Päihdeongelmaiset naiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotain juoppoa tai nistiä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa?

Hyvä kysymys.

Myötätunnon kokeminen kertoo minusta pitkälti siitä millainen ihminen itse olet. Jotkut eivät pysty myötätuntoon ketään kohtaan, toiset taas kertovat itsestään siinä mitkä ryhmät rajataan inhimillisen myötätunnon ulkopuolelle. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, joka kokisi myötätuntoa kaikkia kohtaan eikä se varmaan ole tarpeenkaan.

Minä näen sen nokkimisjärjestyksenä eli itsensä parempana kokemisen tarpeena, että joku ryhmä rajataan myötätunnon ulkopuolelle huomioimatta ryhmän jäsenten yksilöllisyyttä. Eli on tarve dissata jotain ryhmää kohottaakseen omaa arvoaan. "En sentään ole noin huono kuin ne."

Eikä tule mieleen, ettei minun arvoni tai käsitykseni itsestäni liity asiaan mitenkään? Ei minun arvoni ihmisenä liity narkkeihin mitenkään.

En vaan tunne myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on ihan itse valinnut päihteet, varmasti tietäen että mitään ne eivät auta, vievät vaan ongelmia syvemmälle. Ja yleensä ei vain heidät, vaan kuviossa pyörii lapsia ja eläimiä kaltoinkohdeltuna myös.

Samoista huonoista lähtökohdista moni valitsee toisin, heitä kohtaan tunnen myötätuntoa. Mutta omat valinnat on omia valintoja.

Suurin osa ihmisistä valitsee käyttää edes jonkin verran päihteitä, vaikka kaikki tietävät että niistä voi tulla ongelma.

Kyllä. Mutta suurin osa ei valitse niin koukuttavia päihteitä lainkaan edes kokeiluun, että kerrasta olisi riippuvuus. Kaikki kuulevat varoitukset, jo koulussa, eli puskasta ei tule se, että huumeet aiheuttavat ongelmia.

Ja edelleen sama suurin osa luopuu päihteistä (yksin tai avulla), kun huomaa että ne voivat muodostaa riskin omalla kohdalla. Näin minäkin, tietoinen päätös että pahaan oloon ei alkoholia juoda, ja ongelma ehkäisty. En kokeile, kehittyisikö minullekin ongelma. Näin enemmistö tekee.

Se on noin helppoa. No toki ne muut ongelmat ei haihdu sillä ettei juo, mutta eipä tule alkoholista lisäongelmaa. Viimeistään kun huomaa että omat lapset kärsivät (ja kyllä, holistilla on niitä raittiitakin hetkiä, jolloin pää pelaa), voi valita hakea apua ongelmaan, ellei oma päätös pidä.

Tai sitten voi valita vaan juoda edelleen ja kiukuta, miten "sossut" vie lapset kaikkeen ihan syyttömältä vanhemmalta jne. Valintoja.

On se helppoa! Olet oikea valioyksilö, kun ei ole tullut tarvetta kokeilla, etkä ole sairastunut! Esimerkiksi traumaattinen elämäntapahtumat ei ole sumentanut hetkellisesti ajatteluasi niin, että mikä tahansa, mikä toisi hetkeksi unohduksen kuulostaakin paremmalta kuin mitä normaalitilanteessa kouluopetuksen muistaen. Et ole siinä sumentuneessa tilassa törmännyt ihmiseen joka tarjoaisi lainit ja jonka jälkeen olisit sairastunut addiktiosairauteen.

Se on katso siitä kiinni, että olet niin erinomaisen fiksu ja jos saisitkin ongelman, osaisit ja ennenkaikkea kehtaisit hakea siihen apua heti, koska sinuahan ei haittaisi ympäristöstä tuleva OMA ON SYYSI -asenne. Sairautesi ei ehtisi syventyä kun hakisit heti apua, en pelkäisi, että jos ongelman alkaessa menettäisit työsi jne.. Ja myöhemmin avun hakeminen on jo entistä hankalampaa.

Olet suorastaan immuuni addiktiosairaudelle.

Ei tuomita ketään, se voisit olla sinä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi nostaa naisten testosteroniarvoja eli miehistää. Karvoitus lisääntyy, hiukset ohenevat, vaihdevuodet aikaistuvat, iho alkaa punoittaa ja verisuonet laajenevat. Alkoholi vaikuttaa enemmän naiseen kuin mieheen, älylliset toiminnot heikkenevät ja dementiariski kolminkertaistuu.

Suurin osa alkolisteista myös tupakoi ja käyttää erilaisia pillereitä, nuoremmat huumeita myös joko satunnaisesti tai säännöllisemmin eli ovat sekakäyttäjiä. 

Olet oikeassa muiden alkoholin haittavaikutusten suhteen, mutta alkoholisteilla on tyypillisesti tuuheat hiukset, koska alkoholin suurkulutus kiihdyttää ääreisverenkiertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään. 

Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti. 

Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.

Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.

Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.

Olen mietiskellyt tällaista itsekin omalla kohdallani, kun seuraani hakeutuu vain päihdeongelmaisia ja minähän hyysään ja jaksan ymmärtää.

Itse en käytä muuta kuin alkoa, ja sitä aivan liikaa 50 kiloiseksi naiseksi. Tosin, musta ei ole sinällään vaikea olla ilmankaan, keksin tekemistä mm urheilun ja käsitöiden parissa ja huomaan selvinä kausina kaikki selvyyden hyödyt.

Nykyiseni juo useammin, tosin pienempiä annoksia kuin itse. Käyttää pilveä melkein päivittäin ja tuntuu olevan äkäinen ja odottavan että pääsee vetämään muutakin, jota on tehnyt tietåmättäni, koska heti alkuun tein selväksi etten halua seurustella ikinä nstin kanssa.

Hänelle on tärkeä korostaa, ettei ainakaan käytä suonensisäisäisiä ja yrittää olla juomatta raakoja, mulle rähjää alkoholin käytöstä ja kuitenkin kun koetan olla juomatta, niin yrittää saada mut juomaan.

Olen tässä pähkäillytkin, että onko joku juttu saada mut ns alemmalle tasolle, jotta voi tuntea ylemmyyttä ja olla itse muuttumatta?

Mitäköhän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?

Aika selvältähän tuo vaikuttaa, että hän koettaa saada sinun ongelmasi isommalta kuin omansa, mutta se ei kuitenkaan kummankaan ongelmaa pienennä. Onko hänellä myös vahva kannabikseen liittyvä ideologia kuten monilla on, että sillä ei ole mitään haittoja alkoholiin verrattuna? Jolla peittävät sen tosiasian, että päivittäinen oma käyttö on riippuvuutta, sekä henkistä että fyysistä ja vaikuttaa elämään monin tavoin. 

Monet ihmiset elävät päihdeongelmaisina koko elämänsä, se on heidän elämäntapansa eikä sen pitäisi peittää heidän muuta persoonansa muilta eli minä lähtisin siitä, että jos mies haluaa käyttää kannabista päivittäin, niin minkä verran se sinua haittaa vai rakastatko häntä siitä huolimatta? Onko se ainoa ongelma, että sinun käyttösi kommentointi on hänen päihdesairautensa seurausta, voisitteko sopia, että jätätte toistenne päihteiden käytön kokonaan kommentoimatta ja keskitytte oman käyttönne miettimiseen (jos on tarvetta). Sellaisesta on turha riidellä, jos se kerran on vain päihdesairauden oire. 

Ja mitä tarkoitat hyysäämisellä? Elätätkö miestäsi? Minkä verran se häiritsee sinua, että hyysäät häntä vai onko elämänne hyvää hänen päihdeongelmastaan huolimatta. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa mikä sopii sinulle ja mitä elämältäsi haluat. Nämä ovat aivan valtavan kokoisia asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen, koko elämääsi: kenen kanssa haluat elää ja ketä rakastaa. Minä en ole sitä mieltä, että päihdeongelmaisen kanssa elämiseen olisi olemassa jotkut kaavat, joita kaikkien olisi hyvä noudattaa, vaan ihmissuhde on päihdeongelmasta huolimatta aina monimutkainen ja siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin päihteet. Jos mukana on väkivalta, on asia yksiselitteisempi, vaikka ei mitenkään helposti ratkaistavissa silloinkaan.

Juu, pilven käyttö (plus muuta) ihannoidaan ja selitetään, kuinka ne vain tarjoaa uusia kokemuksia (?) ja ovat haitattomia ja jopa jollain tavalla hyödyllisiä ja alkoholihan se on kaiken pahan aiheuttaja. En ole marmattanut ikinä päihteistä, ainoastaan sen tein seurustelun alussa tein hyvin vahvasti selväksi, etten muita huumeita suvaitse ja siirryn niiden tieltä itse jos haluaa pitää ne, johon suostui itse mutta selvästi ottaa päähän ja kaduttaa. Pilven poltonkin ymmärrän jotenkin rauhoittumisen kautta, itsellä paniikkäiriöön bentsot joita joudun satunnaisesti ottamaan. On myös muuten tuntunut katkeralta, kun mulla on lääkkeet ja hän ei niitä päihtelyjen takia saa. "Kaikki kiva kielletään". Miehellä on kaksisuuntainen ja tiedän ettei sovi yhteen mitenkään sairauden kanssa, mutta ikinä en ole syytellyt tai vaatinut, tietää kyllä itse.

Monesti on syyttänyt mua juomisesta, johon olen todennut että voin lopettaakin (ja jonka olen omatoimisesti tehnytkin jos on pahoittanut mielensä) mutta sit olen tylsä, menee pari viikkoa ja alkaa maanitella mua juomaan. Jos olen juomatta, niin en itse ole kokenut luopuvani yhtään mistään enkä todellakaan syyttänyt toista siitä että "tästäkin sun takia luovuin".

Jos on riitaa, niin miehelle se on syy ryypätä ja vetää mitä haluaa. Mulle se on vielä isompi syy olla selvinpäin, etten omalla toiminnallani enmpää vaikeuta asioita.

Juuri puhuin itsestäni ja sanoin etten halua olla lopun elämääni alko- ja bentsonarkkari itse, ja suuttui siitä kun koko että puhun hänestä, melkein kaikki aiheeseen liittyvä menee ihon alle.

Hyysäämisellä tarkoitan ainaista anteeksiantoa, vaikka kuinka olisin loukattu. Hyvän näkemistä toisessa ja loputonta auttamishalua ja empatiaa toista kohtaan. Ja tottahan rakasta autetaan. Aiemmin olen tullut mm pahoinpidellyksi ja miehet käyttäneet muutenkin hyväkseen. Olen jonkin sortin läheisriippuvainen ja sairastutan itseni suhteissa.

Kiitos pohdinnoistasi! :)

Olen itse nyt isojen kysymysten äärellä että pystynkö tätä katselemaan lopun elämääni vai yritänkö riuhtoa itseni irti vaikka se vaikeaa on ja mies on tosi rakas, vaikea laittaa itsensä etusijalle.

Kertomasi perusteella riitanne ja erimielisyytenne liittyvät pääasiassa siihen mitä ja kuinka usein kumpikin käyttää. Miehellä on tarve nähdä itsensä puhtaana, mutta sinä näet miten riippuvainen hän on päihteistä. Hän puolustaa omaa käyttöään ja pitää kenties sinua kurissa loukkaamalla ja tölvimällä. Tuollaisen takana on varmaan molemmilla erilaisia pelkoja, kuten pelko jättämisestä ja yksin jäämisestä ja monia muitakin. Kun ihminen pelkää ja puolustaa itseään (todellisen tai kuvitellun uhkan takia), hän hyökkää.

Luulisin, että nämä ovat aika keskeisiä asioita suhteissa missä käytetään eli elämä ja puheenaiheet pyörii käyttämisen ympärillä. Se vie tilan muilta asioilta, myös suhteen tärkeiltä asioilta kuten siltä millaisena näette kumpikin yhteisen tulevaisuutenne. On turvallista riidellä aina samoista asioista ja samoilla kaavoilla.

Jos olisin sinä, niin pitäisin tiukasti kiinni siitä ajatuksesta, että suhteenne loppuu, jos mies käyttää vahvempia aineita. Ja pyytäisin miestä lopettamaan täysin puheet siitä mitä kukakin käyttää ja milloin, jolloin näkisitte mitä tulee tilalle vain onko elämänne tosiasiassa käyttämisen ympärille kietoutuvaa täysin eli että se on isoin yhteinen asianne? Onko riittävästi yhteistä jatkoon? 

Tekopyhyys 5/5.

Kovasti arvostellaan miestä kun se arvostelee omaa päihteiden käyttöä ja yrittää asettaa itseään parempaan asemaan, mutta "suhde loppuu jos mies käyttää vahvempia aineita". Vahvempia aineita kuin alkoholi ei kovin montaa edes ole, se on ihan kovimmasta päästä. Ja vaikka suostuisikin ajattelemaan että esim amfetamiini on kovempi aine kuin viina, niin nyt onkin sitten OK jeesustella ylhäältä päin että sinä käytät vääriä aineita, minä olen parempi?

Höpö höpö.

Juuri näin nistit yleensä nousevat puolustuskannalle ja ollaan vihaisia, kun muut ovat niin niin kovin tekopyhiä ja suvaitsemattomia, tuohan on niin väärin että.

Jotkut ei pysty suvaitsemaan alkoholia, jotkut ei pysty suvaitsemaan laittomia päihteitä, jotkut ei suvaitse tupakointia tai eri uskontoa tai seksuaalista suuntautumista. Joillekin on ok jos riidassa vaikka läpsäistään ja haukutaan ja toiselle se on ehdoton ei. Tai naimisiinmeno. Ruokavalio. Elämäntapa.

Eikö kaikilla ole oikeus etsiä samoin ajattelevaa seuraa ja pyytää mitä haluaa kumppanilta?

Mikä tahansa syy on ihan ok erota, jos se aiheuttaa toiselle ahdistusta tai surua tai sitä vaan ei pysty hyväksymään, koska se tuntuu itsestä väärältä ja pahalta.

Oikea syy erota voi olla vaikka hiustenväri, ylipaino tai vaikka vääränlaiset alusvaatteet jos sitä ei joku halua omaan elämäänsä. (Eri asia tosin onko se fiksua.)

Miksi te päihteilijät haluatte kaikki ajattelemaan samoin? Ja miksi edes etsitte seuraa muista kun kaltaisistanne?

Jos mä juon, tupakoin ja olen ateisti, niin en mäkään vänkää itseäni raittiin uskovaisen elämään myönnellen ja mukautuen toiseen ja myöhemmin ala penäämään kun ei hyväksykään mua sellaisena kuin olen.

Kokemusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat. 

Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.

"Omapa on valinta".

Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin.

"Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"

Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.

Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.

En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.

Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.

Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.

Älä luovuta vielä.

Kokemuksesi ovat varmaan sellaisia, joita on vaikea ymmärtää näin suhteellisen "normaalin elämän" eläneenä.

Itselläni on tytär, nuori aikuinen. Ottaa sydämestä ajatella elämäsi kokemuksia ja sitä, mitä kautta olet lähtenyt etsimään turvaa tässä maailmassa.

Turva löytyy sisältäsi, vaikka mikään ympäristössäsi ei tarjoaisi sinulle turvaa, voit löytää turvaa sisältäsi.

Olet arvokas. Et paskanisti, arvokas mutta sairastunut ihminen. Hae nyt herranjumala apua, olet nuori vielä, vaikkei se ehkä siltä noin pitkän kärsimyksen ja sairastamisen jälkeen siltä tuntuisikaan. Sinulla olisi vielä paljon kaunista koettavaa tässä elämässä.

Jos nyt näin kommentteja vielä luet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään. 

Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti. 

Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.

Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.

Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.

Olen mietiskellyt tällaista itsekin omalla kohdallani, kun seuraani hakeutuu vain päihdeongelmaisia ja minähän hyysään ja jaksan ymmärtää.

Itse en käytä muuta kuin alkoa, ja sitä aivan liikaa 50 kiloiseksi naiseksi. Tosin, musta ei ole sinällään vaikea olla ilmankaan, keksin tekemistä mm urheilun ja käsitöiden parissa ja huomaan selvinä kausina kaikki selvyyden hyödyt.

Nykyiseni juo useammin, tosin pienempiä annoksia kuin itse. Käyttää pilveä melkein päivittäin ja tuntuu olevan äkäinen ja odottavan että pääsee vetämään muutakin, jota on tehnyt tietåmättäni, koska heti alkuun tein selväksi etten halua seurustella ikinä nstin kanssa.

Hänelle on tärkeä korostaa, ettei ainakaan käytä suonensisäisäisiä ja yrittää olla juomatta raakoja, mulle rähjää alkoholin käytöstä ja kuitenkin kun koetan olla juomatta, niin yrittää saada mut juomaan.

Olen tässä pähkäillytkin, että onko joku juttu saada mut ns alemmalle tasolle, jotta voi tuntea ylemmyyttä ja olla itse muuttumatta?

Mitäköhän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?

Aika selvältähän tuo vaikuttaa, että hän koettaa saada sinun ongelmasi isommalta kuin omansa, mutta se ei kuitenkaan kummankaan ongelmaa pienennä. Onko hänellä myös vahva kannabikseen liittyvä ideologia kuten monilla on, että sillä ei ole mitään haittoja alkoholiin verrattuna? Jolla peittävät sen tosiasian, että päivittäinen oma käyttö on riippuvuutta, sekä henkistä että fyysistä ja vaikuttaa elämään monin tavoin. 

Monet ihmiset elävät päihdeongelmaisina koko elämänsä, se on heidän elämäntapansa eikä sen pitäisi peittää heidän muuta persoonansa muilta eli minä lähtisin siitä, että jos mies haluaa käyttää kannabista päivittäin, niin minkä verran se sinua haittaa vai rakastatko häntä siitä huolimatta? Onko se ainoa ongelma, että sinun käyttösi kommentointi on hänen päihdesairautensa seurausta, voisitteko sopia, että jätätte toistenne päihteiden käytön kokonaan kommentoimatta ja keskitytte oman käyttönne miettimiseen (jos on tarvetta). Sellaisesta on turha riidellä, jos se kerran on vain päihdesairauden oire. 

Ja mitä tarkoitat hyysäämisellä? Elätätkö miestäsi? Minkä verran se häiritsee sinua, että hyysäät häntä vai onko elämänne hyvää hänen päihdeongelmastaan huolimatta. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa mikä sopii sinulle ja mitä elämältäsi haluat. Nämä ovat aivan valtavan kokoisia asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen, koko elämääsi: kenen kanssa haluat elää ja ketä rakastaa. Minä en ole sitä mieltä, että päihdeongelmaisen kanssa elämiseen olisi olemassa jotkut kaavat, joita kaikkien olisi hyvä noudattaa, vaan ihmissuhde on päihdeongelmasta huolimatta aina monimutkainen ja siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin päihteet. Jos mukana on väkivalta, on asia yksiselitteisempi, vaikka ei mitenkään helposti ratkaistavissa silloinkaan.

Juu, pilven käyttö (plus muuta) ihannoidaan ja selitetään, kuinka ne vain tarjoaa uusia kokemuksia (?) ja ovat haitattomia ja jopa jollain tavalla hyödyllisiä ja alkoholihan se on kaiken pahan aiheuttaja. En ole marmattanut ikinä päihteistä, ainoastaan sen tein seurustelun alussa tein hyvin vahvasti selväksi, etten muita huumeita suvaitse ja siirryn niiden tieltä itse jos haluaa pitää ne, johon suostui itse mutta selvästi ottaa päähän ja kaduttaa. Pilven poltonkin ymmärrän jotenkin rauhoittumisen kautta, itsellä paniikkäiriöön bentsot joita joudun satunnaisesti ottamaan. On myös muuten tuntunut katkeralta, kun mulla on lääkkeet ja hän ei niitä päihtelyjen takia saa. "Kaikki kiva kielletään". Miehellä on kaksisuuntainen ja tiedän ettei sovi yhteen mitenkään sairauden kanssa, mutta ikinä en ole syytellyt tai vaatinut, tietää kyllä itse.

Monesti on syyttänyt mua juomisesta, johon olen todennut että voin lopettaakin (ja jonka olen omatoimisesti tehnytkin jos on pahoittanut mielensä) mutta sit olen tylsä, menee pari viikkoa ja alkaa maanitella mua juomaan. Jos olen juomatta, niin en itse ole kokenut luopuvani yhtään mistään enkä todellakaan syyttänyt toista siitä että "tästäkin sun takia luovuin".

Jos on riitaa, niin miehelle se on syy ryypätä ja vetää mitä haluaa. Mulle se on vielä isompi syy olla selvinpäin, etten omalla toiminnallani enmpää vaikeuta asioita.

Juuri puhuin itsestäni ja sanoin etten halua olla lopun elämääni alko- ja bentsonarkkari itse, ja suuttui siitä kun koko että puhun hänestä, melkein kaikki aiheeseen liittyvä menee ihon alle.

Hyysäämisellä tarkoitan ainaista anteeksiantoa, vaikka kuinka olisin loukattu. Hyvän näkemistä toisessa ja loputonta auttamishalua ja empatiaa toista kohtaan. Ja tottahan rakasta autetaan. Aiemmin olen tullut mm pahoinpidellyksi ja miehet käyttäneet muutenkin hyväkseen. Olen jonkin sortin läheisriippuvainen ja sairastutan itseni suhteissa.

Kiitos pohdinnoistasi! :)

Olen itse nyt isojen kysymysten äärellä että pystynkö tätä katselemaan lopun elämääni vai yritänkö riuhtoa itseni irti vaikka se vaikeaa on ja mies on tosi rakas, vaikea laittaa itsensä etusijalle.

Kertomasi perusteella riitanne ja erimielisyytenne liittyvät pääasiassa siihen mitä ja kuinka usein kumpikin käyttää. Miehellä on tarve nähdä itsensä puhtaana, mutta sinä näet miten riippuvainen hän on päihteistä. Hän puolustaa omaa käyttöään ja pitää kenties sinua kurissa loukkaamalla ja tölvimällä. Tuollaisen takana on varmaan molemmilla erilaisia pelkoja, kuten pelko jättämisestä ja yksin jäämisestä ja monia muitakin. Kun ihminen pelkää ja puolustaa itseään (todellisen tai kuvitellun uhkan takia), hän hyökkää.

Luulisin, että nämä ovat aika keskeisiä asioita suhteissa missä käytetään eli elämä ja puheenaiheet pyörii käyttämisen ympärillä. Se vie tilan muilta asioilta, myös suhteen tärkeiltä asioilta kuten siltä millaisena näette kumpikin yhteisen tulevaisuutenne. On turvallista riidellä aina samoista asioista ja samoilla kaavoilla.

Jos olisin sinä, niin pitäisin tiukasti kiinni siitä ajatuksesta, että suhteenne loppuu, jos mies käyttää vahvempia aineita. Ja pyytäisin miestä lopettamaan täysin puheet siitä mitä kukakin käyttää ja milloin, jolloin näkisitte mitä tulee tilalle vain onko elämänne tosiasiassa käyttämisen ympärille kietoutuvaa täysin eli että se on isoin yhteinen asianne? Onko riittävästi yhteistä jatkoon? 

Tekopyhyys 5/5.

Kovasti arvostellaan miestä kun se arvostelee omaa päihteiden käyttöä ja yrittää asettaa itseään parempaan asemaan, mutta "suhde loppuu jos mies käyttää vahvempia aineita". Vahvempia aineita kuin alkoholi ei kovin montaa edes ole, se on ihan kovimmasta päästä. Ja vaikka suostuisikin ajattelemaan että esim amfetamiini on kovempi aine kuin viina, niin nyt onkin sitten OK jeesustella ylhäältä päin että sinä käytät vääriä aineita, minä olen parempi?

No moi. Olen tuon "arvostelun" kirjoittaja. En voi sille mitään, etten vaan pysty hyväksymään sitä ja tein sen miehelle selväksi heti alussa. Hän oli ihan vapaa lähtemään, mutta ei halunnut.

Selitätkö miksi mies esitti että asia on ihan ok? Sanoin myös etten halua kenenkään elämää rajoittaa ja jos hän sitä elämää haluaa niin mä väistyn suosiolla, mä ymmärrän jos ei halua eikä pysty luopumaan. En pakottanut, sanoin että se on mulle fine, mutta mulle se elämä olis liikaa, en vaan pysty. Miehelle olin absoluuttisen rehellinen myös juomisestani ja mt-ongelmistani ja kysyin että pystyykö elämään semmosen kanssa, jos tuntuu että ei niin ymmärrän, enkä siitä loukkaannu.

Itse juon toisinaan, kyllä, aivan liikaa, mutta kuten sanoin mulle ei ole ongelma olla ilmankaan ja jos miestä ei olis niin enpä joisi varmaan ollenkaan, tiedän olevani ihan tyytyväinen selvinpäinkin ja että alkoholi tekee paljon pahaa.

Sanoin myös, että aina kun mies on mulle pärähtänyt alkoholin käytöstäni, niin olen sen lopettanut siihen paikkaan ja todennut vaan ok, enkä ole kokenut sitä luopumisena mistään. Minä olen ymmärtänyt, että miehestä se tuntuu pahalta ja valinnut kumpi on tärkeämpää enkä ole nostanut asiasta meteliä. Ei mua edes kiinnosta juoda nykyään. Miehelle se ei sit kuitenkaan ole sopinut sekään.

Itse pidän sitä erilaisuutena, en kummankaan paremmuutena.

Jos kumppanini olisi vaikka kasvissyöjä, eikä pystyisi hyväksymään sekasyöjää, niin mäkin olisin valinnan edessä että käännynkö samaan kastiin vai ollaanko liian erilaisia ja annetaan olla. Tai eri uskontoa, fitness-tyyppi, mitä vaan. Mutta en esittäisi yhtä ja myöhemmin alan taas muuksi.

Musta itsestä tuntuu, että mies huijasi mut suhteeseen, eikä ollut rehellinen itsestään.

En mä tähän olisi lähtenyt jos olisin tiennyt että asia on hänelle niin tärkeä, hän valehteli ja nyt syyttää mua ja on katkera. Mielestäni se ei ole reilua. Miksi valehteli?

Kuulostatpa juurikin mieheltäni, hyvin samankaltaiset asiat olen kuullut aika sanasta sanaan. Ja sitten kun te vielä koette olevanne niin uniikkeja eikä saa verrata muihin samanlaisiin, se on kauhea loukkaus.

Jos toi on sun juttus niin se on sun juttus, mutta älä huijaa muita ja esitä muuta kuin olet. Se se väärin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään. 

Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti. 

Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.

Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.

Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.

Olen mietiskellyt tällaista itsekin omalla kohdallani, kun seuraani hakeutuu vain päihdeongelmaisia ja minähän hyysään ja jaksan ymmärtää.

Itse en käytä muuta kuin alkoa, ja sitä aivan liikaa 50 kiloiseksi naiseksi. Tosin, musta ei ole sinällään vaikea olla ilmankaan, keksin tekemistä mm urheilun ja käsitöiden parissa ja huomaan selvinä kausina kaikki selvyyden hyödyt.

Nykyiseni juo useammin, tosin pienempiä annoksia kuin itse. Käyttää pilveä melkein päivittäin ja tuntuu olevan äkäinen ja odottavan että pääsee vetämään muutakin, jota on tehnyt tietåmättäni, koska heti alkuun tein selväksi etten halua seurustella ikinä nstin kanssa.

Hänelle on tärkeä korostaa, ettei ainakaan käytä suonensisäisäisiä ja yrittää olla juomatta raakoja, mulle rähjää alkoholin käytöstä ja kuitenkin kun koetan olla juomatta, niin yrittää saada mut juomaan.

Olen tässä pähkäillytkin, että onko joku juttu saada mut ns alemmalle tasolle, jotta voi tuntea ylemmyyttä ja olla itse muuttumatta?

Mitäköhän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?

Aika selvältähän tuo vaikuttaa, että hän koettaa saada sinun ongelmasi isommalta kuin omansa, mutta se ei kuitenkaan kummankaan ongelmaa pienennä. Onko hänellä myös vahva kannabikseen liittyvä ideologia kuten monilla on, että sillä ei ole mitään haittoja alkoholiin verrattuna? Jolla peittävät sen tosiasian, että päivittäinen oma käyttö on riippuvuutta, sekä henkistä että fyysistä ja vaikuttaa elämään monin tavoin. 

Monet ihmiset elävät päihdeongelmaisina koko elämänsä, se on heidän elämäntapansa eikä sen pitäisi peittää heidän muuta persoonansa muilta eli minä lähtisin siitä, että jos mies haluaa käyttää kannabista päivittäin, niin minkä verran se sinua haittaa vai rakastatko häntä siitä huolimatta? Onko se ainoa ongelma, että sinun käyttösi kommentointi on hänen päihdesairautensa seurausta, voisitteko sopia, että jätätte toistenne päihteiden käytön kokonaan kommentoimatta ja keskitytte oman käyttönne miettimiseen (jos on tarvetta). Sellaisesta on turha riidellä, jos se kerran on vain päihdesairauden oire. 

Ja mitä tarkoitat hyysäämisellä? Elätätkö miestäsi? Minkä verran se häiritsee sinua, että hyysäät häntä vai onko elämänne hyvää hänen päihdeongelmastaan huolimatta. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa mikä sopii sinulle ja mitä elämältäsi haluat. Nämä ovat aivan valtavan kokoisia asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen, koko elämääsi: kenen kanssa haluat elää ja ketä rakastaa. Minä en ole sitä mieltä, että päihdeongelmaisen kanssa elämiseen olisi olemassa jotkut kaavat, joita kaikkien olisi hyvä noudattaa, vaan ihmissuhde on päihdeongelmasta huolimatta aina monimutkainen ja siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin päihteet. Jos mukana on väkivalta, on asia yksiselitteisempi, vaikka ei mitenkään helposti ratkaistavissa silloinkaan.

Juu, pilven käyttö (plus muuta) ihannoidaan ja selitetään, kuinka ne vain tarjoaa uusia kokemuksia (?) ja ovat haitattomia ja jopa jollain tavalla hyödyllisiä ja alkoholihan se on kaiken pahan aiheuttaja. En ole marmattanut ikinä päihteistä, ainoastaan sen tein seurustelun alussa tein hyvin vahvasti selväksi, etten muita huumeita suvaitse ja siirryn niiden tieltä itse jos haluaa pitää ne, johon suostui itse mutta selvästi ottaa päähän ja kaduttaa. Pilven poltonkin ymmärrän jotenkin rauhoittumisen kautta, itsellä paniikkäiriöön bentsot joita joudun satunnaisesti ottamaan. On myös muuten tuntunut katkeralta, kun mulla on lääkkeet ja hän ei niitä päihtelyjen takia saa. "Kaikki kiva kielletään". Miehellä on kaksisuuntainen ja tiedän ettei sovi yhteen mitenkään sairauden kanssa, mutta ikinä en ole syytellyt tai vaatinut, tietää kyllä itse.

Monesti on syyttänyt mua juomisesta, johon olen todennut että voin lopettaakin (ja jonka olen omatoimisesti tehnytkin jos on pahoittanut mielensä) mutta sit olen tylsä, menee pari viikkoa ja alkaa maanitella mua juomaan. Jos olen juomatta, niin en itse ole kokenut luopuvani yhtään mistään enkä todellakaan syyttänyt toista siitä että "tästäkin sun takia luovuin".

Jos on riitaa, niin miehelle se on syy ryypätä ja vetää mitä haluaa. Mulle se on vielä isompi syy olla selvinpäin, etten omalla toiminnallani enmpää vaikeuta asioita.

Juuri puhuin itsestäni ja sanoin etten halua olla lopun elämääni alko- ja bentsonarkkari itse, ja suuttui siitä kun koko että puhun hänestä, melkein kaikki aiheeseen liittyvä menee ihon alle.

Hyysäämisellä tarkoitan ainaista anteeksiantoa, vaikka kuinka olisin loukattu. Hyvän näkemistä toisessa ja loputonta auttamishalua ja empatiaa toista kohtaan. Ja tottahan rakasta autetaan. Aiemmin olen tullut mm pahoinpidellyksi ja miehet käyttäneet muutenkin hyväkseen. Olen jonkin sortin läheisriippuvainen ja sairastutan itseni suhteissa.

Kiitos pohdinnoistasi! :)

Olen itse nyt isojen kysymysten äärellä että pystynkö tätä katselemaan lopun elämääni vai yritänkö riuhtoa itseni irti vaikka se vaikeaa on ja mies on tosi rakas, vaikea laittaa itsensä etusijalle.

Kertomasi perusteella riitanne ja erimielisyytenne liittyvät pääasiassa siihen mitä ja kuinka usein kumpikin käyttää. Miehellä on tarve nähdä itsensä puhtaana, mutta sinä näet miten riippuvainen hän on päihteistä. Hän puolustaa omaa käyttöään ja pitää kenties sinua kurissa loukkaamalla ja tölvimällä. Tuollaisen takana on varmaan molemmilla erilaisia pelkoja, kuten pelko jättämisestä ja yksin jäämisestä ja monia muitakin. Kun ihminen pelkää ja puolustaa itseään (todellisen tai kuvitellun uhkan takia), hän hyökkää.

Luulisin, että nämä ovat aika keskeisiä asioita suhteissa missä käytetään eli elämä ja puheenaiheet pyörii käyttämisen ympärillä. Se vie tilan muilta asioilta, myös suhteen tärkeiltä asioilta kuten siltä millaisena näette kumpikin yhteisen tulevaisuutenne. On turvallista riidellä aina samoista asioista ja samoilla kaavoilla.

Jos olisin sinä, niin pitäisin tiukasti kiinni siitä ajatuksesta, että suhteenne loppuu, jos mies käyttää vahvempia aineita. Ja pyytäisin miestä lopettamaan täysin puheet siitä mitä kukakin käyttää ja milloin, jolloin näkisitte mitä tulee tilalle vain onko elämänne tosiasiassa käyttämisen ympärille kietoutuvaa täysin eli että se on isoin yhteinen asianne? Onko riittävästi yhteistä jatkoon? 

Tekopyhyys 5/5.

Kovasti arvostellaan miestä kun se arvostelee omaa päihteiden käyttöä ja yrittää asettaa itseään parempaan asemaan, mutta "suhde loppuu jos mies käyttää vahvempia aineita". Vahvempia aineita kuin alkoholi ei kovin montaa edes ole, se on ihan kovimmasta päästä. Ja vaikka suostuisikin ajattelemaan että esim amfetamiini on kovempi aine kuin viina, niin nyt onkin sitten OK jeesustella ylhäältä päin että sinä käytät vääriä aineita, minä olen parempi?

No moi. Olen tuon "arvostelun" kirjoittaja. En voi sille mitään, etten vaan pysty hyväksymään sitä ja tein sen miehelle selväksi heti alussa. Hän oli ihan vapaa lähtemään, mutta ei halunnut.

Selitätkö miksi mies esitti että asia on ihan ok? Sanoin myös etten halua kenenkään elämää rajoittaa ja jos hän sitä elämää haluaa niin mä väistyn suosiolla, mä ymmärrän jos ei halua eikä pysty luopumaan. En pakottanut, sanoin että se on mulle fine, mutta mulle se elämä olis liikaa, en vaan pysty. Miehelle olin absoluuttisen rehellinen myös juomisestani ja mt-ongelmistani ja kysyin että pystyykö elämään semmosen kanssa, jos tuntuu että ei niin ymmärrän, enkä siitä loukkaannu.

Itse juon toisinaan, kyllä, aivan liikaa, mutta kuten sanoin mulle ei ole ongelma olla ilmankaan ja jos miestä ei olis niin enpä joisi varmaan ollenkaan, tiedän olevani ihan tyytyväinen selvinpäinkin ja että alkoholi tekee paljon pahaa.

Sanoin myös, että aina kun mies on mulle pärähtänyt alkoholin käytöstäni, niin olen sen lopettanut siihen paikkaan ja todennut vaan ok, enkä ole kokenut sitä luopumisena mistään. Minä olen ymmärtänyt, että miehestä se tuntuu pahalta ja valinnut kumpi on tärkeämpää enkä ole nostanut asiasta meteliä. Ei mua edes kiinnosta juoda nykyään. Miehelle se ei sit kuitenkaan ole sopinut sekään.

Itse pidän sitä erilaisuutena, en kummankaan paremmuutena.

Jos kumppanini olisi vaikka kasvissyöjä, eikä pystyisi hyväksymään sekasyöjää, niin mäkin olisin valinnan edessä että käännynkö samaan kastiin vai ollaanko liian erilaisia ja annetaan olla. Tai eri uskontoa, fitness-tyyppi, mitä vaan. Mutta en esittäisi yhtä ja myöhemmin alan taas muuksi.

Musta itsestä tuntuu, että mies huijasi mut suhteeseen, eikä ollut rehellinen itsestään.

En mä tähän olisi lähtenyt jos olisin tiennyt että asia on hänelle niin tärkeä, hän valehteli ja nyt syyttää mua ja on katkera. Mielestäni se ei ole reilua. Miksi valehteli?

Kuulostatpa juurikin mieheltäni, hyvin samankaltaiset asiat olen kuullut aika sanasta sanaan. Ja sitten kun te vielä koette olevanne niin uniikkeja eikä saa verrata muihin samanlaisiin, se on kauhea loukkaus.

Jos toi on sun juttus niin se on sun juttus, mutta älä huijaa muita ja esitä muuta kuin olet. Se se väärin on.

Ai niin PS. Olen nyt ollut jonkun aikaa itse raittiina. Mies vain etääntyi ja loittoni, ja kävi tyytymättömämmäksi koko ajan ja keksi sit muusta riitaa, ihan kaikesta muusta kun ei voinut syyttää mua juomisesta.

Mielestäni elämämme oli tosi kivaa ja tasaista ja olin ihan uudestaan rakastunut, mutta hän eli ilmeisesti ihan eri todellisuutta, oli kaikesta äkäinen eikä mikään ollut hyvin.

Lopuksi itse valitsi huumeet ja alkoholin. Itse aloin taas mm urheilemaan ja aion jatkaa juomattomuutta. Harmittaa kyllä, rakastan sitä.

Oletko tyytyväinen?

Mieluummin itse olisin kuullut tän valinnan heti alkuun ja olisin sen hyväksynyt kyllä.

Unohdinko kertoa, että kolmesti huumepäissään pahoinpiteli mut, ei ihan kevyimmällä tavalla? Ja kerran oli hyppäämässä katolta ja joutui osastolle. Plus kolmesti ainakin soitin ambulanssin kun halusi tppaa itsensä. Poliiseja kun on useammin käynyt. Kerran puhui jotain hepreaa tuntitolkulla. Muutaman mainitakseni.

Mutta mähän olen vaan niin suvaitsematon ja jeesustelen ja pidän itseäni parempana, kun huumeethan on vaan niin tosi jees ja paljon turvallisempia kuin alkoholi, eikä niistä ole harmia kenellekään. Mä olen ollut sydän syrjällään ja kauhuissani moneen otteeseen miehen takia.

Mutta kiitos kirjoituksestasi.

Onko sillä väliä mihin on riippuvainen. Nisti on nisti, oli kyse sit huumeista tai alkoholista.

T. Juoppo nainen joka ei ihannoi mitään päihdettä ja myöntää ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi nostaa naisten testosteroniarvoja eli miehistää. Karvoitus lisääntyy, hiukset ohenevat, vaihdevuodet aikaistuvat, iho alkaa punoittaa ja verisuonet laajenevat. Alkoholi vaikuttaa enemmän naiseen kuin mieheen, älylliset toiminnot heikkenevät ja dementiariski kolminkertaistuu.

Suurin osa alkolisteista myös tupakoi ja käyttää erilaisia pillereitä, nuoremmat huumeita myös joko satunnaisesti tai säännöllisemmin eli ovat sekakäyttäjiä. 

Olet oikeassa muiden alkoholin haittavaikutusten suhteen, mutta alkoholisteilla on tyypillisesti tuuheat hiukset, koska alkoholin suurkulutus kiihdyttää ääreisverenkiertoa.

Ei mulla vaan ole ja juon tosi reippaasti.

Exältäkin oli lentänyt tukka päästä jo teininä kun juomarin uraansa aloitteli.

Pillereitä käytän joo, vitamiineja ja luontaistuotteita + sen mitä lääkäri joskus määrää. En ole tosin kaltaiseeni törmännyt. Kaikilla tuntuu oikeasti menevän laittomiakin päihteitä. Ulkoisesti näytän kuulema ikäistäni nuoremmalta ja tosi freesiltä. Syön muuten tosi terveellisesti ja urheilen, vedän viherpirtelöjä ja vitamiineja enkä mässäile. Itse en tiedä sit totuudesta näkyykö naamasta vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä tietää minkä ongelman kanssa vielä ITSE joutuu elää . Se voi olla ylipaino, anoreksia,peliriippuvuus ym. Ei kannattais tuomita ketään. Olen yksin asuva nainen, tuurijuoppo ja kärsin siitä itsekkin.

Olet oikeassa, mutta siinä vaiheessa mennään metsään kun alkoholiongelmaiset hankkivat lapsia ja traumatisoivat sitten myös lapsensa. Pitää sitten tunnistaa rajansa ja jättää lapset hankkimatta.

Muistetaan, että kaikki lapsettomat eivät ole alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä tietää minkä ongelman kanssa vielä ITSE joutuu elää . Se voi olla ylipaino, anoreksia,peliriippuvuus ym. Ei kannattais tuomita ketään. Olen yksin asuva nainen, tuurijuoppo ja kärsin siitä itsekkin.

Olet oikeassa, mutta siinä vaiheessa mennään metsään kun alkoholiongelmaiset hankkivat lapsia ja traumatisoivat sitten myös lapsensa. Pitää sitten tunnistaa rajansa ja jättää lapset hankkimatta.

Muistetaan, että kaikki lapsettomat eivät ole alkoholisteja.

Tällä palstalla kyllä keskitytään olennaiseen aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä tietää minkä ongelman kanssa vielä ITSE joutuu elää . Se voi olla ylipaino, anoreksia,peliriippuvuus ym. Ei kannattais tuomita ketään. Olen yksin asuva nainen, tuurijuoppo ja kärsin siitä itsekkin.

Olet oikeassa, mutta siinä vaiheessa mennään metsään kun alkoholiongelmaiset hankkivat lapsia ja traumatisoivat sitten myös lapsensa. Pitää sitten tunnistaa rajansa ja jättää lapset hankkimatta.

Muistetaan, että kaikki lapsettomat eivät ole alkoholisteja.

Onneksi sanoit tämän, tämähän muutti koko ymmärrykseni lapsettomista naisista - luulin itsekin olevani alkoholisti, koska minulla ei ole lapsia, vaikken pisaraakaan juo mutta enpä taida ollakaan. Kyllä AV tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotain juoppoa tai nistiä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa?

Hyvä kysymys.

Myötätunnon kokeminen kertoo minusta pitkälti siitä millainen ihminen itse olet. Jotkut eivät pysty myötätuntoon ketään kohtaan, toiset taas kertovat itsestään siinä mitkä ryhmät rajataan inhimillisen myötätunnon ulkopuolelle. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, joka kokisi myötätuntoa kaikkia kohtaan eikä se varmaan ole tarpeenkaan.

Minä näen sen nokkimisjärjestyksenä eli itsensä parempana kokemisen tarpeena, että joku ryhmä rajataan myötätunnon ulkopuolelle huomioimatta ryhmän jäsenten yksilöllisyyttä. Eli on tarve dissata jotain ryhmää kohottaakseen omaa arvoaan. "En sentään ole noin huono kuin ne."

Eikä tule mieleen, ettei minun arvoni tai käsitykseni itsestäni liity asiaan mitenkään? Ei minun arvoni ihmisenä liity narkkeihin mitenkään.

En vaan tunne myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on ihan itse valinnut päihteet, varmasti tietäen että mitään ne eivät auta, vievät vaan ongelmia syvemmälle. Ja yleensä ei vain heidät, vaan kuviossa pyörii lapsia ja eläimiä kaltoinkohdeltuna myös.

Samoista huonoista lähtökohdista moni valitsee toisin, heitä kohtaan tunnen myötätuntoa. Mutta omat valinnat on omia valintoja.

Suurin osa ihmisistä valitsee käyttää edes jonkin verran päihteitä, vaikka kaikki tietävät että niistä voi tulla ongelma.

Kyllä. Mutta suurin osa ei valitse niin koukuttavia päihteitä lainkaan edes kokeiluun, että kerrasta olisi riippuvuus. Kaikki kuulevat varoitukset, jo koulussa, eli puskasta ei tule se, että huumeet aiheuttavat ongelmia.

Ja edelleen sama suurin osa luopuu päihteistä (yksin tai avulla), kun huomaa että ne voivat muodostaa riskin omalla kohdalla. Näin minäkin, tietoinen päätös että pahaan oloon ei alkoholia juoda, ja ongelma ehkäisty. En kokeile, kehittyisikö minullekin ongelma. Näin enemmistö tekee.

Se on noin helppoa. No toki ne muut ongelmat ei haihdu sillä ettei juo, mutta eipä tule alkoholista lisäongelmaa. Viimeistään kun huomaa että omat lapset kärsivät (ja kyllä, holistilla on niitä raittiitakin hetkiä, jolloin pää pelaa), voi valita hakea apua ongelmaan, ellei oma päätös pidä.

Tai sitten voi valita vaan juoda edelleen ja kiukuta, miten "sossut" vie lapset kaikkeen ihan syyttömältä vanhemmalta jne. Valintoja.

Minulla on ystävä, jonka veli rskasi häntä toistuvasti nuorena. Isä pahoinpiteli, äiti kuoli, toinen veli vakavasti sairas koko elämänsä. Häntä on petetty, pahoinpidelty, kärsii vakavista mt-ongelmista ja joskus kun takaumat puskee pintaan niin toinen persoona ottaa vallan kun psyyke ei vaan kestä, hän ei ole tässä maailmassa, voi pelkojen takia valvoa toista vuorokautta. Ei mitään ilon lähdettä elämässä. Muutaman mainitakseni.

Nuorena käytti, aikuisena ei eikä edes ole juonut vuosiin. Ihmettelen itse miten ihmeessä jaksaa elämäänsä selvinpäin. Itse soisin hänelle minkä tahansa keinon, joka hetkeksi suo lepoa ajatuksista ja paon todellisuudesta.

Sairaushan tämä on. Pitäisi dekriminalisoida sairaiden ihmisten jahtaaminen ja keskittyä niihin, jotka tekevät toisten tuskalla rahaa. Maahantuojiin, isoihin tekijöihin, korruptoituneihin poliiseihin (Aarnio jäävuoren huippu huumepoliisissa - olen kuullut, ku ystäväni pidätettiin 100G Amfetamiinia, silti häntä syytettiin vain 20G amfetamiinia, Tampereella; mihin ne loput 80G katos? Poliisien taskuun. Kukaan ei todellakaan huutele oikeudessa et hei mullaa itse asiassa oli paljon enemmän, enemmän sakkoja ja pidempi vankeus kiitos - tällaista pitäisi tutkia, ei käyttäjiä kiusata).

Lisäksi Suomessa saa sairaat ihmiset huumerikoksista hirmuisia tuomioita verraten vaikkapa väkivalta- ja seksuaalirikollisiin.

Ihan, jos vaikka kasvattaa himassa kannabista, voi saada kovat tuomiot.

Ei löydy sääliä tälle sakille

Kokemusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat. 

Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.

"Omapa on valinta".

Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin.

"Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"

Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.

Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.

En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.

Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.

Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.

No voi voi, lopeta vaan se narkkaaminen niin kyllä se siitä. Itsepä aloit tunkea kamaa suoneen. Ihan yhtä hyvin voit sen lopettaakin ja lopettaa ulinan. Monella meistä ollut vaikeaa, oma isäni hakkas mua koko lapsuuden mutta käytänkö sitä tekosyynä narkkailla ja häiritä muita, asiansa hoitavia henkilöotä? En. Oot varmaan just sellasen pirih ran näköinenkin jo.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat. 

Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.

"Omapa on valinta".

Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin.

"Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"

Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.

Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.

En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.

Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.

Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.

No voi voi, lopeta vaan se narkkaaminen niin kyllä se siitä. Itsepä aloit tunkea kamaa suoneen. Ihan yhtä hyvin voit sen lopettaakin ja lopettaa ulinan. Monella meistä ollut vaikeaa, oma isäni hakkas mua koko lapsuuden mutta käytänkö sitä tekosyynä narkkailla ja häiritä muita, asiansa hoitavia henkilöotä? En. Oot varmaan just sellasen pirih ran näköinenkin jo.

Siis onko näin ajattelevia ihmisiä oikeasti olemassa?

Oletpa julma sekä kyyninen. Eikö tämä kommentoija juuri sanonut, ettei häiritse muita, vaan käyttää oman kotinsa suojissa. Toivottavasti hän ei joudu lukemaan kommenttiasi mutta se vain osoittaa toisaalta sanansa oikeaksi. Kivittäjiä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat. 

Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.

"Omapa on valinta".

Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin.

"Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"

Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.

Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.

En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.

Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.

Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.

No voi voi, lopeta vaan se narkkaaminen niin kyllä se siitä. Itsepä aloit tunkea kamaa suoneen. Ihan yhtä hyvin voit sen lopettaakin ja lopettaa ulinan. Monella meistä ollut vaikeaa, oma isäni hakkas mua koko lapsuuden mutta käytänkö sitä tekosyynä narkkailla ja häiritä muita, asiansa hoitavia henkilöotä? En. Oot varmaan just sellasen pirih ran näköinenkin jo.

Siis onko näin ajattelevia ihmisiä oikeasti olemassa?

Oletpa julma sekä kyyninen. Eikö tämä kommentoija juuri sanonut, ettei häiritse muita, vaan käyttää oman kotinsa suojissa. Toivottavasti hän ei joudu lukemaan kommenttiasi mutta se vain osoittaa toisaalta sanansa oikeaksi. Kivittäjiä riittää.

Ihan puhtaasti ot, jos tuo nisti raitistuisi, niin kirjoituksensa muuttuisi, jos siis raitistuisi oikeasti, eikä vain olisi käyttämättä, hän lopulta nöyrtyisi ja myöntäisi, ettei ollutkaan niin hyvä nisti-ihminen kuin kirjoitti. Ei meistä kukaan ollut. Luulimme tosin niin käyttäessämme. Mutta kuten sanottu, käyttäminen on oma valinta, sairastuminen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat. 

Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.

"Omapa on valinta".

Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin.

"Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"

Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.

Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.

En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.

Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.

Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.

No voi voi, lopeta vaan se narkkaaminen niin kyllä se siitä. Itsepä aloit tunkea kamaa suoneen. Ihan yhtä hyvin voit sen lopettaakin ja lopettaa ulinan. Monella meistä ollut vaikeaa, oma isäni hakkas mua koko lapsuuden mutta käytänkö sitä tekosyynä narkkailla ja häiritä muita, asiansa hoitavia henkilöotä? En. Oot varmaan just sellasen pirih ran näköinenkin jo.

Siis onko näin ajattelevia ihmisiä oikeasti olemassa?

Oletpa julma sekä kyyninen. Eikö tämä kommentoija juuri sanonut, ettei häiritse muita, vaan käyttää oman kotinsa suojissa. Toivottavasti hän ei joudu lukemaan kommenttiasi mutta se vain osoittaa toisaalta sanansa oikeaksi. Kivittäjiä riittää.

Ihan puhtaasti ot, jos tuo nisti raitistuisi, niin kirjoituksensa muuttuisi, jos siis raitistuisi oikeasti, eikä vain olisi käyttämättä, hän lopulta nöyrtyisi ja myöntäisi, ettei ollutkaan niin hyvä nisti-ihminen kuin kirjoitti. Ei meistä kukaan ollut. Luulimme tosin niin käyttäessämme. Mutta kuten sanottu, käyttäminen on oma valinta, sairastuminen ei.

Mun sisko on addikti ja on oikeasti lempeä & kaikille kiltti ihminen; ei ole koskaan varastanut meidän perheeltä mitään tai höiriköinyt julkisesti. Joutunut kokemaan sellaisia asioita, joita kenenkään ei tulisi kokea ja joita en tässä jaa, koska ei ole minun asiani jakaa hänen kokemuksiaan.

Ihan totta saattaa tuo kirjoittaja puhua, voi olla, että onkin lempeä ja auttavainen, voi olla, että hoitaa koiraansa hyvin, voi olla, että onkin melkolailla hyvä ihminen. Tottakai sisko aiheuttaa suuresti huolta katoilee vähän väliä kun ei halua surkeimmillaan nähdä meitä, perhettään, silloin kun on laihtunut luurangoksi ja ei jaksa tehdä mitään puhua kellekään. Hänellä on perintö, jolla rahoittaa käyttönsä, joten ei tee rikoksia.

Jokainen ihminen, myös addiktiosairas ihminen on yksilö. Aika nöyrältä mielestäni kuulosti myöntää että on tehnyt abortteja ja vihaa itseään niiden takia.

Voisi olla siskoni tuo sairastunut, joka kertoi elämästään.

Vaikka itse olisit käyttäessä ollut täysi kusipää ja väittänyt silti itsellesi olevasi hyvä ihminen, ei se päde kaikkiin addikteihin. Yhdistät nyt oman kokemuksesi kaikkien sairastuneiden kokemukseksi. Se on melkein ylimielistä. Hienoa kuitenkin, että olet toipumassa! Vielä kun ymmärtäisit, että vaikka sairaus on yhdistävä tekijä, ei jokainen käyttäjä ole käyttäessään niinkuin sinä olit käyttäessäsi.

Itkettää lukea näitä kommentteja täällä, tällaista herkkä ja lempeä siskoni joutuu kuulemaan, vaikka kaikille haluaisi hyvää mutta ei kestä maailmaa.

Osaisitko kertoa, miten voisin siskoni auttaa? Olen yrittänyt motivoida häntä pitämään itsestään huolta, arvostamaan itseään mutta kuulema "tippuu mustaan kuiluun täynnä tuskaa" ilman huumeita. Mitä voin tehdä?

Terveydenhuollossa työskentelevänä voin sanoa, että monilla on tosi väärä käsitys huumeidenkäyttäjistä.

Monista se ei näy ulospäin mutta sitten verikokeita ottaessa tulee vastaan läpeensä pistelty käsi ja tuppaa ei meinata saada kun suonet pilattu. Ihan tavallisen oloisia nuoria nykyään on tällaisia paljon.

Oma juttunsa on se pieni vähemmistö, joka aiheuttaa suurimman osan harmista - siis nämä, jotka riehuvat, ovat aggressiivisia ja todella sekaisin. Osastolle päätyvät huumeidenkäyttäjät yrittävät melkein aina huijata itselleen isomman lääkityksen.

Kuulema myös reseptejä kerjätään paljon ja mielikuvitullesilla tavoilla.

Usein ajatellaan, että me t-huollossa vihataan huumeongelmaisia, ei se niin ole. Itsellä löytyy empatiaa sairautta kohtaan, kunhan olisivat rehellisiä niin voisi hoitaa mahdollisimman hyvin.

Toisaalta monilla täällä on oikeasti asenne, että sairastuneella ihmisellä on vain löysä moraali ja nautinnonhalu & että se on oma valinta. Varmaan pystyn raskasta sairastuneena törmätä tämänlaisen vanhakantaisen asenteen omaaviin työntekijöihin.

Ja hei addiktit, valituksia saa ja pitääkin tehdä epäasiallisesta kohtelusta ! Mikään ei muutu muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään. 

Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti. 

Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.

Tuo on ihan keskeinen osa addiktiota (sitä tarkoitetaan sillä, että se on itsensä kieltävä sairaus). Addikti etsii aina ihmisiä joihin verrata itseään. Alkoholisti voi aina sanoa, että ei edes juo tiukkaa viinaa, tai käy töissä, tai juo vain viikonloppuisin, tai... Ja samoin huumeiden kanssa ne on ne subua vetävät, suoneen vetävät, ym jotka on nistejä. Ihmiset jopa joskus hakeutuu sellaiseen seuraan jossa muut juo/käyttää enemmän/rajummin jotta itse voi tuntea paremmuutta.

Se mahdollistaa oman ongelman kieltämisen ja haitallisen elämän jatkamisen.

Olen mietiskellyt tällaista itsekin omalla kohdallani, kun seuraani hakeutuu vain päihdeongelmaisia ja minähän hyysään ja jaksan ymmärtää.

Itse en käytä muuta kuin alkoa, ja sitä aivan liikaa 50 kiloiseksi naiseksi. Tosin, musta ei ole sinällään vaikea olla ilmankaan, keksin tekemistä mm urheilun ja käsitöiden parissa ja huomaan selvinä kausina kaikki selvyyden hyödyt.

Nykyiseni juo useammin, tosin pienempiä annoksia kuin itse. Käyttää pilveä melkein päivittäin ja tuntuu olevan äkäinen ja odottavan että pääsee vetämään muutakin, jota on tehnyt tietåmättäni, koska heti alkuun tein selväksi etten halua seurustella ikinä nstin kanssa.

Hänelle on tärkeä korostaa, ettei ainakaan käytä suonensisäisäisiä ja yrittää olla juomatta raakoja, mulle rähjää alkoholin käytöstä ja kuitenkin kun koetan olla juomatta, niin yrittää saada mut juomaan.

Olen tässä pähkäillytkin, että onko joku juttu saada mut ns alemmalle tasolle, jotta voi tuntea ylemmyyttä ja olla itse muuttumatta?

Mitäköhän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?

Aika selvältähän tuo vaikuttaa, että hän koettaa saada sinun ongelmasi isommalta kuin omansa, mutta se ei kuitenkaan kummankaan ongelmaa pienennä. Onko hänellä myös vahva kannabikseen liittyvä ideologia kuten monilla on, että sillä ei ole mitään haittoja alkoholiin verrattuna? Jolla peittävät sen tosiasian, että päivittäinen oma käyttö on riippuvuutta, sekä henkistä että fyysistä ja vaikuttaa elämään monin tavoin. 

Monet ihmiset elävät päihdeongelmaisina koko elämänsä, se on heidän elämäntapansa eikä sen pitäisi peittää heidän muuta persoonansa muilta eli minä lähtisin siitä, että jos mies haluaa käyttää kannabista päivittäin, niin minkä verran se sinua haittaa vai rakastatko häntä siitä huolimatta? Onko se ainoa ongelma, että sinun käyttösi kommentointi on hänen päihdesairautensa seurausta, voisitteko sopia, että jätätte toistenne päihteiden käytön kokonaan kommentoimatta ja keskitytte oman käyttönne miettimiseen (jos on tarvetta). Sellaisesta on turha riidellä, jos se kerran on vain päihdesairauden oire. 

Ja mitä tarkoitat hyysäämisellä? Elätätkö miestäsi? Minkä verran se häiritsee sinua, että hyysäät häntä vai onko elämänne hyvää hänen päihdeongelmastaan huolimatta. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa mikä sopii sinulle ja mitä elämältäsi haluat. Nämä ovat aivan valtavan kokoisia asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen, koko elämääsi: kenen kanssa haluat elää ja ketä rakastaa. Minä en ole sitä mieltä, että päihdeongelmaisen kanssa elämiseen olisi olemassa jotkut kaavat, joita kaikkien olisi hyvä noudattaa, vaan ihmissuhde on päihdeongelmasta huolimatta aina monimutkainen ja siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin päihteet. Jos mukana on väkivalta, on asia yksiselitteisempi, vaikka ei mitenkään helposti ratkaistavissa silloinkaan.

Juu, pilven käyttö (plus muuta) ihannoidaan ja selitetään, kuinka ne vain tarjoaa uusia kokemuksia (?) ja ovat haitattomia ja jopa jollain tavalla hyödyllisiä ja alkoholihan se on kaiken pahan aiheuttaja. En ole marmattanut ikinä päihteistä, ainoastaan sen tein seurustelun alussa tein hyvin vahvasti selväksi, etten muita huumeita suvaitse ja siirryn niiden tieltä itse jos haluaa pitää ne, johon suostui itse mutta selvästi ottaa päähän ja kaduttaa. Pilven poltonkin ymmärrän jotenkin rauhoittumisen kautta, itsellä paniikkäiriöön bentsot joita joudun satunnaisesti ottamaan. On myös muuten tuntunut katkeralta, kun mulla on lääkkeet ja hän ei niitä päihtelyjen takia saa. "Kaikki kiva kielletään". Miehellä on kaksisuuntainen ja tiedän ettei sovi yhteen mitenkään sairauden kanssa, mutta ikinä en ole syytellyt tai vaatinut, tietää kyllä itse.

Monesti on syyttänyt mua juomisesta, johon olen todennut että voin lopettaakin (ja jonka olen omatoimisesti tehnytkin jos on pahoittanut mielensä) mutta sit olen tylsä, menee pari viikkoa ja alkaa maanitella mua juomaan. Jos olen juomatta, niin en itse ole kokenut luopuvani yhtään mistään enkä todellakaan syyttänyt toista siitä että "tästäkin sun takia luovuin".

Jos on riitaa, niin miehelle se on syy ryypätä ja vetää mitä haluaa. Mulle se on vielä isompi syy olla selvinpäin, etten omalla toiminnallani enmpää vaikeuta asioita.

Juuri puhuin itsestäni ja sanoin etten halua olla lopun elämääni alko- ja bentsonarkkari itse, ja suuttui siitä kun koko että puhun hänestä, melkein kaikki aiheeseen liittyvä menee ihon alle.

Hyysäämisellä tarkoitan ainaista anteeksiantoa, vaikka kuinka olisin loukattu. Hyvän näkemistä toisessa ja loputonta auttamishalua ja empatiaa toista kohtaan. Ja tottahan rakasta autetaan. Aiemmin olen tullut mm pahoinpidellyksi ja miehet käyttäneet muutenkin hyväkseen. Olen jonkin sortin läheisriippuvainen ja sairastutan itseni suhteissa.

Kiitos pohdinnoistasi! :)

Olen itse nyt isojen kysymysten äärellä että pystynkö tätä katselemaan lopun elämääni vai yritänkö riuhtoa itseni irti vaikka se vaikeaa on ja mies on tosi rakas, vaikea laittaa itsensä etusijalle.

Kertomasi perusteella riitanne ja erimielisyytenne liittyvät pääasiassa siihen mitä ja kuinka usein kumpikin käyttää. Miehellä on tarve nähdä itsensä puhtaana, mutta sinä näet miten riippuvainen hän on päihteistä. Hän puolustaa omaa käyttöään ja pitää kenties sinua kurissa loukkaamalla ja tölvimällä. Tuollaisen takana on varmaan molemmilla erilaisia pelkoja, kuten pelko jättämisestä ja yksin jäämisestä ja monia muitakin. Kun ihminen pelkää ja puolustaa itseään (todellisen tai kuvitellun uhkan takia), hän hyökkää.

Luulisin, että nämä ovat aika keskeisiä asioita suhteissa missä käytetään eli elämä ja puheenaiheet pyörii käyttämisen ympärillä. Se vie tilan muilta asioilta, myös suhteen tärkeiltä asioilta kuten siltä millaisena näette kumpikin yhteisen tulevaisuutenne. On turvallista riidellä aina samoista asioista ja samoilla kaavoilla.

Jos olisin sinä, niin pitäisin tiukasti kiinni siitä ajatuksesta, että suhteenne loppuu, jos mies käyttää vahvempia aineita. Ja pyytäisin miestä lopettamaan täysin puheet siitä mitä kukakin käyttää ja milloin, jolloin näkisitte mitä tulee tilalle vain onko elämänne tosiasiassa käyttämisen ympärille kietoutuvaa täysin eli että se on isoin yhteinen asianne? Onko riittävästi yhteistä jatkoon? 

Tekopyhyys 5/5.

Kovasti arvostellaan miestä kun se arvostelee omaa päihteiden käyttöä ja yrittää asettaa itseään parempaan asemaan, mutta "suhde loppuu jos mies käyttää vahvempia aineita". Vahvempia aineita kuin alkoholi ei kovin montaa edes ole, se on ihan kovimmasta päästä. Ja vaikka suostuisikin ajattelemaan että esim amfetamiini on kovempi aine kuin viina, niin nyt onkin sitten OK jeesustella ylhäältä päin että sinä käytät vääriä aineita, minä olen parempi?

No moi. Olen tuon "arvostelun" kirjoittaja. En voi sille mitään, etten vaan pysty hyväksymään sitä ja tein sen miehelle selväksi heti alussa. Hän oli ihan vapaa lähtemään, mutta ei halunnut.

Selitätkö miksi mies esitti että asia on ihan ok? Sanoin myös etten halua kenenkään elämää rajoittaa ja jos hän sitä elämää haluaa niin mä väistyn suosiolla, mä ymmärrän jos ei halua eikä pysty luopumaan. En pakottanut, sanoin että se on mulle fine, mutta mulle se elämä olis liikaa, en vaan pysty. Miehelle olin absoluuttisen rehellinen myös juomisestani ja mt-ongelmistani ja kysyin että pystyykö elämään semmosen kanssa, jos tuntuu että ei niin ymmärrän, enkä siitä loukkaannu.

Itse juon toisinaan, kyllä, aivan liikaa, mutta kuten sanoin mulle ei ole ongelma olla ilmankaan ja jos miestä ei olis niin enpä joisi varmaan ollenkaan, tiedän olevani ihan tyytyväinen selvinpäinkin ja että alkoholi tekee paljon pahaa.

Sanoin myös, että aina kun mies on mulle pärähtänyt alkoholin käytöstäni, niin olen sen lopettanut siihen paikkaan ja todennut vaan ok, enkä ole kokenut sitä luopumisena mistään. Minä olen ymmärtänyt, että miehestä se tuntuu pahalta ja valinnut kumpi on tärkeämpää enkä ole nostanut asiasta meteliä. Ei mua edes kiinnosta juoda nykyään. Miehelle se ei sit kuitenkaan ole sopinut sekään.

Itse pidän sitä erilaisuutena, en kummankaan paremmuutena.

Jos kumppanini olisi vaikka kasvissyöjä, eikä pystyisi hyväksymään sekasyöjää, niin mäkin olisin valinnan edessä että käännynkö samaan kastiin vai ollaanko liian erilaisia ja annetaan olla. Tai eri uskontoa, fitness-tyyppi, mitä vaan. Mutta en esittäisi yhtä ja myöhemmin alan taas muuksi.

Musta itsestä tuntuu, että mies huijasi mut suhteeseen, eikä ollut rehellinen itsestään.

En mä tähän olisi lähtenyt jos olisin tiennyt että asia on hänelle niin tärkeä, hän valehteli ja nyt syyttää mua ja on katkera. Mielestäni se ei ole reilua. Miksi valehteli?

Kuulostatpa juurikin mieheltäni, hyvin samankaltaiset asiat olen kuullut aika sanasta sanaan. Ja sitten kun te vielä koette olevanne niin uniikkeja eikä saa verrata muihin samanlaisiin, se on kauhea loukkaus.

Jos toi on sun juttus niin se on sun juttus, mutta älä huijaa muita ja esitä muuta kuin olet. Se se väärin on.

Ai niin PS. Olen nyt ollut jonkun aikaa itse raittiina. Mies vain etääntyi ja loittoni, ja kävi tyytymättömämmäksi koko ajan ja keksi sit muusta riitaa, ihan kaikesta muusta kun ei voinut syyttää mua juomisesta.

Mielestäni elämämme oli tosi kivaa ja tasaista ja olin ihan uudestaan rakastunut, mutta hän eli ilmeisesti ihan eri todellisuutta, oli kaikesta äkäinen eikä mikään ollut hyvin.

Lopuksi itse valitsi huumeet ja alkoholin. Itse aloin taas mm urheilemaan ja aion jatkaa juomattomuutta. Harmittaa kyllä, rakastan sitä.

Oletko tyytyväinen?

Mieluummin itse olisin kuullut tän valinnan heti alkuun ja olisin sen hyväksynyt kyllä.

Unohdinko kertoa, että kolmesti huumepäissään pahoinpiteli mut, ei ihan kevyimmällä tavalla? Ja kerran oli hyppäämässä katolta ja joutui osastolle. Plus kolmesti ainakin soitin ambulanssin kun halusi tppaa itsensä. Poliiseja kun on useammin käynyt. Kerran puhui jotain hepreaa tuntitolkulla. Muutaman mainitakseni.

Mutta mähän olen vaan niin suvaitsematon ja jeesustelen ja pidän itseäni parempana, kun huumeethan on vaan niin tosi jees ja paljon turvallisempia kuin alkoholi, eikä niistä ole harmia kenellekään. Mä olen ollut sydän syrjällään ja kauhuissani moneen otteeseen miehen takia.

Mutta kiitos kirjoituksestasi.

Vau. Oisko aika lopettaa uhriutuminen ja lähteä tuosta suhteesta, jolla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Kyllä voi itsekusetus olla vahvana.

Ja usko mua, kun sanon etten ilkeilläkseni tätä kirjoita ja toivon sulle ihan todella kaikkea hyvää.