Pitääkö elämässä vain luovuttaa jos on huonot sosiaaliset taidot?

Kuulostaa kauhealta tuo ala, millä olet! Itse olen terveydenhuoltoalalla eikä sieltä ole todellakaan varaa potkia pois ihmisiä vain siksi, ettei läppä lennä. Itsekin olen siis aika introvertti enkä päässyt sisään työporukkaan edellisessä työpaikassa, mutta ei kenellekään tullut mieleenkään, että minulle pitäisi antaa sen vuoksi lähtöpassit. Kuvittelin myös, etten voisi päästä mihinkään työporukkaan sisään, mutta niin vain nykyisessä työpaikassani pääsin. Suakin saattaa jossain odottaa se oikeasti ihana porukka, jos vain jatkat etsimistä. 

Vuorovaikutustaitoja tosiaan voi oppia, ja introvertilla voi olla jopa parempi oppimispotentiaali kuin ekstrovertilla, ainakin mitä tulee sellaiseen kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen. Aiheesta on kirjoja ja koulutuksia, mutta itseoppimallakin voi kehittyä. 

Mun yhdelle ystävälle myös sanottiin jossain työhaastattelussa, että hän vaikuttaa jännittyneeltä. Ja tosi vaikea hänenkin oli löytää töitä. Lopulta ihan lyhyiden keikka- ja pätkätöiden kautta löysi vakipaikan. Hänen kohdallaan harkitsin silloin aikoinaan, pitäisikö minun sanoa hänelle, että työnsaannissa kiikastaa juurikin huonot vuorovaikutustaidot ja kehottaa kehittämään niitä. Kyse ei todellakaan ollut mistään, että hänen persoonansa olisi ollut vääränlainen, vaan nimenomaan ulosanti ja ulkoinen habitus olivat pielessä. Hän puhui liian hiljaisella äänellä, ja ryhmätilanteissa ei oikein tykännyt sanoa mitään koko ryhmälle, vaan pyrki aina eristämään jonkun kahdenkeskiseen keskusteluun. Se oli piinallista, koska hänen ääntään ei meinannut kuulla yleisessä hälyssä. Jätin hänet varmaan kerran kutsumatta bileisiinkin tuon takia. Läppä häneltä ei todellakaan lentänyt. Nyt hän on jo normaalimpi, ehkä johtuen enimmäkseen siitä, että ei ole enää niin masentunut kuin aiemmin. Puheenaiheet eivät enää ole niin haudanvakavia, ja joskus hän vitsaileekin. En myöskään ole viime aikoina enää huomannut, että hän puhuisi liian hiljaa. Ehkä parantunut mieliala on vaikuttanut niinkin, että jotenkin uskaltaa puhua kovempaa?

#

Miten olet opetellut sosiaalisia taitoja? Onko siihen olemassa jotain ryhmiä tms. vai täytyykö vaan lukea netistä ohjeita ja koittaa soveltaa niitä miten parhaiten taitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia sosiaalisia kykyjä kun voi parantaa vain rajallisesti, esim. tosikosta ja hiljaisesta ei vaan tule sitä läpänheittäjää tai puheliasta. Mutta kai sitä nyt

Miksi haluaisit edes hakea työpaikkoja joihin etsitään ”dynaamisia läpänheittäjiä”? Ei ole varmasti vaatimus jokaiseen työpaikkaan millä alalla nyt sitten oletkaan.

Kaikissa paikoissa se ei ole hakiessa vaatimuksena, mutta itse työssä sitten selviää, että sellainen olisi kuitenkin pitänyt olla. Olen ujo, varautunut ja hiljainen introvertti enkä ole työhön hakiessani koskaan mitään muuta esittänyt. Jostain kumman syystä olen tullut monesti valituksi paikkoihin, joissa olisi hyvin suureksi eduksi olla just päinvastainen persoona.

Onhan se selvää, että kun toinen kuuntelee keskittyneenä töihin liittyvää asiaa ja vaikuttaa istuvan sen ratkaisuun sekä olemalla luotettava sekä ennustettava on työpaikan stressitasoa laskeva vaikutus. Luo siis hyvää ilmapiiriä muillekin työntekijöille.

Monesti juuri ujoilla on mietintätauon jälkeen järkeviä kysymyksiä, joiden perusteella lähdetään ratkaisemaan ongelmaa yhdessä. Sitä kutsutaan tiimityöksi ja siinä ei pelkällä maanitella pulinalla pärjää.

Minun puolestani ihminen saa olla niin ujo kuin haluaa kunhan on töissä sovittuina aikoina ja sitoutuu työhön. Toki pitää tervehtiä ja esitellä itsensä uusille ihmisille nimensä kertoen turvavälin huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitoja voi kehittää. Useimpiin töihin ei tarvise olla luontaisesti sosiaalinen, riittää kun omaa riittävät sosiaaliset taidot.

Kannattaa nyt itsekunkin ottaa selville, että mitä ne sosiaaliset taidot tarkoittavat. Ne eivät tarkoita mitään kälättämistä tai tyhjän nauramista jne.

Ennen vanhaan sivistyneillä käytöstavoilla nostettiin tavallaan esiin ja harjaannutettiin lapsesta lähtien sosiaalisia taitoja ihan vaikka käymällä vanhemman kanssa kaupassa, tervehtimällä ihmisiä, sanomalla sanoja ole hyvä ja kiitos sekä kiittämällä kun sai esimerkiksi myyjän ojentamaan kuitin käteensä ja hyvästelemällä lähtiessään.

Nykyinen kasvatustrendi, jossa lapsen annetaan päättää haluaako hän oppia noita perustaitoja on karhunpalvelus lapsille.

No en minä ainakaan lapsena mitään hyviä sosiaalisia taitoja saanut ja minut on kasvatettu 60-70- luvulla.

Olin järkyttävän ujo niin etten uskaltanut edes katsoa vieraita ihmisiä silmiin. Asia helpottui vasta kun nuorena aikuisena luin, että jos katsoo silmien väliin otsalle, se näyttää toisesta samalta kuin katsoisi häntä silmiin.

Kun töissä joutui aspaan, kehonkieleni oli vääränlainen ja asiakkaat olivat ärtyneitä. Sitten saimme koulutusta, miten istua ja mihin suuntaan katsoa, kun asiakas on siinä vastapäätä, ja koulutuksen avulla opin käyttäytymään rauhoittavammin.

Koko ajan sitä oikeastaan saa päivittää osaamistaan sosiaalisissa taidoissa.

#

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä introverttikin pärjää, mutta pitää tehdä kahta kovemmin töitä, olla tunnollinen, joustava ja hankkia vahvaa osaamista alalta, jossa on työvoimapula.  Kaikki eivät pärjää olemalla hyviä tyyppejä ja kovia soittamaan suutaan, itse asiassa sellaisia tyyppejä on työelämässä paljonkin.  Pitää vaan löytää se oma ala ja saada jalka ovenväliin. Jos on hyvä työntekijä niin yleensä kyllä hyvät työnantajat osaavat sitä arvostaa, koska hyvä työntekijä tuo lisarvoa yritykselle. 

Tästä omalla kohdalla kiikastaa. Kun ei ole lahjoja/kykyjä itseä kiinnostaville aloille, niin joutunut tekemään vain jotain. Sen takia en ole kyennyt "tekemään kahta kovemmin töitä" tms. Minulla on siis huonojen sosiaalisten taitojen lisäksi perus-huono työosaaminen.

Mikä ala kiinnostaa sinua ihan oikeasti? Suomessa aikuisetkin kouluttautuvat uusille aloille.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet opetellut sosiaalisia taitoja? Onko siihen olemassa jotain ryhmiä tms. vai täytyykö vaan lukea netistä ohjeita ja koittaa soveltaa niitä miten parhaiten taitaa?

Tampereella on yksi kansalaisopiston kurssi aiheesta tulossa. Olen vähän miettinyt ilmoittautumista, mutta en sitten tiedä onko siitä mulle kuinka paljon hyötyä, kun olen vuorovaikutusongelmiltani enemmän möläyttelijä kuin tapettiinsulautuja. Usein nämä ryhmät ovat enemmänkin sosiaaliseen jännittämiseen liittyviä, joissa opetellaan sitä että uskaltaa avata suunsa.

Yksi vaihtoehto on, ja se on paras: ryhdy (yksin)yrittäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitoja voi kehittää. Useimpiin töihin ei tarvise olla luontaisesti sosiaalinen, riittää kun omaa riittävät sosiaaliset taidot.

Kannattaa nyt itsekunkin ottaa selville, että mitä ne sosiaaliset taidot tarkoittavat. Ne eivät tarkoita mitään kälättämistä tai tyhjän nauramista jne.

Ennen vanhaan sivistyneillä käytöstavoilla nostettiin tavallaan esiin ja harjaannutettiin lapsesta lähtien sosiaalisia taitoja ihan vaikka käymällä vanhemman kanssa kaupassa, tervehtimällä ihmisiä, sanomalla sanoja ole hyvä ja kiitos sekä kiittämällä kun sai esimerkiksi myyjän ojentamaan kuitin käteensä ja hyvästelemällä lähtiessään.

Nykyinen kasvatustrendi, jossa lapsen annetaan päättää haluaako hän oppia noita perustaitoja on karhunpalvelus lapsille.

No en minä ainakaan lapsena mitään hyviä sosiaalisia taitoja saanut ja minut on kasvatettu 60-70- luvulla.

Olin järkyttävän ujo niin etten uskaltanut edes katsoa vieraita ihmisiä silmiin. Asia helpottui vasta kun nuorena aikuisena luin, että jos katsoo silmien väliin otsalle, se näyttää toisesta samalta kuin katsoisi häntä silmiin.

Kun töissä joutui aspaan, kehonkieleni oli vääränlainen ja asiakkaat olivat ärtyneitä. Sitten saimme koulutusta, miten istua ja mihin suuntaan katsoa, kun asiakas on siinä vastapäätä, ja koulutuksen avulla opin käyttäytymään rauhoittavammin.

Koko ajan sitä oikeastaan saa päivittää osaamistaan sosiaalisissa taidoissa.

Kuten jossain viestissä todettiin niin asiakkaat haluavat ongelmaansa ratkaisua eivätkä stand up-koomikkoa.

#

Itsekin olen ujo ja sosiaalisesti kankea, mutta muita ekstrovertimpiä matkimalla olen oppinut sosiaalisesti vähän paremmaksi. Hakeuduin työhön jossa ei tarvitse aivan hirveästi olla ihmisten seurassa. Älä luovuta vielä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pärjännyt olemattomilla sosiaalisilla taidoilla työelämässä, mutta ystäviä tai suhteita ei ole ollut. Ystäviä en oikeastaan edes kaipaa, mutta suhteen haluaisin.. pitäisi kai löytää joku yhtä sosiaalisesti vammainen kuin minä

Sama. Olen ehkä lievästi autistinen, olen alkanut itse vasta nyt keski-iässä aavistelemaan, että yrityksistä huolimatta minusta ei koskaan tule standardi-ihmistä.

Olen nainen ja varsinkin muut naiset tuppaavat edellyttämään minulta "naismaista" reagointia. Vaan kun olen aika ykstotinen ja asialinjalla.

Mua kehuttiin hyväksi kuuntelijaksi silloin, kun olin arka ja ujo. Nut kun olen suupaltti, niin käynyt noin kuin ap kuvaa aloituksessa, ei ole jatkettu sopimusta, kun ei ole 30 vuoden jälkeen osaamista. On tainjut ennemmin olla niin, ettei pomo ole tykännyt. No paikkani se minäkin löysin, sellaisen, jossa arvostetaan osaamista.

Minullakin vaikeuksia pärjätä kyllä. Olin kiusattu aikoinaan ja muutenkin olen ujompi. Samalla vaikeaa löytää ammatteja, jotka sopisivat hiljaisemmille ja introverteille. Tietysti niitäkin on, mutta samalla pitää muistaa ettei kaikkien kyvyt ( kuten minunkaan) riitä kaikille aloille, kun jo pelkkä yliopistoon pääsy näyttää olevan hyvin vaikeaa. Nyt pitäisikin löytää tavallinen ammatti ja sellainen, että pärjäisin. Kokemusta on siitäkin, kun olin siivousalan harjoittelussa. Tein kaiken hyvin ja kysyin asioista ja olin muutenkin mukana. Monet eivät tosin puhuneet minulle mitään siellä. Lopputulos oli se, että eräs ihminen töistä antoi palautetta koululle, että pitäisi olla rohkeampi ja olen liian ujo. Olin siis liian ujo siivoamaankin, vaikka tein paljon töitä siellä ( monet tästä sanoivatkin, että tein kunnolla) ja puhuin tarvittavan ja samalla monet vakituiset eivät itse viitsineet puhua paljon mitään. Kyllä silloin mietin, että mitä väliä siinäkin työssä on ihmisen luonteella. Tosin asiakkaille piti välillä viedä ruokaa ( vanhukset), mutta selviydyin siitäkin ihan hyvin ja sain hoidettua ne tilanteet. Samalla tuo oli vasta harjoittelu. Kaikki oli uutta ja opettalin vasta. Muuttaisin sinne metsään asumaan kyllä mielelläni tai työskentelisin yksin jos en kelpaa minnekään. Tämä kaikki kun korostuu jo opiskeluissa ja varsinkin työelämässä. Joku kestää ja toinen taas ei niin hyvin. Mietin vaan onko oikein jos ihmisen pitää muuttua toisten takia, että sopisi tänne maailmaan. Minusta se ei ole oikein varsinkaan jos kohtelee muita hyvin ja ei ole siis mitään sellaista syytä muuttua.

No aloittajalla on kolme vaihtoehtoa.

Koska sosiaalisten taitojen opettelu ja terapia ei tuonut tarvittavaa lopputulosta, joko:

- kouluttaudu uudelleen

- tee sellaisia töitä mitä saat

- ole työtön

Aika huvittava asenne, että kun ei mieluista "arvoistaan" työtä saa niin mikään ns. huonompikaan ei kelpaa. Selkeästi aloittaja ei ole "liian hyvä" duunarihommiin kun ei kerran muutakaan saa tai niissä pärjää. Joskus on tyydyttävä siihen mitä saa ja samaan aikaan voi pyrkiä niitä unelmatöitään kohti. Niin moni muukin tekee, paitsi huvikseen työttömät jotka ei laiskuuttaan mene edes siivoamaan tms vaan mieluummin elävät tuilla, koska he on liian "hyviä" duunarihommiin.

Vierailija kirjoitti:

No aloittajalla on kolme vaihtoehtoa.

Koska sosiaalisten taitojen opettelu ja terapia ei tuonut tarvittavaa lopputulosta, joko:

- kouluttaudu uudelleen

- tee sellaisia töitä mitä saat

- ole työtön

Aika huvittava asenne, että kun ei mieluista "arvoistaan" työtä saa niin mikään ns. huonompikaan ei kelpaa. Selkeästi aloittaja ei ole "liian hyvä" duunarihommiin kun ei kerran muutakaan saa tai niissä pärjää. Joskus on tyydyttävä siihen mitä saa ja samaan aikaan voi pyrkiä niitä unelmatöitään kohti. Niin moni muukin tekee, paitsi huvikseen työttömät jotka ei laiskuuttaan mene edes siivoamaan tms vaan mieluummin elävät tuilla, koska he on liian "hyviä" duunarihommiin.

Universumi on velkaa panostuksesta peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa. Sorry.

Ulospäinsuuntautuneisuus ja sosiaaliset taidot ovat ihan eri asioita. Moni on puhelias ja sosiaalinen, mutta harvalla on hyvät sosiaaliset taidot.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet opetellut sosiaalisia taitoja? Onko siihen olemassa jotain ryhmiä tms. vai täytyykö vaan lukea netistä ohjeita ja koittaa soveltaa niitä miten parhaiten taitaa?

Ainakin psykoterapeutin koulutukseen se kuuluu. Se ei tietenkään takaa, että oppi menisi kaikille jakeluun...

Vierailija kirjoitti:

No aloittajalla on kolme vaihtoehtoa.

Koska sosiaalisten taitojen opettelu ja terapia ei tuonut tarvittavaa lopputulosta, joko:

- kouluttaudu uudelleen

- tee sellaisia töitä mitä saat

- ole työtön

Aika huvittava asenne, että kun ei mieluista "arvoistaan" työtä saa niin mikään ns. huonompikaan ei kelpaa. Selkeästi aloittaja ei ole "liian hyvä" duunarihommiin kun ei kerran muutakaan saa tai niissä pärjää. Joskus on tyydyttävä siihen mitä saa ja samaan aikaan voi pyrkiä niitä unelmatöitään kohti. Niin moni muukin tekee, paitsi huvikseen työttömät jotka ei laiskuuttaan mene edes siivoamaan tms vaan mieluummin elävät tuilla, koska he on liian "hyviä" duunarihommiin.

Ei kysymys ole välttämättä siitä että olisi "liian hyvä" johonkin hommaan, vaan siitä ettei joku homma tunnu yhtään omalta. Itse tein siivoustöitä lukion jälkeen ja opiskeluiden alussa ja ne tuntuivat jollain tapaa itselle siihen elämäntilanteeseen sopivilta. Toisia hanttihommia en välttämättä olisi tehnyt koskaan. Kaveri taas "viihtyi" hoitamassa vanhuksia. Joillekin mikään hanttihomma ei tunnu hyvältä.

Ja ei kai siinäkään lähtökohdassa ole mitään väärää että odottaa saavansa jonkinlaisen "palkinnon" ponnisteluistaan?