Puoliso on tehnyt kodin asumiskelvottomaksi

Vierailija kirjoitti:

Anna säästölipas ja käske laittaa sinne summa minkä oli tuhlaamassa. Herättäisikö?

Kun ostaa jotain, hävittää tavaran tai kaksi ENNEN kuin ostaa uutta.

Pitää ostovapaan kuukauden silloin tällöin tipattoman tapaan.

Aloittaja on kyllä ihan täysi tossu. Miksi suostut vielä vuokraamaan ja maksamaan varastotilasta, jossa varastoidaan todennäköisesti ihan turhia kamoja? Kenen rahalla hamstraaja ostaa tavaraa ja osallistuuko hän perhe-elämän yhteiseen rahoittamiseen muuten? Kehoittaisin aloittajaa suojelemaan itseään ja lapsiaan, lopettamaan sairaan käytöksen mahdollistamisen ja vetämään selkeät rajat, joiden puitteissa eletään. Hamstraaja sen lisäksi terapiaan, jos haluaa jatkaa yhteiselämään, mutta se lienee itsestäänselvyys.

Onko mahdollista vuokrata asunto mahdollisimman läheltä taloa? Voisitte asua siellä lasten kanssa, mutta niin, että lapset ja sinä voisitte olla myös talossa miehen kanssa ja nähdä usein. Jos sinulla on tarve siisteyteen taustasi takia, on parempi, että voit asua asunnossa, jossa on tilaa olla ja ajatella. Ehkä miehesi kokee ahaa-elämyksen kun näkee siistin kodin, jossa ei ole paljon tavaraa. En kyllä tiedä, miten miehesi suhtautuisi tällaiseen, kokisiko hylkäämiseksi tai muuta. Minua ahdisti pelkästään tuon kuvauksen lukeminen ja ymmärrän, miten ahdistavaa on asua tuollaisessa kodissa. Hamstraajilla on usein traumoja menneisyydessä, kuten ylempänä mainittiinkin, joten jossain vaiheessa kai ne on selvitettävä nekin. Usein hamstraajat kuitenkin ajavat muut ihmiset läheltään tuolla tavaramäärällä ja se keräily menee kaikkien ihmissuhteiden edelle. Toivotaan, että teillä ei tapahdu näin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kirkko päivystää täällä vastaamassa? Eikö kirkollisverolle tosiaan ole muuta hukkaamismahdollisuutta? Meitä on täällä iso ellei suurin osa kirkkoon kuulumattomia, ja muutenkin tämä on anonyymipalsta, jossa ei kaivata jonkun diakonin lässytystä. Ap sai jo hyvän vastauksen heitä kamat helvettiin.

Yksi kirkon työ on jalkautua ihmisten pariin auttamaan.

Siksi maksetaan veroja.

Ennemmin luen diakonin postauksia kuin sinun kitinääsi.

T. Toinen kirkkoon kuulumaton.

Vierailija kirjoitti:

Monesti noi tavaravuorien kerääjät on kokeneet lapsuudessaan jotain traumaattista ja sen päälle muita traumaattisia kokemuksia aikuisiässä, ja tavaroilla luovat itselleen turvallisuuden tunnetta. Tavaroihin on helpompi kiintyä kuin ihmisiin, ne kun pettävät, jättävät ja satuttavat. 

Puolisosi tarvitsee tukevasti psykiatria. 

Äidilläni on kuvailemasi traumapohja ja se on vielä pahentunut aikuisena koettujen traumojen takia. Hän on jo yhden kiinteistön pilannut hamstraamisella ja nyt on menossa toinen. Asuin ennen itse kyseisessä kiinteistössä ja itse olen todella siisti. Sitten kun vanhempani muutti siihen niin se oli kuin kaatopaikka muutamassa kuukaudessa. Sitä ei ollut edes tunnistaa tavaravuoren alta. Erittäin vaikea mielenterveydenhäiriö eikä se tunnu edes haittaavan näitä. Äitini jopa moitti kotiani että miksi en voi asua pahvilaatikoiden ja roinan keskellä, miksi en vain tee käytäviä niiden väliin. Hän olisi halunnut varastoida romujaan kotiini. Ei kertakaikkiaan tajua miksi ihmiset ei elä kaatopaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on kyllä ihan täysi tossu. Miksi suostut vielä vuokraamaan ja maksamaan varastotilasta, jossa varastoidaan todennäköisesti ihan turhia kamoja? Kenen rahalla hamstraaja ostaa tavaraa ja osallistuuko hän perhe-elämän yhteiseen rahoittamiseen muuten? Kehoittaisin aloittajaa suojelemaan itseään ja lapsiaan, lopettamaan sairaan käytöksen mahdollistamisen ja vetämään selkeät rajat, joiden puitteissa eletään. Hamstraaja sen lisäksi terapiaan, jos haluaa jatkaa yhteiselämään, mutta se lienee itsestäänselvyys.

Hoitaisin hävittämisen viemällä tavaraa varastoon ja heittämällä sitä hissuksiin pois.

Vierailija kirjoitti:

Hamstraajan kohdalla ei kyllä auta se, että toinen vain kärrää kamat kaatikselle, ongelmaan täytyy hommata apua, ettei kierre ala uudestaan.

Joo kun se ongelma ei ole ne tavarat, vaikka siltä se sillä hetkellä tuntuu, vaan hamstraajan päässä on jokin vinossa. Vaikka tavarat hävittää, niin ongelma pysyy ja pian on taas kahta kauheampi kaaos. Se voi nimittäin pahentua jos joku muu alkaa hävittämään tavaraa. Joten pysyvämmän tuloksen saa jos selvittää miksi sitä tavaraa kertyy.

Kehoita kumppania menemään terapiaan. Myös kirjallisuutta voisi lukea. "Keräilypakko : aarteidensa vankina" on hyvä kirja aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämmöisiä ihmisiä ja parisuhteita oikeasti olemassa? Kuulostaa ihan uskomattomalta. 

Olen kasvanut tuollaisessa kodissa.

Äidillä autismikirjoa ja vaikea adhd,isällä ainakin lukihäiriö (kirjoittamisen vaikeus) ja varmaan jotain muutakin. Sodankäyneiden miesten lapsia, toinen vanhemmista kuollut kesken ikänsä jne.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kirkko päivystää täällä vastaamassa? Eikö kirkollisverolle tosiaan ole muuta hukkaamismahdollisuutta? Meitä on täällä iso ellei suurin osa kirkkoon kuulumattomia, ja muutenkin tämä on anonyymipalsta, jossa ei kaivata jonkun diakonin lässytystä. Ap sai jo hyvän vastauksen heitä kamat helvettiin.

Puhu vain omasta puolestasi. Minusta kirkkovastaus oli oikein kiva. Terapiaa minäkin suosittelen. Sekä yksilönä, että yhdessä.

Ja niitä tavaroita ei kannata heittää pois, koska se ongelma vain pahenee sillä. Tiedän mistä puhun, koska toinen vanhemmistani oli hamstraaja ja toinen heitti tavaraa pois. Lopulta molemmat olivat aivan puhki ja koti on vielä enemmän täynnä roinaa. Vain se kuka niitä tavaroita on kerännyt voi selättää ongelman. Ja toinen joko sietää tai ei siedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hamstraajan kohdalla ei kyllä auta se, että toinen vain kärrää kamat kaatikselle, ongelmaan täytyy hommata apua, ettei kierre ala uudestaan.

Joo kun se ongelma ei ole ne tavarat, vaikka siltä se sillä hetkellä tuntuu, vaan hamstraajan päässä on jokin vinossa. Vaikka tavarat hävittää, niin ongelma pysyy ja pian on taas kahta kauheampi kaaos. Se voi nimittäin pahentua jos joku muu alkaa hävittämään tavaraa. Joten pysyvämmän tuloksen saa jos selvittää miksi sitä tavaraa kertyy.

Kehoita kumppania menemään terapiaan. Myös kirjallisuutta voisi lukea. "Keräilypakko : aarteidensa vankina" on hyvä kirja aiheesta.

Auttaako tuokaan, jos ongelmaa ei hamsterin mielestä ole?

Jos hamstraaja ei muista kaikkea varastoimaansa, tavaran konkreettista määrää voi sentään yrittää hallita salaa hävittäen.

Vaikka vaikeata tuo neuvotteleminen onkin, kirjaa yhteisen pöydän ympärillä aina sopimanne asiat ylös. Esim. mistä toinen luopuu ja miten. Kirjalliseen sopimukseen on helppo vedota, kun toinen alkaakin väittää muuta.

Tarvittaessa käyttäkää ammattijärjestelijän apua.

Psykologisesti kyse hamstraajan kohdalla on usein jostain psykologisesra turvan hakemisesta tavarasta. Luopuminen on vaikeaa. Sisäinen ahdistus sitä paitsi sitoo energiaa niin, että hamstraajalla ei ole energiaa nähdä ulospäin sitä roinan määrää, jota hän kerää.

Puolisoni oli hamstraaja ja hän säästi kaiken. Rojua riitti joka paikassa. Minä tunsin kutistuvani yhteen nurkkaan, vaikka inventoin omia tavaroitani säännöllisesti sekä kiikutin kikeen tai kirppikselle tai sorttiin.

Asiallinen keskustelu ei auttanut saati uhkaukset, suostuttelut, vaatimukset. 

Ymmärsin kyllä puolisoni taustan ja miksi hän oli oppinut hamstraukseen jo lapsuudessaan. 

Meillä toimiva keino oli myötuntoinen keskustelu tavaran hävittämisestä. Karkeana esimerkkinä "aivan hyvät alusvaatteet ja jotka voi vielä pitää mökillä"  Oikeasti reikäiset ja kulahtaneet. Periaatteesta en koske toisen, en edes puolison , vaatteisiin ja jokainen huolehtii niistä itse. Kannustan siis  viemään alusvaatteet mökille ja kehun hyväksi ideaksi. Asetan ehdon puolison oikeudellani, että alusvaatteet myös jäävät mökille ikuisesti. Reikäiset alusvaatteet ovat epämukavat päällä ja niitä ei sittenkään mökillä  käytetä. Pyydän järjestää alusvaatteille hautajaiset polttamalla ne nuotiolla ja voisikohan sinne heittää muutakin. Tämä keino toimii huumorin keinoin etenkin, kun laitan luurista soimaan "Matkamies maan" tulen rätistessä.

Hamstraaminen luo turvallisuuden tunnetta ja tyydyttää myös, jos jokin nurkissa pyörinyt tavara löytää uuden käytön vuosien jäökeen. Sitten voikin jo vedota, miten säästyi rahaa. 

Inhoan tavarapaljoutta, mutta opettelin myötätuntoa toisen hamstrausta kohtaan. Siten myös pääsin toisen pääkopan sisälle ja oikeat sanat, joilla tavarasta irtautumisen prosessi käynnistyi. Se oli vaivalloista, mutta se toimi parhaiten. Ottaa jokin roju kohteeksi ja ryhtyä keskustelemaan siitä. Jos tavaraa eksyi minun hyllyille nostin ne pois puolison tyynyn päälle, jolloin hänen piti miettiä tavaralle järkevä paikka omista hyllyistään. Meillä siis jaettiin komerot ja puolisoni vastuulla oli miettiä lisätilaa omalla kustannuksellaan, jolloin sekin vaikutti hamstraukseen.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kirkko päivystää täällä vastaamassa? Eikö kirkollisverolle tosiaan ole muuta hukkaamismahdollisuutta? Meitä on täällä iso ellei suurin osa kirkkoon kuulumattomia, ja muutenkin tämä on anonyymipalsta, jossa ei kaivata jonkun diakonin lässytystä. Ap sai jo hyvän vastauksen heitä kamat helvettiin.

Puhu vain omasta puolestasi. Minusta kirkkovastaus oli oikein kiva. Terapiaa minäkin suosittelen. Sekä yksilönä, että yhdessä.

Ja niitä tavaroita ei kannata heittää pois, koska se ongelma vain pahenee sillä. Tiedän mistä puhun, koska toinen vanhemmistani oli hamstraaja ja toinen heitti tavaraa pois. Lopulta molemmat olivat aivan puhki ja koti on vielä enemmän täynnä roinaa. Vain se kuka niitä tavaroita on kerännyt voi selättää ongelman. Ja toinen joko sietää tai ei siedä.

Siksi ne pitäisi poistaa sen varaston kautta hipi hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on kyllä ihan täysi tossu. Miksi suostut vielä vuokraamaan ja maksamaan varastotilasta, jossa varastoidaan todennäköisesti ihan turhia kamoja? Kenen rahalla hamstraaja ostaa tavaraa ja osallistuuko hän perhe-elämän yhteiseen rahoittamiseen muuten? Kehoittaisin aloittajaa suojelemaan itseään ja lapsiaan, lopettamaan sairaan käytöksen mahdollistamisen ja vetämään selkeät rajat, joiden puitteissa eletään. Hamstraaja sen lisäksi terapiaan, jos haluaa jatkaa yhteiselämään, mutta se lienee itsestäänselvyys.

Hoitaisin hävittämisen viemällä tavaraa varastoon ja heittämällä sitä hissuksiin pois.

Tuollainen lisäisi hamstraajan turvattomuutta, jolloin hän keräisi entistä enemmän tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kirkko päivystää täällä vastaamassa? Eikö kirkollisverolle tosiaan ole muuta hukkaamismahdollisuutta? Meitä on täällä iso ellei suurin osa kirkkoon kuulumattomia, ja muutenkin tämä on anonyymipalsta, jossa ei kaivata jonkun diakonin lässytystä. Ap sai jo hyvän vastauksen heitä kamat helvettiin.

Puhu vain omasta puolestasi. Minusta kirkkovastaus oli oikein kiva. Terapiaa minäkin suosittelen. Sekä yksilönä, että yhdessä.

Ja niitä tavaroita ei kannata heittää pois, koska se ongelma vain pahenee sillä. Tiedän mistä puhun, koska toinen vanhemmistani oli hamstraaja ja toinen heitti tavaraa pois. Lopulta molemmat olivat aivan puhki ja koti on vielä enemmän täynnä roinaa. Vain se kuka niitä tavaroita on kerännyt voi selättää ongelman. Ja toinen joko sietää tai ei siedä.

Siksi ne pitäisi poistaa sen varaston kautta hipi hiljaa.

Luuletko, että hamstraajan ei muistaisi tavaroitaan?

Meillä kerätään rikkoutuneet jätesäkkeihin ja viedään sitä mukaa pois kun säkki täyttyy. Tarpeellinen ehjä tavara ja ehjät vaatteet meiltä käy hakemassa kierrätystä harrastava lähiomainen tai me viedään ne hänelle. Hän sanoi että ei saa heittää mitään hyvää pois ja hän ottaa ne.

Taloa pitää välillä siivota ja tarpeettomasta hankkiutua eroon. Lähiomaisemme myy ne mistä saa jotain tuottoa ja hyvästä sydämestään antaa osan meille niin ettei ole ahne ja pidä kaikkea ihan itsellään vaikka voisi pitää itselläänkin. Jos turhaa käyttämämättömäksi jäänyttä roinaa ja vaatteita ei ala jostain vanhimmasta päästä poistamaan niin kohta ollaan pulassa sillä uutta ei mahdu enää mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni oli hamstraaja ja hän säästi kaiken. Rojua riitti joka paikassa. Minä tunsin kutistuvani yhteen nurkkaan, vaikka inventoin omia tavaroitani säännöllisesti sekä kiikutin kikeen tai kirppikselle tai sorttiin.

Asiallinen keskustelu ei auttanut saati uhkaukset, suostuttelut, vaatimukset. 

Ymmärsin kyllä puolisoni taustan ja miksi hän oli oppinut hamstraukseen jo lapsuudessaan. 

Meillä toimiva keino oli myötuntoinen keskustelu tavaran hävittämisestä. Karkeana esimerkkinä "aivan hyvät alusvaatteet ja jotka voi vielä pitää mökillä"  Oikeasti reikäiset ja kulahtaneet. Periaatteesta en koske toisen, en edes puolison , vaatteisiin ja jokainen huolehtii niistä itse. Kannustan siis  viemään alusvaatteet mökille ja kehun hyväksi ideaksi. Asetan ehdon puolison oikeudellani, että alusvaatteet myös jäävät mökille ikuisesti. Reikäiset alusvaatteet ovat epämukavat päällä ja niitä ei sittenkään mökillä  käytetä. Pyydän järjestää alusvaatteille hautajaiset polttamalla ne nuotiolla ja voisikohan sinne heittää muutakin. Tämä keino toimii huumorin keinoin etenkin, kun laitan luurista soimaan "Matkamies maan" tulen rätistessä.

Hamstraaminen luo turvallisuuden tunnetta ja tyydyttää myös, jos jokin nurkissa pyörinyt tavara löytää uuden käytön vuosien jäökeen. Sitten voikin jo vedota, miten säästyi rahaa. 

Inhoan tavarapaljoutta, mutta opettelin myötätuntoa toisen hamstrausta kohtaan. Siten myös pääsin toisen pääkopan sisälle ja oikeat sanat, joilla tavarasta irtautumisen prosessi käynnistyi. Se oli vaivalloista, mutta se toimi parhaiten. Ottaa jokin roju kohteeksi ja ryhtyä keskustelemaan siitä. Jos tavaraa eksyi minun hyllyille nostin ne pois puolison tyynyn päälle, jolloin hänen piti miettiä tavaralle järkevä paikka omista hyllyistään. Meillä siis jaettiin komerot ja puolisoni vastuulla oli miettiä lisätilaa omalla kustannuksellaan, jolloin sekin vaikutti hamstraukseen.

 

Tässä on hyviä keinoja. Vaatii enemmän vaivaa, mutta tulos on pysyvämpi kuin se, että hävittäisi ja siivoaisi toisen roinaa selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämmöisiä ihmisiä ja parisuhteita oikeasti olemassa? Kuulostaa ihan uskomattomalta. 

Olen kasvanut tuollaisessa kodissa.

Äidillä autismikirjoa ja vaikea adhd,isällä ainakin lukihäiriö (kirjoittamisen vaikeus) ja varmaan jotain muutakin. Sodankäyneiden miesten lapsia, toinen vanhemmista kuollut kesken ikänsä jne.

Isän dysgrafia aiheutti avoimien paikkojen pelkoa. Hän hahmotti pienet tilat paremmin ja suunnisti ulkona maamerkkien mukaan. Hän myös varastoi tavaraa ulos miten sattui.

Niinpä hän olisi ollut hyvä siivooja, jos olisi tottunut kodinhoitoon. ( Myös varhain omaksutut tavat, kuten työnjako,istuivat sitkeässä. )

Vanhat tutut kertoivat, että hän viihtyi jo lapsena varastoissa ja sen kaltaisissa, turvallisissa tiloissa.

Äiti taas on penkoja, joka hakee tavaroista virikkeitä ja kiinnekohtaa ajatuksilleen. Siivous on ollut aina niin ja näin. Keski-iässä vaiva helpotti,mutta elämän kriisit ja ikääntyminen ovat lisänneet ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kirkko päivystää täällä vastaamassa? Eikö kirkollisverolle tosiaan ole muuta hukkaamismahdollisuutta? Meitä on täällä iso ellei suurin osa kirkkoon kuulumattomia, ja muutenkin tämä on anonyymipalsta, jossa ei kaivata jonkun diakonin lässytystä. Ap sai jo hyvän vastauksen heitä kamat helvettiin.

Puhu vain omasta puolestasi. Minusta kirkkovastaus oli oikein kiva. Terapiaa minäkin suosittelen. Sekä yksilönä, että yhdessä.

Ja niitä tavaroita ei kannata heittää pois, koska se ongelma vain pahenee sillä. Tiedän mistä puhun, koska toinen vanhemmistani oli hamstraaja ja toinen heitti tavaraa pois. Lopulta molemmat olivat aivan puhki ja koti on vielä enemmän täynnä roinaa. Vain se kuka niitä tavaroita on kerännyt voi selättää ongelman. Ja toinen joko sietää tai ei siedä.

Siksi ne pitäisi poistaa sen varaston kautta hipi hiljaa.

Luuletko, että hamstraajan ei muistaisi tavaroitaan?

Riippuu ihmisestä ja onko tavarat näkyvissä kaiken aikaa.

Kyllä sitä taas satuillaan.

Argh argh😡😡