Lue keskustelun säännöt.
Kadun vanhemmuuttani ja etsin kohtalotovereita
Nonäiti33
26.08.2021 |
Lapseni on reilun vuoden ikäinen.
Tulin raskaaksi puoliyllättäen melko tuoreessa parisuhteessa. Olin ajatellut että en halua katua lapsien tekemättä jättämistä.
Heti tultuani raskaaksi, mieleni mustui ja täyttyi epäilyksistä. Tuolloin ravasin terapeuteilla ja selasin internetin keskusteluita ja kokemuksia vastaavasta ja koetin kovasti hakea tukea oikeaan päätökseen: pitääkö lapsi vai keskeyttääkö raskaus? Oloni oli hirveä, en halunnutkaan lasta, mutta en uskaltanut raskautta keskeyttää. Ympärilläni olevat ihmiset vakuuttivat oloni olevan hormonaalinen ja menevän ohi. Niinpä annoin raskauden jatkua.
Lapsen synnyttyä, ajatukseni alkoivat seljetä. Vauva oli söpö, mutta elämäni oli muuttunut peruuttamattomalla tavalla hirveäksi. Kaduin lapsen tekemistä ja ymmärsin että olin tehnyt itselleni väärän päätöksen jatkaessani raskautta. En saa enää nukkua. En saa enää olla hiljaa ja rauhassa. Joudun jatkuvasti sanoittamaan tekemisiäni. En ole ennenkään ollut kovin suunnitelmallinen ja jatkuva tapahtumien ennakointi ja rutiini kuristavat kurkkuani.
Herään joka aamu pakottavaan ahdistukseen ja itken joka päivä. Miksi en kuunnellut itseäni alkuraskaudessa? Miksi en luottanut ensimmäiseen intuitiooni? Olen menettänyt yhteydentunteen ystäviini, sillä heille tuntuu olevan erityisen vaikeaa kuulla sitä, että todella kadun valintaani. Siispä koitan olla puhumatta oikeista ajatuksistani ja pitäytyä small talkissa.
Ympärilläni olevat perheelliset ihmiset tuntuvat kuitenkin pohjimmiltaan olevan onnellisia. Itse olen pohjimmiltani onneton.
Haluan yrittää olla parempi äiti lapselleni kuin omani oli minulle ja samalla välillä toivon että jäisin auton alle, että pääsisin elämääni pakoon.
Mahtaako täällä olla ketään kohtalotovereita? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia.
Sinä, joka mietit hankkiako lapsia vai ei, etkä tunne äitiyttä omaksesi: kuuntele itseäsi rohkeasti. Kaikille ei syty sitä suurta tunnetta lapsen myötä ja elämä tämän katumuksen kanssa on yksinäistä ja surullista.
Mainittakoon, että kaikkia tukikeinoja neuvolan, äimän ja terveysaseman kautta on yritetty hakea, mutta äitiyden katumukseen ei ole omaa erityistä tukitahoa. Onko täällä muita jotka haluavat olla hyviä vanhempia, mutta inhoavat syvästi elämäänsä?
Kommentit (118)
Kaveri sanoi kerran, ettei tekisi lapsia, jos nyt saisi uudelleen valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykylapset on rasittavia huomaa että vanhemmat niitä ei ole halunnut ne on vaan tullut,sen verran rumaa kielenkäyttöä,sekä väkivaltaista ja röyhkeää käytöstä näiltä lapsilta kuulee eikä vanhemmatkaan sen parempia ole.
Vierailija kirjoitti:
No etpähän ainakaan kadu sitä lapsettomuutta. Eikös se ole pääasia.
Niin sehän se on pääasia. Ettei sitten vanhainkodissa kadu yksinäisenä. Niinhän sitä sanotaan aina.
Ja että miten mistään ei voi tietää mitään, ellei ole tehnyt lapsia.
Ei voi rakasta, ei voi tietää mikä kaiken tarkoitus on, ei voi tietää mitä on vastuu, huoli, ilo, nauru ja se fiilis kun saa sen äitienpäivä/isänpäiväkortin joka on lapsen itse tekemä.
Itse kuitenkin olen aina tiennyt, että tuntisin kuten ap. Olisin aivan paskana kun olisin menettänyt kaiken rauhan ja vapauden vain olla rauhassa.
Olisi aivan kidutusta ja helvettiä koko ajan elää toisten rytmissä, selitellä, suunnittella, säätää ja vääntää. Minulle tuntuu kuin väkivallalta se, että koko ajan on joku keskeyttämässä ajatuksiani ja tekemisiäni. Että pitää olla valmis koko ajan hyppäämään ja pomppaamaan. Ja se valvominen.
En kestä valvomista juuri olenkaan. Menen todella huonoon kuntoon jos uneni häiriintyvät.
En kestäisi niitä elämän ääniä omassa kotonani. Tarvitsen niin paljon omaa aikaa ja omaa rauhaa, ettei mitkään kivat hetket kompensoi niiden puuttumista.
Mun isä oli ap:n kaltainen mutta astetta pahempi meidän piti olla hipihiljaa ettei vaan "ärsytettäisi" isää, kaikki iloiset äänet yms mitä leikkiessä pääsi välillä isä karjas: turpa kiinni älkääkä mesotko! Päiväuni aikaan kun se oli piti olla hiljaa,televisiota katsellasaan hiljaa , kun söi piti olla hiljaa yms aina vaan hiljaa,hiljaa ja rauhassa.
Eli isä eli elämäänsä itsekseen vaikka oltiin läsnä arjessa joskus harvoin kun edes viitsi vaivautua niin osti kesällä meille jäätelöä ja käytiin kesäisin huvipuistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto teitä ihmisiä vaivaa? Yli 3-kymppisetkään eivät tiedä mitä elämältä haluaa ja tekevät elämän mittaisia päätöksiä kevein perustein.
Naisille on niin pitkään taottu päähän sitä, että jokainen nainen haluaa lapsia eikä äidiksi tulemista kadu ikinä ettei ole ihme, että osa ei erota omia halujaan ympäristön haluista. Se on ollut ja on vielä edelleen hyvin voimakas viesti, jota naisille tuputetaan kaikilta tahoilta joten en menisi vähättelemään sen vaikutusta.
Itse olen 39. Anemisoivia, erittäin kivuliaita kuukautisia, jotka heikentävät voimakkaasti elämäni laatua, suostutaan hoitamaan vain lääkkeillä. Minulle kaikkein paras ratkaisu, joka hoitaisi sairauden heti kuntoon, olisi kohdunpoisto (kohtu kun oli vielä kivasti täynnä kasvaimia, jotka leikattiin pois). En kuitenkaan saa sitä, koska olen "liian nuori" ja tietysti haluan lapsia jossain vaiheessa vielä, vaikka olen tiennyt jo kerhoikäisenä, että olen vela. Syntymättömien kummituslasten ja nainen haluaa aina äidiksi-myytin takia joudun kärvistelemään voimmakkaiden lääkesivuoireiden kanssa ja ottamaan riskin siitä, että hormonihoito aiheuttaa minulle veritulpan, syövän tai kuoleman.
Että näin vahvana elää yhteiskunnassa se ajatus, että kaikki naiset haluavat lapsia ja oikein odottavat, että milloin raskautuvat. Jos eivät halua tai odota sitä, johtuu se siitä, että nainen ei vain ole vielä itse tajunnut tätä tai ei ole törmännyt sellaiseen mieheen, jonka haluaa saattaa itsensä raskaaksi.
Tosiaan herkemmille ja epävarmemmille ihmisille tämä on tosi vaikeaa. Pitää olla kovakalloinen luupää ja ärähtää tarvittaessa.
Eihän tuo voi olla totta?
Eikö 33 vuotta olekaan se ikäraja, jonka jälkeen "saa luvan" laittaa piuhansa solmuun?
Miksei muka 39 vuotias sitten saisi terveydellisiin syihin pohjautuen päättää omasta kehostaan?
Ei voi olla totta. Asutko jossain raamattuvyöhykkeellä ja teidän sairaala on uskovaisten ylläpitämä ja korruptoima mätäpäälaitos.
Voisitko valittaa jonnekin tuosta kohtelustasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lapsena saanut olla lapsi. En saanut tuntea tunteitani tai olla mitenkään tarvitseva. Minut pakotettiin väkivalloin "reippaaksi" ja vaadittiin ihan mahdottomia.
Minulla ei lapsena ja nuorena ollut mitään omaa aikaa ja rentoa olemista, vaan piti paiskia töitä ja olla toisia palvelemassa.
Minulle ei lapsena mitenkään osoitettu että olen arvokas tai hyvä. Tai että saisin olla tarvitseva, saati ansaitsisin mitään.
En ole koskaan halunnut lapsia itse. Minulta puuttuu 100% se lapsen saamis vimma/haave. Sitä ei vaan ole olemassa.
Kun lapsuuteni ja nuoruuteni oli mitä oli, haluan nyt ainakin aikuisena nauttia elämästäni ja olla olemassa vapaana, arvokkaana ja itsenäisenä olentona, jonka omilla tunteilla on väliä ja jolla on ihan oma elämä, mitä ei eletä toisia varten uhrautuen, itsensä syrjäyttäen ja itsensä kuolettaen, häivyttäen ja vaijentaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto teitä ihmisiä vaivaa? Yli 3-kymppisetkään eivät tiedä mitä elämältä haluaa ja tekevät elämän mittaisia päätöksiä kevein perustein.
Naisille on niin pitkään taottu päähän sitä, että jokainen nainen haluaa lapsia eikä äidiksi tulemista kadu ikinä ettei ole ihme, että osa ei erota omia halujaan ympäristön haluista. Se on ollut ja on vielä edelleen hyvin voimakas viesti, jota naisille tuputetaan kaikilta tahoilta joten en menisi vähättelemään sen vaikutusta.
Itse olen 39. Anemisoivia, erittäin kivuliaita kuukautisia, jotka heikentävät voimakkaasti elämäni laatua, suostutaan hoitamaan vain lääkkeillä. Minulle kaikkein paras ratkaisu, joka hoitaisi sairauden heti kuntoon, olisi kohdunpoisto (kohtu kun oli vielä kivasti täynnä kasvaimia, jotka leikattiin pois). En kuitenkaan saa sitä, koska olen "liian nuori" ja tietysti haluan lapsia jossain vaiheessa vielä, vaikka olen tiennyt jo kerhoikäisenä, että olen vela. Syntymättömien kummituslasten ja nainen haluaa aina äidiksi-myytin takia joudun kärvistelemään voimmakkaiden lääkesivuoireiden kanssa ja ottamaan riskin siitä, että hormonihoito aiheuttaa minulle veritulpan, syövän tai kuoleman.
Että näin vahvana elää yhteiskunnassa se ajatus, että kaikki naiset haluavat lapsia ja oikein odottavat, että milloin raskautuvat. Jos eivät halua tai odota sitä, johtuu se siitä, että nainen ei vain ole vielä itse tajunnut tätä tai ei ole törmännyt sellaiseen mieheen, jonka haluaa saattaa itsensä raskaaksi.
Tosiaan herkemmille ja epävarmemmille ihmisille tämä on tosi vaikeaa. Pitää olla kovakalloinen luupää ja ärähtää tarvittaessa.
Eihän tuo voi olla totta?
Eikö 33 vuotta olekaan se ikäraja, jonka jälkeen "saa luvan" laittaa piuhansa solmuun?
Miksei muka 39 vuotias sitten saisi terveydellisiin syihin pohjautuen päättää omasta kehostaan?
Ei voi olla totta. Asutko jossain raamattuvyöhykkeellä ja teidän sairaala on uskovaisten ylläpitämä ja korruptoima mätäpäälaitos.
Voisitko valittaa jonnekin tuosta kohtelustasi?
Ihan normaalia, ei ole edes Raamattuvyöhyke vaan pääkaupunkiseutu. Työkaverini sai kohdunpoiston kahden aikuisen lapsen äitinä vasta päälle nelikymppisenä hakattuaan nyrkkiään pöytään lääkäreiden kanssa usean vuoden ajan. Kuulemma saattaisi vielä haluta lapsia ja on liian nuori kohdunpoistoon, vaikka kohtuongelmat veivät työkyvyn. Työkaveri kertoi, että kohdusta eroon pääseminen oli elämänsä onnellisin asia, ylitti hääpäivän jne.
Steri ei vaikuta kuukautisiin millään tavalla. Vuodan niin kauan, kun minulla on kohtu, ja vuodan hiljalleen "hengiltä". Jos haluan vuotaa vain vähän, hormonilääkitys on ainoa vaihtoehto "näin nuorena", vaikka äidilläni on ollut sekä rintasyöpä että aivoveritulppa ilman hormoniehkäisyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on nykyihmiselle tyypillinen lyhytjännitteisyys. Et osaa ajatella tätä hetkeä pitemmälle ja luulet, että se tulee olemaan tällaista koko loppuikäsi, tai ainakin monta vuotta, mikä on sinulle sama asia, eli piiiiitkä aika, liiiiiian pitkä.
No niin. Lapsi on pieni todella lyhyen aikaa. Silloin hän tarvitsee vanhempiaan. Nuo viitisen vuotta elämästäsi pitäisi jaksaa keskittyä myös sen pienen ihmisen asioihin ja jättää se oma napa vähemmälle. Itseään ei tarvitse eikä pidäkään täysin unohtaa, mutta on ymmärrettävä, että tämä on elämänvaihe, joka menee ohi. Pian lapsella alkaa olla omia juttuja, eikä hän enää tarvitse sinua niin paljon. Lupaan, että näiden varhaisvuoden panostuksesta saat korjata vielä kauniin sadon.
En tiedä mitään typerämpää kuin katua tehtyjä asioita. Ei ne katumisesta mihinkään muutu. Katuminen, katkeruus ja asioiden vatvominen eivät vie mihinkään, vaan syövät turhaan energiaa. Joten tee itsellesi iso palvelus ja lopeta näiden asioiden märehtiminen, ota lusikka kauniiseen käteen ja tee elämästäsi niin hyvää, kuin se näissä puitteissa on mahdollista. Elämän rikkaus on edessäsi, jos vedät ne p*skanruskeat lasit silmiltäsi ja rupeat elämään.
Onpa tympeää ja tylyä päänaukomista sinulta.
Olen miettinyt mikä saa ihmisen kohtelemaan muita noin vattumaisesti?
Kun mietin elävässä elämässä olevia ihmisiä, kenen suusta tuon tyylistä pätemistä ja vattuilua kuulee, ja mietin mikä heitä kaikkia (muutama yksilö vain, koska useimmat eivät tuollaisia ole onneksi ja olette vähemmistö) yhdistää, niin keksin pari seikkaa.
Jokainen tuntemani reppana joka tuollaista selittää toisille, on AINA alkoholisti, syömishäiriöinen ja omaa mt-diagnoosin. Ja sellainen ettei ihmiset heistä yleisesti pidä, vaan karsastavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto teitä ihmisiä vaivaa? Yli 3-kymppisetkään eivät tiedä mitä elämältä haluaa ja tekevät elämän mittaisia päätöksiä kevein perustein.
Naisille on niin pitkään taottu päähän sitä, että jokainen nainen haluaa lapsia eikä äidiksi tulemista kadu ikinä ettei ole ihme, että osa ei erota omia halujaan ympäristön haluista. Se on ollut ja on vielä edelleen hyvin voimakas viesti, jota naisille tuputetaan kaikilta tahoilta joten en menisi vähättelemään sen vaikutusta.
Itse olen 39. Anemisoivia, erittäin kivuliaita kuukautisia, jotka heikentävät voimakkaasti elämäni laatua, suostutaan hoitamaan vain lääkkeillä. Minulle kaikkein paras ratkaisu, joka hoitaisi sairauden heti kuntoon, olisi kohdunpoisto (kohtu kun oli vielä kivasti täynnä kasvaimia, jotka leikattiin pois). En kuitenkaan saa sitä, koska olen "liian nuori" ja tietysti haluan lapsia jossain vaiheessa vielä, vaikka olen tiennyt jo kerhoikäisenä, että olen vela. Syntymättömien kummituslasten ja nainen haluaa aina äidiksi-myytin takia joudun kärvistelemään voimmakkaiden lääkesivuoireiden kanssa ja ottamaan riskin siitä, että hormonihoito aiheuttaa minulle veritulpan, syövän tai kuoleman.
Että näin vahvana elää yhteiskunnassa se ajatus, että kaikki naiset haluavat lapsia ja oikein odottavat, että milloin raskautuvat. Jos eivät halua tai odota sitä, johtuu se siitä, että nainen ei vain ole vielä itse tajunnut tätä tai ei ole törmännyt sellaiseen mieheen, jonka haluaa saattaa itsensä raskaaksi.
Tosiaan herkemmille ja epävarmemmille ihmisille tämä on tosi vaikeaa. Pitää olla kovakalloinen luupää ja ärähtää tarvittaessa.
Eihän tuo voi olla totta?
Eikö 33 vuotta olekaan se ikäraja, jonka jälkeen "saa luvan" laittaa piuhansa solmuun?
Miksei muka 39 vuotias sitten saisi terveydellisiin syihin pohjautuen päättää omasta kehostaan?
Ei voi olla totta. Asutko jossain raamattuvyöhykkeellä ja teidän sairaala on uskovaisten ylläpitämä ja korruptoima mätäpäälaitos.
Voisitko valittaa jonnekin tuosta kohtelustasi?
Ihan normaalia, ei ole edes Raamattuvyöhyke vaan pääkaupunkiseutu. Työkaverini sai kohdunpoiston kahden aikuisen lapsen äitinä vasta päälle nelikymppisenä hakattuaan nyrkkiään pöytään lääkäreiden kanssa usean vuoden ajan. Kuulemma saattaisi vielä haluta lapsia ja on liian nuori kohdunpoistoon, vaikka kohtuongelmat veivät työkyvyn. Työkaveri kertoi, että kohdusta eroon pääseminen oli elämänsä onnellisin asia, ylitti hääpäivän jne.
Steri ei vaikuta kuukautisiin millään tavalla. Vuodan niin kauan, kun minulla on kohtu, ja vuodan hiljalleen "hengiltä". Jos haluan vuotaa vain vähän, hormonilääkitys on ainoa vaihtoehto "näin nuorena", vaikka äidilläni on ollut sekä rintasyöpä että aivoveritulppa ilman hormoniehkäisyä.
Olen ihan järkyttynyt!
Kyllä tiedän ettei steri vaikuta kuukautisiin, älä siitä opeta!
Mutta lisääntymiseen vaikuttaa. Eli 33 v saisi itse päättää siitä jo, kun on niin iso tyttö.
Siis miten muka ihminen ei 2022 saa itse päättää lisääntymisestään, vaan joku toinen päättää ihmisen itsensä puolesta, että sinä et vaan tiedä itse mitä haluat.
Olen ihan raivoissani!
Ihan varmasti jos miehellä olisi joku terveydellinen syy, hän saisi itse päättää kehostaan. Tai muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto teitä ihmisiä vaivaa? Yli 3-kymppisetkään eivät tiedä mitä elämältä haluaa ja tekevät elämän mittaisia päätöksiä kevein perustein.
Naisille on niin pitkään taottu päähän sitä, että jokainen nainen haluaa lapsia eikä äidiksi tulemista kadu ikinä ettei ole ihme, että osa ei erota omia halujaan ympäristön haluista. Se on ollut ja on vielä edelleen hyvin voimakas viesti, jota naisille tuputetaan kaikilta tahoilta joten en menisi vähättelemään sen vaikutusta.
Itse olen 39. Anemisoivia, erittäin kivuliaita kuukautisia, jotka heikentävät voimakkaasti elämäni laatua, suostutaan hoitamaan vain lääkkeillä. Minulle kaikkein paras ratkaisu, joka hoitaisi sairauden heti kuntoon, olisi kohdunpoisto (kohtu kun oli vielä kivasti täynnä kasvaimia, jotka leikattiin pois). En kuitenkaan saa sitä, koska olen "liian nuori" ja tietysti haluan lapsia jossain vaiheessa vielä, vaikka olen tiennyt jo kerhoikäisenä, että olen vela. Syntymättömien kummituslasten ja nainen haluaa aina äidiksi-myytin takia joudun kärvistelemään voimmakkaiden lääkesivuoireiden kanssa ja ottamaan riskin siitä, että hormonihoito aiheuttaa minulle veritulpan, syövän tai kuoleman.
Että näin vahvana elää yhteiskunnassa se ajatus, että kaikki naiset haluavat lapsia ja oikein odottavat, että milloin raskautuvat. Jos eivät halua tai odota sitä, johtuu se siitä, että nainen ei vain ole vielä itse tajunnut tätä tai ei ole törmännyt sellaiseen mieheen, jonka haluaa saattaa itsensä raskaaksi.
Tosiaan herkemmille ja epävarmemmille ihmisille tämä on tosi vaikeaa. Pitää olla kovakalloinen luupää ja ärähtää tarvittaessa.
Eihän tuo voi olla totta?
Eikö 33 vuotta olekaan se ikäraja, jonka jälkeen "saa luvan" laittaa piuhansa solmuun?
Miksei muka 39 vuotias sitten saisi terveydellisiin syihin pohjautuen päättää omasta kehostaan?
Ei voi olla totta. Asutko jossain raamattuvyöhykkeellä ja teidän sairaala on uskovaisten ylläpitämä ja korruptoima mätäpäälaitos.
Voisitko valittaa jonnekin tuosta kohtelustasi?
Ihan normaalia, ei ole edes Raamattuvyöhyke vaan pääkaupunkiseutu. Työkaverini sai kohdunpoiston kahden aikuisen lapsen äitinä vasta päälle nelikymppisenä hakattuaan nyrkkiään pöytään lääkäreiden kanssa usean vuoden ajan. Kuulemma saattaisi vielä haluta lapsia ja on liian nuori kohdunpoistoon, vaikka kohtuongelmat veivät työkyvyn. Työkaveri kertoi, että kohdusta eroon pääseminen oli elämänsä onnellisin asia, ylitti hääpäivän jne.
Steri ei vaikuta kuukautisiin millään tavalla. Vuodan niin kauan, kun minulla on kohtu, ja vuodan hiljalleen "hengiltä". Jos haluan vuotaa vain vähän, hormonilääkitys on ainoa vaihtoehto "näin nuorena", vaikka äidilläni on ollut sekä rintasyöpä että aivoveritulppa ilman hormoniehkäisyä.
Olen ihan järkyttynyt!
Kyllä tiedän ettei steri vaikuta kuukautisiin, älä siitä opeta!
Mutta lisääntymiseen vaikuttaa. Eli 33 v saisi itse päättää siitä jo, kun on niin iso tyttö.
Siis miten muka ihminen ei 2022 saa itse päättää lisääntymisestään, vaan joku toinen päättää ihmisen itsensä puolesta, että sinä et vaan tiedä itse mitä haluat.
Olen ihan raivoissani!
Ihan varmasti jos miehellä olisi joku terveydellinen syy, hän saisi itse päättää kehostaan. Tai muutenkin.
Muistin vääri. Oikea ikä oli 30 vuotta.
https://www.duodecimlehti.fi/duo92449
Eli jos hakee itselleen sterilisaatiota, ja sitten on kun on jo lisääntymiskyvytön, niin niillä naisenkehonomistajakontrolloijasovinistilääkäreillä ei ole mitään syytä mussuttaa siitä, että voit muka katua sitä kohtuasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein. Etsit kohtalotovereitä, jotta voitte yhdessä kitistä kurjaa kohtaloanne ja ulista täällä elämänne surkeutta? No jos se on käsityksesi kivasta ajanvietteestä, niin oookeeiii...
Etkö ole kuullut vertaistuesta? Ei tässä mitään kivaa ajanvietettä nyt haeta herrajumala. Älä tule tänne kiusaamaan jo valmiiksi onnetonta ja ahdistunutta ihmistä.
Etkö tiedä miten joillekin ihmisille parasta ja kivointa ajanvietettä on toisten kiusaaminen, provoaminen ja se kun pääsee maassamakaavaa potkimaan päähän.
Tuollaisia ihmisiä on olemassa, ja kun miettii heitä ja millaisia ihmisiä he ovat, alkaa pikkuhiljaa näyttäytä se, miten onnellinen ihminen itse on ja miten on ihmisenä sittenkin onnistunut paremmin, kuin tuollaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto teitä ihmisiä vaivaa? Yli 3-kymppisetkään eivät tiedä mitä elämältä haluaa ja tekevät elämän mittaisia päätöksiä kevein perustein.
Naisille on niin pitkään taottu päähän sitä, että jokainen nainen haluaa lapsia eikä äidiksi tulemista kadu ikinä ettei ole ihme, että osa ei erota omia halujaan ympäristön haluista. Se on ollut ja on vielä edelleen hyvin voimakas viesti, jota naisille tuputetaan kaikilta tahoilta joten en menisi vähättelemään sen vaikutusta. Itse velana joudun toisinaan tietoisesti keskittymään siihen, että suljen kaikki ulkopuolelta tulevat painostukset pois enkä anna niiden vaikuttaa valintoihini. Voin kuvitella, että asian suhteen epävarmalle tämä on vielä vaativampaa.
Aloittajalle: myötätuntoni on puolellasi. Et ole paha etkä viallinen ihminen, vaikka kadut äitiyttäsi. Teit oikein, että avauduit asiasta ja tuntemuksistasi. Kun olet itsellesi rehellinen, sinun on myös mahdollista löytää helpotusta ja ratkaisuja tilanteeseesi. Kovasti voimia sinulle!
On todella hirveää, jos lapsi vielä kaupan päälle on autistinen, kuten meillä toinen on. Autistisen lapsen vanhempien pitää olla täydellisiä, sillä autisti ei kestä minkäänlaisia virheitä vanhemmaltaan.
Siksi varmaan normaalien lasten vanhemmilla on tosi helppoa, voivat olla minkälaisia p*skoja tahansa, eikä mitään huonoa omaatuntoa tarvitse potea, koska lapset eivät vahingoitu.
Mutta nepsylapsi on vahingoittunut jo ennen syntymäänsä ja vaatii sen takia niin paljon tukea ja paneutumista ja virheetöntä ihmisyyttä vanhemmiltaan, ettäon täysin hirveää ja epäkiitollista olla erityislapsen vanhempi.
No jos sinua lohduttaa se, niin kyllä normaalitkin lapset vahingoittuvat jos vanhemmat ovat "minkälaisia p*skoja tahansa*
Jos kerran nepsysi on lähtökohtaisesti p*ska, niin ethän sinä enää voi häntä p*skoa.
Kyllä kadun vaikka rakastan lastani yli kaiken. Olen onnistunut omatoimisesti saamaan itseni ansaan josta en pääse pois. Lapsen isästäkään ei voi erota sillä ostimme paskan talon kalliilla eli emme saa myymällä edes velkaosuutta kuitatuksi. Lapsesta huoli kokoajan ja joutuu monen asian takia varmasti koulukiusatuksi. Ilman lasta ei olisi jatkuvia huolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on nykyihmiselle tyypillinen lyhytjännitteisyys. Et osaa ajatella tätä hetkeä pitemmälle ja luulet, että se tulee olemaan tällaista koko loppuikäsi, tai ainakin monta vuotta, mikä on sinulle sama asia, eli piiiiitkä aika, liiiiiian pitkä.
No niin. Lapsi on pieni todella lyhyen aikaa. Silloin hän tarvitsee vanhempiaan. Nuo viitisen vuotta elämästäsi pitäisi jaksaa keskittyä myös sen pienen ihmisen asioihin ja jättää se oma napa vähemmälle. Itseään ei tarvitse eikä pidäkään täysin unohtaa, mutta on ymmärrettävä, että tämä on elämänvaihe, joka menee ohi. Pian lapsella alkaa olla omia juttuja, eikä hän enää tarvitse sinua niin paljon. Lupaan, että näiden varhaisvuoden panostuksesta saat korjata vielä kauniin sadon.
En tiedä mitään typerämpää kuin katua tehtyjä asioita. Ei ne katumisesta mihinkään muutu. Katuminen, katkeruus ja asioiden vatvominen eivät vie mihinkään, vaan syövät turhaan energiaa. Joten tee itsellesi iso palvelus ja lopeta näiden asioiden märehtiminen, ota lusikka kauniiseen käteen ja tee elämästäsi niin hyvää, kuin se näissä puitteissa on mahdollista. Elämän rikkaus on edessäsi, jos vedät ne p*skanruskeat lasit silmiltäsi ja rupeat elämään.
Aina tätä samaa s .a .a. t an.an vähättelyä ja mitätöintiä kun joku avautuu tunteistaan, jotka koetaan tabuksi.
Millä ihmeen natsoilla sinä olet pätevä lupaamaan, että lapsen kasvatuksesta korjataan kaunis sato kun lapsi on isompi/aikuinen? Mistä tiedät vaikka lapsesta tulisi jatkuvasti huolta aiheuttava narkkari, alkoholisti, väkivaltarikollinen, sossupummi tai muuten vain niin erilainen persoona äitiinsä verrattuna, että välit ovat aikuisena lähinnä viileän asialliset?
Mäkin lohduttaisin, että olo voi vielä(kin) muuttua. Ne ensimmäiset 3-5 vuotta on yhtä helvettiä. Jos ovat ollakseen ja jos siitä ei osaa nauttia. Tee parhaasi, sopeudu ja etsi apua minkä saat. Koittaa aika kun saat elämäsi takaisin :) Lapsi itsenäistyy, kasvaa, on isällään, pian kavereillaan.. Teininä suhteenne saattaa olla ihan erilainen. Aikuisena hänestä voi tulla paras ystäväsi.
Vaikka nyt kaduttaa - ei auta kuin hyväksyä tilanne. Ja sallia katumus myös. Et ilmeisesti halunnut lasta todella. Mutta näin nyt tapahtui. Opettele nauttimaan minkä voit, älä surkuttele enempää kuin on tarvis.
Ei tästä ole montaa vuosikymmentä kun jokaisen naisen elämäntarkoitus ja ainoa tavoiteltava asia elämässä oli päästä naimisiin.
Ilman miestä oli hylkiö, säälittävä, epäilyttävä ja ennen kaikkea "aivan varmasti hirvittävän onneton ihmispolo ja naisraukka".
Suuressa osassa maailmaa näin on edelleen naisten kohdalla.
Nyt kun ei naisen ole pakko alistua miehen tahdon alle, niin nyt naisia edelleen yritetään alistaa tällä pakolla tehdä lapsia,
ja samat argumentit jyllää,
se on naisen tehtävä elämässä, pakollinen,
ilman lasta nainen on hylkiö, säälittävä, köyhä raukka, onneton, hukassa ja kaikin tavoin paha ja surkea ihmispoloinen.
Näiden tarkoitushan ei koskaan ole ollut muu kuin pitää naiset alisteisessa asemassa,
vapaa nainen on kertakaikkiaan täysin kielletty asia, sellaisia naisia ei saa olla yhtään ainoaa missään eikä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto teitä ihmisiä vaivaa? Yli 3-kymppisetkään eivät tiedä mitä elämältä haluaa ja tekevät elämän mittaisia päätöksiä kevein perustein.
Naisille on niin pitkään taottu päähän sitä, että jokainen nainen haluaa lapsia eikä äidiksi tulemista kadu ikinä ettei ole ihme, että osa ei erota omia halujaan ympäristön haluista. Se on ollut ja on vielä edelleen hyvin voimakas viesti, jota naisille tuputetaan kaikilta tahoilta joten en menisi vähättelemään sen vaikutusta.
Itse olen 39. Anemisoivia, erittäin kivuliaita kuukautisia, jotka heikentävät voimakkaasti elämäni laatua, suostutaan hoitamaan vain lääkkeillä. Minulle kaikkein paras ratkaisu, joka hoitaisi sairauden heti kuntoon, olisi kohdunpoisto (kohtu kun oli vielä kivasti täynnä kasvaimia, jotka leikattiin pois). En kuitenkaan saa sitä, koska olen "liian nuori" ja tietysti haluan lapsia jossain vaiheessa vielä, vaikka olen tiennyt jo kerhoikäisenä, että olen vela. Syntymättömien kummituslasten ja nainen haluaa aina äidiksi-myytin takia joudun kärvistelemään voimmakkaiden lääkesivuoireiden kanssa ja ottamaan riskin siitä, että hormonihoito aiheuttaa minulle veritulpan, syövän tai kuoleman.
Että näin vahvana elää yhteiskunnassa se ajatus, että kaikki naiset haluavat lapsia ja oikein odottavat, että milloin raskautuvat. Jos eivät halua tai odota sitä, johtuu se siitä, että nainen ei vain ole vielä itse tajunnut tätä tai ei ole törmännyt sellaiseen mieheen, jonka haluaa saattaa itsensä raskaaksi.
Tosiaan herkemmille ja epävarmemmille ihmisille tämä on tosi vaikeaa. Pitää olla kovakalloinen luupää ja ärähtää tarvittaessa.
Eihän tuo voi olla totta?
Eikö 33 vuotta olekaan se ikäraja, jonka jälkeen "saa luvan" laittaa piuhansa solmuun?
Miksei muka 39 vuotias sitten saisi terveydellisiin syihin pohjautuen päättää omasta kehostaan?
Ei voi olla totta. Asutko jossain raamattuvyöhykkeellä ja teidän sairaala on uskovaisten ylläpitämä ja korruptoima mätäpäälaitos.
Voisitko valittaa jonnekin tuosta kohtelustasi?
Ihan normaalia, ei ole edes Raamattuvyöhyke vaan pääkaupunkiseutu. Työkaverini sai kohdunpoiston kahden aikuisen lapsen äitinä vasta päälle nelikymppisenä hakattuaan nyrkkiään pöytään lääkäreiden kanssa usean vuoden ajan. Kuulemma saattaisi vielä haluta lapsia ja on liian nuori kohdunpoistoon, vaikka kohtuongelmat veivät työkyvyn. Työkaveri kertoi, että kohdusta eroon pääseminen oli elämänsä onnellisin asia, ylitti hääpäivän jne.
Steri ei vaikuta kuukautisiin millään tavalla. Vuodan niin kauan, kun minulla on kohtu, ja vuodan hiljalleen "hengiltä". Jos haluan vuotaa vain vähän, hormonilääkitys on ainoa vaihtoehto "näin nuorena", vaikka äidilläni on ollut sekä rintasyöpä että aivoveritulppa ilman hormoniehkäisyä.
Olen ihan järkyttynyt!
Kyllä tiedän ettei steri vaikuta kuukautisiin, älä siitä opeta!
Niin siis minullehan kierukka laitettiin nimenomaan lääketieteellisistä syistä anemian hoitoon, ei ehkäisyä varten. Eli se steri, jota ehdotit, on yhtä tyhjän kanssa, siksi mainitsin sen.
Se, että nainen ei saa päättää omasta kehostaan, vaan se kuuluu miehelle jota et ole vielä tavannut ja syntymättömille lapsille, joita et edes halua, on ihan normaalia - edelleen. Minulla kohdun olemassaolo on huonontanut elämäni laatua valtavasti, mutta pakko vaan pitää se.
Tästä ei IKINÄ puhuta ja jos uskaltaa vihjaista, että jollekulle ne vammaiset, hankalat, sairaat jne. lapsetkin syntyvät, nousee hirveä p-myrsky vesilasiin. Että EI MEILLE, EN MINÄ voi miettiä lapsien hankintaa siltä kannalta, ei KUKAAN saa miettiä, että entä jos lapsi onkin sairas ja minä en jaksakaan sen lapsen kanssa? Tästä syystä ei varsinkaan saa jättää lapsilottoa laittamatta, vaan se vauva pitää hankkia ja jos saa sen sairaan lapsen, niin sitten se on vaan voi voi, mitäs läksit, olisit miettinyt 🤦