Mistä johtuu jos ei eron jälkeen ole yhtään ikävä toista tai edes haikea olo?

Olit tehnyt suruprosessia ennen eroa niin pitkään, että sinun ei tarvitse tehdä sitä enää eron jälkeen

Ei minullakaan, varsinkaan sen jälkeen kun panin sen kaveria : D

Hyvä kun erottiin. Niin monta kertaa mies minut pahoinpiteli, koko ajan sai pelätä mitä se nyt taas keksii ...

Psykopaatti on aina psykopaatti. En ole perään haikaillut !

Ennen eroa kävin terapaissa puhumassa ja itkemässä asiasta niin paljon (myös pariterapiaa), että lopullinen ero oli sitten vain helpotus ja tiesi tehneen sen oikean päätöksen eikä ollut mitään haikaltavaa enää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minullakaan, varsinkaan sen jälkeen kun panin sen kaveria : D

Siis vau, kaikki ihailemme sinua.

Entinen kumppanini ei ollut psykopaatti eikä paha ihminen, On vaan jotenkin hyvä olla, kun suhde on päättynyt enkä tunne yhtään kaipausta. Se tuntuu omituiselta, koska hänessä oli paljon hyviä puolia. Tosin suhde ei ollut sitä, mitä halusin, enkä ollut oikeasti rakastunut, mutta ajattelin kuitenkin välittäväni hänestä paljon. t. ap

Jos ei elä vaan tunteella. Osaa miettiä järjellä miksi suhde ei toiminut. Minä ainakin kävin viime suhteessa jo kuukausia niitä pettymyksen tunteita läpi. Ero oli helpotus. Oli asioita, jotka toimi. Ja paljon niitä, jotka ei koskaan toiminut.

Kyllähän sitä prosessoi jo ennen eroa. Itse olen muuttamassa pian pois ja katson miestä jo sillä silmällä, että mihin muka edes tarvitsen tuollaista pikkumaista ja ilkeää pätijää. Eron jälkeen taas saa olla rauhassa ja oma itsensä. Kuukausi sitten vielä itkin ja ryvin itsesäälissä.

En pystyisi suhteeseen, jos en rakastaisi kumppania.

Luulin välittäväni miehestä ja kaikesta kivasta, mitä oli meidän välillämme. En ilmeisesti, koska olin helpottunut erottuamme. Ex ei antanut minun viettää omaa aikaa ja se oli kynnyskysymys, en kaipaa takaisin; hänen edeltäjäänsä kyllä kaipaan.