Pitääkö elämässä vain luovuttaa jos on huonot sosiaaliset taidot?
Ja huono itsetunto vaivaa siihen päälle. Vuoden 2021 ollut työtön. Vuonna 2020 en saanut jatkoa määräaikaisuudelle kun en sopeutunut porukkaan. Vuonna 2019 opiskeluiden kesätöissä olisi pitänyt olla läpänheittokykyä eri kollega-ryhmän kanssa, jotta tieto olisi kulkenut dynaamisesti. Vuonna 2018 kesätöissä olisi kaivattu asiakkaiden kanssa hyviä sosiaalisia taitoja. Vuonna 2017 hanttihommissa pomo nihkeili sosiaalisista taidoista. Vuonna 2016 hanttihommissa työsopimus purettiin koeajalla porukkaan sopeutumattomuuden vuoksi. Sitäkin ennen joka paikassa katsottu huonolla arkuutta ja epäsosiaalisuutta.
Useammassa työhaastattelussa (paikoissa mihin en päässyt) katsottu jännittyneisyyttä huonolla. En vaan enää edes pysty laittamaan hakemuksia noihin paikkoihin missä hakemuksessa haetaan jotain "dynaamista tyyppiä pieneen työyhteisöömme jossa läppä lentää". Sosiaalisten taitojen tietoinen opettelu ja kaksi psykoterapiaa on parantanut tilannetta, mutta ei auttanut merkittävästi.
Ja vaikka tämä provosoi osaa porukasta, niin en vain ole menossa jakamaan yöllä mitään lehtiä tai siivoamaan rappukäytäviä (tiedä pääsisikö edes noihin hommiin nykyään), kun olen hoitanut koulut kunnialla, kirjoittanut useita laudatureja ja suorittanut korkeakoulututkinnon hyvin arvosanoin. Sorry nyt vaan.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä introverttikin pärjää, mutta pitää tehdä kahta kovemmin töitä, olla tunnollinen, joustava ja hankkia vahvaa osaamista alalta, jossa on työvoimapula. Kaikki eivät pärjää olemalla hyviä tyyppejä ja kovia soittamaan suutaan, itse asiassa sellaisia tyyppejä on työelämässä paljonkin. Pitää vaan löytää se oma ala ja saada jalka ovenväliin. Jos on hyvä työntekijä niin yleensä kyllä hyvät työnantajat osaavat sitä arvostaa, koska hyvä työntekijä tuo lisarvoa yritykselle.
Tästä omalla kohdalla kiikastaa. Kun ei ole lahjoja/kykyjä itseä kiinnostaville aloille, niin joutunut tekemään vain jotain. Sen takia en ole kyennyt "tekemään kahta kovemmin töitä" tms. Minulla on siis huonojen sosiaalisten taitojen lisäksi perus-huono työosaaminen.
Asenne näkyy kirjoituksessa ja se valitettavasti näkyy myös ulospäin työssä, jota tekee vain koska kyvyt ei riitä siihen, mitä haluaisi tehdä. Entä jos muuttaisit suhtautumistasi yleensäkin työhön ja tekisit siitä itseäsi kiinnostavaa. Yleensä mielenkiinnon esteenä on oma asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä introverttikin pärjää, mutta pitää tehdä kahta kovemmin töitä, olla tunnollinen, joustava ja hankkia vahvaa osaamista alalta, jossa on työvoimapula. Kaikki eivät pärjää olemalla hyviä tyyppejä ja kovia soittamaan suutaan, itse asiassa sellaisia tyyppejä on työelämässä paljonkin. Pitää vaan löytää se oma ala ja saada jalka ovenväliin. Jos on hyvä työntekijä niin yleensä kyllä hyvät työnantajat osaavat sitä arvostaa, koska hyvä työntekijä tuo lisarvoa yritykselle.
Tästä omalla kohdalla kiikastaa. Kun ei ole lahjoja/kykyjä itseä kiinnostaville aloille, niin joutunut tekemään vain jotain. Sen takia en ole kyennyt "tekemään kahta kovemmin töitä" tms. Minulla on siis huonojen sosiaalisten taitojen lisäksi perus-huono työosaaminen.
Asenne näkyy kirjoituksessa ja se valitettavasti näkyy myös ulospäin työssä, jota tekee vain koska kyvyt ei riitä siihen, mitä haluaisi tehdä. Entä jos muuttaisit suhtautumistasi yleensäkin työhön ja tekisit siitä itseäsi kiinnostavaa. Yleensä mielenkiinnon esteenä on oma asenne.
Ei päde ainakaan itseeni lievänä autistina. Se on kyllä tullut huomattua miten normot osaavat tehdä asioista itselleen kiinnostavia. Minulla on omat kiinnostuksenkohteeni ja mikään muu työ ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aloittajalla on kolme vaihtoehtoa.
Koska sosiaalisten taitojen opettelu ja terapia ei tuonut tarvittavaa lopputulosta, joko:- kouluttaudu uudelleen
- tee sellaisia töitä mitä saat
- ole työtönAika huvittava asenne, että kun ei mieluista "arvoistaan" työtä saa niin mikään ns. huonompikaan ei kelpaa. Selkeästi aloittaja ei ole "liian hyvä" duunarihommiin kun ei kerran muutakaan saa tai niissä pärjää. Joskus on tyydyttävä siihen mitä saa ja samaan aikaan voi pyrkiä niitä unelmatöitään kohti. Niin moni muukin tekee, paitsi huvikseen työttömät jotka ei laiskuuttaan mene edes siivoamaan tms vaan mieluummin elävät tuilla, koska he on liian "hyviä" duunarihommiin.
Universumi on velkaa panostuksesta peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa. Sorry.
Että ihan universumi velkaa yksittäiselle ihmiselle jotain? :D No sitten vaan jää kotisohvalle odottamaan kunniakkaasti muiden verovaroilla eläen (kun on ensin verovaroista kustannettu koulutus turhaan kun ei alalleen työllisty), kuinka universumi tulee tarjoamaan työpaikan.
Mitäpä sitä itse antamaan mitään takaisin yhteiskunnalle edes verojen maksun muodossa, jolta saanut koulutuksen ym🤷♀️
En tiedä aloittajasta mutta itse autistina ajattelen työttömyyskorvauksen olevan normojen sakkomaksu meidän autistien syrjimisestä.
Yrittäjä koko ikänsä kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on, ja se on paras: ryhdy (yksin)yrittäjäksi.
Milläs hommaat ne asiakkaat?
Kannattaa joo luovuttaa. Tervetuloa hikkyksi.
Kuulostaa todella ahdistavilta työpaikoilta missä olet ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ahdistavilta työpaikoilta missä olet ollut.
Ei kyse ole mistään tietyistä työpaikoista. Ei epäsosiaalinen ja huonoitsetuntoinen henkilö ole tervetullut oikein mihinkään, varsinkaan jos ei ole luonteeltaan taustalle katoava miellyttäjä-hiiri joka osaa vielä työnsä keskivertoa paremmin (ja tekee niitä mieluusti toistenkin puolesta).
Että ihan universumi velkaa yksittäiselle ihmiselle jotain? :D No sitten vaan jää kotisohvalle odottamaan kunniakkaasti muiden verovaroilla eläen (kun on ensin verovaroista kustannettu koulutus turhaan kun ei alalleen työllisty), kuinka universumi tulee tarjoamaan työpaikan.
Mitäpä sitä itse antamaan mitään takaisin yhteiskunnalle edes verojen maksun muodossa, jolta saanut koulutuksen ym🤷♀️