Puoliso on tehnyt kodin asumiskelvottomaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämmöisiä ihmisiä ja parisuhteita oikeasti olemassa? Kuulostaa ihan uskomattomalta. 

Olen kasvanut tuollaisessa kodissa.

Äidillä autismikirjoa ja vaikea adhd,isällä ainakin lukihäiriö (kirjoittamisen vaikeus) ja varmaan jotain muutakin. Sodankäyneiden miesten lapsia, toinen vanhemmista kuollut kesken ikänsä jne.

Isän dysgrafia aiheutti avoimien paikkojen pelkoa. Hän hahmotti pienet tilat paremmin ja suunnisti ulkona maamerkkien mukaan. Hän myös varastoi tavaraa ulos miten sattui.

Niinpä hän olisi ollut hyvä siivooja, jos olisi tottunut kodinhoitoon. ( Myös varhain omaksutut tavat, kuten työnjako,istuivat sitkeässä. )

Vanhat tutut kertoivat, että hän viihtyi jo lapsena varastoissa ja sen kaltaisissa, turvallisissa tiloissa.

Äiti taas on penkoja, joka hakee tavaroista virikkeitä ja kiinnekohtaa ajatuksilleen. Siivous on ollut aina niin ja näin. Keski-iässä vaiva helpotti,mutta elämän kriisit ja ikääntyminen ovat lisänneet ongelmia.

Asiaa hämmensi se, että asuimme huonosti ja talossa oli vanhaa rojua jo ennestään.

Ongelma oli olevinaan olemassa jo ennestään.

Nykyään äiti asuu toisessa paikassa, enkä ole vielä käynyt hänen luonaan. Muutto oli hänelle helpotus, koska ajoittain hän tahtoo jättää asioita täysin taakseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä taas satuillaan.

Argh argh😡😡

Mitä helvttiä????!!

Kuka, mitä?

Tämä on arkista faktaa!

%$#&*...!

Itsellä on auttanut hamstraukseen se, että ostan isoja asioita roinan sijaan. Esim. uuden auton, remontin, talon tai pihakeinun. Silloin ei jää rahaa tuhlattavaksi roinaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on auttanut hamstraukseen se, että ostan isoja asioita roinan sijaan. Esim. uuden auton, remontin, talon tai pihakeinun. Silloin ei jää rahaa tuhlattavaksi roinaan.

Hyvä. Jotkut vain tekevät tuonkin isosti: ostavat useamman kappaleen, vaikka velaksi.

Todella kauhea tilanne. Näen kolme vaihtoehtoa, mikään niistä ei kovin hyvä.

1. Eroat ja pelastat itsesi ja lapsesi.

2. Alat taistella: psykologisoida, uhkailla, marmattaa, kikkailla, ja vieroittaa puolisoasi erilaisilla keinoilla, jotka todennäköisesti epäonnistuvat ja taistelu pikemmin rikkoo sinut (ja lapset) sekä avioliittonne kuin parantaa hänet.

3. Sopeudut ja uhraat itsesi ja lapsesi.

Jos valitset kakkosen, aseta jokin aikaraja.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi saada jonkinlainen hamsterinhoitoyksikkö, joissa näihin voitaisiin paneutua. Menee hiukan anoreksian suuntaan jo mielestäni se maailma mutta päinvastaisena versiona. Anorektikko kieltäytyy syömästä, hamsteri taas kieltäytyy elämästä. Eli toinen on naimisissa ruokasuhteensa kanssa, toinen tavarasuhteensa kanssa. Tuossa on siis surtavaa paljon muutakin kuin tilanahtaus.

Suostuuko hamsteri luovuttamaan pankkikorttinsa? Uutta tavaraahan ei kai tule jos hän ei sitä jostain hanki, vai imuroiko muiden ylijäämätavaroita teille? 

Oli miten oli, yhdestä olkaa kiitollisia. Puoliso ei hamstraa eläimiä. Varokaa, ettei tilanne mene ainakaan siihen. 

Hamstraamiseen ei välttämättä tarvita pankkikorttia ja uuden tavaran ostoa. Minullakin on suvussa henkilö, joka kiertää kaikki mahdolliset katujen ja pihojen roskalavat läpi, ja kantaa kotiinsa ihan kaiken mitä löytää. Huonekalut, matot, rikkinäinen elektroniikka, vaatteet, remontissa puretut keittiönkaapit ja kylppärikalusteet, kaikki käy. Kerran kantoi kotiinsa viisi piirtoheitintä remontissa olevan koulun jätelavalta. Onneksi hän ei käytä nettiä, koska voin vaan kuvitella mitä tapahtuisi, jos hän löytäisi kaikki netin annetaan-palstat. Järkipuhe on täysin turhaa, taustalla on jokin pahempi psykologinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Aamun satu👵👴

Juu oikeasti emme ole edes olemassa, eikä maailmassa ikinä tapahdu mitään. Kaikki on vain satua.

Meillä pihat ovat vain silmäniloksi eikä mitään romuja tai roinaa säilytetä muuta kuin se mitä liiteriin, kasvihuoneeseen, varastoon ja pihamökkiin sopii talvisäilytykseen. Mitään ei jää ulos sikin sokin kun talvi tulee. Ei tule järkyttävän rumia pressu hökötyksiä tai tramboliineja naapureitten "silmän iloksi" eikä muitakaan romu varastoja tonttien reunuksille. Mitä en itse katselisi niin en pakottaisi naapureitakaan katselemaan. En tykkää luontoon sopimattomista väreistäkään kun maalataan oikein räikeillä väreillä, no maaseudulla kun ei eletä ihan vieri vieressä niin jonkun väri maku ei välttämättä haittaa. Mutta vieri vieressä asuessa ei ihan kiinnostaisi tonttini reunoilla katsella punaisia, keltaisen kirkuvia tai sinisiä kopperoita vaan joku ihan neutraali sävy ja mielellään vihreetä joka sulautuu puskien väreihin kesällä. Rajojen lähelle kun laittaa kopperoita niin fiksu ihminen neuvottelee naapurin kanssa ettei maalaa sitä ärsyttävän väriseksi. Minä kysyin kasvihuoneesta kun se näkyy naapuriin ja on lähellä rajaa niin että haittaako. Ei haitannut yhtään mitään. No ei siitä ole väri eikä meluhaittaa. Ei ole kyllä itseänikään haitannut. Aivan mahtava säilytyspaikka talvella purkeille yms. harrastusvälineille. Pihakalusteet ja aurinkovarjot on saanut sinne talvisäilytykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on auttanut hamstraukseen se, että ostan isoja asioita roinan sijaan. Esim. uuden auton, remontin, talon tai pihakeinun. Silloin ei jää rahaa tuhlattavaksi roinaan.

Hyvä. Jotkut vain tekevät tuonkin isosti: ostavat useamman kappaleen, vaikka velaksi.

Käy niin kuin riippuvuuksissa usein: normaalien tarpeiden kanssa ollaan saitoja, kontrolloidaan pieniä juttuja. Sitten ostellaan impulsiivisesti sitä mikä on kivaa, vaikka velaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on auttanut hamstraukseen se, että ostan isoja asioita roinan sijaan. Esim. uuden auton, remontin, talon tai pihakeinun. Silloin ei jää rahaa tuhlattavaksi roinaan.

Hyvä. Jotkut vain tekevät tuonkin isosti: ostavat useamman kappaleen, vaikka velaksi.

Käy niin kuin riippuvuuksissa usein: normaalien tarpeiden kanssa ollaan saitoja, kontrolloidaan pieniä juttuja. Sitten ostellaan impulsiivisesti sitä mikä on kivaa, vaikka velaksi.

Ei meillä. Kun rakennettiin niin ei menty ostamaan uusia huonekaluja velaksi kun muut sisustivat uuden talon velka huonekaluilla vielä velkaisen talonkin päälle. Pihojakaan ei laitettu heti vaan ne olivat hiekalla pari vuotta että saatiin säästettyä rahaa siihen niin ettei tarvittu velkaa. Kaikki huonekalut vanhoja, kierrätyksestä ja halvinta mitä uutta piti hankkia. Mitään lomamatkoja ja huveja ei niin kauan kun kaikki talo velat oli maksettu. Ja sitten kun olisi ollut varaa niin ei enää kiinnostanut lomamatkat kun koti on niin ihana ettei voita mitään lomamatkaa. On kuin maalla asuisi vaikka kaupunkiin reilut 10 km. Paikka on aivan mahtava. Nykyisillä hinnoilla meillä ei olisi enää varaa ostaa tätä paikkaa. Saimme tämän markka aikaan kun viimeiset markka-ajat olivat. 

Hetken piti rakentamisen jälkeen kaupassa laskea perustarvikkeiden ja ruokien hintoja mutta sen jälkeen ei ole hintoja tarvinnut katsella ruokakaupassa eikä kodin perustarvikkeissa. Kilohinnat katselen vieläkin mutta mikä tuote on laadukas niin otan sen hinnasta huolimatta. Mitään halvinta paskaa ei tarvitse ostaa. Erillistä loma- asuntoa ei tarvita ja kaikki kyläilevät sanoivat että täällähän on kuin maalla olisi. Meidän kesämökki on samalla tontilla. Kesällä on täysi oma rauha ja muutamiin naapureihin ei juurikaan mitään näe. 

Suuruudenhullut menevät konkurssiin alta aikayksikön ja kun mistään ei voida luopua niin että pitää kaikki kalliit viihdykkeet olla kaiken aikaa tai masentuu. Meitä auttoi kun emme tarvinneet kalliita ulkomaan matkoja ja laitettiin asiat tärkeysjärjestykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Todella kauhea tilanne. Näen kolme vaihtoehtoa, mikään niistä ei kovin hyvä.

1. Eroat ja pelastat itsesi ja lapsesi.

2. Alat taistella: psykologisoida, uhkailla, marmattaa, kikkailla, ja vieroittaa puolisoasi erilaisilla keinoilla, jotka todennäköisesti epäonnistuvat ja taistelu pikemmin rikkoo sinut (ja lapset) sekä avioliittonne kuin parantaa hänet.

3. Sopeudut ja uhraat itsesi ja lapsesi.

Jos valitset kakkosen, aseta jokin aikaraja.

Miksi kakkosen pitäisi olla huono vaihtoehto. Voi taistella perheen puolesta taistelematta hamsteria vastaan. Jälkimmäinen tottahan toki epäonnistuu, koska hänet pakotetaan silloin puolustuskannalle antamatta mitään tilalle. Pitää luottaa siihen, että hamsterissakin on terve ydin, jonka kanssa keskustella. Jos luotat siihen ytimeen ja koet lämpöä sitä kohtaan, hamsterilla on mahdollisuus tulla vastaan. Jos vain heijastat omia tarpeitasi häneen ja heittäydyt passiivis-aggressiiviseksi takaisin, tuho tulee. Sitkeyttä, sääntöjä, peräänantamattomuutta, mutta myös myötätuntoa, oivalluksia ja oppimista omien rajojen pitämisen taidosta myös sille toiselle. Aloittaja on hamsterin lapsi ja toisen puoliso, kyllä siinä on paljon mielenkiintoisia asioita opittavaksi itsestä myös. Itse asiassa, vaikka hamsteri kieltäytyisi yhteistyöstä, tilanteen voi ottaa opin kannalta ja hakea apua ensin itselle. Siinä voi järjestää asiat niin, että pelastaa ne lapsensa ihan oikeasti eikä vain hyöyn alta pakoon. Koska tilanteessahan on kaksi ihmistä, joilla on ongelmia. Seuraavaksi ongelmat siirtyvät lapsille, jos niitä ei aleta ratkoa ja hoitaa. 

Tämä kaikki siis sillä oletuksella, että tilanne ei ole karannut täysin käsistä ja itsellä riittää resurssit ja tarpeen mukaan saadaan ulkopuolelta tehokasta apua... Mutta siis teoriassakin on selvää, että pelkkä taisteleminen ja toisen demonisoiminen ei tule johtamaan mihinkään hyvään.

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei. Tuot esiin perheessäsi olevan tilanteen, jossa puolisosi elintavat vaikeuttavat sinun hyvinvointiasi. Kertomasi mukaan hän ei ole halukas muuttamaan tilannetta.

Vaikka sanoit, ettei keskustelu ole kannattavaa, se on kuitenkin ainoa vaihtoehto, olipa lopputulos sitten mikä tahansa. Teidän kannattaa opetella puhumaan arkeenne ja elämäänne suuresti vaikuttavista asioista. Esim. pariterapiassa (mm. kirkon perheasiain neuvottelukeskukset) voidaan turvallisesti kuulla kumpaakin osapuolta ja miettiä, mikä neuvoksi.   Joskus keskustelun tuloksena on se, että toinen tai molemmat osapuolet muuttavat käytöstään, esimerkiksi, että kumppanisi suostuu luopumaan suuresta osasta tavaroitaan. Joskus taas joudutaan toteamaan, että elämäntyylit ovat niin vastakkaiset, ettei yhdessä asuminen onnistu. Keskustelun lopputulosta ei voi tietää etukäteen, jos on avoimin mielin, voi rakentaa keskusteluyhteyttä toiseen ja kuulla hänestä kenties asioita, joita ei ole tiennyt tai tullut ajatelleeksi. Toivottavasti voitte saada tällaisen mahdollisuuden asioidenne selvittämiseksi. 

Siis onko tämä Kirkkosisko joku seurakunnan botti, joka tuottaa automaattisesti tekstiä? Voiko kukaan puhua näin mekaanisesti ihan kuin joku sosiaalialan sanastolla varustettu teköäly (jolla siis ei ole älyä yhtään, vain kyky yhdistellä sanastoa tiettyyn kielioppiin).

Hei Kirkkosisko;

tuot vastauksessasi avoimin mielin ja rakentavasti esiin sen, että alallasi (psykologia, diakonissatyö, seurakuntatyö) on huomattava määrä toimijoita, joiden kanssa joutuu toteamaan, että parempi olisi, jos ette olisi ihmisten kanssa lainkaan tekemisissä. Toivottavasti voit saada uuden mahdollisuuden työelämä- ja ihmissuhdetaitojesi selvittämiseksi.

Tavallaan osuvasti mäiskäisty, mutta mitä jos avoimin mielin ja rakentavasti esittäisit, mitä hänen olisi pitänyt osata sanoa? Mistä suutuit? 

Meillä käy siivooja joka toinen viikko, ja se on auttanut kovasti siisteyden hallinnassa. Ja nimenomaan niin, että sitä siivoojaa varten pitää siivota röykkiöt ja kasat pois. Emme ole hamstraajia, mutta kaman kasaajia kyllä. Mainosposti pöydän päässä, puhtaat lakanat korissa odottamassa viikkausta ties kuinka kauan jne. Siivojan tulo luo ulkopuolisen pakon säännöllisesti raivata nämä kasat. Suosittelen.

Ehdotan että ota lomaa, ja hoida itse hänen huonoimmat ja liiat tavarat pois. Siten että hänelle jää parhaimmat ja riittävästi. Kun et voi kerran erota. Lasten vuoksi tuo on varmaan pakko siistiä. Jos hän raahaa lisää tavaravuoria, niin sama homma uusiksi ja uusiksi. Ellet sitten asu erillään, vaikka olette yhdessä. Jos hän kärsii luopumisesta, niin silloin hän tarvitsee henkistä positiivista tukea tavaroista luopumiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kamat kylmästi kaatikselle tai se maksaa varaston kenen romut siellä on ja jos ei onnistu, ero.

Ja sen jälkeen huomaa, että joutuu maksamaan puolisolle jopa 20 000 euron korvauksen varastamisen ja hävittämisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan että ota lomaa, ja hoida itse hänen huonoimmat ja liiat tavarat pois. Siten että hänelle jää parhaimmat ja riittävästi. Kun et voi kerran erota. Lasten vuoksi tuo on varmaan pakko siistiä. Jos hän raahaa lisää tavaravuoria, niin sama homma uusiksi ja uusiksi. Ellet sitten asu erillään, vaikka olette yhdessä. Jos hän kärsii luopumisesta, niin silloin hän tarvitsee henkistä positiivista tukea tavaroista luopumiseen. 

Toisen omaisuutta ei saa hävittää, oli se mitä tahansa! Vain viranomainen voi tyhjentää kämpän ja viedä tavarat kaatopaikalle, puolisolla ei ole tuollaisia oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni oli hamstraaja ja hän säästi kaiken. Rojua riitti joka paikassa. Minä tunsin kutistuvani yhteen nurkkaan, vaikka inventoin omia tavaroitani säännöllisesti sekä kiikutin kikeen tai kirppikselle tai sorttiin.

Asiallinen keskustelu ei auttanut saati uhkaukset, suostuttelut, vaatimukset. 

Ymmärsin kyllä puolisoni taustan ja miksi hän oli oppinut hamstraukseen jo lapsuudessaan. 

Meillä toimiva keino oli myötuntoinen keskustelu tavaran hävittämisestä. Karkeana esimerkkinä "aivan hyvät alusvaatteet ja jotka voi vielä pitää mökillä"  Oikeasti reikäiset ja kulahtaneet. Periaatteesta en koske toisen, en edes puolison , vaatteisiin ja jokainen huolehtii niistä itse. Kannustan siis  viemään alusvaatteet mökille ja kehun hyväksi ideaksi. Asetan ehdon puolison oikeudellani, että alusvaatteet myös jäävät mökille ikuisesti. Reikäiset alusvaatteet ovat epämukavat päällä ja niitä ei sittenkään mökillä  käytetä. Pyydän järjestää alusvaatteille hautajaiset polttamalla ne nuotiolla ja voisikohan sinne heittää muutakin. Tämä keino toimii huumorin keinoin etenkin, kun laitan luurista soimaan "Matkamies maan" tulen rätistessä.

Hamstraaminen luo turvallisuuden tunnetta ja tyydyttää myös, jos jokin nurkissa pyörinyt tavara löytää uuden käytön vuosien jäökeen. Sitten voikin jo vedota, miten säästyi rahaa. 

Inhoan tavarapaljoutta, mutta opettelin myötätuntoa toisen hamstrausta kohtaan. Siten myös pääsin toisen pääkopan sisälle ja oikeat sanat, joilla tavarasta irtautumisen prosessi käynnistyi. Se oli vaivalloista, mutta se toimi parhaiten. Ottaa jokin roju kohteeksi ja ryhtyä keskustelemaan siitä. Jos tavaraa eksyi minun hyllyille nostin ne pois puolison tyynyn päälle, jolloin hänen piti miettiä tavaralle järkevä paikka omista hyllyistään. Meillä siis jaettiin komerot ja puolisoni vastuulla oli miettiä lisätilaa omalla kustannuksellaan, jolloin sekin vaikutti hamstraukseen.

 

Asun maalla ja täällä jätteenpoltto on ehdottomasti kieletty, vain puhdasta ja kuivaa polttopuuta on lupa nuotioon laittaa. Aika äkkiä saa palokunnan pihaansa, jos tekee avotulen ja savu näkyy naapuriin.

Mistä te keksitte, että puolison tavaroita saa hävittää? Ei saa, vaikka ne miten harmittaisi.

Minä en halua ottaa tuntematonta siivoojaa kotiini jos lähiomaisista nuorista löytyy työttömiä ja alkaisin maksamaan siivouksesta niin kysyn niiltä ensin ja maksaisin pimeenä. Jos joskus avuttomaksi tulisi sairauden ja/tai iän myötä. 

Olen nuorena tehnyt siivoustyötä opiskelujen ohella ja ollut kahdessa sairaalassa sairaala-apulaisena lähestulkoon kaikilla ostoilla sijaisuuksia tekemässä. Opiskellut kolme ammattia ja olisi todella ihme jos en osaisi elämääni hallita vähäisimmästä siivouksesta puhumattakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan että ota lomaa, ja hoida itse hänen huonoimmat ja liiat tavarat pois. Siten että hänelle jää parhaimmat ja riittävästi. Kun et voi kerran erota. Lasten vuoksi tuo on varmaan pakko siistiä. Jos hän raahaa lisää tavaravuoria, niin sama homma uusiksi ja uusiksi. Ellet sitten asu erillään, vaikka olette yhdessä. Jos hän kärsii luopumisesta, niin silloin hän tarvitsee henkistä positiivista tukea tavaroista luopumiseen. 

Toisen omaisuutta ei saa hävittää, oli se mitä tahansa! Vain viranomainen voi tyhjentää kämpän ja viedä tavarat kaatopaikalle, puolisolla ei ole tuollaisia oikeuksia.

Tuossa oli haettu sitä, että jos se puolisokin haluaa pois ylimääräistä. Ei väkisin viedä tietenkään yksipuolisesti tai painosteta, että toinen kärsii. Kai osaat ajatella itse tuon asian. Aloittaja ei halua erota ja kysyi ideoita. Muut eroavat yleensä tai asuvat erillään, lapset siistissä.