Lue keskustelun säännöt.
Päihdeongelmaiset naiset
23.08.2021 |
Heitä kohtaan ei monilta löydy myötätuntoa, täytyy myöntää omaltakin kohdalta näin, koska ajattelen asiaa lasten kannalta. Kova elämä tekee kovaksi, katkeraksi ja kenellekään muulle ei oikein ymmärrystä ole kuin itselle. Heihin kohdistuu paljon tuomitsemista, siis paljon enemmän kuin päihdeongelmaisiin miehiin. Ja lisäksi ovat tekemisissä ihan järkyttävien miesten kanssa. Omaisille tosi raskasta, saavat paljon kuraa niskaansa.
Kommentit (200)
Kyllä me juapponaiset osataan olla välillä mukavia sekä juamattakin ;-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni hakee lohtua alkoholista. Vaikka lohtu onkin harhaluulo
Varmaan, mutta toisaalta sanotaan, että alkoholisti löytää aina syyn juoda. On se sitten huono olo tai hyvä olo, niin kaikkeen käy alkoholi.
Lasten kannalta äidin päihdeongelma on sikäli paha, että silloin mieskin on samanlainen hyvin usein, joten lapsille ei ole oikein ketään selvää ja tolkuissaan olevaa aikuista perheessä.
Minä kyökkipsykologin ja arkikokemuksien pätevyydellä väitän, että kukaan aikuinen joka sallii kodissaan alkoholismia niin että lapsetkin saavat sitä todistaa, ei ole tolkuissaan vaikka selvänä olisikin. Itsekin olen päihdeongelmaisten kanssa ollut elämäni eikä mulla ole ihan kaikki kotona. Mutta niin sekaisin en sentään ole että olisin tehnyt lapsia niin huonoille miehille.
Ymmärrän, toisaalta juopoilta naisilta saa pil.ua melko kivuttomasti kun tarjoaa kaljaa kiljua tai mitä vaan mikä millä kuuppa sekottuu. Olen minä kerran nainut tosi nättiä aloittelevaa pulsu tyttöä yhdellä miedolla pamilla, suhdettakin suunnittelin mutta oli jo kerinny liian syvälle.
):
Vierailija kirjoitti:
Päihde-elämän erityinen kuluttavuus naiselle liittyy nimenomaan päihdeongelmaisiin miehiin, ei siihen että naisen kroppa olisi aineille heikompi.
Naisilla yleensä sydän lopettaa toimintansa ennen kuin maksa, sama tupakan kanssa että on naisilla sydämelle riski. Kuolevat siis sydänongelmiin. Miehillä vie useammin maksa ja siksi kestävät pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni hakee lohtua alkoholista. Vaikka lohtu onkin harhaluulo
Varmaan, mutta toisaalta sanotaan, että alkoholisti löytää aina syyn juoda. On se sitten huono olo tai hyvä olo, niin kaikkeen käy alkoholi.
Lasten kannalta äidin päihdeongelma on sikäli paha, että silloin mieskin on samanlainen hyvin usein, joten lapsille ei ole oikein ketään selvää ja tolkuissaan olevaa aikuista perheessä.
Minä kyökkipsykologin ja arkikokemuksien pätevyydellä väitän, että kukaan aikuinen joka sallii kodissaan alkoholismia niin että lapsetkin saavat sitä todistaa, ei ole tolkuissaan vaikka selvänä olisikin. Itsekin olen päihdeongelmaisten kanssa ollut elämäni eikä mulla ole ihan kaikki kotona. Mutta niin sekaisin en sentään ole että olisin tehnyt lapsia niin huonoille miehille.
Ymmärrän, toisaalta juopoilta naisilta saa pil.ua melko kivuttomasti kun tarjoaa kaljaa kiljua tai mitä vaan mikä millä kuuppa sekottuu. Olen minä kerran nainut tosi nättiä aloittelevaa pulsu tyttöä yhdellä miedolla pamilla, suhdettakin suunnittelin mutta oli jo kerinny liian syvälle.
Ei sullakaan ole kaikki kotona kun hyväksikäytät päihdeongelmaisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni hakee lohtua alkoholista. Vaikka lohtu onkin harhaluulo
Varmaan, mutta toisaalta sanotaan, että alkoholisti löytää aina syyn juoda. On se sitten huono olo tai hyvä olo, niin kaikkeen käy alkoholi.
Lasten kannalta äidin päihdeongelma on sikäli paha, että silloin mieskin on samanlainen hyvin usein, joten lapsille ei ole oikein ketään selvää ja tolkuissaan olevaa aikuista perheessä.
Minä kyökkipsykologin ja arkikokemuksien pätevyydellä väitän, että kukaan aikuinen joka sallii kodissaan alkoholismia niin että lapsetkin saavat sitä todistaa, ei ole tolkuissaan vaikka selvänä olisikin. Itsekin olen päihdeongelmaisten kanssa ollut elämäni eikä mulla ole ihan kaikki kotona. Mutta niin sekaisin en sentään ole että olisin tehnyt lapsia niin huonoille miehille.
Samoin , ei olisi tullut mieleenkään hankkia lapsia . Ikävä kyllä kaikki ei ajattele näin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni hakee lohtua alkoholista. Vaikka lohtu onkin harhaluulo
Varmaan, mutta toisaalta sanotaan, että alkoholisti löytää aina syyn juoda. On se sitten huono olo tai hyvä olo, niin kaikkeen käy alkoholi.
Lasten kannalta äidin päihdeongelma on sikäli paha, että silloin mieskin on samanlainen hyvin usein, joten lapsille ei ole oikein ketään selvää ja tolkuissaan olevaa aikuista perheessä.
Minä kyökkipsykologin ja arkikokemuksien pätevyydellä väitän, että kukaan aikuinen joka sallii kodissaan alkoholismia niin että lapsetkin saavat sitä todistaa, ei ole tolkuissaan vaikka selvänä olisikin. Itsekin olen päihdeongelmaisten kanssa ollut elämäni eikä mulla ole ihan kaikki kotona. Mutta niin sekaisin en sentään ole että olisin tehnyt lapsia niin huonoille miehille.
Samoin , ei olisi tullut mieleenkään hankkia lapsia . Ikävä kyllä kaikki ei ajattele näin pitkälle.
En minäkään hanki. Elämä muutenkin palasina.
Juapottelijatar kirjoitti:
Kyllä me juapponaiset osataan olla välillä mukavia sekä juamattakin ;-D
Varmasti osaatte ja ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Aloin vain miettiä noita kovia asenteita päihdeongelmaisia naisia kohtaan, joita tunnistan itsestäni myös, kun äidistä ja lapsista on kyse.
Vaikkei sekään mikään syy ole, jos miehillä on isäkin. Lapsella on aina isäkin, vaikkei äiti muistaisi edes hänen nimeään eli hyväksikäyttäviä miehiä pitäisi paheksua yhtä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päihde-elämän erityinen kuluttavuus naiselle liittyy nimenomaan päihdeongelmaisiin miehiin, ei siihen että naisen kroppa olisi aineille heikompi.
Naisilla yleensä sydän lopettaa toimintansa ennen kuin maksa, sama tupakan kanssa että on naisilla sydämelle riski. Kuolevat siis sydänongelmiin. Miehillä vie useammin maksa ja siksi kestävät pitempään.
Mistä tiedät? Eikö haimatulehdus ole yleinen ja siihenhän menehtyy aika nopeasti, jos ei pysty juomista lopettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Juapottelijatar kirjoitti:
Kyllä me juapponaiset osataan olla välillä mukavia sekä juamattakin ;-D
Varmasti osaatte ja ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Aloin vain miettiä noita kovia asenteita päihdeongelmaisia naisia kohtaan, joita tunnistan itsestäni myös, kun äidistä ja lapsista on kyse.
Vaikkei sekään mikään syy ole, jos miehillä on isäkin. Lapsella on aina isäkin, vaikkei äiti muistaisi edes hänen nimeään eli hyväksikäyttäviä miehiä pitäisi paheksua yhtä lailla.
Siis lapsilla on isäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juapottelijatar kirjoitti:
Kyllä me juapponaiset osataan olla välillä mukavia sekä juamattakin ;-D
Varmasti osaatte ja ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Aloin vain miettiä noita kovia asenteita päihdeongelmaisia naisia kohtaan, joita tunnistan itsestäni myös, kun äidistä ja lapsista on kyse.
Vaikkei sekään mikään syy ole, jos miehillä on isäkin. Lapsella on aina isäkin, vaikkei äiti muistaisi edes hänen nimeään eli hyväksikäyttäviä miehiä pitäisi paheksua yhtä lailla.
Äiti voi kuitenkin tuhota lapsen elämän jo raskausaikana päihteiden käytöllä eikä näitä äitejä saa laittaa edes pakkohoitoon. Äiti voi myös valita abortin, jos ei kykene olemaan ilman päihdyttäviä aineita, mutta silti moni valitsee itsekkäistä syistä pitää lapsen. Koska lapsen etu se ei missään nimessä ole.
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat.
Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.
"Omapa on valinta".
Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin.
"Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"
Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.
Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.
En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.
Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat.
Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.
"Omapa on valinta".
Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin."Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"
Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.
Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.
En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Niin ja en juo, kaikki käyttäjät eivät ole niitä jotka käyttävät kaikkein sekoittavampia aineita.
En juo pisaraakaan, koska pelkään kontrollin menettämistä.
Käytän k-hermostoa lamaavia aineita, olen subutex-koukussa ja bentsokoukussa & käytän myös lyricaa melko usein. Sekä poltan pilveä joskus Mutta harvemmin, koska se saa usein aikaan ahdistus/paniikkikohtauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juapottelijatar kirjoitti:
Kyllä me juapponaiset osataan olla välillä mukavia sekä juamattakin ;-D
Varmasti osaatte ja ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Aloin vain miettiä noita kovia asenteita päihdeongelmaisia naisia kohtaan, joita tunnistan itsestäni myös, kun äidistä ja lapsista on kyse.
Vaikkei sekään mikään syy ole, jos miehillä on isäkin. Lapsella on aina isäkin, vaikkei äiti muistaisi edes hänen nimeään eli hyväksikäyttäviä miehiä pitäisi paheksua yhtä lailla.
Äiti voi kuitenkin tuhota lapsen elämän jo raskausaikana päihteiden käytöllä eikä näitä äitejä saa laittaa edes pakkohoitoon. Äiti voi myös valita abortin, jos ei kykene olemaan ilman päihdyttäviä aineita, mutta silti moni valitsee itsekkäistä syistä pitää lapsen. Koska lapsen etu se ei missään nimessä ole.
Tiedän, mutta pointtini tuossa oli, että äiti on sairas, päihdeongelmainen, joten hän ei sairautensa vuoksi välttämättä edes tiedä olevansa raskaana. Noissa piireissä on paljon hyväksikäyttöä jne. eli en tässä halua luoda sellaista kuvaa, että äiti olisi yksin syyllinen. Lapsia ei synny neitseellisesti, vaan kyllä siellä on isä, joka ei käyttänyt kondomia, vaikka tiesi, ettei äiti pysty huolehtimaan edes itsestään, saati lapsesta. Olen lukenut, että esimerkiksi maksullisen seksin ostajat vaativat ilman kondomia, vaikka kyseessä on melkoisen varmasti nainen, joka ei lapsesta kykenisi huolehtimaan elämäntilanteensa takia. Ei tätä nyt naisten syyksi ruveta kokonaan heivaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha kaverini joi muutamassa vuodessa käytännössä avioliittonsa, asuntonsa, kesämökkinsä ja autonsa. Aika karua on ollut seurata ja koettaa toimia tukena mutta kun kieltäytynyt useamman kerran jo luvatuista hoidoista ja aina vaan se viina menee kaiken edelle. Muutama vuosikymmen meni tissutellessa kunnes riistäytyi käsistä.
Kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat.
Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.
"Omapa on valinta".
Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin."Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"
Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.
Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.
En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Entä korvaushoito? Olet nuori, mutta kokenut paljon ja siksi varmasti myös nokkela selviytyjä. Ansaitset hyvää kohtelua terveydenhuollossa niin kuin muutkin sairautensa vuoksi hoitoon hakeutuvat. Mitä jos teet seuraavan kerran valituksen, kun kohtaat epäasiallista ja töykeää kohtelua. Toivon teille miehesi kanssa sopivaa apua ja tukea sekä kaikkea hyvää, ja koiralle myös.
Vierailija kirjoitti:
Vanha kaverini joi muutamassa vuodessa käytännössä avioliittonsa, asuntonsa, kesämökkinsä ja autonsa. Aika karua on ollut seurata ja koettaa toimia tukena mutta kun kieltäytynyt useamman kerran jo luvatuista hoidoista ja aina vaan se viina menee kaiken edelle. Muutama vuosikymmen meni tissutellessa kunnes riistäytyi käsistä.
Samoin, tosin nuorena oli jo kausia, jolloin asiat jäivät hoitamatta. Yhdessä vaiheessa näytti hyvältä, mutta päihdeongelma pilasi lopulta senkin suhteen (onneksi, ei tiedä mitä pahempaa olisi sattunut). Valitettavasti jouduin lopettamaan yhteydenpidon, en jaksanut enää.
[qu36ote=Vierailija]
Kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat.
Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.
"Omapa on valinta".
Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin."Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"
Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.
Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.
En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Entä korvaushoito? Olet nuori, mutta kokenut paljon ja siksi varmasti myös nokkela selviytyjä. Ansaitset hyvää kohtelua terveydenhuollossa niin kuin muutkin sairautensa vuoksi hoitoon hakeutuvat. Mitä jos teet seuraavan kerran valituksen, kun kohtaat epäasiallista ja töykeää kohtelua. Toivon teille miehesi kanssa sopivaa apua ja tukea sekä kaikkea hyvää, ja koiralle myös.
Kiitos paljon sinulle lempeä ja viisas ihminen sanoistasi, et tiedäkään paljon kannustuksesi & neuvosi minulle juuri nyt merkitsevät.🥺❤
Korvaushoito voisi olla vaihtoehto ja olemmekin sitä harkinneet. Sen jälkeen kuitenkin on "merkitty" loppuelämäksi tietyllä tapaa, työelämäänkin liittyen. Sinne ei myöskään ole helppo päästä, eikä usein samaan aikaan kumppanin kanssa. Kun saan tarpeeksi toivoa ja voimaa, yritän päästä k-hoitoon, jos saisin bentsot rinnalle auttamaan pahimpiin traumaperäisen pelkotiloihin.
Tuo ehdotus, että voisi tehdä huonosta kohtelusta valituksen ja ehkä saada uuden omalääkärin ei ole tullut mieleenkään. Ehkä teenkin niin ensi kerralla. Kun yhteiskunta on yleisesti ottaen sitä mieltä, että addiktiosairaus onoma valinta ja nostit pohjasakkaa, sitä alkaa helposti itsekin luokittelemaan itsensä sellaiseen lokeroon, että olen arvoton. Jos taistelisin edes sellaise taistelun, että ansaitsen inhimillistä kohtelua minäkin, vaikka tekemällä juurikin valituksen, voisi se antaa toivoa siitä, että minullakin on ihmisarvo.
Vielä, kaikkea kaunista ja hyvää elämääsi, kiitos kun otit hetken päivästäsi kirjoittaaksesi minulle aidosti hyviä neuvoja & osoittaaksesi empatiaa sekä tukea. 🌻 Olisipa kaltaisiasi ihmisiä enemmän.
Kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat.
Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.
"Omapa on valinta".
Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin."Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"
Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.
Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.
En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Ei ole kysymyksiä. Kiitos, kun päästit minut kurkkaamaan elämääsi. Toivon sinulle voimia sekä paljon viisautta.
Kokemusta kirjoitti:
[qu36ote=Vierailija]
Kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on valinta, sekä miehelle että naiselle. Minulle tekee pahaa vasta kun noilla on lapsia ja eläimiä, melkein aina onkin. Ja hoitamatta ja heitteillä ne aina ovat.
Okei, mä olen nisti. Mä olen huumeidenkäyttäjä. Mä en häiriköi julkisilla paikoilla, hoidan käyttämisen kodin suojissa, rahoitan sen omalla työlläni.
"Omapa on valinta".
Kyllä. Silti, jouduin kasvattamaan itse itseni. En saanut minkäänlaista turvaa tai normaalia rakkautta lapsena. Minut r* kattiin julmasti 14v ja sitten löysin tieni isomman kaupungin huumepiireihin. Luulin saavani niitä "vahvoilta tyypeiltä" turvaa, koska mistä hemmetistä olisin tiennyt mitä turva on? Sain siinä huumeita helposti, en kyllä koskaan myynyt itseäni tai tule myymään. 14v tollasiin piireihin, ne aikuiset otti mut sinne. Itse en ole tekemisissä yhdenkään alaikäisen kanssa, en hyväksy sitä. Mutta valinnantekoon oleva kognitiivinen kypsyys oli minulla tuossa iässä pahasti kesken. Jäin koukkuun. Minulle tapahtui paljon,paljon,paljon pahaa mitä ette voi kuvitellakaan. Selvisin, pidin sydämeni ei-kyynistyneenä kaikesta huolimatta. Minulle on naurettu, osoiteltu, pilkattu kun ole ollut huonoimmillani. Vaikka häiriötä en koskaan ole aiheuttanut. Traumaperäinen stressihäiriö todettu ja sitä "itselääkitsen" huumekoukullani. Vannon, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Olen 29v, silti, minusta ei näe yleisesti ottaen, että olen nisti, koska peitän käteni. Olen lempeä, autan aina, jos näen jonkun tarvitsevan apua. Mutta minua kohtaan, niin, empatiaa ei löydy. Koska olen merkitty, yhteiskunnan pohjapaskaa. Kuulen sen monista kommenteistakin täällä. Oma valinta, Niinpä niin."Eläimet ja lapset hoitamatta ja heitteillä"
Olen tehnyt 2 aborttia. En siksi että olisin halunnut. Siksi, etten tuo lasta tähän tilanteeseen. Kärsin niistä hyvin paljon. Tunnen syyllisyyttä. Piiskaan itseäni. Vihaan itseäni. Mutta en tuonut lapsia tähän. Itsellä pitkäaikainen parisuhde. Miehellä vihanhallintaongelmia Mutta rakastava, hellä ja suojelee minua maailmamme pahimmilta roistoilta ja hyväksikäyttäjiltä. Ja rakastan häntä kovin. Haluaisimme yhdessä hoitoon, nousta tästä. Se on vaikeaa ja terveydenhuollossa meidät tuomitaan aivan täysin. Se on sitten ihan oma juttunsa. Mutta, niin, kaikki eivät tuo lapsia tällaiseen tilanteeseen.
Meillä on koira, 6 vuotias. Rakas silmäteräni. Saa 3x päivässä kunnon lenkin, saa hellää hoivaa, AINA on ruokaa hänellä ja raikasta vettä, on leluja, on oma paikka missä ei häiritä, saa kömpiä syliin (kuten usein tekee). Moitteettomasti käyttäytyy, tarkka koulutus pennusta asti. Ei väkivallalla vaan positiiviselle kannustuksella, koska koira haluaa miellyttää emäntäänsä/isäntäänsä. Meidän koira ei rähise, vaikka ohitustilanteessa toinen haukkuisi, pyydän sen nätisti sivulle ja niin kulkee. Jos oikein iso koira rähisee, otan koiramme taakseni "turvaan" ettei hänen tarvi rähistä ja olen välissä, koska suojelisin hengelläni koiraamme. Hän ei missään nimessä ole kaltoinkohdeltu !! Ajattele minusta paskanististä mitä vain Mutta koiraani en laiminlyö, elämäni ainoa valo.
En varasta omaisiltani, en ole sillä tavalla itsekäs.Haluaisin kyllä kuolla jo pois, tämä 29 vuotta on tuottanut tuskaa ja sellaisia kokemuksia, joita mikään määrä terapiaa ei voi korjata. Lisäksi jos haen apua, en saa enää bentsolääkitystä taustani takia, jonka oikeasti tarvitsisin diagnoosini takia arjesta selviytymiseen. Liittyy tähän, miten t-huolto kohtelee meitä narkkareita. Saa kivittää. Kivittäkää. Siihen olen tottunut. Mutta älkää niputtako meitä kaikkia huumrongelmaisia yhteen nippuun. Koska kaikki meistä eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rottia tai hyväksikäyttäjiä. Monet ovat hyvinkin herkkiä ja hukassa ennenkaikkea, apua vaikea saada.
Saa myös kysyä, jos jotain haluatte tietää elämästäni.
Entä korvaushoito? Olet nuori, mutta kokenut paljon ja siksi varmasti myös nokkela selviytyjä. Ansaitset hyvää kohtelua terveydenhuollossa niin kuin muutkin sairautensa vuoksi hoitoon hakeutuvat. Mitä jos teet seuraavan kerran valituksen, kun kohtaat epäasiallista ja töykeää kohtelua. Toivon teille miehesi kanssa sopivaa apua ja tukea sekä kaikkea hyvää, ja koiralle myös.
Kiitos paljon sinulle lempeä ja viisas ihminen sanoistasi, et tiedäkään paljon kannustuksesi & neuvosi minulle juuri nyt merkitsevät.🥺❤
Korvaushoito voisi olla vaihtoehto ja olemmekin sitä harkinneet. Sen jälkeen kuitenkin on "merkitty" loppuelämäksi tietyllä tapaa, työelämäänkin liittyen. Sinne ei myöskään ole helppo päästä, eikä usein samaan aikaan kumppanin kanssa. Kun saan tarpeeksi toivoa ja voimaa, yritän päästä k-hoitoon, jos saisin bentsot rinnalle auttamaan pahimpiin traumaperäisen pelkotiloihin.
Tuo ehdotus, että voisi tehdä huonosta kohtelusta valituksen ja ehkä saada uuden omalääkärin ei ole tullut mieleenkään. Ehkä teenkin niin ensi kerralla. Kun yhteiskunta on yleisesti ottaen sitä mieltä, että addiktiosairaus onoma valinta ja nostit pohjasakkaa, sitä alkaa helposti itsekin luokittelemaan itsensä sellaiseen lokeroon, että olen arvoton. Jos taistelisin edes sellaise taistelun, että ansaitsen inhimillistä kohtelua minäkin, vaikka tekemällä juurikin valituksen, voisi se antaa toivoa siitä, että minullakin on ihmisarvo.
Vielä, kaikkea kaunista ja hyvää elämääsi, kiitos kun otit hetken päivästäsi kirjoittaaksesi minulle aidosti hyviä neuvoja & osoittaaksesi empatiaa sekä tukea. 🌻 Olisipa kaltaisiasi ihmisiä enemmän.
Kiitos kauniista sanoistasi ja toivotuksista sekä siitä, että osallistuit ketjuun. Sinun kokemuksesi ja näkemyksesi asioista on merkityksellinen ja tärkeä myös muille (kuten tänään), kun uskallat tuoda sen esille ja sillä tavoin vaikuttaa muiden ajatuksiin. Toivottavasti pääsette yhdessä hoitoon, kuulostaa hyvältä tavoitteelta niin kuin sekin, että puutut epäasialliseen ja huonoon kohteluun. Sillä on vaikutusta paitsi omiin asioihisi, myös muiden, koska tuskin olet ainoa, johon tyly käytös kohdistuu.
Auttaisiko se, jos pyytäisi anteeksi?
Tuossa aiemmin kun joku kirjoitti, että kuvitellaan kaikkien alkoholistien olevan ns. pohjalla, vaikka monet käyvät töissä, niin en minä ainakaan kuvittele. Nykyisen sosiaaliturvan aikana esimerkiksi yksinhuoltajaäidille kyllä saadaan asunto ja monenlaisia tukitoimia, jos ongelmia edes koskaan havaitaan, kun äiti esittää normaalia. Haitat ja ongelmat ovat silti olemassa lapsille.