Lue keskustelun säännöt.
Tosielämän kauhutarinoita
19.09.2014 |
Kertokaa joku tosielämässä tapahtunu puistattava ja yliluonnollinen tapahtuma!
Itse muutin vuosi sitten asuntoon, jossa
kaverini oli asunut ennen minua. Vähän ajan päästä alkoi kuulua outoja ääniä ja kolinaa asunnon eri huoneista vaikka olin yksin kotona. Ajattelin, että normaaleja kerrostalon ääniä.. mutta sitten alkoi myös kuulua ihmisen puhetta, kuiskailua ja askelia. Ja näistä olin varma että eivät tule ylä-tai alakerrasta.
Kerran kun tulin kotiin, asunnossani kaikui koiran haukunta vaikka minulla ei ollut edes koiraa. Eikä naapureillakaan. Monta kertaa poissaollessani tv tai valot olivat menneet itsekseen päälle. Enkä ollut niitä jättänyt itse. Tuli myöhemmin asunnossa asuneen kaverini kanssa puhett näistä oudoista äänistä ja hän kertoi että hänellä täysin samat kokemukset siitä kämpästä.
Vaikka ei ollut kummoisia juttuja, silti tuli välillä inhottava olo Kun illalla yksin hiljaisessa asunnossa oli..
Kommentit (519)
Olin tavallisesti kahden siskoni kanssa kotona, ja meillä ei ollut lemmikkejä! Katsoimme telkkaria kunnes yhtäkkiä kuulin takaani kun koira haukkui. Katsoin taakseni, ja näin jonkun pikku kissan näköisen olennon, joka oli punainen. Säikähdin, ja sanoin siskoilleni ”Kuulitteko tuon? Ja entä näettekö takanamme jotain?” Molemmat siskoni vastasivat ”En kuullut muuta kuin television äänet.. enkä näe sohvan takana mitään, mutta edessämme on jotain” Minä en kuitenkaan nähnyt edessä vielä mitään. Minua pelotti, joten päätin soittaa äitillemme, joka oli kaverinsa kanssa iltalenkillä! ”Moi, ootko sä kohta kotona?” Minä kysyin, johon äitini vastasi hiljaisella äänellä ”Miten niin? Olen edessäsi” Minä säikähdin ja sanoin puhelimeen viimeiset sanat jotka oli ”MISSÄ VAIHEESSA TULIT KOTIIN??!?? Ja meillä on täällä joku outo olento” Äitini vastasi ”Kulta, se olen minä, olen koira!” Tässä vaiheessa kaikki säikähdimme, soitimme isällemme ja kysyimme voiko hän tulla hakemaan meidät hänen luokseen, ja hän tuli!
Vieläkään en tiedä, mitä oikein tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui n. 20 vuotta sitten lapsuudenkodissani. Olin tuolloin parikymppinen ja pääsiäislomalla kotipaikkakunnallani. Olin yksin kotona katselemassa tv:tä ja sivusilmällä näin pitkän (lähes kattoon saakka ulottuvan) mustan, läpinäkyvän, huppupäisen hahmon menevän eteisen käytävää pitkin siskoni huoneeseen. Säikähdin ihan hirveästi, enkä uskaltanut liikkua sohvalta mihinkään vanhempieni saapumiseen saakka. Kerroin heille tapahtuneesta ja he yllätyksekseni kertoivat nähneen saman hahmon muutamia kertoja. Päätimme ettemme kerro asiasta siskolle, jottei hän alkaisi pelätä.
Pari viikkoa tämän jälkeen, siskoni teki itsemurhan hyppäämällä kerrostalon katolta alas kotibileissä. Mitään aikaisempia mielenterveydellisiä ongelmia (masennusta, ym.) hänellä ei ollut, ei koulukiusaamista, huumeidenkäyttöä ym. Hän ei jättänyt jälkeensä mitään selittävää viestiä.
Siskoni kuoleman jälkeen hahmoa ei näkynyt enää koskaan ja sittemmin vanhempani ovat jo muuttaneet pois tästä talosta.
Hyyi...sain kylmiä väreitä tästä.
Eräs tuttuni näki ehkä samanlaisen hahmon? Teini-ikäisenä hän istui olohuoneen sohvalla katsomassa telkkaria kun yhtäkkiä näki mustahuppuisen hahmon menevän todella nopeasti eteisen käytävää pitkin alas takkahuoneeseen. Hahmo kulki kuulemma luonnottoman nopeasti, ikään kuin lipui, eli hän ei uskonut sen olevan tästä maailmasta. Mitään muita hallusinaatioita hänellä ei ollut ennen, eikä myöhemminkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtumasta on jo yli 10 vuotta mutta juttu kuumottaa edelleen eikä järjellistä syytä ole vieläkään keksitty. Isälläni oli nuoruudenystävä "Vesku" joka asui Ranskassa ja pitivät yhteyttä pitkälti kirjeitse, myöhemmin sähköpostitse mutta soittelivat myös joitain kertoja vuodessa, yleensä ennen ja jälkeen miehen Suomeen suuntautuvia matkoja. Sama meininki parin muun isän ystävän kanssa. Vesku oli yhtenä kesänä käymässä Suomessa Pori Jazzeilla ja koko kaveriporukka kokoontui siellä.
Veskun palattua Ranskaan isä sitten soitteli perään kiittääkseen viimeisestä, mutta Vesku ei vastannut puheluun, eikä myöskään soittanut takaisin kuten yleensä tuppasi tekemään. Isä oli itse juuri lähdössä viikoksi reissuun ja puhelu jäi. Palattuaan yritti soittaa Veskulle uudelleen mutta puhelin oli tällä kertaa pois päältä. Isä otti yhteyttä yhteiseen ystävään kysyäkseen tietääkö tämä mitä Veskulle kuuluu. Veskun lentokentälle heittänyt ystävä kertoi että oli soittanut Veskulle seuraavana päivänä lähdön jälkeen, mutta puhelu oli jäänyt vain muutaman lauseen mittaiseksi kun Vesku oli sanonut että hän on juuri ostamassa uutta jääkaappia, palataan asiaan myöhemmin. Soittoringin jälkeen kävi ilmi että kukaan muukaan tästä porukasta ei ollut puhunut Veskun kanssa. Sähköposteihinkaan Vesku ei ollut vastannut kellekään.
Meni joitain viikkoja ja isäni rupesi kunnolla huolestumaan asiasta, Vesku asui lapsettomana nimittäin yksin erottuaan ranskalaisesta vaimostaan eikä tällä ollut perhepiiristä ketään enää elossa. Muutaman päivän selvittelyn jälkeen isäni ja yksi toinen Veskun ranskaa taitava ystävä päättivät lentää Marseilleen missä Vesku asui. Päästyään asunnolle huomasivat että summerissa ei ollut enää Veskun suomalaista nimeä vaan kohta oli jätetty tyhjäksi. Pääsivät sitten rappuun soittamalla naapurin summeria ja kävi ilmi että Veskun asunto oli ollut tyhjillään jo kuukauden verran ja naapuri kertoi vähän käärmeissään ettei ollut edes hyvästejä jättänyt vaikka olivat ihan hyvissä väleissä elelleet vierekkäisissä ovissa jo lukuisia vuosia. Naapuri myös ihmetteli että oliko Vesku muuttanut hiljaisuudessa keskellä yötä kun naapuri ei ollut huomannut mitään trafiikkia rapussa.
Kun kävi ilmi että Vesku oli kadonnut suomalaisiltakin ystäviltä eikä ollut jatseilla kertonut mitään muutosta, huolestui naapurikin ja rupesi selvittämään asiaa taloyhtiön kautta. Muuttoilmoitus oli tehty puhelimitse ja Vesku oli kertonut muuttavansa Suomeen, muuttopäiväksi oli kirjattu päivä ennen Veskun Pori Jazz-reissua. Isä ja ystävä kävivät läpi kaikki Marseillessa tietämänsä paikat joissa Veskua olisi saatettu nähdä, mutta vaikutti siltä että Vesku oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Joutuivat palaamaan Suomeen tyhjin käsin, mutta ex-vaimo ja ex-naapuri lupasivat selvittää asiaa Ranskan päässä ja poliisille tehtiin katoamisilmoitus. Isäni ja muut ystävät olivat tietenkin ihmeissään ja hyvin huolissaan.
Pari kuukautta myöhemmin ex-vaimo soitti isälleni ja kertoi että poliisi oli saanut tiedon Veskusta. Verdonin luonnonpuistosta (n. 150 km Marseillesta) oli löytynyt patikkapolulta miehen ruumis joka oli nyt vahvistettu Veskuksi. Kuolinsyyntutkimuksessa kävi ilmi että Vesku oli kuollut sydänkohtaukseen ja lääkäri kuittasi kuoleman luonnolliseksi Veskun ollessa 72-vuotias. Veskulla oli löydettäessä mukana lompakkonsa, muttei kuitenkaan kännykkää, vaellukseen soveltuvia varusteita, vettä tai autonsa avainta. Veskun autoa ei myöskään oltu löydetty mistään luonnonsuojelualueen parkkipaikoista. Lompakossa oli kuitti joka oli kirjattu päivä Veskun Ranskaan paluun jälkeen. Vesku oli ostanut uuden jääkaapin.
Nyt on hyytävää settiä....Kukaan ei osta uutta jääkaappia, jos on aikeissa muuttaa maasta. Löytyikö autoa jostain? Tai kännykkä? Joko tarina on totta, tai olet kirjailija.
Siis mikä tässä on niin hyytävää tai selittämätöntä? Mikä multa on mennyt ohi? Vesku on ostanut uuden jääkaapin rikkoutuneen tilalle, sou? Luonnonpuistoon hän on mennyt julkisilla ja kokenut luonnollisen kuoleman saaden sydänkohtauksen, vanha kun oli. Mikä tässä nyt on niin yliluonnollista tai selittämätöntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin teini-ikäisenä kaverini luona pelaamassa spiritismiä. Lopetimme pelin ja lähdin kohti kotia. Matkalla kotiin poikkesin kuitenkin vuokraamaan kauhuelokuvan. Oli surkein idea koskaan, kotona kun olin yksin. Aloitin elokuvan, yht'äkkiä oveen koputettiin ja ulko ovi aukesi. Pelästyin niin paljon, että vaihdoin leffan piirrettyyn. Laitoin asunnosta kaikki valot päälle ja peitin kaikki peilit. Oli äiti ihmeissään kun tuli aamulla kotiin.
Ennen katsoin kaikki mahdolliset kauhuelokuvat. Nyt en ole ainuttakaan katsonut 10 vuoteen. Uskon, että olin vain laittanut ulko oven huonosti kiinni. Ja tämä oveen koputus oli vain, toivottavasti, ylikierroksilla käyvien aivojen temppu.
Demoni eli paha henki se siellä kolkutteli - opitpahan olemaan leikkimättä sinulle kuulumattomien asioiden kanssa.
Raamatussa varoitetaan ja kielletään ankarasti ottamatta yhteyttä tietäjä henkiin. Nämä osaavat jäljitellä ihmisiä kuten pois nukkuneita sukulaisia, juuri tässä on yksi spiritismin peluun vaara.
Siellä ei koskaan ole se rakas mummo juttelemassa laudan välityksellä - kun otat yhteyttä näihin demoneihin niin kutsut heitä elämääsi avaamalla portaalin. Kukaan tervejärkinen ei halua tuollaisia voimia elämäänsä - lukuisia tapauksia on kum ihminen on seonnut ja tehnyt vaikka itsemurhan taikka muutoin epäselvissä merkeissä menehtynyt kun on vähän "pelannut" peliä.
Pyytäkää seurakunta siunaamaan koti tai kiinteistö jossa tiedätte spiritismiä harjoitettaneen.
Harvaa asiaa itse pelkään mutta en halua missään nimessä olla tekemisissä tuollaisten voimien kanssa.
Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:31)
Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. (5. Moos. 18:10-12)
http://www.luterilainen.net/voiko-ja-saako-kuolleisiin-olla-yhteydessa/
Tuossa linkissä on mielenkiintoinen tarina eräästä miehestä joka noidan/meedion välityksellä yritti olla yhteydessä vainajaan ja kysyä neuvoa. Koska vainajiin yhteydenotto on ankarasti kiellettyä osoitti Jumala voimansa sallimalla kyseisen vainajan hengen ilmestyä varoittamaan noitaa ja kysyjää - tapahtuma on kuvattu erittäin tarkasti jotta muut ottaisivat siitä opikseen.
Itse tulkitsen asioita siten, että kaikki nämä henkiparantajat meediot jne toimivat demonien ja tietäjähenkien välityksellä ja kanssa - eivätkä jumalan sanasta. Siksi mahdolliset kodin siunaamiset demoneista ja kummituksista tulisi toteuttaa seurakunnan toimesta eikä paranormaalien "asiantuntijoiden" epämääräisten riittien kautta.
Ihmiskuntaparka, joka on kymmeniä tuhansia vuosia kärsinyt näiden demonien ikeessä ennen kuin viimein saapui kirkko ja pappi, joka sitten kykenee näihin puuttumaan ja suurin osa ihmiskuntaa ei edelleenkään sitten pääse täsä palvelusta nauttimaan. :D Oikeastihan asia ei näin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 v sitten kaveriporukamme päätti pelata spritismiä yhden tytön kotona, minä ja eräs toinen tyttö pelkäsimme osallistua ja menimme keittiöön selailemaan lehtiä ym kun toiset sulkeutuivat kylppäriin kutsumaan henkiä. Iloinen räkätys vessan oven läpi vaihtui äkisti hätääntyneisiin ääniin ja lopulta kalpean porukan joukkopakoon. Kuulemma lasi oli muodostanut sanat "Tomi kuollut" (nimi muutettu) kaikkien kiistäessä , että työnsivät lasia ja sitten kylppäriin oli tullut äkisti jääkylmä minkä lisäksi valo oli välkkynyt . Tunnelma oli loppuillan melko vaisu ja tämä Tomi oli todella kiukkuinen että ei kiva vitsi.
Viikko tämän jälkeen Tomi käveli auton alle, tapauksen nähnyt luokkakaveri sanoi että kulki kuin unissakävelijä eikä edes vilkuillut ympärilleen. Kuin olisi tahallaan.. 16-vuotias mukava urheilijapoika jolla ei pitänyt olla mikään hätänä. Ehkä hänellä sitten oli ollut jokin piilevä masennus, mutta me yhdistimme tapahtuneen laudan antamaan viestiin ja kaikkia pelotti pirusti että ollaanko me seuraavia.
Olin jotain viidentoista ja kuunneltiin poikakaverin kanssa musiikkia, se oli jotain Dj Boboa eli sellaista iloista ysärihumppaa. Äkkiä musiikki muuttui matalaksi, synkäksi murinaksi joka ei olisi kummastuttanut mikäli olisimme kuunnelleet kasettia, meille ysärinuorille kun nauhan venyminen oli tuttu juttu. Mutta kuuntelimme cd-levyä ! Minä pelästyin niin että olin tippua sänkyltä jossa makoilin , poikaystävä raahautui säkkituoli pepussa kiinni cd-soittimen luo ja sammutti musiikin. Myöhemmin uskalsimme laittaa levyn uudestaan soimaan ja nyt musiikki oli täysin normaalia. Tulloin oli se satanismi-hysteria päällä ja me ajattelimme, että itse piru ottaa yhteyttä vaikka varmaan tuolle on jokin selitys olemassa .D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni tuhnuni olikin alkusoittoa ripulille! Kyllä tuli kiire kotiin!
Vierailija kirjoitti:
Olin menossa nukkumaan kun sain sellaisen aivojen nukahtamiseen liittyvän "salaman" päähäni. Ei siinä mitään, sillä olen kokenut tällaisia ennenkin ja ne ovat ilmeisesti ihan normaaleja ilmiöitä. Kerran ilmiö vain pelotti, koska tällaisen "salaman" aikana näin välähdyksenomaisen kuvan. Siinä oli huoneessa hyllyllä monta riviä nukkeja. Kuva oli rakeinen ja valaistus oli todella hämärä. Tämän päässäni välähtävän kuvan aikana kerkesin kuitenkin huomaamaan, että nukeilla ei ollut silmiä.
Räjähtävän pään syndrooma. Siinä nukahtamiseen liittyy kovia ääniä ja välähdyksiä, mulla on joka ilta tää sama. Tasan kerran olen nähnyt kuvia samalla, mutta se oli ihan erilainen kokemus. Olin herännyt aikaisin aamulla touhuillut useamman tunnin kun iski ihan valtava väsymys, tuli semmoinen olo että kaadun ja lyön pääni jos en mene maate ja menin sitten takaisin sänkyyn. näin sarjan kuvia, ihan kun joku olisi näyttänyt nopealla tahdilla valokuvia, mutta ne oli tosi groteskeja ja kamalia. niitä oli monta mutta muistan vain osan, näin kouluampujan, lampaan raadon, tylpällä esineellä murskatun kallon ja miehen joka oli kuin semmoinen asterixin druidi, seisoi kahden puun välissä tumma taivas takanaan ja toisen avoimen kämmenen yllä leijui kasvava kuu ja toisen tähti. sillä oli kolmas silmä otsassa ja siitä valui verta, mutta se mies vain hymyili, tuli mieleen alttaritaulut jeesuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen oli kun olin koulupäivän jälkeen yksin kotona ja katsoin olohuoneessa telkkaria. Olkkarista ei ole näköyhteyttä eteiseen, mutta kuuloyhteys on hyvä. No olin aivan satavarma, että kuulin tuon tutun raskaan ovenkahvan kåäntymisen, oven narinan ja pamauksen kun se menee perässä kiinni. Tiedättekö kun jokin äänisarja on niin tuttu, ettei siitä voi erehtyä? Huusin olkkarista moi, mutta kukaan ei vastannut. Olin kuitenkin varma, että kuulin vielä ääniä kuinka joku otti vaatteita pois eteisestä. Odotin hetken, että kohta joku perhernjäsen tulee ovensuuhun huikkaaman moin, mutta äänet loppui siihen. Nousin ylös ja lähdin tarkistamaan eteistä, niin siellä ei ollut ketään. Eikä ollut muuallakaan asunnossa. Ensimmäinen perheenjäsen tuli kotiin vasta tuntien päästä tämän tapahtuman jälkeen.
Toinen tapaus sattui kesällä kun olimme kahdestaan kaverini kanssa meillä viettämäsdä iltaa. Oltiin kai katsottu joku kauhuelokuva ja kerrottu pelottavia juttuja niin, että molemmat oltiin kai vähän säikyllä tuulella. Oltiin menossa nukkumaan yläkertaan jo aika myöhään kun yhtäkkiä alakerrasta kuului todella kova rysöhdys. Aivan kuin jotain painavaa olisi tippunut lattialle. Oltiin molemmat aivan paniikissa, eikä kumpikaan uskaltanut lähteä katsomaan mistä oli kyse. Aamulla sitten kun herättiin ja lähdin alas kuulin todella kovaa hurinaa vessasta. Lattialle oli pudonnut hiustenkuivaaja, joka oli mennyt itsestään päälle ja puhalsi kuumaa ilmaa. Koko vessa oli aivan kuin sauna. Onni oli, ettei kuivaaja ollut pudonnut muovimatolle vaan laattalattialle.
Kolmas tapaus nyt in kaikista helpoiten selitettävissä, mutta säikytti silti. Olin valvonu5 myöhään ja varmaan katsonut taas jotain jännää tv:stä. Olin menossa nukkumaan ja aloin sammuttamaan valoja kun kattolamppu räjähti rikki. Aloin kirkua niin, että koko talo heräsi😅
Just. Oisko ihan vaan , että niitä tavaroita voi tipahdella ja ääniä kuulua noin muuten vaan. Ei hyvää päivää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mökistä muutama kilometri eteenpäin peltojen keskellä on vanha autioitunut maatila, jossa ei ole asunut kymmeneen vuoteen ketään, mutta talo näyttää suht. hyväkuntoiselta.
Lähesthyessämme päärakennusta sisältä alkoi kuulua jyskytystä, aivan kuin lattiaan olisi hakattu puukepillä.
Peräännyimme kauhuissamme, jyskytys loppui.
Yritimme lähestyä uudelleen taloa ja taas alkoi jyskytys.
Tuli mieleen, että onkohan talossa joku siepattu ihminen lukittuna? Yrittikö pyytää apua.On niin pelottava ajatus mennä sinne uudestaan, ettei uskalla.
Saattoi olla joku joka oli mennyt koluamaan autiotaloa, lattia pettänyt tms. ja loukannut itsensä.
Ja te reilukerho lähditte vain karkuun. Edes häkeen kannattaa soittaa, jos voi edes etäisesti olettaa jonkun olevan pulassa, eikä itse uskalla mennä (autiotaloissa parempikin, ettei rynnistä sisään päättömästi ja pahenna tilannetta loukkaantumalla itse).
Suosittelisin ilmoittamaan tuosta, jos sinne joku nyt oikeasti jäänyt.
En itsekään ymmärrä, kuinka joku voi olla noin ajattelematon, ettei soita apua. Jos oikeasti joku oli hädässä. En voi käsittää tällaista toimintaa. Ja vielä kehtaa kirjoittaa tänne tyyliin ” olikohan joku pulassa” olen täysin niin täysin sanaton!
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni teki itsemurhan kun olimme teinejä. Näin vähän myöhemmin unta, jossa istuimme tämän ystäväni kanssa ulkona portailla. Se oli elävin ja selkein uni jonka olen koskaan nähnyt. Hän kertoi, että itsensä tappaminen oli virhe, eikä hän haluaisi enää olla kuollut. En tiedä mikä oli unen tarkoitus. Ei siitä ainakaan tullut rauhallinen olo.
Itse olen useamman kerran kohdannut kuolleen lapsuudenystäväni unissani. Pekka kuoli kun oltiin 23 vuotiaita, oltiin tunnettu tarhasta asti, opeteltu yhdessä kaikkia pahuuksia ja koko peruskoulu samalla luokalla, muutettiin samaan kaupunkiin opiskelemaan ja säännöllisen epäsäännöllisesti pidettiin vielä yhteyttä. Olin jo muuttanut töiden perässä muualle kun Pekka kuoli, eikä oltu nähty pariin vuoteen. Ehkä vuosi Pekan kuolemasta aloin seurustella ja näin unta missä me istuttiin kaikki alasti semmosessa (minä, poikakaveri ja Pekka) isossa suihkukaapissa, alastomuus ei haitannut mutta murehdin kovasti miten poikaystävä suhtautuisi siihen että että Pekka onkin kuollut. Kysyin siltä että "kai sie tiedät että oot kuollut?" ja Pekka vastasi että "kai mää nyt tiiän, enhän mää tyhmä ole, vaan kuollut".
Myöhemmin näin unta missä olin vanhan puisen kyläkoulun pihassa jossa oli oudot karnevaalit menossa, kaikki oli värikästä ja kaunista ja näin Pekan ja hyppäsin sen syliin ja se nosti minut ilmaan kuin pienen lapsen, tai höyhenen ja kyselin mitä kuuluu, se vastasi että tosi hyvin menee ja että on tavannut ihanan naisen. Jotenkin kovin lohdullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvää päivää aikuiset ihmiset!
Kaikille asioille löytyy selitys kyllä. Nämä kyseiset ihmisolennot, jotka olette nähneet ovat pelkkiä varjoja tai vaatemyttyjä tai sitten olette väsyksissä uskotelleet itsellenne kaikkea. Nämä ” kamera otti itsestään kuvan” ovat tapahtumia, jolloin olette painaneet tietämättänne vahingossa sen päälle ja kamera on ottanut tyhjästä kuvan. Sitten sieltä on näkynyt ” kummitus ” joka on ollut jokin esine, vaate ym. Joka siihen pimeään kuvaan on ilmestynyt.
Erilaisia ääniä voi kuulua vaikkapa ulkona, naapurista vaikkapa ihan luonnollisista syistä. Tuuli saattaa rapisuttaa ulkona , kolistella kattoa, tavarat putoavat , koska ne ovat huonosti laitettu paikalle. Se, että jokin TV tai radio menee itsestään päälle, niin silloin laitteessa on jokin vika esimerkiksi.
Nyt ihan oikeasti se järki käteen! Tunnen paljon ihmisiä eikä kukaan kerro tämmöisiä keksittyjä höpöhöpö kummitustarinoita!
Joo ihan varmasti nämä kaikki ovat totta. Haloo! Jokainen ymmärtää, että nämä eivät ole totta. Ikinä en ole kuullut, että kukaan kertoisi tämmöisiä juttuja. Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että keksitte päästämme satuja.
Ei oo tosi! Aikuiset ihmiset uskoo näitä höpöhöpö kauhutarinoita. Voiko oikeasti jollekin mennä nämä läpi?
Joo, älkää nyt hyvät ihmiset uskoko, että nämä ovat oikeasti tositapahtumia!
Ei oo todellista! Jännä ettei kellään muulla kummittele, kuin teillä. Miten te jaksatte kuvitella nämä?
Kylläpä joku uskis pelästyi, kun piti tulla pätemään.
Noissa tapauksissa tulisi heti ottaa yhteys vuokranantajaan ja ilmoittaa asiasta, koska jollain entisellä asukkaalla saattaa olla teetettynä kopio avaimesta. Eli lukkojenvaihto/-uudelleensarjoitus olisi ollut ratkaisu.