Lue keskustelun säännöt.
Päihdeongelmaiset naiset
23.08.2021 |
Heitä kohtaan ei monilta löydy myötätuntoa, täytyy myöntää omaltakin kohdalta näin, koska ajattelen asiaa lasten kannalta. Kova elämä tekee kovaksi, katkeraksi ja kenellekään muulle ei oikein ymmärrystä ole kuin itselle. Heihin kohdistuu paljon tuomitsemista, siis paljon enemmän kuin päihdeongelmaisiin miehiin. Ja lisäksi ovat tekemisissä ihan järkyttävien miesten kanssa. Omaisille tosi raskasta, saavat paljon kuraa niskaansa.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni hakee lohtua alkoholista. Vaikka lohtu onkin harhaluulo
Varmaan, mutta toisaalta sanotaan, että alkoholisti löytää aina syyn juoda. On se sitten huono olo tai hyvä olo, niin kaikkeen käy alkoholi.
Lasten kannalta äidin päihdeongelma on sikäli paha, että silloin mieskin on samanlainen hyvin usein, joten lapsille ei ole oikein ketään selvää ja tolkuissaan olevaa aikuista perheessä.
Minä kyökkipsykologin ja arkikokemuksien pätevyydellä väitän, että kukaan aikuinen joka sallii kodissaan alkoholismia niin että lapsetkin saavat sitä todistaa, ei ole tolkuissaan vaikka selvänä olisikin. Itsekin olen päihdeongelmaisten kanssa ollut elämäni eikä mulla ole ihan kaikki kotona. Mutta niin sekaisin en sentään ole että olisin tehnyt lapsia niin huonoille miehille.
Ymmärrän, toisaalta juopoilta naisilta saa pil.ua melko kivuttomasti kun tarjoaa kaljaa kiljua tai mitä vaan mikä millä kuuppa sekottuu. Olen minä kerran nainut tosi nättiä aloittelevaa pulsu tyttöä yhdellä miedolla pamilla, suhdettakin suunnittelin mutta oli jo kerinny liian syvälle.
Ei sullakaan ole kaikki kotona kun hyväksikäytät päihdeongelmaisia
Voi olla ettei ole, ainakaan lääkäri kertonu mistään viasta.
Jotainhan minunkin on naitava kun viriili viiskymppinen mies olen ja naisen puute kova, sitten se vielä ettei normaalit naiset halua antaa minulle, ainakaan ne sen näköiset joita ylipäätään voisin naijja, hirveen lihavat antaa yhtä helposti kun pulsut.
Eikä se ole hyväksikäyttöä jos aikuinen nainen vapaaehtoisesti antaa kiitokseksi.
Just sunlaiset miehet on nuorille tytöille vaarallisia hyväksikäyttäjiä. Käytät nuoren naisen avutonta ja hukassa olevaa tilannetta hyväksesi, olet osana työntämässä kutakin käyttämääsi nuorta naista/tyttöä yhä syvemmälle, aiheutat heille häpeää ja käytät yleisesti ottaen vain hyväksi sitä, että he ovat niin rikkinäisiä, että tarvitsevat huumetta/Alkoa. Tekosi jälkeen nuori nainen/tyttö tuntee syvää häpeää, joka ajaa hänet entistä syvemmälle.
Sinunlaisiasi olen nähnyt niin paljon. Et omasta mielestäsi tee pahaa mutta sisimmilläsi sinun on pakko tietää, että käytät avuttomuutta hyväksesi. Kerran sinulle ei halua kanssasi tasa-arvoinen nainen antaa, luuletko, että nuori nätti mutta syvien ongelmien kanssa painiva sen enemmän haluaa? Mutta sinä houkuttelet ja käytät hyväksi epätoivoista tilaa. Miten lääkärin arvio sinusta liittyy mihinkään? Oletko lääkäriltä kysynyt onko tuo toiminta normaalia ja onko sinulla normaali empatiakyky ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat.
Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.
"Omapa on valinta".
Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin."Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"
Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.
Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.
En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Ei ole kysyttävää. Tee elämälläs kuis tahot, kunhan et vahingoita muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena naapurustossa asui alkoholisoitunut hienostorouva jolla oli pienet lapset. Lapset oli ihan heitteillä kun hän huiteli missä sattuu. Räyhäsi ja kiroili kenelle sattuu, puhui rivouksia aina. Hän oli minusta pienenä ihan hirveä ja pelottava, kuin joku demoni. Heillä oli uima-altaat ja kaikki mutta ei tehnyt mieli mennä katsomaan rouvan temmellyksiä.
Elämä oli antanut hänelle ihan hyvät kortit, itse pilasi elämänsä.
Mistä tiedät millaiset kortit sille oli annettu? Ei uima-allas poista sitä tuskaa, jos sua on vaikka koko lapsuus hyväksikäytetty.
Alkoholismin tunnistaa just siitä, että mikään elämän ongelma ei johdu alkoholista, vaan jostain lapsuuden jutuista ja muista ihmisistä. Ei milloinkaan siitä että itse juo viinaa ja se aiheuttaa ongelmat kuten väkivaltaisuuden. Opin laittamaan suodattimen päälle, kun kuuntelin juttuja.
Tosiasiassa monilla ihmisillä on ongelmia ja traumoja, joita he yrittävät ratkaista, mutta alkoholisti luo niitä lisää juomalla (ja käyttämällä päihteitä).
Juodakseen EI tarvitse olla mitään ongelmia. Juo kun maistuu!
Voi olla oma valinta, kuten Laila k.lla oli. Myöhemmin ei halunnut hyysääjiä/ auttajia ympärilleen. Valitsi oman tavan elää elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat.
Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.
"Omapa on valinta".
Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin."Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"
Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.
Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.
En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Ei ole kysyttävää. Tee elämälläs kuis tahot, kunhan et vahingoita muita.
En vahingoita ketään toista, sen vannon, ainoastaan itseäni - päin vastoin, yritän auttaa muita sen kautta, mitä teen; korostan kuitenkin, etten työssäni ole muille vaaraksi päihteidenkäytön takia.
Minua on satutettu niin monella erilaisella tavalla, että en voisi elää itseni kanssa, jos tekisin toiselle vääryyttä. Olen liian lempeä ihminen sellaiseen, vaikka nististä ehkä vaikea uskoa. Haluan kanssaihmisille hyvää. En edes satuta satuttajaa.
Enkä minä oikeasti tahtoisi näin elää, olen todella syvällä koukussa ja pakotietä on vaikea nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat.
Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.
"Omapa on valinta".
Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin."Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"
Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.
Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.
En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Ei ole kysyttävää. Tee elämälläs kuis tahot, kunhan et vahingoita muita.
En vahingoita ketään toista, sen vannon, ainoastaan itseäni - päin vastoin, yritän auttaa muita sen kautta, mitä teen; korostan kuitenkin, etten työssäni ole muille vaaraksi päihteidenkäytön takia.
Minua on satutettu niin monella erilaisella tavalla, että en voisi elää itseni kanssa, jos tekisin toiselle vääryyttä. Olen liian lempeä ihminen sellaiseen, vaikka nististä ehkä vaikea uskoa. Haluan kanssaihmisille hyvää. En edes satuta satuttajaa.
Enkä minä oikeasti tahtoisi näin elää, olen todella syvällä koukussa ja pakotietä on vaikea nähdä.
Hae apua. Soita, vaikka auttavaan puhelimeen ja kysy sieltä mitä kautta kannattaa edetä. En itse tiedä tuota hoitopolkua, mutta lääkärit ja muut tietävät. Hae apua, itsesi takia. Ansaitset parempaa.
Olen nähnyt mihin tuo tie vie. Se tie ei ole sinua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä ja naisilla on suunnilleen yhtä paljon lapsia. Kaikilla naisilla ei ole lapsia. Nainen voi alkoholisoitua myös myöhemmällä iällä. Yli 45-vuotiaista naisista 19 % on lapsettomia. Se on melkein joka viides nainen Suomessa. Lähde Tilastokeskus.
Tällä ei ole siis mitään tekemistä lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellekin jäi ikiajoiksi mieleen, kun mökkipaikkakunnalla joku alkoholistinainen oli housut kintuissa nurmikolla ja huuteli sieltä että tulkaa xxxx ja muutakin sellaista, ettei tähän viitsi edes kirjoittaa. Olisi pitänyt ehkä tehdä jotain, mutta en tehnyt, koska nainen vaikutti aika aggressiiviselta. Sen verran pieni paikkakunta, ettei sinne oikein kannata poliisiakaan kutsua, kun tulee joskus tunnin kuluttua.
Onhan se surullista katsoa mitä kaikkea tyhmää päihteet saa ihmiset tekemään. Yleensä aikamoista itsensä nolaamista tavalla tai toisella se meininki. Itsekunnioitus puuttuu kokonaan ja toisten ihmisten kunnioitus!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juodakseen EI tarvitse olla mitään ongelmia. Juo kun maistuu!
Sehän on jo itsessään ongelma, jos maistuu liian hyvin ja usein!
Mun läheinen joi salaa. Vuosia. Hän kuoli siihen lopulta. Erikoista siinä oli että kukaan ei tiennyt että hän joi. Tunnen hänen lapsensa läheisesti, he eivät koskaan huomanneet mitään. Hän oli pitänyt päiväkirjaa alkoholinkäytöstään, hän kärsi riippuvuudesta valtavasti ja tunsi häpeää. Kuoleman jälkeen vintiltä löytyi yli 1800 alkoholitölkkiä. Ne olivat alle kahden vuoden ajalta, näin pääteltiin. Viinipulloja löytyi runsaasti myös.
Aina sanotaan että juoppous ei pysy salassa ja kaikki muut kuin juoppo kyllä huomaavat että hän on juonut. Tämä ei monen tilansa tiedostavan alkoholiongelmaisen kanssa luultavasti pidä paikkaansa. Mm oma isäni joi, ei riehunut tai pelotellut mutta kyllä sen huomasi. Tästä läheisestä hänen kumppaninsa ei tiennyt että läheinen joi. Kaikki alkoholistit eivät ole pelottavia tai outoja, jos joku on vuosia juonut ei sitä tunnista edes oma perhe. Kukaan ei aavistanut tuollaista ongelmaa olevankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahaa. Vai tämmöstä ap tietää.
Mulla on hyvä ura, tasapainoiset lapset (kyllä tätä palautetta kuulen edelleen). Hyvä parisuhde, syön terveellisesti ja kuntoilen useamman kerran viikossa.
Oon alholisti, kun lapset ovat luonani olen selvinpäin, juon illalla kun oon laittanut heidät sänkyyn. Kun lapset on isiviikolla juon paljon enemmän, sen verran kun pystyn arkena ja viikonloppuna sitten paljon.
Kukaan ei arvaa tätä. Kahdelle tosi läheiselle olen kertonut ja tuli heille aivan puun takaa. Oon jo viiskymppinen mutta ei oo naama menny piloille.
Ei se todellakaan aina näy ulospäin eikä me kaikki olla öriseviä hakattuja raunioita.
Myötätuntoa en aplta kaipaakaan mutta vähän voisit nähdä mustavalkoisen ajattelusi ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Vai tämmöstä ap tietää.
Mulla on hyvä ura, tasapainoiset lapset (kyllä tätä palautetta kuulen edelleen). Hyvä parisuhde, syön terveellisesti ja kuntoilen useamman kerran viikossa.
Oon alholisti, kun lapset ovat luonani olen selvinpäin, juon illalla kun oon laittanut heidät sänkyyn. Kun lapset on isiviikolla juon paljon enemmän, sen verran kun pystyn arkena ja viikonloppuna sitten paljon.
Kukaan ei arvaa tätä. Kahdelle tosi läheiselle olen kertonut ja tuli heille aivan puun takaa. Oon jo viiskymppinen mutta ei oo naama menny piloille.
Ei se todellakaan aina näy ulospäin eikä me kaikki olla öriseviä hakattuja raunioita.
Myötätuntoa en aplta kaipaakaan mutta vähän voisit nähdä mustavalkoisen ajattelusi ohi.
Mulla hyvin samankaltainen arki. Voimia sinulle. Ihmiset väittävät aina tällaisesta että lapset kärsivät ja kaikkea muuta. Lapset eivät tiedä koko asiasta yhtään mitään. Raskasta tulla arvostelluksi sellaisten taholta jotka eivät ymmärrä edes teoriassa aihetta, tuomitsevat vain. Ihmiset pystyvät salaamaan vuosikausia paljon vaikeampiakin teemoja, tämä on vieläpä helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini on alkoholisti ja kokemani lapsuuden jälkeen ei ole mitään sympatiaa yhtäkään päihdeongelmaista kohtaan sukupuolesta riippumatta.
Monelle läheiselle päihdeongelmaisen kuolema on helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen joi salaa. Vuosia. Hän kuoli siihen lopulta. Erikoista siinä oli että kukaan ei tiennyt että hän joi. Tunnen hänen lapsensa läheisesti, he eivät koskaan huomanneet mitään. Hän oli pitänyt päiväkirjaa alkoholinkäytöstään, hän kärsi riippuvuudesta valtavasti ja tunsi häpeää. Kuoleman jälkeen vintiltä löytyi yli 1800 alkoholitölkkiä. Ne olivat alle kahden vuoden ajalta, näin pääteltiin. Viinipulloja löytyi runsaasti myös.
Aina sanotaan että juoppous ei pysy salassa ja kaikki muut kuin juoppo kyllä huomaavat että hän on juonut. Tämä ei monen tilansa tiedostavan alkoholiongelmaisen kanssa luultavasti pidä paikkaansa. Mm oma isäni joi, ei riehunut tai pelotellut mutta kyllä sen huomasi. Tästä läheisestä hänen kumppaninsa ei tiennyt että läheinen joi. Kaikki alkoholistit eivät ole pelottavia tai outoja, jos joku on vuosia juonut ei sitä tunnista edes oma perhe. Kukaan ei aavistanut tuollaista ongelmaa olevankaan.
Kyllä se harvinaista on, ettei kukaan ole juomista huomannut. Se on sitten eri asia puututaanko asiaan, jos käytös on suurin piirtein normaalia ja pystyy itse juomisen rahoittamaan eikä notku ravintoloissa.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on alkoholisti ja kokemani lapsuuden jälkeen ei ole mitään sympatiaa yhtäkään päihdeongelmaista kohtaan sukupuolesta riippumatta.
Monelle läheiselle päihdeongelmaisen kuolema on helpotus.
Totta. Ja onhan se ongelmaisellekin monesti helpotus, kun on niin sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Vai tämmöstä ap tietää.
Mulla on hyvä ura, tasapainoiset lapset (kyllä tätä palautetta kuulen edelleen). Hyvä parisuhde, syön terveellisesti ja kuntoilen useamman kerran viikossa.
Oon alholisti, kun lapset ovat luonani olen selvinpäin, juon illalla kun oon laittanut heidät sänkyyn. Kun lapset on isiviikolla juon paljon enemmän, sen verran kun pystyn arkena ja viikonloppuna sitten paljon.
Kukaan ei arvaa tätä. Kahdelle tosi läheiselle olen kertonut ja tuli heille aivan puun takaa. Oon jo viiskymppinen mutta ei oo naama menny piloille.
Ei se todellakaan aina näy ulospäin eikä me kaikki olla öriseviä hakattuja raunioita.
Myötätuntoa en aplta kaipaakaan mutta vähän voisit nähdä mustavalkoisen ajattelusi ohi.
Mulla hyvin samankaltainen arki. Voimia sinulle. Ihmiset väittävät aina tällaisesta että lapset kärsivät ja kaikkea muuta. Lapset eivät tiedä koko asiasta yhtään mitään. Raskasta tulla arvostelluksi sellaisten taholta jotka eivät ymmärrä edes teoriassa aihetta, tuomitsevat vain. Ihmiset pystyvät salaamaan vuosikausia paljon vaikeampiakin teemoja, tämä on vieläpä helppoa.
Niinpä niin.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Vai tämmöstä ap tietää.
Mulla on hyvä ura, tasapainoiset lapset (kyllä tätä palautetta kuulen edelleen). Hyvä parisuhde, syön terveellisesti ja kuntoilen useamman kerran viikossa.
Oon alholisti, kun lapset ovat luonani olen selvinpäin, juon illalla kun oon laittanut heidät sänkyyn. Kun lapset on isiviikolla juon paljon enemmän, sen verran kun pystyn arkena ja viikonloppuna sitten paljon.
Kukaan ei arvaa tätä. Kahdelle tosi läheiselle olen kertonut ja tuli heille aivan puun takaa. Oon jo viiskymppinen mutta ei oo naama menny piloille.
Ei se todellakaan aina näy ulospäin eikä me kaikki olla öriseviä hakattuja raunioita.
Myötätuntoa en aplta kaipaakaan mutta vähän voisit nähdä mustavalkoisen ajattelusi ohi.
Eihän tässä se ole olennaista mikä näkyy ulospäin ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Vai tämmöstä ap tietää.
Mulla on hyvä ura, tasapainoiset lapset (kyllä tätä palautetta kuulen edelleen). Hyvä parisuhde, syön terveellisesti ja kuntoilen useamman kerran viikossa.
Oon alholisti, kun lapset ovat luonani olen selvinpäin, juon illalla kun oon laittanut heidät sänkyyn. Kun lapset on isiviikolla juon paljon enemmän, sen verran kun pystyn arkena ja viikonloppuna sitten paljon.
Kukaan ei arvaa tätä. Kahdelle tosi läheiselle olen kertonut ja tuli heille aivan puun takaa. Oon jo viiskymppinen mutta ei oo naama menny piloille.
Ei se todellakaan aina näy ulospäin eikä me kaikki olla öriseviä hakattuja raunioita.
Myötätuntoa en aplta kaipaakaan mutta vähän voisit nähdä mustavalkoisen ajattelusi ohi.
Eihän tässä se ole olennaista mikä näkyy ulospäin ja mikä ei.
Jos salaisuus ei paljastu, niin kaikki on hienosti.
Voi olla ettei ole, ainakaan lääkäri kertonu mistään viasta.
Jotainhan minunkin on naitava kun viriili viiskymppinen mies olen ja naisen puute kova, sitten se vielä ettei normaalit naiset halua antaa minulle, ainakaan ne sen näköiset joita ylipäätään voisin naijja, hirveen lihavat antaa yhtä helposti kun pulsut.
Eikä se ole hyväksikäyttöä jos aikuinen nainen vapaaehtoisesti antaa kiitokseksi.