Puoliso on tehnyt kodin asumiskelvottomaksi

Onko tuo ominaisuus alkanut ihan yhtäkkiä vai ollut tiedossa jo ennen yhteenmuuttoa?

Siinä, että hävität kamaa jotenkin talosta vain pussi kerrallaan, on ongelmana, ettei puoliso välttämättä vedä oikeaa päätelmää syy-seurauksesta. Vertaa näitä kahta:

Vaimon mielestä talossa on liikaa tavaraa = syy

Vaimo hävittää tavaraa = seuraus/ongelma

Voin hankkia tavaraa, vaimo hävittää ylimääräiset = ongelma poistuu

Hamstraan tavaraa = syy

Talossa on liikaa tavaraa = seuraus/ongelma

Hamstraan vähemmän tavaraa, jotta talossa on vähemmän tavaraa = ongelman poisto

Eli tavaran hävitys ei yksin riitä siihen, että mies muuttaisi toimintamallia. Siihen tarvitsee sen hehkulampun syttymisen että miksi näin toimii, ja joskus siihen tarvitsee ammattilaista. Tai, etsi täältä palstalta joku hamsteriketju, jota pyydät miehen lukemaan hetken matkaa ajatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Ota sinä vastuu siitä että lapsillanne on kunnollinen koti jossa asua. Hamstraajien kanssa ei hienotunteisuus auta kun pitävät kynsin hampain kiinni roinastaan. On myös järjetöntä tuhlausta maksaa varastosta jossa romujaan säilyttää. Pitäisi tehdä kunnolla selväksi miten heidän käytöksensä tekee kodin asumiskelvottomaksi. Lapset kärsivät. Minä ainakin hävittäisin roinat kylmästi vaikka toinen siinä itkis ja parkuis.

Ei ole helppoa luonnevikaisen kanssa eläminen.

Selitä miehellesi että vaikka tavara on arvokasta omalla tavallaan, tyhjä tila ja kiva koti ovat vieläkin arvokkaampia asioita.

Tässä tapauksessa hamstraaja on muuten nainen. Nyt vedettiin kamala riita kun aloin pakkaamaan tavaroita pois. Saatiin sovittua ja taas muutamasta pahvilaatikollisesta päästiin, mutta ei tämä että laatikollinen tavaraa lähtee pois kun koko viikonloppu väännetään oikein ongelmaa ratkaise. Ehdotin että jos käyttämättömät hillopurkit veisi varastoon kun niitä ei tänä vuonna tarvita niin siitä tuli sitten kamala tappelu. Hän ei kuulemma aja kauas hakemaan hillopurkkeja, vaan ne pitää olla lähellä jos tarvitaan. Ymmärrän toki pointin, mutta kun se tila tarvittaisiin tavaralle, joka ei mahdu kaappiin. **ttu mitä ***kaa ihan yhtä hirveää kuin lapsuuden kodissa. Koko viikon kun siivosi, niin sai tavarat kaappiin ja sitten kun sieltä perältä piti ottaa jotain oli taas koko sotku levällään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tapauksessa hamstraaja on muuten nainen. Nyt vedettiin kamala riita kun aloin pakkaamaan tavaroita pois. Saatiin sovittua ja taas muutamasta pahvilaatikollisesta päästiin, mutta ei tämä että laatikollinen tavaraa lähtee pois kun koko viikonloppu väännetään oikein ongelmaa ratkaise. Ehdotin että jos käyttämättömät hillopurkit veisi varastoon kun niitä ei tänä vuonna tarvita niin siitä tuli sitten kamala tappelu. Hän ei kuulemma aja kauas hakemaan hillopurkkeja, vaan ne pitää olla lähellä jos tarvitaan. Ymmärrän toki pointin, mutta kun se tila tarvittaisiin tavaralle, joka ei mahdu kaappiin. **ttu mitä ***kaa ihan yhtä hirveää kuin lapsuuden kodissa. Koko viikon kun siivosi, niin sai tavarat kaappiin ja sitten kun sieltä perältä piti ottaa jotain oli taas koko sotku levällään.

Mikset vahda naista?

Muuta pois lasten kanssa. Lapset ansaitsevat puhtaan ja turvallisen kodin, jonne kehtaa kutsua kavereita käymään.

Olen itse hamstraajan lapsi. Hamstraajaan ei tehoa edes Himohamstraajat-ohjelman katsominen; eivät näe, että itse ovat samanlaisia. Jos hamstraajalle yrittää perustella, miksi jokin tavara kannattaisi hävittää, hän sulkeutuu ja silmiin tulee samanlainen poissaoleva katse kuin vahvasti lääkityllä kipupotilaalla. Oma vanhempani on esimerkiksi mennyt tutkimaan autoon pakattuja jätesäkkejä, ettei vaan hävitetä mitään hyvää ja arvokasta.

Pahimmillaan lapsuudenkodissani oli lattiat viikkokausia siivoamatta. Yhtenä syntymäpäivänäni ruokapöydän alla oli kissankakkakasa, kun tulin kavereiden kanssa koulusta kotiin. Hamstraajalle tavarat ovat tärkeämpiä kuin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Ota sinä vastuu siitä että lapsillanne on kunnollinen koti jossa asua. Hamstraajien kanssa ei hienotunteisuus auta kun pitävät kynsin hampain kiinni roinastaan. On myös järjetöntä tuhlausta maksaa varastosta jossa romujaan säilyttää. Pitäisi tehdä kunnolla selväksi miten heidän käytöksensä tekee kodin asumiskelvottomaksi. Lapset kärsivät. Minä ainakin hävittäisin roinat kylmästi vaikka toinen siinä itkis ja parkuis.

Ei ole helppoa luonnevikaisen kanssa eläminen.

Hävittäisit roinat? Eihän se hamstraaminen sillä tavoin parane. Joku voi tehdä itsemurhankin.

Jätesäkkiin sieltä täältä semmoista tavaraa, joka ei heti.pistä silmään, että poistettu. Jollekin innokkaalle kirpputorimyyjälle säkki kainaloon ja tuotto puoleksi tai voi sen lahjoittaakin. Vakava keskustelu vaimon kanssa ja hoitoon ohjaus. Lapsen etu pitäisi olla tärkein, ole mies.

Jos pitäisi laittaa myyntiin yhteisomistuksessa oleva asunto, jonka toinen omistaja on hamstraaja joka kaiken lisäksi tahtoo pitää kaiken tavaran joka hetki esillä ja pitkin poikin lattioita, miten ihmeessä asunnon esittely onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Vielä viimevuonna alakerta oli jokseenkin roinavapaa, pari kasaa nurkissa, mutta sitten vanhemman puolisot muuttivat ja toivat hänen kaikki lapsuudentavaransa meille. Siitä on nyt muutama kuukausi. Nyt on pakko tehdä jotain että pienellä lapsella on leikkitila kotona, ja itsekin pitäisi palata etätöihin.

Mitä ihmettä on "vanhemman puolisot", siis keitä nämä nyt ovat? Kuka on vanhempi tai nuorempi kuin joku ja miksi sillä on useita puolisoita?? Oliko tämä ap:n viesti?

Ap tässä psykiatria tarvitse kun keksii satuja.

Setäni on hamstraaja ja kaksi puolisoa jo jättänyt tämän takia.

Hän muutti noin kaksi vuotta sitten uuteen taloon ja jo nyt sisätilat on täynnä tavaraa ja pihamaallakin jotain romuja. Tietääkseni hänellä on myös ainakin yksi vuokrattu varasto tavaraa varten.

Mummolaan setä on myöskin vienyt tavaraa vaikka kuinka paljon. Maaseudulle kun kuulemma mahtuu...

Nostan. Onko jollain kokemusta, että hamstraajalle olisi löytynyt jotain apua, hoitoa jne? Tai että taipumus olisi pysähtynyt alkuvaiheessa? Tms? Tärkeä asia, keskustelkaamme.

Palotarkastaja saa tuohon vauhtia, jos meinaa sakata.

Itse tavaraa hamstraavana kaipaan kyllä apua tavaroiden lajitteluun ja sellaiseen rehelliseen ”onko tätä nyt järkeä säilyttää enää mihinkään tarkoitukseen”, MUTTA en sellaisen ihmisen kanssa joka on valmiiksi asennoitunut että kaikki roskiin. Vaan sellainen kunnioittava ja rehellinen mielipide, joka ei jyrää oman yli mut antaa järkevän näkökulman ja sit itse päätän. Aikaa menee, kyllä, mutta toimii mulla.

Luotto menis heti jos kysymättä nakkelis pois, lapsuudessa äitini nakkeli pois esim. kaikki lelut joita ei saatu mahtumaan takaisin lelukoriin. Opetti kai että järjestyksessä sinne laitetaan ja jos ei onnistu niin roskiin menee. Edelleen nakkelee pois vaan kaiken mielestään turhan kysymättä muilta edes onko esine käytössä.

Mutta kukaan terve ja tasapainoinen ei hamstraa tavaraa niin että haittaa normaalia elämää. Esimerkiksi ADHD:sta sanotaan et osa voi hamstrata vanhoja tavaroita muistoiksi, pelkää että muuten unohtaa ne tilanteet/tapahtumat joista esine muistuttaa.

Niin ja lisään, jos luotan toiseen ja on turvallinen ilmapiiri siitä ettei mua pakoteta tekemään mitään, uskallan kertoa miksi tää esine on vaikka niin tärkeä ja voidaan yhdessä keksiä että no, jos siitä otetaan kuva niin voit luopua esineestä mutta muisto säilyy. Kuvia voi kertyä, mutta ne nyt saa talletettua pieneen tilaan kovalevylle. ;-)

Heitä vain pois kaikki ylimääräinen. Meillä on tavaraa aivan järkyttävä määrä ja kaikki pistetty mustiin jätesäkkeihin, yksi huone mainokset, kirjat ja lelut. Toisessa vatteet jne. Sieltä kun häviää pussi silloin tällöin niin ei huomaa ja meillä on järkyttävä määrä kamaa en tiedä kauanko jaksan enää vaimoni hamstrausta.

Ero on ratkaisu molemmille. Sinä pääset etoon hamstraajasta ja miehesi saa enemmän tilaa käyttöönsä.

Vierailija kirjoitti:

Hamstraus on tuolla tasolla jo sairaus. Sinä et voi sitä parantaa tai lopettaa keskustelemalla.

Puolisosi pitää hakea ulkopuolista ammattiapua. 

Siinäpä se ongelma onkin. Ei tuon tyyppinen ihminen näe ongelmaa lainkaan vaikka muut näkevät. Eikä hän hae tai huoli apua. 😣

Keräilyharrastus on järjestelmällistä, keräilypakko ei. Keräilypakko eroaa selvästi mielihyvää tuottavasta keräilyharrastuksesta, joka keskittyy rajattuihin kohteisiin ja on järjestelmällistä.

Jos ihminen hankkii paljon jotain, hänellä on suunnitelma. Okei, tämä on harrastukseni, kerään äänilevyjä, postimerkkejä, rahoja tai muuta. Se on organisoitua. Mutta patologinen tavaroiden hamstraus ei ole millään tavalla organisoitua.

Tuo on mielen sairautta. Minun puolioni myös. Ei näe ongelmaa vaikka se pahenee koko ajan. Olen täysin kypsä. Mutta ollaan jo sen verran vanhoja(60) että muutokset eivät tapahdu helposti ja Voimia on raivaamiseen aina vaan vähemmän eikä puolisoni edes anna koskea tavaroihinsa. Nyt olisi minun pakko lähteä, en jaksa enää. Suhteemme on ollut kuollut jo vuosikausia joten olen valmis senkin vuoksi lähtemään.