Tosielämän kauhutarinoita

Vierailija kirjoitti:

Mummi asui naapurissa ja omisti meidänkin talon tontin. Kävin illalla viemässä roskat ja mummi oli kauempana pihalla. Sanoin mokka ja hän vastasi "hei hei". Aamulla kuulin hänen kuoleen jo yhdeksätlä illalla, eli tunti aikaisemmin kuin me ns. tavattiin. En tiedä mikä juttu.

Minun mummoni kävi näyttämässä itsensä/itseään kun kuoli. Olin vajaan vuoden ikäisen lapsen äiti ja vaistot muutenkin herkkänä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kävi isälleni 80 luvun puolessa välissä. isäni kaverit puhuivat miten haluaisivat kokeilla spiritismiä, mutta ei ollut lautaa. No isäni on aina lukenut paljon joten tiesi miten sellainen tehdään. Hän vuolsi ja kaiversi puusta laudan. Yhtenä iltana, kun lauta oli valmis isäni kavereineen kokoontuivat pelaamaan. Kaikki varmaan tietävät, että pelissä ei saa kysyä koska kuolee tai miten kuolee. No isäni ystävä, sanotaan vaikka Maija kysyi kuka heistä kuolee ensimmäisenä. Eivät saaneet kuulemma vastausta ja lopettivat pelin. He asuivat maalla, joten kouluun mentiin bussilla. Maija oli istunut bussissa ja tuli hänen ystävänsä Hennan pysäkki (joka oli ollut myös pelaamassa spirtismiä). oli talvi ja tie oli jäässä, joten bussi ei pysähtynytkään ja Henna jäi bussin alle ja kuoli myöhemmin sairaalassa saamoihinsa vammoihinsa. Maija vuorostaan sekosi tapahtuneesta niin paljon, että on edelleen mielisairaalassa. Isälläni on hirvittävät omantunnon tuskat edelleenkin ja käy joka kuukausi vierailemassa Maijan luona. 

Kuinkahan mones variaatio tämä on "just mun tutulle/sukulaiselle" sattuneesta spiritismitapauksesta 👍

Minua lapsena hyväksikäyttäneen sukulaismiehen kuoleman jälkeen tunsin välillä vahvan läsnäolon tunteen. Kosketuksia, painon tunnetta päälläni, hengityksen tunnetta niskassa. Aloin oireilla kokemastani pahemmin vasta hänen kuoleman jälkeen. Pelko noita öisiä tuntemuksia kohtaan oli valtava. Aiheutti unettomuuden joka on kestänyt tähän päivään asti.

Kun muutettiin miehen kanssa yhteen, vein takaisin vanhemmilleni 140cm leveän runkopatjasängyn. Vanhemmille oli melko vasta muuttanut kodinvaihtajana uusi koira, tämän edellisen isännän kuoltua. Äiti sitten mainitsi mulle, että koira käynyt pissaamassa sänkyyn, siinä näkyi ruskea läntti. Läntti ei kuitenkaan haissut pissalle vaan haju muistutti vähän kahvia tai piipun kylkeä pitkin (huopakatolta) valunutta vettä. Asiaa ei ajateltu sen kummemmin, katto oli joskus vuotanut piipun kohdalta mutta oli korjattu jo aikoja sitten.

Läntti oli vielä isompi seuraavalla kerralla. Äiti sanoi, ettei koira mene enää yläkertaan ja kuulostaa joskus siltä, että sieltä kuuluu askelia. Äiti ei usko kummituksiin, syytti vain puutaloa, koska puu "elää" ja nitinä ja narina johtuu siitä.

Siskoni oli perheineen yötä ja aamulla lähtiessään oli pedannut sängyn. Kun mentiin yläkertaan seuraavan kerran, oli sänky kastunut ihan kaksinkerroin olevan täkin läpi lakanaan asti, eli vettä on täytynyt olla paljon. Sellainen määrä näkyisi jo kattopaneeleissa, mutta katto oli kuiva eikä siinä näkynyt mitään jälkiä.

Mitään syytä tälle ei koskaan keksitty

Vierailija kirjoitti:

Tämä kävi isälleni 80 luvun puolessa välissä. isäni kaverit puhuivat miten haluaisivat kokeilla spiritismiä, mutta ei ollut lautaa. No isäni on aina lukenut paljon joten tiesi miten sellainen tehdään. Hän vuolsi ja kaiversi puusta laudan. Yhtenä iltana, kun lauta oli valmis isäni kavereineen kokoontuivat pelaamaan. Kaikki varmaan tietävät, että pelissä ei saa kysyä koska kuolee tai miten kuolee. 

No nyt mä käsitän... Rippikoululeirillä kauan, kauan sitten kokeiltiin sitä spiritismiä. Mitään ei tapahtunut, mikään siinä ei ollut edes etäisesti jännittävää. Niin minä sitten ajattelin että täähän on ihan hemmetin tylsää muniinpuhaltelua, ja enempiä miettimättä kysyin kuka meistä kuolee ensin. En tiennyt ettei sellaista saisi kysyä.

No todella tuli vipinää siihen kämppään. Kaikki muut kiljahtivat ja hyppäsivät pystyyn, joku taisi sännätä ulos koko huoneesta. Minä takuulla säikähdin sitä hässäkkää yhtä paljon kuin muut sitä kysymystä, jäin todella ihmettelemään että mikä niille oikein tuli.

Ketään ei tosin kuollut, ei sillä leirillä, sinä kesänä, minun tietääkseni tähän mennessä ei ketään paikalla olleista.

Ottakaa nuoriso opiksi; pelaatte mitä peliä vaan, niin varmistakaa että kaikki tuntee säännöt. Ettei turhaan tarvitse säikkyä ja säikytellä tuollaisilla kirkujaisilla...

Tällainen tapaus on jäänyt hieman mietityttämään, enkä ole selitystä vielä keksinyt.

Olin lapsen kanssa kotona, hoitovapaalla. Lapsi oli tuolloin alle 2-vuotias, ei osannut vielä puhua. Tulimme aamulla herättyämme normaaliin tapaan yläkertaan, mies oli jo lähtenyt töihin. Totesin ääneen, että taidanpa laittaa takkaan tulen, kun tuntuu niin viileältä. (Yläkerta on yksi iso, yhtenäinen tila, ei erillisiä huoneita.) Takka on pyöreä kakluuni, jossa on sellainen kierrettävä messinkiosa ylhäällä (yläpelti) ja siinä ulos vedettävä nuppi (ns. kesäpelti), messinkiluukut ja niiden takana vielä lasiovi, joka on metallisalvalla kiinni. Alapelti avataan vetämällä messinkisestä nupista. Avokeittiö on myös yläkerrassa, ja menin ensin hakemaan keittiöstä tikut takan sytytystä varten. Sen aikaa olin selin muuhun tilaan ja lapseen, eli kyse on muutamista minuuteista. Kun käännyin tikkuaski kädessäni ja kävelin tilan poikki, huomasin, että takan luukut olivat auki – messinkiluukut, lasiovi, alapelti sekä yläpelti. Tuijotin tyrmistyneenä takkaa - yläpeltiä, joka siis sekin oli auki ja nuppi ulos vedettynä?! Lapsi osoitti silmät ymmyrkäisinä takkaa ja yritti sanoa jotain ”ö – ö!!”.

Ensinnäkin – jos takka olisi ollut tällä tavalla ”levällään” meidän tullessa yläkertaan, olisin huomannut asian heti, koska takan sijainti ja koko on sellainen, että sen nyt vaan huomaisi. (Tosin se ei ikinä olisi ollut tällä tavalla auki yön yli, koska lämmitämme yläkertaa ainoastaan takalla ja tuohon aikaan olimme lämmittäneet jo päivisin ja illalla.) Toiseksi – lapsi olisi ehkä juuri ja juuri saanut alapellin ja messinkiluukut auki, mutta ei missään nimessä lasiovea (tiukka salpa) saati yläpeltiä, joka on yli kahden metrin korkeudessa!

Sytyttelin takkaa hämmennyksen vallassa ja mietin, että mitäs hittoa.. Miehelle toki soitin ja varmistin, ettei hän ollut takkaan koskenut – ei ollut.

Kun olin jotain 12v, niin meidän paikkakunnalle tuli sirkus. En muista enää mikä, mut ei ollu mikään tunnettu. Olivat edellisenä iltana kasaamassa sitä ja kävelin ohi siitä. Vanhempani olivat eronneet ja menin isältä äidin luo. Matkaa oli jotain 3km ja tää sirkuspaikka noin puolessa välissä. Yhtäkkiä kävellessä tuli outo ja pelottava olo et mun takana on joku. Aloin muka solmia kengännauhoja ja näin et sieltä sirkuksesta oli joku lähteny mun perään. Siihen aikaan ei meidän paikkakunnalla mitään ulkomaalaisia ollu joten tiesin että sieltä oli. Noin 30 v mies oli tämä seuraaja. Kävelin taas vähän matkaa ja sydän hakkas hulluna, pudotin "vahingossa" mun laukun ja pääsin taas vilkaisemaan miestä kun nostin sen. Aina kun pysähdyin niin sekin pysähtyi, oli kävelevinään eri suuntaan, meni puun taakse tms. Aloin olla jo ihan paniikissa ja mietin et mitä voin tehdä. Muutamia autoja liikkeellä muttei muita jalankulkijoita. Tiesin että isän työkaveri asuu vähän matkan päässä, joten keksin juosta sinne. Ikinä en ole elämässäni niin lujaa juossut kuin silloin. En tosin mennyt edes taloon sisälle. Siellä oli valot mutta kun pääsin pihaan asti niin en kehdannut mennä kertomaan että minua joku seuraa. Olin piilossa vähän aikaa siellä pihalla ja sit kävelin metsiä pitkin kotiin. Kotona kerroin isoveljelle joka vaan nauroi mulle, eikä usko vielä tänäkään päivänä että puhuin totta. Äidille ja isälle en sitten koskaan kertonut, kun ajattelin etteivät nekään uskoisi. Silloin pelotti tosi paljon, mutta nyt aikuisena vasta tullut mieleen, että mitä olisi käynyt jos en olisi älynnyt sinne talon pihaan mennä

Asutaan talossa, jonka rakennuttaneen avioparin vaimo petti miestään täällä. Heille tuli ero ja vaimo jäi tähän asumaan loppuiäkseen. Ostimme perikunnalta.

Alusta asti täällä on kuulunut sellaista ääntä, että joku painaa oven kahvaa alaspäin. Jousi pingoittuu, kuuluu narina ja sitten yht'äkkiä kahvasta päästetään irti. Semmonen heläys, hankala selittää. Tämä ei nyt niin pelottavaa, alkuun vaan pisti korvaan.

Esikoisemme oltua n. 1v2kk vanha, heräsin yöllä siihen kun hän huusi aivan suoraa kurkkua, kiidin huoneeseen ja samalla tyttö hiljeni ja oli sikeässä unessa. Lähdin takaisin omaan makkariin., tuvan ikkunoista heijastui kirkas valo, joka siis oli ikäänkuin sisällä, ei siis tullut ulkoonta vaan ikkunat peilasi tuvan. Sisällä ei mitään.

Nyt tuo nykyään kolmevuotias säikäytti minut taannoin perinpohjaisesti, kun olin imettämässä kuopusta. Hän tuli minun viereeni silmät aivan pyöreinä ja niitä räpäyttämättä kuiskasi että takkahuoneessa on joku mies. Menin ihan lukkoon. Laitoin kuopuksen omaan sänkyynsä, nappasin puhelimen ja rupesin soittamaan miehelle, siirtyen samalla etsimään kättä pidempää. Ajattelin että jos meillä on joku hiippari. Kerroin miehelle tilanteen samalla kun siirryin kohti takkahuonetta. Siellä ei ollut ketään. Kysyin vielä esikoiselta että oliko se mies ikkunan takana. Ei kuulemma ollut. Esikoinen seisoi ovella ja käännyin häntä katsomaan, samassa osoitti ohitseni ja sanoi että äiti se on tossa. Säikäytti ihan hitosti. Ketään ei missään. Tiuskaisin esikolle että ei saa säikäytellä.

No Esikoinen oli selittänyt siskolleni, että meillä asuu mies ja äiti ei halua että siitä puhutaan, se mies ei kuulemma ole tuhma.

Kolmevuotiaat höpöttää tunnetusti hölmöjä, muta kyllä näitä välillä miettii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummi asui naapurissa ja omisti meidänkin talon tontin. Kävin illalla viemässä roskat ja mummi oli kauempana pihalla. Sanoin mokka ja hän vastasi "hei hei". Aamulla kuulin hänen kuoleen jo yhdeksätlä illalla, eli tunti aikaisemmin kuin me ns. tavattiin. En tiedä mikä juttu.

Minun mummoni kävi näyttämässä itsensä/itseään kun kuoli. Olin vajaan vuoden ikäisen lapsen äiti ja vaistot muutenkin herkkänä.

Samoin isäni kävi kuolinhetkellä luonani. Kysyin, että mitä asiaa, hän sanoi, että käy vielä kaikkien meidän neljän luona. Lisäksi hän sanoi, että kerro kaikille, että sitä armoa on valtavasti. Hän kuoli silloin 500 kilometrin päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottavin kokemukseni on ollut, kun heräsin kummalliseen ääneen aikoinaan opiskelijakämpässäni. Kuin joku oisi laittanut takkia naulaan eteisessä. Kello oli kolme, kun katsoin sitä.

Näin tumman hahmon ilmestyvän eteisestä olkkariin ja istuvan sohvalle. Asunnossani oli suora näkyvyys makkarin sängyltä sohvalle olkkariin, mutta sohva oli selkä minuun päin. 

Kumminta tässä on että olin 100% varma että se on äitini. Ihan elossa ja voimissaan oleva henkilö siis :) Mutta sairastin tuolloin vaikeaa masennusta, ja olin juonut illalla kaksi lonkeroa. Siis oikeasti kaksi, en enemää, joten sillä ei näkyä voi selittää. Mutta äitini ei pitänyt juomisestani ja kämpässä oli epäsiistiä, joten olin varma että jos nyt hän minun huomaa heräävän niin tulee ihan älytön saarna. Päätin siis olla ihan liikkumatta ja esittää nukkuvaa.

Niin sitten tuijotin hahmoa kohti aamu kolmesta kello kuuteen hievahtamattakaan. Ja vasta silloin kello kuusi rupesin miettimään asiaa järjellä - miksi sohvalla istuisi ketään kun koiranikin nukkuivat vierelläni ihan tyytyväisinä. Ja miksi äitini olis tullut luokseni kolmelta yöllä? 

Niin sitten uskalsin viimein laittaa valot päälle, ja eihän siellä sohvalla tietysti ketään ollut.

Olen miettinyt että ehkä olin sihen aikaan masennuksen ohella niin stressaantunut että mielikuvitus veti tepposet. Se vaan hämmentää että miten minulla meni kolme tuntia toeta järkiini. Ja mikä se ääni eteisessä oikein oli lopulta, heh...

Pahat henget / demonit "kummittelevat" usein klo 3, koska se on Jumalanpilkkaa (klo 3 -> Pyhä Kolminaisuus).

T. Uskis

Jaa, enpä ole kuullutkaan, mutta sen tiedän tosiaankin - että kaikki kummitukset eli demonit todellakin pakenevat, kun ajaa heidät pois Jeesuksen nimessä ja veressä,

T: Uzkiz nro 2

Pidä veresi vaan. Meillä joskus näkee pihalla entisen kissani hahmon, niillä paikoilla jossa se tykkäsi istuskella hiiriä väijymässä. En missään nimessä halua ajaa sitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli yövuorossa, isä  jossain serkkunsa hautajaisissa norjassa ja sisaria mulla ei ole, olin joskus klo 23 tekemässä voileipää kun tuuletusikkunan takaa kuului murinaa ja jokin raapi lasia. Kuudes kerros, niin mikään elukka se ei voinut olla eikä kukaan idiootti pelottelemassa, olin kusta housuun ,  leivän teko jäi siihen, ryntäsin huoneeseeni ja kiipesin parvisänkyyni tärisemään, valotkin jäi päälle ! 

Nyt tosin uskon, että  koko illan kestänyt Salaiset kansiot -maratoni ja pimeä talviyö saivat mun mielikuvituksen vetämään ylikierroksilla eikä siellä ulkona oikeasti mitään ollut.

Heh. Tiedän tunteen. Katsoin itse jotain haunted houses sarjoja putkeen ja kun alko taulu paukkumaan yöllä seinään niin sen jälkeen niin oli pakko katsoa komediaa vaihteeksi.  Se pauke ei ollut mitään tärinää. Kun menin kattoon niin pauke loppui

Minä katsoin jokus halloweenin tienoilla niitä Frii-kanavan kummitusohjelmia joita tuli monta putkeen, rivarin päätykämppä  jonka takapiha aukeaa metsään, lapset exällä. Jossain vaiheessa yläkerrassa kolahti jokin kovaa ja mennessäni katsomaan totesin vannan pudonneen pesukoneen päältä, pelästyin niin että oli pakko alkaa katsoa  Pelle Hermannia.

Tämä sattui kaverilleni:

Kaverini esikoinen (18 v.) oli äskettäin kuollut tapaturmaisesti liikenneonnettomuudessa. Kaverini oli tietenkin surusta sekaisin. Hän ei ollu pystynyt käymään edes esikoisensa huoneessa kuoleman jälkeen. Kaverillani tytär oli tuolloin 3 v. Tytär on mennyt kuolleen veljensä huoneeseen ja äitinsä oli hakemassa häntä pois, kun tytär sanoi "Mikko istuu tuolissa. Ei vielä lähdetä, jutellaan ensin Mikon (kuollut esikoinen) kanssa". Äiti oli niin järkyttynyt, ettei uskaltanut katsoa takana olevaan tuoliin, vaan nappasi tyttären ja laittoi oven kiinni.

Kaverini on harmitellut pelokkuuttaan tuolloin.

Pyöräilin lapsena  alkuillasta kotiin sellaista polkua jonka toisella puolella metsää ja toisella omakotitalojen takapihoja,  äkkiä miesääni huusi metsästä että hei tyttö, pysähdyppäs ja minä kilttina lapsena tietysti pysähdyin ja pelästyin  kovasti että olinko tehnyt jotain väärää. Metsästä tuli mies jolla oli musta  takki ja hyvin kalpeat, laihat kasvot, luut oikein paistoi läpi mutta pelottavinta olivat mustat silmät. Siis ihan pikimustat. Mies käski minun tulla mukaan ja vaikka olin aikuisten aukroriteettia kunnioittava lapsi, mies  mustine silmineen pelotti minua niin, että huusin että enkä tuu ja läksin polkemaan kotiin.  Isäni lähti kertomukseni kuultuaan heti etsimään sitä miestä,  muttei löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ketään joka on itse osallistunut spiritismiin taikka tuntisi kavereita tai tuttuja jotka ovat?

Kiinnostaisi lähinnä tietää tapahtuiko mitään erikoista vai oliko vain hölynpölyä, josta turhaan varoitellaan?

Itse en kylläkään halua ja uskalla sitä kokeilla tai sallisi muiden kotonani harjoittaa - mutta ihan uteliaisuudesta siis kysyn. Koskaan en ole ketään tavannut, joka olisi kokeillut.

Me kokeiltiin. Aika oli semmoista, että telkkarista tuli Dallas ja nettiä ei vielä ollut.

Kysyttiin tietty, että kuka siellä on. Vastaus oli "F-O-X". No, juteltiin kaikenlaisia, kai me kysyttiin ihastuksista ja muusta semmoisesta ja lopulta lopetettiin.

Sitten menee semmoinen vajaa kymmenen vuotta (eikä sitä netti ollut vielä silloinkaan, modeemiboxit vasta!) ja liftasin kesäaikaan kaverin luokse.

Hyppäsin yhden helluntalaisen kyytiin, jonka kanssa juteltiin kaikenlaista. Jostain syystä se halusi ruveta valistamaan spiritismistä ja vähän kylmäsi, kun hän alkoi selittää Foxin sisaruksista ja miten ne tulivat hulluiksi ennen kuolemaansa.

Mä en tiedä, miten me kymmenkesäiset pikkumimmit oltaisiin voitu tietää tuo.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan talossa, jonka rakennuttaneen avioparin vaimo petti miestään täällä. Heille tuli ero ja vaimo jäi tähän asumaan loppuiäkseen. Ostimme perikunnalta.

Alusta asti täällä on kuulunut sellaista ääntä, että joku painaa oven kahvaa alaspäin. Jousi pingoittuu, kuuluu narina ja sitten yht'äkkiä kahvasta päästetään irti. Semmonen heläys, hankala selittää. Tämä ei nyt niin pelottavaa, alkuun vaan pisti korvaan.

Esikoisemme oltua n. 1v2kk vanha, heräsin yöllä siihen kun hän huusi aivan suoraa kurkkua, kiidin huoneeseen ja samalla tyttö hiljeni ja oli sikeässä unessa. Lähdin takaisin omaan makkariin., tuvan ikkunoista heijastui kirkas valo, joka siis oli ikäänkuin sisällä, ei siis tullut ulkoonta vaan ikkunat peilasi tuvan. Sisällä ei mitään.

Nyt tuo nykyään kolmevuotias säikäytti minut taannoin perinpohjaisesti, kun olin imettämässä kuopusta. Hän tuli minun viereeni silmät aivan pyöreinä ja niitä räpäyttämättä kuiskasi että takkahuoneessa on joku mies. Menin ihan lukkoon. Laitoin kuopuksen omaan sänkyynsä, nappasin puhelimen ja rupesin soittamaan miehelle, siirtyen samalla etsimään kättä pidempää. Ajattelin että jos meillä on joku hiippari. Kerroin miehelle tilanteen samalla kun siirryin kohti takkahuonetta. Siellä ei ollut ketään. Kysyin vielä esikoiselta että oliko se mies ikkunan takana. Ei kuulemma ollut. Esikoinen seisoi ovella ja käännyin häntä katsomaan, samassa osoitti ohitseni ja sanoi että äiti se on tossa. Säikäytti ihan hitosti. Ketään ei missään. Tiuskaisin esikolle että ei saa säikäytellä.

No Esikoinen oli selittänyt siskolleni, että meillä asuu mies ja äiti ei halua että siitä puhutaan, se mies ei kuulemma ole tuhma.

Kolmevuotiaat höpöttää tunnetusti hölmöjä, muta kyllä näitä välillä miettii.

Varmaan kiva selitellä omalle miehelle noita lapsen juttuja 😂😂😂😂😂😂😂

"Joo jotain kummituksia se vaan näkee.." 👍

Kaverin mökistä muutama kilometri eteenpäin peltojen keskellä on vanha autioitunut maatila, jossa ei ole asunut kymmeneen vuoteen ketään, mutta talo näyttää suht. hyväkuntoiselta.

Lähesthyessämme päärakennusta sisältä alkoi kuulua jyskytystä, aivan kuin lattiaan olisi hakattu puukepillä.

Peräännyimme kauhuissamme, jyskytys loppui.

Yritimme lähestyä uudelleen taloa ja taas alkoi jyskytys.

Tuli mieleen, että onkohan talossa joku siepattu ihminen lukittuna? Yrittikö pyytää apua.

On niin pelottava ajatus mennä sinne uudestaan, ettei uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin mökistä muutama kilometri eteenpäin peltojen keskellä on vanha autioitunut maatila, jossa ei ole asunut kymmeneen vuoteen ketään, mutta talo näyttää suht. hyväkuntoiselta.

Lähesthyessämme päärakennusta sisältä alkoi kuulua jyskytystä, aivan kuin lattiaan olisi hakattu puukepillä.

Peräännyimme kauhuissamme, jyskytys loppui.

Yritimme lähestyä uudelleen taloa ja taas alkoi jyskytys.

Tuli mieleen, että onkohan talossa joku siepattu ihminen lukittuna? Yrittikö pyytää apua.

On niin pelottava ajatus mennä sinne uudestaan, ettei uskalla.

Saattoi olla joku joka oli mennyt koluamaan autiotaloa, lattia pettänyt tms. ja loukannut itsensä.

Ja te reilukerho lähditte vain karkuun. Edes häkeen kannattaa soittaa, jos voi edes etäisesti olettaa jonkun olevan pulassa, eikä itse uskalla mennä (autiotaloissa parempikin, ettei rynnistä sisään päättömästi ja pahenna tilannetta loukkaantumalla itse).

Suosittelisin ilmoittamaan tuosta, jos sinne joku nyt oikeasti jäänyt.

Olin suolla etsimässä lakkoja ja aloin kuulla naisen laulua, ensin en ihmetellyt asiaa , sillä luulin jonkun muunkin tulleen marjaan ja laulavan lämpimikseen, sitten aloin ihmetellä kun en ollut nähnyt toista autoa tullessani. Ääni oli oli  nuoren naisen ja lauloi jotain  vanhaa virttä , mikä oli creepyä usvan leijuessa, suon yllä! Ääni lähestyi ,mutten vieläkään nähnyt laulajaa, vaikka tähyilin silmä kovana puitten taa ja siinä vaiheessa päätin, että joo, jospa mää tästä nyt lähenkin . En ollut tuota ennen uskonut  mihinkään yliluonnolliseen enkä pitänyt itseäni panikoivana tyyppinä!

Kun olin istunut autoon, tien poikki juoksi hemmetin kovaa hahmo jonka mielsin naiseksi punaisessa mekossa :O

Joskus lukioikäisenä vietin viikonloppua yksin kotona, kun vanhemmat olivat lähteneet reissuun. Mulla on jonkinlainen pakkomielle tarkistaa iltaisin kaikki ulko-ovet moneen kertaan, että ne varmasti ovat lukossa. Tarkistin siis ovet ainakin kolmeen kertaan ja aloin sen jälkeen nukkumaan, ja nukuin koko yön heräämättä kertaakaan sen aikana. Aamulla sitten heräsin ja kerkesin olla jo jonkin aikaa hereillä, kun sitten huomasin että meidän etuovi oli kokonaan auki.

Vieläkin välillä mietin, että miksiköhän se ovi oli auki. Oon miettiny monesti, että olisiko voinut olla murtovaras, joka on sitten häipynyt, kun on tajunnut että talossa onkin joku. En ainakaan usko, että olisin itse sitä unissani käynyt avaamassa, koska unissani en ikinä ole kävellyt.

Vierailija kirjoitti:

Minua lapsena hyväksikäyttäneen sukulaismiehen kuoleman jälkeen tunsin välillä vahvan läsnäolon tunteen. Kosketuksia, painon tunnetta päälläni, hengityksen tunnetta niskassa. Aloin oireilla kokemastani pahemmin vasta hänen kuoleman jälkeen. Pelko noita öisiä tuntemuksia kohtaan oli valtava. Aiheutti unettomuuden joka on kestänyt tähän päivään asti.

Tämä on yksi kauheimpia näistä viesteistä.

Miten epäoikeudenmukainen maailmankaikkeus, jos tuollainen munapää saisi vielä kuoleman jälkeen tulla vainoamaan.

Itse pelkään kuolemaa vain ja ainoastaan, koska pelkään tarinoita sukulaisista, jotka tulevat hakemaan, omaan perheeseni kuuluu raju väkivalta yms. kamaluudet ja en halua enää ikinä nähdä ketään niistä. Mielestäni joku tuollainen kuoleman jälkeinen vainoaminen olisi sairasta ottaen huomioon ettei perhettään voi valita.