Noloin pierusi? Kampaamokatku...
Meinasin kuolla nolouteen tänään kampaajalla......
Kampaaja sai laitettua värin hiuksiini ja tarjosi odotteluajalle kupin kahvia. Join iloisesti kahvin, josta seurasi, että alkoi aivan hulluna kiertää mahassa. Siinä hetken kärvisteltyäni päätin, että jos varovasti, hiukan päästän ilmaa, kukaan ei huomaa ja olo helpottaa.
Noh...päästin varovaisen tuhnupierun, joka osoittautuikin aivan kamalaksi myrkkykaasuksi. Ja samalla hetkellä, kun olin tuhnutellut, saapui kampaaja paikalle ja totesi, että väri on valmis ja pitää siirtyä pesupaikalle. Siitä kun nousin, löyhähti sieltä kampausviitan (kappa??) alta sellaiset aromit, että meinas itseltäkin taju lähteä. Sen haistoi varmasti jokainen muukin koko liiketilassa. Kampaaja onnistui kyllä hyvin pitää pokkansa, koska varmaan haisi niin, että senkin silmiä kirveli....Oli vain IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN noloa istua vielä 45 minuuttia pestävänä, föönattavana ja leikattavana tuon jälkeen.
Pakko varmaan vaihtaa kampaajaa. Eli pliis, tarinoita noloista pieruista, että kestän tän ja tiedän, että en ole ainoa kaasuttelija!!!
Kommentit (1496)
Syvävenytystunnilla. Tarviiko kertoa enempää?
Ei ole pierua päässyt, mutta kerran olin kuntosalilla esittelyohjauksessa ja peräsuoleen oli jäänyt pieni kakkapallero lähelle aukkoa. Siinä liikkeitä tehdessä pallero liikahti niin että peräaukko jäi avoimeksi ja suolen kaasut ilmoille, olin siis yhtä äänetöntä pierua kunnes ohjaaja sanoi että nyt voidaan pitää pieni tauko.
Kävin pudottamassa palleron pönttöön.
Vierailija kirjoitti:
Näin korona-aikana on tullut istuttua Teams-kokouksissa. Yleensä pidän näissä aina mikrofonin kiinni muuten paitsi oman puheenvuoron aikana. No, taannoin olin Teams-kokouksessa, jossa oli lisäkseni vain kaksi muuta osallistujaa. Juttelimme vilkkaasti ja vapaamuotoisesti, joten pidin mikkiä koko ajan auki. Sitten alkoi pierettää ja päästin sen kummemmin ajattelematta pierun, kun aiemminkin olen Teams-kokouksissa piereskellyt mikin ollessa kiinni. En edes heti tajunnut, että nyt se ei ollutkaan kiinni! Hetken päästä tajusin, että ei helevetti... No, onneksi pieruni ei ollut sellainen perinteinen prööt vaan enemmänkin läpsähtävä ääni. Pokkana sitten vaan loppukokouksen läpsyttelin papereita, jos vaikka niistä kuuluisi samanlainen ääni... En tiedä, tajusivatko työkaverit minun pieraisseen. Onneksi hajun perusteella ei voi jäädä virtuaalikokouksessa kiinni 😁
Ehkä vien sulta nyt mielenrauhan, mutta Teamssikokouksessa se, jonka mikistä ääni tulee, näkyy "aktiivisena" muille. Eli jos olet tuutannut kunnolla niin kyyyyllä, ne muut ovat sen havainneet.
Sori.
Vierailija kirjoitti:
Syvävenytystunnilla. Tarviiko kertoa enempää?
No oliko pitkä, äänekäs, löyhkäävä?
Kerran uimarannalla, makasin kalliota vasten. Ajattelin, että hyvin pysyy päästää kaasua ulos, mutta Kallio toimikin kumeana kaikupohjana. Lähimpiin ihmisiin oli 10-15m matkaa mut just toi kaiku kyllä paljasti mistä ja kenestä ääni lähti.
Menkkapieru luokkaretkellä. Haisi kuulemma palaneelta katkulta
Märkä krapulapieru työhaastattelussa Pandan suklaatehtaalla. Onnistuin kuitenkin saamaan paikan "pikku" haisulista huolimatta.
Nämä on niitä elämän tosiasioita.
Joita kukaan ei voi kuitata: En se minä ollut. 😅
Minulla on usein vatsa sekaisin enkä pysty pidättämään pieruja. Supermarketissa seisoin leipähyllyn edessä kun se taas tapahtui. Pieni tyttö seisoi takanani ja sanoi ”Pielu”, johon isänsä torui, ettei sellaisia saa puhua. Poistuivat nopeasti paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Olin juuttunut ruuhkaan ja kakkahätä oli muuttunut infernaaliseksi paskahädäksi. Ajoin auton taloytiömme parkkiin ja podin suunnatonta helpotusta siitä, että matkaa posliinille olisi enää noin 100 metriä. Autosta noustessani huomasin, että askel askeleltaa tilanne käy tukalammaksi ehkä johtuen siitä, että tiesi kohta astuvansa hotelli helpotuksen isoista ovista sisään tai ehkä siksi, että liikkuminen sai suoliston työntämään määrätietoisesti kärppää kohti ulostuloaukko. Rappuun päästessäni näin parhaaksi mennä portaita pitkin hissin odottelun sijaan. Asuinhan kolmannessa kerroksessa ja ymmärsin voittavani elintärkeitä sekunteja harppomalla pitkiä askelia portaita ylöspäin. Toisen ja kolmannen kerroksen välillä jokaisella askelmalla lähti muutamia kuutiosenttejä suolistokaasua jota rappukäytävän seinät tuntuivat vahvistavan. Pieruja pääsi ainakin viisi tai kuusi. Kolmanteen kerrokseen päästessäni huomasin, että naapurin 10-12 vuotiaat seisovat hissin oven edessä yrittämättä edes pidätellä nauruansa. Olisin nauranut varmaan itsekin, mutta silloin olisi tullut viimeistään paskat housuun ja nauru olisi loppunut siihen niin minulta kuin pojilta. Loppu hyvin kaikki hyvin. Vieläkin epäilen, että poikien hymyt morjestuksen yhteydessä ei ole lainkaan niin viattomia kuin se saattaisi muille näyttää.
En ole pitkään aikaan nauranut vedet silmissä! 😂
Lähes sama tapahtui minulle. Oltiin tapailtu vasta hetken, kun kerran heräsin yöllä omaan, aivan järkyttävän äänekkääseen pieruun. Mies hörähti vieressä, minä esitin nukkuvani :D Ei se onneksi pahasti säikähtänyt, kun tässä odottelen häntä kotiin :)
Luulin olevani yksin töissä ja piereskelin työhuoneessani autuaallisesti. Haju oli kuin navetassa. Siinä samassa huoneeseeni pölähti kollega naapurihuoneesta. Olin kauhuissani ja kollegan ilme kertoi kaiken aromeista. Juttelimme kuitenkin kuin mitään ei olisi tapahtunut sen hajun keskellä. Kyllä hävetti!
Vierailija kirjoitti:
Aloitin innoissani erään itsepuolustuslajin. Heti ekalla harjoituskerralla alkeiskurssilla juistiin ringissä ympäri salia ja punnerrettiin merkistä. Kun heittäydyin punnerrusasentoon päästin oikein kuuluvan ja salissa kaikuvan pierun. Siitä sitten vaan pokkana jatkamaan rinkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vieläkin hävettää niin että tekis mieli vajota maan sisälle.
Kehittelit uuden lajin: Tae Fart Do - piere vastustajasi hengiltä.
Noloin pieruni pääsi afrikkalaisen tanssin tunnilla. Tunnin lopussa oli tapana tehdä venytyksiä ja eikun jalat yläilmoihin ja samaan aikaan peräpäästä pääsi todella äänekäs paukku. Taatusti kaikki kuuli tanssisalissa sen töräyksen! Häpesin. Olen ollut myös joogatunnilla jossa vieruskaveri pieraisi. Olin onnellinen etten se ollut minä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 22:09"]
Mun oli kerran kassajonossa pakko päästää "salainen agentti" matkaan, kun vatsa oli jonkun kaali-sipuli-lounaan jälkeen täynnä kaasua ja tuntui kun poksahtaisin hetkellä minä hyvänsä, kuvittelin naiivisti myös, että mitään hajua ei niin isossa paikassa kun kauppa kuitenkaan tule, niin päästin sitten varovasti ilmat pihalle, niin että pffff vaan. Pieru oli kyllä hiljainen, mutta haju oli jotain aivan muuta. Ihan karmea löyhkä ympäröi mut samantien ja takana seiso äiti kahden muksun kanssa ja toinen muksuista havaitsi sen karmean käryn ja rupes kovaan ääneen kyselemäään, että kuka haisee kakalle?? Koetin olla ihan normaalisti siinä jonossa, vaikka lapsi ei tyytynyt siihen, ettei saanut vastausta vaan jatkoi sen tuskastuttavan pitkältä tuntuvan jonotuksen ajan kyselyään ja pohtimistaan siitä kuka pieraisi tai kenellä on kakat housussa...
Ei kannata pieraista, jos takana on lapsia, he kun ovat juuri perseesi korkeudella :D[/quote
Jep! Kerran seisoin liikennevaloissa 5-vuotiaan tyttäreni kanssa, joka alkoi yhtäkkiä hihittää. Kysyin mikä naurattaa ja tyttö sanoi että toi mun edessä seisova setä pieraisi 😄
Keskellä jotain chi rentoutustuntia. En tiennyt, ettei niin paljon sovi rentoutua...Mutta hajuton oli....ainakin omasta mielestä!
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "katku"?
Älä viitsi esittää ettet tiedä. Lemu, löyhkä, haju jne.
Pieraisin joskus äänettömän, mutta erittäin pahanhajuisen pierun yökerhossa. Vieressä olleet jannut totesivat, että hyi saatana mikä paskan haju, mutta tuskin arvasivat lähteeksi minua, tälläytynyttä naista kun vierestä käveli jos jonkinlaista bileväkeä.
Erään liikuntatunnin lopuksi oli hiljainen rentoutumishetki. Makasimme lattialla selällään, ja lopuksi kun ponnistin noustakseni istumaan niin pääsi pieru (sellainen lyhyt ja hajuton, onneksi). Nolotti ihan hemmetisti mutta yritin olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.