Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Vajaan 10 tunnin lento Helsinkiin , lentoasemalla tuli syötyä erittäin mausteisia ruokia ja koneessa tunnetusti paineistettu ilma saattaa aiheuttaa turvotusta. No, oltiin yölennolla jo pitkälti menossa, kun paine kasvoi liian suureksi.. ei ehtinyt edes  piiloutumaan toilettiin, täysi koneellinen, ne jotka olivat hereillä, saivat kuulla todellisen orkesterin, töräyksiä ja tuuttauksia, sihinää ja trumpettia. Pieru oli pitkä ja perusteellinen. Hajukin mahtava. Ei auttanut kuin leikkiä nukkuvaa,, vaivihkaa tirkistelin pöllästyneitä lähimatkustajia ja heidän ilmeitään. :D

Vierailija kirjoitti:

Vajaan 10 tunnin lento Helsinkiin , lentoasemalla tuli syötyä erittäin mausteisia ruokia ja koneessa tunnetusti paineistettu ilma saattaa aiheuttaa turvotusta. No, oltiin yölennolla jo pitkälti menossa, kun paine kasvoi liian suureksi.. ei ehtinyt edes  piiloutumaan toilettiin, täysi koneellinen, ne jotka olivat hereillä, saivat kuulla todellisen orkesterin, töräyksiä ja tuuttauksia, sihinää ja trumpettia. Pieru oli pitkä ja perusteellinen. Hajukin mahtava. Ei auttanut kuin leikkiä nukkuvaa,, vaivihkaa tirkistelin pöllästyneitä lähimatkustajia ja heidän ilmeitään. :D

Mistä tiedät millaisia ilmeitä heillä oli tai jos ne ylipäätään katsoi sua jos leikit nukkuvaa?

Up

No ei sattunut itselle, mutta nauratti.

Mökillä aterian jälkeen päätin lähteä soutelemaan siskoni ja tämän miesystävän kanssa. Miehellä alkoi vatsa heittää kärrynpyörää, minkä hän ähkien ja puhisten tunnusti, mutta yritti urhoollisesti pidätellä. Minä sitten vain sanoin, että häpeilyt veks ja anna mennä niin helpottaa. No antoi todellakin mennä! Lasikuitupaatin kova penkki oikein pamahti sen töräyksen voimasta. Siihen päälle sitten sellainen kilometrin mittainen rutina, jota seurasi helpottunut OOooOooh -mölinä. Solidaarisuudesta koitin vain hiljaa hihotella, mutta kun katseeni eksyi toisen mökin laituriin ja siellä toljottaviin ihmisiin, repesin totaaliseen huutonauruun. Sellainen kumea ”OHHOHHOHAHAHA!” Siskoni puolestaan repesi repeilyyni. Mies ei oikein muuta osannut sanoa kuin piipittää että: ”Oivoi sentään.”

En ole ihan varma mahtoiko ne turaukset kuulua sinne rantaan, mutta vesi tunnetusti kantaa ääntä, niin en yhtään ihmettelisi. 

Hyi helvetic kirjoitti:

Hyi olkoon mitä vätyksiä. Kaasuuntuminen ei ole millään tavalla tervettä. Hyh hyh...

Piereskely on hyvinkin tervettä. Suolistokaasuja syntyy, kun ruoka sulaa vatsassa. "Normaali" ihminen pieraisee keskimäärin 15 kertaa päivässä. Jos on joku yliherkkyys, esim. laktoosi-intoleranssi, pieruja voi syntyä tavallista enemmän, ja haju olla pahempi.

Tämä tarina ei kerro omasta pierustani, vaan koirani pierusta. Olin käymässä apteekissa, missä meitä odottajia istui useampi rivissä samalla pitkällä penkillä. Minulla oli mukana dalmatian koirani ja se istui penkin alla. Yhtäkkiä se päästi pierun, ihan hiljaisen, mutta voi sitä hajua. Sitä myöten, kun haju levisi, kääntyivät kaikki katsomaan minuun. Minun oli käytettävä kaikki voimani, etten olisi paennut ovesta ulos. Kun nimeäni huudettiin, nousin ylös, samoin koirani, kuulin, kun joku kuiskasi: "Ai, se olikin tuo koira!"

Entisessä Anttilassa katselin pleikkarin pelejä. Vatsa oli kamalassa kunnossa ja äästin aivan hirvittävän hajuisen hiihtäjän. Takaani meni kaksi teinityttöä. "Hyi haistoitsä?" "Joo, yäk."

Vierailija kirjoitti:

No ei sattunut itselle, mutta nauratti.

Mökillä aterian jälkeen päätin lähteä soutelemaan siskoni ja tämän miesystävän kanssa. Miehellä alkoi vatsa heittää kärrynpyörää, minkä hän ähkien ja puhisten tunnusti, mutta yritti urhoollisesti pidätellä. Minä sitten vain sanoin, että häpeilyt veks ja anna mennä niin helpottaa. No antoi todellakin mennä! Lasikuitupaatin kova penkki oikein pamahti sen töräyksen voimasta. Siihen päälle sitten sellainen kilometrin mittainen rutina, jota seurasi helpottunut OOooOooh -mölinä. Solidaarisuudesta koitin vain hiljaa hihotella, mutta kun katseeni eksyi toisen mökin laituriin ja siellä toljottaviin ihmisiin, repesin totaaliseen huutonauruun. Sellainen kumea ”OHHOHHOHAHAHA!” Siskoni puolestaan repesi repeilyyni. Mies ei oikein muuta osannut sanoa kuin piipittää että: ”Oivoi sentään.”

En ole ihan varma mahtoiko ne turaukset kuulua sinne rantaan, mutta vesi tunnetusti kantaa ääntä, niin en yhtään ihmettelisi. 

Kerran veneillessä vatsani oli aivan sekaisin parin päivän kaljottelusta. Koska wc:tä ei ollut, riisuin kaikki vaatteet ja uin kerran veneen ympäri. Homma hoidettu.

Yläasteella vatsani tuli jokaisen ruokailun jälkeen kipeäksi ja minulla turposi vatsa ilmavaivojen vuoksi. En tiedä, mikä ruuassa sen aiheutti, mutta joka kerta oli sama juttu. Oli sitten yleiskuntotesti ruokailun jälkeen liikunnantunnilla ja seurasi istumaannousu vaiheittain. Valehtelematta päästin joka toisella ponnistuksella äänekkään pierun ja säälin pariani. Noin 30. rutistuksen kohdalla totesin, että nyt saa riittää, koska paukutukselle ei vain tullut loppua ja alkoi jo todenteolla hävettää muiden nauraessa. Terkkuja vain sinne tunnistaneille :D

M25

Ei yhtään noloja pelkkiä classikoita

Ala-asteella kun olin nelosluokalla oltiin koulun liikuntasalissa aamuhartauksessa. Oli jokin juhlapyhä ja meillä oli kunnan seurakunnasta diakoni pitämässä rukoushetkeä.  Juuri rukouksen aikana kun koko sali oli muuten hiljainen ja diakoni piti rukousta niin huomasin että  nyt tulee pieru joka en voinut pidätellä. Pieru oli tosi äänekäs ja rukouksen jälkeen meidän opettaja tuli torumaan mun vieressä istuvaa poikaa, koska luuli että hän oli pierassut mun sijasta.  Poika sano että "se oli mimmi! en minä" ja opettaja ei uskonut vaan torui häntä siitä että syytti minua. Koska ei hän ajatellut, että se ois voinut olla vahinko, tai että minä kilttinä, hiljaisena tyttönä olisin sellaista voinut päästää. Nolotti niin kauheesti, etten ikinä myöntänyt tätä kenellekään.

Mokat ei haittaa. Ennen koronaa piti yskäistä jos pieru pääsi vahingossa ihmisten ilmoilla. Ehkä kukaan ei sitten huomioinut. Nykyisin pitää pieraista jos yskäisee.

Varmaan noloin on se kun olimme mieheni kanssa pizzeriassa ja tuli ihan hirveä paskahätä kesken ruokailun. Vessa oli tietenkin varattu ja siinä odotellessa yritin helpottaa oloa pierulla mutta tulikin ripulin kera. EI se muu auttanut kuin syödä pizza loppuun vaikka housuissa muhi kunnon lasti.

Vierailija kirjoitti:

Mokat ei haittaa. Ennen koronaa piti yskäistä jos pieru pääsi vahingossa ihmisten ilmoilla. Ehkä kukaan ei sitten huomioinut. Nykyisin pitää pieraista jos yskäisee.

Haha, tää oli hauska :D

Kylässä ajattelin vähän laskea kaasua telkkarin puheen sorinan siivellä toisesta huoneesta mutta sieltä tulikin kova meteli takapuolesta ja alakerrasta tuli heti äänekäs naurunremakka. Lemmikki pupu jähmettyi porkkana suussa ja katsoi silmiin niin kauan kun pyysin sitä jatkamaan syömistä. Parka ei tuntunut ymmärtävän ollenkaan mitä tapahtui , liekkö pakokauhu vallannut mielen.

Lisää tarinoita, kiitos

Vierailija kirjoitti:

Mulla on parikin aika hyvää. Olin poikaystäväni luona ja hän ei ollut vielä saapunut töistä (asuu vielä vanhemmillaan). Sielä rauhassa omissa oloissani ovi suljettuna sitten päästelin menemään, kunnes poikaystäväni tulikin hieman ajoissa töistä. Heti huoneen oven avattuaan hän kysyi nenää nyrpistäen että "ootko pierassu?". En tietenkään ole. Poikaystäväni kummasteli kamalaa hajua, ja sitten hänen äitinsä tuli jonkun asian kanssa huoneen ovelle. Poikaystäväni kysyi äitiltään "haistatsä tän?". Koska taloudessa asuu koira, rupesivat poikaystäväni ja hänen äitinsä yhteistuumin etsimään koiranläjää huoneesta.... Ja minä istun sängyllä....hyvin hiljaa... Eihän sitä koiran läjää koskaan löytynyt :)

Voi että, koiraparka sai syyt

Tällainen:

Odotin bussia aamulla töihin mennäkseni, tapahtui ajat sitten. Bussi oli sitten vähän myöhässä, kun asuin taajama-alueella. Sitten tuli pieru. ajattelin mielessäni, että ;hyvä että nyt, eikä bussissa. Mutta se bussi olikin sitten jo pysäkillä ja oli pakko mennä siihen, koska ei niitä mennyt sillä lailla, kun esim Helsingin keskustassa.

Ja pieru tietysti haisi vasta bussissa. 

Poikaystävän kanssa makoiltiin illalla sohvalla lusikassa. Mulla on aikaset aamuherätykset, ja tosi helposti nukahdan iltasin sohvalle. Mulla kiersi mahassa mutta pystyin pidättämään pierut ja ajattelin, että kohta nousen vessan kautta nukkumaan. Hetken päästä kuitenkin heräsin voimakkaasti säikähtäen ja säpsähtäen omaan järkyttävän kovaääniseen pieruuni, hyvä etten pompannut ylös häpeästä. Poikaystäväni huomasi miten nolona ja säikähtäneenä olin ja reagoi onneksi vaan jotenkin että "noh, meepäs siitä sänkyyn nukkumaan".. :D Nolona yritin tilanteelle jotenkin vähän naureskella että oho, jätin jälkeeni kamalan hajun ja luikin vessaan. Rytinä jatkui vielä siellä vaikka tietysti se oli jo normaali paikka päästellä.

Mexikolaisen illan päätteeksi lähdin autolla matkaan ja hanuri raikasi muuallakin kun autoradiossa, melkein välittömästi tämän jälkeen tuli poliisin puhallusratsia.....olisitte nähnyt poliisin ilmeen kun avasin ikkunan. Pitkä puhallus...?..ja hyvä ilme.....