Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perustaja ja kirjoittelijat vaikuttavat olevan niin täynnä patoutunutta vihaa myöhästelijöitä kohtaan, että varmaan lopettaisivat sähköllä toimivien laitteiden ja kirjastojen käytön, sekä palovakuutusten ottamisen, jos heille selviäisi että Benjamin Franklin oli krooninen myöhästelijä.

Vähän meni liioitteluksi tuo spekulaatiosi. Minä en sopisi tapaamisia Franklinin kanssa. Sillä tavalla me täsmälliset ja omanarvontuntoiset ihmiset käsittelemme myöhästelijöihin liittyvää antipatiaamme.

No miksi täällä on sitten ketju puolillaan niitä jotka räyhää siitä miten kamalaa on kun lähipiirissä on myöhästlejiöitä? Jos te ette kerta ole niiden kanssa tekemisissä, mitä se niiden myöhästely vaikuttaa? Itse olen enimmäkseen ajoissa, joskus myöhässä, joskus liian aikaisin, niin kuin kaikki normaalit ihmiset.

Työkavereita ja sukulaisia ei voi rajata pois, ja yhteiset ystävät kutsuvat niitä myöhästelijöitä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos aloittaja tähtäisi tapaamiseen tulon siihen hetkeen, kuinka paljon tietäisi toisen myöhästyvän? Jos tietää toisen olevan aina 15 minuuttia myöhässä, niin menee itsekin tapaamiseen esim. klo 19.15, jos on sovittu tapaaminen klo 19? Eikös pääasia ole kuitenkin se tapaaminen, eikä se että molemmat ovat minuutien sisällä samalla kellonlyömällä paikalla?

Onhan se tietysti kivaa maalittaa ja syrjiä myöhästyjiä, mutta niihin tilanteisiin voisi ihan oikeasti hakea jotain muutakin ratkaisua, kuin perinteisen valituksen ja vihaamisen.

Tai sitten myöhästelijä merkitsee sovitun tapaamisen kalenteriinsa 15 min aikaisemmaksi ja on ajoissa paikalla? Hänhän se parhaiten tietää tapansa ja kuinka paljon on tyypillisesti myöhässä. Ja hän voi kantaa vastuun aikataulussa pysymisestä omalta osaltaan siinä missä muutkin.

Ei se toimi noin. Oma rannekelloni on 5 minuuttia etuajassa että ehtisin linja-autoihin juoksematta (pysäkille on useampi sata metriä ylämäkeä), mutta koska tiedän että se on etuajassa, juoksen sinne aika säännöllisesti silti.

Samalla tavalla sitä oppii, että muut eivät oikeasti aio tulla sovittuun aikaan van tulevat sun takia sen vartin myöhässä ja sitten oletkin puolituntia myöhässä.

Lapsen kummitäti on maailman myöhästelevin henkilö. Hirveä esimerkki siitä, että meinasi ristiäiset mennä pilalle hänen takiansa.

Sanoi etukäteen olevansa myöhässä, jonka torppasin sillä, että et sitten tule valituksi kummiksi. Tähän ruinasi ja aneli, että ehdottomasti haluaa ja siellä pidellä lasta ihan sylissä tässä tilaisuudessa.

Kun ajankohta lähestyi, niin hän soitti, että koska se on? Oli muistanut päivän täysin väärin. Edelleen muistutin, että unohda koko juttu, ellet ole ajoissa, sillä tilaisuus on niin tärkeä ja ainutlaatuinen, joten ellet kykene samaan, kuin muut ristiäisiin osallistuvat, niin kerro heti, niin vaihdan kummia (tulijoita on muitakin).

Tuo sitten vaati pääsevänsä kummiksi, mutta onneksi myöhästyi vain 15min, vaikka pappi alkoi jo hermostua, koska ohjelman eteneminen kärsi.

Valitsinko väärin?? Tuo on jatkuvasti myöhässä kaikesta edelleen, eikä pysy kartalla asioista esim. lapsen symtymäpäivä??

Ihan järkkyä, mutta ei voi mitään.

Normaalilta vaikuttaa, selittää tilanteita liialla työllä, ettei ehtisi kummilastakaan nähdä kun kerran vuodessa ja yleensä melkein yöllä, koska päivällä ei ehdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos aloittaja tähtäisi tapaamiseen tulon siihen hetkeen, kuinka paljon tietäisi toisen myöhästyvän? Jos tietää toisen olevan aina 15 minuuttia myöhässä, niin menee itsekin tapaamiseen esim. klo 19.15, jos on sovittu tapaaminen klo 19? Eikös pääasia ole kuitenkin se tapaaminen, eikä se että molemmat ovat minuutien sisällä samalla kellonlyömällä paikalla?

Onhan se tietysti kivaa maalittaa ja syrjiä myöhästyjiä, mutta niihin tilanteisiin voisi ihan oikeasti hakea jotain muutakin ratkaisua, kuin perinteisen valituksen ja vihaamisen.

Tai sitten myöhästelijä merkitsee sovitun tapaamisen kalenteriinsa 15 min aikaisemmaksi ja on ajoissa paikalla? Hänhän se parhaiten tietää tapansa ja kuinka paljon on tyypillisesti myöhässä. Ja hän voi kantaa vastuun aikataulussa pysymisestä omalta osaltaan siinä missä muutkin.

Ei se toimi noin. Oma rannekelloni on 5 minuuttia etuajassa että ehtisin linja-autoihin juoksematta (pysäkille on useampi sata metriä ylämäkeä), mutta koska tiedän että se on etuajassa, juoksen sinne aika säännöllisesti silti.

Samalla tavalla sitä oppii, että muut eivät oikeasti aio tulla sovittuun aikaan van tulevat sun takia sen vartin myöhässä ja sitten oletkin puolituntia myöhässä.

Tätäpä juuri aiemmin kommentoin, kokeilin ja ei toimi.

Lisäksi on ihan älytöntä alkaa tuohon "nostetaanpa panoksia" peliin.

Ei myöhästelyyn ole kuin yksi konsti ja se on se, että myöhästelijä muuttaa tapansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhtana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Okei. Mutta muistathan: diagnoosi KUVAA tilaasi, ei SELITÄ sitä. Tarkoitan, että älä uhriudu adhd:si takia. Sinua auttavat tutkitusti samat toiminnanohjauksen keinot kuin ketä tahansa. Tässä pari esimerkkiä:

Pidä siirtymiin liittyviä tavaroita vain yhdessä paikassa. Kotona avaimille sama hylly tai naula tms, matkalla aina sama tasku. Jos selkeää paikkaa tavaralle ei ole, luo ja päätä sellainen.

Arvioi lähtöaikasi etukäteen käyttäen ihan normaalia harkintaa, tee se silloin kun aikaa on vielä reilusti; et ole tyhmä. Lisää siihen aikaa niin paljon, että olet niin paljon etuajassa kuin olet keskimäärin silloin myöhssä kun myöhästyt. Keskimääräisen myöhästymisajan selvität pitämällä siitä kirjaa ja laskemalla. Käytä päättelyssä siis apuna mitattuja tuloksia pidemmältä ajalta, älä mitään tän hetken fiilistä. Sitten vaan sen suunnitelmasi mukaan laitat herätyksen puhelimeen oikeaan aikaan.

Käytä visuaalisia apuvälineitä. Esim päivän aikajana kuvina, joiden välillä voit siirtää sinitarralla kiinnitettyä nuolimerkkiä. Kuulostaa päiväkodilta, mutta siihen on syy, miksi sellaista käytetään siellä päiväkodissa, ja sinulla syy on lähestulkoon täsmälleen sama.

Ohjelmoi automaattiherätyksiä; sellaisia jotka soivat aina samaan aikaan esim arkisin muistuttaakseen sinua jostain tärkeästä. Ei tarvitse muistaa laitella herätyksiä erikseen joka päivä.

Käytä muistilistoja kaikkeen mahdolliseen. Se vähentää melua päässäsi. Täytä listaa kun on aikaa, vilkaise puolestaan nopeasti silloin kun luppoaikaa ei ole.

Tee asiat mahdollisimman samaan aikaan aina. Se nimittäin kasvattaa ajantajuasi. Ei tee mieli? Voi voi. Ei lonkkaleikkauksen jälkeenkään tee mieli lähteä kävelemään, mutta kun lähtee, se alkaa helpottumaan.

Ylipäänsä adhd on vähän semmonen ”voi voi”, jonka takia pitää harjoitella tylsiä esikoululta tuntuvia asioita aika paljon.

Nämä on juuri niitä työkaluja, mitä voi käyttää ja lisää voi saada toimintaterapian tai nepsyvaömennuksen kautta ja lääkityksen lääkäriltä ADHD:n. Siltikään se ei poista sitä tosiasiaa, että mini taistelee työpäivät pysyäkseen työkalujen avulla aikataulussa ja se voi olla todella raskasta eikä vapaa-aikanaan enää jaksa käyttää sitä energiamäärää siihen, että ei myöhästy lainkaan kuun poikkeustapauksissa. Sitä voi olla neurotyypillisen vaikea ymmärtää.

Jos se ajoissa paikalle tuleminen on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa ja niin alhaisella prioriteetilla ettei vaan pysty kykenemään, niin älä sitten sovi mitään h*vetin tapaamisia kenekään kanssa. Sovit sen verran mihin jaksat ilmaantua paikalle, etkä yhtään enempää. Kavereiden odotuttaminen on törkeää ystävyyden hyväksikäyttöä.

Tiedätkö enää kenelle vastaat. Teknisesti vastaat sille, joka kertoo työkaluista, lääkityksestä jne, mutta sisällöllisesti vastaat jollekin toiselle. Olisi paljon mukavampaa lukea näitä keskusteluita jos muistaisi vastata siihen oikeaan viestiin eikä summamutikassa johonkin.

Myös viestisi sävy on ihmeen aggressiivinen.

Tiedän. Sinä olet se tyyppi, joka selittää sitä samaa mitä moni muukin on tässä langassa sanonut - et siis kontributoi mitään uutta - ja sen lisäksi mahdollistat ja selittelet näiden myöhästelijöiden perseilyä taas sillä samalla voimavara-ruikutuksella ja miten vapaa-aikana on niiiiiin vaikea olla ajoissa käyttämättä taaskaan hetkeäkään sen mitettimiseen miten tämä kaikki vaikuttaa niihin odottaviin kavereihin ja heidän elämänlaatuunsa ja voimavaroihinsa. Lisäksi sitten tässä vastauksessa tulet pätemään nokka pystyssä ja besserwisseröimään, olethan niin kovin tietäväinen ja muutenkin fiksu kun riennät pitkään ketjuun latomaan itsestäänselvyyksiä ja ilmeisesti vielä odottamaan jotain ylistystä siitä. Ja kyllä saatan kuulostaa hieman aggressiiviselta kun olen hattua myöten täynnä näitä muita ihmisiä kyykyttäviä myöhästelijöitä ja heidän mahdollistajiaan ja ymmärtäjiään, ja tätä infernaalista pakkotoistoa mikä tässäkin ketjussa toimii lähinnä tekosyynä näille myöhästelijöille olemaan ottamatta vastuuta itsestään ja tekemisistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Ihan sivusta vaan kommenttina että täällä paikallisliikenteen linjat on päätepysäkeiltä keskustaan lähtevillä linjoilla talviaikaan ihan järjestään 5 minuuttia myöhässä, kaikki paikkakunnalla asuvat tietää tämän. Mutta yksi ystävä (joka itsekin liikkuu niillä busseilla joten tietää kyllä tilanteen) ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena kun tulen sen 5 minuuttia myöhässä, hänen mielestään (hän asuu paljon lähempänä keskustaa) minun pitäisi lähteä tuntia aikaisemmalla vuorolla (vain yksi vuoro tunnissa), mutta sitten odottaa häntä (jolla kulkee kodin edestä 3 vuoroa tunnissa) se 55 minuuttia. Aiemmin hän ei voi lähteä kotoaan koska [kootut selitykset]. En tiedä kumpi meistä on omituisempi tässä ystävyyssuhteessa, mutta tulen edelleen sillä vuorolla joka on lähimpänä sovittua aikaa keskustassa.

Onkohan hän tässä ketjussa valittamassa aina myöhässä olevasta ystävästään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Ihan sivusta vaan kommenttina että täällä paikallisliikenteen linjat on päätepysäkeiltä keskustaan lähtevillä linjoilla talviaikaan ihan järjestään 5 minuuttia myöhässä, kaikki paikkakunnalla asuvat tietää tämän. Mutta yksi ystävä (joka itsekin liikkuu niillä busseilla joten tietää kyllä tilanteen) ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena kun tulen sen 5 minuuttia myöhässä, hänen mielestään (hän asuu paljon lähempänä keskustaa) minun pitäisi lähteä tuntia aikaisemmalla vuorolla (vain yksi vuoro tunnissa), mutta sitten odottaa häntä (jolla kulkee kodin edestä 3 vuoroa tunnissa) se 55 minuuttia. Aiemmin hän ei voi lähteä kotoaan koska [kootut selitykset]. En tiedä kumpi meistä on omituisempi tässä ystävyyssuhteessa, mutta tulen edelleen sillä vuorolla joka on lähimpänä sovittua aikaa keskustassa.

Onkohan hän tässä ketjussa valittamassa aina myöhässä olevasta ystävästään?

Kun kerta tiedät bussin olevan aina myöhässä niin sovi ihmeessä tapaamisaika sen mukaan viittä minuuttia myöhäisemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Ihan sivusta vaan kommenttina että täällä paikallisliikenteen linjat on päätepysäkeiltä keskustaan lähtevillä linjoilla talviaikaan ihan järjestään 5 minuuttia myöhässä, kaikki paikkakunnalla asuvat tietää tämän. Mutta yksi ystävä (joka itsekin liikkuu niillä busseilla joten tietää kyllä tilanteen) ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena kun tulen sen 5 minuuttia myöhässä, hänen mielestään (hän asuu paljon lähempänä keskustaa) minun pitäisi lähteä tuntia aikaisemmalla vuorolla (vain yksi vuoro tunnissa), mutta sitten odottaa häntä (jolla kulkee kodin edestä 3 vuoroa tunnissa) se 55 minuuttia. Aiemmin hän ei voi lähteä kotoaan koska [kootut selitykset]. En tiedä kumpi meistä on omituisempi tässä ystävyyssuhteessa, mutta tulen edelleen sillä vuorolla joka on lähimpänä sovittua aikaa keskustassa.

Onkohan hän tässä ketjussa valittamassa aina myöhässä olevasta ystävästään?

Kun tiedät bussien olevan järjestäen 5 minuuttia myöhässä, miksi et sovi tapaamista sen mukaan milloin bussi oikeasti saapuu keskustaan? Kerrot kaverillesi todennäköisen saapumisajan (aikataulu + 5min) ja ehdotat tapaamista vaikka 5 min sen jälkeen. Ei ole pakko aina sopi vaikka klo 13, jos tietää bussin hyvin todennäköisesti tulevan keskustaan vasta klo 13.05

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miten edes keskittymishäiriöinen voi kuvitella että jos toisella puolella kaupunkia pitää olla klo 15, niin valmistautuminen aloitetaan kymmentä vaille, tai vasta klo 15.

Itsellä noin saattaisi käydä koska se huomiohälytys oli klo 14:00, mutta koska olin just silloin keskittynyt johonkin mielenkiintoiseen (esim. just nyt voisi olla uutisten lukeminen Afganistanin tilanteesta) niin laitoin hälytyksen vain pois enkä huomannut ajan kulumista ennen kuin sellaisessa "KELLO ON MITEN PALJON? MUN PITÄÄ OLLA SIELLÄ KYMMENEN MINUUTIN PÄÄSTÄ!"-paniikissa sitten kun on jo myöhäistä olla ajoissa.

Olen oikeasti hukannut kokonaisia päiviä (vapaapäiviä jolloin ei ole ollut mitään sovittua) esim. Wikipedian artikkeleiden lukemiseen. Havahdun ajan kulumiseen vasta sitten kun tulee niin hämärä että ruudun ja huonetilan kontrasti alkaa ottaa silmiin. Minulla on koko ajan rannekello kädessä ja tietokoneen kellon lukemakin näköpiirissäni, en vaan kiinnitä niihin mitään huomiota.

Niin? Sä et ole mitenkään erikoisen erikoinen. Mä olen nyt tässä ollut koneella klo 6-30 alkaen, en ole vielä edes vaihtanut vaatteita. Hyvin on aika kulunut, mitäs se nyt on, tänne 14.37 saakka. Kävin mä vessassa ja tekemässä siinä samalla leivän. Aioin vielä jatkaakin.

Mutta tiedätkö, missä mä olen erilainen kun sä? Mä EN LAITA SITÄ HÄLÄRIÄ POIS PÄÄLTÄ, KUN SE SOI. En, koska rakastan läheisiäni, välitän ihmisistä, en tykkää, että heille tulee mun toimista paha mieli. Siksi mä LOPETAN sen, mitä olen tekemässä, valmistaudun lähtöön ja lähden.

Joo joo, olet parempi ihminen jolla ei ole keskittymiskyvyn ongelmia, ymmärrän. Senhän sinä halusit kuulla?

Ei kun nimenomaan on, en kai mä muuten sitä kelloa tarvitsisi soimaan. Lisäksi minulla on liiankin hyvä keskittymiskyky asioihin, jotka mua kiinnostaa, eli hyvinkin voin notkua täällä lukemassa Mt Everestin vainajista koko ketjun putkeen.

Mutta sillai mä varmaan olen erilainen kuin sä, että mä myönnän tämän, enkä oikeuta sillä myöhästelyä. Mä tiedän, että mun pitää repiä itseni siitä everest-ketjusta NYT eikä että luen nyt vielä ton ja ton sivun.

KOkeile joskus, voit mieluisasti yllättää itsesi ja etenkin ystäväsi.

Milläköhän tavalla viestini tulkitset jos luet siitä että yritän jotenkin oikeuttaa myöhästelyä, minun tai muiden? Viesti johon alunperin vastasin, alkoi "en ymmärrä miten", joten kerroin yhden mahdollisen "miten". En yrittänytkään sanoa että se olisi mitenkään hyväksyttävä syy olla myöhässä, vaan että se nyt vain saattaa olla syy myöhästymiseen. Ymmärrätkö eron siinä että kertoo syyn (tai ainakin mahdollisen syyn) tai että kertoo syyn ja yrittää vakuuttaa muut siitä että syy on hyväksyttävä hyväksi syyksi?

Esimerkiksi tänään on satanut enemmän ja vähemmän kaatamalla koko päivän, en halua kastua ja vilustua niin sateen ja kylmän ilman vuoksi en lähde iltalenkille. Tämä on syy. Se ei ole välttämättä hyvä syy, koska olen kyllä käynyt kovallakin sateella lenkillä joskus aiemmin, mutta se on yksi syy muiden mahdollisuuksien joukossa.

En muuten kirjoittanut tuota "joo joo" kommenttia, vaan sen alkuperäisen vastauksen siihen ihmettelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Ihan sivusta vaan kommenttina että täällä paikallisliikenteen linjat on päätepysäkeiltä keskustaan lähtevillä linjoilla talviaikaan ihan järjestään 5 minuuttia myöhässä, kaikki paikkakunnalla asuvat tietää tämän. Mutta yksi ystävä (joka itsekin liikkuu niillä busseilla joten tietää kyllä tilanteen) ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena kun tulen sen 5 minuuttia myöhässä, hänen mielestään (hän asuu paljon lähempänä keskustaa) minun pitäisi lähteä tuntia aikaisemmalla vuorolla (vain yksi vuoro tunnissa), mutta sitten odottaa häntä (jolla kulkee kodin edestä 3 vuoroa tunnissa) se 55 minuuttia. Aiemmin hän ei voi lähteä kotoaan koska [kootut selitykset]. En tiedä kumpi meistä on omituisempi tässä ystävyyssuhteessa, mutta tulen edelleen sillä vuorolla joka on lähimpänä sovittua aikaa keskustassa.

Onkohan hän tässä ketjussa valittamassa aina myöhässä olevasta ystävästään?

Kun tiedät bussien olevan järjestäen 5 minuuttia myöhässä, miksi et sovi tapaamista sen mukaan milloin bussi oikeasti saapuu keskustaan? Kerrot kaverillesi todennäköisen saapumisajan (aikataulu + 5min) ja ehdotat tapaamista vaikka 5 min sen jälkeen. Ei ole pakko aina sopi vaikka klo 13, jos tietää bussin hyvin todennäköisesti tulevan keskustaan vasta klo 13.05

Huomasitko sen "koska [kootut selitykset]" kohdan? Olen yrittänyt kaikkea tätä mutta koska ystäväni bussi on myöhästyneenäkin keskustassa tasalta (esimerkin omaisesti), hän haluaa minunkin olevan. Olen yrittänyt ehdottaa että hän tulisi myöhemmällä vuorolla, jolloin minä odottaisin keskustassa sen 15-20 minuuttia, joka ei minua haittaisi ollenkaan, mutta tämäkään ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Ihan sivusta vaan kommenttina että täällä paikallisliikenteen linjat on päätepysäkeiltä keskustaan lähtevillä linjoilla talviaikaan ihan järjestään 5 minuuttia myöhässä, kaikki paikkakunnalla asuvat tietää tämän. Mutta yksi ystävä (joka itsekin liikkuu niillä busseilla joten tietää kyllä tilanteen) ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena kun tulen sen 5 minuuttia myöhässä, hänen mielestään (hän asuu paljon lähempänä keskustaa) minun pitäisi lähteä tuntia aikaisemmalla vuorolla (vain yksi vuoro tunnissa), mutta sitten odottaa häntä (jolla kulkee kodin edestä 3 vuoroa tunnissa) se 55 minuuttia. Aiemmin hän ei voi lähteä kotoaan koska [kootut selitykset]. En tiedä kumpi meistä on omituisempi tässä ystävyyssuhteessa, mutta tulen edelleen sillä vuorolla joka on lähimpänä sovittua aikaa keskustassa.

Onkohan hän tässä ketjussa valittamassa aina myöhässä olevasta ystävästään?

Kun kerta tiedät bussin olevan aina myöhässä niin sovi ihmeessä tapaamisaika sen mukaan viittä minuuttia myöhäisemmäksi.

Aivan, mitä ihmettä. Onko teillä joku harrastus, joka alkaa aina samaan aikaan ja josta myöhästyt 5 min vai minkä takia tapaamisaikaa ei voi fiksata bussin realistisen kulkuajan mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Ihan sivusta vaan kommenttina että täällä paikallisliikenteen linjat on päätepysäkeiltä keskustaan lähtevillä linjoilla talviaikaan ihan järjestään 5 minuuttia myöhässä, kaikki paikkakunnalla asuvat tietää tämän. Mutta yksi ystävä (joka itsekin liikkuu niillä busseilla joten tietää kyllä tilanteen) ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena kun tulen sen 5 minuuttia myöhässä, hänen mielestään (hän asuu paljon lähempänä keskustaa) minun pitäisi lähteä tuntia aikaisemmalla vuorolla (vain yksi vuoro tunnissa), mutta sitten odottaa häntä (jolla kulkee kodin edestä 3 vuoroa tunnissa) se 55 minuuttia. Aiemmin hän ei voi lähteä kotoaan koska [kootut selitykset]. En tiedä kumpi meistä on omituisempi tässä ystävyyssuhteessa, mutta tulen edelleen sillä vuorolla joka on lähimpänä sovittua aikaa keskustassa.

Onkohan hän tässä ketjussa valittamassa aina myöhässä olevasta ystävästään?

Kun tiedät bussien olevan järjestäen 5 minuuttia myöhässä, miksi et sovi tapaamista sen mukaan milloin bussi oikeasti saapuu keskustaan? Kerrot kaverillesi todennäköisen saapumisajan (aikataulu + 5min) ja ehdotat tapaamista vaikka 5 min sen jälkeen. Ei ole pakko aina sopi vaikka klo 13, jos tietää bussin hyvin todennäköisesti tulevan keskustaan vasta klo 13.05

Huomasitko sen "koska [kootut selitykset]" kohdan? Olen yrittänyt kaikkea tätä mutta koska ystäväni bussi on myöhästyneenäkin keskustassa tasalta (esimerkin omaisesti), hän haluaa minunkin olevan. Olen yrittänyt ehdottaa että hän tulisi myöhemmällä vuorolla, jolloin minä odottaisin keskustassa sen 15-20 minuuttia, joka ei minua haittaisi ollenkaan, mutta tämäkään ei käy.

Kyllä nyt kaverisi kyykyttää. Mä kertoisin kaverille, että hänen täytyy nyt ottaa yhteyttä bussifirman johtajaan ja hoitaa tämä myöhästelyasia. Johtajalle voi suoraan kertoa, että tämä on pakko saada kuntoon, koska kaverillesi ei käy mikään muu kuin se, että bussinne ovat yhtä aikaa keskustassa.

Kyllä johtaja ymmärtää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Ihan sivusta vaan kommenttina että täällä paikallisliikenteen linjat on päätepysäkeiltä keskustaan lähtevillä linjoilla talviaikaan ihan järjestään 5 minuuttia myöhässä, kaikki paikkakunnalla asuvat tietää tämän. Mutta yksi ystävä (joka itsekin liikkuu niillä busseilla joten tietää kyllä tilanteen) ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena kun tulen sen 5 minuuttia myöhässä, hänen mielestään (hän asuu paljon lähempänä keskustaa) minun pitäisi lähteä tuntia aikaisemmalla vuorolla (vain yksi vuoro tunnissa), mutta sitten odottaa häntä (jolla kulkee kodin edestä 3 vuoroa tunnissa) se 55 minuuttia. Aiemmin hän ei voi lähteä kotoaan koska [kootut selitykset]. En tiedä kumpi meistä on omituisempi tässä ystävyyssuhteessa, mutta tulen edelleen sillä vuorolla joka on lähimpänä sovittua aikaa keskustassa.

Onkohan hän tässä ketjussa valittamassa aina myöhässä olevasta ystävästään?

Kun tiedät bussien olevan järjestäen 5 minuuttia myöhässä, miksi et sovi tapaamista sen mukaan milloin bussi oikeasti saapuu keskustaan? Kerrot kaverillesi todennäköisen saapumisajan (aikataulu + 5min) ja ehdotat tapaamista vaikka 5 min sen jälkeen. Ei ole pakko aina sopi vaikka klo 13, jos tietää bussin hyvin todennäköisesti tulevan keskustaan vasta klo 13.05

Huomasitko sen "koska [kootut selitykset]" kohdan? Olen yrittänyt kaikkea tätä mutta koska ystäväni bussi on myöhästyneenäkin keskustassa tasalta (esimerkin omaisesti), hän haluaa minunkin olevan. Olen yrittänyt ehdottaa että hän tulisi myöhemmällä vuorolla, jolloin minä odottaisin keskustassa sen 15-20 minuuttia, joka ei minua haittaisi ollenkaan, mutta tämäkään ei käy.

No ei sinun tarvitse suostua odottamaan 55 minuuttia, jos hänkään ei voi odottaa 15-20 minuuttia. Naurettavaa vallankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Ihan sivusta vaan kommenttina että täällä paikallisliikenteen linjat on päätepysäkeiltä keskustaan lähtevillä linjoilla talviaikaan ihan järjestään 5 minuuttia myöhässä, kaikki paikkakunnalla asuvat tietää tämän. Mutta yksi ystävä (joka itsekin liikkuu niillä busseilla joten tietää kyllä tilanteen) ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena kun tulen sen 5 minuuttia myöhässä, hänen mielestään (hän asuu paljon lähempänä keskustaa) minun pitäisi lähteä tuntia aikaisemmalla vuorolla (vain yksi vuoro tunnissa), mutta sitten odottaa häntä (jolla kulkee kodin edestä 3 vuoroa tunnissa) se 55 minuuttia. Aiemmin hän ei voi lähteä kotoaan koska [kootut selitykset]. En tiedä kumpi meistä on omituisempi tässä ystävyyssuhteessa, mutta tulen edelleen sillä vuorolla joka on lähimpänä sovittua aikaa keskustassa.

Onkohan hän tässä ketjussa valittamassa aina myöhässä olevasta ystävästään?

Kun tiedät bussien olevan järjestäen 5 minuuttia myöhässä, miksi et sovi tapaamista sen mukaan milloin bussi oikeasti saapuu keskustaan? Kerrot kaverillesi todennäköisen saapumisajan (aikataulu + 5min) ja ehdotat tapaamista vaikka 5 min sen jälkeen. Ei ole pakko aina sopi vaikka klo 13, jos tietää bussin hyvin todennäköisesti tulevan keskustaan vasta klo 13.05

Huomasitko sen "koska [kootut selitykset]" kohdan? Olen yrittänyt kaikkea tätä mutta koska ystäväni bussi on myöhästyneenäkin keskustassa tasalta (esimerkin omaisesti), hän haluaa minunkin olevan. Olen yrittänyt ehdottaa että hän tulisi myöhemmällä vuorolla, jolloin minä odottaisin keskustassa sen 15-20 minuuttia, joka ei minua haittaisi ollenkaan, mutta tämäkään ei käy.

No ei sinun tarvitse suostua odottamaan 55 minuuttia, jos hänkään ei voi odottaa 15-20 minuuttia. Naurettavaa vallankäyttöä.

Siis MINÄ odottaisin sen 15-20 minuuttia, jos HÄN tulisi myöhäisemmällä vuorolla (jolloin hänen ei tarvitsisi odottaa yhtään).

Mutta joo, ystäväni on aika jyrkän ehdoton monessa muussakin asiassa, nykyisin onneksi nähdään vaan pari kertaa kuussa. Enemmän tosin siksi että arki-iltoina en oikein jaksaisi hirveän myöhään enää olla liikkeellä. Siis ei vain tämän ystävän vuoksi vaan yleisestikään. Kai sitä on tulossa keski-ikäiseksi muutenkin kuin iän numeron perusteella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Ihan sivusta vaan kommenttina että täällä paikallisliikenteen linjat on päätepysäkeiltä keskustaan lähtevillä linjoilla talviaikaan ihan järjestään 5 minuuttia myöhässä, kaikki paikkakunnalla asuvat tietää tämän. Mutta yksi ystävä (joka itsekin liikkuu niillä busseilla joten tietää kyllä tilanteen) ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena kun tulen sen 5 minuuttia myöhässä, hänen mielestään (hän asuu paljon lähempänä keskustaa) minun pitäisi lähteä tuntia aikaisemmalla vuorolla (vain yksi vuoro tunnissa), mutta sitten odottaa häntä (jolla kulkee kodin edestä 3 vuoroa tunnissa) se 55 minuuttia. Aiemmin hän ei voi lähteä kotoaan koska [kootut selitykset]. En tiedä kumpi meistä on omituisempi tässä ystävyyssuhteessa, mutta tulen edelleen sillä vuorolla joka on lähimpänä sovittua aikaa keskustassa.

Onkohan hän tässä ketjussa valittamassa aina myöhässä olevasta ystävästään?

Kun tiedät bussien olevan järjestäen 5 minuuttia myöhässä, miksi et sovi tapaamista sen mukaan milloin bussi oikeasti saapuu keskustaan? Kerrot kaverillesi todennäköisen saapumisajan (aikataulu + 5min) ja ehdotat tapaamista vaikka 5 min sen jälkeen. Ei ole pakko aina sopi vaikka klo 13, jos tietää bussin hyvin todennäköisesti tulevan keskustaan vasta klo 13.05

Huomasitko sen "koska [kootut selitykset]" kohdan? Olen yrittänyt kaikkea tätä mutta koska ystäväni bussi on myöhästyneenäkin keskustassa tasalta (esimerkin omaisesti), hän haluaa minunkin olevan. Olen yrittänyt ehdottaa että hän tulisi myöhemmällä vuorolla, jolloin minä odottaisin keskustassa sen 15-20 minuuttia, joka ei minua haittaisi ollenkaan, mutta tämäkään ei käy.

No ei sinun tarvitse suostua odottamaan 55 minuuttia, jos hänkään ei voi odottaa 15-20 minuuttia. Naurettavaa vallankäyttöä.

Joo tässä taitaa olla kyllä jonkun sortin mt-ongelmasta kaverilla olla jo kyse, johon apua passaisi saada.

Älä hyvä ihminen suostu moiseen, nimittäin peesammalla ei mt-ongelmia ratkota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Jos ei vapaa-ajalla halua olla "minuuttiaikataulussa", miksi sopii yhtään mitään sille vapaa-ajalle? Kyllä minä ainakin haluan itse päättää, miten vapaa-aikani käytän. Jos sovin ystävän kanssa tapaamisesta, sinne tullaan minuutilleen. Jos ystävä ei halua nähdä minua, se on hyvä niin, eikä sovita tapaamista. Mutta jos haluaa nähdä, niin järjestäköön sitten itsensä paikalle sovitusti. On täysin eri asia sanoa esim., että "mä puuhastelen kotosalla 10-16, tule käymään jos kerkeät", jolloin tietysti on ihan sama, moneksiko tuossa aikahaarukassa sattuu pääsemään paikalle, tai tuleeko ollenkaan. Mutta jos on sovittu se minuuttiaikataulu, jos on sovittu, että nähdään klo 13.00, niin silloin siellä pitää olla klo 13.00. Miten ei mene jakeluun?! "Noin yhdeltä" on taas oma lukunsa. Se on "noin". Mutta siinäkin pitää tietää, tarkoittaako se "noin" toiselle klo 12.50-13.10 vai klo 11-15. MUTTA JOS SOVITAAN, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00, SE TARKOITTAA, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00! Ihan sama, haluatko vai etkö halua stressata "minuuttiaikataulua vapaa-ajalla". Jos et halua stressata, älä sovi tarkkoja aikoja.

Ei se ihan noinkaan mene. Tuo klo 10-16 kotona puuhasteluun liittyvä kutsu muuttuu sen aikataulunipon kutsujan päässä hyvin äkkiä niin päin että toinen on lupautunut tulemaan auttamaan häntä klo 10.00-16.00, ja viimeistään klo 9.00 alkaa sataa viestejä joissa ilmoitetaan, että muistakin sitten olla ajoissa paikalla ja nouda matkalla kaupasta 1 asia x, kaupasta 2 asia y ja kaupasta 3 asiat z, f ja g. Kaupat 2 ja 3 luonnollisesti eivät ole sillä suunnallakaan mistä toinen olisi tulossa, jos edes olisi. Tämä häiriköinti voi alkaa jo hyvissä ajoin viikkoakin ennen tai edellisenä iltana. Ilmoittaminen, ettei ole edes aikeissa tulla, tulkitaan ohareiksi joista jauhetaan loputtomiin.

Tämä väärinkäsitys oikaistaan muistuttamalla, että tulet vain sovitusti käymään tuolla aikavälillä ja kerrot ettet pysty auttamaan noissa muissa asioissa. Samalla voit kertoa tarkemman aikataulun visiitille. Näin toimivat ihmiset, joilla on elämä hyvässä järjestyksessä ja jotka pystyvät suunnittelemaan päivän ohjelman tarkemmin kuin kuuden tunnin aikahaarukalla.

Ilmeisesti kokemuksesi aikataulunipottajista on varsin vaillinainen.

Aikataulunipottaja ei sovi 10-16 aikaväliä ja odota toisen tulevan jo ysiltä. Sä et taida edes tietää mikä on sovittu aikataulu edes käsitetasolla.

Aikataulunipottajahan ei tässä ollut oikeasti sopinut muusta, kuin olevansa tuolloin kotona. Kylääntulija ei ole sopinut yhtään mistään, ei edes olevansa tulossa ollenkaan. Jotenkin tällaisilla vain on tapana muuttua nipottajan pään sisällä ehdottomiksi aikataulullisiksi tapaamisiksi sen toisen tietämättä asiasta. Siitähän näistä "myöhästymisistä" suurin osa johtuu, ettei myöhästyjä edes tiedä että hänen läsnäolonsa olisi muille jotenkin tärkeää eikä tietenkään oleta kenenkään odottavan itseään.

Nämä on juuri niitä työkaluja, mitä voi käyttää ja lisää voi saada toimintaterapian tai nepsyvaömennuksen kautta ja lääkityksen lääkäriltä ADHD:n. Siltikään se ei poista sitä tosiasiaa, että mini taistelee työpäivät pysyäkseen työkalujen avulla aikataulussa ja se voi olla todella raskasta eikä vapaa-aikanaan enää jaksa käyttää sitä energiamäärää siihen, että ei myöhästy lainkaan kuun poikkeustapauksissa. Sitä voi olla neurotyypillisen vaikea ymmärtää.

Jep. Olen btw itsekin myös melko varma ADD -painottuva ADHD :) minulla ei ole diagnoosia mutta aivan kaikki viittaa siihen. Tiedän että se on raskasta ja välillä myöskin oikeasti liian raskasta. Mutta ei aina. Adhd-ihmisen osa on epäkiitollinen kun suurin työ on joko itse tehtävä tai sitten kärsittävä seuraukset, ja vaikkei tuohon osaan joutuminen ole kenenkään vika, ovat tietyt harjoitukset kuitenkin pitkällä jänteellä avuksi! Mutta ihan kaikki aikuiset, joille ei kukaan ole asiaa patistelemassa, eivät todellisuudessa ehkä ihan aina näe harjoitellakseen sitäkään vaivaa minkä voisivat… koska kuten sanottu, se ON raskasta. On minullekin. En ole myöhästelijä itse, mutta toiminanohjaus ja -suunnittelu vaatii aika paljon huomiotani jotta ei levähtäisi käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Oho, ai olet jo 49-v. Eikö tuon ikäiset osaa ja kykene suunnittelemaan aikataulun ihan itse, jos matka kestää 15mim.

Huohh...älä ota pahalla, mutta pakko todeta.

Mitä lyhyempi matka, sen helpommin myöhässä....osuu teidän kohdalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Ihan sivusta vaan kommenttina että täällä paikallisliikenteen linjat on päätepysäkeiltä keskustaan lähtevillä linjoilla talviaikaan ihan järjestään 5 minuuttia myöhässä, kaikki paikkakunnalla asuvat tietää tämän. Mutta yksi ystävä (joka itsekin liikkuu niillä busseilla joten tietää kyllä tilanteen) ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena kun tulen sen 5 minuuttia myöhässä, hänen mielestään (hän asuu paljon lähempänä keskustaa) minun pitäisi lähteä tuntia aikaisemmalla vuorolla (vain yksi vuoro tunnissa), mutta sitten odottaa häntä (jolla kulkee kodin edestä 3 vuoroa tunnissa) se 55 minuuttia. Aiemmin hän ei voi lähteä kotoaan koska [kootut selitykset]. En tiedä kumpi meistä on omituisempi tässä ystävyyssuhteessa, mutta tulen edelleen sillä vuorolla joka on lähimpänä sovittua aikaa keskustassa.

Onkohan hän tässä ketjussa valittamassa aina myöhässä olevasta ystävästään?

Kun tiedät bussien olevan järjestäen 5 minuuttia myöhässä, miksi et sovi tapaamista sen mukaan milloin bussi oikeasti saapuu keskustaan? Kerrot kaverillesi todennäköisen saapumisajan (aikataulu + 5min) ja ehdotat tapaamista vaikka 5 min sen jälkeen. Ei ole pakko aina sopi vaikka klo 13, jos tietää bussin hyvin todennäköisesti tulevan keskustaan vasta klo 13.05

Huomasitko sen "koska [kootut selitykset]" kohdan? Olen yrittänyt kaikkea tätä mutta koska ystäväni bussi on myöhästyneenäkin keskustassa tasalta (esimerkin omaisesti), hän haluaa minunkin olevan. Olen yrittänyt ehdottaa että hän tulisi myöhemmällä vuorolla, jolloin minä odottaisin keskustassa sen 15-20 minuuttia, joka ei minua haittaisi ollenkaan, mutta tämäkään ei käy.

Kyllä nyt kaverisi kyykyttää. Mä kertoisin kaverille, että hänen täytyy nyt ottaa yhteyttä bussifirman johtajaan ja hoitaa tämä myöhästelyasia. Johtajalle voi suoraan kertoa, että tämä on pakko saada kuntoon, koska kaverillesi ei käy mikään muu kuin se, että bussinne ovat yhtä aikaa keskustassa.

Kyllä johtaja ymmärtää!

Eduskuntaan tämä, että täytyy olla täsmällinen. Työttömistä lähtis sluipaajat pois tilastoista. Ansiosidonnaiselle myös rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Vastaavasti monella on vapaa-ajalle kaikenlaisia mukavia suunnitelmia, joihin liittyy joustamaton aikataulu, esim. ohjatut liikuntaharkat. Ei sitä halua tuhlata rajallista vapaa-aikaansa jonkun elämäntapasählärin odotteluun. Jos ei pääse yhdessä sovittuun aikaan paikalle, niin ei voi olettaa toisen peruvan tai siirtäävän muita sovittuja menoja. Ei se myöhästelijä nyt niin tärkeä henkilö ole. Itse kerron tapamyöhästelijöille mikä on aikatauluni. Voivat siitä sitten laskea itse kuinka paljon voivat olla myöhässä.

Puhutpa kauniisti ystävästäsi..ehkäpä on parempi, että kerrot ajatuksistasi ystävällesi, niin saat viettää aikaasi tärkeämmässä vaikkapa siinä ohjatussa harrastuksessa. Miksi tapaat edes ihmistä, jota haukut. Mielessäsi on vain oma aikataulusi, mutta aikaa ei riitä ystävältä kysyä: " Hei miten sulla menee?

Tiedätkö miksi olet aina myöhässä -saisikohan siihen jotain apua? "

Toinen vaatii toisilta jättämään tapaamiset väliin ja toinen arvoi ohjatun aikataulutetun harrastustoiminnan kaverien edelle siinä määrin, että ylläolevalle keskustelulle ei löydy aikaa tai halua. Mitä se kertoo näistä kahdesta?

Muuten on ihan ok kertoa paljonko aikaa tapaamiselle on! Se on reilua!

Kirjoitat ” Mielessäsi on vain oma aikataulusi, mutta aikaa ei riitä ystävältä kysyä: " Hei miten sulla menee?”. Se on ihan väärää kysymys.

Oikea kysymys olisi kaverille ”Hei miksi sovit tarkkoja aikoja tapaamiselle, jos kerran sellaisia et halua? Miksi sovimme klo 13.00 tasan tapaamisen, vaikket sinä halua minuutilleen ollaa vapaa-ajallasi missään? Miksi sinä ajattelet, että tämä tapaamisen ajankohta on vain minä määräämäni kellonaika, eikä sinulla ole edes aikomusta kunnioittaa sitä, mutta et vain viitsi sanoa sitä minulle? Emmekä sopineet sitä aikaa yhdessä?”