Lue keskustelun säännöt.
Puoliso on tehnyt kodin asumiskelvottomaksi
Hamstraajan uhri.
27.08.2021 |
Olen viikot poissa kotoa töissä ja tänä aikana talostani on tullut sotkuinen varasto. Alun perin laitoimme talon vähän niin kuin puoliksi, jotta hänen tavaransa saavat olla rauhassa. Nyt kun olen ollut 3 kuukautta poissa kotoa tavaraa on tullut lisää eikä esimerkiksi niille minun tavaroilleni, jotka tuon kohta kotiin ole enää tilaa talossa. Tilanne on se, ettei ilman muutaman tunnin siivouista esimerkiksi sohvalla voi istua. Kaapin ovia ei saa auki että niistä voisi ottaa tavaraa ja kaikki pinnat on täynnä tavara kasoja ja laatikoita. Tavara nyt on sellaista tavallista, vaatteita leluja, kasseja yms. mitä lapsiperheen arjessa tarvitaan. Minulle tämä on kamalan ahdistavaa sillä äitini oli hamstraaja ja meillä kotona oli aina kaikki tavarat hukassa. Jos halusi jotain tehdä niin työkalujen etsimiseen meni päivä. Varasto tilaa meillä ei kotona ole, vaan olen vuokrannut varaston. Jos heitän tavaraa pois siitä tulee sanomista, koska se on vielä "ihan hyvää." Kuvaavaa on että esim. kirppispäivänä minun tavarani menevät kaupaksi ja hänen "no eivät niin hyvin". Esimerkiksi hänen koulupaperinsa on vielä tallessa. En haluaisi ostaa isompaa taloa, erota, muuttaa pois, tai rakentaa isoa varastoa. Hän ei ehdi käydä tavaroitaan läpi vaikka on jo 8 v sitten luvannut esim. laittaa vaatteita pois. Osan on laittanutkin mutta esimerkiksi 30 takkia on vähän liikaa kun niistä vain yksi on sopivan kokoinen. Miten muut ovat asian ratkaisseet? Keskustelu on aika turhaa koska oikeaa halua luopua tavarasta ei ole ja siitä tulee vain riita. Jos olet hamstraaja, niin miten sinä haluaisit että tilanne ratkaistaan?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Mistä te keksitte, että puolison tavaroita saa hävittää? Ei saa, vaikka ne miten harmittaisi.
Tuskin lapset voivat elää siellä, jos talo on täynnä tavaraa. Ap sanoi ettei kaappiakaan saa auki. Eli eri asunnot varmaan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä puolison kanssa aina kysytään jos huomataan että toisella on kertynyt turhaa käyttämätöntä vaatetta tai roinaa että voidaanko laittaa kierrätykseen ja aina olemme päässeet yhteisymmärrykseen.
Tämä on psykiatrinen sairaus ja sillä on oma diagnoosinumerokin. Keräilypakko on nimi, jos haluat katsoa. Vanhemmiten pahenee ja keskustelut puolison kanssa ovat turhia. Kuulostaa vakavalta, että koti on tuossa jamassa jo noin nuorena. Lastensuojeluilmoitus tulee jossain vaiheessa kyllä.
Itselläni kokemusta pahasta hamsterista, johon viranomaistoimetkaan eivät auta eli uusi asunto täyttyy roskasta ja romusta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Ovat täysin sairaudentunnottomia ja monilla myös muita mielenterveysdiagnooseja.
Pikku hiljaa liikkeelle sanoisin. Mieti minkä hävittäminen tuo hamstraajalle itselleenkin kaivattua lisätilaa ja mukavuutta. Kun huomaa, että jotain pientä lähti, eikä edes haitannutja saatiin tarpeellista tilaa, niin siitä voinee pikkuhiljaa jatkaa.
Näin itse ajattelisin, että se palkitsevuus motivoi.
T: pikkuhamstraaja myös
Nämä on vaikeita asioita. Isäni oli eräänlainen hamsteri. Äitini eläessä hän kasasi jatkuvasti lisää tavaraa ja äiti järjesti sille paikkoja kotona, vintillä ja rakensivat mm. uuden pihavaraston tavaralle. Äidin kuoltua tavaraa kertyi lisää ja isä hankki itselleen vuokravarastoja, jotta sai tavarat mahtumaan. Toki koti oli täynnä, mutta sen täytettyä sitä piti viedä muuallekin. Möi omakotitalon noin 10 vuotta sitten ja siinä vaiheessa yritimme häntä auttaa, että olisi saanut vähennettyä tavaraa. Siitä oli seurauksena riitaa, mutta laitoimme kuitenkin jotain pois. Osan tavaroista isä kutenkin kuskasi mökille eli uusien varastojen lisäksi kesämökki täytettiin mm. vanhoilla vaatteilla ja kuolinpesistä saaduilla matoilla täyteen tavaraa. Tämän jälkeen sitä ei enää oikein voinut käyttää. Uusi asunto oli alkuun siisti ja sai sen viihtyisäksi, mutta sitten tavaraa kertyi sinnekin jatkuvasti lisää.
Isä kuoli viime keväänä. Siitä asti olemme sisarusten kanssa tyhjentäneet paikkoja. Useista vuokravarastoistaan isä on maksanut kymmeniätuhansia eläessään. Niiden sisältö meni nyt viimein suurelta osin kaatopaikalle. Jotain saatiin lahjoitettua kirpputorillekin, mutta esim. kosteassa, kylmässä ja hiirenpaskassa mökillä muhineet tekstiilit ja varastossa kastuneet kirjat menivät kaatopaikalle. Viimeisenä on ollut vuorossa asunnon raivaus (todella tavarakasojen raivaus) ja siivous sen jälkeen, kun vuosien pölyssä olevat pinnat on saatu tyhjäksi. Muutamia muistoesineitä lukuunottamatta me lapset emme ottaneet tästä pesästä juuri mitään. Rahallista arvoa oli toki joillakin tauluilla ja huonekaluilla, mutta kaikki varastoissa oli korkeintaa kirpputorikamaa.
Surulliselta tuntuu. Mitään ohjeita ei ole tällaisessa tilanteessa olevalle läheiselle, mutta onneksi meidän äiti jaksoi lapsuudessa pitää paikkoja kunnossa vaikka sitten noiden lisävarastojen voimalla. En tiedä saisiko joku "hamsteri" tästä itselleen tarpeellisen herätyksen siitä, miten järjetöntä tavaran hamstraaminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei ole satu. Aina muutaman vuoden välein on muutettu perheen tai työn takia isompaan asuntoon ja kaappitilaa on taas ollut. Nyt on ostettu aina pari kaappia lisää vuodessa, mutta kaappien paikat on loppu. Sillä olen pärjännyt kun ns. oma tila on ollut roinavapaa, mutta nyt sitä ei saa enää siivottu ilman konfliktia. Syynä hamstraukseen voi olla puolison omassa lapsuudessa kokema köyhyys. Alle nelikymppisiä ollaan. Sen verran olen tullut vastaan että olen laittanut omat ns. "jemma vaatteet ja harrastusvälineet" pois.
Laita puoliso metsään keräämään marjoja ja sieniä sekä säilömään niitä. Olen tullut siihen tulokseen, että tuollainen hastrausgeeni on peräisin metsästäjä-keräilijä-ajalta kun ruokaa piti hulluna kerätä varastoon talven varalle, että perhe selvisi hengissä. Nyky-yhteiskunnassa kun tuollaiselle talveen varautumiseen ei ole tarvetta, joillakin se vaisto purkautuu turhan tavaran hamstraamiseen. Koeta siis keksiä hamstrausvietille joku muu kohde.
Toinen vaihtoehto, millä puoliso voi tuntea pitävänsä perheen turvassa varautumalla on säästäminen. Ehdota siis, että tavaroiden myynnistä saadut rahat tai ostamatta jättämällä säästyneet rahat laitetaan säästötilille ja sijoituksiin. Minä olen ennen kiertänyt paljon kirppiksillä shoppailemassa, mutta nyt ostelen hulluna osakkeita. Vähemmän roinaa talossa, ja ihan mukavat säästöt ja sijoitukset kertyneet perheelle ja turvallinen olo, että olen tehnyt jotain turvakseni perheen "pahan päivän varalle".
Vierailija kirjoitti:
Nämä on vaikeita asioita. Isäni oli eräänlainen hamsteri. Äitini eläessä hän kasasi jatkuvasti lisää tavaraa ja äiti järjesti sille paikkoja kotona, vintillä ja rakensivat mm. uuden pihavaraston tavaralle. Äidin kuoltua tavaraa kertyi lisää ja isä hankki itselleen vuokravarastoja, jotta sai tavarat mahtumaan. Toki koti oli täynnä, mutta sen täytettyä sitä piti viedä muuallekin. Möi omakotitalon noin 10 vuotta sitten ja siinä vaiheessa yritimme häntä auttaa, että olisi saanut vähennettyä tavaraa. Siitä oli seurauksena riitaa, mutta laitoimme kuitenkin jotain pois. Osan tavaroista isä kutenkin kuskasi mökille eli uusien varastojen lisäksi kesämökki täytettiin mm. vanhoilla vaatteilla ja kuolinpesistä saaduilla matoilla täyteen tavaraa. Tämän jälkeen sitä ei enää oikein voinut käyttää. Uusi asunto oli alkuun siisti ja sai sen viihtyisäksi, mutta sitten tavaraa kertyi sinnekin jatkuvasti lisää.
Isä kuoli viime keväänä. Siitä asti olemme sisarusten kanssa tyhjentäneet paikkoja. Useista vuokravarastoistaan isä on maksanut kymmeniätuhansia eläessään. Niiden sisältö meni nyt viimein suurelta osin kaatopaikalle. Jotain saatiin lahjoitettua kirpputorillekin, mutta esim. kosteassa, kylmässä ja hiirenpaskassa mökillä muhineet tekstiilit ja varastossa kastuneet kirjat menivät kaatopaikalle. Viimeisenä on ollut vuorossa asunnon raivaus (todella tavarakasojen raivaus) ja siivous sen jälkeen, kun vuosien pölyssä olevat pinnat on saatu tyhjäksi. Muutamia muistoesineitä lukuunottamatta me lapset emme ottaneet tästä pesästä juuri mitään. Rahallista arvoa oli toki joillakin tauluilla ja huonekaluilla, mutta kaikki varastoissa oli korkeintaa kirpputorikamaa.
Surulliselta tuntuu. Mitään ohjeita ei ole tällaisessa tilanteessa olevalle läheiselle, mutta onneksi meidän äiti jaksoi lapsuudessa pitää paikkoja kunnossa vaikka sitten noiden lisävarastojen voimalla. En tiedä saisiko joku "hamsteri" tästä itselleen tarpeellisen herätyksen siitä, miten järjetöntä tavaran hamstraaminen on.
Otan osaa. Aivan järkyttävä työ teillä lapsilla on tuon kaiken tavaran raivaamisessa. Olen yhden omakotitalon tyhjännyt vanhempani kuoltua ja hirveä homma siinä oli. Teillä on vielä nuo lisävarastot, huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on psykiatrinen sairaus ja sillä on oma diagnoosinumerokin. Keräilypakko on nimi, jos haluat katsoa. Vanhemmiten pahenee ja keskustelut puolison kanssa ovat turhia. Kuulostaa vakavalta, että koti on tuossa jamassa jo noin nuorena. Lastensuojeluilmoitus tulee jossain vaiheessa kyllä.
Itselläni kokemusta pahasta hamsterista, johon viranomaistoimetkaan eivät auta eli uusi asunto täyttyy roskasta ja romusta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Ovat täysin sairaudentunnottomia ja monilla myös muita mielenterveysdiagnooseja.
On meilläkin ollut näitä sairaita suvussa ja on yhä yksi joka elossa ja kerää jätettä loma-asuntonsa tontille eikä kukaan mahda mitään. Näitä asuu jopa kerrostaloissa ja puolisoni setä oli kerännyt kamalan määrän jätettä pieneen asuntoon ja ihmeellisen iso pankki tili löytyi jaettavaksi perillisille. Nuukaili ruuassa ja ihan kaikessa ja säästi rahaa. Keräsi jätteistä iloa itselleen.
Se syy löytyy siitä kun tulee mielenterveysongelmia järkyttävän köyhästä lapsuudesta kun lapsena ei ole saanut yhtään mitään. Meidänkin suvussa on näitä ollut ja johtuu äärettömän köyhästä lapsuudesta tämmöinen hamstraus sairaus. Lapsuudessa on mennyt jotain rikki ihmisen psyykkeessä ja lapsen kaikkia tarpeita ei ole tyydytetty. Tästä johtuu ääretön piheys ja hamstraaminen. Lapsen vanhemmissa se vika kun sairastuttaa lapsensa niin ettei lapsen tarpeita kaikkia tyydytetä. Tästä johtuu sairaalloinen hamstraaminen ja saituus.
Minä olen kouluttanut mieheni niin että ei yksin voi määrätä meidän huushollissa vaikka olisi mitä patoutumia lapsuudestaan. Olen jumalattoman vahva ihminen ja minua ei ohjailla. Ostan kaikki mitä kotona tarvitaan kysymättä yhtään mitään ja harvoin tulee huteja ja niistäkin päästään eroon kun lähiomaiseni on tehokas myyjä. Minua ei kiinnosta vanhan roinan myyminen enkä ole myyjä tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomeen pitäisi saada jonkinlainen hamsterinhoitoyksikkö, joissa näihin voitaisiin paneutua. Menee hiukan anoreksian suuntaan jo mielestäni se maailma mutta päinvastaisena versiona. Anorektikko kieltäytyy syömästä, hamsteri taas kieltäytyy elämästä. Eli toinen on naimisissa ruokasuhteensa kanssa, toinen tavarasuhteensa kanssa. Tuossa on siis surtavaa paljon muutakin kuin tilanahtaus.
Suostuuko hamsteri luovuttamaan pankkikorttinsa? Uutta tavaraahan ei kai tule jos hän ei sitä jostain hanki, vai imuroiko muiden ylijäämätavaroita teille?
Oli miten oli, yhdestä olkaa kiitollisia. Puoliso ei hamstraa eläimiä. Varokaa, ettei tilanne mene ainakaan siihen.
Hamstraamiseen ei välttämättä tarvita pankkikorttia ja uuden tavaran ostoa. Minullakin on suvussa henkilö, joka kiertää kaikki mahdolliset katujen ja pihojen roskalavat läpi, ja kantaa kotiinsa ihan kaiken mitä löytää. Huonekalut, matot, rikkinäinen elektroniikka, vaatteet, remontissa puretut keittiönkaapit ja kylppärikalusteet, kaikki käy. Kerran kantoi kotiinsa viisi piirtoheitintä remontissa olevan koulun jätelavalta. Onneksi hän ei käytä nettiä, koska voin vaan kuvitella mitä tapahtuisi, jos hän löytäisi kaikki netin annetaan-palstat. Järkipuhe on täysin turhaa, taustalla on jokin pahempi psykologinen ongelma.
Kuulostaa pahalta. Onko hänellä iso talo tai varasto vai mihin oikein saa mahtumaan kaiken tuon roinan? Johan tuossa on hygieniariski, sillä roskalavoilta löytyneistä tekstiileistä voi saada vaikka luteita tai muuta kotiinsa tuliaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran kommenttia, että meillä käy siivooja. Siivoajan tullessa kamat pinotaan kasseihin käymättä läpi ja näitä kasseja on nyt jonkin verran alkanut kertyä. Tilanne ei ole vielä kamala paha. 1-2 kaatopaikkakuormaa on tavaraa enemmän kuin kaappeihin sopii, mutta kun lapsiperheessä sitä tavaraa on myös pakko ostaa lisää. Tavaran hävittäminen esim. nettikirppiksellä (puoliso sallii tämän) on ****tanan hidasta nyt olen joka viikonloppu myynyt jotain mutta kun kotona on aikaa se 1,5 päivää viikossa niin tympii käyttää siitä se 2 h jonkin lampun hävittämiseen josta saa sitten 5 € rahaa. Kerran tuli sanomista kun heitin mummon käyttämättömän tekohampaiden pesuastian roskiin kun kukaan ei sitä huolinut.
Kiitoksia kaikille on mukava kuulla että muillakin on vastaavan kanssa vaikeaa. Alan kuitenkin viedä tavaraa varastoon ja sitten muutaman vuoden päästä kun niitä ei ole tarvittu niin koetan ehdottaa että jos kaatopaikalle vietäisiin. Tämä nyt ei maksa kuin ehkä sen 1000€ vuodessa. Samalla rahalla saisi oman varaston, mutta mitä iloa siitä on kun kaikki tilat täyttyy tavaralla? Tämäkin talo oli ihan tyhjä kun muutettiin ja nyt on vain käytävät ja olohuoneen matto lattiasta jäljellä. Loppu talo on sisustettu saaduilla tai tarjouksesta ostetuilla huonekaluilla joita ei enää nyssäköiden alta näy.
Toisaalta mietin, että olisiko esim. joku bulvaani saatavilla joka ostaisi kamaa nettikirppikseltä niin etten jää siitä kiinni. Eli voisin myydä esimerkiksi violetin Tupperware purkin hintaan 4 € niin että laitan 4€ lasten säätöpossuun ja piilotan sen tuotteen metsään ja sitten käyn heittämässä roskiin työpaikalla arkena. (Tulee muuten tästä tekstistä itselle sellainen olo että ei ehkä ihan terveellä pohjalla tämä ole, kun tuollaisesta haaveilee.) Yleensä olen valmis ajamaan noin 30 km että saan muovikassillisen tavaraa hävitettyä ja siinä jo bensa maksaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on psykiatrinen sairaus ja sillä on oma diagnoosinumerokin. Keräilypakko on nimi, jos haluat katsoa. Vanhemmiten pahenee ja keskustelut puolison kanssa ovat turhia. Kuulostaa vakavalta, että koti on tuossa jamassa jo noin nuorena. Lastensuojeluilmoitus tulee jossain vaiheessa kyllä.
Itselläni kokemusta pahasta hamsterista, johon viranomaistoimetkaan eivät auta eli uusi asunto täyttyy roskasta ja romusta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Ovat täysin sairaudentunnottomia ja monilla myös muita mielenterveysdiagnooseja.
On meilläkin ollut näitä sairaita suvussa ja on yhä yksi joka elossa ja kerää jätettä loma-asuntonsa tontille eikä kukaan mahda mitään. Näitä asuu jopa kerrostaloissa ja puolisoni setä oli kerännyt kamalan määrän jätettä pieneen asuntoon ja ihmeellisen iso pankki tili löytyi jaettavaksi perillisille. Nuukaili ruuassa ja ihan kaikessa ja säästi rahaa. Keräsi jätteistä iloa itselleen.
Se syy löytyy siitä kun tulee mielenterveysongelmia järkyttävän köyhästä lapsuudesta kun lapsena ei ole saanut yhtään mitään. Meidänkin suvussa on näitä ollut ja johtuu äärettömän köyhästä lapsuudesta tämmöinen hamstraus sairaus. Lapsuudessa on mennyt jotain rikki ihmisen psyykkeessä ja lapsen kaikkia tarpeita ei ole tyydytetty. Tästä johtuu ääretön piheys ja hamstraaminen. Lapsen vanhemmissa se vika kun sairastuttaa lapsensa niin ettei lapsen tarpeita kaikkia tyydytetä. Tästä johtuu sairaalloinen hamstraaminen ja saituus.
Minä olen kouluttanut mieheni niin että ei yksin voi määrätä meidän huushollissa vaikka olisi mitä patoutumia lapsuudestaan. Olen jumalattoman vahva ihminen ja minua ei ohjailla. Ostan kaikki mitä kotona tarvitaan kysymättä yhtään mitään ja harvoin tulee huteja ja niistäkin päästään eroon kun lähiomaiseni on tehokas myyjä. Minua ei kiinnosta vanhan roinan myyminen enkä ole myyjä tyyppiä.
Todennäköisesti monella hamstrausvimma johtuu köyhästä lapsuudesta, jolloin on joutunut kärsimään puutetta. Köyhien lasten vanhempian ei voi useinkaan syyttää tilanteesta, sillä vielä sotien jälkeen Suomi oli todella köyhä maa. Monet vanhemmat vaan olivat niin köyhiä sodan runtelemassa maassa, ettei lapsille ollut velliä kummempaa ruokaa antaa eikä aina ollut edes sopivia kenkiä tai vaatteita lapsille.
Samoin 90-luvun laman aikaan oli paljon lapsiperheköyhyyttä, kun vanhemmat olivat työttömiä tai konkurssi vei pienyrittäjiltä kaiken.
Ylisukupolvinen trauma tässä on monilla kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommenttia, että meillä käy siivooja. Siivoajan tullessa kamat pinotaan kasseihin käymättä läpi ja näitä kasseja on nyt jonkin verran alkanut kertyä. Tilanne ei ole vielä kamala paha. 1-2 kaatopaikkakuormaa on tavaraa enemmän kuin kaappeihin sopii, mutta kun lapsiperheessä sitä tavaraa on myös pakko ostaa lisää. Tavaran hävittäminen esim. nettikirppiksellä (puoliso sallii tämän) on ****tanan hidasta nyt olen joka viikonloppu myynyt jotain mutta kun kotona on aikaa se 1,5 päivää viikossa niin tympii käyttää siitä se 2 h jonkin lampun hävittämiseen josta saa sitten 5 € rahaa. Kerran tuli sanomista kun heitin mummon käyttämättömän tekohampaiden pesuastian roskiin kun kukaan ei sitä huolinut.
Kiitoksia kaikille on mukava kuulla että muillakin on vastaavan kanssa vaikeaa. Alan kuitenkin viedä tavaraa varastoon ja sitten muutaman vuoden päästä kun niitä ei ole tarvittu niin koetan ehdottaa että jos kaatopaikalle vietäisiin. Tämä nyt ei maksa kuin ehkä sen 1000€ vuodessa. Samalla rahalla saisi oman varaston, mutta mitä iloa siitä on kun kaikki tilat täyttyy tavaralla? Tämäkin talo oli ihan tyhjä kun muutettiin ja nyt on vain käytävät ja olohuoneen matto lattiasta jäljellä. Loppu talo on sisustettu saaduilla tai tarjouksesta ostetuilla huonekaluilla joita ei enää nyssäköiden alta näy.
Toisaalta mietin, että olisiko esim. joku bulvaani saatavilla joka ostaisi kamaa nettikirppikseltä niin etten jää siitä kiinni. Eli voisin myydä esimerkiksi violetin Tupperware purkin hintaan 4 € niin että laitan 4€ lasten säätöpossuun ja piilotan sen tuotteen metsään ja sitten käyn heittämässä roskiin työpaikalla arkena. (Tulee muuten tästä tekstistä itselle sellainen olo että ei ehkä ihan terveellä pohjalla tämä ole, kun tuollaisesta haaveilee.) Yleensä olen valmis ajamaan noin 30 km että saan muovikassillisen tavaraa hävitettyä ja siinä jo bensa maksaa enemmän.
Siis eihän tuo ole enää tervettä, että jouduit miettimään tuollaisia ihme kuvioita yhden Tupperware-kipon hävittämiseen.
Kuten ehdotin aiemmin, koeta saada puoliso suostumaan jonkilaiseen säästöohjelmaan eli kun uutta tavaraa ei osta - laitatte säästyneet rahat säästötilille ja sijoitukseen. Selitä kuinka paljon se tuhat euroa, joka menee tavaran viemiseen kaatopaikalle voi tuottaa 5 vuodessa 8-10% korolla, joka on pörssin keskimääräinen tuotto. Puhumattakaan shoppailusta säästyneistä rahoista. Voitte tehdä jonkun suunnitelman säästyneille rahoille - lähdette reissuun tai toteutatte jonkun muun ison yhteisen haaveen.
Minä olin ennen kirppistenkiertäjä, mutta nyt hamstraan osakkeita. Ylimääräistä tavaraa ei kerry vaan päin vastoin sijoitusomaisuutta kertyy.
Tähän asiaan on ihan täsmäratkaisu. Tässä ohjeet:
Ota yhteyttä paikalliseen vapaapalokuntaan. Kerro heille tilanne, ja selitä että haluat saada muutoksen aikaan kodissanne ASAP. Pyydä, että pääsette mukaan seuraavan kerran kun palokunta harjoittelee savusukellusta.
Pidä huoli, että miehesi joutuu kaikissa painavissa hengityslaitteissa ja suojakamppeissa ryömimään sinne savuiseen säkkipimeään konttiin, ja tunnustelemaan käsikopelolla lattioita pitkin että onko siellä tajuttomia ihmisiä joukossa. Katselkaa, miten pitkälle hän ehtii kontin ovelta ennen kuin käsketään pois.
Käskekää sitten miehen kuvitella teidän oma talonne tulessa, ja teidän lapsenne makaamassa taintuneina romumassan keskellä. Pistäkää se mies miettimään, että onko sieltä mahdollista saada yhtäkään teidän perheenjäsentä elossa ulos. Mies miettiköön, että onko se kaikki "vielä ihan hyvä" romu sen arvoista.
Jos ei onnistu, niin teidän pitää muuttaa eri osoitteisiin. Aloituksessa kuvattu romumäärä vaarantaa henkenne. Voi olla, että mies paikkaa romulla jotakin sisäisen turvallisuuden vajetta, mutta hänet täytyy saada ymmärtämään, että se ei lisää vaan vähentää turvallisuuttanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot nyt vaimolle että jos ei lähde nyt heti psykologille selvittämään tätä ongelmaa niin soitat lastensuojelun paikalle.
Usko että vaimosi ei ole terve ja tarvitsee apua, vaikka ei sitä itse tajuaisikaan.
Jo lastemme vuoksi sinun on toimittava heti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on psykiatrinen sairaus ja sillä on oma diagnoosinumerokin. Keräilypakko on nimi, jos haluat katsoa. Vanhemmiten pahenee ja keskustelut puolison kanssa ovat turhia. Kuulostaa vakavalta, että koti on tuossa jamassa jo noin nuorena. Lastensuojeluilmoitus tulee jossain vaiheessa kyllä.
Itselläni kokemusta pahasta hamsterista, johon viranomaistoimetkaan eivät auta eli uusi asunto täyttyy roskasta ja romusta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Ovat täysin sairaudentunnottomia ja monilla myös muita mielenterveysdiagnooseja.
On meilläkin ollut näitä sairaita suvussa ja on yhä yksi joka elossa ja kerää jätettä loma-asuntonsa tontille eikä kukaan mahda mitään. Näitä asuu jopa kerrostaloissa ja puolisoni setä oli kerännyt kamalan määrän jätettä pieneen asuntoon ja ihmeellisen iso pankki tili löytyi jaettavaksi perillisille. Nuukaili ruuassa ja ihan kaikessa ja säästi rahaa. Keräsi jätteistä iloa itselleen.
Se syy löytyy siitä kun tulee mielenterveysongelmia järkyttävän köyhästä lapsuudesta kun lapsena ei ole saanut yhtään mitään. Meidänkin suvussa on näitä ollut ja johtuu äärettömän köyhästä lapsuudesta tämmöinen hamstraus sairaus. Lapsuudessa on mennyt jotain rikki ihmisen psyykkeessä ja lapsen kaikkia tarpeita ei ole tyydytetty. Tästä johtuu ääretön piheys ja hamstraaminen. Lapsen vanhemmissa se vika kun sairastuttaa lapsensa niin ettei lapsen tarpeita kaikkia tyydytetä. Tästä johtuu sairaalloinen hamstraaminen ja saituus.
Minä olen kouluttanut mieheni niin että ei yksin voi määrätä meidän huushollissa vaikka olisi mitä patoutumia lapsuudestaan. Olen jumalattoman vahva ihminen ja minua ei ohjailla. Ostan kaikki mitä kotona tarvitaan kysymättä yhtään mitään ja harvoin tulee huteja ja niistäkin päästään eroon kun lähiomaiseni on tehokas myyjä. Minua ei kiinnosta vanhan roinan myyminen enkä ole myyjä tyyppiä.
Todennäköisesti monella hamstrausvimma johtuu köyhästä lapsuudesta, jolloin on joutunut kärsimään puutetta. Köyhien lasten vanhempian ei voi useinkaan syyttää tilanteesta, sillä vielä sotien jälkeen Suomi oli todella köyhä maa. Monet vanhemmat vaan olivat niin köyhiä sodan runtelemassa maassa, ettei lapsille ollut velliä kummempaa ruokaa antaa eikä aina ollut edes sopivia kenkiä tai vaatteita lapsille.
Samoin 90-luvun laman aikaan oli paljon lapsiperheköyhyyttä, kun vanhemmat olivat työttömiä tai konkurssi vei pienyrittäjiltä kaiken.
Ylisukupolvinen trauma tässä on monilla kyseessä. [/quote
90- luvulla pääsi töihin kun töihin tienaamaan ja valinnan varaa oli työpaikoissa. Ja sai lisäansiota iltatyö tai viikonlopputöistä. Minä en muista köyhyyttä 90- luvulta ollenkaan vaan lapsuuteni oli köyhintä 60-70-80 luvulla. 80- luku oli pahin kun lähdin opiskelemaan ja kumpikaan vanhempi ei kustantanut sitä niin että lainaa, opintorahaa ja lisäansioo siivoustyöllä. Halusin kunnon vaatteet ja kengät niin ettei kelvannut halpis vetimeet enää kun olin niissä koko peruskouluaikani kulkenut. En vieläkään kulje jossain halpis kylmissä littana kengissä enkä tekokuitu vaatteissa missä sai koko lapsuuden ja nuoruuden kulkea. En tee lapsia vaan satsaan kaikki rahani omaan hyvinvointiini kun sitä ei ollut lapsuudessani. Mitään en tule perimään niin mitä helvettiä tänne perillisiä muka tulisin tehtailemaan niin että ihan turhaa. Olen yhtä itsekäs kun olivat ne jotka minut tekivät. Minun tekijät eivät muuta kuin nostaneet yhteiskunnan tuet ja eli sillä toinen ja toinen jätti kaikki kaikki elatusmaksut veronmaksajille. Olin heittopussina sukulaisten nurkissa uuden suhteen tieltä ja vihaan uusperheitä yli kaiken. Ja toinen mitä vihaan ovat saidat hamstraajat tai muuten saidat ihmiset Joidenka saituus ei ole enää ihan tervettä.
Älkää menkö asumaan sellaisen kanssa joka määrää ihan kaiken ja estää puolisoa toteuttamasta itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on psykiatrinen sairaus ja sillä on oma diagnoosinumerokin. Keräilypakko on nimi, jos haluat katsoa. Vanhemmiten pahenee ja keskustelut puolison kanssa ovat turhia. Kuulostaa vakavalta, että koti on tuossa jamassa jo noin nuorena. Lastensuojeluilmoitus tulee jossain vaiheessa kyllä.
Itselläni kokemusta pahasta hamsterista, johon viranomaistoimetkaan eivät auta eli uusi asunto täyttyy roskasta ja romusta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Ovat täysin sairaudentunnottomia ja monilla myös muita mielenterveysdiagnooseja.
On meilläkin ollut näitä sairaita suvussa ja on yhä yksi joka elossa ja kerää jätettä loma-asuntonsa tontille eikä kukaan mahda mitään. Näitä asuu jopa kerrostaloissa ja puolisoni setä oli kerännyt kamalan määrän jätettä pieneen asuntoon ja ihmeellisen iso pankki tili löytyi jaettavaksi perillisille. Nuukaili ruuassa ja ihan kaikessa ja säästi rahaa. Keräsi jätteistä iloa itselleen.
Se syy löytyy siitä kun tulee mielenterveysongelmia järkyttävän köyhästä lapsuudesta kun lapsena ei ole saanut yhtään mitään. Meidänkin suvussa on näitä ollut ja johtuu äärettömän köyhästä lapsuudesta tämmöinen hamstraus sairaus. Lapsuudessa on mennyt jotain rikki ihmisen psyykkeessä ja lapsen kaikkia tarpeita ei ole tyydytetty. Tästä johtuu ääretön piheys ja hamstraaminen. Lapsen vanhemmissa se vika kun sairastuttaa lapsensa niin ettei lapsen tarpeita kaikkia tyydytetä. Tästä johtuu sairaalloinen hamstraaminen ja saituus.
Minä olen kouluttanut mieheni niin että ei yksin voi määrätä meidän huushollissa vaikka olisi mitä patoutumia lapsuudestaan. Olen jumalattoman vahva ihminen ja minua ei ohjailla. Ostan kaikki mitä kotona tarvitaan kysymättä yhtään mitään ja harvoin tulee huteja ja niistäkin päästään eroon kun lähiomaiseni on tehokas myyjä. Minua ei kiinnosta vanhan roinan myyminen enkä ole myyjä tyyppiä.
Todennäköisesti monella hamstrausvimma johtuu köyhästä lapsuudesta, jolloin on joutunut kärsimään puutetta. Köyhien lasten vanhempian ei voi useinkaan syyttää tilanteesta, sillä vielä sotien jälkeen Suomi oli todella köyhä maa. Monet vanhemmat vaan olivat niin köyhiä sodan runtelemassa maassa, ettei lapsille ollut velliä kummempaa ruokaa antaa eikä aina ollut edes sopivia kenkiä tai vaatteita lapsille.
Samoin 90-luvun laman aikaan oli paljon lapsiperheköyhyyttä, kun vanhemmat olivat työttömiä tai konkurssi vei pienyrittäjiltä kaiken.
Ylisukupolvinen trauma tässä on monilla kyseessä.
90- luvulla sai töitä ja kaikki pääsivät jos ei ollut kouluttamaton. Minäkin pääsin sairaalaan sairaala-apulaiseksi vaikkei ollut mitään koulutusta sille alalle vaan lähelle sitä. Minä tienasin 90- luvulla kaikkein eniten ja sain tehdä sunnuntai ja juhlapyhien ajan töitä kun ne eivät kelvanneet perheellisille. 80- luvulta asti olin töissä koko opiskeluajatkin. 17-v asti töitä tehneenä lopetin kaikki työnteon 40v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on psykiatrinen sairaus ja sillä on oma diagnoosinumerokin. Keräilypakko on nimi, jos haluat katsoa. Vanhemmiten pahenee ja keskustelut puolison kanssa ovat turhia. Kuulostaa vakavalta, että koti on tuossa jamassa jo noin nuorena. Lastensuojeluilmoitus tulee jossain vaiheessa kyllä.
Itselläni kokemusta pahasta hamsterista, johon viranomaistoimetkaan eivät auta eli uusi asunto täyttyy roskasta ja romusta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Ovat täysin sairaudentunnottomia ja monilla myös muita mielenterveysdiagnooseja.
On meilläkin ollut näitä sairaita suvussa ja on yhä yksi joka elossa ja kerää jätettä loma-asuntonsa tontille eikä kukaan mahda mitään. Näitä asuu jopa kerrostaloissa ja puolisoni setä oli kerännyt kamalan määrän jätettä pieneen asuntoon ja ihmeellisen iso pankki tili löytyi jaettavaksi perillisille. Nuukaili ruuassa ja ihan kaikessa ja säästi rahaa. Keräsi jätteistä iloa itselleen.
Se syy löytyy siitä kun tulee mielenterveysongelmia järkyttävän köyhästä lapsuudesta kun lapsena ei ole saanut yhtään mitään. Meidänkin suvussa on näitä ollut ja johtuu äärettömän köyhästä lapsuudesta tämmöinen hamstraus sairaus. Lapsuudessa on mennyt jotain rikki ihmisen psyykkeessä ja lapsen kaikkia tarpeita ei ole tyydytetty. Tästä johtuu ääretön piheys ja hamstraaminen. Lapsen vanhemmissa se vika kun sairastuttaa lapsensa niin ettei lapsen tarpeita kaikkia tyydytetä. Tästä johtuu sairaalloinen hamstraaminen ja saituus.
Minä olen kouluttanut mieheni niin että ei yksin voi määrätä meidän huushollissa vaikka olisi mitä patoutumia lapsuudestaan. Olen jumalattoman vahva ihminen ja minua ei ohjailla. Ostan kaikki mitä kotona tarvitaan kysymättä yhtään mitään ja harvoin tulee huteja ja niistäkin päästään eroon kun lähiomaiseni on tehokas myyjä. Minua ei kiinnosta vanhan roinan myyminen enkä ole myyjä tyyppiä.
Todennäköisesti monella hamstrausvimma johtuu köyhästä lapsuudesta, jolloin on joutunut kärsimään puutetta. Köyhien lasten vanhempian ei voi useinkaan syyttää tilanteesta, sillä vielä sotien jälkeen Suomi oli todella köyhä maa. Monet vanhemmat vaan olivat niin köyhiä sodan runtelemassa maassa, ettei lapsille ollut velliä kummempaa ruokaa antaa eikä aina ollut edes sopivia kenkiä tai vaatteita lapsille.
Samoin 90-luvun laman aikaan oli paljon lapsiperheköyhyyttä, kun vanhemmat olivat työttömiä tai konkurssi vei pienyrittäjiltä kaiken.
Ylisukupolvinen trauma tässä on monilla kyseessä.
90- luvulla sai töitä ja kaikki pääsivät jos ei ollut kouluttamaton. Minäkin pääsin sairaalaan sairaala-apulaiseksi vaikkei ollut mitään koulutusta sille alalle vaan lähelle sitä. Minä tienasin 90- luvulla kaikkein eniten ja sain tehdä sunnuntai ja juhlapyhien ajan töitä kun ne eivät kelvanneet perheellisille. 80- luvulta asti olin töissä koko opiskeluajatkin. 17-v asti töitä tehneenä lopetin kaikki työnteon 40v.
Juu juu. Ihan varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on psykiatrinen sairaus ja sillä on oma diagnoosinumerokin. Keräilypakko on nimi, jos haluat katsoa. Vanhemmiten pahenee ja keskustelut puolison kanssa ovat turhia. Kuulostaa vakavalta, että koti on tuossa jamassa jo noin nuorena. Lastensuojeluilmoitus tulee jossain vaiheessa kyllä.
Itselläni kokemusta pahasta hamsterista, johon viranomaistoimetkaan eivät auta eli uusi asunto täyttyy roskasta ja romusta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Ovat täysin sairaudentunnottomia ja monilla myös muita mielenterveysdiagnooseja.
On meilläkin ollut näitä sairaita suvussa ja on yhä yksi joka elossa ja kerää jätettä loma-asuntonsa tontille eikä kukaan mahda mitään. Näitä asuu jopa kerrostaloissa ja puolisoni setä oli kerännyt kamalan määrän jätettä pieneen asuntoon ja ihmeellisen iso pankki tili löytyi jaettavaksi perillisille. Nuukaili ruuassa ja ihan kaikessa ja säästi rahaa. Keräsi jätteistä iloa itselleen.
Se syy löytyy siitä kun tulee mielenterveysongelmia järkyttävän köyhästä lapsuudesta kun lapsena ei ole saanut yhtään mitään. Meidänkin suvussa on näitä ollut ja johtuu äärettömän köyhästä lapsuudesta tämmöinen hamstraus sairaus. Lapsuudessa on mennyt jotain rikki ihmisen psyykkeessä ja lapsen kaikkia tarpeita ei ole tyydytetty. Tästä johtuu ääretön piheys ja hamstraaminen. Lapsen vanhemmissa se vika kun sairastuttaa lapsensa niin ettei lapsen tarpeita kaikkia tyydytetä. Tästä johtuu sairaalloinen hamstraaminen ja saituus.
Minä olen kouluttanut mieheni niin että ei yksin voi määrätä meidän huushollissa vaikka olisi mitä patoutumia lapsuudestaan. Olen jumalattoman vahva ihminen ja minua ei ohjailla. Ostan kaikki mitä kotona tarvitaan kysymättä yhtään mitään ja harvoin tulee huteja ja niistäkin päästään eroon kun lähiomaiseni on tehokas myyjä. Minua ei kiinnosta vanhan roinan myyminen enkä ole myyjä tyyppiä.
Todennäköisesti monella hamstrausvimma johtuu köyhästä lapsuudesta, jolloin on joutunut kärsimään puutetta. Köyhien lasten vanhempian ei voi useinkaan syyttää tilanteesta, sillä vielä sotien jälkeen Suomi oli todella köyhä maa. Monet vanhemmat vaan olivat niin köyhiä sodan runtelemassa maassa, ettei lapsille ollut velliä kummempaa ruokaa antaa eikä aina ollut edes sopivia kenkiä tai vaatteita lapsille.
Samoin 90-luvun laman aikaan oli paljon lapsiperheköyhyyttä, kun vanhemmat olivat työttömiä tai konkurssi vei pienyrittäjiltä kaiken.
Ylisukupolvinen trauma tässä on monilla kyseessä. [/quote
90- luvulla pääsi töihin kun töihin tienaamaan ja valinnan varaa oli työpaikoissa. Ja sai lisäansiota iltatyö tai viikonlopputöistä. Minä en muista köyhyyttä 90- luvulta ollenkaan vaan lapsuuteni oli köyhintä 60-70-80 luvulla. 80- luku oli pahin kun lähdin opiskelemaan ja kumpikaan vanhempi ei kustantanut sitä niin että lainaa, opintorahaa ja lisäansioo siivoustyöllä. Halusin kunnon vaatteet ja kengät niin ettei kelvannut halpis vetimeet enää kun olin niissä koko peruskouluaikani kulkenut. En vieläkään kulje jossain halpis kylmissä littana kengissä enkä tekokuitu vaatteissa missä sai koko lapsuuden ja nuoruuden kulkea. En tee lapsia vaan satsaan kaikki rahani omaan hyvinvointiini kun sitä ei ollut lapsuudessani. Mitään en tule perimään niin mitä helvettiä tänne perillisiä muka tulisin tehtailemaan niin että ihan turhaa. Olen yhtä itsekäs kun olivat ne jotka minut tekivät. Minun tekijät eivät muuta kuin nostaneet yhteiskunnan tuet ja eli sillä toinen ja toinen jätti kaikki kaikki elatusmaksut veronmaksajille. Olin heittopussina sukulaisten nurkissa uuden suhteen tieltä ja vihaan uusperheitä yli kaiken. Ja toinen mitä vihaan ovat saidat hamstraajat tai muuten saidat ihmiset Joidenka saituus ei ole enää ihan tervettä.
Älkää menkö asumaan sellaisen kanssa joka määrää ihan kaiken ja estää puolisoa toteuttamasta itseään.
Tuossa on yksi järkevä ajatus, olla tekemättä lapsia tuolla taustalla ja luonteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan että ota lomaa, ja hoida itse hänen huonoimmat ja liiat tavarat pois. Siten että hänelle jää parhaimmat ja riittävästi. Kun et voi kerran erota. Lasten vuoksi tuo on varmaan pakko siistiä. Jos hän raahaa lisää tavaravuoria, niin sama homma uusiksi ja uusiksi. Ellet sitten asu erillään, vaikka olette yhdessä. Jos hän kärsii luopumisesta, niin silloin hän tarvitsee henkistä positiivista tukea tavaroista luopumiseen.
Toisen omaisuutta ei saa hävittää, oli se mitä tahansa! Vain viranomainen voi tyhjentää kämpän ja viedä tavarat kaatopaikalle, puolisolla ei ole tuollaisia oikeuksia.
Tuossa oli haettu sitä, että jos se puolisokin haluaa pois ylimääräistä. Ei väkisin viedä tietenkään yksipuolisesti tai painosteta, että toinen kärsii. Kai osaat ajatella itse tuon asian. Aloittaja ei halua erota ja kysyi ideoita. Muut eroavat yleensä tai asuvat erillään, lapset siistissä.
isossa osassa viestejä on sanottu, että kanna tavarat roskiin äläkä kysele.
Ja kun se on *roskaa*, tyyliin hiiren syömät t-paidat ja toimimattomat koneen osat.
Näitä on nähty.
isossa osassa viestejä on sanottu, että kanna tavarat roskiin äläkä kysele.