Lue keskustelun säännöt.
Päihdeongelmaiset naiset
23.08.2021 |
Heitä kohtaan ei monilta löydy myötätuntoa, täytyy myöntää omaltakin kohdalta näin, koska ajattelen asiaa lasten kannalta. Kova elämä tekee kovaksi, katkeraksi ja kenellekään muulle ei oikein ymmärrystä ole kuin itselle. Heihin kohdistuu paljon tuomitsemista, siis paljon enemmän kuin päihdeongelmaisiin miehiin. Ja lisäksi ovat tekemisissä ihan järkyttävien miesten kanssa. Omaisille tosi raskasta, saavat paljon kuraa niskaansa.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään.
Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti.
Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.
Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.
Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:
Omaiset saa kuraa niskaansa, kun naisoletettu äiti ei ollutkaan hieno ja normaalisti täydellinen (teidän sukunne mittapuulla) lapsia ajatellen?
Vai mitä selittelet?
Käyttäjä38307 kirjoitti:
AP:
Omaiset saa kuraa niskaansa, kun naisoletettu äiti ei ollutkaan hieno ja normaalisti täydellinen (teidän sukunne mittapuulla) lapsia ajatellen?Vai mitä selittelet?
Mites näin kalahti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päihdeongelmaisten naisten kannattaisi matkustaa saman tien Afganistaniin. Siellä saa maistaa talebaanon keppiä joka vie mielestä päihteet ja muun hapatuksen. Kabulin muotihuoneiden asuvinkit ovat myös varsin sopivia sidukan turvottamalle ruholle.
Alkoholistinaiset ovat aika usein laihoja, ainakin siellä loppupäässä "uraa".
Laihoja? Alkoholissa on tosi paljon kaloreita.
Monet alkoholiin liittyvät sairaudet kuten haimatulehdus aiheuttaa ripulia ja vatsakipuja on jatkuvasti, joten eivät pysty syömään.
Haimatulehdus aiheuttaa ripulia. Onko siis kaikki ripuloivat henkilöt haimatulehduksen kourissa.
Yksi täällä valisti naisille tulevan alkoholista sydänsairaus. Että kumpi on oikein?
En ole lääkäri, mutta eikö se alkoholi tuhoa elimistöä melko kokonaisvaltaisesti.
Käyttäjä38307 kirjoitti:
AP:
Omaiset saa kuraa niskaansa, kun naisoletettu äiti ei ollutkaan hieno ja normaalisti täydellinen (teidän sukunne mittapuulla) lapsia ajatellen?Vai mitä selittelet?
Omaisilla tarkoitin alkoholistien lapsia aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta kirjoitti:
Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Hae apua. Et sinä sitä bentsolääkitystä tarvitse. Ne menettää säännöllisessä käytössä tehonsa eikä tee enää muuta kuin poista vieroitusoireet. Ne tuntuu siltä että niitä tarviis mutta se johtuu tällä hetkellä ainoastaan koukusta - samalla tavalla kokisit tarvitsevasi niitä vaikka ei mitään diagnoosia olisikaan, jos yrittäisit lopettaa. Reflojen jälkeen ilman ryynejä sulla olis sama olo ku tällä hetkellä niitä syödessä.
Niitä bentsoja saa sitä paitsi tarvittaessa kyllä kadultakin.
Söin itse 10v reseptillä sekä pimeästi hankittuja, ja ajattelin samoin. Vedin överit ja jouduin teholle ja sitten alettiin purkamaan lääkitystä. Sen jälkeen en ole halunnut koskeakaan.
T toinen nisti, vähän päälle 30 ja vähän yli vuoden nyt puhtaana. Kävin hoidossa.
Jään pureskelemaan sanojasi, niistä on apua & olet varmaankin oikeassa. Subukoukusta tiedän, että voin vierottautua, jos vaan teen töitä sen eteen ja kestän reflat & himot.
Mut ne pelkotilat on jotain aivan kamalaa mitä oon kokenut 14v asti (aloin käyttämäänkin, koska se oli ainoo tie unohtaa, saada lohtua ja hengähtää) mulle määrättiin ennenkuin t-huolto sai mun huumeongelmasta tietää vahvoja bentsoja lääkitykseksi niihin tiloihin ja kohtauksiin, kun mikään muu ei auttanut ja sillon vielä mun muu riippuvuus ei ollut niin paha - en käyttänyt mitään douppia päivittäin vaikkakin oli rakastunut subuun jo sillon, mä yritin traumaterapiaa ja yritin rajoittaa käyttöä ja etsiä muita ratkaisuja; mä pelkäsin et tipahdan pohjalle ja niinhä tipahdinkin sit (vaikken tuolla sekoile ja mun kaverit, perhe tai esim. Naapurit ei tiiä et oon nisti, niin oon tosi pohjalla. Voi olla todella pohjalla ja peittää sen hyvin, käydä jopa töissä mut silti tanssia kuoleman kanssa nuoralla joka päivä.)
Mut tottakai ne vedettiin pois kun mun tilanne paljastu. Tiedät varmasti, et Suomessa niitä ei helposti määrätä, etenkään pidemmäksi aikaa, kovin nuorelle & vahvoja, joten syytä sille oli. Mua pelottaakin toipumisessa eniten se, et miten sit handlaan traumaperäiset hirvittävät oireet, se mua pelottaa niin paljon. Mut oikeassa oot, että jos niitä on pakko saada niitä saa kadultakin ja voihan olla, että jos menisin k-hoitoon/12-askeleen hoitoon mulle annettaisiin mielenterveydellisistä syistä ne bentsot kuitenkin.
Tiedän, että kuulostaa tosi siltä et oon niin kiellossa ja keksin tekosyitä Mut mä en voi ees kuvailla niitä pelkotiloja, takaumia ja dissosiaatiokohtauksia. Niiden kans on ihan kamalaa elää.
Ei sellanen oo elämää, ei tällänen oo elämää, onkohan mulle enää elämää? Anteeks kaikki lukijat et meni synkäksi mutta tätä se on olla nisti. Ei oo hauskaa ei, enkä kellekään soisi tätä kohtaloa, en pahimmalle vihamiehellenikään.Mut mä halusin sano sinulle selviytyjä, että mahtavaa!💪👏 Olen niin onnellinen puolestasi. Olet tehnyt ison työn, sulla on toivoa, tulevaisuus kaikki sun edessä, kun lähdit toipumaan. Jouduit käymään raskaan kautta mutta se herätti sinut. Ihana asia, ihana kuulla, että et koskisi enää pitkällä tikullakaan bentsoihin. Oot sä kylä aikamoinen. Saat olla ylpeä itsestäsi. Ja vielä jaksat antaa ohjeita ja sydämen sanoja toiselle, joka vielä täällä rämpii.🌻
Tarinasi on lohdullinen. Onneksi selvisit siitä helvetistä, tästä helvetistä. Olet toipumisen tiellä nyt ja rukoilen sekä uskon, että sillä pysyt - kuulostat siltä, että todella haluat pysyä ja siitähän se lopulta onkin kiinni kun selviää pahimpien hetkien yli.Voimaa sinulle sisko (tai veli). Kiitos, kun koitit puhua minulle järkeä ja vetästä ylös täältä.❤
Kumpa pääsisinkin. Mutta on myös hyvin todennäköistä että en pääse. Aika harvat lopulta täältä selviää ja kuolema kolkuttaa ovea niin nuorena.
Mitä voisin sulle sanoa. Paljon rakkautta ja voimia lähetän. Samaistuin hyvin vahvasti sun tarinaan ja juttuihin. Ikää mulla 31 vuotta, 2v kuivilla 15 vuoden h elvetin jälkeen (tai siis olihan mun elämä yhtä taistelua jo pikkulapsesta.)
Nyt ei ole sun aika luovuttaa ja hukkua pelkoihin, vaan on aika taistella. Kaikki noi sun selitykset, olen ajatellut ihan samalla tavalla. Pliis älä ota edellistä moitteena! Tiedän että olet kokenut hirveää kärsimystä ja tuskaa ja saanut osaksesi ihan järkyttävää kohtelua ja susta tuntuu ettet selviydy sellaisesta enää ja ei vaan ole muuta olemassa sulle kuin kaman vetäminen. Se ei ole totta. Tiedän miten paljon kaikki pelottaa, mutta antaisit itsellesi edes mahdollisuuden. Tiedät kyllä mitä pitää tehdä. 💜 Rohkeutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään.
Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti.
Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.
Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.
Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.
Jotain tuollaista muistinkin jostain lukeneeni. Ihmisellä on tarve osoittaa, ettei ole mitään huonoksi leimattua ja halveksittua niin kauan kuin se jotenkin vain on mahdollista. Sen jälkeen on kai jo kaikki toivo mennyt, kun sitä tarvetta ei enää ole eli on mennyt halu ja kyky pitää yllä itsearvostusta edes jotenkin?
Nokkimisjärjestys muodostuu useimpiin ihmisyhteisöihin, omat normit ja säännöt, jotka voivat ulkopuolisille olla hämäriä kuten tässä eli en pysty siinä näkemään suurtakaan eroa huomaako joku alkoholiongelman vai ei (siis itse asian kannalta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään.
Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti.
Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.
Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.
Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.
Olen mietiskellyt tällaista itsekin omalla kohdallani, kun seuraani hakeutuu vain päihdeongelmaisia ja minähän hyysään ja jaksan ymmärtää.
Itse en käytä muuta kuin alkoa, ja sitä aivan liikaa 50 kiloiseksi naiseksi. Tosin, musta ei ole sinällään vaikea olla ilmankaan, keksin tekemistä mm urheilun ja käsitöiden parissa ja huomaan selvinä kausina kaikki selvyyden hyödyt.
Nykyiseni juo useammin, tosin pienempiä annoksia kuin itse. Käyttää pilveä melkein päivittäin ja tuntuu olevan äkäinen ja odottavan että pääsee vetämään muutakin, jota on tehnyt tietåmättäni, koska heti alkuun tein selväksi etten halua seurustella ikinä nstin kanssa.
Hänelle on tärkeä korostaa, ettei ainakaan käytä suonensisäisäisiä ja yrittää olla juomatta raakoja, mulle rähjää alkoholin käytöstä ja kuitenkin kun koetan olla juomatta, niin yrittää saada mut juomaan.
Olen tässä pähkäillytkin, että onko joku juttu saada mut ns alemmalle tasolle, jotta voi tuntea ylemmyyttä ja olla itse muuttumatta?
Mitäköhän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki juovat naiset eivät tupakoi.
Totta. Itse en myöskään käytä mitään pillereitä jotka sekoittavat päätäni. Tosin en ole rappioalkkari, ainakaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään.
Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti.
Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.
Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.
Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.
Jotain tuollaista muistinkin jostain lukeneeni. Ihmisellä on tarve osoittaa, ettei ole mitään huonoksi leimattua ja halveksittua niin kauan kuin se jotenkin vain on mahdollista. Sen jälkeen on kai jo kaikki toivo mennyt, kun sitä tarvetta ei enää ole eli on mennyt halu ja kyky pitää yllä itsearvostusta edes jotenkin?
Nokkimisjärjestys muodostuu useimpiin ihmisyhteisöihin, omat normit ja säännöt, jotka voivat ulkopuolisille olla hämäriä kuten tässä eli en pysty siinä näkemään suurtakaan eroa huomaako joku alkoholiongelman vai ei (siis itse asian kannalta).
Ei siinä mistään varsinaisesta nokkimisjärjestyksestä ole kyse, että yhteisön sisällä jotkut olisivat parempia ja jotkut huonompia. Tai joo, jotkut katsovat nenänvarttaan pitkin suonensisäisesti käyttäviä, alkoholistit katsoo alaspäin narkkareita ym mutta ei mene toiseen suuntaan, ei kukaan katso ylöspäin että tuolla on minua 'parempi' status. Järjestyksestä ei sinänsä ole siis kyse.
Kyse on siitä että jos voi sanoa jollain menevän vielä huonommin, se on muka-argumentti sen puolesta että ongelmaa ei olisi tai se ei ole niin paha. Se miksi kulissit merkitsevät jotain tässä yhteydessä on aika selvää - mitä pahempi ongelma, sitä varmemmin se näkyy ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään.
Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti.
Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.
Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.
Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.
Jotain tuollaista muistinkin jostain lukeneeni. Ihmisellä on tarve osoittaa, ettei ole mitään huonoksi leimattua ja halveksittua niin kauan kuin se jotenkin vain on mahdollista. Sen jälkeen on kai jo kaikki toivo mennyt, kun sitä tarvetta ei enää ole eli on mennyt halu ja kyky pitää yllä itsearvostusta edes jotenkin?
Nokkimisjärjestys muodostuu useimpiin ihmisyhteisöihin, omat normit ja säännöt, jotka voivat ulkopuolisille olla hämäriä kuten tässä eli en pysty siinä näkemään suurtakaan eroa huomaako joku alkoholiongelman vai ei (siis itse asian kannalta).
Ei siinä mistään varsinaisesta nokkimisjärjestyksestä ole kyse, että yhteisön sisällä jotkut olisivat parempia ja jotkut huonompia. Tai joo, jotkut katsovat nenänvarttaan pitkin suonensisäisesti käyttäviä, alkoholistit katsoo alaspäin narkkareita ym mutta ei mene toiseen suuntaan, ei kukaan katso ylöspäin että tuolla on minua 'parempi' status. Järjestyksestä ei sinänsä ole siis kyse.
Kyse on siitä että jos voi sanoa jollain menevän vielä huonommin, se on muka-argumentti sen puolesta että ongelmaa ei olisi tai se ei ole niin paha. Se miksi kulissit merkitsevät jotain tässä yhteydessä on aika selvää - mitä pahempi ongelma, sitä varmemmin se näkyy ulospäin.
Niin, ymmärrän. Ja ovathan kulissit tärkeät, koska ulkomuoto, asunto ja muut elämän perusasiat ovat oikeastikin tärkeitä ja kertovat siitä miten pitkällä riippuvuudessa ollaan. Mutta varakkaat ihmiset kykenevät pitämään itsensä kunnossa hyvin pitkään, koska he voivat ostaa ajoittaisia päihdehoitoja ja pääsevät lääkäriin jonottamatta, ravitsemustilanne voi olla parempi, eivät joudu asunnottomiksi, resursseja on enemmän kuten jo mainitsin. Se ei siis riipu pelkästään omasta itsestä, vaan taustasta mihin on syntynyt kuten koko riippuvuusongelman kehittyminenkin. Joillekin riippuvuuden kehittymisen riski on suurempi, koska se on geeneihin kirjoitettu. Toisilla on myös geneettisesti parempi kyky selviytyä traumoista ja muista elämän vaikeista tilanteista eivätkä he tarvitse siihen päihteiden tukikeppiä. Siksikin kenelläkään ei ole varaa oikeasti tuomita - samoilla spekseillä saattaisi itse olla samanlaisessa tilanteessa. Sairauden perusluonne ja seuraukset ovat kuitenkin kaikilla samantyyppiset niin kuin muissakin vakavissa sairauksissa eli siinä kaikki ovat tasa-arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jotain juoppoa tai nistiä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään.
Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti.
Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.
Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.
Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.
Olen mietiskellyt tällaista itsekin omalla kohdallani, kun seuraani hakeutuu vain päihdeongelmaisia ja minähän hyysään ja jaksan ymmärtää.
Itse en käytä muuta kuin alkoa, ja sitä aivan liikaa 50 kiloiseksi naiseksi. Tosin, musta ei ole sinällään vaikea olla ilmankaan, keksin tekemistä mm urheilun ja käsitöiden parissa ja huomaan selvinä kausina kaikki selvyyden hyödyt.
Nykyiseni juo useammin, tosin pienempiä annoksia kuin itse. Käyttää pilveä melkein päivittäin ja tuntuu olevan äkäinen ja odottavan että pääsee vetämään muutakin, jota on tehnyt tietåmättäni, koska heti alkuun tein selväksi etten halua seurustella ikinä nstin kanssa.
Hänelle on tärkeä korostaa, ettei ainakaan käytä suonensisäisäisiä ja yrittää olla juomatta raakoja, mulle rähjää alkoholin käytöstä ja kuitenkin kun koetan olla juomatta, niin yrittää saada mut juomaan.Olen tässä pähkäillytkin, että onko joku juttu saada mut ns alemmalle tasolle, jotta voi tuntea ylemmyyttä ja olla itse muuttumatta?
Mitäköhän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
Aika selvältähän tuo vaikuttaa, että hän koettaa saada sinun ongelmasi isommalta kuin omansa, mutta se ei kuitenkaan kummankaan ongelmaa pienennä. Onko hänellä myös vahva kannabikseen liittyvä ideologia kuten monilla on, että sillä ei ole mitään haittoja alkoholiin verrattuna? Jolla peittävät sen tosiasian, että päivittäinen oma käyttö on riippuvuutta, sekä henkistä että fyysistä ja vaikuttaa elämään monin tavoin.
Monet ihmiset elävät päihdeongelmaisina koko elämänsä, se on heidän elämäntapansa eikä sen pitäisi peittää heidän muuta persoonansa muilta eli minä lähtisin siitä, että jos mies haluaa käyttää kannabista päivittäin, niin minkä verran se sinua haittaa vai rakastatko häntä siitä huolimatta? Onko se ainoa ongelma, että sinun käyttösi kommentointi on hänen päihdesairautensa seurausta, voisitteko sopia, että jätätte toistenne päihteiden käytön kokonaan kommentoimatta ja keskitytte oman käyttönne miettimiseen (jos on tarvetta). Sellaisesta on turha riidellä, jos se kerran on vain päihdesairauden oire.
Ja mitä tarkoitat hyysäämisellä? Elätätkö miestäsi? Minkä verran se häiritsee sinua, että hyysäät häntä vai onko elämänne hyvää hänen päihdeongelmastaan huolimatta. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa mikä sopii sinulle ja mitä elämältäsi haluat. Nämä ovat aivan valtavan kokoisia asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen, koko elämääsi: kenen kanssa haluat elää ja ketä rakastaa. Minä en ole sitä mieltä, että päihdeongelmaisen kanssa elämiseen olisi olemassa jotkut kaavat, joita kaikkien olisi hyvä noudattaa, vaan ihmissuhde on päihdeongelmasta huolimatta aina monimutkainen ja siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin päihteet. Jos mukana on väkivalta, on asia yksiselitteisempi, vaikka ei mitenkään helposti ratkaistavissa silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotain juoppoa tai nistiä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa?
Hyvä kysymys.
Myötätunnon kokeminen kertoo minusta pitkälti siitä millainen ihminen itse olet. Jotkut eivät pysty myötätuntoon ketään kohtaan, toiset taas kertovat itsestään siinä mitkä ryhmät rajataan inhimillisen myötätunnon ulkopuolelle. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, joka kokisi myötätuntoa kaikkia kohtaan eikä se varmaan ole tarpeenkaan.
Minä näen sen nokkimisjärjestyksenä eli itsensä parempana kokemisen tarpeena, että joku ryhmä rajataan myötätunnon ulkopuolelle huomioimatta ryhmän jäsenten yksilöllisyyttä. Eli on tarve dissata jotain ryhmää kohottaakseen omaa arvoaan. "En sentään ole noin huono kuin ne."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on alkoholisti ja kokemani lapsuuden jälkeen ei ole mitään sympatiaa yhtäkään päihdeongelmaista kohtaan sukupuolesta riippumatta.
Monelle läheiselle päihdeongelmaisen kuolema on helpotus.
Että on rumasti sanottu. Jokaisen elämä on tärkeää oli juoppo, uskovainen tai joku muu " parempi ihminen"
Oletpas tekopyhä ihminen! Suoraan sanottu totuus on paljon pienempi paha, kuin se kärsimys mitä alkoholistit omaisilleen ja tälle yhteiskunnalle aiheuttavat. Ei taida olla yhtään alkoholistia lähipiirissäsi, kun on noin ruusuinen kuva siitä mitä elämä lapsille ja omaisille on alkoholistin kanssa. Voin ihan rehellisesti sanoa olevani parempi ihminen, kuin oma äitini jo siitä syystä, etten päivittäin kännissä hakkaa omia lapsiani. Jos haluat hoivata tätä ihmisryhmää, niin kaikki kunnia sinulle. Itse olen jo taakkani sen osalta kantanut, en ole velkaa yhdellekään alkoholistille enää mitään ja omat lapseni pyrin suojaamaan näiltä ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotain juoppoa tai nistiä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa?
Hyvä kysymys.
Myötätunnon kokeminen kertoo minusta pitkälti siitä millainen ihminen itse olet. Jotkut eivät pysty myötätuntoon ketään kohtaan, toiset taas kertovat itsestään siinä mitkä ryhmät rajataan inhimillisen myötätunnon ulkopuolelle. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, joka kokisi myötätuntoa kaikkia kohtaan eikä se varmaan ole tarpeenkaan.
Minä näen sen nokkimisjärjestyksenä eli itsensä parempana kokemisen tarpeena, että joku ryhmä rajataan myötätunnon ulkopuolelle huomioimatta ryhmän jäsenten yksilöllisyyttä. Eli on tarve dissata jotain ryhmää kohottaakseen omaa arvoaan. "En sentään ole noin huono kuin ne."
Eikä tule mieleen, ettei minun arvoni tai käsitykseni itsestäni liity asiaan mitenkään? Ei minun arvoni ihmisenä liity narkkeihin mitenkään.
En vaan tunne myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on ihan itse valinnut päihteet, varmasti tietäen että mitään ne eivät auta, vievät vaan ongelmia syvemmälle. Ja yleensä ei vain heidät, vaan kuviossa pyörii lapsia ja eläimiä kaltoinkohdeltuna myös.
Samoista huonoista lähtökohdista moni valitsee toisin, heitä kohtaan tunnen myötätuntoa. Mutta omat valinnat on omia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotain juoppoa tai nistiä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa?
Hyvä kysymys.
Myötätunnon kokeminen kertoo minusta pitkälti siitä millainen ihminen itse olet. Jotkut eivät pysty myötätuntoon ketään kohtaan, toiset taas kertovat itsestään siinä mitkä ryhmät rajataan inhimillisen myötätunnon ulkopuolelle. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, joka kokisi myötätuntoa kaikkia kohtaan eikä se varmaan ole tarpeenkaan.
Minä näen sen nokkimisjärjestyksenä eli itsensä parempana kokemisen tarpeena, että joku ryhmä rajataan myötätunnon ulkopuolelle huomioimatta ryhmän jäsenten yksilöllisyyttä. Eli on tarve dissata jotain ryhmää kohottaakseen omaa arvoaan. "En sentään ole noin huono kuin ne."
Eikä tule mieleen, ettei minun arvoni tai käsitykseni itsestäni liity asiaan mitenkään? Ei minun arvoni ihmisenä liity narkkeihin mitenkään.
En vaan tunne myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on ihan itse valinnut päihteet, varmasti tietäen että mitään ne eivät auta, vievät vaan ongelmia syvemmälle. Ja yleensä ei vain heidät, vaan kuviossa pyörii lapsia ja eläimiä kaltoinkohdeltuna myös.
Samoista huonoista lähtökohdista moni valitsee toisin, heitä kohtaan tunnen myötätuntoa. Mutta omat valinnat on omia valintoja.
Suurin osa ihmisistä valitsee käyttää edes jonkin verran päihteitä, vaikka kaikki tietävät että niistä voi tulla ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotain juoppoa tai nistiä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa?
Miksi jotain läskiä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa? Lopettaisi sen moskan vetämisen. Tämä on muuten jännä, että liian ruoan ja herkkujen syömisen suhteen on paljon pienempi stigma kuin päihteissä. Ehkä joku yläluokkainen Beverly Hillsin joutonainen saa synninpäästön joka dokaa juomalla shampanjaa, mutta tavallinen Ritva Kuusamosta juomassa marjaviinejä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään.
Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti.
Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.
Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.
Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.
Olen mietiskellyt tällaista itsekin omalla kohdallani, kun seuraani hakeutuu vain päihdeongelmaisia ja minähän hyysään ja jaksan ymmärtää.
Itse en käytä muuta kuin alkoa, ja sitä aivan liikaa 50 kiloiseksi naiseksi. Tosin, musta ei ole sinällään vaikea olla ilmankaan, keksin tekemistä mm urheilun ja käsitöiden parissa ja huomaan selvinä kausina kaikki selvyyden hyödyt.
Nykyiseni juo useammin, tosin pienempiä annoksia kuin itse. Käyttää pilveä melkein päivittäin ja tuntuu olevan äkäinen ja odottavan että pääsee vetämään muutakin, jota on tehnyt tietåmättäni, koska heti alkuun tein selväksi etten halua seurustella ikinä nstin kanssa.
Hänelle on tärkeä korostaa, ettei ainakaan käytä suonensisäisäisiä ja yrittää olla juomatta raakoja, mulle rähjää alkoholin käytöstä ja kuitenkin kun koetan olla juomatta, niin yrittää saada mut juomaan.Olen tässä pähkäillytkin, että onko joku juttu saada mut ns alemmalle tasolle, jotta voi tuntea ylemmyyttä ja olla itse muuttumatta?
Mitäköhän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
Aika selvältähän tuo vaikuttaa, että hän koettaa saada sinun ongelmasi isommalta kuin omansa, mutta se ei kuitenkaan kummankaan ongelmaa pienennä. Onko hänellä myös vahva kannabikseen liittyvä ideologia kuten monilla on, että sillä ei ole mitään haittoja alkoholiin verrattuna? Jolla peittävät sen tosiasian, että päivittäinen oma käyttö on riippuvuutta, sekä henkistä että fyysistä ja vaikuttaa elämään monin tavoin.
Monet ihmiset elävät päihdeongelmaisina koko elämänsä, se on heidän elämäntapansa eikä sen pitäisi peittää heidän muuta persoonansa muilta eli minä lähtisin siitä, että jos mies haluaa käyttää kannabista päivittäin, niin minkä verran se sinua haittaa vai rakastatko häntä siitä huolimatta? Onko se ainoa ongelma, että sinun käyttösi kommentointi on hänen päihdesairautensa seurausta, voisitteko sopia, että jätätte toistenne päihteiden käytön kokonaan kommentoimatta ja keskitytte oman käyttönne miettimiseen (jos on tarvetta). Sellaisesta on turha riidellä, jos se kerran on vain päihdesairauden oire.
Ja mitä tarkoitat hyysäämisellä? Elätätkö miestäsi? Minkä verran se häiritsee sinua, että hyysäät häntä vai onko elämänne hyvää hänen päihdeongelmastaan huolimatta. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa mikä sopii sinulle ja mitä elämältäsi haluat. Nämä ovat aivan valtavan kokoisia asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen, koko elämääsi: kenen kanssa haluat elää ja ketä rakastaa. Minä en ole sitä mieltä, että päihdeongelmaisen kanssa elämiseen olisi olemassa jotkut kaavat, joita kaikkien olisi hyvä noudattaa, vaan ihmissuhde on päihdeongelmasta huolimatta aina monimutkainen ja siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin päihteet. Jos mukana on väkivalta, on asia yksiselitteisempi, vaikka ei mitenkään helposti ratkaistavissa silloinkaan.
Juu, pilven käyttö (plus muuta) ihannoidaan ja selitetään, kuinka ne vain tarjoaa uusia kokemuksia (?) ja ovat haitattomia ja jopa jollain tavalla hyödyllisiä ja alkoholihan se on kaiken pahan aiheuttaja. En ole marmattanut ikinä päihteistä, ainoastaan sen tein seurustelun alussa tein hyvin vahvasti selväksi, etten muita huumeita suvaitse ja siirryn niiden tieltä itse jos haluaa pitää ne, johon suostui itse mutta selvästi ottaa päähän ja kaduttaa. Pilven poltonkin ymmärrän jotenkin rauhoittumisen kautta, itsellä paniikkäiriöön bentsot joita joudun satunnaisesti ottamaan. On myös muuten tuntunut katkeralta, kun mulla on lääkkeet ja hän ei niitä päihtelyjen takia saa. "Kaikki kiva kielletään". Miehellä on kaksisuuntainen ja tiedän ettei sovi yhteen mitenkään sairauden kanssa, mutta ikinä en ole syytellyt tai vaatinut, tietää kyllä itse.
Monesti on syyttänyt mua juomisesta, johon olen todennut että voin lopettaakin (ja jonka olen omatoimisesti tehnytkin jos on pahoittanut mielensä) mutta sit olen tylsä, menee pari viikkoa ja alkaa maanitella mua juomaan. Jos olen juomatta, niin en itse ole kokenut luopuvani yhtään mistään enkä todellakaan syyttänyt toista siitä että "tästäkin sun takia luovuin".
Jos on riitaa, niin miehelle se on syy ryypätä ja vetää mitä haluaa. Mulle se on vielä isompi syy olla selvinpäin, etten omalla toiminnallani enmpää vaikeuta asioita.
Juuri puhuin itsestäni ja sanoin etten halua olla lopun elämääni alko- ja bentsonarkkari itse, ja suuttui siitä kun koko että puhun hänestä, melkein kaikki aiheeseen liittyvä menee ihon alle.
Hyysäämisellä tarkoitan ainaista anteeksiantoa, vaikka kuinka olisin loukattu. Hyvän näkemistä toisessa ja loputonta auttamishalua ja empatiaa toista kohtaan. Ja tottahan rakasta autetaan. Aiemmin olen tullut mm pahoinpidellyksi ja miehet käyttäneet muutenkin hyväkseen. Olen jonkin sortin läheisriippuvainen ja sairastutan itseni suhteissa.
Kiitos pohdinnoistasi! :)
Olen itse nyt isojen kysymysten äärellä että pystynkö tätä katselemaan lopun elämääni vai yritänkö riuhtoa itseni irti vaikka se vaikeaa on ja mies on tosi rakas, vaikea laittaa itsensä etusijalle.
Miksi juot? Mikä estää lopettamasta?