Asutko yksin?

http://www.aamuposti.fi/blogi/244313-yksinaisyys-lisaantyy

Yksinäisyyden kokeminen on kasvanut, vaikka kaikilla yksin asuvilla ongelmaa ei olekaan. Puolison kuolema vie paitsi elämänkumppanin tuen arkiaskareissa, usein myös paljon kontakteja kanssaihmisiin.

Yllättävä ilmiö on , että yhä useammalla lapsella ja nuorella ei ole yhtään läheistä ystävää. Kaiken vilinän keskellä kotioven sulkeutuessa voi jäljelle jäädä juurettomuus ja tarpeettomuuden tunne. Älypuhelimesta ei ole rakastavaksi isäksi, äidiksi tai lohduttavaksi puolisoksi.

Sosiaalisten kontaktien puute aiheuttaa inhimillistä hätää samalla tavoin kuin köyhyys. Tutkijat puhuvatkin sosiaalisesta pääomasta. Pääomaa on paitsi raha, myös ihmiset. Sosiaalisen pääoman puute vaikuttaa pitkälti samoin tavoin kuin taloudellisen. Elämänkokemukset rajoittuvat, kynnys hoitaa asioita kasvaa. Elämänpolulla olevista pienistä kivistä kasvaa vuoristoja.

Nykyään pyrkimyksenä on asua mahdollisimman pitkään omassa kodissa, vaikka yksin. Tämäkään ei ole aina pulmaton tavoite.

Asun, ja toivon asuvani elämäni loppuun asti.

En asu. Nuorempi lapsistani asuu vielä kanssani. Parin vuoden päästä asun yksin. Tai siis kissojen ja koiran kanssa. 

Asun, olen lapsuuden jälkeen aina asunut ja varmasti tulen asumaan jatkossakin (ellen ala tarvita laitoshoitoa tms). t. 40 v erakkoluontoinen nainen

Asun ja toivottavasti tästä tulee vuoden loppuun mennessä loppu.

3 jatkaa. .. En ole ajatellut etsiä pienempää asuntoa tulevaisuudessakaan. Onhan tämä 100 neliötä hieman iso yhdelle, mutta tämä on minun kotini. Rehellisesti sanottuna tulen varmasti nauttimaan, kun yli 30 vuoden jälkeen saan taas asua yksin.

Asun lasten kanssa, kun ne muuttaa muutaman vuoden päästä pois, niin asun yksin loppuelämäni.

Asun yksin, olen asunut jo parikymmentä vuotta ja varmaan asun tästedeskin. T nainen 39 vee