Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Vastaavasti monella on vapaa-ajalle kaikenlaisia mukavia suunnitelmia, joihin liittyy joustamaton aikataulu, esim. ohjatut liikuntaharkat. Ei sitä halua tuhlata rajallista vapaa-aikaansa jonkun elämäntapasählärin odotteluun. Jos ei pääse yhdessä sovittuun aikaan paikalle, niin ei voi olettaa toisen peruvan tai siirtäävän muita sovittuja menoja. Ei se myöhästelijä nyt niin tärkeä henkilö ole. Itse kerron tapamyöhästelijöille mikä on aikatauluni. Voivat siitä sitten laskea itse kuinka paljon voivat olla myöhässä.

Puhutpa kauniisti ystävästäsi..ehkäpä on parempi, että kerrot ajatuksistasi ystävällesi, niin saat viettää aikaasi tärkeämmässä vaikkapa siinä ohjatussa harrastuksessa. Miksi tapaat edes ihmistä, jota haukut. Mielessäsi on vain oma aikataulusi, mutta aikaa ei riitä ystävältä kysyä: " Hei miten sulla menee?

Tiedätkö miksi olet aina myöhässä -saisikohan siihen jotain apua? "

Toinen vaatii toisilta jättämään tapaamiset väliin ja toinen arvoi ohjatun aikataulutetun harrastustoiminnan kaverien edelle siinä määrin, että ylläolevalle keskustelulle ei löydy aikaa tai halua. Mitä se kertoo näistä kahdesta?

Muuten on ihan ok kertoa paljonko aikaa tapaamiselle on! Se on reilua!

Söpöä, mutta täysin irrelevanttia tällaisen henkilön kanssa. Ei tuollaisella myöhästelijällä ole mitään ongelmia tärkeiden tapaamisten kanssa, joten avun ehdottaminen siihen että hän tapaisi SINUA ajallaan on turhaa. Se että antaa odottaa itseään on usein vallankäyttöä sitä toista kohtaan, että tietääpä paikkansa, minun alapuolellani, kun joutuu kerta toisensa jälkeen odottamaan.

Itse en ole enää tekemisissä niiden ihmisten kanssa jotka eivät arvosta aikaani ja seuraani, vaan tapaavat minua vain siksi että pääsevät näpäyttelemään ja varastamaan aikaani. 

Olen jo vuosia sitten lopettanut tapaamisten sopimisen niiden kavereiden kanssa jotka peruvat viime tipassa, tai eivät ole paikalla silloin kun on sovittu. Heitä näen silloin jos he soittavat että oletko kotona NYT, olen ajelemassa teillä päin ja voisin poiketa kahvilla, tai silloin kun vain ilmestyvät oven taakse niin kuin muutama tekee. 

Oventaakseilmestyjillä on kyllä yhteinen kummallinen tapa, eivät ilmoita tulostaan etukäteen, vaan voi olla vaikka kuukausi ollut ettei olla mitenkään oltu yhteydessä, ja yhtäkkiä ovat oven takana. Mutta se kummallisuus sitten, no se on se että ovat saattaneet käydä kolmekin kertaa oven takana, ja kun neljännellä kerralla satut olemaan kotona, niin he valittavat siitä että ovat käyneet jo kolmesti oven takana mutta et ole ollut kotona. niin, en todellakaan päivystä heidän ilmestymistään, ja ole esim. käymättä töissä sen takia :D

Eräs oventaakseilmesyjä valittaa aina kun ei keretä kunnolla istumaan iltaa. Hänelle pitäisi siis varata kokonainen päivä ja ilta elämästäni vain siksi että hän jättää kuitenkin saapumatta joko ilmoittaen viime tipassa, tai ilmoittamatta ollenkaan. Yleensä hän on saanut paremman kutsun, ja on siis toisaalla iltaa viettämässä. Mitä tuo voi muuta olla kuin sitä että halutaan että minä istun yksin häntä odottaen kotona kaikki valmiiksi laitettuna samalla kun hän viilettääkin muiden kavereiden kanssa??

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas kaveri jolle jos sovitaan, että soitan kun lähden niin lähtee kävelemään sitten. Soitan hänelle, että lähden niin kaveri on silleen että joo mä olen jo ollut täällä puoli tuntia. Toistuu joka kerta. Tai jos pyydän kylään klo 14 niin on pakko sanoa että en ole tosiaan kotona ennen tuota tai tyyppi on paikalla klo 13.15 tai parhaimmillaan jo ennen 13. Kuulemma on yleensä paikalla joka paikassa vähintään 30min etuajassa. En oikeasti käsitä. 

No mä olen mielellään tasan silloin paikalla kun on sovittu. Vihaan odottelua. Mut tää on hauska; meillä teams palsut töissä alkaa nykyään jostain syystä 5 min ennen kuin aika on sovittu ja jos oot tasan ajallaan siellä niin tulee murmutusta. WTF. 

Ehkä ystävälläsi on jotain vaikeuksia ajanhallinnan ja siirtymätilanteiden kanssa, tai vaikka se paljonpuhuttu optimistinen aikakäsitys, mutta hän älykkäänä ja huomaavaisena henkilönä (toisin kuin useat ketjussa sönköttävät itsekeskeiset myöhästelijät) on päättänyt tehdä asialle jotain ja on mielummin reippaasti etuajassa kuin odotuttaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Jos ei vapaa-ajalla halua olla "minuuttiaikataulussa", miksi sopii yhtään mitään sille vapaa-ajalle? Kyllä minä ainakin haluan itse päättää, miten vapaa-aikani käytän. Jos sovin ystävän kanssa tapaamisesta, sinne tullaan minuutilleen. Jos ystävä ei halua nähdä minua, se on hyvä niin, eikä sovita tapaamista. Mutta jos haluaa nähdä, niin järjestäköön sitten itsensä paikalle sovitusti. On täysin eri asia sanoa esim., että "mä puuhastelen kotosalla 10-16, tule käymään jos kerkeät", jolloin tietysti on ihan sama, moneksiko tuossa aikahaarukassa sattuu pääsemään paikalle, tai tuleeko ollenkaan. Mutta jos on sovittu se minuuttiaikataulu, jos on sovittu, että nähdään klo 13.00, niin silloin siellä pitää olla klo 13.00. Miten ei mene jakeluun?! "Noin yhdeltä" on taas oma lukunsa. Se on "noin". Mutta siinäkin pitää tietää, tarkoittaako se "noin" toiselle klo 12.50-13.10 vai klo 11-15. MUTTA JOS SOVITAAN, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00, SE TARKOITTAA, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00! Ihan sama, haluatko vai etkö halua stressata "minuuttiaikataulua vapaa-ajalla". Jos et halua stressata, älä sovi tarkkoja aikoja.

Ei se ihan noinkaan mene. Tuo klo 10-16 kotona puuhasteluun liittyvä kutsu muuttuu sen aikataulunipon kutsujan päässä hyvin äkkiä niin päin että toinen on lupautunut tulemaan auttamaan häntä klo 10.00-16.00, ja viimeistään klo 9.00 alkaa sataa viestejä joissa ilmoitetaan, että muistakin sitten olla ajoissa paikalla ja nouda matkalla kaupasta 1 asia x, kaupasta 2 asia y ja kaupasta 3 asiat z, f ja g. Kaupat 2 ja 3 luonnollisesti eivät ole sillä suunnallakaan mistä toinen olisi tulossa, jos edes olisi. Tämä häiriköinti voi alkaa jo hyvissä ajoin viikkoakin ennen tai edellisenä iltana. Ilmoittaminen, ettei ole edes aikeissa tulla, tulkitaan ohareiksi joista jauhetaan loputtomiin.

Tämä väärinkäsitys oikaistaan muistuttamalla, että tulet vain sovitusti käymään tuolla aikavälillä ja kerrot ettet pysty auttamaan noissa muissa asioissa. Samalla voit kertoa tarkemman aikataulun visiitille. Näin toimivat ihmiset, joilla on elämä hyvässä järjestyksessä ja jotka pystyvät suunnittelemaan päivän ohjelman tarkemmin kuin kuuden tunnin aikahaarukalla.

Ilmeisesti kokemuksesi aikataulunipottajista on varsin vaillinainen.

Aikataulunipottaja ei sovi 10-16 aikaväliä ja odota toisen tulevan jo ysiltä. Sä et taida edes tietää mikä on sovittu aikataulu edes käsitetasolla.

Aikataulunipottajahan ei tässä ollut oikeasti sopinut muusta, kuin olevansa tuolloin kotona. Kylääntulija ei ole sopinut yhtään mistään, ei edes olevansa tulossa ollenkaan. Jotenkin tällaisilla vain on tapana muuttua nipottajan pään sisällä ehdottomiksi aikataulullisiksi tapaamisiksi sen toisen tietämättä asiasta. Siitähän näistä "myöhästymisistä" suurin osa johtuu, ettei myöhästyjä edes tiedä että hänen läsnäolonsa olisi muille jotenkin tärkeää eikä tietenkään oleta kenenkään odottavan itseään.

Näin ne asiat kääntyvät myöhästelijän päässä. Kun "aikataulunipottaja" tekee hänen kanssaan myönnytyksen, eli sopii jotain todella väljästi, vaikka itse mieluummin kyllä sopisi selkeän ajan, alkaa myöhästelijä märistä, että apua, nythän mä en tiennytkään ollenkaan, että on edes sovittu mitään, että mua edes joku odotti!

He siis haluavat vängällä tarkan ajan, josta myöhästyä, jotta tietäisivät läsnäolonsa olevan tärkeää.

Ellei tämä ole puhuttua vallankäyttöä, mikäs sitten on?

Juuri näin! He eivät muuten tiedä olevansa odotettuja ja tärkeitä jos he eivät tiedä jonkun odottavan heitä tatti otsassa vielä puoli tuntia sovitun tapaamisen jälkeen.

Nämä ovat sukua viimetipassa perujille, ja niille jotka kutsuvat kyläään ja ovat järjestävinään jotain, mutta peruvat sen kun olet saanut työaikataulut muutettua, lapsenlikan hommattua, ja ostanut kalliit viinit ja muut tuliaiset. Perumissyy on aina sellainen että kaikki varmasti tietää että se on keksitty, mutta peruja tietää että sivistynyt ihminen ei lähde vänkäämään. 

Olen lopettanut näiden ihmisten hyysäämisen, ja sanonut miehellenikin ihan suoraan ketkä ovat meille odotettuja vieraita hänen kavereistaan, ja ketkä ei.  Hän saa toki hyysätä, mutta minä en enää osallistu, ja niinpä on mieskin pikkuhiljaa ymmärtänyt, vaikka sinisilmäinen onkin, että tiettyjen tyyppien hupia on kiusata tällä tavoin niitä jotka kiusattavaksi suostuvat. 

Paras näistä on ollut ehdottomasti se kun miehen kaveri ilmoitti olevansa reissussa, ja sopivat että hän tulee la-su yöksi meille. Mieheni osti syötävät ja juotavat, siivosi ja laittoi kylävalmiiksi taloa. La iltana klo 19 tämä kaveri ilmoitti että ajoi meidän ohi tuossa 1,5h sitten, ja ei ole tulossa vaan meneekin toiseen kaupunkiin toiselle kaverilleen yöksi.

Siis WTF??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Jos ei vapaa-ajalla halua olla "minuuttiaikataulussa", miksi sopii yhtään mitään sille vapaa-ajalle? Kyllä minä ainakin haluan itse päättää, miten vapaa-aikani käytän. Jos sovin ystävän kanssa tapaamisesta, sinne tullaan minuutilleen. Jos ystävä ei halua nähdä minua, se on hyvä niin, eikä sovita tapaamista. Mutta jos haluaa nähdä, niin järjestäköön sitten itsensä paikalle sovitusti. On täysin eri asia sanoa esim., että "mä puuhastelen kotosalla 10-16, tule käymään jos kerkeät", jolloin tietysti on ihan sama, moneksiko tuossa aikahaarukassa sattuu pääsemään paikalle, tai tuleeko ollenkaan. Mutta jos on sovittu se minuuttiaikataulu, jos on sovittu, että nähdään klo 13.00, niin silloin siellä pitää olla klo 13.00. Miten ei mene jakeluun?! "Noin yhdeltä" on taas oma lukunsa. Se on "noin". Mutta siinäkin pitää tietää, tarkoittaako se "noin" toiselle klo 12.50-13.10 vai klo 11-15. MUTTA JOS SOVITAAN, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00, SE TARKOITTAA, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00! Ihan sama, haluatko vai etkö halua stressata "minuuttiaikataulua vapaa-ajalla". Jos et halua stressata, älä sovi tarkkoja aikoja.

Ei se ihan noinkaan mene. Tuo klo 10-16 kotona puuhasteluun liittyvä kutsu muuttuu sen aikataulunipon kutsujan päässä hyvin äkkiä niin päin että toinen on lupautunut tulemaan auttamaan häntä klo 10.00-16.00, ja viimeistään klo 9.00 alkaa sataa viestejä joissa ilmoitetaan, että muistakin sitten olla ajoissa paikalla ja nouda matkalla kaupasta 1 asia x, kaupasta 2 asia y ja kaupasta 3 asiat z, f ja g. Kaupat 2 ja 3 luonnollisesti eivät ole sillä suunnallakaan mistä toinen olisi tulossa, jos edes olisi. Tämä häiriköinti voi alkaa jo hyvissä ajoin viikkoakin ennen tai edellisenä iltana. Ilmoittaminen, ettei ole edes aikeissa tulla, tulkitaan ohareiksi joista jauhetaan loputtomiin.

Tämä väärinkäsitys oikaistaan muistuttamalla, että tulet vain sovitusti käymään tuolla aikavälillä ja kerrot ettet pysty auttamaan noissa muissa asioissa. Samalla voit kertoa tarkemman aikataulun visiitille. Näin toimivat ihmiset, joilla on elämä hyvässä järjestyksessä ja jotka pystyvät suunnittelemaan päivän ohjelman tarkemmin kuin kuuden tunnin aikahaarukalla.

Ilmeisesti kokemuksesi aikataulunipottajista on varsin vaillinainen.

Aikataulunipottaja ei sovi 10-16 aikaväliä ja odota toisen tulevan jo ysiltä. Sä et taida edes tietää mikä on sovittu aikataulu edes käsitetasolla.

Aikataulunipottajahan ei tässä ollut oikeasti sopinut muusta, kuin olevansa tuolloin kotona. Kylääntulija ei ole sopinut yhtään mistään, ei edes olevansa tulossa ollenkaan. Jotenkin tällaisilla vain on tapana muuttua nipottajan pään sisällä ehdottomiksi aikataulullisiksi tapaamisiksi sen toisen tietämättä asiasta. Siitähän näistä "myöhästymisistä" suurin osa johtuu, ettei myöhästyjä edes tiedä että hänen läsnäolonsa olisi muille jotenkin tärkeää eikä tietenkään oleta kenenkään odottavan itseään.

Näin ne asiat kääntyvät myöhästelijän päässä. Kun "aikataulunipottaja" tekee hänen kanssaan myönnytyksen, eli sopii jotain todella väljästi, vaikka itse mieluummin kyllä sopisi selkeän ajan, alkaa myöhästelijä märistä, että apua, nythän mä en tiennytkään ollenkaan, että on edes sovittu mitään, että mua edes joku odotti!

He siis haluavat vängällä tarkan ajan, josta myöhästyä, jotta tietäisivät läsnäolonsa olevan tärkeää.

Ellei tämä ole puhuttua vallankäyttöä, mikäs sitten on?

Tämä on ihan totta. Entinen myöhästelijäystäväni oli juuri tuollainen. Kun kyllästyin odottelemaan erilaisissa paikoissa häntä tulevaksi, tuli aina 30 min tai enemmän myöhässä, ehdotin, että ok, otetaan joku paikka, jossa voin rauhassa odotella, se oli kamalan vaikeaa, mutta löytyi. Sovimme väljästi, että nähdään siinä vaikka 13 maissa. Nähtiin, jos jaksoin odotella, joskus 14-16. Ajattelin vielä siitä väljentää ja juurikin kutsuin akselilla 9-16, ei tullut ollenkaan. Olisi kuulemma päässyt vasta 16 jälkeen niin päätteli, että ei kannata enää tulla, koska olen nipottanut ajan noin tarkaksi.

En minä keksinyt enää mitään muuta selitystä tälle kuin sen, että hän jotenkin sai kiksit siitä, että toinen odottelee ja ellei hän saa sitä tunnelmaa, koko tapaamisesta menee häneltä maku.

Aivan hirveä "ystävä"!!! Ihmeen pitkään jaksoit sinäkin katsoa. Itse tein saman virheen, mutta nyttemmin on minulta turha odottaa tapaamista enää sellaisen joka ei kykene olemaan ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Jos ei vapaa-ajalla halua olla "minuuttiaikataulussa", miksi sopii yhtään mitään sille vapaa-ajalle? Kyllä minä ainakin haluan itse päättää, miten vapaa-aikani käytän. Jos sovin ystävän kanssa tapaamisesta, sinne tullaan minuutilleen. Jos ystävä ei halua nähdä minua, se on hyvä niin, eikä sovita tapaamista. Mutta jos haluaa nähdä, niin järjestäköön sitten itsensä paikalle sovitusti. On täysin eri asia sanoa esim., että "mä puuhastelen kotosalla 10-16, tule käymään jos kerkeät", jolloin tietysti on ihan sama, moneksiko tuossa aikahaarukassa sattuu pääsemään paikalle, tai tuleeko ollenkaan. Mutta jos on sovittu se minuuttiaikataulu, jos on sovittu, että nähdään klo 13.00, niin silloin siellä pitää olla klo 13.00. Miten ei mene jakeluun?! "Noin yhdeltä" on taas oma lukunsa. Se on "noin". Mutta siinäkin pitää tietää, tarkoittaako se "noin" toiselle klo 12.50-13.10 vai klo 11-15. MUTTA JOS SOVITAAN, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00, SE TARKOITTAA, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00! Ihan sama, haluatko vai etkö halua stressata "minuuttiaikataulua vapaa-ajalla". Jos et halua stressata, älä sovi tarkkoja aikoja.

Ei se ihan noinkaan mene. Tuo klo 10-16 kotona puuhasteluun liittyvä kutsu muuttuu sen aikataulunipon kutsujan päässä hyvin äkkiä niin päin että toinen on lupautunut tulemaan auttamaan häntä klo 10.00-16.00, ja viimeistään klo 9.00 alkaa sataa viestejä joissa ilmoitetaan, että muistakin sitten olla ajoissa paikalla ja nouda matkalla kaupasta 1 asia x, kaupasta 2 asia y ja kaupasta 3 asiat z, f ja g. Kaupat 2 ja 3 luonnollisesti eivät ole sillä suunnallakaan mistä toinen olisi tulossa, jos edes olisi. Tämä häiriköinti voi alkaa jo hyvissä ajoin viikkoakin ennen tai edellisenä iltana. Ilmoittaminen, ettei ole edes aikeissa tulla, tulkitaan ohareiksi joista jauhetaan loputtomiin.

Tämä väärinkäsitys oikaistaan muistuttamalla, että tulet vain sovitusti käymään tuolla aikavälillä ja kerrot ettet pysty auttamaan noissa muissa asioissa. Samalla voit kertoa tarkemman aikataulun visiitille. Näin toimivat ihmiset, joilla on elämä hyvässä järjestyksessä ja jotka pystyvät suunnittelemaan päivän ohjelman tarkemmin kuin kuuden tunnin aikahaarukalla.

Ilmeisesti kokemuksesi aikataulunipottajista on varsin vaillinainen.

Aikataulunipottaja ei sovi 10-16 aikaväliä ja odota toisen tulevan jo ysiltä. Sä et taida edes tietää mikä on sovittu aikataulu edes käsitetasolla.

Aikataulunipottajahan ei tässä ollut oikeasti sopinut muusta, kuin olevansa tuolloin kotona. Kylääntulija ei ole sopinut yhtään mistään, ei edes olevansa tulossa ollenkaan. Jotenkin tällaisilla vain on tapana muuttua nipottajan pään sisällä ehdottomiksi aikataulullisiksi tapaamisiksi sen toisen tietämättä asiasta. Siitähän näistä "myöhästymisistä" suurin osa johtuu, ettei myöhästyjä edes tiedä että hänen läsnäolonsa olisi muille jotenkin tärkeää eikä tietenkään oleta kenenkään odottavan itseään.

Näin ne asiat kääntyvät myöhästelijän päässä. Kun "aikataulunipottaja" tekee hänen kanssaan myönnytyksen, eli sopii jotain todella väljästi, vaikka itse mieluummin kyllä sopisi selkeän ajan, alkaa myöhästelijä märistä, että apua, nythän mä en tiennytkään ollenkaan, että on edes sovittu mitään, että mua edes joku odotti!

He siis haluavat vängällä tarkan ajan, josta myöhästyä, jotta tietäisivät läsnäolonsa olevan tärkeää.

Ellei tämä ole puhuttua vallankäyttöä, mikäs sitten on?

Juuri näin! He eivät muuten tiedä olevansa odotettuja ja tärkeitä jos he eivät tiedä jonkun odottavan heitä tatti otsassa vielä puoli tuntia sovitun tapaamisen jälkeen.

Nämä ovat sukua viimetipassa perujille, ja niille jotka kutsuvat kyläään ja ovat järjestävinään jotain, mutta peruvat sen kun olet saanut työaikataulut muutettua, lapsenlikan hommattua, ja ostanut kalliit viinit ja muut tuliaiset. Perumissyy on aina sellainen että kaikki varmasti tietää että se on keksitty, mutta peruja tietää että sivistynyt ihminen ei lähde vänkäämään. 

Olen lopettanut näiden ihmisten hyysäämisen, ja sanonut miehellenikin ihan suoraan ketkä ovat meille odotettuja vieraita hänen kavereistaan, ja ketkä ei.  Hän saa toki hyysätä, mutta minä en enää osallistu, ja niinpä on mieskin pikkuhiljaa ymmärtänyt, vaikka sinisilmäinen onkin, että tiettyjen tyyppien hupia on kiusata tällä tavoin niitä jotka kiusattavaksi suostuvat. 

Paras näistä on ollut ehdottomasti se kun miehen kaveri ilmoitti olevansa reissussa, ja sopivat että hän tulee la-su yöksi meille. Mieheni osti syötävät ja juotavat, siivosi ja laittoi kylävalmiiksi taloa. La iltana klo 19 tämä kaveri ilmoitti että ajoi meidän ohi tuossa 1,5h sitten, ja ei ole tulossa vaan meneekin toiseen kaupunkiin toiselle kaverilleen yöksi.

Siis WTF??

Tämä on kyllä karseaa käytöstä, ja kyllä näitä on jotka tätä tekevät vaikka uskomattomalta tuntuu. Erään ystäväni isä (!!!) harrastaa vastaavaa pompottamista ja kyykytystä, ja on tosiaan pariinkin otteeseen sopinut yöpyvänsä poikansa luona tms. ja on sitten pari tuntia sovitun ajan jälkeen ilmoittanut, että "hähhää, en tulekaan" kun poika on laittanut kystä kyllä ja kämpän valmiiksi ym. Itse olen miettinyt, että isä on varmaan kateellinen menestyvälle pojalleen, joka taas haluaisi miellyttää ja ilahduttaa vaativaa isäänsä. Surullinen tilanne.

Jätin 3 kaveria kutsumatta omiin häihini, kun tiesin että he yrittävät tehdä hääpäivästäni heihin keskittyvän päivän myöhestelemällä, uhkailemalla että peruvat ihan just tulonsa jne. Suuttuivat, enkä edes kertonut syytä, mutta nyt ei ole heidän kanssaan enää ongelmia kun ei olla enää kavereitakaan.

Tämä tyyli menee niin että olet kutsunut hänet tilaisuuteen joka alkaa klo 16, ja kestää niin myöhään kuin porukkaa riittää.

Edellisenä päivänä hän aloittaa viestittelyn "on vähän pää kipeä, toivottavasti ei ole mitään vakavaa, tulen kyllä paikalle vaikka mikä olisi!" Illalla tulee viesti että pääkipu ohi, laittelen tässä huomiseksi vaatteita valmiiksi, ja lahjankin olen paketoinut <3<3<3<3<3" Aamulla tulee viesti "pääkipu palannut!!!! Yritän nukkua vielä vähän ja ottaa kipulääkettä!!! Tulen kyllä jos vain pääsen!" Sitten tätä viestittelyä tunti tunnin perään vetvoen että pääseekö tulemaan vai eikö pääse. Lopulta on meikit jo laitettu ja tukka käherretty ja juhlamekko päällä taksilla tulossa, mutta häntäpä ei näy koko iltana.

Seuraavana päivänä tulee viesti että "sori, oli niin kipeä pää että menin hetkeksi nukkumaan ja nukuinkin sitten vahingossa aamuun asti! Ensi kerralla sitten tulen ihan varmasti!!" Ihan kuin menisin viikottain naimisiin.

Niin ja se lahja joka oli jo paketoitu valmiiksi? Niin, sitähän et koskaan nähnyt. Taisi unhotaa laittaneensa koko viestin lahjasta ;)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas kaveri jolle jos sovitaan, että soitan kun lähden niin lähtee kävelemään sitten. Soitan hänelle, että lähden niin kaveri on silleen että joo mä olen jo ollut täällä puoli tuntia. Toistuu joka kerta. Tai jos pyydän kylään klo 14 niin on pakko sanoa että en ole tosiaan kotona ennen tuota tai tyyppi on paikalla klo 13.15 tai parhaimmillaan jo ennen 13. Kuulemma on yleensä paikalla joka paikassa vähintään 30min etuajassa. En oikeasti käsitä. 

No mä olen mielellään tasan silloin paikalla kun on sovittu. Vihaan odottelua. Mut tää on hauska; meillä teams palsut töissä alkaa nykyään jostain syystä 5 min ennen kuin aika on sovittu ja jos oot tasan ajallaan siellä niin tulee murmutusta. WTF. 

Ensimmäiseen kohtaan: jos olen menossa joka tapauksessa paikkaan x, inhoan sitä, että istun kotona pyörittämässä peukoloita ja odottamassa, että kaveri antaa minulle luvan lähteä kävelemään. Mieluummin lähden ja odotan siellä paikassa x kuin kotona kengät kädessä. Kaverisi lienee samanlainen, joten ehkä teidän ei kannata sopia tuota, kun se ei toimi. Puhukaa tästä suoraan.

Kohtaan 2: jälleen puhukaa. Sano, että et halua, että luoksesi tungetaan liian aikaisin. Jos hän tulee ja sä et ole paikalla, oma moka, siellähän oottelee. Ja oot kotona, voithan sanoa, että mene pois, en vielä ole valmis. Tai sitten ehkä se ei haittaa, tuleeko kaveri 13 vai 14 jos kyseessä on vain teidän kahden tapaaminen sun luona?

Kohtaan 3: joo-o. Suurin osa  ihmisistä on semmoisia, että tulevat teamsiin vähän ennen, koska voi olla, että joutuu säätäämään ääntä, hyppäämään pois ja takas, koska yhteys ei heti aukeakaan tms. joten varautuvat tähän ja ovat siis paikalla n. 5 min ennen. Ja kokous yleensä aloitetaan, kun suurin osa on paikalla. Neuvo: älä tee numeroa siitä, että tulit paikalle, vaan liity vähin äänin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Jos ei vapaa-ajalla halua olla "minuuttiaikataulussa", miksi sopii yhtään mitään sille vapaa-ajalle? Kyllä minä ainakin haluan itse päättää, miten vapaa-aikani käytän. Jos sovin ystävän kanssa tapaamisesta, sinne tullaan minuutilleen. Jos ystävä ei halua nähdä minua, se on hyvä niin, eikä sovita tapaamista. Mutta jos haluaa nähdä, niin järjestäköön sitten itsensä paikalle sovitusti. On täysin eri asia sanoa esim., että "mä puuhastelen kotosalla 10-16, tule käymään jos kerkeät", jolloin tietysti on ihan sama, moneksiko tuossa aikahaarukassa sattuu pääsemään paikalle, tai tuleeko ollenkaan. Mutta jos on sovittu se minuuttiaikataulu, jos on sovittu, että nähdään klo 13.00, niin silloin siellä pitää olla klo 13.00. Miten ei mene jakeluun?! "Noin yhdeltä" on taas oma lukunsa. Se on "noin". Mutta siinäkin pitää tietää, tarkoittaako se "noin" toiselle klo 12.50-13.10 vai klo 11-15. MUTTA JOS SOVITAAN, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00, SE TARKOITTAA, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00! Ihan sama, haluatko vai etkö halua stressata "minuuttiaikataulua vapaa-ajalla". Jos et halua stressata, älä sovi tarkkoja aikoja.

Ei se ihan noinkaan mene. Tuo klo 10-16 kotona puuhasteluun liittyvä kutsu muuttuu sen aikataulunipon kutsujan päässä hyvin äkkiä niin päin että toinen on lupautunut tulemaan auttamaan häntä klo 10.00-16.00, ja viimeistään klo 9.00 alkaa sataa viestejä joissa ilmoitetaan, että muistakin sitten olla ajoissa paikalla ja nouda matkalla kaupasta 1 asia x, kaupasta 2 asia y ja kaupasta 3 asiat z, f ja g. Kaupat 2 ja 3 luonnollisesti eivät ole sillä suunnallakaan mistä toinen olisi tulossa, jos edes olisi. Tämä häiriköinti voi alkaa jo hyvissä ajoin viikkoakin ennen tai edellisenä iltana. Ilmoittaminen, ettei ole edes aikeissa tulla, tulkitaan ohareiksi joista jauhetaan loputtomiin.

Tämä väärinkäsitys oikaistaan muistuttamalla, että tulet vain sovitusti käymään tuolla aikavälillä ja kerrot ettet pysty auttamaan noissa muissa asioissa. Samalla voit kertoa tarkemman aikataulun visiitille. Näin toimivat ihmiset, joilla on elämä hyvässä järjestyksessä ja jotka pystyvät suunnittelemaan päivän ohjelman tarkemmin kuin kuuden tunnin aikahaarukalla.

Ilmeisesti kokemuksesi aikataulunipottajista on varsin vaillinainen.

Aikataulunipottaja ei sovi 10-16 aikaväliä ja odota toisen tulevan jo ysiltä. Sä et taida edes tietää mikä on sovittu aikataulu edes käsitetasolla.

Aikataulunipottajahan ei tässä ollut oikeasti sopinut muusta, kuin olevansa tuolloin kotona. Kylääntulija ei ole sopinut yhtään mistään, ei edes olevansa tulossa ollenkaan. Jotenkin tällaisilla vain on tapana muuttua nipottajan pään sisällä ehdottomiksi aikataulullisiksi tapaamisiksi sen toisen tietämättä asiasta. Siitähän näistä "myöhästymisistä" suurin osa johtuu, ettei myöhästyjä edes tiedä että hänen läsnäolonsa olisi muille jotenkin tärkeää eikä tietenkään oleta kenenkään odottavan itseään.

Näin ne asiat kääntyvät myöhästelijän päässä. Kun "aikataulunipottaja" tekee hänen kanssaan myönnytyksen, eli sopii jotain todella väljästi, vaikka itse mieluummin kyllä sopisi selkeän ajan, alkaa myöhästelijä märistä, että apua, nythän mä en tiennytkään ollenkaan, että on edes sovittu mitään, että mua edes joku odotti!

He siis haluavat vängällä tarkan ajan, josta myöhästyä, jotta tietäisivät läsnäolonsa olevan tärkeää.

Ellei tämä ole puhuttua vallankäyttöä, mikäs sitten on?

Juuri näin! He eivät muuten tiedä olevansa odotettuja ja tärkeitä jos he eivät tiedä jonkun odottavan heitä tatti otsassa vielä puoli tuntia sovitun tapaamisen jälkeen.

Nämä ovat sukua viimetipassa perujille, ja niille jotka kutsuvat kyläään ja ovat järjestävinään jotain, mutta peruvat sen kun olet saanut työaikataulut muutettua, lapsenlikan hommattua, ja ostanut kalliit viinit ja muut tuliaiset. Perumissyy on aina sellainen että kaikki varmasti tietää että se on keksitty, mutta peruja tietää että sivistynyt ihminen ei lähde vänkäämään. 

Olen lopettanut näiden ihmisten hyysäämisen, ja sanonut miehellenikin ihan suoraan ketkä ovat meille odotettuja vieraita hänen kavereistaan, ja ketkä ei.  Hän saa toki hyysätä, mutta minä en enää osallistu, ja niinpä on mieskin pikkuhiljaa ymmärtänyt, vaikka sinisilmäinen onkin, että tiettyjen tyyppien hupia on kiusata tällä tavoin niitä jotka kiusattavaksi suostuvat. 

Paras näistä on ollut ehdottomasti se kun miehen kaveri ilmoitti olevansa reissussa, ja sopivat että hän tulee la-su yöksi meille. Mieheni osti syötävät ja juotavat, siivosi ja laittoi kylävalmiiksi taloa. La iltana klo 19 tämä kaveri ilmoitti että ajoi meidän ohi tuossa 1,5h sitten, ja ei ole tulossa vaan meneekin toiseen kaupunkiin toiselle kaverilleen yöksi.

Siis WTF??

Tämä on kyllä karseaa käytöstä, ja kyllä näitä on jotka tätä tekevät vaikka uskomattomalta tuntuu. Erään ystäväni isä (!!!) harrastaa vastaavaa pompottamista ja kyykytystä, ja on tosiaan pariinkin otteeseen sopinut yöpyvänsä poikansa luona tms. ja on sitten pari tuntia sovitun ajan jälkeen ilmoittanut, että "hähhää, en tulekaan" kun poika on laittanut kystä kyllä ja kämpän valmiiksi ym. Itse olen miettinyt, että isä on varmaan kateellinen menestyvälle pojalleen, joka taas haluaisi miellyttää ja ilahduttaa vaativaa isäänsä. Surullinen tilanne.

Niin on. Tuo oli sellainen keissi että sanoin miehelleni että tuolla ihmisellä ei ole mitään asiaa meille kylään silloin kun minä olen kotona. Harvoin suutun mistään, mutta tuosta suutuin koska mieheni oli nähnyt ison työn, ja käyttänyt aikaa ja rahaa, enkä vaihtanut työvuoronsa niin että hänelle koitui tuosta uuvuttava työputki.

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Allekirjoitan tämän. 

Lisään myös mielen harhailun. Ajatus saattaa lähteä laukalle niin, että ajantaju katoaa täysin. "Käynpä ensin vessassa" - ja mutuaman minuutin sijaan olenkin päätynyt viettämään siellä aikaa 10 min ties mistä syystä. 

Psykologit pitävät tuosta "sinua ei arvosteta" -tyylistä, mutta koulutus antaisi varmaan mahdollisuuksia pohtia asiaa laajemminkin. Jos joku myöhästyy usein, voi uhriutumisen sijaan alkaa käyttää muita taktiikoita: kerrotaan eri aloitusaika kuin muille eli otetaan huomioon se, että joku ei vaan pysty. Jos ei pysty niin ei pysty. AIkuisetkin voivat olla vähän lapsia joissain asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Sama, paitsi olen lievästi autistinen. Aikakäsitys on onneton ja toiminnanohjaus pahasti pielessä niin lopputuloksena olen yleensä myöhässä. Pystyn olemaan ajoissa esim. lääkärissä tai työhaastattelussa merkittävien ponnistusten seurauksena, mutta voimavarani ei valitettavasti riitä siihen että pystyisin siihen esim. useamman kerran päivässä, tai edes viikossa. En todellakaan haluaisi loukata ystäviäni yms. mutta voimavarat on pakko priorisoida niihin asioihin, jotka eivät todellakaan odota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Allekirjoitan tämän. 

Lisään myös mielen harhailun. Ajatus saattaa lähteä laukalle niin, että ajantaju katoaa täysin. "Käynpä ensin vessassa" - ja mutuaman minuutin sijaan olenkin päätynyt viettämään siellä aikaa 10 min ties mistä syystä. 

Psykologit pitävät tuosta "sinua ei arvosteta" -tyylistä, mutta koulutus antaisi varmaan mahdollisuuksia pohtia asiaa laajemminkin. Jos joku myöhästyy usein, voi uhriutumisen sijaan alkaa käyttää muita taktiikoita: kerrotaan eri aloitusaika kuin muille eli otetaan huomioon se, että joku ei vaan pysty. Jos ei pysty niin ei pysty. AIkuisetkin voivat olla vähän lapsia joissain asioissa. 

Se vain on opeteltava, tai sitten pitää säätää oma elämä sellaiseksi ettei ole aikatauluja koskaan. 

Onhan tuo jo ihan vammaisuuden asteella, jos ei esimerkiksi pysty menemään lentokentälle ajoissa, ja tästä syystä jää itse maksettu 3000€ matka käyttämättä. Vai pitäisikö konduktöörin kertoa sinulle eri junanlähtöaika, jotta pääsisit ajoissa junaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Jos ei vapaa-ajalla halua olla "minuuttiaikataulussa", miksi sopii yhtään mitään sille vapaa-ajalle? Kyllä minä ainakin haluan itse päättää, miten vapaa-aikani käytän. Jos sovin ystävän kanssa tapaamisesta, sinne tullaan minuutilleen. Jos ystävä ei halua nähdä minua, se on hyvä niin, eikä sovita tapaamista. Mutta jos haluaa nähdä, niin järjestäköön sitten itsensä paikalle sovitusti. On täysin eri asia sanoa esim., että "mä puuhastelen kotosalla 10-16, tule käymään jos kerkeät", jolloin tietysti on ihan sama, moneksiko tuossa aikahaarukassa sattuu pääsemään paikalle, tai tuleeko ollenkaan. Mutta jos on sovittu se minuuttiaikataulu, jos on sovittu, että nähdään klo 13.00, niin silloin siellä pitää olla klo 13.00. Miten ei mene jakeluun?! "Noin yhdeltä" on taas oma lukunsa. Se on "noin". Mutta siinäkin pitää tietää, tarkoittaako se "noin" toiselle klo 12.50-13.10 vai klo 11-15. MUTTA JOS SOVITAAN, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00, SE TARKOITTAA, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00! Ihan sama, haluatko vai etkö halua stressata "minuuttiaikataulua vapaa-ajalla". Jos et halua stressata, älä sovi tarkkoja aikoja.

Ei se ihan noinkaan mene. Tuo klo 10-16 kotona puuhasteluun liittyvä kutsu muuttuu sen aikataulunipon kutsujan päässä hyvin äkkiä niin päin että toinen on lupautunut tulemaan auttamaan häntä klo 10.00-16.00, ja viimeistään klo 9.00 alkaa sataa viestejä joissa ilmoitetaan, että muistakin sitten olla ajoissa paikalla ja nouda matkalla kaupasta 1 asia x, kaupasta 2 asia y ja kaupasta 3 asiat z, f ja g. Kaupat 2 ja 3 luonnollisesti eivät ole sillä suunnallakaan mistä toinen olisi tulossa, jos edes olisi. Tämä häiriköinti voi alkaa jo hyvissä ajoin viikkoakin ennen tai edellisenä iltana. Ilmoittaminen, ettei ole edes aikeissa tulla, tulkitaan ohareiksi joista jauhetaan loputtomiin.

Tämä väärinkäsitys oikaistaan muistuttamalla, että tulet vain sovitusti käymään tuolla aikavälillä ja kerrot ettet pysty auttamaan noissa muissa asioissa. Samalla voit kertoa tarkemman aikataulun visiitille. Näin toimivat ihmiset, joilla on elämä hyvässä järjestyksessä ja jotka pystyvät suunnittelemaan päivän ohjelman tarkemmin kuin kuuden tunnin aikahaarukalla.

Ilmeisesti kokemuksesi aikataulunipottajista on varsin vaillinainen.

Aikataulunipottaja ei sovi 10-16 aikaväliä ja odota toisen tulevan jo ysiltä. Sä et taida edes tietää mikä on sovittu aikataulu edes käsitetasolla.

Aikataulunipottajahan ei tässä ollut oikeasti sopinut muusta, kuin olevansa tuolloin kotona. Kylääntulija ei ole sopinut yhtään mistään, ei edes olevansa tulossa ollenkaan. Jotenkin tällaisilla vain on tapana muuttua nipottajan pään sisällä ehdottomiksi aikataulullisiksi tapaamisiksi sen toisen tietämättä asiasta. Siitähän näistä "myöhästymisistä" suurin osa johtuu, ettei myöhästyjä edes tiedä että hänen läsnäolonsa olisi muille jotenkin tärkeää eikä tietenkään oleta kenenkään odottavan itseään.

No ei todellakaan ole täsmälliselle ihmiselle tyypillistä kuvitella sovittuja aikatauluja, tai edes sopia noin leveitä aikahaarukoita ja epämääräisiä suunnitelmia. Suurin osa myöhästymisistä on selkeästi sovituista aikatauluista myöhästymisiä.

Kyseinen esimerkki hän tässä oli nimenomaan aikataulunipottajan antama, ei sellaisen joka suhtautuu aikaan laveammin. Minulla on tällaisesta sopimusten ykskaks muuttumisesta runsaasti kokemusta ja voin arvata että pääsen jälleen tänään erään nipottajan haukuttavaksi saman aihepiirin tiimoilta, vaikka ainoa mihin olen sitoutunut on "perjantai saattaisi olla sopiva, soitan sitten".

Omissa piireissäni suhtaudutaan myöhästymisiin ylipäänsäkin tekniikan avulla, eli jaetaan paikkatietoja ja viestitellään. Oletusarvoisesti joku on aina myöhässä eikä sellaisesta kukaan hermostu.

Mä olen näihin alkanut sanomaan suoraan, että ok, annetaan olla. Täällä on kovasti puhetta ollut siitä, miten pitää säästää voimavarojaan. Mäkin olen alkanut tekemään siten.

Mä en jaksa kiireisen työn päälle, jossa dedarit paukkuu ja fokukset vaihtuu ja ongelmat läsähtää naamaan säätää kenenkään kanssa mitään ok katellaan, jakamaan paikkatietoja enkä viestittelemään.

Luovuin kokonaisesta ystäväpiiristä, kun meni hermo siihen säätäämiseen. Oltiin sovittu aika ja paikka, mutta viimeistään ennen viikkoa sitä alettiin mulkkaamaan, kun yksi ei pääsekään neljältä (mutta toivoo, että muut odottavat ennen kuin tilataan), toiselle sopisikin paremmin perjantain sijasta lauantai, eräs tahtoo vaihtaa ravintolaa, koska tuli käyneeksi tässä sovitussa juuri jonkun muun kanssa, toisaalla ilmoitetaan, että voin tulla, mutta voin viipyä vain puoli tuntia...laskin, että yhden tavallisen syömässä käymisen vuoksi 5 ihmisen välillä vaihdettiin 59 viestiä. Ja tää JOKA KERTA. Tämän päälle sitten se varsinainen sähläys, eli H-hetkellä "olenkin vasta pasilassa, kun piti käydä kattomassa serkun uutta kynsilakkaa".

En halua joustavaa kaveripiiriä, haluan aikuisia ihmisiä, joilla on kyky sopia jotain ja pysyä siinä.

JUST!!!! Täällä on koko ketju täynnä sitä, miten kamalan rasittavaa on laittaa hälytys päälle, koska pitää lähteä ja lähteä, kun se hälytys soi ja pitäisi ymmärtää, että se on rasittavaa.

Niin todellakin on tuo myöhästelijöiden mukaan säätäminenkin ja todellakin kun sehän se on ollut neuvo täällä, että ajoissa olevat myötäilevät ja kikkailevat, että myöhästyjälle ei vaan tule paha mieli ja rasitus.

Mä joudun todella säätämään sitä, että pystyn edes sopimaan tapaamisen, monta kertaa töissä joutuu setvimään ja tekemään jotain esim. etukäteen tai vastaavasti jälkikäteen tuntien yli, joudun olemaan tiukkana töissä, että eikun mä lähden nyt, koska mua odotetaan jne niin todella kiva mennä paikalle saamaan viesti: lähden kohta, kampaan ensin kissan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Allekirjoitan tämän. 

Lisään myös mielen harhailun. Ajatus saattaa lähteä laukalle niin, että ajantaju katoaa täysin. "Käynpä ensin vessassa" - ja mutuaman minuutin sijaan olenkin päätynyt viettämään siellä aikaa 10 min ties mistä syystä. 

Psykologit pitävät tuosta "sinua ei arvosteta" -tyylistä, mutta koulutus antaisi varmaan mahdollisuuksia pohtia asiaa laajemminkin. Jos joku myöhästyy usein, voi uhriutumisen sijaan alkaa käyttää muita taktiikoita: kerrotaan eri aloitusaika kuin muille eli otetaan huomioon se, että joku ei vaan pysty. Jos ei pysty niin ei pysty. AIkuisetkin voivat olla vähän lapsia joissain asioissa. 

Ja taas se vastuu aikuisen ja oikeustoimikelpoisen myöhästelijän perseilystä pitää yrittää siirtää sille joka on ajoissa. Joko myöhästelijä on niin elinkelvoton, että pitäisi saattaa holhouksen alaiseksi ja jonkun henk. koht. avustajan valvontaan, tai sitten myöhästelijä kasvaa aikuiseksi ja opettelee elämään itsensä ja haasteidensa kanssa niin, ettei kuormita läheisiään ja dumppaa omia vastuitaan heidän niskaansa. Mutta onhan se mukavampaa vaan määkiä että ei nyt vaan pysty kykenemään, joustakaa te, nähkää te mun puolesta kaikki vaiva, mä vaan olen ja möllötän, haluan ne kivat asiat kun mua sattuu huvittamaan enkä tehdä mitään niin ikävää kuin vaikka lupauksista ja sopimuksista kiinnipitäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Allekirjoitan tämän. 

Lisään myös mielen harhailun. Ajatus saattaa lähteä laukalle niin, että ajantaju katoaa täysin. "Käynpä ensin vessassa" - ja mutuaman minuutin sijaan olenkin päätynyt viettämään siellä aikaa 10 min ties mistä syystä. 

Psykologit pitävät tuosta "sinua ei arvosteta" -tyylistä, mutta koulutus antaisi varmaan mahdollisuuksia pohtia asiaa laajemminkin. Jos joku myöhästyy usein, voi uhriutumisen sijaan alkaa käyttää muita taktiikoita: kerrotaan eri aloitusaika kuin muille eli otetaan huomioon se, että joku ei vaan pysty. Jos ei pysty niin ei pysty. AIkuisetkin voivat olla vähän lapsia joissain asioissa. 

Etpä ole ketjun ensimmäinen neropää, joka tätä ehdottaa. Ja tietysti voisivat toki. 

Mutta kerro yksi syy, miksi heidän pitäisi? Oletko mielestäsi niin arvokas ihminen, että kokonaisen ryhmän muita ihmisiä pitää miettiä sitä, että sinä et osaa vessasta ulos ajoissa, neuvotella keskenään taktiikoista ja toteuttaa niitä?

Mikä sinusta tekee näin arvokkaan ihmisen? Kysyn ihan oikeasti mielenkiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Sama, paitsi olen lievästi autistinen. Aikakäsitys on onneton ja toiminnanohjaus pahasti pielessä niin lopputuloksena olen yleensä myöhässä. Pystyn olemaan ajoissa esim. lääkärissä tai työhaastattelussa merkittävien ponnistusten seurauksena, mutta voimavarani ei valitettavasti riitä siihen että pystyisin siihen esim. useamman kerran päivässä, tai edes viikossa. En todellakaan haluaisi loukata ystäviäni yms. mutta voimavarat on pakko priorisoida niihin asioihin, jotka eivät todellakaan odota.

Ja mun voimavarat ei riitä siihen, että hankin ystävälle aikaa kiireisen työni keskeltä, teen yltsää, että pääsen tapaamaan häntä, riitelen töissä päästäkseni varmasti lähtemään ajoissa, kiirehdin paikalle - todetakseni, että ystävä tulee reilusti myöhässä ja puolet tapaamisajasta on jo kulunut tähän.

Ehkä ymmärrät, että priorisoin jaksamiseni niihin ystäviin, joita oikeasti tiedän varmasti tapaavani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Allekirjoitan tämän. 

Lisään myös mielen harhailun. Ajatus saattaa lähteä laukalle niin, että ajantaju katoaa täysin. "Käynpä ensin vessassa" - ja mutuaman minuutin sijaan olenkin päätynyt viettämään siellä aikaa 10 min ties mistä syystä. 

Psykologit pitävät tuosta "sinua ei arvosteta" -tyylistä, mutta koulutus antaisi varmaan mahdollisuuksia pohtia asiaa laajemminkin. Jos joku myöhästyy usein, voi uhriutumisen sijaan alkaa käyttää muita taktiikoita: kerrotaan eri aloitusaika kuin muille eli otetaan huomioon se, että joku ei vaan pysty. Jos ei pysty niin ei pysty. AIkuisetkin voivat olla vähän lapsia joissain asioissa. 

Se vain on opeteltava, tai sitten pitää säätää oma elämä sellaiseksi ettei ole aikatauluja koskaan. 

Onhan tuo jo ihan vammaisuuden asteella, jos ei esimerkiksi pysty menemään lentokentälle ajoissa, ja tästä syystä jää itse maksettu 3000€ matka käyttämättä. Vai pitäisikö konduktöörin kertoa sinulle eri junanlähtöaika, jotta pääsisit ajoissa junaan?

Vammaisuuden asteella on jo se, että menee vessaan eikä osaa tulla sieltä ulos tarpeensa tehtyään. Mä oikeasti olen huolissani, jos ihmisten toimintakyky on tätä, mitä tässä ketjussa on esitetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Jos ei vapaa-ajalla halua olla "minuuttiaikataulussa", miksi sopii yhtään mitään sille vapaa-ajalle? Kyllä minä ainakin haluan itse päättää, miten vapaa-aikani käytän. Jos sovin ystävän kanssa tapaamisesta, sinne tullaan minuutilleen. Jos ystävä ei halua nähdä minua, se on hyvä niin, eikä sovita tapaamista. Mutta jos haluaa nähdä, niin järjestäköön sitten itsensä paikalle sovitusti. On täysin eri asia sanoa esim., että "mä puuhastelen kotosalla 10-16, tule käymään jos kerkeät", jolloin tietysti on ihan sama, moneksiko tuossa aikahaarukassa sattuu pääsemään paikalle, tai tuleeko ollenkaan. Mutta jos on sovittu se minuuttiaikataulu, jos on sovittu, että nähdään klo 13.00, niin silloin siellä pitää olla klo 13.00. Miten ei mene jakeluun?! "Noin yhdeltä" on taas oma lukunsa. Se on "noin". Mutta siinäkin pitää tietää, tarkoittaako se "noin" toiselle klo 12.50-13.10 vai klo 11-15. MUTTA JOS SOVITAAN, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00, SE TARKOITTAA, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00! Ihan sama, haluatko vai etkö halua stressata "minuuttiaikataulua vapaa-ajalla". Jos et halua stressata, älä sovi tarkkoja aikoja.

Ei se ihan noinkaan mene. Tuo klo 10-16 kotona puuhasteluun liittyvä kutsu muuttuu sen aikataulunipon kutsujan päässä hyvin äkkiä niin päin että toinen on lupautunut tulemaan auttamaan häntä klo 10.00-16.00, ja viimeistään klo 9.00 alkaa sataa viestejä joissa ilmoitetaan, että muistakin sitten olla ajoissa paikalla ja nouda matkalla kaupasta 1 asia x, kaupasta 2 asia y ja kaupasta 3 asiat z, f ja g. Kaupat 2 ja 3 luonnollisesti eivät ole sillä suunnallakaan mistä toinen olisi tulossa, jos edes olisi. Tämä häiriköinti voi alkaa jo hyvissä ajoin viikkoakin ennen tai edellisenä iltana. Ilmoittaminen, ettei ole edes aikeissa tulla, tulkitaan ohareiksi joista jauhetaan loputtomiin.

Tämä väärinkäsitys oikaistaan muistuttamalla, että tulet vain sovitusti käymään tuolla aikavälillä ja kerrot ettet pysty auttamaan noissa muissa asioissa. Samalla voit kertoa tarkemman aikataulun visiitille. Näin toimivat ihmiset, joilla on elämä hyvässä järjestyksessä ja jotka pystyvät suunnittelemaan päivän ohjelman tarkemmin kuin kuuden tunnin aikahaarukalla.

Ilmeisesti kokemuksesi aikataulunipottajista on varsin vaillinainen.

Aikataulunipottaja ei sovi 10-16 aikaväliä ja odota toisen tulevan jo ysiltä. Sä et taida edes tietää mikä on sovittu aikataulu edes käsitetasolla.

Aikataulunipottajahan ei tässä ollut oikeasti sopinut muusta, kuin olevansa tuolloin kotona. Kylääntulija ei ole sopinut yhtään mistään, ei edes olevansa tulossa ollenkaan. Jotenkin tällaisilla vain on tapana muuttua nipottajan pään sisällä ehdottomiksi aikataulullisiksi tapaamisiksi sen toisen tietämättä asiasta. Siitähän näistä "myöhästymisistä" suurin osa johtuu, ettei myöhästyjä edes tiedä että hänen läsnäolonsa olisi muille jotenkin tärkeää eikä tietenkään oleta kenenkään odottavan itseään.

Näin ne asiat kääntyvät myöhästelijän päässä. Kun "aikataulunipottaja" tekee hänen kanssaan myönnytyksen, eli sopii jotain todella väljästi, vaikka itse mieluummin kyllä sopisi selkeän ajan, alkaa myöhästelijä märistä, että apua, nythän mä en tiennytkään ollenkaan, että on edes sovittu mitään, että mua edes joku odotti!

He siis haluavat vängällä tarkan ajan, josta myöhästyä, jotta tietäisivät läsnäolonsa olevan tärkeää.

Ellei tämä ole puhuttua vallankäyttöä, mikäs sitten on?

Juuri näin! He eivät muuten tiedä olevansa odotettuja ja tärkeitä jos he eivät tiedä jonkun odottavan heitä tatti otsassa vielä puoli tuntia sovitun tapaamisen jälkeen.

Nämä ovat sukua viimetipassa perujille, ja niille jotka kutsuvat kyläään ja ovat järjestävinään jotain, mutta peruvat sen kun olet saanut työaikataulut muutettua, lapsenlikan hommattua, ja ostanut kalliit viinit ja muut tuliaiset. Perumissyy on aina sellainen että kaikki varmasti tietää että se on keksitty, mutta peruja tietää että sivistynyt ihminen ei lähde vänkäämään. 

Olen lopettanut näiden ihmisten hyysäämisen, ja sanonut miehellenikin ihan suoraan ketkä ovat meille odotettuja vieraita hänen kavereistaan, ja ketkä ei.  Hän saa toki hyysätä, mutta minä en enää osallistu, ja niinpä on mieskin pikkuhiljaa ymmärtänyt, vaikka sinisilmäinen onkin, että tiettyjen tyyppien hupia on kiusata tällä tavoin niitä jotka kiusattavaksi suostuvat. 

Paras näistä on ollut ehdottomasti se kun miehen kaveri ilmoitti olevansa reissussa, ja sopivat että hän tulee la-su yöksi meille. Mieheni osti syötävät ja juotavat, siivosi ja laittoi kylävalmiiksi taloa. La iltana klo 19 tämä kaveri ilmoitti että ajoi meidän ohi tuossa 1,5h sitten, ja ei ole tulossa vaan meneekin toiseen kaupunkiin toiselle kaverilleen yöksi.

Siis WTF??

Tämä on kyllä karseaa käytöstä, ja kyllä näitä on jotka tätä tekevät vaikka uskomattomalta tuntuu. Erään ystäväni isä (!!!) harrastaa vastaavaa pompottamista ja kyykytystä, ja on tosiaan pariinkin otteeseen sopinut yöpyvänsä poikansa luona tms. ja on sitten pari tuntia sovitun ajan jälkeen ilmoittanut, että "hähhää, en tulekaan" kun poika on laittanut kystä kyllä ja kämpän valmiiksi ym. Itse olen miettinyt, että isä on varmaan kateellinen menestyvälle pojalleen, joka taas haluaisi miellyttää ja ilahduttaa vaativaa isäänsä. Surullinen tilanne.

Niin on. Tuo oli sellainen keissi että sanoin miehelleni että tuolla ihmisellä ei ole mitään asiaa meille kylään silloin kun minä olen kotona. Harvoin suutun mistään, mutta tuosta suutuin koska mieheni oli nähnyt ison työn, ja käyttänyt aikaa ja rahaa, enkä vaihtanut työvuoronsa niin että hänelle koitui tuosta uuvuttava työputki.

Hyi, tuli ihan kamala olo teidän ja tietysti etenkin miehen puolesta! Miten kukaan voi olla noin yksiselitteisesti julma?

Sama juttu tuon yhden isän kanssa, miten ihmiset voi olla noin kamalia!

Onneksi teillä varmasti on myös hyviä ystäviä, joiden kanssa ei tuollaista tapahdu. Osanottoni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Allekirjoitan tämän. 

Lisään myös mielen harhailun. Ajatus saattaa lähteä laukalle niin, että ajantaju katoaa täysin. "Käynpä ensin vessassa" - ja mutuaman minuutin sijaan olenkin päätynyt viettämään siellä aikaa 10 min ties mistä syystä. 

Psykologit pitävät tuosta "sinua ei arvosteta" -tyylistä, mutta koulutus antaisi varmaan mahdollisuuksia pohtia asiaa laajemminkin. Jos joku myöhästyy usein, voi uhriutumisen sijaan alkaa käyttää muita taktiikoita: kerrotaan eri aloitusaika kuin muille eli otetaan huomioon se, että joku ei vaan pysty. Jos ei pysty niin ei pysty. AIkuisetkin voivat olla vähän lapsia joissain asioissa. 

Etpä ole ketjun ensimmäinen neropää, joka tätä ehdottaa. Ja tietysti voisivat toki. 

Mutta kerro yksi syy, miksi heidän pitäisi? Oletko mielestäsi niin arvokas ihminen, että kokonaisen ryhmän muita ihmisiä pitää miettiä sitä, että sinä et osaa vessasta ulos ajoissa, neuvotella keskenään taktiikoista ja toteuttaa niitä?

Mikä sinusta tekee näin arvokkaan ihmisen? Kysyn ihan oikeasti mielenkiinnosta.

En usko, että saadaan vastausta, mutta olisi kyllä kiva saada. Kerrankin sieltä omasta suusta sellaiselta, joka on kertoo olevansa tämmöinen, että kaikki muu tekeminen kuin lähteminen sinne, missä odotetaan on tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Sama, paitsi olen lievästi autistinen. Aikakäsitys on onneton ja toiminnanohjaus pahasti pielessä niin lopputuloksena olen yleensä myöhässä. Pystyn olemaan ajoissa esim. lääkärissä tai työhaastattelussa merkittävien ponnistusten seurauksena, mutta voimavarani ei valitettavasti riitä siihen että pystyisin siihen esim. useamman kerran päivässä, tai edes viikossa. En todellakaan haluaisi loukata ystäviäni yms. mutta voimavarat on pakko priorisoida niihin asioihin, jotka eivät todellakaan odota.

Eli pystyt olemaan ajoissa silloin kun se on sinulle tärkeää ja myöhästymisestä saattaa tulla ihan oikeita sanktioita. Kaverit ja heidän aikansa ja vaivannäkönsä taas eivät ole tärkeitä, eikä myöhästelystä (ainakaan vielä) tule riittäviä seuraamuksia, joten huolta vailla odotutat itseäsi. "Et haluaisi" loukata ystäviäsi, mutta teet sen silti mielummin kuin näkisit sen vaivan että et loukkaisi heitä roikottamalla heitä jossain odottamassa itseäsi. Älä huoli, kyllä heilläkin jossain vaiheessa tulee mitta täyteen uhriutumisestasi huolimatta, ja sitten tuleekin niitä seuraamuksia ja sanktioita ihan kunnolla - jos hyvin käy niin kannustamaan sinua ryhdistäytymään myös ystäviesi kohdalla, jos huonosti niin vasta siinä vaiheessa kun mitään korjattavaa ei ole koska ystäviäsi ei enää kiinnosta yrittää viettää aikaansa ihmisen kanssa joille heidän aikansa ja intressinsä ovat yhdentekeviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Jos ei vapaa-ajalla halua olla "minuuttiaikataulussa", miksi sopii yhtään mitään sille vapaa-ajalle? Kyllä minä ainakin haluan itse päättää, miten vapaa-aikani käytän. Jos sovin ystävän kanssa tapaamisesta, sinne tullaan minuutilleen. Jos ystävä ei halua nähdä minua, se on hyvä niin, eikä sovita tapaamista. Mutta jos haluaa nähdä, niin järjestäköön sitten itsensä paikalle sovitusti. On täysin eri asia sanoa esim., että "mä puuhastelen kotosalla 10-16, tule käymään jos kerkeät", jolloin tietysti on ihan sama, moneksiko tuossa aikahaarukassa sattuu pääsemään paikalle, tai tuleeko ollenkaan. Mutta jos on sovittu se minuuttiaikataulu, jos on sovittu, että nähdään klo 13.00, niin silloin siellä pitää olla klo 13.00. Miten ei mene jakeluun?! "Noin yhdeltä" on taas oma lukunsa. Se on "noin". Mutta siinäkin pitää tietää, tarkoittaako se "noin" toiselle klo 12.50-13.10 vai klo 11-15. MUTTA JOS SOVITAAN, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00, SE TARKOITTAA, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00! Ihan sama, haluatko vai etkö halua stressata "minuuttiaikataulua vapaa-ajalla". Jos et halua stressata, älä sovi tarkkoja aikoja.

Ei se ihan noinkaan mene. Tuo klo 10-16 kotona puuhasteluun liittyvä kutsu muuttuu sen aikataulunipon kutsujan päässä hyvin äkkiä niin päin että toinen on lupautunut tulemaan auttamaan häntä klo 10.00-16.00, ja viimeistään klo 9.00 alkaa sataa viestejä joissa ilmoitetaan, että muistakin sitten olla ajoissa paikalla ja nouda matkalla kaupasta 1 asia x, kaupasta 2 asia y ja kaupasta 3 asiat z, f ja g. Kaupat 2 ja 3 luonnollisesti eivät ole sillä suunnallakaan mistä toinen olisi tulossa, jos edes olisi. Tämä häiriköinti voi alkaa jo hyvissä ajoin viikkoakin ennen tai edellisenä iltana. Ilmoittaminen, ettei ole edes aikeissa tulla, tulkitaan ohareiksi joista jauhetaan loputtomiin.

Tämä väärinkäsitys oikaistaan muistuttamalla, että tulet vain sovitusti käymään tuolla aikavälillä ja kerrot ettet pysty auttamaan noissa muissa asioissa. Samalla voit kertoa tarkemman aikataulun visiitille. Näin toimivat ihmiset, joilla on elämä hyvässä järjestyksessä ja jotka pystyvät suunnittelemaan päivän ohjelman tarkemmin kuin kuuden tunnin aikahaarukalla.

Ilmeisesti kokemuksesi aikataulunipottajista on varsin vaillinainen.

Aikataulunipottaja ei sovi 10-16 aikaväliä ja odota toisen tulevan jo ysiltä. Sä et taida edes tietää mikä on sovittu aikataulu edes käsitetasolla.

Aikataulunipottajahan ei tässä ollut oikeasti sopinut muusta, kuin olevansa tuolloin kotona. Kylääntulija ei ole sopinut yhtään mistään, ei edes olevansa tulossa ollenkaan. Jotenkin tällaisilla vain on tapana muuttua nipottajan pään sisällä ehdottomiksi aikataulullisiksi tapaamisiksi sen toisen tietämättä asiasta. Siitähän näistä "myöhästymisistä" suurin osa johtuu, ettei myöhästyjä edes tiedä että hänen läsnäolonsa olisi muille jotenkin tärkeää eikä tietenkään oleta kenenkään odottavan itseään.

Näin ne asiat kääntyvät myöhästelijän päässä. Kun "aikataulunipottaja" tekee hänen kanssaan myönnytyksen, eli sopii jotain todella väljästi, vaikka itse mieluummin kyllä sopisi selkeän ajan, alkaa myöhästelijä märistä, että apua, nythän mä en tiennytkään ollenkaan, että on edes sovittu mitään, että mua edes joku odotti!

He siis haluavat vängällä tarkan ajan, josta myöhästyä, jotta tietäisivät läsnäolonsa olevan tärkeää.

Ellei tämä ole puhuttua vallankäyttöä, mikäs sitten on?

Juuri näin! He eivät muuten tiedä olevansa odotettuja ja tärkeitä jos he eivät tiedä jonkun odottavan heitä tatti otsassa vielä puoli tuntia sovitun tapaamisen jälkeen.

Nämä ovat sukua viimetipassa perujille, ja niille jotka kutsuvat kyläään ja ovat järjestävinään jotain, mutta peruvat sen kun olet saanut työaikataulut muutettua, lapsenlikan hommattua, ja ostanut kalliit viinit ja muut tuliaiset. Perumissyy on aina sellainen että kaikki varmasti tietää että se on keksitty, mutta peruja tietää että sivistynyt ihminen ei lähde vänkäämään. 

Olen lopettanut näiden ihmisten hyysäämisen, ja sanonut miehellenikin ihan suoraan ketkä ovat meille odotettuja vieraita hänen kavereistaan, ja ketkä ei.  Hän saa toki hyysätä, mutta minä en enää osallistu, ja niinpä on mieskin pikkuhiljaa ymmärtänyt, vaikka sinisilmäinen onkin, että tiettyjen tyyppien hupia on kiusata tällä tavoin niitä jotka kiusattavaksi suostuvat. 

Paras näistä on ollut ehdottomasti se kun miehen kaveri ilmoitti olevansa reissussa, ja sopivat että hän tulee la-su yöksi meille. Mieheni osti syötävät ja juotavat, siivosi ja laittoi kylävalmiiksi taloa. La iltana klo 19 tämä kaveri ilmoitti että ajoi meidän ohi tuossa 1,5h sitten, ja ei ole tulossa vaan meneekin toiseen kaupunkiin toiselle kaverilleen yöksi.

Siis WTF??

Tämä on kyllä karseaa käytöstä, ja kyllä näitä on jotka tätä tekevät vaikka uskomattomalta tuntuu. Erään ystäväni isä (!!!) harrastaa vastaavaa pompottamista ja kyykytystä, ja on tosiaan pariinkin otteeseen sopinut yöpyvänsä poikansa luona tms. ja on sitten pari tuntia sovitun ajan jälkeen ilmoittanut, että "hähhää, en tulekaan" kun poika on laittanut kystä kyllä ja kämpän valmiiksi ym. Itse olen miettinyt, että isä on varmaan kateellinen menestyvälle pojalleen, joka taas haluaisi miellyttää ja ilahduttaa vaativaa isäänsä. Surullinen tilanne.

Niin on. Tuo oli sellainen keissi että sanoin miehelleni että tuolla ihmisellä ei ole mitään asiaa meille kylään silloin kun minä olen kotona. Harvoin suutun mistään, mutta tuosta suutuin koska mieheni oli nähnyt ison työn, ja käyttänyt aikaa ja rahaa, enkä vaihtanut työvuoronsa niin että hänelle koitui tuosta uuvuttava työputki.

Hyi, tuli ihan kamala olo teidän ja tietysti etenkin miehen puolesta! Miten kukaan voi olla noin yksiselitteisesti julma?

Sama juttu tuon yhden isän kanssa, miten ihmiset voi olla noin kamalia!

Onneksi teillä varmasti on myös hyviä ystäviä, joiden kanssa ei tuollaista tapahdu. Osanottoni!

Kyllä on, ja heihin olemmekin panostaneet nykyään. Juuri teimme viikon matkan joka oli sovittu neljän eri ihmisen kanssa, ja kaikki aikataulut pitivät niin, että kun oli sovittu että päivänä x mennään yhden kanssa paikkaan y viettämään aikaa, ja päivänä z mennään hekilölle f syömään, niin muutoksia ei tullut. Yhden vaihtuvien  työvuorojen puitteissa säädettiin, mutta se koski lähinnä tätä joka joutui säätämään, eikä meitä. Tässä kesällä myös toteutettiin erään ystävämme meille tulo, joka oli sovittu 1,5kk aikaisemmin niin, että tämä ystävä laittoi viestiä edellisenä päivänä että tulee junalla se ja se, tuletteko asemalta hakemaan. Nyt on viikon päähän sovittu illanvietto meillä, eikä tarvitse jännittää että se perutaan. On oikeastaan todella mukavaa olla tekemisissä samanlaisten ihmisten kanssa kuin itekin on. Kaikki turha jää pois, ja voi vain keskittyä pitämään hauskaa.