Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Myöhästelijäkroonikko pilaa muidenkin elämän.

En pidä myöhästyjistä

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos aloittaja tähtäisi tapaamiseen tulon siihen hetkeen, kuinka paljon tietäisi toisen myöhästyvän? Jos tietää toisen olevan aina 15 minuuttia myöhässä, niin menee itsekin tapaamiseen esim. klo 19.15, jos on sovittu tapaaminen klo 19? Eikös pääasia ole kuitenkin se tapaaminen, eikä se että molemmat ovat minuutien sisällä samalla kellonlyömällä paikalla?

Onhan se tietysti kivaa maalittaa ja syrjiä myöhästyjiä, mutta niihin tilanteisiin voisi ihan oikeasti hakea jotain muutakin ratkaisua, kuin perinteisen valituksen ja vihaamisen.

Ei taida sulle maalittaminen terminä olla kovin tuttu ? :D

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelijöiden kannatta kaveerata keskenään. Heitä ei haittaa, vaikka muut paikalle tullaan tunti/päivä/viikko/kuukaisi/vuosi myöhässä.

Ei tuo sovi myöhästelijälle, koska huomio jää saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Sama, paitsi olen lievästi autistinen. Aikakäsitys on onneton ja toiminnanohjaus pahasti pielessä niin lopputuloksena olen yleensä myöhässä. Pystyn olemaan ajoissa esim. lääkärissä tai työhaastattelussa merkittävien ponnistusten seurauksena, mutta voimavarani ei valitettavasti riitä siihen että pystyisin siihen esim. useamman kerran päivässä, tai edes viikossa. En todellakaan haluaisi loukata ystäviäni yms. mutta voimavarat on pakko priorisoida niihin asioihin, jotka eivät todellakaan odota.

Ja mun voimavarat ei riitä siihen, että hankin ystävälle aikaa kiireisen työni keskeltä, teen yltsää, että pääsen tapaamaan häntä, riitelen töissä päästäkseni varmasti lähtemään ajoissa, kiirehdin paikalle - todetakseni, että ystävä tulee reilusti myöhässä ja puolet tapaamisajasta on jo kulunut tähän.

Ehkä ymmärrät, että priorisoin jaksamiseni niihin ystäviin, joita oikeasti tiedän varmasti tapaavani.

Jos on noin kärsimätön niin ei tosiaan mun ystäväksi sovellu ja ymmärrän sen hyvin. Onneksi mulla on pari todella hyvää ystävää, jotka ovat mua vuosikymmenet jaksaneet. Mitään puolet ajasta meni jo -myöhässä en koskaan ole, mutta lähes aina 5-15 min.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Sama, paitsi olen lievästi autistinen. Aikakäsitys on onneton ja toiminnanohjaus pahasti pielessä niin lopputuloksena olen yleensä myöhässä. Pystyn olemaan ajoissa esim. lääkärissä tai työhaastattelussa merkittävien ponnistusten seurauksena, mutta voimavarani ei valitettavasti riitä siihen että pystyisin siihen esim. useamman kerran päivässä, tai edes viikossa. En todellakaan haluaisi loukata ystäviäni yms. mutta voimavarat on pakko priorisoida niihin asioihin, jotka eivät todellakaan odota.

Ja mun voimavarat ei riitä siihen, että hankin ystävälle aikaa kiireisen työni keskeltä, teen yltsää, että pääsen tapaamaan häntä, riitelen töissä päästäkseni varmasti lähtemään ajoissa, kiirehdin paikalle - todetakseni, että ystävä tulee reilusti myöhässä ja puolet tapaamisajasta on jo kulunut tähän.

Ehkä ymmärrät, että priorisoin jaksamiseni niihin ystäviin, joita oikeasti tiedän varmasti tapaavani.

Jos on noin kärsimätön niin ei tosiaan mun ystäväksi sovellu ja ymmärrän sen hyvin. Onneksi mulla on pari todella hyvää ystävää, jotka ovat mua vuosikymmenet jaksaneet. Mitään puolet ajasta meni jo -myöhässä en koskaan ole, mutta lähes aina 5-15 min.

Oletko lukenut ketjun aloitusta? Ja ketjua edes muutaman sivun verran?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Sama, paitsi olen lievästi autistinen. Aikakäsitys on onneton ja toiminnanohjaus pahasti pielessä niin lopputuloksena olen yleensä myöhässä. Pystyn olemaan ajoissa esim. lääkärissä tai työhaastattelussa merkittävien ponnistusten seurauksena, mutta voimavarani ei valitettavasti riitä siihen että pystyisin siihen esim. useamman kerran päivässä, tai edes viikossa. En todellakaan haluaisi loukata ystäviäni yms. mutta voimavarat on pakko priorisoida niihin asioihin, jotka eivät todellakaan odota.

Eli pystyt olemaan ajoissa silloin kun se on sinulle tärkeää ja myöhästymisestä saattaa tulla ihan oikeita sanktioita. Kaverit ja heidän aikansa ja vaivannäkönsä taas eivät ole tärkeitä, eikä myöhästelystä (ainakaan vielä) tule riittäviä seuraamuksia, joten huolta vailla odotutat itseäsi. "Et haluaisi" loukata ystäviäsi, mutta teet sen silti mielummin kuin näkisit sen vaivan että et loukkaisi heitä roikottamalla heitä jossain odottamassa itseäsi. Älä huoli, kyllä heilläkin jossain vaiheessa tulee mitta täyteen uhriutumisestasi huolimatta, ja sitten tuleekin niitä seuraamuksia ja sanktioita ihan kunnolla - jos hyvin käy niin kannustamaan sinua ryhdistäytymään myös ystäviesi kohdalla, jos huonosti niin vasta siinä vaiheessa kun mitään korjattavaa ei ole koska ystäviäsi ei enää kiinnosta yrittää viettää aikaansa ihmisen kanssa joille heidän aikansa ja intressinsä ovat yhdentekeviä.

Jos sen nyt haluaa vääntää noinpäin niin joo. Todellisuus on kuitenkin toinen. En ole millään lailla huolta vailla myöhässä aina vaan häpeän sitä todella. Olemme keskustelleet tästä lähimmän ystäväni kanssa syvällisesti ja hän tietää, etten ole itsekkyyttäni myöhässä aina 5-15 min. Vaivaa näen paljonkin sen eteen että olisin ajoissa, mutta useimmiten epäonnistun silti. Mulla on ystävänä kuitenkin muita hyviä puolia ja tuo lähin ystäväni onkin jaksanut katsella tätä touhua jo kolmisen kymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Sama, paitsi olen lievästi autistinen. Aikakäsitys on onneton ja toiminnanohjaus pahasti pielessä niin lopputuloksena olen yleensä myöhässä. Pystyn olemaan ajoissa esim. lääkärissä tai työhaastattelussa merkittävien ponnistusten seurauksena, mutta voimavarani ei valitettavasti riitä siihen että pystyisin siihen esim. useamman kerran päivässä, tai edes viikossa. En todellakaan haluaisi loukata ystäviäni yms. mutta voimavarat on pakko priorisoida niihin asioihin, jotka eivät todellakaan odota.

Ja mun voimavarat ei riitä siihen, että hankin ystävälle aikaa kiireisen työni keskeltä, teen yltsää, että pääsen tapaamaan häntä, riitelen töissä päästäkseni varmasti lähtemään ajoissa, kiirehdin paikalle - todetakseni, että ystävä tulee reilusti myöhässä ja puolet tapaamisajasta on jo kulunut tähän.

Ehkä ymmärrät, että priorisoin jaksamiseni niihin ystäviin, joita oikeasti tiedän varmasti tapaavani.

Jos on noin kärsimätön niin ei tosiaan mun ystäväksi sovellu ja ymmärrän sen hyvin. Onneksi mulla on pari todella hyvää ystävää, jotka ovat mua vuosikymmenet jaksaneet. Mitään puolet ajasta meni jo -myöhässä en koskaan ole, mutta lähes aina 5-15 min.

Oletko lukenut ketjun aloitusta? Ja ketjua edes muutaman sivun verran?

Olen. Mitenkä se tähän liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Sama, paitsi olen lievästi autistinen. Aikakäsitys on onneton ja toiminnanohjaus pahasti pielessä niin lopputuloksena olen yleensä myöhässä. Pystyn olemaan ajoissa esim. lääkärissä tai työhaastattelussa merkittävien ponnistusten seurauksena, mutta voimavarani ei valitettavasti riitä siihen että pystyisin siihen esim. useamman kerran päivässä, tai edes viikossa. En todellakaan haluaisi loukata ystäviäni yms. mutta voimavarat on pakko priorisoida niihin asioihin, jotka eivät todellakaan odota.

Ja mun voimavarat ei riitä siihen, että hankin ystävälle aikaa kiireisen työni keskeltä, teen yltsää, että pääsen tapaamaan häntä, riitelen töissä päästäkseni varmasti lähtemään ajoissa, kiirehdin paikalle - todetakseni, että ystävä tulee reilusti myöhässä ja puolet tapaamisajasta on jo kulunut tähän.

Ehkä ymmärrät, että priorisoin jaksamiseni niihin ystäviin, joita oikeasti tiedän varmasti tapaavani.

Jos on noin kärsimätön niin ei tosiaan mun ystäväksi sovellu ja ymmärrän sen hyvin. Onneksi mulla on pari todella hyvää ystävää, jotka ovat mua vuosikymmenet jaksaneet. Mitään puolet ajasta meni jo -myöhässä en koskaan ole, mutta lähes aina 5-15 min.

Oletko lukenut ketjun aloitusta? Ja ketjua edes muutaman sivun verran?

Tää on taas näitä "oon vaan viis minuuttia myöhässä, ja nää yhdet ilkimykset nipottaa parista sekunnista, yhyyyhyy" vaikka oikeasti se on vähintään puoli tuntia. Vähättelevät sikailuaan ja syyllistävät niitä jotka ovat ajoissa ja turhautuneita odottamaan. Huomaathan, että taas tuo "5 minuuttia" tuli esiin sillä siunaamalla hetkellä kun kritiikkiä myöhästelijälle rupesi satamaan eikä saanutkaan täyttä ymmärrystä ja paapomista osakseen. Täysin tyypillistä toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on arvostuksesta ja arvottamisesta kyse niin kuin moni jo on todennutkin. 

Nämä ihmiset pääsevät kuitenkin junaan, lentokentälle, lääkäriajalle, työpaikalle, lapsensa koululle, ystävänsä häihin jne ihan ajoissa, eli myöhästyminen on selektiivistä. 

Se on jo sanottu monta kertaa että tuo "ajoissa tärkeisiin juttuihin" johtuu yleensä siitä että ko. asiasta stressaa ihan älyttömästi, siis niin ettei tavallinen ihminen voi sitä kuvitellakaan. Itselläni yksi kaveri (joka on niitä jotka on yleensä paikalla varttia ennen) alkoi tehdä sitä että sillä kellonlyömällä mikä oli sovittu, lähti tekemään sitä mitä oli sovittu tehtävän, eikä enää vastannut viesteihini kun yritin kysyä missä on. Tälle te kaikki aikatauluihmiset varmaan hurraatte, mutta omalla kohdallani kävi vaan niin että hän pääsi tälle stressattavien listalle, kun on pakko olla ajoissa vaikka myöhästyminen ei omaa syytä olisikaan (eli siltä varalta että esim. talvella on jokin kolari jonka vuoksi liikenne seisoo, lähden vuoroa aikaisemmalla bussilla ehtiäkseni varmasti), ja tätä myöten näemme nykyisin vähemmän, vaikka hän useampia tapaamisia kaipaileekin. En ole kehdannut sanoa miten paljon stressaan hänen tapaamisiaan, kun ollaan kuitenkin puolet elämästämme oltu ystävät.

Hei taas palstalaiset, olen se joka sivulla 36 kertoi aikatauluniposta kaverista joka laskee minun viakseni bussien myöhästelyn talvisin. Heitin hänelle linkin ketjuun sille sivulle, en tiedä lukiko, sain vain vastauksen "ok". Nähdään jatkuuko ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

JUST!!!! Täällä on koko ketju täynnä sitä, miten kamalan rasittavaa on laittaa hälytys päälle, koska pitää lähteä ja lähteä, kun se hälytys soi ja pitäisi ymmärtää, että se on rasittavaa.

Ei se ole rasittavaa, se on stressaavaa. Stressi sitten rasittaa, mutta se muistaminen ja reagoiminen oikea-aikaisesti on nimenomaan stressaavaa. Ainakin itselläni. Olen normaalisti ajoissa (kuten ne ihmiset jotka eivät omien sanojensa mukaan tulipaloa pienemmästä syystä ole myöhässä), mutta stressaan siitä paljon, ellei se ole tyypillisesti toistuva juttu (harrasteryhmät, töihin lähtö, yms.).

Ystäväpiirini ymmärtää tämän ja esim. parhaan kaverin kanssa näemme joka viikko samaan aikaan lauantaisin. Siitä on tullut rutiini, joten ne lähtemiset ja ajoissa olemiset eivät enää stressaa. Muita juttuja kun sovitaan, ne sovitaan niin että esim. ensin mennään pitsalle - jos joku myöhästyy, ei saa pitsaa, mutta pääsee vielä mukaan jatkosuunnitelmiin. En toki myöhästele tuntikaupalla, mutta jos viikonloppuna myöhästyn bussista, se on puolen tunnin odotus seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on arvostuksesta ja arvottamisesta kyse niin kuin moni jo on todennutkin. 

Nämä ihmiset pääsevät kuitenkin junaan, lentokentälle, lääkäriajalle, työpaikalle, lapsensa koululle, ystävänsä häihin jne ihan ajoissa, eli myöhästyminen on selektiivistä. 

Se on jo sanottu monta kertaa että tuo "ajoissa tärkeisiin juttuihin" johtuu yleensä siitä että ko. asiasta stressaa ihan älyttömästi, siis niin ettei tavallinen ihminen voi sitä kuvitellakaan. Itselläni yksi kaveri (joka on niitä jotka on yleensä paikalla varttia ennen) alkoi tehdä sitä että sillä kellonlyömällä mikä oli sovittu, lähti tekemään sitä mitä oli sovittu tehtävän, eikä enää vastannut viesteihini kun yritin kysyä missä on. Tälle te kaikki aikatauluihmiset varmaan hurraatte, mutta omalla kohdallani kävi vaan niin että hän pääsi tälle stressattavien listalle, kun on pakko olla ajoissa vaikka myöhästyminen ei omaa syytä olisikaan (eli siltä varalta että esim. talvella on jokin kolari jonka vuoksi liikenne seisoo, lähden vuoroa aikaisemmalla bussilla ehtiäkseni varmasti), ja tätä myöten näemme nykyisin vähemmän, vaikka hän useampia tapaamisia kaipaileekin. En ole kehdannut sanoa miten paljon stressaan hänen tapaamisiaan, kun ollaan kuitenkin puolet elämästämme oltu ystävät.

Miksi ihmeessä sinua stressaa enemmän ottaa yksi bussi aiemmin, kun ottaa se myöhäisempi bussi? Luulisi, että se stressaa paljon vähemmän? Sinulla on reilusti aikaa, vaikka jotain tapahtuisikin . Luulisi, että se, että sinulla on reilusti aikaa olisi rauhoittavaa pikemmin. Ei tarvitse juosta, ei tarvitse miettiä joko toinen on jo siellä jne.

Sinä olet siellä reilusti ajoissa ja odottelet sitä ystävääsi ja kun hän saapuu kaikki ovat tyytyväisiä. Jos haluat uppoutua ajatuksiisi se ei haittaa, koska olet jo paikan päällä. Haluat katsella YouTubea, katselet sitä siinä kun odottelet puhelimella, eikä haittaa vaikka aika katoaisikin ympäriltäsi. Kyllä tämä paikalle oikeaan aikaan saapuva kaverisi sinut herättää sieltä fantasiamaailmastasi. Ihan turhaan olet ottanut itsellesi tämän ”minun on oltava siellä juuri oikeaan aikaan” asenteen. Otat sen ”olen reilusti ajoissa asenteen ja siellä tapaamispaikassa harhailen siellä omassa päässäni”. Käyn sitten siellä vessassa siellä kahvilassa tai lakkaan ne kynnet ystäväni seurassa tms.

Jos ystävästäsi on tullut noin ehdoton, johtuu se siitä, että sinä olet odotuttanut häntä varmasti kymmeniä ellet satoja tunteja. Nyt on sinun vuorosi. Menet reilusti ajoissa ja odotat häntä. Kymmeniä tunteja sen sijaan, että uhriudut ja alat vähentämään tapaamisia. Vasta sitten alatte olla tasapainossa tunteittenne kanssa. Sinä stressin ja hän turhautuneisuuden kanssa, jota on kokenut sinua odottaessaan .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on arvostuksesta ja arvottamisesta kyse niin kuin moni jo on todennutkin. 

Nämä ihmiset pääsevät kuitenkin junaan, lentokentälle, lääkäriajalle, työpaikalle, lapsensa koululle, ystävänsä häihin jne ihan ajoissa, eli myöhästyminen on selektiivistä. 

Se on jo sanottu monta kertaa että tuo "ajoissa tärkeisiin juttuihin" johtuu yleensä siitä että ko. asiasta stressaa ihan älyttömästi, siis niin ettei tavallinen ihminen voi sitä kuvitellakaan. Itselläni yksi kaveri (joka on niitä jotka on yleensä paikalla varttia ennen) alkoi tehdä sitä että sillä kellonlyömällä mikä oli sovittu, lähti tekemään sitä mitä oli sovittu tehtävän, eikä enää vastannut viesteihini kun yritin kysyä missä on. Tälle te kaikki aikatauluihmiset varmaan hurraatte, mutta omalla kohdallani kävi vaan niin että hän pääsi tälle stressattavien listalle, kun on pakko olla ajoissa vaikka myöhästyminen ei omaa syytä olisikaan (eli siltä varalta että esim. talvella on jokin kolari jonka vuoksi liikenne seisoo, lähden vuoroa aikaisemmalla bussilla ehtiäkseni varmasti), ja tätä myöten näemme nykyisin vähemmän, vaikka hän useampia tapaamisia kaipaileekin. En ole kehdannut sanoa miten paljon stressaan hänen tapaamisiaan, kun ollaan kuitenkin puolet elämästämme oltu ystävät.

Uutisia nyt sulle: talvella me ajoissa olijat ilman muuta, arpomatta lähdetään vuoroa aikaisemmalla bussilla. Me myös seurataan liikennetiedotteita ja jos siltä näyttää, varmuudeksi lähdemme aikaisemmalla vuorolla. 

Sen vuoksi me ollaan ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on arvostuksesta ja arvottamisesta kyse niin kuin moni jo on todennutkin. 

Nämä ihmiset pääsevät kuitenkin junaan, lentokentälle, lääkäriajalle, työpaikalle, lapsensa koululle, ystävänsä häihin jne ihan ajoissa, eli myöhästyminen on selektiivistä. 

Se on jo sanottu monta kertaa että tuo "ajoissa tärkeisiin juttuihin" johtuu yleensä siitä että ko. asiasta stressaa ihan älyttömästi, siis niin ettei tavallinen ihminen voi sitä kuvitellakaan. Itselläni yksi kaveri (joka on niitä jotka on yleensä paikalla varttia ennen) alkoi tehdä sitä että sillä kellonlyömällä mikä oli sovittu, lähti tekemään sitä mitä oli sovittu tehtävän, eikä enää vastannut viesteihini kun yritin kysyä missä on. Tälle te kaikki aikatauluihmiset varmaan hurraatte, mutta omalla kohdallani kävi vaan niin että hän pääsi tälle stressattavien listalle, kun on pakko olla ajoissa vaikka myöhästyminen ei omaa syytä olisikaan (eli siltä varalta että esim. talvella on jokin kolari jonka vuoksi liikenne seisoo, lähden vuoroa aikaisemmalla bussilla ehtiäkseni varmasti), ja tätä myöten näemme nykyisin vähemmän, vaikka hän useampia tapaamisia kaipaileekin. En ole kehdannut sanoa miten paljon stressaan hänen tapaamisiaan, kun ollaan kuitenkin puolet elämästämme oltu ystävät.

Miksi ihmeessä sinua stressaa enemmän ottaa yksi bussi aiemmin, kun ottaa se myöhäisempi bussi? Luulisi, että se stressaa paljon vähemmän? Sinulla on reilusti aikaa, vaikka jotain tapahtuisikin . Luulisi, että se, että sinulla on reilusti aikaa olisi rauhoittavaa pikemmin. Ei tarvitse juosta, ei tarvitse miettiä joko toinen on jo siellä jne.

Sinä olet siellä reilusti ajoissa ja odottelet sitä ystävääsi ja kun hän saapuu kaikki ovat tyytyväisiä. Jos haluat uppoutua ajatuksiisi se ei haittaa, koska olet jo paikan päällä. Haluat katsella YouTubea, katselet sitä siinä kun odottelet puhelimella, eikä haittaa vaikka aika katoaisikin ympäriltäsi. Kyllä tämä paikalle oikeaan aikaan saapuva kaverisi sinut herättää sieltä fantasiamaailmastasi. Ihan turhaan olet ottanut itsellesi tämän ”minun on oltava siellä juuri oikeaan aikaan” asenteen. Otat sen ”olen reilusti ajoissa asenteen ja siellä tapaamispaikassa harhailen siellä omassa päässäni”. Käyn sitten siellä vessassa siellä kahvilassa tai lakkaan ne kynnet ystäväni seurassa tms.

Jos ystävästäsi on tullut noin ehdoton, johtuu se siitä, että sinä olet odotuttanut häntä varmasti kymmeniä ellet satoja tunteja. Nyt on sinun vuorosi. Menet reilusti ajoissa ja odotat häntä. Kymmeniä tunteja sen sijaan, että uhriudut ja alat vähentämään tapaamisia. Vasta sitten alatte olla tasapainossa tunteittenne kanssa. Sinä stressin ja hän turhautuneisuuden kanssa, jota on kokenut sinua odottaessaan .

Minä olen autisti, ja minulla on aina ollut tuo strategia. Olen aina stressannut ja jännittänyt lähtemistä, myös tuttuihin paikkoihin. Joten olen aina lähtenyt tosi ajoissa -on ihan kamalaa kykkiä kotona stressaantuneena.

Viime viikolla minulla oli lääkäri, ja olin siellä tunnin etuajassa. Muttei se mitään haitannut. Sairaala on uusi ja hieno, enkä ollut sitä ennen nähnyt (siksi varasin tuhottomasti aikaa, etten eksy). Minun ei tarvinnut stressata yhtään mitään muuta kuin itse vastaanottotilannetta (mitä lääkäri sanoo), koska tiesin että vaikka sattuisi mitä, minulla on tarpeeksi aikaa.

Ratkaisu aikataulustressiin on varata niin paljon aikaa, että se varmasti riittää. Ei myöhästely. Odottaminen ei ole likikään niin kamalaa kun on sen itse valinnut, vs. se, että joku odottaa mattimyöhäistä. Itse valitusta odottamisesta nauttii, koska tietää että homma on hanskassa ja voin istua tässä kaikessa rauhassa puoli tuntia. Jos taas odottaa myöhästyjää, homma ei ole hanskassa ja on koko ajan jännittynyt, että "koska se tulee"?

Vierailija kirjoitti:

Uutisia nyt sulle: talvella me ajoissa olijat ilman muuta, arpomatta lähdetään vuoroa aikaisemmalla bussilla. Me myös seurataan liikennetiedotteita ja jos siltä näyttää, varmuudeksi lähdemme aikaisemmalla vuorolla. 

Sen vuoksi me ollaan ajoissa.

En ole se ketä lainasit, mutta pitää korjata tuo: ei, ette ole ajoissa, olette etuajassa. Siinä on ero. En itsekään myöhästele juuri siksi että varaan aina liikaa aikaa mieluummin kuin liian vähän, mutta tiedostan olevani etuajassa, en ajoissa. Linja-autoilla liikkuessa nyt vaan harvemmin voi olla just ja tasan oikeaan aikaan paikalla, ellei satu ihan älytön mäihä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on arvostuksesta ja arvottamisesta kyse niin kuin moni jo on todennutkin. 

Nämä ihmiset pääsevät kuitenkin junaan, lentokentälle, lääkäriajalle, työpaikalle, lapsensa koululle, ystävänsä häihin jne ihan ajoissa, eli myöhästyminen on selektiivistä. 

Se on jo sanottu monta kertaa että tuo "ajoissa tärkeisiin juttuihin" johtuu yleensä siitä että ko. asiasta stressaa ihan älyttömästi, siis niin ettei tavallinen ihminen voi sitä kuvitellakaan. Itselläni yksi kaveri (joka on niitä jotka on yleensä paikalla varttia ennen) alkoi tehdä sitä että sillä kellonlyömällä mikä oli sovittu, lähti tekemään sitä mitä oli sovittu tehtävän, eikä enää vastannut viesteihini kun yritin kysyä missä on. Tälle te kaikki aikatauluihmiset varmaan hurraatte, mutta omalla kohdallani kävi vaan niin että hän pääsi tälle stressattavien listalle, kun on pakko olla ajoissa vaikka myöhästyminen ei omaa syytä olisikaan (eli siltä varalta että esim. talvella on jokin kolari jonka vuoksi liikenne seisoo, lähden vuoroa aikaisemmalla bussilla ehtiäkseni varmasti), ja tätä myöten näemme nykyisin vähemmän, vaikka hän useampia tapaamisia kaipaileekin. En ole kehdannut sanoa miten paljon stressaan hänen tapaamisiaan, kun ollaan kuitenkin puolet elämästämme oltu ystävät.

Eli siinä vaiheessa kun kaveri panee kovan kovaa vasten, niin yhtäkkiä se ajoissa oleminen onnistuukin. Eli todellakin vain omaa mukavuudenhaluasi ja laiskuuttasi odotutat ystäviäsi, siis niin kauan kuin he tuollaista hyväksikäyttöä sietävät. Hyvin tehty kaverilta! Et ole varmaan hetkeäkään miettinyt miten stressaavaa kyseiselle kaverille oli odotella sinua, vastailla aina kaikkiin häsläyspuheluihin, säätää ja joka kerta tapaamista sovittaessa tietää, että taas menee epälukuinen aika odotellessa kunnes sinä suvaitset saapua paikalle.

Ja voin sanoa, että siinä vaiheessa kun joku tuohon asti menee, on kaikki keinot käytetty ja pinna niin kireällä, että hän on ollut valmis ihan mihin lopputulemaan hyvänsä. Epäilemättä hän oli sinulle tästä aiheesta puhunut miljoona kertaa, pyytänyt, ollut vihainen ja uhkaillut, ja sinua kiinnosti vasta siillä hetkellä kun hän oli oikeasti valmis panemaan välit kanssasi poikki käytöksesi takia.

Suurin kysymys onkin, miksi ei aikaisemmin, tai ilmeisesti muiden ihmisten kohdalla vieläkään, kiinnostanut niin paljon, että voisit mennä sillä aiemmalla bussilla heitäkin tapaamaan, kun sillä selvästi ehdit ja seuraavalla taas aina myöhästyt. Muiden ihmisten stressi ja harmi ei sinua selvästikään kiinnosta vähääkään, ainoastaan siinä vaiheessa kun oma etusi on vaarassa olet valmis toimimaan.

Nämä myöhästelijäthän on kuin toiset naiset. Kamalasti hävettää oma käytös, mutta ei sitä muuttaakaan voi ja näillä mennään ja kyllähän tätä täytyy ymmärtää.

Tai sitten vastaavasti ollaan kolmivuotiaan tasolla, unohdutaan vessaan leikkimään.

Ei ihme, että maa on lamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutisia nyt sulle: talvella me ajoissa olijat ilman muuta, arpomatta lähdetään vuoroa aikaisemmalla bussilla. Me myös seurataan liikennetiedotteita ja jos siltä näyttää, varmuudeksi lähdemme aikaisemmalla vuorolla. 

Sen vuoksi me ollaan ajoissa.

En ole se ketä lainasit, mutta pitää korjata tuo: ei, ette ole ajoissa, olette etuajassa. Siinä on ero. En itsekään myöhästele juuri siksi että varaan aina liikaa aikaa mieluummin kuin liian vähän, mutta tiedostan olevani etuajassa, en ajoissa. Linja-autoilla liikkuessa nyt vaan harvemmin voi olla just ja tasan oikeaan aikaan paikalla, ellei satu ihan älytön mäihä.

Ei tarvitse korjata, sillä ajoissa tarkoittaa myös = ei myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Eli siinä vaiheessa kun kaveri panee kovan kovaa vasten, niin yhtäkkiä se ajoissa oleminen onnistuukin. Eli todellakin vain omaa mukavuudenhaluasi ja laiskuuttasi odotutat ystäviäsi

Stressaatko itse ystäviesi tapaamista yhtä paljon kuin työpaikalla YT-neuvottelujen aikaan tehtävää arviointikeskustelua? Jos et, miksi et? Kai ystäväsi ovat sinulle työpaikkaasi tärkeämpiä?

- eri