Lue keskustelun säännöt.
Tosielämän kauhutarinoita
19.09.2014 |
Kertokaa joku tosielämässä tapahtunu puistattava ja yliluonnollinen tapahtuma!
Itse muutin vuosi sitten asuntoon, jossa
kaverini oli asunut ennen minua. Vähän ajan päästä alkoi kuulua outoja ääniä ja kolinaa asunnon eri huoneista vaikka olin yksin kotona. Ajattelin, että normaaleja kerrostalon ääniä.. mutta sitten alkoi myös kuulua ihmisen puhetta, kuiskailua ja askelia. Ja näistä olin varma että eivät tule ylä-tai alakerrasta.
Kerran kun tulin kotiin, asunnossani kaikui koiran haukunta vaikka minulla ei ollut edes koiraa. Eikä naapureillakaan. Monta kertaa poissaollessani tv tai valot olivat menneet itsekseen päälle. Enkä ollut niitä jättänyt itse. Tuli myöhemmin asunnossa asuneen kaverini kanssa puhett näistä oudoista äänistä ja hän kertoi että hänellä täysin samat kokemukset siitä kämpästä.
Vaikka ei ollut kummoisia juttuja, silti tuli välillä inhottava olo Kun illalla yksin hiljaisessa asunnossa oli..
Kommentit (519)
Vierailija kirjoitti:
Olin suolla etsimässä lakkoja ja aloin kuulla naisen laulua, ensin en ihmetellyt asiaa , sillä luulin jonkun muunkin tulleen marjaan ja laulavan lämpimikseen, sitten aloin ihmetellä kun en ollut nähnyt toista autoa tullessani. Ääni oli oli nuoren naisen ja lauloi jotain vanhaa virttä , mikä oli creepyä usvan leijuessa, suon yllä! Ääni lähestyi ,mutten vieläkään nähnyt laulajaa, vaikka tähyilin silmä kovana puitten taa ja siinä vaiheessa päätin, että joo, jospa mää tästä nyt lähenkin . En ollut tuota ennen uskonut mihinkään yliluonnolliseen enkä pitänyt itseäni panikoivana tyyppinä!
Kun olin istunut autoon, tien poikki juoksi hemmetin kovaa hahmo jonka mielsin naiseksi punaisessa mekossa :O
Okei tää oli pelottava 😵
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älköö harrastako spiritismiä. Se ei tuo teille mitään hyvää.
Teineinä pelasimme häkkivaraston käytävällä. Ei se oikein toiminut, mutta kerran alkoi yhdestä häkkivarastosta kuulua kauhea ääni. Olimme jo koputelleet salaa kun joku kysyi "onko täällä henkiä?" piloillaan seiniin. Mutta kun tuo ääni kuului, katosi sakki ja äkkiä.
Itse herkkänä aloin pelkäämään öisin ja nukahtamista. Myöhemmin kävin tsekkaamassa mikä se ääni oli. Häkkivarastossa oli metallinen tanko mihin ripustaa vaatteita henkareihin. Naapurin varastossa oli metallinen henkari putken päällä tyhjillään. Heilutin sitä ja siitä se ääni lähti. Oli meinaan heilunut ja kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Parin/kolmen viikon juomaputkien jälkeiset olot... Jos et usko, niin kokeile itse.
Kiitos vinkistä, mutta yksi ilta on toistaiseksi riittänyt siihen kauhukokemukseen.
N35
Tein teininä kouluun lähtöä ja huomasin isäni istuvan sohvalla ja tuijottavan. Kysyin "eiks sun pitäisi olla töissä", ei vastausta sama synkkä tuijotus vain jatkui. Myöhemmin illalla kysyin iskältä mitä se aamuinen oli ollut ja iskä sanoi hölmistyneenä menneensä kuuteen töihin, kuten aina!
Siinä asunnossa ( kerrostalo ) tapahtui muitakin outoja juttuja, video alkoi itsestään kelata takaperin ja keittiössä aukeili kaappien ovet.
Kaveri näki jonkun menevän keittiöön vaikka olimme kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä talvella yksin, koska viihdyin siellä hyvin. Eniten rakastin erittäin kylmiä pakkasöitä, kun takka oli päällä ja pihan poikki sai hilpasta saunaan -30 asteessa. Oli pimeä tammikuu 2015 ja katsellessani kannettavan kautta sarjoja sohvalla lämmin rommitee kädessä pamahti sähköt. Ja kun ollaan keskellä ei mitään, tuli pilkkopimeää - poislukien näyttöni valo, joka ei pitkälle heijastanut. Hetken tuijotin hämilläni mitä tapahtui, mutta sitten otin kännykän käteen näyttääkseni sillä valoa ja olin menossa eteiseen tarkistamaan sulakekaappia. Eteisestä kuului kuin kauhuelokuvista tuttu "HHUOOOOOOAAAAAHH" sellainen ällöttävän kuumottava kuiskaava aggressiivinen henkäys. Säikähdin tätä ihan helvetisti - ensimmäinen ajatus oli, että joku iso lintu, kuten pöllö, oli päässyt sisään. Samalla, kun säikähdin, kädessäni ollut kännykkä käynnisti kameran sarjakuvauksen ja se otti kolme kuvaa. Näin heti ruudussa jotain, kun katsoin kännykkää kädessäni. Näytöllä oli vihertävä naama, jolla oli suu auki. Pala nousi kurkkuun ja niskavillat nousivat pystyyn. Tuijotin sitä epäuskoisena. Selasin toisen kuvan, siinä naama oli kauempana ja ensimmäisessä kuvassa vielä kauempana. Eli ottaessani vahinkokuvan hahmo teki huokausäänen ja tuli minua kohti. Sain aivan hirveän paniikkikohtauksen ja juoksin pimeän mökin läpi suoraan takaisin tuvan sohvalle, hyppäsin viltin alle, laitoin Adventure Timet pyörimään ihan täysille ja tuijotin niitä lohdukkeeksi. Rommiteen takia en voinut ajaa pois, mutta lähellä oli etten hypännyt auton rattiin. En nukkunut koko yönä ja vihdoin, kun alkoi vähänkin valoistaa ja sarastaa, uskalsin hypätä viltin alta pois, pakkasin häthätää kamani, menin autoon ja ajoin pois. En ole sen jälkeen uskaltanut mökille mennä yksin ja suvunkin kanssa olen käynyt joskus päivällä. Harmittaa, koska niissä talvi-illoissa ja -öissä oli oma tunnelmansa.
Kuvia en osaa selittää tänäkään päivänä.
Lunta voi lentää rytinällä ja viedä sähköt.Noista kuvista ei saa juuri selvää,kyllä minäkin inttimetsäkeikoilla väsyksissä näin puiden liikkuvan.Katolle ja ränneihin voi lennellä äänekkäästi oksia ja räpistellä lintuja.
Olipa omituinen vastaus. Eihän tuo kirjoittaja tuossa mistään sähköjen pamahtamisesta säikähtänyt, vaan lähti ihan normaalisti tutkimaan sulakekaappia, joten mitä niitä oikein selität? Ja mihin noi äänekkäät oksasi ja lintusi liittyy :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein teininä kouluun lähtöä ja huomasin isäni istuvan sohvalla ja tuijottavan. Kysyin "eiks sun pitäisi olla töissä", ei vastausta sama synkkä tuijotus vain jatkui. Myöhemmin illalla kysyin iskältä mitä se aamuinen oli ollut ja iskä sanoi hölmistyneenä menneensä kuuteen töihin, kuten aina!
Siinä asunnossa ( kerrostalo ) tapahtui muitakin outoja juttuja, video alkoi itsestään kelata takaperin ja keittiössä aukeili kaappien ovet.
Kaveri näki jonkun menevän keittiöön vaikka olimme kaksin.
Menit liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Tein teininä kouluun lähtöä ja huomasin isäni istuvan sohvalla ja tuijottavan. Kysyin "eiks sun pitäisi olla töissä", ei vastausta sama synkkä tuijotus vain jatkui. Myöhemmin illalla kysyin iskältä mitä se aamuinen oli ollut ja iskä sanoi hölmistyneenä menneensä kuuteen töihin, kuten aina!
Siinä asunnossa ( kerrostalo ) tapahtui muitakin outoja juttuja, video alkoi itsestään kelata takaperin ja keittiössä aukeili kaappien ovet.
Kaveri näki jonkun menevän keittiöön vaikka olimme kaksin.
Hyi kamala tuo iskä juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko isälläsi mielenterveysongelmia?
Jonkinlainen psykoosi selittäisi käytöksen, tietysti jos isäsi työkaverit olisivat vannoneet tämän olleen normaalisti töissä niin sitten voisi kehitellä jonkinlaista demonikaksonen-teoriaa.
Isäni kuolemasta oli 5 kk. Yöllä nuorin poikani alkoi itkemään omassa huoneessaan ja nousin salamana istumaan sängylleni aikeissa mennä hänen huoneeseensa.
Kun siinä availin silmiäni huomasin kuin huoneen toisesta nurkasta lähti valopallo kulkemaan seinästä kohti makkarimme ovea.
Myös mies näki jotain, koska huusi ”mikä hitto toi on?!?”.
Lapsi avasi huoneemme oven samaan aikaan kun valopallo katosi.
Verhot olivat tosiaan kiinni ja tämä oli huoneemme pimein nurkka, joten kyseessä ei voinut olla ulkoa tuleva valo ja kaikenlisäksi takapihallamme on metsä, joten sieltä ei paljoa valoa tule. Valopallo oli max. 50-70 cm.
Kun isäni kuolemasta oli 3 päivää, olimme eräässä paikassa muistelemassa häntä. Jokaisessa kuvassa, jossa nuorin poikani oli (siis hän, joka myös esiintyy yllä olevassa jutussa) oli kirkkaan vihreä valopallo, vaikka aurinkoa tai pölyä tai heijastusta ei tullut mistään.
Olen ajatellut, että isäni on erittäin vilkkaan poikani suojelusenkeli.
Isäni oli luonteeltaan huomaavainen ja huolehtivainen.
Hän mietti paljon asioita, eikä aina ilmaissut rakkauttaan oikein.
Uskon, että hän ajattelee, että nyt kun hänen maalliset ongelmansa ovat mennyttä, hän voi keskittyä kunnolla papan hommiin jostain muualta käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä talvella yksin, koska viihdyin siellä hyvin. Eniten rakastin erittäin kylmiä pakkasöitä, kun takka oli päällä ja pihan poikki sai hilpasta saunaan -30 asteessa. Oli pimeä tammikuu 2015 ja katsellessani kannettavan kautta sarjoja sohvalla lämmin rommitee kädessä pamahti sähköt. Ja kun ollaan keskellä ei mitään, tuli pilkkopimeää - poislukien näyttöni valo, joka ei pitkälle heijastanut. Hetken tuijotin hämilläni mitä tapahtui, mutta sitten otin kännykän käteen näyttääkseni sillä valoa ja olin menossa eteiseen tarkistamaan sulakekaappia. Eteisestä kuului kuin kauhuelokuvista tuttu "HHUOOOOOOAAAAAHH" sellainen ällöttävän kuumottava kuiskaava aggressiivinen henkäys. Säikähdin tätä ihan helvetisti - ensimmäinen ajatus oli, että joku iso lintu, kuten pöllö, oli päässyt sisään. Samalla, kun säikähdin, kädessäni ollut kännykkä käynnisti kameran sarjakuvauksen ja se otti kolme kuvaa. Näin heti ruudussa jotain, kun katsoin kännykkää kädessäni. Näytöllä oli vihertävä naama, jolla oli suu auki. Pala nousi kurkkuun ja niskavillat nousivat pystyyn. Tuijotin sitä epäuskoisena. Selasin toisen kuvan, siinä naama oli kauempana ja ensimmäisessä kuvassa vielä kauempana. Eli ottaessani vahinkokuvan hahmo teki huokausäänen ja tuli minua kohti. Sain aivan hirveän paniikkikohtauksen ja juoksin pimeän mökin läpi suoraan takaisin tuvan sohvalle, hyppäsin viltin alle, laitoin Adventure Timet pyörimään ihan täysille ja tuijotin niitä lohdukkeeksi. Rommiteen takia en voinut ajaa pois, mutta lähellä oli etten hypännyt auton rattiin. En nukkunut koko yönä ja vihdoin, kun alkoi vähänkin valoistaa ja sarastaa, uskalsin hypätä viltin alta pois, pakkasin häthätää kamani, menin autoon ja ajoin pois. En ole sen jälkeen uskaltanut mökille mennä yksin ja suvunkin kanssa olen käynyt joskus päivällä. Harmittaa, koska niissä talvi-illoissa ja -öissä oli oma tunnelmansa.
Kuvia en osaa selittää tänäkään päivänä.
Lunta voi lentää rytinällä ja viedä sähköt.Noista kuvista ei saa juuri selvää,kyllä minäkin inttimetsäkeikoilla väsyksissä näin puiden liikkuvan.Katolle ja ränneihin voi lennellä äänekkäästi oksia ja räpistellä lintuja.
Hyi, meinas tulla eilen illalla melkein p*kat oikeesti housuun kun illalla pimeessä huoneessa sängyssä surffaillessani avasin nuo kuvat. Mitä niissä oikein on? Kasvot? 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavin kokemukseni on ollut, kun heräsin kummalliseen ääneen aikoinaan opiskelijakämpässäni. Kuin joku oisi laittanut takkia naulaan eteisessä. Kello oli kolme, kun katsoin sitä.
Näin tumman hahmon ilmestyvän eteisestä olkkariin ja istuvan sohvalle. Asunnossani oli suora näkyvyys makkarin sängyltä sohvalle olkkariin, mutta sohva oli selkä minuun päin.
Kumminta tässä on että olin 100% varma että se on äitini. Ihan elossa ja voimissaan oleva henkilö siis :) Mutta sairastin tuolloin vaikeaa masennusta, ja olin juonut illalla kaksi lonkeroa. Siis oikeasti kaksi, en enemää, joten sillä ei näkyä voi selittää. Mutta äitini ei pitänyt juomisestani ja kämpässä oli epäsiistiä, joten olin varma että jos nyt hän minun huomaa heräävän niin tulee ihan älytön saarna. Päätin siis olla ihan liikkumatta ja esittää nukkuvaa.
Niin sitten tuijotin hahmoa kohti aamu kolmesta kello kuuteen hievahtamattakaan. Ja vasta silloin kello kuusi rupesin miettimään asiaa järjellä - miksi sohvalla istuisi ketään kun koiranikin nukkuivat vierelläni ihan tyytyväisinä. Ja miksi äitini olis tullut luokseni kolmelta yöllä?
Niin sitten uskalsin viimein laittaa valot päälle, ja eihän siellä sohvalla tietysti ketään ollut.Olen miettinyt että ehkä olin sihen aikaan masennuksen ohella niin stressaantunut että mielikuvitus veti tepposet. Se vaan hämmentää että miten minulla meni kolme tuntia toeta järkiini. Ja mikä se ääni eteisessä oikein oli lopulta, heh...
Pahat henget / demonit "kummittelevat" usein klo 3, koska se on Jumalanpilkkaa (klo 3 -> Pyhä Kolminaisuus).
T. Uskis
Kiva tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavin kokemukseni on ollut, kun heräsin kummalliseen ääneen aikoinaan opiskelijakämpässäni. Kuin joku oisi laittanut takkia naulaan eteisessä. Kello oli kolme, kun katsoin sitä.
Näin tumman hahmon ilmestyvän eteisestä olkkariin ja istuvan sohvalle. Asunnossani oli suora näkyvyys makkarin sängyltä sohvalle olkkariin, mutta sohva oli selkä minuun päin.
Kumminta tässä on että olin 100% varma että se on äitini. Ihan elossa ja voimissaan oleva henkilö siis :) Mutta sairastin tuolloin vaikeaa masennusta, ja olin juonut illalla kaksi lonkeroa. Siis oikeasti kaksi, en enemää, joten sillä ei näkyä voi selittää. Mutta äitini ei pitänyt juomisestani ja kämpässä oli epäsiistiä, joten olin varma että jos nyt hän minun huomaa heräävän niin tulee ihan älytön saarna. Päätin siis olla ihan liikkumatta ja esittää nukkuvaa.
Niin sitten tuijotin hahmoa kohti aamu kolmesta kello kuuteen hievahtamattakaan. Ja vasta silloin kello kuusi rupesin miettimään asiaa järjellä - miksi sohvalla istuisi ketään kun koiranikin nukkuivat vierelläni ihan tyytyväisinä. Ja miksi äitini olis tullut luokseni kolmelta yöllä?
Niin sitten uskalsin viimein laittaa valot päälle, ja eihän siellä sohvalla tietysti ketään ollut.Olen miettinyt että ehkä olin sihen aikaan masennuksen ohella niin stressaantunut että mielikuvitus veti tepposet. Se vaan hämmentää että miten minulla meni kolme tuntia toeta järkiini. Ja mikä se ääni eteisessä oikein oli lopulta, heh...
Pahat henget / demonit "kummittelevat" usein klo 3, koska se on Jumalanpilkkaa (klo 3 -> Pyhä Kolminaisuus).
T. UskisJaa, enpä ole kuullutkaan, mutta sen tiedän tosiaankin - että kaikki kummitukset eli demonit todellakin pakenevat, kun ajaa heidät pois Jeesuksen nimessä ja veressä,
T: Uzkiz nro 2
Pidä veresi vaan. Meillä joskus näkee pihalla entisen kissani hahmon, niillä paikoilla jossa se tykkäsi istuskella hiiriä väijymässä. En missään nimessä halua ajaa sitä pois.
Minunkin rakas kattivainaa tassuttelee aina joskus puulattioilla. Joskus kuulen kun se nuolee turkkiaan. Kyllä se täällä saa edelleen hiippailla, ei minua edes pelota se ollenkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyöräilin lapsena alkuillasta kotiin sellaista polkua jonka toisella puolella metsää ja toisella omakotitalojen takapihoja, äkkiä miesääni huusi metsästä että hei tyttö, pysähdyppäs ja minä kilttina lapsena tietysti pysähdyin ja pelästyin kovasti että olinko tehnyt jotain väärää. Metsästä tuli mies jolla oli musta takki ja hyvin kalpeat, laihat kasvot, luut oikein paistoi läpi mutta pelottavinta olivat mustat silmät. Siis ihan pikimustat. Mies käski minun tulla mukaan ja vaikka olin aikuisten aukroriteettia kunnioittava lapsi, mies mustine silmineen pelotti minua niin, että huusin että enkä tuu ja läksin polkemaan kotiin. Isäni lähti kertomukseni kuultuaan heti etsimään sitä miestä, muttei löytänyt.
Menee vähän ohi aiheen, mutta tästä tuli mieleen Stephen Kingin novelli Mustapukuinen mies.
RAID5 pakasta hajosi kaksi limppua tunnin sisällä toisistaan.
Tästä on aikaa jo joitakin vuosia.
Olin yksin kotona kun mies oli lasten kanssa sukulaisvierailulla toisella puolella maata.
Illalla lasten radio-ohjattavat autot alkoivat ajelemaan aivan itsestään. En koskenut niihin enkä ohjaimiin, istuin vain sohvalla katsomassa telkkaria.
Se oli aika pelottavaa vaikka tiesin, että joku ulkopuolinen signaali voi saada autot liikkeelle. Pakko oli soittaa perheelle ja varmistaa että kaikki on hyvin, vaikka en taikauskoinen olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutaan talossa, jonka rakennuttaneen avioparin vaimo petti miestään täällä. Heille tuli ero ja vaimo jäi tähän asumaan loppuiäkseen. Ostimme perikunnalta.
Alusta asti täällä on kuulunut sellaista ääntä, että joku painaa oven kahvaa alaspäin. Jousi pingoittuu, kuuluu narina ja sitten yht'äkkiä kahvasta päästetään irti. Semmonen heläys, hankala selittää. Tämä ei nyt niin pelottavaa, alkuun vaan pisti korvaan.
Esikoisemme oltua n. 1v2kk vanha, heräsin yöllä siihen kun hän huusi aivan suoraa kurkkua, kiidin huoneeseen ja samalla tyttö hiljeni ja oli sikeässä unessa. Lähdin takaisin omaan makkariin., tuvan ikkunoista heijastui kirkas valo, joka siis oli ikäänkuin sisällä, ei siis tullut ulkoonta vaan ikkunat peilasi tuvan. Sisällä ei mitään.
Nyt tuo nykyään kolmevuotias säikäytti minut taannoin perinpohjaisesti, kun olin imettämässä kuopusta. Hän tuli minun viereeni silmät aivan pyöreinä ja niitä räpäyttämättä kuiskasi että takkahuoneessa on joku mies. Menin ihan lukkoon. Laitoin kuopuksen omaan sänkyynsä, nappasin puhelimen ja rupesin soittamaan miehelle, siirtyen samalla etsimään kättä pidempää. Ajattelin että jos meillä on joku hiippari. Kerroin miehelle tilanteen samalla kun siirryin kohti takkahuonetta. Siellä ei ollut ketään. Kysyin vielä esikoiselta että oliko se mies ikkunan takana. Ei kuulemma ollut. Esikoinen seisoi ovella ja käännyin häntä katsomaan, samassa osoitti ohitseni ja sanoi että äiti se on tossa. Säikäytti ihan hitosti. Ketään ei missään. Tiuskaisin esikolle että ei saa säikäytellä.
No Esikoinen oli selittänyt siskolleni, että meillä asuu mies ja äiti ei halua että siitä puhutaan, se mies ei kuulemma ole tuhma.
Kolmevuotiaat höpöttää tunnetusti hölmöjä, muta kyllä näitä välillä miettii.
Varmaan kiva selitellä omalle miehelle noita lapsen juttuja 😂😂😂😂😂😂😂
"Joo jotain kummituksia se vaan näkee.." 👍
Meillä esikoinen näki joskus 3-4-vuotiaana hahmoja joita minä en nähnyt.
Meidän takapihalla oli joskus jotain setiä, ja vessassa oli jotain niin pelottavaa ettei lapsi uskaltanut mennä sinne yksin. En tiedä mitä mörköjä olivat. Lapsi ei osannut selittää, mutta pelkäsi niitä todella paljon.
Muualla hän ei pelännyt vessoja.
Nyt teininä ei muista lainkaan näitä tapahtumia.
Olin kerran ystäväni luona yötä, kun hän keskellä yöllä huomautti jonkun tumman hahmon seisovan sängyn päädyssä. Siinä peittelin paniikkiani ja rauhoittelin, että älä pelkää ja yritä nukahtaa. Kerran siivosin samassa asunnossa kuunnellen spotifyn uutuuslistaa, kunnes keittiöstä kuului tiskien kolinaa. Vaihdoin Tapio Rautavaaraan ja meteli loppui. Siivouksen jälkeen menin sänkyyn päiväunille ja joku istui viereeni. En nähnyt ketään kun käännyin katsomaan, mutta tunsin ihmisen painon vierelläni. Muistaakseni siinä asunnossa oli joskus kuollut joku vanhempi mies.
Ensimmäinen oli kun olin koulupäivän jälkeen yksin kotona ja katsoin olohuoneessa telkkaria. Olkkarista ei ole näköyhteyttä eteiseen, mutta kuuloyhteys on hyvä. No olin aivan satavarma, että kuulin tuon tutun raskaan ovenkahvan kåäntymisen, oven narinan ja pamauksen kun se menee perässä kiinni. Tiedättekö kun jokin äänisarja on niin tuttu, ettei siitä voi erehtyä? Huusin olkkarista moi, mutta kukaan ei vastannut. Olin kuitenkin varma, että kuulin vielä ääniä kuinka joku otti vaatteita pois eteisestä. Odotin hetken, että kohta joku perhernjäsen tulee ovensuuhun huikkaaman moin, mutta äänet loppui siihen. Nousin ylös ja lähdin tarkistamaan eteistä, niin siellä ei ollut ketään. Eikä ollut muuallakaan asunnossa. Ensimmäinen perheenjäsen tuli kotiin vasta tuntien päästä tämän tapahtuman jälkeen.
Toinen tapaus sattui kesällä kun olimme kahdestaan kaverini kanssa meillä viettämäsdä iltaa. Oltiin kai katsottu joku kauhuelokuva ja kerrottu pelottavia juttuja niin, että molemmat oltiin kai vähän säikyllä tuulella. Oltiin menossa nukkumaan yläkertaan jo aika myöhään kun yhtäkkiä alakerrasta kuului todella kova rysöhdys. Aivan kuin jotain painavaa olisi tippunut lattialle. Oltiin molemmat aivan paniikissa, eikä kumpikaan uskaltanut lähteä katsomaan mistä oli kyse. Aamulla sitten kun herättiin ja lähdin alas kuulin todella kovaa hurinaa vessasta. Lattialle oli pudonnut hiustenkuivaaja, joka oli mennyt itsestään päälle ja puhalsi kuumaa ilmaa. Koko vessa oli aivan kuin sauna. Onni oli, ettei kuivaaja ollut pudonnut muovimatolle vaan laattalattialle.
Kolmas tapaus nyt in kaikista helpoiten selitettävissä, mutta säikytti silti. Olin valvonu5 myöhään ja varmaan katsonut taas jotain jännää tv:stä. Olin menossa nukkumaan ja aloin sammuttamaan valoja kun kattolamppu räjähti rikki. Aloin kirkua niin, että koko talo heräsi😅
Lunta voi lentää rytinällä ja viedä sähköt.Noista kuvista ei saa juuri selvää,kyllä minäkin inttimetsäkeikoilla väsyksissä näin puiden liikkuvan.Katolle ja ränneihin voi lennellä äänekkäästi oksia ja räpistellä lintuja.