Lue keskustelun säännöt.
Päihdeongelmaiset naiset
23.08.2021 |
Heitä kohtaan ei monilta löydy myötätuntoa, täytyy myöntää omaltakin kohdalta näin, koska ajattelen asiaa lasten kannalta. Kova elämä tekee kovaksi, katkeraksi ja kenellekään muulle ei oikein ymmärrystä ole kuin itselle. Heihin kohdistuu paljon tuomitsemista, siis paljon enemmän kuin päihdeongelmaisiin miehiin. Ja lisäksi ovat tekemisissä ihan järkyttävien miesten kanssa. Omaisille tosi raskasta, saavat paljon kuraa niskaansa.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen joi salaa. Vuosia. Hän kuoli siihen lopulta. Erikoista siinä oli että kukaan ei tiennyt että hän joi. Tunnen hänen lapsensa läheisesti, he eivät koskaan huomanneet mitään. Hän oli pitänyt päiväkirjaa alkoholinkäytöstään, hän kärsi riippuvuudesta valtavasti ja tunsi häpeää. Kuoleman jälkeen vintiltä löytyi yli 1800 alkoholitölkkiä. Ne olivat alle kahden vuoden ajalta, näin pääteltiin. Viinipulloja löytyi runsaasti myös.
Aina sanotaan että juoppous ei pysy salassa ja kaikki muut kuin juoppo kyllä huomaavat että hän on juonut. Tämä ei monen tilansa tiedostavan alkoholiongelmaisen kanssa luultavasti pidä paikkaansa. Mm oma isäni joi, ei riehunut tai pelotellut mutta kyllä sen huomasi. Tästä läheisestä hänen kumppaninsa ei tiennyt että läheinen joi. Kaikki alkoholistit eivät ole pelottavia tai outoja, jos joku on vuosia juonut ei sitä tunnista edes oma perhe. Kukaan ei aavistanut tuollaista ongelmaa olevankaan.
Jos ulkonäkö tai käytös ei paljasta, hajua on vaikea peittää. Alkoholia juonut haisee alkoholilta. Meidän talossa hissi haisee, jos rapun alkkis on kulkenut sillä, haisee tuore tai vanha alkoholi.
Näin on, ja haisee vielä seuraavana aamunakin. Ja kyllä sen juomisen muustakin huomaa, se on valitettavasti itsepetosta, jos muuta kuvittelee, ellei sitten tosiaan elele hyvin pitkälti itsekseen eikä tapaa ketään. Jossain vaiheessa se diagnoosi kuitenkin tulee, kun sattuu tapaturmia ja terveys reistaa. Siihen voi tietysti mennä pitkäkin aika, jos kroppa on kestävä.
Riippuu vähän paljonko juo ja kauanko menee aikaa välissä. Itse pystyn ihan kevyesti juomaan illassa sen 10-13 annosta ja 8-9h kuluttua ei enää haise. Mistäkö tiedän, ettei haise? Koska olen käynyt tuossa kunnossa päihdekuntoutuksessa jossa hoito olisi loppunut saman tien jos se olisi haiskahtanutkaan.
Jos vetää pullon kirkasta ja lopettaa juomisen aamuneljältä niin toki se haisee seuraavana aamuna.
Mutta tässä on osa sitä ongelmaa. Ihmiset sanoo että tietää kyllä mistä on kyse, kun suvun häissä on se yksi rapajuoppo joka on jo kirkossa ihan kaatokunnossa. Sitten ajatellaan, että alkoholisti on tuollainen. Osalla on realistisempi näkemys, mutta se että spurgut haisee brenkulle ei tarkoita että kaikki alkoholistit haisee. Vähän vähemmän juova ei välttämättä haise jos ei ole juuri äsken juonut.
No eipä haise tietenkään eikä kukaan huomaa mitään ennen kuin ollaan ihan deekiksellä. Tämä tuntuu olevan yleinen näkemys kokemusasiantuntijoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen joi salaa. Vuosia. Hän kuoli siihen lopulta. Erikoista siinä oli että kukaan ei tiennyt että hän joi. Tunnen hänen lapsensa läheisesti, he eivät koskaan huomanneet mitään. Hän oli pitänyt päiväkirjaa alkoholinkäytöstään, hän kärsi riippuvuudesta valtavasti ja tunsi häpeää. Kuoleman jälkeen vintiltä löytyi yli 1800 alkoholitölkkiä. Ne olivat alle kahden vuoden ajalta, näin pääteltiin. Viinipulloja löytyi runsaasti myös.
Aina sanotaan että juoppous ei pysy salassa ja kaikki muut kuin juoppo kyllä huomaavat että hän on juonut. Tämä ei monen tilansa tiedostavan alkoholiongelmaisen kanssa luultavasti pidä paikkaansa. Mm oma isäni joi, ei riehunut tai pelotellut mutta kyllä sen huomasi. Tästä läheisestä hänen kumppaninsa ei tiennyt että läheinen joi. Kaikki alkoholistit eivät ole pelottavia tai outoja, jos joku on vuosia juonut ei sitä tunnista edes oma perhe. Kukaan ei aavistanut tuollaista ongelmaa olevankaan.
Jos yksin asuu niin 1800 tölkkiä vintillä ja viinapulloja voi piilotella, joten se on mahdollista, mutta tuollaisten määrien juominen ei jää perheenjäseniltä piiloon, vaikka alkoholisti itse kuvittelee niin.
Juuri kaltaisesi ihmiset ovat pihalla tästä aiheesta, toimit juuri kuten mainitsin eli jankkaat että kyllä muut huomaavat.
Läheiseni nimenomaan asui useamman perheenjäsenen kanssa, ja hänen elämänsä varrelta löytyi kymmeniä yksityiskohtaisia päiväkirjoja joissa hän käsitteli juomistaan. Hän joi jo kun hänen lapsensa olivat alakouluikäisiä, nyt he ovat aikuisia mutta tuo juominen jatkui koko heidän peruskouluaikansa. He eivät koskaan huomanneet mitään eikä tuo huominen näkynyt kumppanillekaan. Kumppani on ollut lähes täysin raitis koko ikänsä. Kyse ei ole tässä siitä mitä alkoholisti kuvitteli, vaan siitä että kukaan ei tiennyt että hän joi. Perhe oli aivan järkyttynyt näistä pullolöydöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen joi salaa. Vuosia. Hän kuoli siihen lopulta. Erikoista siinä oli että kukaan ei tiennyt että hän joi. Tunnen hänen lapsensa läheisesti, he eivät koskaan huomanneet mitään. Hän oli pitänyt päiväkirjaa alkoholinkäytöstään, hän kärsi riippuvuudesta valtavasti ja tunsi häpeää. Kuoleman jälkeen vintiltä löytyi yli 1800 alkoholitölkkiä. Ne olivat alle kahden vuoden ajalta, näin pääteltiin. Viinipulloja löytyi runsaasti myös.
Aina sanotaan että juoppous ei pysy salassa ja kaikki muut kuin juoppo kyllä huomaavat että hän on juonut. Tämä ei monen tilansa tiedostavan alkoholiongelmaisen kanssa luultavasti pidä paikkaansa. Mm oma isäni joi, ei riehunut tai pelotellut mutta kyllä sen huomasi. Tästä läheisestä hänen kumppaninsa ei tiennyt että läheinen joi. Kaikki alkoholistit eivät ole pelottavia tai outoja, jos joku on vuosia juonut ei sitä tunnista edes oma perhe. Kukaan ei aavistanut tuollaista ongelmaa olevankaan.
Jos ulkonäkö tai käytös ei paljasta, hajua on vaikea peittää. Alkoholia juonut haisee alkoholilta. Meidän talossa hissi haisee, jos rapun alkkis on kulkenut sillä, haisee tuore tai vanha alkoholi.
Näin on, ja haisee vielä seuraavana aamunakin. Ja kyllä sen juomisen muustakin huomaa, se on valitettavasti itsepetosta, jos muuta kuvittelee, ellei sitten tosiaan elele hyvin pitkälti itsekseen eikä tapaa ketään. Jossain vaiheessa se diagnoosi kuitenkin tulee, kun sattuu tapaturmia ja terveys reistaa. Siihen voi tietysti mennä pitkäkin aika, jos kroppa on kestävä.
Riippuu vähän paljonko juo ja kauanko menee aikaa välissä. Itse pystyn ihan kevyesti juomaan illassa sen 10-13 annosta ja 8-9h kuluttua ei enää haise. Mistäkö tiedän, ettei haise? Koska olen käynyt tuossa kunnossa päihdekuntoutuksessa jossa hoito olisi loppunut saman tien jos se olisi haiskahtanutkaan.
Jos vetää pullon kirkasta ja lopettaa juomisen aamuneljältä niin toki se haisee seuraavana aamuna.
Mutta tässä on osa sitä ongelmaa. Ihmiset sanoo että tietää kyllä mistä on kyse, kun suvun häissä on se yksi rapajuoppo joka on jo kirkossa ihan kaatokunnossa. Sitten ajatellaan, että alkoholisti on tuollainen. Osalla on realistisempi näkemys, mutta se että spurgut haisee brenkulle ei tarkoita että kaikki alkoholistit haisee. Vähän vähemmän juova ei välttämättä haise jos ei ole juuri äsken juonut.
No eipä haise tietenkään eikä kukaan huomaa mitään ennen kuin ollaan ihan deekiksellä. Tämä tuntuu olevan yleinen näkemys kokemusasiantuntijoilla.
Te väheksytte alkoholisteja niin monella tavalla. Todella moni juo niin ettei kukaan tiedä. Minulla oli asiakkaana henkilö joka haki vuosia lapsensa humalassa päiväkodista. Kukaan ei huomannut mitään. Hän saattoi juoda koko päivän lapsen ollessa hoidossa. Täysin muiden vanhempien tavoin haki lapsensa, kukaan henkilökunnasta ei huomannut mitään. Hän käytti lasta humalassa ja krapulassa neuvolassa ja kävi myös töissä. Mikään taho ei huomannut mitään ennenkun hän sai haimatulehduksen ja joutui sairaalaan viikoiksi. Tällaisia ihmisiä on paljon. Te hahmotatte vain räikeimmät tapaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen joi salaa. Vuosia. Hän kuoli siihen lopulta. Erikoista siinä oli että kukaan ei tiennyt että hän joi. Tunnen hänen lapsensa läheisesti, he eivät koskaan huomanneet mitään. Hän oli pitänyt päiväkirjaa alkoholinkäytöstään, hän kärsi riippuvuudesta valtavasti ja tunsi häpeää. Kuoleman jälkeen vintiltä löytyi yli 1800 alkoholitölkkiä. Ne olivat alle kahden vuoden ajalta, näin pääteltiin. Viinipulloja löytyi runsaasti myös.
Aina sanotaan että juoppous ei pysy salassa ja kaikki muut kuin juoppo kyllä huomaavat että hän on juonut. Tämä ei monen tilansa tiedostavan alkoholiongelmaisen kanssa luultavasti pidä paikkaansa. Mm oma isäni joi, ei riehunut tai pelotellut mutta kyllä sen huomasi. Tästä läheisestä hänen kumppaninsa ei tiennyt että läheinen joi. Kaikki alkoholistit eivät ole pelottavia tai outoja, jos joku on vuosia juonut ei sitä tunnista edes oma perhe. Kukaan ei aavistanut tuollaista ongelmaa olevankaan.
Jos ulkonäkö tai käytös ei paljasta, hajua on vaikea peittää. Alkoholia juonut haisee alkoholilta. Meidän talossa hissi haisee, jos rapun alkkis on kulkenut sillä, haisee tuore tai vanha alkoholi.
Näin on, ja haisee vielä seuraavana aamunakin. Ja kyllä sen juomisen muustakin huomaa, se on valitettavasti itsepetosta, jos muuta kuvittelee, ellei sitten tosiaan elele hyvin pitkälti itsekseen eikä tapaa ketään. Jossain vaiheessa se diagnoosi kuitenkin tulee, kun sattuu tapaturmia ja terveys reistaa. Siihen voi tietysti mennä pitkäkin aika, jos kroppa on kestävä.
Riippuu vähän paljonko juo ja kauanko menee aikaa välissä. Itse pystyn ihan kevyesti juomaan illassa sen 10-13 annosta ja 8-9h kuluttua ei enää haise. Mistäkö tiedän, ettei haise? Koska olen käynyt tuossa kunnossa päihdekuntoutuksessa jossa hoito olisi loppunut saman tien jos se olisi haiskahtanutkaan.
Jos vetää pullon kirkasta ja lopettaa juomisen aamuneljältä niin toki se haisee seuraavana aamuna.
Mutta tässä on osa sitä ongelmaa. Ihmiset sanoo että tietää kyllä mistä on kyse, kun suvun häissä on se yksi rapajuoppo joka on jo kirkossa ihan kaatokunnossa. Sitten ajatellaan, että alkoholisti on tuollainen. Osalla on realistisempi näkemys, mutta se että spurgut haisee brenkulle ei tarkoita että kaikki alkoholistit haisee. Vähän vähemmän juova ei välttämättä haise jos ei ole juuri äsken juonut.
No eipä haise tietenkään eikä kukaan huomaa mitään ennen kuin ollaan ihan deekiksellä. Tämä tuntuu olevan yleinen näkemys kokemusasiantuntijoilla.
Miksei ole mitään välimuotoja vaan aina ääripäät? Joko 'alkoholisti haisee aina' tai 'kukaan ei huomaa mitään'. Totuus on välimaastossa. Läheiset kyllä havahtuu siihen että toinen on alkoholisti keskimäärin aikaisemmin mitä juoppo itse luulee, mutta aika moni pystyy sen kuitenkin yllättävän pitkään salaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen joi salaa. Vuosia. Hän kuoli siihen lopulta. Erikoista siinä oli että kukaan ei tiennyt että hän joi. Tunnen hänen lapsensa läheisesti, he eivät koskaan huomanneet mitään. Hän oli pitänyt päiväkirjaa alkoholinkäytöstään, hän kärsi riippuvuudesta valtavasti ja tunsi häpeää. Kuoleman jälkeen vintiltä löytyi yli 1800 alkoholitölkkiä. Ne olivat alle kahden vuoden ajalta, näin pääteltiin. Viinipulloja löytyi runsaasti myös.
Aina sanotaan että juoppous ei pysy salassa ja kaikki muut kuin juoppo kyllä huomaavat että hän on juonut. Tämä ei monen tilansa tiedostavan alkoholiongelmaisen kanssa luultavasti pidä paikkaansa. Mm oma isäni joi, ei riehunut tai pelotellut mutta kyllä sen huomasi. Tästä läheisestä hänen kumppaninsa ei tiennyt että läheinen joi. Kaikki alkoholistit eivät ole pelottavia tai outoja, jos joku on vuosia juonut ei sitä tunnista edes oma perhe. Kukaan ei aavistanut tuollaista ongelmaa olevankaan.
Jos ulkonäkö tai käytös ei paljasta, hajua on vaikea peittää. Alkoholia juonut haisee alkoholilta. Meidän talossa hissi haisee, jos rapun alkkis on kulkenut sillä, haisee tuore tai vanha alkoholi.
Näin on, ja haisee vielä seuraavana aamunakin. Ja kyllä sen juomisen muustakin huomaa, se on valitettavasti itsepetosta, jos muuta kuvittelee, ellei sitten tosiaan elele hyvin pitkälti itsekseen eikä tapaa ketään. Jossain vaiheessa se diagnoosi kuitenkin tulee, kun sattuu tapaturmia ja terveys reistaa. Siihen voi tietysti mennä pitkäkin aika, jos kroppa on kestävä.
Riippuu vähän paljonko juo ja kauanko menee aikaa välissä. Itse pystyn ihan kevyesti juomaan illassa sen 10-13 annosta ja 8-9h kuluttua ei enää haise. Mistäkö tiedän, ettei haise? Koska olen käynyt tuossa kunnossa päihdekuntoutuksessa jossa hoito olisi loppunut saman tien jos se olisi haiskahtanutkaan.
Jos vetää pullon kirkasta ja lopettaa juomisen aamuneljältä niin toki se haisee seuraavana aamuna.
Mutta tässä on osa sitä ongelmaa. Ihmiset sanoo että tietää kyllä mistä on kyse, kun suvun häissä on se yksi rapajuoppo joka on jo kirkossa ihan kaatokunnossa. Sitten ajatellaan, että alkoholisti on tuollainen. Osalla on realistisempi näkemys, mutta se että spurgut haisee brenkulle ei tarkoita että kaikki alkoholistit haisee. Vähän vähemmän juova ei välttämättä haise jos ei ole juuri äsken juonut.
No eipä haise tietenkään eikä kukaan huomaa mitään ennen kuin ollaan ihan deekiksellä. Tämä tuntuu olevan yleinen näkemys kokemusasiantuntijoilla.
Te väheksytte alkoholisteja niin monella tavalla. Todella moni juo niin ettei kukaan tiedä. Minulla oli asiakkaana henkilö joka haki vuosia lapsensa humalassa päiväkodista. Kukaan ei huomannut mitään. Hän saattoi juoda koko päivän lapsen ollessa hoidossa. Täysin muiden vanhempien tavoin haki lapsensa, kukaan henkilökunnasta ei huomannut mitään. Hän käytti lasta humalassa ja krapulassa neuvolassa ja kävi myös töissä. Mikään taho ei huomannut mitään ennenkun hän sai haimatulehduksen ja joutui sairaalaan viikoiksi. Tällaisia ihmisiä on paljon. Te hahmotatte vain räikeimmät tapaukset.
Mikä pointti sen jankkaamisessa on, että kukaan ei huomaa? Kerrohan. Kun se ei asiaa muuta millään tavalla. Onko todistelulla tarkoitus osoittaa, että ne joista ei huomata ovat jotenkin parempia ja hienostuneempia alkoholisteja kuin ne, joiden käyttäytyminen on räikeää ja näkyvää? Vai mikä tässä on pointtina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen joi salaa. Vuosia. Hän kuoli siihen lopulta. Erikoista siinä oli että kukaan ei tiennyt että hän joi. Tunnen hänen lapsensa läheisesti, he eivät koskaan huomanneet mitään. Hän oli pitänyt päiväkirjaa alkoholinkäytöstään, hän kärsi riippuvuudesta valtavasti ja tunsi häpeää. Kuoleman jälkeen vintiltä löytyi yli 1800 alkoholitölkkiä. Ne olivat alle kahden vuoden ajalta, näin pääteltiin. Viinipulloja löytyi runsaasti myös.
Aina sanotaan että juoppous ei pysy salassa ja kaikki muut kuin juoppo kyllä huomaavat että hän on juonut. Tämä ei monen tilansa tiedostavan alkoholiongelmaisen kanssa luultavasti pidä paikkaansa. Mm oma isäni joi, ei riehunut tai pelotellut mutta kyllä sen huomasi. Tästä läheisestä hänen kumppaninsa ei tiennyt että läheinen joi. Kaikki alkoholistit eivät ole pelottavia tai outoja, jos joku on vuosia juonut ei sitä tunnista edes oma perhe. Kukaan ei aavistanut tuollaista ongelmaa olevankaan.
Jos ulkonäkö tai käytös ei paljasta, hajua on vaikea peittää. Alkoholia juonut haisee alkoholilta. Meidän talossa hissi haisee, jos rapun alkkis on kulkenut sillä, haisee tuore tai vanha alkoholi.
Näin on, ja haisee vielä seuraavana aamunakin. Ja kyllä sen juomisen muustakin huomaa, se on valitettavasti itsepetosta, jos muuta kuvittelee, ellei sitten tosiaan elele hyvin pitkälti itsekseen eikä tapaa ketään. Jossain vaiheessa se diagnoosi kuitenkin tulee, kun sattuu tapaturmia ja terveys reistaa. Siihen voi tietysti mennä pitkäkin aika, jos kroppa on kestävä.
Riippuu vähän paljonko juo ja kauanko menee aikaa välissä. Itse pystyn ihan kevyesti juomaan illassa sen 10-13 annosta ja 8-9h kuluttua ei enää haise. Mistäkö tiedän, ettei haise? Koska olen käynyt tuossa kunnossa päihdekuntoutuksessa jossa hoito olisi loppunut saman tien jos se olisi haiskahtanutkaan.
Jos vetää pullon kirkasta ja lopettaa juomisen aamuneljältä niin toki se haisee seuraavana aamuna.
Mutta tässä on osa sitä ongelmaa. Ihmiset sanoo että tietää kyllä mistä on kyse, kun suvun häissä on se yksi rapajuoppo joka on jo kirkossa ihan kaatokunnossa. Sitten ajatellaan, että alkoholisti on tuollainen. Osalla on realistisempi näkemys, mutta se että spurgut haisee brenkulle ei tarkoita että kaikki alkoholistit haisee. Vähän vähemmän juova ei välttämättä haise jos ei ole juuri äsken juonut.
No eipä haise tietenkään eikä kukaan huomaa mitään ennen kuin ollaan ihan deekiksellä. Tämä tuntuu olevan yleinen näkemys kokemusasiantuntijoilla.
Miksei ole mitään välimuotoja vaan aina ääripäät? Joko 'alkoholisti haisee aina' tai 'kukaan ei huomaa mitään'. Totuus on välimaastossa. Läheiset kyllä havahtuu siihen että toinen on alkoholisti keskimäärin aikaisemmin mitä juoppo itse luulee, mutta aika moni pystyy sen kuitenkin yllättävän pitkään salaamaan.
Aivan. Joku huomaa, joku ei, outoa jankkausta aiheesta, joka on epäolennainen itse asian kannalta.
Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään.
Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta kirjoitti:
Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Hae apua. Et sinä sitä bentsolääkitystä tarvitse. Ne menettää säännöllisessä käytössä tehonsa eikä tee enää muuta kuin poista vieroitusoireet. Ne tuntuu siltä että niitä tarviis mutta se johtuu tällä hetkellä ainoastaan koukusta - samalla tavalla kokisit tarvitsevasi niitä vaikka ei mitään diagnoosia olisikaan, jos yrittäisit lopettaa. Reflojen jälkeen ilman ryynejä sulla olis sama olo ku tällä hetkellä niitä syödessä.
Niitä bentsoja saa sitä paitsi tarvittaessa kyllä kadultakin.
Söin itse 10v reseptillä sekä pimeästi hankittuja, ja ajattelin samoin. Vedin överit ja jouduin teholle ja sitten alettiin purkamaan lääkitystä. Sen jälkeen en ole halunnut koskeakaan.
T toinen nisti, vähän päälle 30 ja vähän yli vuoden nyt puhtaana. Kävin hoidossa.
Jään pureskelemaan sanojasi, niistä on apua & olet varmaankin oikeassa. Subukoukusta tiedän, että voin vierottautua, jos vaan teen töitä sen eteen ja kestän reflat & himot.
Mut ne pelkotilat on jotain aivan kamalaa mitä oon kokenut 14v asti (aloin käyttämäänkin, koska se oli ainoo tie unohtaa, saada lohtua ja hengähtää) mulle määrättiin ennenkuin t-huolto sai mun huumeongelmasta tietää vahvoja bentsoja lääkitykseksi niihin tiloihin ja kohtauksiin, kun mikään muu ei auttanut ja sillon vielä mun muu riippuvuus ei ollut niin paha - en käyttänyt mitään douppia päivittäin vaikkakin oli rakastunut subuun jo sillon, mä yritin traumaterapiaa ja yritin rajoittaa käyttöä ja etsiä muita ratkaisuja; mä pelkäsin et tipahdan pohjalle ja niinhä tipahdinkin sit (vaikken tuolla sekoile ja mun kaverit, perhe tai esim. Naapurit ei tiiä et oon nisti, niin oon tosi pohjalla. Voi olla todella pohjalla ja peittää sen hyvin, käydä jopa töissä mut silti tanssia kuoleman kanssa nuoralla joka päivä.)
Mut tottakai ne vedettiin pois kun mun tilanne paljastu. Tiedät varmasti, et Suomessa niitä ei helposti määrätä, etenkään pidemmäksi aikaa, kovin nuorelle & vahvoja, joten syytä sille oli. Mua pelottaakin toipumisessa eniten se, et miten sit handlaan traumaperäiset hirvittävät oireet, se mua pelottaa niin paljon. Mut oikeassa oot, että jos niitä on pakko saada niitä saa kadultakin ja voihan olla, että jos menisin k-hoitoon/12-askeleen hoitoon mulle annettaisiin mielenterveydellisistä syistä ne bentsot kuitenkin.
Tiedän, että kuulostaa tosi siltä et oon niin kiellossa ja keksin tekosyitä Mut mä en voi ees kuvailla niitä pelkotiloja, takaumia ja dissosiaatiokohtauksia. Niiden kans on ihan kamalaa elää.
Ei sellanen oo elämää, ei tällänen oo elämää, onkohan mulle enää elämää? Anteeks kaikki lukijat et meni synkäksi mutta tätä se on olla nisti. Ei oo hauskaa ei, enkä kellekään soisi tätä kohtaloa, en pahimmalle vihamiehellenikään.
Mut mä halusin sano sinulle selviytyjä, että mahtavaa!💪👏 Olen niin onnellinen puolestasi. Olet tehnyt ison työn, sulla on toivoa, tulevaisuus kaikki sun edessä, kun lähdit toipumaan. Jouduit käymään raskaan kautta mutta se herätti sinut. Ihana asia, ihana kuulla, että et koskisi enää pitkällä tikullakaan bentsoihin. Oot sä kylä aikamoinen. Saat olla ylpeä itsestäsi. Ja vielä jaksat antaa ohjeita ja sydämen sanoja toiselle, joka vielä täällä rämpii.🌻
Tarinasi on lohdullinen. Onneksi selvisit siitä helvetistä, tästä helvetistä. Olet toipumisen tiellä nyt ja rukoilen sekä uskon, että sillä pysyt - kuulostat siltä, että todella haluat pysyä ja siitähän se lopulta onkin kiinni kun selviää pahimpien hetkien yli.
Voimaa sinulle sisko (tai veli). Kiitos, kun koitit puhua minulle järkeä ja vetästä ylös täältä.❤
Kumpa pääsisinkin. Mutta on myös hyvin todennäköistä että en pääse. Aika harvat lopulta täältä selviää ja kuolema kolkuttaa ovea niin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on alkoholisti ja kokemani lapsuuden jälkeen ei ole mitään sympatiaa yhtäkään päihdeongelmaista kohtaan sukupuolesta riippumatta.
Monelle läheiselle päihdeongelmaisen kuolema on helpotus.
Totta. Ja onhan se ongelmaisellekin monesti helpotus, kun on niin sairas.
Olishan se mulle ainakin eittämättä. Silti kirpaisee vähän lukea noi teidän ajatukset munlaisista.
Kellekään toiselle en sitä lähtis toivomaan kyllä tai noin ajattelemaan muista saman sairauden kanssa painivista kuin minäkin, jotkut toipuu addiktiosairaudesta ja tekee paljon hyvääkin tässä maailmassa sairaudet ollessa aktiivinenkin tai toipumisessa kiinni ollessaan. Aika kylmästi sanottu.
T:se, joka täällä kertonut olevansa nisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin koskettavaa, kun tuette toisianne. Jokainen on arvokas. Myös narkomaani.
Kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on alkoholisti ja kokemani lapsuuden jälkeen ei ole mitään sympatiaa yhtäkään päihdeongelmaista kohtaan sukupuolesta riippumatta.
Monelle läheiselle päihdeongelmaisen kuolema on helpotus.
Totta. Ja onhan se ongelmaisellekin monesti helpotus, kun on niin sairas.
Olishan se mulle ainakin eittämättä. Silti kirpaisee vähän lukea noi teidän ajatukset munlaisista.
Kellekään toiselle en sitä lähtis toivomaan kyllä tai noin ajattelemaan muista saman sairauden kanssa painivista kuin minäkin, jotkut toipuu addiktiosairaudesta ja tekee paljon hyvääkin tässä maailmassa sairaudet ollessa aktiivinenkin tai toipumisessa kiinni ollessaan. Aika kylmästi sanottu.T:se, joka täällä kertonut olevansa nisti
Minä en tulkinnut tuota viestiä siten, että olisi toivottu kenenkään kuolevan, vaan puhuttiin helpotuksesta, kun se odotettavissa oleva tapahtuu monien kärsimysten jälkeen kuten muissakin vakavissa ja kuolemaan johtavissa sairauksissa. Nuoren ihmisen kohdalla se on tietysti aina traagista siitä huolimatta. Jos oman vanhemman kanssa on aina ollut hyvin vaikeaa päihdeongelman takia ja on aina siitä saanut kärsiä, niin on ymmärrettävää, että siihen kaikkeen on väsynyt. Sellaisen ilmaisuna tuon luin.
En siten, etteikö jokaisen elämällä olisi merkitystä tai että toisen elämä olisi arvokkaampi kuin toisen. Kaikilla on omat muistonsa vainajasta, josta näkyvät hänen elämänsä ja persoonansa eri puolet ja myös muistelijan oma persoona. Mitään yhtä totuutta ei kenenkään elämästä ja kuolemasta ole, vaikka elämän faktat asettavatkin tietyt raamit. Jokaisella on kuolema edessä eikä sen päivämäärää tiedä kukaan, sikäli omalla tai muiden kuolemalla ei eläessä vielä ole merkitystä, vaan se on oman elämän pohdiskelua. Kun aika tulee, niin se tulee, niin päihdeongelmaiselle kuin meille muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen joi salaa. Vuosia. Hän kuoli siihen lopulta. Erikoista siinä oli että kukaan ei tiennyt että hän joi. Tunnen hänen lapsensa läheisesti, he eivät koskaan huomanneet mitään. Hän oli pitänyt päiväkirjaa alkoholinkäytöstään, hän kärsi riippuvuudesta valtavasti ja tunsi häpeää. Kuoleman jälkeen vintiltä löytyi yli 1800 alkoholitölkkiä. Ne olivat alle kahden vuoden ajalta, näin pääteltiin. Viinipulloja löytyi runsaasti myös.
Aina sanotaan että juoppous ei pysy salassa ja kaikki muut kuin juoppo kyllä huomaavat että hän on juonut. Tämä ei monen tilansa tiedostavan alkoholiongelmaisen kanssa luultavasti pidä paikkaansa. Mm oma isäni joi, ei riehunut tai pelotellut mutta kyllä sen huomasi. Tästä läheisestä hänen kumppaninsa ei tiennyt että läheinen joi. Kaikki alkoholistit eivät ole pelottavia tai outoja, jos joku on vuosia juonut ei sitä tunnista edes oma perhe. Kukaan ei aavistanut tuollaista ongelmaa olevankaan.
Jos ulkonäkö tai käytös ei paljasta, hajua on vaikea peittää. Alkoholia juonut haisee alkoholilta. Meidän talossa hissi haisee, jos rapun alkkis on kulkenut sillä, haisee tuore tai vanha alkoholi.
Näin on, ja haisee vielä seuraavana aamunakin. Ja kyllä sen juomisen muustakin huomaa, se on valitettavasti itsepetosta, jos muuta kuvittelee, ellei sitten tosiaan elele hyvin pitkälti itsekseen eikä tapaa ketään. Jossain vaiheessa se diagnoosi kuitenkin tulee, kun sattuu tapaturmia ja terveys reistaa. Siihen voi tietysti mennä pitkäkin aika, jos kroppa on kestävä.
Riippuu vähän paljonko juo ja kauanko menee aikaa välissä. Itse pystyn ihan kevyesti juomaan illassa sen 10-13 annosta ja 8-9h kuluttua ei enää haise. Mistäkö tiedän, ettei haise? Koska olen käynyt tuossa kunnossa päihdekuntoutuksessa jossa hoito olisi loppunut saman tien jos se olisi haiskahtanutkaan.
Jos vetää pullon kirkasta ja lopettaa juomisen aamuneljältä niin toki se haisee seuraavana aamuna.
Mutta tässä on osa sitä ongelmaa. Ihmiset sanoo että tietää kyllä mistä on kyse, kun suvun häissä on se yksi rapajuoppo joka on jo kirkossa ihan kaatokunnossa. Sitten ajatellaan, että alkoholisti on tuollainen. Osalla on realistisempi näkemys, mutta se että spurgut haisee brenkulle ei tarkoita että kaikki alkoholistit haisee. Vähän vähemmän juova ei välttämättä haise jos ei ole juuri äsken juonut.
No eipä haise tietenkään eikä kukaan huomaa mitään ennen kuin ollaan ihan deekiksellä. Tämä tuntuu olevan yleinen näkemys kokemusasiantuntijoilla.
Te väheksytte alkoholisteja niin monella tavalla. Todella moni juo niin ettei kukaan tiedä. Minulla oli asiakkaana henkilö joka haki vuosia lapsensa humalassa päiväkodista. Kukaan ei huomannut mitään. Hän saattoi juoda koko päivän lapsen ollessa hoidossa. Täysin muiden vanhempien tavoin haki lapsensa, kukaan henkilökunnasta ei huomannut mitään. Hän käytti lasta humalassa ja krapulassa neuvolassa ja kävi myös töissä. Mikään taho ei huomannut mitään ennenkun hän sai haimatulehduksen ja joutui sairaalaan viikoiksi. Tällaisia ihmisiä on paljon. Te hahmotatte vain räikeimmät tapaukset.
Ehkäpä eivät olleet huomaavinaan. Hankalaa ja aikaavievää sekaantua toisen asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen joi salaa. Vuosia. Hän kuoli siihen lopulta. Erikoista siinä oli että kukaan ei tiennyt että hän joi. Tunnen hänen lapsensa läheisesti, he eivät koskaan huomanneet mitään. Hän oli pitänyt päiväkirjaa alkoholinkäytöstään, hän kärsi riippuvuudesta valtavasti ja tunsi häpeää. Kuoleman jälkeen vintiltä löytyi yli 1800 alkoholitölkkiä. Ne olivat alle kahden vuoden ajalta, näin pääteltiin. Viinipulloja löytyi runsaasti myös.
Aina sanotaan että juoppous ei pysy salassa ja kaikki muut kuin juoppo kyllä huomaavat että hän on juonut. Tämä ei monen tilansa tiedostavan alkoholiongelmaisen kanssa luultavasti pidä paikkaansa. Mm oma isäni joi, ei riehunut tai pelotellut mutta kyllä sen huomasi. Tästä läheisestä hänen kumppaninsa ei tiennyt että läheinen joi. Kaikki alkoholistit eivät ole pelottavia tai outoja, jos joku on vuosia juonut ei sitä tunnista edes oma perhe. Kukaan ei aavistanut tuollaista ongelmaa olevankaan.
Jos ulkonäkö tai käytös ei paljasta, hajua on vaikea peittää. Alkoholia juonut haisee alkoholilta. Meidän talossa hissi haisee, jos rapun alkkis on kulkenut sillä, haisee tuore tai vanha alkoholi.
Näin on, ja haisee vielä seuraavana aamunakin. Ja kyllä sen juomisen muustakin huomaa, se on valitettavasti itsepetosta, jos muuta kuvittelee, ellei sitten tosiaan elele hyvin pitkälti itsekseen eikä tapaa ketään. Jossain vaiheessa se diagnoosi kuitenkin tulee, kun sattuu tapaturmia ja terveys reistaa. Siihen voi tietysti mennä pitkäkin aika, jos kroppa on kestävä.
Riippuu vähän paljonko juo ja kauanko menee aikaa välissä. Itse pystyn ihan kevyesti juomaan illassa sen 10-13 annosta ja 8-9h kuluttua ei enää haise. Mistäkö tiedän, ettei haise? Koska olen käynyt tuossa kunnossa päihdekuntoutuksessa jossa hoito olisi loppunut saman tien jos se olisi haiskahtanutkaan.
Jos vetää pullon kirkasta ja lopettaa juomisen aamuneljältä niin toki se haisee seuraavana aamuna.
Mutta tässä on osa sitä ongelmaa. Ihmiset sanoo että tietää kyllä mistä on kyse, kun suvun häissä on se yksi rapajuoppo joka on jo kirkossa ihan kaatokunnossa. Sitten ajatellaan, että alkoholisti on tuollainen. Osalla on realistisempi näkemys, mutta se että spurgut haisee brenkulle ei tarkoita että kaikki alkoholistit haisee. Vähän vähemmän juova ei välttämättä haise jos ei ole juuri äsken juonut.
No eipä haise tietenkään eikä kukaan huomaa mitään ennen kuin ollaan ihan deekiksellä. Tämä tuntuu olevan yleinen näkemys kokemusasiantuntijoilla.
Te väheksytte alkoholisteja niin monella tavalla. Todella moni juo niin ettei kukaan tiedä. Minulla oli asiakkaana henkilö joka haki vuosia lapsensa humalassa päiväkodista. Kukaan ei huomannut mitään. Hän saattoi juoda koko päivän lapsen ollessa hoidossa. Täysin muiden vanhempien tavoin haki lapsensa, kukaan henkilökunnasta ei huomannut mitään. Hän käytti lasta humalassa ja krapulassa neuvolassa ja kävi myös töissä. Mikään taho ei huomannut mitään ennenkun hän sai haimatulehduksen ja joutui sairaalaan viikoiksi. Tällaisia ihmisiä on paljon. Te hahmotatte vain räikeimmät tapaukset.
Ehkäpä eivät olleet huomaavinaan. Hankalaa ja aikaavievää sekaantua toisen asioihin.
Totta, on helpompi olla sekaantumatta muiden asioihin eivätkä ne muiden juomiset muita niin kiinnostakaan. Läheisiä vain ja viranomaisia ja lääkäriä mahdollisesti viran puolesta. Kukaan ei huomaa voi käytännössä tarkoittaa sitäkin, ettei kukaan ole välittänyt. Silloinhan ongelman peittely on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päihdeongelmaisten naisten kannattaisi matkustaa saman tien Afganistaniin. Siellä saa maistaa talebaanon keppiä joka vie mielestä päihteet ja muun hapatuksen. Kabulin muotihuoneiden asuvinkit ovat myös varsin sopivia sidukan turvottamalle ruholle.
Alkoholistinaiset ovat aika usein laihoja, ainakin siellä loppupäässä "uraa".
Laihoja? Alkoholissa on tosi paljon kaloreita.
Monet alkoholiin liittyvät sairaudet kuten haimatulehdus aiheuttaa ripulia ja vatsakipuja on jatkuvasti, joten eivät pysty syömään.
Haimatulehdus aiheuttaa ripulia. Onko siis kaikki ripuloivat henkilöt haimatulehduksen kourissa.
Yksi täällä valisti naisille tulevan alkoholista sydänsairaus. Että kumpi on oikein?
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään.
Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti.
Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.
Kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat.
Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.
"Omapa on valinta".
Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin."Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"
Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.
Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.
En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
❤🙇♀️, t. "Äiti" (Minulla on 30 v tytär. )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella päihdeongelmaisilla on ilmeisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, missä omaa paremmuutta yritetään korostaa sen avulla, että asiat ovat kunnossa ja kukaan ei huomaa mitään.
Mutta kun kaikki alkoholistit, narkomaanit ja muut ovat joskus olleet niitä viihdekäyttäjiä, kunnes käyttö etenee. Ei tietenkään onneksi kaikilla, vaan jää siihen vaiheeseen, että pystyy säilyttämään merkittävän osan ns. normaalielämästä. Sehän onnistuu vain, jos on jonkin verran resursseja mitä huono-osaisimmilla ei ole. Ne huono-osaiset, köyhät päihdeongelmaiset suistuvat aikaisemmin, mutta ei se heistä yhtään huonompia tee. Heillä vain oli heikommat kortit, ehkä jo geneettisesti.
Alkoholisteille on hirmuisen tärkeää, että joku on pahempi juoppo kuin itse. Huumeita käyttävien mielestä suonensisäisesti käyttävät vasta ovat nistejä, muut kai jotain viihdekäyttäjiä mukamas. Eli joku absurdi sisäinen paremmuusluokitus tosiaan on.
Itsepetosta. Toista huonompana pitäminen ei tee itsestä parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena naapurustossa asui alkoholisoitunut hienostorouva jolla oli pienet lapset. Lapset oli ihan heitteillä kun hän huiteli missä sattuu. Räyhäsi ja kiroili kenelle sattuu, puhui rivouksia aina. Hän oli minusta pienenä ihan hirveä ja pelottava, kuin joku demoni. Heillä oli uima-altaat ja kaikki mutta ei tehnyt mieli mennä katsomaan rouvan temmellyksiä.
Elämä oli antanut hänelle ihan hyvät kortit, itse pilasi elämänsä.
Mistä tiedät millaiset kortit sille oli annettu? Ei uima-allas poista sitä tuskaa, jos sua on vaikka koko lapsuus hyväksikäytetty.
ei kannata ottaa hyväksikäytettyä. Ne ovat henkisesti pilalla
Paitsi että jotkut pystyy kääntämään negatiiviset kokemukset voimavaraksi ja pärjäävät siten elämässä keskivertoa paremmin. Kaikki eivät jää vellomaan menneisyyteen vaan katsovat eteenpäin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta kirjoitti:
Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Hae apua. Et sinä sitä bentsolääkitystä tarvitse. Ne menettää säännöllisessä käytössä tehonsa eikä tee enää muuta kuin poista vieroitusoireet. Ne tuntuu siltä että niitä tarviis mutta se johtuu tällä hetkellä ainoastaan koukusta - samalla tavalla kokisit tarvitsevasi niitä vaikka ei mitään diagnoosia olisikaan, jos yrittäisit lopettaa. Reflojen jälkeen ilman ryynejä sulla olis sama olo ku tällä hetkellä niitä syödessä.
Niitä bentsoja saa sitä paitsi tarvittaessa kyllä kadultakin.
Söin itse 10v reseptillä sekä pimeästi hankittuja, ja ajattelin samoin. Vedin överit ja jouduin teholle ja sitten alettiin purkamaan lääkitystä. Sen jälkeen en ole halunnut koskeakaan.
T toinen nisti, vähän päälle 30 ja vähän yli vuoden nyt puhtaana. Kävin hoidossa.
Jään pureskelemaan sanojasi, niistä on apua & olet varmaankin oikeassa. Subukoukusta tiedän, että voin vierottautua, jos vaan teen töitä sen eteen ja kestän reflat & himot.
Mut ne pelkotilat on jotain aivan kamalaa mitä oon kokenut 14v asti (aloin käyttämäänkin, koska se oli ainoo tie unohtaa, saada lohtua ja hengähtää) mulle määrättiin ennenkuin t-huolto sai mun huumeongelmasta tietää vahvoja bentsoja lääkitykseksi niihin tiloihin ja kohtauksiin, kun mikään muu ei auttanut ja sillon vielä mun muu riippuvuus ei ollut niin paha - en käyttänyt mitään douppia päivittäin vaikkakin oli rakastunut subuun jo sillon, mä yritin traumaterapiaa ja yritin rajoittaa käyttöä ja etsiä muita ratkaisuja; mä pelkäsin et tipahdan pohjalle ja niinhä tipahdinkin sit (vaikken tuolla sekoile ja mun kaverit, perhe tai esim. Naapurit ei tiiä et oon nisti, niin oon tosi pohjalla. Voi olla todella pohjalla ja peittää sen hyvin, käydä jopa töissä mut silti tanssia kuoleman kanssa nuoralla joka päivä.)
Mut tottakai ne vedettiin pois kun mun tilanne paljastu. Tiedät varmasti, et Suomessa niitä ei helposti määrätä, etenkään pidemmäksi aikaa, kovin nuorelle & vahvoja, joten syytä sille oli. Mua pelottaakin toipumisessa eniten se, et miten sit handlaan traumaperäiset hirvittävät oireet, se mua pelottaa niin paljon. Mut oikeassa oot, että jos niitä on pakko saada niitä saa kadultakin ja voihan olla, että jos menisin k-hoitoon/12-askeleen hoitoon mulle annettaisiin mielenterveydellisistä syistä ne bentsot kuitenkin.
Tiedän, että kuulostaa tosi siltä et oon niin kiellossa ja keksin tekosyitä Mut mä en voi ees kuvailla niitä pelkotiloja, takaumia ja dissosiaatiokohtauksia. Niiden kans on ihan kamalaa elää.
Ei sellanen oo elämää, ei tällänen oo elämää, onkohan mulle enää elämää? Anteeks kaikki lukijat et meni synkäksi mutta tätä se on olla nisti. Ei oo hauskaa ei, enkä kellekään soisi tätä kohtaloa, en pahimmalle vihamiehellenikään.Mut mä halusin sano sinulle selviytyjä, että mahtavaa!💪👏 Olen niin onnellinen puolestasi. Olet tehnyt ison työn, sulla on toivoa, tulevaisuus kaikki sun edessä, kun lähdit toipumaan. Jouduit käymään raskaan kautta mutta se herätti sinut. Ihana asia, ihana kuulla, että et koskisi enää pitkällä tikullakaan bentsoihin. Oot sä kylä aikamoinen. Saat olla ylpeä itsestäsi. Ja vielä jaksat antaa ohjeita ja sydämen sanoja toiselle, joka vielä täällä rämpii.🌻
Tarinasi on lohdullinen. Onneksi selvisit siitä helvetistä, tästä helvetistä. Olet toipumisen tiellä nyt ja rukoilen sekä uskon, että sillä pysyt - kuulostat siltä, että todella haluat pysyä ja siitähän se lopulta onkin kiinni kun selviää pahimpien hetkien yli.Voimaa sinulle sisko (tai veli). Kiitos, kun koitit puhua minulle järkeä ja vetästä ylös täältä.❤
Kumpa pääsisinkin. Mutta on myös hyvin todennäköistä että en pääse. Aika harvat lopulta täältä selviää ja kuolema kolkuttaa ovea niin nuorena.
Tosi paljon voimia sulle kans.
Alkuun se oli hankalaa kun mun ainoa työkalu voimakkaisiin tunnetiloihin on ollut päihteet. Sitten kun lähti toipumaan niin se oli aika rankkaa ottaa ne tunteet vastaan raakana. Mutta eipä se oikeastaan käyttäessä ollut sen parempaa; hetkeksi sai helpotuksen mutta heti kun aineet laski niin se ongelma tuli takaisin (ja tuntui vielä rajummalta refloissa/laskuissa). Plus se jatkuva syyllisyys, häpeä, itseinho siitä mihin tilanteeseen on joutunut. Jatkuva turvattomuuden tunne, pelko, kykenemättömyys hallita omaa elämää kun kaikki pitää tehdä vetojen ehdoilla. Ihan kauheissa tunnetiloissa pyörin silloinkin kun käytin, ellei pönttö ollut niin täynnä että leikin hengelläni.
Ja leikin sillä toden teolla, olen ollut öyskien takia teholla neljästi. Mutta nyt toipuessani olen huomannut että sellaista ongelmaa ei olekaan mitä en pystyisi käsittelemään ilman päihteitä, kunhan saan apua muilta. Sekä ammattilaisilta että vertaisilta.
Toipuminen on vaikein asia mitä olen elämässäni tehnyt mutta myös kannattavin. Eikä se käyttävän addiktin elämä tosiaan helppoa ollut vaan selviytymistä päivästä toiseen, vedoista seuraaviin.
Itse käytin suunnilleen kaikkea, aikanaan heroiiniakin (ulkomailla) jokusen vuoden ja sen jälkeen subua. Räpylään tietysti. Bentsot, pirit, lakat ja muut siihen päälle. Kävin Minnesota-tyylisen hoidon ja käyn NA:ssa. Monesti itse ajattelin, että en kykene koskaan lopettamaan. Yksin tuskin olisin onnistunut. Mutta kun elämä oli käynyt sietämättömäksi, ajattelin ainakin kokeilla. Paras päätös, mitä olen tehnyt.
Käyttämään pääsee aina takaisin, se ei ole vaikeaa. Anna itsellesi mahdollisuus.
Jokainen myös kuolee, toiset kärsimysten jälkeen ja toiset vähän helpommin. Jokaisesta jää muisto, toisesta parempi ja toisesta huonompi.