Lue keskustelun säännöt.
Noloin pierusi? Kampaamokatku...
Meinasin kuolla nolouteen tänään kampaajalla......
Kampaaja sai laitettua värin hiuksiini ja tarjosi odotteluajalle kupin kahvia. Join iloisesti kahvin, josta seurasi, että alkoi aivan hulluna kiertää mahassa. Siinä hetken kärvisteltyäni päätin, että jos varovasti, hiukan päästän ilmaa, kukaan ei huomaa ja olo helpottaa.
Noh...päästin varovaisen tuhnupierun, joka osoittautuikin aivan kamalaksi myrkkykaasuksi. Ja samalla hetkellä, kun olin tuhnutellut, saapui kampaaja paikalle ja totesi, että väri on valmis ja pitää siirtyä pesupaikalle. Siitä kun nousin, löyhähti sieltä kampausviitan (kappa??) alta sellaiset aromit, että meinas itseltäkin taju lähteä. Sen haistoi varmasti jokainen muukin koko liiketilassa. Kampaaja onnistui kyllä hyvin pitää pokkansa, koska varmaan haisi niin, että senkin silmiä kirveli....Oli vain IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN noloa istua vielä 45 minuuttia pestävänä, föönattavana ja leikattavana tuon jälkeen.
Pakko varmaan vaihtaa kampaajaa. Eli pliis, tarinoita noloista pieruista, että kestän tän ja tiedän, että en ole ainoa kaasuttelija!!!
Kommentit (1496)
Pari päivää sitten odottelin koulun aulassa tuntien alkua, ja yritin päästää jo parin oppitunnin ajan mahassa kiertänyttä ilmaa ulos vaivihkaa, mut se yllättiki ku tuli kauhee paukku ja aula oli vielä aivan hiljainen.... Kukaan ei näyttänyt huomanneen kylläkään. Monta hyvännäköstä poikaa siinä istui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 20:51"]
Aikuinen ihminen ei piereskele julkisesti/seurassa jos on vähääkään käytöstapoja. Ja vikaa on fyysisesti ihmisessä, jolta karkaa ilma vahingossa. Kuvottavaa.
[/quote]
Juup, liikaa hiilareita.
Mikä huumorintajuton tiukkarectuuminen täällä jaksaa alapeukuttaa?
Mulla on parikin aika hyvää. Olin poikaystäväni luona ja hän ei ollut vielä saapunut töistä (asuu vielä vanhemmillaan). Sielä rauhassa omissa oloissani ovi suljettuna sitten päästelin menemään, kunnes poikaystäväni tulikin hieman ajoissa töistä. Heti huoneen oven avattuaan hän kysyi nenää nyrpistäen että "ootko pierassu?". En tietenkään ole. Poikaystäväni kummasteli kamalaa hajua, ja sitten hänen äitinsä tuli jonkun asian kanssa huoneen ovelle. Poikaystäväni kysyi äitiltään "haistatsä tän?". Koska taloudessa asuu koira, rupesivat poikaystäväni ja hänen äitinsä yhteistuumin etsimään koiranläjää huoneesta.... Ja minä istun sängyllä....hyvin hiljaa... Eihän sitä koiran läjää koskaan löytynyt :)
Kävelin kotiin myöhään illalla käytyäni muutamalla tyttöjen kanssa. Mahassa möyri kovasti ja katsoin ettei ketään näy missään. Annoin tulla töttöröö töttöröö röö ja loppua ei tuntunut tulevan ikinä. Kunnon äijätöröykset. Helpottuneena huokasin ja huomasin takanani jonkun.. Helpotus muuttui hävetykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söin töissä gojimarjoja, vaikka maussa ei ollut kehumista. Menimme leffaan ja olin tursuta pois penkiltä, kun mahani turposi aivan törkeästi ja oli kivuliaan pinkeä. Erosin kaveristani ja menin odottamaan bussia. Vatsani oli täysin sekaisin, mutta sain osan kaasuista poistettua ja oloni helpotti. Onneksi lähistöllä ei ollut ketään.
Menin tauon jälkeen melkein tyhjään bussiin ja kävelin mummon ja pienen lapsenlapsen ohi. Mummo tuijotti lasta ja tinkasi, onko tällä mennyt kakka housuun. Lapsi vakuutti, että kaikki on kunnossa. Kaamea haisuskunkki oliki täti, joka oli hiljaa asiasta.
Gojimarjojen kokeilu jäi yhteen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietettiin muutaman ystävän kanssa iltaa ja kuinka ollakaan kaikki ne herkut, viinit, irtokarkit ja muut aiheutti erinäistä liikehdintää ja kuplintaa pötsissä. Tuntui siinä keittiönpöydän ääressä istuessa, että vois vaikka vähän päästää kaasua hiljaa pois. No, se pieru kuulostikin sitä kovaa tuolia vasten siltä kuin olis päästetty ilmapallon suusta venyttäen ilmat pihalle; siis tyyliin korkealta kimittäen, kovaa ja erityisesti pitkään. Kun sitten räjähdimme nauruun koko sakki, mahalihakset tekivät sille pitkälle pierulle vielä upean lopukkeen ja pieru vinkaisi aivan kuin ooppera-aariassa viimeisen sävelen vieläkin korkeammalle.
Koko loppuiltana ei keskustelusta tullut enää mitään, kun vähän väliä joku aloitti huutonaurut. Ja mulle jäi pierustigma otsaan loppuelämäksi.
Sotkin fillarilla ja oikein nostin kankkua ja täräytin mojovan rutinoffin ja kun vilaisin taakseni oli siellä toinen pyöräilijä kippurasarvineen eikä tarvinnut kehoittaa ohittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Citymarketin kassajonossa nostin tytärtä autokärrystä ja pääsi äänekäs hajupaukku. Sain huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskausaikana jännitti mennä neuvolakäynnille, tietenkin kertyi ilmaa vatsaan. Terkkarin tunnustellessa vatsaa, alkoi pyllyni pörähtelemään. Häpesin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tämä nolo, lähinnä vaan nauratti seuraavana aamuna...havahduin siis sydän pomppien keskellä yöllä siihen, että luulin joutuneeni sotatantereelle. Heräsin vihollisen konekivääristä raikuvaan armottomaan tykitykseen. Kävi ilmi, että sarjatuli tulikin takamuksestani. Mieheni ei herännyt, onneksi. Olin ihan paniikissa, sillä unenpöppörössä piti vakuutella itselleen, että ei, emme ole sodassa....
Tämä toinen ei varsinaisesti tapahtunut minulle, vaan miehelleni intissä. Ehkä joku muukin miesten inttijuttuja kuunnellut on tästä tietoinen, mutta: vahvuuuksia (tjsp.) laskettaessa, rivissä ollessa alokkailla on tapana päästellä mitä pidempiä piiiiiiiiiiiiieeeeruja oikein antaumuksella. Nauraahan rivissä ei todellakaan saa, ja siitäkös vasta riemu repeääkin. Ei saisi tirskua, mutta kun tiukkoja vinkupommeja kuuluu yksi toisensa jälkeen :) Vaikeinta taitaa olla käskyttäjillä, joiden naaman varsinkin pitää olla peruslukemilla, vaikka väkisinhän siinä alkaa hymyilyttää...
Olin sovittelemassa häideni alla hääpukuja. Olimme kaason kanssa kiertäneet vaikka kuinka monta liikettä ja välillä käyneet lounaalla intialaisessa ravintoassa (virhe!!!). Olin eräässä morsiuspukuliikkeessä potientiaalinen häämekko päällä, kun vatsassa alkoi kiertää. Näin tilaisuuteni tulleen, kun myyjänainen sanoi lähtevänsä hetkeksi auttamaan toista sovittelijaa. Päästin siis aikamoisen intialaisruokatuhnun sovituskopissa, häämekko päällä, ja ajattelin, että mahdollinen haju ehtii haihtua, kun vielä peilailen mekkoa rauhassa. No - samalla hetkellä, kun tajusin, että mausteinen pieru oli myös aika järkyttävän hajuinen, pöllähti myyjä takaisin koppiin VANNEALUSHAMEEN kanssa ja kyykistyi viereen ja alkoi pöyhiä helmaa alushametta varten.
En edes järkytykseltäni tajunnut sanoa, että en pidä puvusta enkä tarvitse alushametta, vaan annoin myyjäparan pöyhiä pierunkäryssä helmoissa ja auttaa alushameen päälleni.... Lienee sanomattakin selvää, että en ostanut pukua ko. liikkeestä.
Kiitos näistä kaikista kokemuksista. Vieläkin häpeän naaman punaiseksi oman pierukokemukseni kanssa. Olin liikuntaharjoituksissa puolitutun miehen olkapäillä, siitä piti sitten vatsalihaksilla ponnistaa ylös jotain tavoittelemaan, kun tietenkin rupsahti pieru sen miehen niskaan... Aina tulee mieleen kun näen tämän miehen, ja näen valitettavasti hänet varsin usein. :D
Erään kerran kiertelin kalliita alusvaatteita myyvässä todella pienessä liikkeessä ainoana asiakkaana. Jostain ihme syystä minulta pääsi pieru ja sen haju oli ihan kammottava. Punaisena syöksyin ulos liikkeestä ja jätin myyjäparan yksin tukehtumaan siihen katkuun.
Pieraisin kerran KapAhlin sovituskopissa aivan kauhean leijan. Jonoa ei ollut ja koppeja oli vapaana vaikka kuinka monta, joten uskalsin lähteä pois kopista, vaikka haju oli yhä kamala. No eiköhän samalla hetkellä, kun tulin kopista pihalle, vastaan tuli iäkkäämpi rouva, joka tunki juuri siihen kaasuttamaani koppiin.... Nolo.
thihii, ootte ihania!