Puoliso on tehnyt kodin asumiskelvottomaksi

Itse olen jonkinlainen toipuva hamstraaja. Tavarat tuovat mulle mielihyvää hetkellisesti hankkiessa, esillä/käytössä ollessaan ja siksi niistä luopuminen on vaikeaa. Luopuessa tulee pelokas, turvaton olo – tätä voi vielä tarvita tai löydänkö uuden samanlaisen, jos tarvitsen. Hamstraukseni on ollut jonkinlaista tulevaisuudenhallintaa, on turvallisempi olo, jos on "varalla" ruokaa, astioita jne.

Toisaalta on ollut kyse myös vähän hukassa olevasta minäkuvasta, jonka selvittämiseksi on tullut hankittua erilaisia asioita huonekaluista vaatteisiin. Siinä on ollut kyse joukkoon kuulumisen tunteen hakemisesta, eli taas turvallisuudentunteen lisäämisestä. 

Olen nämä seikat hamstraamisen takana oppinut itsestäni terapiassa. Menin yksilöterapiaan pariterapian jälkeen. Pariterapiaan menimme, kun puoliso oli syyllistänyt minut ihan itsetunnottomaksi tästä ja kaikista muistakin minussa havaitsemistaan vioista. Hamstraamisessa oli siis jonkinlaista elämäntilanteesta johtuvaa pahaa oloakin taustalla, vähän niin kuin monilla päihteisiin addiktoituneilla. 

Nykyään hamstraaminen pysyy kurissa niin, että minulla on kerran viikossa ostospäivä, eli pidän itseni pääosin poissa netti- ja kivijalkakaupoista. Lisäksi käytän appeja esim. vaatteiden kokeiluun virtuaalisesti ja vaikka pinterestiä erilaisten muiden asioiden kokeiluun. Olen terapiassa oppinut kysymään itseltäni keskeisiä kysymyksiä, jotka liittyvät vaikka olotilaani pikemmin kuin siihen, että "sopisiko tämä minulle?" tai "tarvitsenko tätä", sekä tekemään erilaisia hankintalistoja ja pidemmän aikavälin suunnitelmia. Harjoitan myös päivittäin itsemyötätuntoa, sekä myötätuntoa tulevaisuuden itseäni kohtaan, joka ei halua joutua uudelleen tavarapaljouden keskelle. Lisäksi kännykässäni on kuvagalleria lempivaatteistani, -astioistani yms, enkä hanki mitään, mikä ei ole huomattavasti parempi kuin tässä galleriassa esiintyvät asiat. 

Varmaan eri hamstraajille toimivat erilaiset keinot. Sori pitkästä tekstistä, toivottavasti on jotain apua jollekin tästä. Ja ei kaikki hamstraustaipumuksessakaan ole pahaa. Kesäisin on ihanaa, kun voi käydä keräämässä villikasviksia, marjassa ja sienessä ja näin saa hamstraustaipumuksestaan ihan todella konkreettista hyötyä!

Palokunnalle voi tehdä ilmeisesti ilmoituksen paloturvallisuusriskistä kerrostalossa.

Olen harrastanut sivutyönä pitkään antiikki/keräilyesineiden kauppaa ja aina ihmettelen, miksi ihmiset ostavat koteihinsa roinaa. Mielessä on käynyt, että tavaroihin rakastumalla korvataan jotain puutetta elämässä. Oma kotini on sisustukseltaan minimalistinen ja myytävät tavarat säilytän varastossa poissa silmistä.

En lukenut muiden vastauksia mutta määrittele sinä kuinka paljon on sopiva määrä tavaraa molemmilta, esim paljonko mihinkäkin kaappin mahtuu. Kaikki ylijäämä hänen puoleltaan viedään varastoon jonka hän itse maksaa omilla rahoillaan tai hävitetään. Jos tämä ei sovi on vakavemman keskustelun aika. Hänen käsitys normaalista on hämärtynyt ja sinun on asetettava rajat sille millaisessa kodissa suostut elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ei maininnut mitään lapsista että minkä ikäisiä ovat yms.

Kaikki kommentit tuota kirkon kommenttia lukuun ottamatta liityvät siihen että puolison pitää muuttaa käytöstään. Minun mielestäni tämä lähtökohta ei toimi. Ongelma nimenomaan on se ettei puoliso muuta käytöstään eikä se asia taida parantua.

Ero ei ehkä ole ratkaisu mutta erillään asuminen voisi olla. Aloittaja voisi alkaa miettiä jos nykyinen koti myydään ja ostetaan kaksi uutta läheltä aloittajan työpaikkaa. Hamsteripuolisolle oma pieni pesä ja muulle perheelle tilavampi. Voisivat olla lähekkäin. Sitten sellaiset säännöt että hamsterin tavarat saa hävittää jos ne jäävät isoon kotiin lojumaan.

Nimenomaan näin. Kun se toinen ei muuta käyttäytymistään. On kuin alkoholisti joka aina löytää syyn juoda. Ei ota vastuuta eikä näe toiminnassaan ongelmia. Ainoa joka ei näe! Jos ei suostu hoitamaan mieltään ja sairauttaan ei lähde terapiaan ei parisuhdekinsultaatioon ei mihinkään, on keinot vähissä.

Samaa mieltä siitä, että koska kyseessä on sairaus, niin puolison pitää painostaa hoitoon. Ei missään tapauksessa siivota, järjestellä tai poistaa tavaroita. Tämä on vain toiminnan mahdollistamista ja ongelman peittelyä. Entä jos antaisit tilanteen pahentua ja pyytäisit sitten yllättäen sukulaisia kylään ja heitä sitten mahdollisesti myös kertomaan suoraan että tämä ei ole normaalia ja että hänen on haettava apua heti.

Herättäisikö tämä edes vähän?

Oletko kertonut hänelle miten olet itse kärsinyt asiasta lapsuudenkodissasi?

Vierailija kirjoitti:

Työni puolesta käyn kodeissa. Yllättävää miten hienosti pukeutuvat älykkäät ihmiset voivat olla hamstereita. Se alkaa jo kodin eteisestä, tavaraa on. Sama tilanne joka huoneessa. Kaikki tasot ja lattiat täynnä. Mitään ei pois heitetä, uutta tai käytettyä ostetaan vaikka kaapeihin ei mahdu. Lattioilla sekalaisia kasoja. Ruokaa hamstrataan, jääkaappi ja kaapit pursuaa. Ja tämä siis ihmisillä jotka pukeutuu merkkivaatteisiin, hyvin koulutettuja.

Tuntuukin että tämä sairaus on lisääntynyt hurjasti. En lapsena ja nuorena missään nähnyt tämän kaltaisia koteja. Vaikka oli paljon sukua ja ystäviä ja vähemmän läheisiä kavereita. Nyt tiedän jo pari kolme ihmistä joilla hamstrausongelma eikä läheiset voi asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä taas satuillaan.

Argh argh😡😡

Mitä helvttiä????!!

Kuka, mitä?

Tämä on arkista faktaa!

%$#&*...!

Tämä on joku, jota ei palstalla tarvittaisi ollenkaan. Kaikki on muka vain trollausta ja satuilua, kai hän on mielestään kauhean  fiksu kun muka hoksaa jotain, mitä muut ei. *eyeroll*

Vierailija kirjoitti:

Ero on ratkaisu molemmille. Sinä pääset etoon hamstraajasta ja miehesi saa enemmän tilaa käyttöönsä.

Paitsi että tässä tapauksessa:

a) hamstraaja on nainen

b) AP jo tälläkin hetkellä viettää viikot eri asunnossa, tilanne on pahentunut tuon jälkeen

c) lapset viettävät suurimman osan arjestaan hamstraajan kanssa keskenään

Kaikenlainen asiaan puuttuminen on hyvin vaikeaa, jos itse on viikot muualla töissä ja käy kotona vain viikonloppuisin. Varmasti nuo yksinäiset viikot ovat vaimollekin ahdistavia kun pitää olla yksin vastuussa lapsista, ja sen seurauksena hamstraus on pahentunut. Eli ehkä pitäisi pohtia ihan tuota työtilannetta ja sitä, että onko viikot muualla asuminen koko perheen kannalta liian suuri uhraus?

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei. Tuot esiin perheessäsi olevan tilanteen, jossa puolisosi elintavat vaikeuttavat sinun hyvinvointiasi. Kertomasi mukaan hän ei ole halukas muuttamaan tilannetta.

Vaikka sanoit, ettei keskustelu ole kannattavaa, se on kuitenkin ainoa vaihtoehto, olipa lopputulos sitten mikä tahansa. Teidän kannattaa opetella puhumaan arkeenne ja elämäänne suuresti vaikuttavista asioista. Esim. pariterapiassa (mm. kirkon perheasiain neuvottelukeskukset) voidaan turvallisesti kuulla kumpaakin osapuolta ja miettiä, mikä neuvoksi.   Joskus keskustelun tuloksena on se, että toinen tai molemmat osapuolet muuttavat käytöstään, esimerkiksi, että kumppanisi suostuu luopumaan suuresta osasta tavaroitaan. Joskus taas joudutaan toteamaan, että elämäntyylit ovat niin vastakkaiset, ettei yhdessä asuminen onnistu. Keskustelun lopputulosta ei voi tietää etukäteen, jos on avoimin mielin, voi rakentaa keskusteluyhteyttä toiseen ja kuulla hänestä kenties asioita, joita ei ole tiennyt tai tullut ajatelleeksi. Toivottavasti voitte saada tällaisen mahdollisuuden asioidenne selvittämiseksi. 

Kirkon perheasiainkeskuksesta on turha pyytää neuvoa, katso pappien ja kirkon perheneuvojien avioliittoja.

Hamsteri kotona kirjoitti:

Tuo on mielen sairautta. Minun puolioni myös. Ei näe ongelmaa vaikka se pahenee koko ajan. Olen täysin kypsä. Mutta ollaan jo sen verran vanhoja(60) että muutokset eivät tapahdu helposti ja Voimia on raivaamiseen aina vaan vähemmän eikä puolisoni edes anna koskea tavaroihinsa. Nyt olisi minun pakko lähteä, en jaksa enää. Suhteemme on ollut kuollut jo vuosikausia joten olen valmis senkin vuoksi lähtemään.

Ymmärrän niin hyvin sinua. Miehesi rakastaa vaimonsa sijasta tavaraa ja ehkä kokee turvallisuutta siitä, kun sitä on mahdollisimman paljon. Jos asutte omistusasunnossa, jonka myynnistä saadut rahat jaetaan puoliksi, niin saat tavallaan säästösi takaisin. Parasta olisi, jos saisit taivutettua puolisosi maksamaan sinulle osuutesi talosta. Tuossa kunnossa ei voi laittaa myyntiin. Pyydä kiinteistövälittäjältä hinta-arvio ja sen mukaan vaadit osuutesi.

Minulla samanlaista kokemusta, mutta se liittyi autonromujen hamstraamiseen varaosiksi kuulemma. Yhtäkkiä talon pihalle ilmestyi ruosteinen ja ajokelvoton kosla, josta ei millään voinut luopua. Sisälsi kuulemma arvokkaita varaosia hänen käyttämäänsä autoon. Niinpä avoliitossa oli monta pyörää minun lisäkseni. Kauan se kesti, mutta katkaisimme välimme ja nukuimme eri huoneissa, kunnes se pihi pkiainen maksoi minut ulos talosta. Vaati sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta puoleltani, että sain rahani. Olin satsannut taloon kaikki, mitä minulla oli ja myynyt arvokkaan asuntoni. Em. rahat hän piti jo ikään kuin ominaan. Eli minä, joka toin eniten varoja taloon, olisi pitänyt lähteä vaatekassin kanssa sieltä.

Oli melkoinen oppiläksy nuorelle minulle. Muutin kivaan omistusasuntoon ja laitoin sen mieleisekseni. Ihanaa, ettei kukaan kantanut sinne mitään ylimääräistä. Asuin siis yksin vaikka seurustelin pari vuotta. Myöhemmin tutustuin kunnolliseen ja normaaliin mieheen, jolla oli korkeakoulutus ja ihanat vanhemmat. Minua pidetään kuin omaa tytärtä. Että ei ero aina maailmanloppu ole vaikka se sillä hetkellä siltä tuntuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitat puolisolle ettet halua asua tällaisessa kodissa ja että tavara alkaa nyt siirtyä kaatopaikalle.

Pidät huolen että hän ei ostele sinun rahoillasi.

Annat hänelle vaihtoehdon, hän voi muuttaa toiseen asuntoon jos haluaa hamstrata, mutta kama vähenee täältä ja jokin toinen harrastus on keksittävä.

Sitten vaan viet kamaa kaatopaikalle, kaikki mitkä eivät mielestäsi ole tarpeen.

Minä ostelen ja hamstraan. Olen sanonut miehelle, että kaikki mikä vaikuttaa turhalta, saa heittää mäkeen. Ostan omalla palkkarahallani.

Sanominen ei auta, keskustelu ei auta, uhkailu ja kiristys eivät toimi.... kun ei ole mitään näkymää että olisi edes ongelma. Suuttuu jos menen lähellekään tavaroitaan! Lattioita ei pysty siivoamaan, sinne ei vaan mahdu hänen huoneeseensa. Ei ole siivottu moneen vuoteen.

Puuttuisikohan paloviranomaiset jos ilmoittaisi?

Paloviranomaiseen kannattaa ottaa yhteyttä. Jos ei muuta, niin osaavat neuvoa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asiasta. Jos ystävääni syytettäisiin reittioppaan käytöstä, roskien viemisestä tai runojen kirjoittamisesta, ei asia vaikuttaisi suhteeseemme millään tavalla. Jos taas jostain turmiollisemmasta, se varmasti vaikuttaisi suhteeseemme jollain tavalla, tietenkin asiasta riippuen.

ÄLKÄÄ USKOKO TÄTÄ !!! SE ON PERKELEEN OPPIA !!!! NÄIN SANOO HERRA:

5. Mooseksen kirja, 14. luku:

Älä syö mitään, mikä on kauhistus. Nämä ovat ne nelijalkaiset eläimet, joita saatte syödä: raavas, lammas ja vuohi, peura, gaselli, metsäkauris, vuorikauris, musta antilooppi, keihäsantilooppi ja betsoari-vuohi, kaikki ne nelijalkaiset eläimet, joilla on kokonansa halkinaiset, kaksivarpaiset sorkat ja jotka märehtivät; niitä saatte syödä. Näitä älkää kuitenkaan syökö niistä, jotka märehtivät, ja niistä, joilla on kokonansa halkinaiset sorkat: kamelia, jänistä ja tamaania, jotka kyllä märehtivät, mutta joilla ei ole sorkkia: ne olkoot teille saastaiset; sikaa, jolla kyllä on sorkat, mutta joka ei märehdi: se olkoon teille saastainen. Näiden lihaa älkää syökö, ja niiden raatoihin älkää koskeko.

Näitä te saatte syödä kaikista vesieläimistä: kaikkia, joilla on evät ja suomukset, te saatte syödä. Mutta kaikista niistä, joilla ei ole eviä eikä suomuksia, älkää syökö mitään: ne olkoot teille saastaiset. Kaikkia puhtaita lintuja te saatte syödä. Mutta nämä ovat linnuista ne, joita älkää syökö: kotka, partakorppikotka, harmaa korppikotka, haarahaukka ja suohaukkalajit, kaikki kaarnelajit, kamelikurki, pääskynen, kalalokki, jalohaukkalajit, huuhkaja, kissapöllö, sarvipöllö, pelikaani, likakorppikotka, kalasääksi, haikara, sirriäislajit, harjalintu ja yölepakko. Myöskin kaikki siivelliset pikkueläimet olkoot teille saastaiset, niitä älköön syötäkö.

Isälläni oli pakko-oireinen häiriö. Mitään ei saanut heittää pois eikä ostaa uusia vaatteita (hänelle itselleen, onneksi). Hän oli erittäin nuuka, joka hänen nuoruudessaan 30-luvulla oli hyve ja etenkin sotien aikana. Kaikki käytettiin loppuun. Jos joutui ostamaan vaikka uuden imurin, hänelle oli tuskaa luopua rikkinäisestä vanhasta. Iso vaatekaappi pursusi ties miltä vuodelta lähtien kodinkoneiden pakkauksia ja sisällä arvatenkin se rikkoutunut laite.

Ei siihen puuttua tarvinnut. Hän oli myös pikkutarkan siisti. Työpöydällä kynät ja muut tilpehöörit ojennuksessa. Kotoa lähtiessä oli aina sama rituaali, vaikka ihan lähikauppaan mennessä, onko sähköt pois laitteista, hella ei ole päällä yms yms yms.

Tämä nyt ei liity aiheeseen oikeastaan muutoin kuin, että vanhempani vanhoina tehdessään viimeisen muuton, hän raivostui minulle, kun aloin keräämään roskapussiin ikkunalaudalle laitettuja muttereita, lyhyitä narunpätkiä ja muuta sälää. Säikähdin muutoin niin leppoisan isän raivoa. Siksi en suosittele väkisin raahaamaan asunnosta ulos ylimääräiset tavarat. Ties mikä raivari siitäkin tulee.

Taloyhtiön hallituksen on syytä olla tietoinen hamstraajan asunnon turhasta palokuormasta.

Yritä saada puolisosi tajuamaan että tuo roinamäärä on paloturvallisuusriski sekä vaikuttaa hygieniaan. Haluaako vaarantaa perheensä? Yritä saada terapiaan. Hamstraamisella luodaan yleensä turvallisuudentunnetta, ja turvallisuuden puute johtuu traumoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä viimevuonna alakerta oli jokseenkin roinavapaa, pari kasaa nurkissa, mutta sitten vanhemman puolisot muuttivat ja toivat hänen kaikki lapsuudentavaransa meille. Siitä on nyt muutama kuukausi. Nyt on pakko tehdä jotain että pienellä lapsella on leikkitila kotona, ja itsekin pitäisi palata etätöihin.

Mitä ihmettä on "vanhemman puolisot", siis keitä nämä nyt ovat? Kuka on vanhempi tai nuorempi kuin joku ja miksi sillä on useita puolisoita?? Oliko tämä ap:n viesti?

Varmaan typo ja piti sanoa "puolison vanhemmat".

Kyllä hamstraus loppuu kun ei ole rahaa latiakaan millä ostelee.

Rahahanat kiinni ja heti. Edunvalvoja jos muu ei auta. Hän ei anna rahaa eikä pankkitunnuksia.

Vaikea silloin ostella.

Kyllä loppuu hamstraus. Se on varmaa.

Meille tuli vuokralainen joka hamstrasi koko talon täyteen tavaraa.

Minä tilasin raivaajat ja kuormalavat. Kyllä lähti talo tyhjäksi. Vuokralainen maksoi kaiken.

Nykyisin hänellä siistiä eikä ylimääräistä tavaraa saa kun sukulaiset hommasivat edunvalvojan.

Lepsuilu ei auta hamstraajan kanssa.

Hamsteri kotona kirjoitti:

Tuo on mielen sairautta. Minun puolioni myös. Ei näe ongelmaa vaikka se pahenee koko ajan. Olen täysin kypsä. Mutta ollaan jo sen verran vanhoja(60) että muutokset eivät tapahdu helposti ja Voimia on raivaamiseen aina vaan vähemmän eikä puolisoni edes anna koskea tavaroihinsa. Nyt olisi minun pakko lähteä, en jaksa enää. Suhteemme on ollut kuollut jo vuosikausia joten olen valmis senkin vuoksi lähtemään.

Voi kuule, älä todellakaan kärsi ja tuhlaa elämääsi.Sinulla voi olla vielä 30 vuotta elinaikaa. Ihana asua yksin ja sisustaa koti just sellaisilla tavaroilla ,kun tahtoo. Uusiudu, hanki uusi asunto, vuokraa, tai mihin on varaa. Näen jo sielläuudet raikkaat verhot, lakanat, petivaatteet, matto, kaapit ei täynnä. Pikkusen uusia astioita just sinua varten.

Samalla uudistu itsekin, uusi leikkaus hiuksiisi, pirteä uusi pukeutumistyyli ja aloitat lenkkeilyn . Ah, elämä on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hamstraus loppuu kun ei ole rahaa latiakaan millä ostelee.

Rahahanat kiinni ja heti. Edunvalvoja jos muu ei auta. Hän ei anna rahaa eikä pankkitunnuksia.

Vaikea silloin ostella.

Kyllä loppuu hamstraus. Se on varmaa.

Meille tuli vuokralainen joka hamstrasi koko talon täyteen tavaraa.

Minä tilasin raivaajat ja kuormalavat. Kyllä lähti talo tyhjäksi. Vuokralainen maksoi kaiken.

Nykyisin hänellä siistiä eikä ylimääräistä tavaraa saa kun sukulaiset hommasivat edunvalvojan.

Lepsuilu ei auta hamstraajan kanssa.

Meillä isä osti velaksi, toi tuttujen tavaroita -esim. kaverinsa isävainajan kuolinkuorman - ja antoi tontilta tilaa ihmisten rojuille.

Äiti kitisi aikansa. Hän hamstrasikin sisätilat täyteen.

Hamsteri ilmoittautuu. En siis edes ole kovin paha. Oma taustani on sellainen, että minun leluja ja muuta omaisuutta on lapsuudessani laitettu roskiin ja annettu pois ilman, että minulta on kysytty mitään. Nyt sitten toimin toisin, kun itse saan päättää. Turvallisuuden tunnetta haen. Sen tunnistan.