sitten vielä hädissäni sanoin että en se ollut minä!