Lue keskustelun säännöt.
Puoliso on tehnyt kodin asumiskelvottomaksi
Hamstraajan uhri.
27.08.2021 |
Olen viikot poissa kotoa töissä ja tänä aikana talostani on tullut sotkuinen varasto. Alun perin laitoimme talon vähän niin kuin puoliksi, jotta hänen tavaransa saavat olla rauhassa. Nyt kun olen ollut 3 kuukautta poissa kotoa tavaraa on tullut lisää eikä esimerkiksi niille minun tavaroilleni, jotka tuon kohta kotiin ole enää tilaa talossa. Tilanne on se, ettei ilman muutaman tunnin siivouista esimerkiksi sohvalla voi istua. Kaapin ovia ei saa auki että niistä voisi ottaa tavaraa ja kaikki pinnat on täynnä tavara kasoja ja laatikoita. Tavara nyt on sellaista tavallista, vaatteita leluja, kasseja yms. mitä lapsiperheen arjessa tarvitaan. Minulle tämä on kamalan ahdistavaa sillä äitini oli hamstraaja ja meillä kotona oli aina kaikki tavarat hukassa. Jos halusi jotain tehdä niin työkalujen etsimiseen meni päivä. Varasto tilaa meillä ei kotona ole, vaan olen vuokrannut varaston. Jos heitän tavaraa pois siitä tulee sanomista, koska se on vielä "ihan hyvää." Kuvaavaa on että esim. kirppispäivänä minun tavarani menevät kaupaksi ja hänen "no eivät niin hyvin". Esimerkiksi hänen koulupaperinsa on vielä tallessa. En haluaisi ostaa isompaa taloa, erota, muuttaa pois, tai rakentaa isoa varastoa. Hän ei ehdi käydä tavaroitaan läpi vaikka on jo 8 v sitten luvannut esim. laittaa vaatteita pois. Osan on laittanutkin mutta esimerkiksi 30 takkia on vähän liikaa kun niistä vain yksi on sopivan kokoinen. Miten muut ovat asian ratkaisseet? Keskustelu on aika turhaa koska oikeaa halua luopua tavarasta ei ole ja siitä tulee vain riita. Jos olet hamstraaja, niin miten sinä haluaisit että tilanne ratkaistaan?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommenttia, että meillä käy siivooja. Siivoajan tullessa kamat pinotaan kasseihin käymättä läpi ja näitä kasseja on nyt jonkin verran alkanut kertyä. Tilanne ei ole vielä kamala paha. 1-2 kaatopaikkakuormaa on tavaraa enemmän kuin kaappeihin sopii, mutta kun lapsiperheessä sitä tavaraa on myös pakko ostaa lisää. Tavaran hävittäminen esim. nettikirppiksellä (puoliso sallii tämän) on ****tanan hidasta nyt olen joka viikonloppu myynyt jotain mutta kun kotona on aikaa se 1,5 päivää viikossa niin tympii käyttää siitä se 2 h jonkin lampun hävittämiseen josta saa sitten 5 € rahaa. Kerran tuli sanomista kun heitin mummon käyttämättömän tekohampaiden pesuastian roskiin kun kukaan ei sitä huolinut.
Kiitoksia kaikille on mukava kuulla että muillakin on vastaavan kanssa vaikeaa. Alan kuitenkin viedä tavaraa varastoon ja sitten muutaman vuoden päästä kun niitä ei ole tarvittu niin koetan ehdottaa että jos kaatopaikalle vietäisiin. Tämä nyt ei maksa kuin ehkä sen 1000€ vuodessa. Samalla rahalla saisi oman varaston, mutta mitä iloa siitä on kun kaikki tilat täyttyy tavaralla? Tämäkin talo oli ihan tyhjä kun muutettiin ja nyt on vain käytävät ja olohuoneen matto lattiasta jäljellä. Loppu talo on sisustettu saaduilla tai tarjouksesta ostetuilla huonekaluilla joita ei enää nyssäköiden alta näy.
Toisaalta mietin, että olisiko esim. joku bulvaani saatavilla joka ostaisi kamaa nettikirppikseltä niin etten jää siitä kiinni. Eli voisin myydä esimerkiksi violetin Tupperware purkin hintaan 4 € niin että laitan 4€ lasten säätöpossuun ja piilotan sen tuotteen metsään ja sitten käyn heittämässä roskiin työpaikalla arkena. (Tulee muuten tästä tekstistä itselle sellainen olo että ei ehkä ihan terveellä pohjalla tämä ole, kun tuollaisesta haaveilee.) Yleensä olen valmis ajamaan noin 30 km että saan muovikassillisen tavaraa hävitettyä ja siinä jo bensa maksaa enemmän.
Vuokraa oma kirppisloosi, vie Uffiin tai Pelastusarmeijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paloturvallisuus? Mitähän joku tarkastaja sanois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on psykiatrinen sairaus ja sillä on oma diagnoosinumerokin. Keräilypakko on nimi, jos haluat katsoa. Vanhemmiten pahenee ja keskustelut puolison kanssa ovat turhia. Kuulostaa vakavalta, että koti on tuossa jamassa jo noin nuorena. Lastensuojeluilmoitus tulee jossain vaiheessa kyllä.
Itselläni kokemusta pahasta hamsterista, johon viranomaistoimetkaan eivät auta eli uusi asunto täyttyy roskasta ja romusta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Ovat täysin sairaudentunnottomia ja monilla myös muita mielenterveysdiagnooseja.
On meilläkin ollut näitä sairaita suvussa ja on yhä yksi joka elossa ja kerää jätettä loma-asuntonsa tontille eikä kukaan mahda mitään. Näitä asuu jopa kerrostaloissa ja puolisoni setä oli kerännyt kamalan määrän jätettä pieneen asuntoon ja ihmeellisen iso pankki tili löytyi jaettavaksi perillisille. Nuukaili ruuassa ja ihan kaikessa ja säästi rahaa. Keräsi jätteistä iloa itselleen.
Se syy löytyy siitä kun tulee mielenterveysongelmia järkyttävän köyhästä lapsuudesta kun lapsena ei ole saanut yhtään mitään. Meidänkin suvussa on näitä ollut ja johtuu äärettömän köyhästä lapsuudesta tämmöinen hamstraus sairaus. Lapsuudessa on mennyt jotain rikki ihmisen psyykkeessä ja lapsen kaikkia tarpeita ei ole tyydytetty. Tästä johtuu ääretön piheys ja hamstraaminen. Lapsen vanhemmissa se vika kun sairastuttaa lapsensa niin ettei lapsen tarpeita kaikkia tyydytetä. Tästä johtuu sairaalloinen hamstraaminen ja saituus.
Minä olen kouluttanut mieheni niin että ei yksin voi määrätä meidän huushollissa vaikka olisi mitä patoutumia lapsuudestaan. Olen jumalattoman vahva ihminen ja minua ei ohjailla. Ostan kaikki mitä kotona tarvitaan kysymättä yhtään mitään ja harvoin tulee huteja ja niistäkin päästään eroon kun lähiomaiseni on tehokas myyjä. Minua ei kiinnosta vanhan roinan myyminen enkä ole myyjä tyyppiä.
Todennäköisesti monella hamstrausvimma johtuu köyhästä lapsuudesta, jolloin on joutunut kärsimään puutetta. Köyhien lasten vanhempian ei voi useinkaan syyttää tilanteesta, sillä vielä sotien jälkeen Suomi oli todella köyhä maa. Monet vanhemmat vaan olivat niin köyhiä sodan runtelemassa maassa, ettei lapsille ollut velliä kummempaa ruokaa antaa eikä aina ollut edes sopivia kenkiä tai vaatteita lapsille.
Samoin 90-luvun laman aikaan oli paljon lapsiperheköyhyyttä, kun vanhemmat olivat työttömiä tai konkurssi vei pienyrittäjiltä kaiken.
Ylisukupolvinen trauma tässä on monilla kyseessä.
90- luvulla sai töitä ja kaikki pääsivät jos ei ollut kouluttamaton. Minäkin pääsin sairaalaan sairaala-apulaiseksi vaikkei ollut mitään koulutusta sille alalle vaan lähelle sitä. Minä tienasin 90- luvulla kaikkein eniten ja sain tehdä sunnuntai ja juhlapyhien ajan töitä kun ne eivät kelvanneet perheellisille. 80- luvulta asti olin töissä koko opiskeluajatkin. 17-v asti töitä tehneenä lopetin kaikki työnteon 40v.
Juu juu. Ihan varmaan.
On työtodistukset ja kaikki kiitettävillä arvosanoilla jos et usko.
Henkilökohtaista kokemusta noin pahasta hamstraamisesta on vain hieman kaukaisempien sukulaisten kautta, joten pysyviä ratkaisuja en osaa tarjota. Lapsiperheen tavarakaaos on tuttua ja kirppismyymisen innon tunnistan omasta puolisosta. Voisitteko sopia jonkun aikarajan myymiselle? Esim. jos ei mene kahdessa viikossa kaupaksi, tavaran saa hävittää.
Minusta tiukan rajan voi vetää oikeaan roskaan ja siihen, että koti voidaan siivota kunnolla. Jokainen heittää roskansa pois heti, niin lapset kuin aikuiset.
Joka tapauksessa sinulla on täysi oikeus puolisona ja ehdoton velvollisuus vanhempana hakea ratkaisua kaikin keinoin.
Ehdotuksia.
1. Mies vuokraa itselleen lähistöltä asunnon ja keskittää rojunsa sinne.
2. Mies keskittää rojunsa tiettyyn huoneeseen/varastoon ja muut tilat pidetään siisteinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hamstraus on tuolla tasolla jo sairaus. Sinä et voi sitä parantaa tai lopettaa keskustelemalla.
Puolisosi pitää hakea ulkopuolista ammattiapua.
Ota yhteys kaupunkiin tai kuntaan, jos asutte omakotitalossa ja isännöitsijään, jos kerrostalossa. Asunnon palokuorma on liian iso ja vaaraksi. Jos ei ukko usko, pakkokeinot astuu kuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommenttia, että meillä käy siivooja. Siivoajan tullessa kamat pinotaan kasseihin käymättä läpi ja näitä kasseja on nyt jonkin verran alkanut kertyä. Tilanne ei ole vielä kamala paha. 1-2 kaatopaikkakuormaa on tavaraa enemmän kuin kaappeihin sopii, mutta kun lapsiperheessä sitä tavaraa on myös pakko ostaa lisää. Tavaran hävittäminen esim. nettikirppiksellä (puoliso sallii tämän) on ****tanan hidasta nyt olen joka viikonloppu myynyt jotain mutta kun kotona on aikaa se 1,5 päivää viikossa niin tympii käyttää siitä se 2 h jonkin lampun hävittämiseen josta saa sitten 5 € rahaa. Kerran tuli sanomista kun heitin mummon käyttämättömän tekohampaiden pesuastian roskiin kun kukaan ei sitä huolinut.
Kiitoksia kaikille on mukava kuulla että muillakin on vastaavan kanssa vaikeaa. Alan kuitenkin viedä tavaraa varastoon ja sitten muutaman vuoden päästä kun niitä ei ole tarvittu niin koetan ehdottaa että jos kaatopaikalle vietäisiin. Tämä nyt ei maksa kuin ehkä sen 1000€ vuodessa. Samalla rahalla saisi oman varaston, mutta mitä iloa siitä on kun kaikki tilat täyttyy tavaralla? Tämäkin talo oli ihan tyhjä kun muutettiin ja nyt on vain käytävät ja olohuoneen matto lattiasta jäljellä. Loppu talo on sisustettu saaduilla tai tarjouksesta ostetuilla huonekaluilla joita ei enää nyssäköiden alta näy.
Toisaalta mietin, että olisiko esim. joku bulvaani saatavilla joka ostaisi kamaa nettikirppikseltä niin etten jää siitä kiinni. Eli voisin myydä esimerkiksi violetin Tupperware purkin hintaan 4 € niin että laitan 4€ lasten säätöpossuun ja piilotan sen tuotteen metsään ja sitten käyn heittämässä roskiin työpaikalla arkena. (Tulee muuten tästä tekstistä itselle sellainen olo että ei ehkä ihan terveellä pohjalla tämä ole, kun tuollaisesta haaveilee.) Yleensä olen valmis ajamaan noin 30 km että saan muovikassillisen tavaraa hävitettyä ja siinä jo bensa maksaa enemmän.
Kukahan bulvaani tulisi ensi yönä ryöstämään ja tyhjentämään meidän kolme pihavarastoa, maksaisin hyvin. En soita poliiseja perään.
Bulvaanin poika voisi treenata ja käydä tyhjentämässä tyttäreni perheen kerrostalon kana häkkivaraston. Luulen että maksaisi ainakin viisi sataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: "myy" iso kasa roinaa kirppiksellä ja hävität kamat kun mies ei ole kotona. Nosta käteistä varmuuden vuoksi, ettei herätä epäilyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on auttanut hamstraukseen se, että ostan isoja asioita roinan sijaan. Esim. uuden auton, remontin, talon tai pihakeinun. Silloin ei jää rahaa tuhlattavaksi roinaan.
Hyvä. Jotkut vain tekevät tuonkin isosti: ostavat useamman kappaleen, vaikka velaksi.
Käy niin kuin riippuvuuksissa usein: normaalien tarpeiden kanssa ollaan saitoja, kontrolloidaan pieniä juttuja. Sitten ostellaan impulsiivisesti sitä mikä on kivaa, vaikka velaksi.
Ei meillä. Kun rakennettiin niin ei menty ostamaan uusia huonekaluja velaksi kun muut sisustivat uuden talon velka huonekaluilla vielä velkaisen talonkin päälle. Pihojakaan ei laitettu heti vaan ne olivat hiekalla pari vuotta että saatiin säästettyä rahaa siihen niin ettei tarvittu velkaa. Kaikki huonekalut vanhoja, kierrätyksestä ja halvinta mitä uutta piti hankkia. Mitään lomamatkoja ja huveja ei niin kauan kun kaikki talo velat oli maksettu. Ja sitten kun olisi ollut varaa niin ei enää kiinnostanut lomamatkat kun koti on niin ihana ettei voita mitään lomamatkaa. On kuin maalla asuisi vaikka kaupunkiin reilut 10 km. Paikka on aivan mahtava. Nykyisillä hinnoilla meillä ei olisi enää varaa ostaa tätä paikkaa. Saimme tämän markka aikaan kun viimeiset markka-ajat olivat.
Hetken piti rakentamisen jälkeen kaupassa laskea perustarvikkeiden ja ruokien hintoja mutta sen jälkeen ei ole hintoja tarvinnut katsella ruokakaupassa eikä kodin perustarvikkeissa. Kilohinnat katselen vieläkin mutta mikä tuote on laadukas niin otan sen hinnasta huolimatta. Mitään halvinta paskaa ei tarvitse ostaa. Erillistä loma- asuntoa ei tarvita ja kaikki kyläilevät sanoivat että täällähän on kuin maalla olisi. Meidän kesämökki on samalla tontilla. Kesällä on täysi oma rauha ja muutamiin naapureihin ei juurikaan mitään näe.
Suuruudenhullut menevät konkurssiin alta aikayksikön ja kun mistään ei voida luopua niin että pitää kaikki kalliit viihdykkeet olla kaiken aikaa tai masentuu. Meitä auttoi kun emme tarvinneet kalliita ulkomaan matkoja ja laitettiin asiat tärkeysjärjestykseen.
Tiedän, että ketju ei käsittele tätä, mutta pakko sanoa: 10 km kaupunkiin ja KUIN maalla asuisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko vaan kerätä säkkiin esim. vanhoja vaatteita ja viedä Uffiin/työpaikan roskiin tms, ja väittää että työkaveri osti kassillisen? Jos kerran kirpparilla myynti on sallittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on psykiatrinen sairaus ja sillä on oma diagnoosinumerokin. Keräilypakko on nimi, jos haluat katsoa. Vanhemmiten pahenee ja keskustelut puolison kanssa ovat turhia. Kuulostaa vakavalta, että koti on tuossa jamassa jo noin nuorena. Lastensuojeluilmoitus tulee jossain vaiheessa kyllä.
Itselläni kokemusta pahasta hamsterista, johon viranomaistoimetkaan eivät auta eli uusi asunto täyttyy roskasta ja romusta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Ovat täysin sairaudentunnottomia ja monilla myös muita mielenterveysdiagnooseja.
On meilläkin ollut näitä sairaita suvussa ja on yhä yksi joka elossa ja kerää jätettä loma-asuntonsa tontille eikä kukaan mahda mitään. Näitä asuu jopa kerrostaloissa ja puolisoni setä oli kerännyt kamalan määrän jätettä pieneen asuntoon ja ihmeellisen iso pankki tili löytyi jaettavaksi perillisille. Nuukaili ruuassa ja ihan kaikessa ja säästi rahaa. Keräsi jätteistä iloa itselleen.
Se syy löytyy siitä kun tulee mielenterveysongelmia järkyttävän köyhästä lapsuudesta kun lapsena ei ole saanut yhtään mitään. Meidänkin suvussa on näitä ollut ja johtuu äärettömän köyhästä lapsuudesta tämmöinen hamstraus sairaus. Lapsuudessa on mennyt jotain rikki ihmisen psyykkeessä ja lapsen kaikkia tarpeita ei ole tyydytetty. Tästä johtuu ääretön piheys ja hamstraaminen. Lapsen vanhemmissa se vika kun sairastuttaa lapsensa niin ettei lapsen tarpeita kaikkia tyydytetä. Tästä johtuu sairaalloinen hamstraaminen ja saituus.
Minä olen kouluttanut mieheni niin että ei yksin voi määrätä meidän huushollissa vaikka olisi mitä patoutumia lapsuudestaan. Olen jumalattoman vahva ihminen ja minua ei ohjailla. Ostan kaikki mitä kotona tarvitaan kysymättä yhtään mitään ja harvoin tulee huteja ja niistäkin päästään eroon kun lähiomaiseni on tehokas myyjä. Minua ei kiinnosta vanhan roinan myyminen enkä ole myyjä tyyppiä.
Todennäköisesti monella hamstrausvimma johtuu köyhästä lapsuudesta, jolloin on joutunut kärsimään puutetta. Köyhien lasten vanhempian ei voi useinkaan syyttää tilanteesta, sillä vielä sotien jälkeen Suomi oli todella köyhä maa. Monet vanhemmat vaan olivat niin köyhiä sodan runtelemassa maassa, ettei lapsille ollut velliä kummempaa ruokaa antaa eikä aina ollut edes sopivia kenkiä tai vaatteita lapsille.
Samoin 90-luvun laman aikaan oli paljon lapsiperheköyhyyttä, kun vanhemmat olivat työttömiä tai konkurssi vei pienyrittäjiltä kaiken.
Ylisukupolvinen trauma tässä on monilla kyseessä.
90- luvulla sai töitä ja kaikki pääsivät jos ei ollut kouluttamaton. Minäkin pääsin sairaalaan sairaala-apulaiseksi vaikkei ollut mitään koulutusta sille alalle vaan lähelle sitä. Minä tienasin 90- luvulla kaikkein eniten ja sain tehdä sunnuntai ja juhlapyhien ajan töitä kun ne eivät kelvanneet perheellisille. 80- luvulta asti olin töissä koko opiskeluajatkin. 17-v asti töitä tehneenä lopetin kaikki työnteon 40v.
Minä taas en ole koskaan ollut niin köyhä kuin 90-luvulla. Se on jättänyt jälkeensä trauman niin minulle kuin monille muillekin, ehkä tämän ketjun hamstereille myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on psykiatrinen sairaus ja sillä on oma diagnoosinumerokin. Keräilypakko on nimi, jos haluat katsoa. Vanhemmiten pahenee ja keskustelut puolison kanssa ovat turhia. Kuulostaa vakavalta, että koti on tuossa jamassa jo noin nuorena. Lastensuojeluilmoitus tulee jossain vaiheessa kyllä.
Itselläni kokemusta pahasta hamsterista, johon viranomaistoimetkaan eivät auta eli uusi asunto täyttyy roskasta ja romusta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Ovat täysin sairaudentunnottomia ja monilla myös muita mielenterveysdiagnooseja.
On meilläkin ollut näitä sairaita suvussa ja on yhä yksi joka elossa ja kerää jätettä loma-asuntonsa tontille eikä kukaan mahda mitään. Näitä asuu jopa kerrostaloissa ja puolisoni setä oli kerännyt kamalan määrän jätettä pieneen asuntoon ja ihmeellisen iso pankki tili löytyi jaettavaksi perillisille. Nuukaili ruuassa ja ihan kaikessa ja säästi rahaa. Keräsi jätteistä iloa itselleen.
Se syy löytyy siitä kun tulee mielenterveysongelmia järkyttävän köyhästä lapsuudesta kun lapsena ei ole saanut yhtään mitään. Meidänkin suvussa on näitä ollut ja johtuu äärettömän köyhästä lapsuudesta tämmöinen hamstraus sairaus. Lapsuudessa on mennyt jotain rikki ihmisen psyykkeessä ja lapsen kaikkia tarpeita ei ole tyydytetty. Tästä johtuu ääretön piheys ja hamstraaminen. Lapsen vanhemmissa se vika kun sairastuttaa lapsensa niin ettei lapsen tarpeita kaikkia tyydytetä. Tästä johtuu sairaalloinen hamstraaminen ja saituus.
Minä olen kouluttanut mieheni niin että ei yksin voi määrätä meidän huushollissa vaikka olisi mitä patoutumia lapsuudestaan. Olen jumalattoman vahva ihminen ja minua ei ohjailla. Ostan kaikki mitä kotona tarvitaan kysymättä yhtään mitään ja harvoin tulee huteja ja niistäkin päästään eroon kun lähiomaiseni on tehokas myyjä. Minua ei kiinnosta vanhan roinan myyminen enkä ole myyjä tyyppiä.
Todennäköisesti monella hamstrausvimma johtuu köyhästä lapsuudesta, jolloin on joutunut kärsimään puutetta. Köyhien lasten vanhempian ei voi useinkaan syyttää tilanteesta, sillä vielä sotien jälkeen Suomi oli todella köyhä maa. Monet vanhemmat vaan olivat niin köyhiä sodan runtelemassa maassa, ettei lapsille ollut velliä kummempaa ruokaa antaa eikä aina ollut edes sopivia kenkiä tai vaatteita lapsille.
Samoin 90-luvun laman aikaan oli paljon lapsiperheköyhyyttä, kun vanhemmat olivat työttömiä tai konkurssi vei pienyrittäjiltä kaiken.
Ylisukupolvinen trauma tässä on monilla kyseessä.
90- luvulla sai töitä ja kaikki pääsivät jos ei ollut kouluttamaton. Minäkin pääsin sairaalaan sairaala-apulaiseksi vaikkei ollut mitään koulutusta sille alalle vaan lähelle sitä. Minä tienasin 90- luvulla kaikkein eniten ja sain tehdä sunnuntai ja juhlapyhien ajan töitä kun ne eivät kelvanneet perheellisille. 80- luvulta asti olin töissä koko opiskeluajatkin. 17-v asti töitä tehneenä lopetin kaikki työnteon 40v.
Minä taas en ole koskaan ollut niin köyhä kuin 90-luvulla. Se on jättänyt jälkeensä trauman niin minulle kuin monille muillekin, ehkä tämän ketjun hamstereille myös.
Kyllä, minä kuulun näihin. Ilman lamaa elämä olisi mennyt aivan toisin. Olen pirun katkera, mutta koska tässä ei ole minkäännäköistä korjausliikettä näkyvissä että alettaisiin hyvittää silloisten uhrien kokemuksia edes symbolisesti, niin ei auta puhuminen. Ja johonkinhan se sitten purkautuu. En pysty heittämään tavaroita pois elleivät ne ole selkeästi pilalla tai rikki.
Millä rahalla puoliso hankkii tavaraa? luottokortit pois ja rahat tiukille. Vakava keskustelu ja ammattilaisen apua hänelle. Minkä ikäiset lapset? Jos pieniä, tee lastensuojeluilmoitus. Tee huoli-ilmoitus puolisosta, onko sairastunut ja pakko-oireena sairaalloinen tavaran/roskan kerääminen. Facebook roskalava ryhmään kuvat tavara kasoista ja pihalle saa hakea ilmaiseksi. Tai roskalavan tilaaminen kotipihaan ja puoliso maksaa tavaroiden pois viennin. Puolisolle valinta; tavarat tai hyvinvoivat lapset. Ja valinta pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille että siivoaa tai sinä heität kaikki pois. Tai että siivoaa ja heittää pois tai sinä muutat.
Ei tuollaista tarvi katsella.
Olen elänyt miehen kanssa joka jemmasi kamaa. Meillä oli yksi makuuhuonekin varastona.
Mitä on pahinta mitä voi tapahtua? Ero ei ole pahinta, pahinta on mitä sairaan ehdoilla eläminen tekee lasten psyykelle.
Jos pitäisi asua niin että kaikki tuolit ja pöydät on täynnä tavaraa, ja lasten kanssa kuljettaisiin kotona käytäviä, niin valitettavasti ottaisin jätesäkkejä ja alkaisin lappaa niitä säkkeihin ja roskiin. Toinen suuttuisi, mutta lasten takia jotain olisi pakko tehdä. Jos hän ei puhetta suostu kuuntelemaan, jäljellä ei ole kuin teot. Pois muuttaminen lasten kanssa olisi tietysti helpompaa. Ihmiset voivat muuten olla naimisissa vaikka asuvat eri osoitteissa. Ei terve asunto lapsille sulje pois että silti yrittää auttaa sairasta.
Niille jotka sanoo että oikeuteen joutuu jos heittää tavaraa pois, niin sopii yrittää, ennen enää välittäisi. Sanoisin oikeudelle, että keräily oli sairaalloista ja vaaransi kotimme ja lasten terveyden ja turvallisuuden. Näyttäisin kuvia hoardaajan kasoista, jotka varmasti on kaikkea käytettyä vaatetta ja lehtikasoja ja rikkonaisten tavaroiden osia. Oikeus tuskin näkisi sitä arvokkaan omaisuuden tuhoamisena. Olisi se koti minun ja lastenkin koti. Sanoisin että toistuvista pyynnöistä huolimatta henkilö ei ollut suostunut siirtämään tavaroitaan asianmukaiseen varastoon, vaan säilytti niitä yhteisessä kodissamme niin että lasten terveys ja turvallisuus oli vaarantuneena. Ja että minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin itse poistaa palokuorma ja käyttökelvoton tavara omasta ja lasteni asunnosta.
Tuskin ihminen joka ei pysty edes luopumaan juguettikupeista, kääntää yhtäkkiä mustan valkoiseksi ja oikeus muka päättäisi hänen hyväksi kymmeniä tuhansia.
Ja jos päättäisi, viimeistään silloin tulisi ero ja maksaisin sen asuntorahoista. Sillähän hänestä olisi sitten päästy.
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla puoliso hankkii tavaraa? luottokortit pois ja rahat tiukille. Vakava keskustelu ja ammattilaisen apua hänelle. Minkä ikäiset lapset? Jos pieniä, tee lastensuojeluilmoitus. Tee huoli-ilmoitus puolisosta, onko sairastunut ja pakko-oireena sairaalloinen tavaran/roskan kerääminen. Facebook roskalava ryhmään kuvat tavara kasoista ja pihalle saa hakea ilmaiseksi. Tai roskalavan tilaaminen kotipihaan ja puoliso maksaa tavaroiden pois viennin. Puolisolle valinta; tavarat tai hyvinvoivat lapset. Ja valinta pitää.
En ole hamstraaja mutta voit olla varma että perävalot katoaisivat melko vikkelästi jos puolisi alkaisi tehtailemaan jotain hemmetin huoli-ilmoituksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla puoliso hankkii tavaraa? luottokortit pois ja rahat tiukille. Vakava keskustelu ja ammattilaisen apua hänelle. Minkä ikäiset lapset? Jos pieniä, tee lastensuojeluilmoitus. Tee huoli-ilmoitus puolisosta, onko sairastunut ja pakko-oireena sairaalloinen tavaran/roskan kerääminen. Facebook roskalava ryhmään kuvat tavara kasoista ja pihalle saa hakea ilmaiseksi. Tai roskalavan tilaaminen kotipihaan ja puoliso maksaa tavaroiden pois viennin. Puolisolle valinta; tavarat tai hyvinvoivat lapset. Ja valinta pitää.
En ole hamstraaja mutta voit olla varma että perävalot katoaisivat melko vikkelästi jos puolisi alkaisi tehtailemaan jotain hemmetin huoli-ilmoituksua.
Sillähän asia olisi ratkennut ja kaikki hyvin. Jäljelle jäänyt tilaisi roskalavan. Mutta hoardaaja ei pysty jättämään tavaroitaan.
Ja siis valitsisit lähtemisen ennemmin kuin siivoamisen? Et taida olla edes perheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla puoliso hankkii tavaraa? luottokortit pois ja rahat tiukille. Vakava keskustelu ja ammattilaisen apua hänelle. Minkä ikäiset lapset? Jos pieniä, tee lastensuojeluilmoitus. Tee huoli-ilmoitus puolisosta, onko sairastunut ja pakko-oireena sairaalloinen tavaran/roskan kerääminen. Facebook roskalava ryhmään kuvat tavara kasoista ja pihalle saa hakea ilmaiseksi. Tai roskalavan tilaaminen kotipihaan ja puoliso maksaa tavaroiden pois viennin. Puolisolle valinta; tavarat tai hyvinvoivat lapset. Ja valinta pitää.
En ole hamstraaja mutta voit olla varma että perävalot katoaisivat melko vikkelästi jos puolisi alkaisi tehtailemaan jotain hemmetin huoli-ilmoituksua.
Erolla uhkailu on tyypillinen ase näissä henkisen väkivallan suhteissa. Kannattaa pysähtyä miettimään, olisiko se ero sitten niin paha juttu. Ja myös kuinka uskottava tuo uhkaus on ihmiseltä, joka jo valmiiksi käyttää kiristystä ja uhkailua sitoakseen toisen pakolla ja ehdoitta itseensä.
Hyvä että ostit osakkeita. Niiden rahaksi muuttaminen vaatii vaivaa.
Ei tule kiusausta tyhjentää tiliä ja ostella lisää ryönää.