Lue keskustelun säännöt.
Imettäminen vs imetysvastaisuus
19.09.2014 |
Olen esikoista odottava tuleva äiti ja törmännyt omasta mielestäni kummalliseen ilmiöön odotuksen aikana.
Olen aina ajatellut, että imettäminen on luonnollinen tapa ruokkia lasta ja ei siinä ole mitään sen kummempaa.
Kuitenkin minulta on jo kysytty synnytyssairaalassa kätilön toimesta, että olenko imetysvastainen ja meinaanko imettää? Mitä? Tätä kysyttiin, kun olin vasta viikolla 22. Miksi olisin imetysvastainen ja mitä se edes tarkoittaa?
Työterveyshuollossa kysyttiin viikon 30 jälkeen, että meinaatko imettää? Siis miksi en meinaisi? Mikä tämä kysyyms on? En nyt ymmärrä. Samalla kysyjä kertoi, että kysymyksen esittäminen otetaan joissain tapauksissa loukkauksena, koska asia koetaan niin henkilökohtaiseksi.
Minä ymmärrän, että jos on lääketieteellinen syy miksi ei imetä lasta eikä aio imettää. Minä ymmärrän, että äiti, joka odottaa jo toista tai kolmatta lasta kertoo, että ei imetä, koska esikoisen kanssa pliiplaa.
Minä en ymmärrä miten äiti, joka odottaa esikoista ja ei tiedä lapsesta, imettämisestä tai mistään mikä liittyy lapseen millään tavalla voi jo ennen syntymää sanoa, että minä en imetä.
Miksi et ja miten tähän päädyit? Valistakaa minua!
Kommentit (119)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuulostat fiksulta tulevalta äidiltä. :)
Tämä keskustelu on malliesimerkki siitä millainen taistelutanner imetysasiat ovat. Jotkut ovat imetyksen suhteen hyvin, hyvin fanaattisia ja se kyllä nostaa herkästi niskavillat pystyyn niiltä jotka suhtautuvat aiheeseen lähtökohtaisesti vähemmän intohimoisesti. (Sinunkin kimppuusi käydään tässä aivan syyttä. :/ )
Lähes kaikki äidit aikovat ainakin yrittää imettämistä. Imetykseen kuitenkin liittyy useimmilla jonkinlaisia hankaluuksia. Toiset pystyvät haasteet selättämään, toisilla ne ovat niin isoja juttuja ettei imettäminen kertakaikkiaan onnistu. Priorisointia on tehtävä - moni päätyy siihen tulokseen että lapsen ravitseminen tuttipullosta on parempi vaihtoehto kuin imetystaistelun jatkaminen. Pulloruokinta ei ole huono vaihtoehto sekään - usein se on ihan aidosti paras vaihtoehto kokonaisuus huomioiden.
Ei ole olemassa mitään ylhäistä auktoriateettia mikä voisi perheelle osoittaa milloin vauvan pulloruokinta on parempi ratkaisu ja milloin kannattaa sinnitellä imetysyritysten kanssa. Se on perheen oma ratkaisu ja sitä ratkaisua tulee muiden kunnioittaa. Tämä tuppaa usein unohtumaan fanaattisilta imetysäideiltä.
Myös julki-imetykseen tunnut suhtautuvan fiksusti ja asiallisesti. Muiden ihmisten huomioon ottaminen on hyvä tapa ja se tekee elämästä kaikille mukavampaa. Imetyksen julkisilla paikoilla voi hoitaa myös fiksusti, ei ole mikään pakko provosoida ja kiusaannuttaa muita tahallaan.
Onnea ja tsemppiä tulevaan! :)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 11:24"]
Keskustelu hieman eksyi sivuraiteille ja tuskin palautuu alkuperäiseen asiaan, koska nyt asia on lähinnä piiloimetys vs. julki-imetys.
Tuntuu, että tuo imetysvastaisuus oikeasti kumpuaakin ihmisten tarpeesta olla julki-imettämättä, jonka ymmärrän.
Minulla ei vielä edes kokemusta koko touhusta ole, mutta onneksi kohta on :)
Ajatukseni on kuitenkin lähtökohtaisesti se, etten tee asioita mitä oletan, että muutkaan eivät läsnäollessani tee. En halua nähdä tuntemattomien lasten rintaruokintaa syödessäni eli en myöskään omaani rintaruoki tuntemattomien syödessä.
Oletan, että saan tästä hihhuloinnistani (julki-imetysvastaisuudesta) huolimatta kasvatettua tasapainoisen yhteiskunnan jäsenen, joka osaa huomioida muitakin ihmisiä.
AP
[/quote]
Mutta sä et nyt näe, miten sä tuolla asenteellasi teet maailmasta taas hieman hankalamman paikan imettää, eli imetysvastaisen. Joku epävarma äiti lukee tämän ketjun, ja ajattelee, että voi kamalaa, häiritseekö se todella jotakuta, jos mä imetän vauvaani. Se johtaa siihen, että hänellä on ehkä vähemmän paikkoja, joissa hän voi vauvan kanssa käydä. Hän ei voi mennä yksin vauvan kanssa kauppakeskuksen kahvilaan, koska jos vauva herää ja onkin nälkäinen, ei ole mitään "omaa" paikkaa, johon vetäytyä, ettei vain häiritse jotakuta kaltaistasi imetyksellään. Kun hänen miehensä ehdottaa, että lähdettäiskö koko perhe ravintolaan, hän ei haluakaan lähteä, koska on niin ikävää poukkoilla pöydän ja vessan väliä syödessä. Kun hän saa seuraavan lapsensa, hän on pulassa! Eihän hän voi nyt näiden kahden lapsen kanssa käydä missään, kun missään ei voi imettää (oikeasti, vessankoppiin sulkeutuminen vauvan ja taaperon kanssa ei vain ole vaihtoehto)! Ties kuka siitä mielensä pahoittaa, kun hän julki-imettää niissä paikoissa, joissa haluaisi käydä vanhemman lapsen kanssa. Niinpä hän vastaakin sairaalassa kätilölle, että ei aio imettää, koska on niin paljon helpompaa antaa korviketta pullosta. Kukaan ei ainakaan pahastu siitä julkisella paikalla.
Sinä saat imettää just siellä, missä haluat. Jos haluat imettää vessankopissa, imetä toki (tosin on aika ikävää, jos pidät sitä ainoaa lastenhoitovessaa varattuna pitkiä aikoja, koska joku muukin voi haluta sinne vaihtamaan vaippaa). Mutta jos ihmettelet, miksi ihmiset ovat imetysvastaisia, mieti, oletko osa ongelmaa. Sulla ei ole vielä kokemusta vauvanhoidosta, mutta muutaman lapsen saaneena voin kertoa, että se on just sitä, että tarpeet pyörii vauvan tarpeiden ympärillä. Jos ruokkii vauvaa imettämällä, pitää olla valmis imettämään silloin, kun vauva on nälkäinen. Vauva ei ymmärrä, että nyt ei sovi olla nälkäinen, vauva ei siis ns. osaa ottaa toisia huomioon (sen sijaan aikuisen pitäisi osata, ja siis ymmärtää myös se, että vauvan nälkä ei kysy lupaa kaikilta paikalla olevilta ihmisiltä). Sä voit olla valmis luopumaan vapaudestasi käydä yksin vauvan kanssa kahvilla ja syömässä, mutta älä hyvä ihminen lietso keskustelupalstoilla tuota mielialaa toisten imetystä kohtaan! Jos haluat elää maailmassa, jossa on helppo imettää, älä kavenna imettävien äitien mahdollisuuksia liikkua siellä missä itse haluavat.
[/quote]
Aivan järjettömän hyvin kirjoitettu, peesaan täysin!
Ps . vauva just rinnalla ja vasurilla yritän kirjoittaa ;)
Taas näitä jotka tarttuvat ihmisten sanomisiin. Terveydenhuollossa kun nyt kysytään kaikenlaista, kaikilta ihmisiltä. On olemassa imetyksen vastaisia äitejä eikä se kätilö/th sitä tiedä jos ei kysy. Tämä on tärkeä tieto, koska jos äiti ei syytä tai toisesta halua imettää tarvitsee hän ohjausta pulloruokinnasta.
Mitä julki-imetyksiin tulee niin alkuun se voi olla ajatuksena no no monelle, onhan siinä ns oma rinta esillä. Mutta kun vauva huutaa ravintolassa nälkäänsä ja haluat mennä huomaamattomaan paikkaan imettämään eli vessaan ja vauvan imuttelu kestää kenties puoli tuntia niin aika kökköä siellä on istua kun muut syö.
Toki voi pullosta antaa jos omat rinnat ei räjähdä pienestä tauosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei mobiilissa edelleenkään näy toinen sivu!?
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:29"]
Ap, kuulostat fiksulta tulevalta äidiltä. :)
Tämä keskustelu on malliesimerkki siitä millainen taistelutanner imetysasiat ovat. Jotkut ovat imetyksen suhteen hyvin, hyvin fanaattisia ja se kyllä nostaa herkästi niskavillat pystyyn niiltä jotka suhtautuvat aiheeseen lähtökohtaisesti vähemmän intohimoisesti. (Sinunkin kimppuusi käydään tässä aivan syyttä. :/ )
Lähes kaikki äidit aikovat ainakin yrittää imettämistä. Imetykseen kuitenkin liittyy useimmilla jonkinlaisia hankaluuksia. Toiset pystyvät haasteet selättämään, toisilla ne ovat niin isoja juttuja ettei imettäminen kertakaikkiaan onnistu. Priorisointia on tehtävä - moni päätyy siihen tulokseen että lapsen ravitseminen tuttipullosta on parempi vaihtoehto kuin imetystaistelun jatkaminen. Pulloruokinta ei ole huono vaihtoehto sekään - usein se on ihan aidosti paras vaihtoehto kokonaisuus huomioiden.
Ei ole olemassa mitään ylhäistä auktoriateettia mikä voisi perheelle osoittaa milloin vauvan pulloruokinta on parempi ratkaisu ja milloin kannattaa sinnitellä imetysyritysten kanssa. Se on perheen oma ratkaisu ja sitä ratkaisua tulee muiden kunnioittaa. Tämä tuppaa usein unohtumaan fanaattisilta imetysäideiltä.
Myös julki-imetykseen tunnut suhtautuvan fiksusti ja asiallisesti. Muiden ihmisten huomioon ottaminen on hyvä tapa ja se tekee elämästä kaikille mukavampaa. Imetyksen julkisilla paikoilla voi hoitaa myös fiksusti, ei ole mikään pakko provosoida ja kiusaannuttaa muita tahallaan.
Onnea ja tsemppiä tulevaan! :)
[/quote]
Ap paheksuu julki-imettämistä, siis toisten julki-imettämistä. Minusta sitä vastaan voi argumentoida. Se ei ole hyökkäämistä. Jos on, myös ap hyökkää. Hän saa itse tehdä aivan kuten haluaa, mutta turha syyllistää muita. Mä en tunne ketään äitiä, joka imettäisi julkisella paikalla niin, ettei "ota toisia huomioon". Joo, kuulemma on sellaisia naisia, jotka imettävät suunnilleen alasti, mutta en ole koskaan nähnyt. Heidän perusteella tuskin voi yleistää, että äidit esittelevät tissejään imettäessään. Mäkin oon nähnyt julkisesti runkkaavia miehiä, mutta en ole valmis yleistämään, että kaikki miehet ovat julkirunkkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:32"]
Aivan järjettömän hyvin kirjoitettu, peesaan täysin! Ps . vauva just rinnalla ja vasurilla yritän kirjoittaa ;)
[/quote]
Kiitos :) Itsekin tässä imetän!
Halusin imettää mutta en voinut ja lopulta en enää jaksanut yrittää joten miehen "luvalla" annettiin pullosta maitoa jo ihan pienenä. "Luvalla" tarkoitan nyt sitä että itkin ja imetin mutta lapsi ei vain saanut imettyä maitoa ja mies oli sitä mieltä että näin on parempi. Ja nyt kun katson lastani ni hyvin on kasvanut korvikkeella. Aina kaikki ei mene niin ku haluaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 14:32"]
Tuli selväksi. Täällä on nähtävästi valtaosa julki-imettämisen kannattajia.
Itse en aio sitä tehdä ja edelleen uskon, että keksin keinon, jolla voin häiritä mahdollisimman harvaa ympärilläni olevaa.
Kyllä sanon sellaista ihmistä itsekkääksi, joka vaikka äiti onkin ja on tuonut tähän maailmaan toisen ihmisen ja pitää toisesta ihmisestä huolta, mutta jos tämä huolenpito tehdään muiden ympärillä olevien ihmisten kustannuksella niin se on itsekkyyttä. Siellä taustalla on kuitenkin nimenomaan se ajatus, että minun lapsellani on nyt hätä ja minä hoidan sen niin kuin parhaaksi katson välittämättä muista.
Tämä minun lapsellani on nyt nälkä - hätä muuttuu ajan saatossa joksikin muuksi, mutta taustalla pysyy ajatus minun lapselleni kaikki nyt ja heti ja kasvaessaan lapsikin ajattelee, että minun tarpeet ensin ja sitten muut. Tästä kasvaakin sitten mikä? Itsekeskeinen aikuinen! Sitten ihmetellään, kun ihmiset ovat nykyään niin kovin itsekeskeisiä.
Mietin oikeasti muitakin tilanteita, kuin ravintolat tai kauppakeskukset, joissa imettäminen voisi häiritä ja mietin, että otetaanko silloinkin saman tien vauva rinnalle ja siinä kohdassa sitten hänet ruokitaan. Muita mielestäni epäsopivia paikkoja julki-imetykseen ovat oikeastaan melkein kaikki uskonnolliset tapahtumat; häät, hautajaiset, rippijuhlat yms.
Vauvan itkua ei ole yhtään sen miellyttävempää kuunnella kuin huomata jonkun vieressä rintaruokkivan lastaan, totta. Jos vauva huutaa nälkää, niin vaihtoehdot täällä olevien vastausten perusteella ovat huudattaa vauvaa siinä paikassa tai ruokkia vauva siinä paikassa. Vaihtoehtona ei tosiaan mitenkään tunnu olevan se, että poistuisi takavasemmalle ruokkimaan lapsen, ei koska se pitää tehdä siinä juuri nyt, koska muuten se voisi ola hankalaa ja keskeyttää ruokailun...
Kuten sanoin olen itse pitänyt pumppaamista vaihtoehtona, koska en ole tiennyt, että lapsi voisi pullon jälkeen hylkiä rintaa tai pumppaus ei onnistuisi, kiitos tästä valistuksesta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että joidenkin äitien on jopa pakko pumpata, koska maitoa tulee niin paljon. Tähänkin on varmasti yhtä monta tilannetta ja syytä sekä seurausta kuin itse imettämiseenkin.
Eli jos muutaman kerran annat lapselle korviketta, niin riippuen siitä kenelle tästä kerrot et enää täysimetä? Aika äärimmäistä ajattelua, mutta ääripääthän ovatkin aina ne, jotka tulevat ilmi.
Luulin kätilön sekä työterveyshuollon kysymysten jälkeen, että imettäminen on joku tabu siinä mielessä, että sitä voi vastustaa tietämättä asiasta sen kummemmin. Päättelen kuitenkin, että näin asia ei taida olla vaan kysymys on lähinnä muutamasta poikkeuksesta, jotka ovat päättäneet olla imettämättä.
[/quote]
Voi luoja. Uskon ja toivon, että Siperia opettaa sinua kyllä vielä, eli kun saat vauvasi, äidinvaistosi ottaa vallan ja tajuat, miten höpsöjä oletkaan puhunut.
Joskus 1950-luvulla uskottiin vielä siihen, että jos vauvaa hoidetaan lapsentahtisesti eli vauvan tarpeisiin reagoidaan heti ja jos vauvaa "hemmotellaan" eli pidetään sylissä liikaa, se menee pilalle. Uskottiin myös, että huuto vahvistaa keuhkoja. Nyttemmin tiedetään paremmin, eli nopea reagointi vauvan tarpeisiin ja runsas hellyyden antaminen luo turvallisen pohjan elämälle ja kehittää lapsen itsetunnon vahvaksi. Lapsi oppii luottamaan muihin ja hyväksymään itsensä, jolloin hän osaa hyväksyä myös muut ja olla empaattinen. Kun lapsi on oppinut luottamaan siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan, hänen ei tarvitse jatkuvasti epäillä sitä ja hän oppii isompana kärsivälliseksi. Kasvatustapa, jossa vauvan tarpeita ei huomioida, saattaa johtaa turvattomuuden tunteeseen, tunne-elämän häiriöihin ja altistaa esimerkiksi päihteiden käytölle tulevaisuudessa. Tästä on paljon tutkimustietoa. Vauvastasi ei siis kasva itsekästä, jos reagoit sen tarpeisiin nopeasti.
Lapsentahtisella imetyksellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että isommalle lapselle ei aseteta rajoja tai häntä hemmotellaan. Itse asiassa, jos haluat imettää, niin etenkin alussa lapsentahtinen imetys on miltei välttämätöntä imetyksen jatkumisen turvaamiseksi. Jos rinnat pääsevät jatkuvasti täyttymään, aivoihin välittyy viesti, että maitoa tarvitaan vähemmän.
Kuten monet ovatkin sanoneet, pieni lapsi on hyvin primitiivinen olento. Se ei edes tajua olevansa äidistä erillinen olento ja jos sen tarpeisiin ei vastata heti, sen stressitaso nousee pilviin, koska se pelkää elämänsä loppuvan kohta. Se ei vielä tiedä, että elämä jatkuu, eikä pysty tajuamaan, että tarpeisiin vastataan kohta. Se luulee kuolevansa, koska sillä on nälkä, eikä sille anneta ruokaa.
Haluaisin todella olla kärpäsenä katossa, kun yrität vauvan saatuasi toteuttaa periaatteitasi. Haluaisin nähdä, kun yrität selittää vauvallesi, että vaikka huudat nälkääsi naama punaisena, en anna sinulle nyt ruokaa, koska oman lapseni nälkää enemmän minua kiinnostaa, mitä lähellä istuva tuntematon ihminen ajattelee. Haluaisin myös nähdä reaktiosi, kun tajuat, miten paljon huudattaminen ja nälässä pitäminen lastasi vahingoittaa.
Toki voi toimia niin, että imetyksen ajan käy vain paikoissa, joissa voi imettää vain "omassa rauhassa". Monet imettävät kuitenkin vuoden tia ylikin, ja moinen ajattelutapa marginalisoi imetystä ja kaventaa imettävien naisten elintilaa aivan turhaan. Jos jotakuta todella häiritsee nähdä vauvan syövän, vika on hänessä, ei imettävässä äidissä. Imetys on nimittäin yhteiskunnan suosittelemaa toimintaa, eikä sitä yleisesti paheksuta. Mikään yleinen käytöskoodisto tai kulttuurimme ei siis demonisoi imettämistä, vaan imetysvastaisia ovat vain jotkut yksittäiset ihmiset.
Ja tosiaan, koska sinulla ei vielä lasta ole, sinulla on mitä luultavimmin epärealistinen kuva imetyksen viemästä ajasta. Itsekin luulin etukäteen, että vauva syö muutaman tunnin välein 10 min kerrallaan. No, alkuaikoinahan se oli tississä kiinni lähes 24/7 ja vielä puolivuotiaanakin vähintään parin tunnin välein. Syöttöajan pituutta ei ikinä voinut etukäteen tietää. Alkuaikoina vauva saattoi syödä jopa 3 h! Jos siis olisin aina lähtenyt "sivummalle" vauvan halutessa syödä, ei mistään sosiaalisesta toiminnasta olisi tullut käytännössä mitään. Esim. ravintolassa en olisi ehtinyt syödä, en keskustella kenenkään kanssa, vierailuilla ollessa muut eivät olisi ehtineet nähdä minua ja vauvaa juuri ollenkaan jne. Asioilla liikkuessani liikkumatilani olisi ollut hyvin pieni, koska aina olisi pitänyt varmistaa, että joku lastenhoitohuone on lähettyvillä. Onneksi ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä, ovat fiksuja. He olisivat ennemminkin ihmetelleet, jos olisin aina poistunut heidän seurastaan lähtiessäni imettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:32"]
Vauvan tarpeeseen tulee totta kai vastata. Mielestäni on vain kysymys, että millä tavalla siihen vastataan. En sano, että vauva nälkäisenä osaa odottaa ja tietää, että jos sanoisin "Nyt odotat hetken ja sitten saat ruokaa". Sanon kuitenkin, että vauvan tarpeeseen voi varmasti vastata ympäristönsä huomioimalla.
Yhtä asiaa rupesin miettimään. Täysimetyksellä oleva vauva, joka ei saa ikinä korviketta ja ilmeisesti sitä maitoa ei voi pumpata (valtaosa täällä esitetyistä kommenteista antaa tämän kuvan) ja oletetaan, että vauvaa täysimetetään 6kk, niin te olette sen 6kk koko ajan lapsen käytettävissä ettekä ikinä ota omaa aikaa? Edes päiväksi, koska vauvahan ei voi olla päivää isän kanssa syömättä, koska vauvalla tarve. Näinkö?
AP
[/quote]
Tämäkin ihan todella tulee sulle yllätyksenä? Kyllä, täysimetys sitoo. Kyllä, täysimettävä äiti ei alussa juuri voi olla erossa vauvasta ja myöhemminkään ei juuri paria tuntia pitempään. Tosin harva pikkuvauvan äiti edes haluaa olla koko päivää vauvasta erossa, vaikka ei täysimettäisikään. Hormonihuuma on alussa niin vahva, että lyhytkin aika erossa vauvasta tuntuu luonnottomalta ja ikävä riivaa. Pikkuvauvan muisti on myös hyvin rajallinen, eli vastasyntynyt unohtaa äitinsä äkkiä. Nyrkkisääntö menee, että erossa voi olla yhtä monta tuntia kuin vauvalla on ikää kuukausina ja 1 v iän jälkeen yhtä monta yötä kuin vauvalla on ikää vuosina.
Imetettävän vauvan pulloruokinnan onnistumista ei edes kannata pitää itsestäänselvyytenä. On paljon vauvoja, jotka eivät koskaan huoli pulloa, tai vaikka huolisivat, huutavat naama punaisena tissin perään äidin ollessa poissa.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:33"]
Ap, olin kanssasi aivan samaa mieltä, kun esikoistani odotin ja vaikka nyt ei enää kiinnosta muiden imettämiset tai imettämättä jättämiset, olen edelleen tyytyväinen valintaani eli siihen, etten imettänyt julkisesti. Minulla oli moninaisia syitä, joiden takia se olisi ollut vaikeaa ja hyvinkin näkyvää, mutta koska imettämiseni oli muutenkin välineurheilua, ei jokin pumppaaminen, maidon pakastaminen ja sulattaminen ollut lainkaan hankalaa tai monimutkaista. Olen edelleen arka rinnoistani enkä halua ottaa riskiä, että jotain välähtäisi edes avonaisesta kaula-aukosta, joten iloinen olen, että onnistuin tasapainoilemaan vauvan kanssa niin, ettei julki-imetys ollut tarpeellinen.
1) Ennakointi. Ensimmäisen parin kuukauden ajan kävin vaunulenkeillä, kaupassa ja läheisessä ostoskeskuksessa (pieni) niin, että syötin vauvan juuri ennen lähtöä ja vietin lenkilläni max 1,5 tuntia. Heti jos vauva osoitti heräämisen merkkejä, lähdin kävelemään kotiin (max 10 minuuttia) ja vain kerran vauva pääsi huutamaan rappukäytävässä, kun olin jo melkein kotona. En muutenkaan tajua, miksi sen vauvan täytyy pää punaisena huutaa, ennen kuin sille tarjotaan ruokaa. En mennyt tilaamaan ravintolaan pizzaa, jos en ollut ruokkinut vauvaa. Kun lähdimme isompaan ostoskeskukseen, niin ennen omaa ruokailua kävin syöttämässä vauvan lastenhoitohuoneessa. Valitsin myös ravintolat ja kahvilat niin, että voisin hätätilanteessa löytää syrjäisen sopen (kyllä aika monessa ravintolassa on nurkkapöytiä, kabinetteja ja syvennyksiä). Tosin ennakoimalla ja syöttämällä vauvan ennen omaa ruokailua sain aina syödä ruoan rauhassa ja lämpimänä. Siis ihan aina.
2)Varautuminen. Monet äidit eivät varaa lapselle mukaan varavaatteita tai riittävästi vaippoja, kun kuvittelevat, että jokin niskaripulikakka ei kohtaa heitä koskaan. Minä varauduin aina kaikkeen. Minulla oli mukana myös rintapumppu, tuttipullo, pakastettua maitoa/korviketta ihan varmuuden vuoksi. Minä pystyin pumppaamaan runsaasti maitoa pakkaseen, joten ei se niin mahdotonta ole kuin täällä annetaan ymmärtää. Tämän lisäksi heruin imettäessäni, joten joka imetyksellä täyttyi tuttipullollinen omaa maitoa. Kun otin maitoa pakkasesta (tähän tarkoitukseen tehty pakastepussi), niin parissa tunnissa se oli sulanut sopivaksi juotavaksi, mielellään eehkä vielä kolme tuntia, niin ei ollut enää jääkylmää. Meillä vauva joi ihan kaiken lämpöistä maitoa mutta erityisesti pienenä oltiin tarkkoja, että ei juonut kylmempää kuin huoneenlämpöistä.
Olen kuullut vauvoista, jotka ovat alkaneet hylkiä rintaa saatuaan maistin tuttipulllosta. Meillä ei näin käynyt. Vauva sai vähintään kerran viikossa tuttipullollisen ylimääräisä maitoja, joita muuten olisi pitänyt valuttaa viemäristä alas eikä alkanut hylkiä rintaa ennen kuin vuoden ikäisenä, kun pääsi nokkamukin makuun.
Äitiydessä pelataan pelottelulla. Varoitellaan ja luodaan kauhuskenaarioita. Kannattaa miettiä, miten itse haluaa asiat tehdä ja viis välittää pelotteluista. Monet vauvat saavat rintaraivareita, vaikka eivät ole ikinä maistaneet pulloa. Vauvat ovat niin yksilöllisiä, että neuvoja ja varoituksia voi toki ottaa vastaan mutta niitä ei kannata seurata orjallisesti.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:33"]
Ap, olin kanssasi aivan samaa mieltä, kun esikoistani odotin ja vaikka nyt ei enää kiinnosta muiden imettämiset tai imettämättä jättämiset, olen edelleen tyytyväinen valintaani eli siihen, etten imettänyt julkisesti. Minulla oli moninaisia syitä, joiden takia se olisi ollut vaikeaa ja hyvinkin näkyvää, mutta koska imettämiseni oli muutenkin välineurheilua, ei jokin pumppaaminen, maidon pakastaminen ja sulattaminen ollut lainkaan hankalaa tai monimutkaista. Olen edelleen arka rinnoistani enkä halua ottaa riskiä, että jotain välähtäisi edes avonaisesta kaula-aukosta, joten iloinen olen, että onnistuin tasapainoilemaan vauvan kanssa niin, ettei julki-imetys ollut tarpeellinen.
1) Ennakointi. Ensimmäisen parin kuukauden ajan kävin vaunulenkeillä, kaupassa ja läheisessä ostoskeskuksessa (pieni) niin, että syötin vauvan juuri ennen lähtöä ja vietin lenkilläni max 1,5 tuntia. Heti jos vauva osoitti heräämisen merkkejä, lähdin kävelemään kotiin (max 10 minuuttia) ja vain kerran vauva pääsi huutamaan rappukäytävässä, kun olin jo melkein kotona. En muutenkaan tajua, miksi sen vauvan täytyy pää punaisena huutaa, ennen kuin sille tarjotaan ruokaa. En mennyt tilaamaan ravintolaan pizzaa, jos en ollut ruokkinut vauvaa. Kun lähdimme isompaan ostoskeskukseen, niin ennen omaa ruokailua kävin syöttämässä vauvan lastenhoitohuoneessa. Valitsin myös ravintolat ja kahvilat niin, että voisin hätätilanteessa löytää syrjäisen sopen (kyllä aika monessa ravintolassa on nurkkapöytiä, kabinetteja ja syvennyksiä). Tosin ennakoimalla ja syöttämällä vauvan ennen omaa ruokailua sain aina syödä ruoan rauhassa ja lämpimänä. Siis ihan aina.
2)Varautuminen. Monet äidit eivät varaa lapselle mukaan varavaatteita tai riittävästi vaippoja, kun kuvittelevat, että jokin niskaripulikakka ei kohtaa heitä koskaan. Minä varauduin aina kaikkeen. Minulla oli mukana myös rintapumppu, tuttipullo, pakastettua maitoa/korviketta ihan varmuuden vuoksi. Minä pystyin pumppaamaan runsaasti maitoa pakkaseen, joten ei se niin mahdotonta ole kuin täällä annetaan ymmärtää. Tämän lisäksi heruin imettäessäni, joten joka imetyksellä täyttyi tuttipullollinen omaa maitoa. Kun otin maitoa pakkasesta (tähän tarkoitukseen tehty pakastepussi), niin parissa tunnissa se oli sulanut sopivaksi juotavaksi, mielellään eehkä vielä kolme tuntia, niin ei ollut enää jääkylmää. Meillä vauva joi ihan kaiken lämpöistä maitoa mutta erityisesti pienenä oltiin tarkkoja, että ei juonut kylmempää kuin huoneenlämpöistä.
Olen kuullut vauvoista, jotka ovat alkaneet hylkiä rintaa saatuaan maistin tuttipulllosta. Meillä ei näin käynyt. Vauva sai vähintään kerran viikossa tuttipullollisen ylimääräisä maitoja, joita muuten olisi pitänyt valuttaa viemäristä alas eikä alkanut hylkiä rintaa ennen kuin vuoden ikäisenä, kun pääsi nokkamukin makuun.
Äitiydessä pelataan pelottelulla. Varoitellaan ja luodaan kauhuskenaarioita. Kannattaa miettiä, miten itse haluaa asiat tehdä ja viis välittää pelotteluista. Monet vauvat saavat rintaraivareita, vaikka eivät ole ikinä maistaneet pulloa. Vauvat ovat niin yksilöllisiä, että neuvoja ja varoituksia voi toki ottaa vastaan mutta niitä ei kannata seurata orjallisesti.
[/quote]
Ei ole kyse mistään pelottelusta, vaan tilastollisista todennäköisyyksistä ja tutkitusta tiedosta. Kun vauvalle antaa pullon, on olemassa riski, että hän alkaa hylkiä rintaa, koska pullosta maitoa tulee helpommin. Läheskään aina näin ei tietysti käy, ei meilläkään käynyt, mutta riskit on hyvä tiedostaa ja pohtia asioita oikean tiedon valossa.
Pumppaamisasiassakaan ap:ta ei auta mitenkään se, että juuri sinä kerrot juuri sinun oman kokemuksesi. Hän ei voi etukäteen tietää, miten heruu pumpulle. Fakta on, että monet eivät heru ainakaan niin paljoa, että kokonaisen aterian pumppaaminen onnistuisi.
Kuvailemasi "ennakointi" on juuri sitä imettämisen marginalisointia ja imettävien äitien elintilan rajoittamista, josta monet ovat ketjussa maininneet. Imettävän äidin on suunniteltava menonsa ja reittinsä sen mukaan, että varmasti pääsee piiloon imettämään, eikä kauemmas kotoa voi sen vuoksi poistua. Aivan älytöntä touhua.
Ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin ennen esikoisen saamista etten imetä julkisesti, mutta esikoinen kyllä otti multa sen suhteen luulot pois hyvin nopeasti :D Huomasin että joko imetän julkisesti tai sitten istun kotona: esikoinen kasvoi hurjaa vauhtia ja söi jatkuvasti, ei ollut mitään parin tunnin imetysvälejä jolloin olisi käynyt jossain. Hankin toki kantoliinan jossa se sai sitten imeä vaikka 24/7 enkä usko että se ketään häiritsi, luulen että suurin osa missasi kokonaan että mulla edes vauvaa siellä oli.
Itse olin hyvin imetysmyönteinen ennen synnytystä, mutta se ensimmäinen imetyskuukausi oli yhtä helvettiä. Vauva oli tissillä AINA ja se tuntu siltä kuin hai ois roikkunut nännin päässä ennen kuin nännit tottu. JA että se heruminenkin sattu! Vauva piti max. tunnin tauon YÖLLÄ ja yksi imetyskerta kesti vähintään tunnin. Mietin että imetän korkeintaan 4 kk ja sitten en imetä enää ikinä yhtään ketään. Siinä hormonihuuruissani olin jo etukäteen surullinen tulevien vauvojeni puolesta. :D Kun pääsin ekasta kuukaudesta yli ja kertaimetys ei kestänytkään kuin max 10 eikä sattunut yhtään niin olin aina hirveän iloinen että jatkoin imetystä.
Meille valmennuksessa ei puhuttu siitä, että alussa imetyksessä voi olla hankaluuksia ja se voi sattua vaikka imuote olisi täydellinen. Luulen että tällaiset alkuhankaluudet on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jotenkin valmennuksessa jäi vaan kuva että kaikki on kaunista ja ihanaa imettäessä paitsi jos on huono imuote.
Niin ja siis ite mietin sitä julki-imetystä niin, että jos kanssaihmisten pitää valita kuunteleeko ne sitä että vauva huutaa täyttä kurkkua nälissään vai joutuuko ne sietää imetystä, ne varmaan valitsee sen imetyksen. Pään voi kääntää pois, mutta pienen vauvan ääni on kaikista maailman äänistä stressaavin, sitä ei niin herkästi pääse pakoon. Tietty pullosta ois voinut syöttää, mutta vauva ei suostunut siihen hommaan ollenkaan kuten se ei suostunut tuttiinkaan. Itseasiassa kun tässä näitä mietin niin mulla oli etukäteen hyvin erilainen käsitys siitä miten vauvaa hoidan, kuin miten sitten lopulta hoidin. Hyvä aloitus. -52
Julki-imetys on siis suotavaa, koska silloin laitetaan lapsen tarpeet omien edelle? Taas tämä ajattelu, että minun lapseni tarpeet menevät kaikkien muiden edelle ja toisia ei tarvitse huomioida. Minun lapsellani on nälkä ja minulla on tuo toinenkin lapsi, niin minä teen nyt niin kuin lapseni haluaa ja imetän juuri tässä! Minua ei haittaa pätkääkään, että tässä on monia ihmisiä, joiden mielestä tämä ei ole soveliasta, koska minun lapsellani on tarpeita juuri nyt ja minä hoidan ne nyt heti tässä.
Tuossa on mielestäni se ajatus mitä julki-imettäminen on. Kaikki pyörii sen oman navan ympärillä ja muita ei huomioida.
Uskon, että mikä tahansa tilanne, joka voi olla ulkopuoliselle epämiellyttävä on hoidettavissa niin, että siitä koituu mahdollisimman vähän vaivaa itselle ja samalla otetaan muut huomioon. Mikäli ei siihen pysty, niin ei ole vain miettinyt asiaa tarpeeksi kauan. Ymmärtääkseni äidinmaitoa voi myös pumpata etukäteen pulloon ja ottaa vain pullon matkaan silloin, kun tietää, että on menossa julkiselle paikalle? Voi olla toki, että olen ymmärtänyt tämän pumppaamisen väärinkin.
En jaksa uskoa, että jos sanoo ääneen oman mielipiteensä julki-imettämisestä saa jonkun kannattamaan tai vastustamaan imettämistä. Ne on kuitenkin kaksi eri asiaa.
Onko julki-imettäjät oikeasti sitä mieltä, että he voivat tehdä sitä missä vaan, kun vauvalle iskee tarve?
AP
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:07"]
Mä ajattelin ennen esikoisen saamista etten imetä julkisesti, mutta esikoinen kyllä otti multa sen suhteen luulot pois hyvin nopeasti :D Huomasin että joko imetän julkisesti tai sitten istun kotona: esikoinen kasvoi hurjaa vauhtia ja söi jatkuvasti, ei ollut mitään parin tunnin imetysvälejä jolloin olisi käynyt jossain. Hankin toki kantoliinan jossa se sai sitten imeä vaikka 24/7 enkä usko että se ketään häiritsi, luulen että suurin osa missasi kokonaan että mulla edes vauvaa siellä oli.
Itse olin hyvin imetysmyönteinen ennen synnytystä, mutta se ensimmäinen imetyskuukausi oli yhtä helvettiä. Vauva oli tissillä AINA ja se tuntu siltä kuin hai ois roikkunut nännin päässä ennen kuin nännit tottu. JA että se heruminenkin sattu! Vauva piti max. tunnin tauon YÖLLÄ ja yksi imetyskerta kesti vähintään tunnin. Mietin että imetän korkeintaan 4 kk ja sitten en imetä enää ikinä yhtään ketään. Siinä hormonihuuruissani olin jo etukäteen surullinen tulevien vauvojeni puolesta. :D Kun pääsin ekasta kuukaudesta yli ja kertaimetys ei kestänytkään kuin max 10 eikä sattunut yhtään niin olin aina hirveän iloinen että jatkoin imetystä.
Meille valmennuksessa ei puhuttu siitä, että alussa imetyksessä voi olla hankaluuksia ja se voi sattua vaikka imuote olisi täydellinen. Luulen että tällaiset alkuhankaluudet on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jotenkin valmennuksessa jäi vaan kuva että kaikki on kaunista ja ihanaa imettäessä paitsi jos on huono imuote.
[/quote]
Mulla taas oli juuri toisinpäin; raskaana ollessa jotenkin kuvittelin keskustelupalstojen intohimoisten imetysaktivistien olevan oikeassa jne ja että itsekin sitten imettäisin ihan missä vaan, kenestäkään välittämättä. Että kyllä se vauva sitten laittaa tärkeysjärjestyksen sellaiseksi ettei ketään muuta tule huomioitua.
Mulle imetys olikin lopulta hyvin yksityinen juttu, sellainen etten halunnut imettää kenenkään muun kuin oman perheen läsnäollessa. Se oli paljon tärkeämpää kuin ravintoloissa ja kahviloissa kiertely. Viihdyttiin kotona omassa "pesässä" ja kaikki ulkoilu ja reissaaminen saatiin hyvin sovitettua niin ettei tarvinnut vieraiden ihmisten keskellä tissejä kaivella. :)
OT: Minä olen vetänyt julki-imetyksessä pohjat! Imetin aamujunassa liinan alla ja nukahdin vauvan kanssa siihen. Liina toki oli pudonnut pois ja vauva kiilannut kätensä kaula-aukkoon, lopputulemana matkustin Tikkurilasta Seinäjoelle tissi täysin paljaana. Olen pahoillani vilauttelusta kanssamatkustajat, mutta olisitte voineet herättää! Voin sanoa että mua TUIJOTETTIIN aika omituisin ilmein kun heräsin. aaaa hävettää
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:18"]
Julki-imetys on siis suotavaa, koska silloin laitetaan lapsen tarpeet omien edelle? Taas tämä ajattelu, että minun lapseni tarpeet menevät kaikkien muiden edelle ja toisia ei tarvitse huomioida. Minun lapsellani on nälkä ja minulla on tuo toinenkin lapsi, niin minä teen nyt niin kuin lapseni haluaa ja imetän juuri tässä! Minua ei haittaa pätkääkään, että tässä on monia ihmisiä, joiden mielestä tämä ei ole soveliasta, koska minun lapsellani on tarpeita juuri nyt ja minä hoidan ne nyt heti tässä.
Tuossa on mielestäni se ajatus mitä julki-imettäminen on. Kaikki pyörii sen oman navan ympärillä ja muita ei huomioida.
Uskon, että mikä tahansa tilanne, joka voi olla ulkopuoliselle epämiellyttävä on hoidettavissa niin, että siitä koituu mahdollisimman vähän vaivaa itselle ja samalla otetaan muut huomioon. Mikäli ei siihen pysty, niin ei ole vain miettinyt asiaa tarpeeksi kauan. Ymmärtääkseni äidinmaitoa voi myös pumpata etukäteen pulloon ja ottaa vain pullon matkaan silloin, kun tietää, että on menossa julkiselle paikalle? Voi olla toki, että olen ymmärtänyt tämän pumppaamisen väärinkin.
En jaksa uskoa, että jos sanoo ääneen oman mielipiteensä julki-imettämisestä saa jonkun kannattamaan tai vastustamaan imettämistä. Ne on kuitenkin kaksi eri asiaa.
Onko julki-imettäjät oikeasti sitä mieltä, että he voivat tehdä sitä missä vaan, kun vauvalle iskee tarve?
AP
[/quote]
On ne.
En imettänyt koska en halunnut. Simppeliä.