Lue keskustelun säännöt.
Missä tilanteessa lääkäri ei ole kirjoittanut sairauslomaa vaikka olet...
20.09.2014 |
Kokenut itsesi sairaaksi tai työkyvyttömäksi? Aina välillä kuulee niitä kommentteja ettei lääkäri ole suostunut kirjoittamaan s-lomaa niin ihmettelen.
Kommentit (104)
Olin kauheassa flunssassa, silmiä sai tuskin auki pidettyä ja nenä valui aivan taukoamatta, silmätkin turvonneet ja ääni maassa (olin puhetyössä). Ylioppilaiden terveyshoitoasemalla naislääkärin eka kommentti oli: "Et sä näytä sairaalta." Uskomatonta. Myöhemmin mulla todettiinkin astma, joka osin selittää miksi tavisflunssat ovat mulla niin rajuja. Uskon, että turhan saikun hakijoita on, mutta ammattitaitoisen lääkärin pitäisi kyllä erottaa kun potilas on oikeasti flunssassa!
En ole muutenkaan koskaan tajunnut tätä "Ei kuumetta, ei siis voi olla pois töistä"-mantraa. Mä olen puhetyössä ja mun flunssat ovat niin karmeita, että työnteosta ei tule yhtään mitään, kun ei jaksa aina edes istua ja silmiä ei pysty pitämään auki ja räkä valuu oikeasti tauotta. Kuumetta silti harvoin on yli 37,5 astetta. Idiotiaa mun mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa poistettiin luomia ja lääkäri kirjoitti pari päivää saikkua. Töissä hirveä kiire. Heitin paperin roskiin ja menin vähin äänin töihin.
Entinen työterveyslääkäri oli ihana setä, joka oli aina sitä mieltä että mussa oli kaikki ihan kunnossa ja mun pitää mennä töihin. Ekan kerran kävin hänellä kun päähän sattui niin paljon, etten voinut pitää silmiä auki, koska valo sattui. Oli myös kuumetta ja sekavuutta. Hän syytteli narkomaaniksi ja alkoholistiksi tämän takia. Myöskään hän ei suostunut määräämään verikokeita tai saikkua, niin jäin sitten seuraavaksi päiväksi esimiehen luvalla kotiin. Sitä seuraavana päivänä heräsin sammaltaen ja soitin äidilleni, että hänen on pakko tulla mun kanssa lääkäriin, koska jos menen perjantaina sinne sammaltaen niin sitten olen ainakin narkkari niiden mielestä.
Mentiin lääkäriin, toiselle lääkärille mutta samaan toimipisteeseen. Kun astuttiin lääkärin huoneeseen, ensimmäinen asia minkä ne tekee on että ne puhalluttaa minut. Yllättäen näytti alkometri nollaa ja sen jälkeen lääkäri kyseli äidiltäni, että käytänkö minä huumeita tai kolmiolääkkeitä. Äiti sitten sanoi että ei tietenkään käytä. Lääkäri sanoi että "Tänne on kirjattu narkoepäily. Mitä sä sanoisit jos määrään sulle verikokeen päihteiden mittaamista varten?" Sanoin että siitä vaan ja sen jälkeen lääkäri puhallutti uudestaan ja teki jotain tasapainotestejä minulla ja sen jälkeen sanoi, että "Mä soitan sulle nyt ambulanssin; sulla on aivoissa joku tulehdus luultavasti. Ei kukaan lääkäri sua tässä kunnossa kotiin lähettäisi." Mietin itsekseni että sammaltamista lukuun ottamatta nulla on täysin samat oireet kun viimeksi käydessäni.
Lanssilla pääsin Meilahteen ja olin siellä kaksi viikkoa aivokuumeen takia
Tästä n 6kk myöhemmin heräsin aamulla niin että toinen silmä oli muurautunut umpeen. Varasin lääkärin ennen töitä ja ainoa vapaa aika oli tällä narkkilääkärillä. Hän tutkii silmän(jota en vieläkään saanut auki) ja sanoi että "Njoo, in se VÄHÄ tulehtunut. Kirjotan sulle silmätippoja ja meet töihin heti." -Mun toimenkuva on täysin näkökykyyn sidottu. "Ei tämä mitään työtekoa estä. Kyllä sä ilman toista silmää pärjäät." -Jos meidän väri- tai syvyysnäkö on vaurioitunut, me ei saada tehdä töitä. "Ei voi mitään. Mene töihin."
Aloin opiskelujen loppuvaiheessa oireilemaan 2 vuotta aiemmin tapahtuneen raiskauksen takia, olin jo luullut päässeeni yli siitä mutta luotettavaksi luulemani ihmisen tekemä seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäytön yritys nosti kaiken pa*kan taas pintaan. Tuli pahoja univaikeuksia, ahdistusta jne.
Psyk. polilla psykiatri katsoi papereista että olen nuorempana kärsinyt mielialanvaihteluista, kirjoitti mielialalääkereseptin ja sanoi etten tarvitse saikkua edes siksi aikaa että lääkkeet alkaa vaikuttamaan ja alun sivuvaikutukset menee ohi. Vauhtia hommiin vaan ettei jäljellä oleva opiskeluaika kulu hukkaan hop hop!
Poistuin itkien vastaanotolta ja nyt olen tainnut ryssiä kaiken kun en pysty menemään asiakaspalveluun näillä olotiloilla. Lääkkeitäkään en aloittanut koska psykiatri ei kirjoittanutkaan reseptiä enkä edes soitoista huolimatta saanut sitä.
Kannatti vihdoinkin uskaltautua kertomaan mitä silloin vuosia sitten tapahtui.
Olin äitiyslomalla vai oliko se hoitovapaalla, ja masentunut. Olin ollut eri asteisesti masentunut jo melkein 20 vuotta, joten aloin vain miettiä, että mulla täytyis alkaa olla jotain näyttöä siitä jonnekin, jos olen kerran kipeä, ettei sitten aleta ihmettelemään, että mites täysin terve ihminen ei suoriudu esim. työelämään. Mietin vain, että jos hoitovapaaan jälkeen tartten vaikka sairauslomaa, niin olisi raportteja tilanteeni kehityksestä.
En siis ajatellut että sinänsä siirryn siinä kohdassa hoitovapaalta sairaslomalle!
Mutta lääkäri sanoi, ettei oireiluni riitä kelan sairaspäivärahoihin, eikä kirjoittanut sairauslomaakaan. En siis sinänsä sillä olisi mitään siinä kohtaa tehnytkään, mutta ihmettelinpä vain, että pitää leikkiä tervettä, vaikka ei ole todellakaan.
Lapseni olivat uupumuksen vuoksi pikasijoitettu päivähoitoon, että sain kotona levätä jne.
Mutta myöhemmin selvisikin, että tilanteeni syyllinen oli tunnistamaton kilpirauhasen vajaatoiminta, ja kun sain lääkityksen, masennus ja uupumus loppuivat kuin seinään.
Ironista oli sekin, etteivät lääkärit olisi millään meinanneet antaa minulle sitäkään hoitoa, vaan selittivät uupumista kaikella muulla, mm. masennuksella... 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kasvohermohalvaus ja joudun puhumaan työssä, ei päivääkään sairaslomaa, vaikka puhe sammalsi ja naama halvaantunut. Toisen kerran oli hirveä flunssa ja lääkäri epäili kuumeetonta keuhkokuumetta ja kiireellä vietiin röntgeniin ja kun ei ollut, ei päiväkään sairaslomaa, vaikka olin kuoleman kielissä. Sappileikkauksesta sain pari päivää ja lääkkeiden voimalla töihin.
Ja siksi olen aina ihmetellyt, kun jotkut puhuvat työkavereiden aina saikuttavan, mutta millä ilveellä niille irtoaa sairaslomaa, kun itse en saa.
Vierailija kirjoitti:
Olin kauheassa flunssassa, silmiä sai tuskin auki pidettyä ja nenä valui aivan taukoamatta, silmätkin turvonneet ja ääni maassa (olin puhetyössä). Ylioppilaiden terveyshoitoasemalla naislääkärin eka kommentti oli: "Et sä näytä sairaalta." Uskomatonta. Myöhemmin mulla todettiinkin astma, joka osin selittää miksi tavisflunssat ovat mulla niin rajuja. Uskon, että turhan saikun hakijoita on, mutta ammattitaitoisen lääkärin pitäisi kyllä erottaa kun potilas on oikeasti flunssassa!
En ole muutenkaan koskaan tajunnut tätä "Ei kuumetta, ei siis voi olla pois töistä"-mantraa. Mä olen puhetyössä ja mun flunssat ovat niin karmeita, että työnteosta ei tule yhtään mitään, kun ei jaksa aina edes istua ja silmiä ei pysty pitämään auki ja räkä valuu oikeasti tauotta. Kuumetta silti harvoin on yli 37,5 astetta. Idiotiaa mun mielestä.
Mulla samaa. Olen töissä siis apteekissa asiakaspalvelussa ja puhun tietenkin päivän aikana paljon. Niin kyllä se nyt hiukan on ongelmallista työtehtäville, jos nenästä tippuu vettä resepteille tai näppikselle ja vähän väliä pitää kaivaa taskusta nenäliina ja tröööööt, niistää siihen, ja sitten asiakkaan edessä jatkaa samoilla käsillä hänelle tulevien lääkepurkkien käsittelyä! Mmm...maistuis varmaan sullekin! Mun pöpöt, siis.
Ja kuumetta ei mullekaan yli 37,5:n nouse, vaikka vointi ois hirveä ja ajatus ei enää kulkisi räkätaudissa. Mutta olen silti aina saanut vakuutettua lääkärit antamaan saikkua, vaikka alkuun on ollut just tuollaista nihkeää. Pahin on siis se oma olo, mutta ei ihan normiflunssassakaan paljoa voi mm. immuunipuolustuksesta heikkojen asiakkaiden kanssa tekemisissä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kauheaa.
Minua on syyllistetty "saikuttamisesta", mutta lääkärihän se on joka tutkii ja antaa sairausloman. Pyydän aina sitä minimiä.
Nämä työn sankarit, jotka tulevat sairaina töihin vituttavat suunnattomasti. Mutta niin myös nuo lääkärit, jotka lähettävät pahasti sairaan ihmisen töihin. Minulle ei onneksi ole näin käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vesirokko. Kuulemma ihan hyvin pystyi työskentelemään keittiössä, kunhan ei mennyt salin puolelle jotta asiakkaat ei näe. Ei yhtään päivää saikkua.
Tuota en usko. Vesirokko tarttuu nimittäin lähes 100 prosenttisesti jos on samassa huoneessa. Millä noitatohtorilla kävit?
Väsymyksestä ei tosiaan voi sairauslomaa kirjoittaa kun se ei ole sairaus ja sairausloma ei väsymystä paranna. Kannattaa miettiä miksi ei jaksa työtänsä tehdä eli onko syynä huonot työjärjestelyt vai onko vapaa-aika käytetty muuhun kuin työtä toipumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin äitiyslomalla vai oliko se hoitovapaalla, ja masentunut. Olin ollut eri asteisesti masentunut jo melkein 20 vuotta, joten aloin vain miettiä, että mulla täytyis alkaa olla jotain näyttöä siitä jonnekin, jos olen kerran kipeä, ettei sitten aleta ihmettelemään, että mites täysin terve ihminen ei suoriudu esim. työelämään. Mietin vain, että jos hoitovapaaan jälkeen tartten vaikka sairauslomaa, niin olisi raportteja tilanteeni kehityksestä.
En siis ajatellut että sinänsä siirryn siinä kohdassa hoitovapaalta sairaslomalle!
Mutta lääkäri sanoi, ettei oireiluni riitä kelan sairaspäivärahoihin, eikä kirjoittanut sairauslomaakaan. En siis sinänsä sillä olisi mitään siinä kohtaa tehnytkään, mutta ihmettelinpä vain, että pitää leikkiä tervettä, vaikka ei ole todellakaan.
Lapseni olivat uupumuksen vuoksi pikasijoitettu päivähoitoon, että sain kotona levätä jne.
Mutta myöhemmin selvisikin, että tilanteeni syyllinen oli tunnistamaton kilpirauhasen vajaatoiminta, ja kun sain lääkityksen, masennus ja uupumus loppuivat kuin seinään.
Ironista oli sekin, etteivät lääkärit olisi millään meinanneet antaa minulle sitäkään hoitoa, vaan selittivät uupumista kaikella muulla, mm. masennuksella... 🙄
Onpa kummallinen tarina kun masennusta epäiltäessa ensimmäisenä tutkitaan kilpirauhasarvot ja eikös ne mitata raskaana olevilta rutiinisti.
Vierailija kirjoitti:
Kaaduin ja olkapäähäni tuli pirstaleinen murtuma. Työterveyslääkäri määräsi yhden päivän saikkua, eli sen jona kävin näyttämässä olkapäätäni ja kehoitti tulemaan huomenna uudestaan jos on vielä kipeä. Pääsin onneksi samanapäivänä myös orttopedille ja sitten oltiinkin saikulla 3kk.
Onpa kummallinen tarina. Tällainen murtuma kuuluu likimain aina ortopedille ellei kyseessä ole vanhus jonka murtuma voidaan hoitaa konservatiivisesti. Saitko lähetteen työterveyslääkäriltä ortopedille vai pitikö mennä päivystykseen tai yksityiselle?
Aikoinaan opiskelukaveri oli vahingossa leikannut mattoveitsellä kämmeneen ja kaksi ulointa sormea eivät koukistuneet enää. Jorvista tk-lääkäri kirjoitti sairauslomaa ja kehotti seuraamaan tilannetta. Yksityislääkäri lähetti Töölön käsikirurgille ja jännevamma operoitiin seuraavana päivänä sekä lisäksi oli edessä pitkä kuntoutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha aihe mutta tulipa vastaan.
Olen nyt 5-6 vuotta kärsinyt pahenevasta masennuksesta ja siihen liittyvästä ahdistuksesta. Tänä syksynä jäin pois koulusta kun ahdisti liikaa, ja lääkäri kirjoitti silmiä pyöritellen parin viikon sairasloman ja tuli heti sellainen kuva, että ajattelee minun olevan vain laiska. Koulu alkaa tänään, 20min päästä pitäisi taas olla siellä mutta ahdistaa niin että haluaisin vain jättää koko koulun kesken. Ala kyllä kiinnostaa, mutta tuntuu että en ole siinä kunnossa että kestäisin ylimääräistä painetta, kun jo kauppaan lähteminen tuottaa vaikeuksia ja olen suurimman osan ajasta neljän seinän sisällä koska ulkonaolo ahdistaa. Lääkäri työntää vain silti menemään kouluun, sillä kaikki vähempi on välttämiskäyttäytymistä. Olin muutama viikko sitten niin pohjalla että vakavissani harkitsin itsemurhaa, ja pelkään, että jos minun ei anneta levätä tai suorittaa opintoja oman jaksamisen mukaan sairaslomalta käsin, teen itselleni jotain tai eroan koulusta hetken mielenjohteesta kun olo pahenee tarpeeksi. Tuntuu ettei kukaan ota tosissaan.
Kuumeton keuhkokuume oli lääkärin mielestä normaali räkätauti, romahdin sitten kesken työpäivän ja ambulanssilla sairaalaan. Meni kauan ennenkuin olin kunnossa. en päässyt työpaikalleni johtavaa ylämäkeä ylös läähättämättä ja pysähtelemättä ja kärsin myös hakkaavasta yskästä.
Keuhkokuume oli marraskuussa ja pitkälle kevätalveen olin ihan puolikuntoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unettomuutta oli jatkunut pitkään. Lääkäri antoi yhden päivän sairauslomaa. Kielsi autolla ajon , mutta työmatkaa 20 km suuntaansa. Kuulema voisin mennä jonkun kyydissä. En vain tiennyt kenen kyydissä. Ja lisäksi 3-vuorotyö. Onneksi sain toiselta lääkäriltä viikon saikun ja lääkkeet. Pikkuhiljaa helpotti.
En jaksa edes kirjoittaa, missä kaikissa tilanteissa. Luotto lääkäreiden ammattitaitoon mennyt täysin.
- Raju raskauspahoinvointi ja lääkäri oli ylimielisesti sitä mieltä, että raskaus ei ole sairaus kunnes loikkasin pystyyn ja oksensin roskikseen, läähätin vielä siihen päälle että " Tervetuloa sitten vaan mun kassalle! "
Lääkäri vielä ehdotteli, että enkö voisi vain hyllyttää ? Juu ämpärin kanssa..
- Sain haavan sarveiskalvoon mikä kuulostaa pikkujutulta, paitsi että en saanut pidettyä silmää auki ja minulla oli järkyttävä päänsärky. Lainasin miehen selkäkipuun määrättyjä Panacodeja, kun apteekin reseptivapaalla tavaralla se päänsärky ei mennyt pois. Ihan pöllyssä ja lappu silmän päällä sitten kävin töissä
- Ja vyöruusukaan ei kuulemma ollut syy jäädä sairaslomalle, vaikka iho oli niin arka että vaatteet tekivät kipeää ja minulla oli kovia särkyjä.
Vaikea masennus paranee työssäkäymällä. Burn out rytmihäiriöineen myöskään ei aihe sairaslomaan vaan pitää mennä reippaasti töihin..
Rannekanavan tulehduksessa en saanut saikkua ja koetin tehdä töitä vasemmalla kädellä (olen oikeakätinen), siinä sitten potilaiden lääkkeet ym lenteli ympäriinsä.
Viisaudenhampaan poiston jälkeen en myöskään saanut edes loppupäivää saikkua, vaan tein töitä naama puuduksissa mokeltaen ja veri suusta valuen.
Olen tullut siihen tulokseen, että nykyisin työterveyslääkärit tekevät juuri sen mitä työnantaja vaatii. Eli jos olet siinä ikäryhmässä (>55v) ja on kroonista kremppaa, siis ihan todettuja pitkäaikaisvaivoja... saikkua ei vaan tipu. Pelko työkyvyttömyyseläkkeelle "pääsemisestä" kun aiheuttaa sen, että viimeinen työnantaja joutuu maksajaksi - ihan vanhuuseläkkeeseen asti. Omassa työssäni kyllä etenkin itseäni huomattavasti nuoremmat saavat 2-6 viikkoa saikkua, kun vähän pahoittavat mielensä ja käyvät työterveyshuollossa valittamassa uupumustaan. Minä 57v. käyn töissä kroonisten kipujen kanssa ja syön jatkuvasti kolmiolääkkeitä, nukun yöt nukahtamislääkkeiden avulla yms. Lisäksi on muitakin perussairauksia. Viime viikolla tt-lääkäri kieltäytyi antamasta päivääkään saikkua, antoi sentään lähetteen eteenpäin erikoislääkärille, missä tuli heti 2 viikkoa sairaslomaa. Magneettikuvissa todettiin alaselässä välilevytyrä, en muuten pysty tällä hetkellä kunnolla kävelemään...työterveyslekurin mukaan olin täysin työkykyinen. Että tällaista.
No mutta lääkärit ovat väärässä. Kyllä voi aivan hyvin olla sairaslomalla, vaikka ei töissä olisikaan. Kyllä minäkin olen ollut monesti masennuksen vuoksi sairaslomalla, vaikka olin työtön silloin.