Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on arvostuksesta ja arvottamisesta kyse niin kuin moni jo on todennutkin. 

Nämä ihmiset pääsevät kuitenkin junaan, lentokentälle, lääkäriajalle, työpaikalle, lapsensa koululle, ystävänsä häihin jne ihan ajoissa, eli myöhästyminen on selektiivistä. 

Se on jo sanottu monta kertaa että tuo "ajoissa tärkeisiin juttuihin" johtuu yleensä siitä että ko. asiasta stressaa ihan älyttömästi, siis niin ettei tavallinen ihminen voi sitä kuvitellakaan. Itselläni yksi kaveri (joka on niitä jotka on yleensä paikalla varttia ennen) alkoi tehdä sitä että sillä kellonlyömällä mikä oli sovittu, lähti tekemään sitä mitä oli sovittu tehtävän, eikä enää vastannut viesteihini kun yritin kysyä missä on. Tälle te kaikki aikatauluihmiset varmaan hurraatte, mutta omalla kohdallani kävi vaan niin että hän pääsi tälle stressattavien listalle, kun on pakko olla ajoissa vaikka myöhästyminen ei omaa syytä olisikaan (eli siltä varalta että esim. talvella on jokin kolari jonka vuoksi liikenne seisoo, lähden vuoroa aikaisemmalla bussilla ehtiäkseni varmasti), ja tätä myöten näemme nykyisin vähemmän, vaikka hän useampia tapaamisia kaipaileekin. En ole kehdannut sanoa miten paljon stressaan hänen tapaamisiaan, kun ollaan kuitenkin puolet elämästämme oltu ystävät.

En usko että kaveriasi haittaa tuon taivaallista että on "stressattavien listalla". On varmaan sulla todella vaikea elämä kun pitää stressata päivittäin kaikkea. Töihinmenoa, kauppaan ehtimistä ennen kuin se menee kiinni, bussi/juna/laiva/lautta/lentoaikatauluja, äänestysaikoja, perunoidenkeittoa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JUST!!!! Täällä on koko ketju täynnä sitä, miten kamalan rasittavaa on laittaa hälytys päälle, koska pitää lähteä ja lähteä, kun se hälytys soi ja pitäisi ymmärtää, että se on rasittavaa.

Ei se ole rasittavaa, se on stressaavaa. Stressi sitten rasittaa, mutta se muistaminen ja reagoiminen oikea-aikaisesti on nimenomaan stressaavaa. Ainakin itselläni. Olen normaalisti ajoissa (kuten ne ihmiset jotka eivät omien sanojensa mukaan tulipaloa pienemmästä syystä ole myöhässä), mutta stressaan siitä paljon, ellei se ole tyypillisesti toistuva juttu (harrasteryhmät, töihin lähtö, yms.).

Ystäväpiirini ymmärtää tämän ja esim. parhaan kaverin kanssa näemme joka viikko samaan aikaan lauantaisin. Siitä on tullut rutiini, joten ne lähtemiset ja ajoissa olemiset eivät enää stressaa. Muita juttuja kun sovitaan, ne sovitaan niin että esim. ensin mennään pitsalle - jos joku myöhästyy, ei saa pitsaa, mutta pääsee vielä mukaan jatkosuunnitelmiin. En toki myöhästele tuntikaupalla, mutta jos viikonloppuna myöhästyn bussista, se on puolen tunnin odotus seuraavaan.

Voit myös lähteä reilusti aikaisemmin ja odotella itse. Miksi tämä ei käy, vaan aina pitää lähteä niin että ei kerkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutisia nyt sulle: talvella me ajoissa olijat ilman muuta, arpomatta lähdetään vuoroa aikaisemmalla bussilla. Me myös seurataan liikennetiedotteita ja jos siltä näyttää, varmuudeksi lähdemme aikaisemmalla vuorolla. 

Sen vuoksi me ollaan ajoissa.

En ole se ketä lainasit, mutta pitää korjata tuo: ei, ette ole ajoissa, olette etuajassa. Siinä on ero. En itsekään myöhästele juuri siksi että varaan aina liikaa aikaa mieluummin kuin liian vähän, mutta tiedostan olevani etuajassa, en ajoissa. Linja-autoilla liikkuessa nyt vaan harvemmin voi olla just ja tasan oikeaan aikaan paikalla, ellei satu ihan älytön mäihä.

Kyllä voit hyvin olla ajoissa vaikka lähtisit reilusti etuajassa. Otetaan esimerkki. Sinun pitää olla toisella puolella kaupunkia kaverisi luona kello 13. Lähdet reilusti ajoissa ja saavut sinne parkkipaikalle klo 12.50. Istut siellä autossa sen kahdeksan minuuttia ja kaksi minuuttia ennen 13 lähdet kävelemään hänen luokseen, otat hissin ja soitat ovikelloa ja kas, olet ajallasi ja ystäväsi on tyytyväinen.

Sen sijaan, että lähdet kotoa 12.50 jäät liikenteeseen ja lopulta et löydä parkkipaikkaa ja kello onkin jo 13.30.

Linja-autolla liikkuessa asioista voi sopia ystävän kanssa. Hänelle voi sanoa, että tule vastaan sinne pysäkille. Saavun kun se klo 13.35 lähtenyt bussi on siellä pysäkillä. Joka tapauksessa tämä ketju antaa kyllä huonon kuvan bussien aikataulujen luotettavuudesta. Näyttävät lähtevän ja saapuvan kuin jossain Intiassa.

Mun kaveri aina valitti miten vaikeaa on sopia tapaamisia kun on niin paljon kaikkea tekemistä. Ratkaisin asian niin että en enää ehdotellut tapaamisia, eikä sen puoleen hänkään. Nyt ei olla oltu missään yhteyksissä kohta vuoteen. Varmaan molemmille parempi. Harmittavasti hän on myös kummilapseni vanhempi, mutta en voi sillekään enää mitään. Kummilasta en ole nähnyt yli vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutisia nyt sulle: talvella me ajoissa olijat ilman muuta, arpomatta lähdetään vuoroa aikaisemmalla bussilla. Me myös seurataan liikennetiedotteita ja jos siltä näyttää, varmuudeksi lähdemme aikaisemmalla vuorolla. 

Sen vuoksi me ollaan ajoissa.

En ole se ketä lainasit, mutta pitää korjata tuo: ei, ette ole ajoissa, olette etuajassa. Siinä on ero. En itsekään myöhästele juuri siksi että varaan aina liikaa aikaa mieluummin kuin liian vähän, mutta tiedostan olevani etuajassa, en ajoissa. Linja-autoilla liikkuessa nyt vaan harvemmin voi olla just ja tasan oikeaan aikaan paikalla, ellei satu ihan älytön mäihä.

Ei tarvitse korjata, sillä ajoissa tarkoittaa myös = ei myöhässä.

Kyllä se on etuajassa olemista silti jos on tuntia aiemmin paikalla, vaikka puoli tuntia aiemminkin olisi riittänyt kaikkiin mahdollisuuksiin (esim. puolessa tunnissa vaikka kävelisi paikalle).

T: toinen etuaikailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutisia nyt sulle: talvella me ajoissa olijat ilman muuta, arpomatta lähdetään vuoroa aikaisemmalla bussilla. Me myös seurataan liikennetiedotteita ja jos siltä näyttää, varmuudeksi lähdemme aikaisemmalla vuorolla. 

Sen vuoksi me ollaan ajoissa.

En ole se ketä lainasit, mutta pitää korjata tuo: ei, ette ole ajoissa, olette etuajassa. Siinä on ero. En itsekään myöhästele juuri siksi että varaan aina liikaa aikaa mieluummin kuin liian vähän, mutta tiedostan olevani etuajassa, en ajoissa. Linja-autoilla liikkuessa nyt vaan harvemmin voi olla just ja tasan oikeaan aikaan paikalla, ellei satu ihan älytön mäihä.

Etuajassa tapaamisessa voi olla ainoastaan, jos oikeasti saa kontaktin henkilöön jota on tapaamassa niin että itse tapaaminen tapahtuu. Esim. jonkun kotiin voi kutsuille mennä joko etuajassa (soittamaan ovikelloa ja käymään sisään) tai paikalla voi olla etuajassa, mutta kutsuilla (vain) ajoissa jos odottaa vaikkapa autossa parkkipaikalla ettää kutsujen aika koittaa. (Yksi kaverini on muuten aina etuajassa paikalla, mutta odottaa aina säntillisesti joskus jopa rappukäytävässä sitä kellonlyömää kun kutsut alkavat.)

Samoin tapaamispaikalla voi olla etuajassa, mutta tapaamisessa silti (vain) ajoissa, jos toinen henkilö saapuu paikalle silloin kun tapaaminen on. Toki jos hänkin saapuu paikalle etuajassa, myös tapaaminen on silloin etuajassa, mutta se tuskin haittaa kumpaakaan henkilöä tuossa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on arvostuksesta ja arvottamisesta kyse niin kuin moni jo on todennutkin. 

Nämä ihmiset pääsevät kuitenkin junaan, lentokentälle, lääkäriajalle, työpaikalle, lapsensa koululle, ystävänsä häihin jne ihan ajoissa, eli myöhästyminen on selektiivistä. 

Se on jo sanottu monta kertaa että tuo "ajoissa tärkeisiin juttuihin" johtuu yleensä siitä että ko. asiasta stressaa ihan älyttömästi, siis niin ettei tavallinen ihminen voi sitä kuvitellakaan. Itselläni yksi kaveri (joka on niitä jotka on yleensä paikalla varttia ennen) alkoi tehdä sitä että sillä kellonlyömällä mikä oli sovittu, lähti tekemään sitä mitä oli sovittu tehtävän, eikä enää vastannut viesteihini kun yritin kysyä missä on. Tälle te kaikki aikatauluihmiset varmaan hurraatte, mutta omalla kohdallani kävi vaan niin että hän pääsi tälle stressattavien listalle, kun on pakko olla ajoissa vaikka myöhästyminen ei omaa syytä olisikaan (eli siltä varalta että esim. talvella on jokin kolari jonka vuoksi liikenne seisoo, lähden vuoroa aikaisemmalla bussilla ehtiäkseni varmasti), ja tätä myöten näemme nykyisin vähemmän, vaikka hän useampia tapaamisia kaipaileekin. En ole kehdannut sanoa miten paljon stressaan hänen tapaamisiaan, kun ollaan kuitenkin puolet elämästämme oltu ystävät.

Miksi ihmeessä sinua stressaa enemmän ottaa yksi bussi aiemmin, kun ottaa se myöhäisempi bussi? Luulisi, että se stressaa paljon vähemmän? Sinulla on reilusti aikaa, vaikka jotain tapahtuisikin . Luulisi, että se, että sinulla on reilusti aikaa olisi rauhoittavaa pikemmin. Ei tarvitse juosta, ei tarvitse miettiä joko toinen on jo siellä jne.

Sinä olet siellä reilusti ajoissa ja odottelet sitä ystävääsi ja kun hän saapuu kaikki ovat tyytyväisiä. Jos haluat uppoutua ajatuksiisi se ei haittaa, koska olet jo paikan päällä. Haluat katsella YouTubea, katselet sitä siinä kun odottelet puhelimella, eikä haittaa vaikka aika katoaisikin ympäriltäsi. Kyllä tämä paikalle oikeaan aikaan saapuva kaverisi sinut herättää sieltä fantasiamaailmastasi. Ihan turhaan olet ottanut itsellesi tämän ”minun on oltava siellä juuri oikeaan aikaan” asenteen. Otat sen ”olen reilusti ajoissa asenteen ja siellä tapaamispaikassa harhailen siellä omassa päässäni”. Käyn sitten siellä vessassa siellä kahvilassa tai lakkaan ne kynnet ystäväni seurassa tms.

Jos ystävästäsi on tullut noin ehdoton, johtuu se siitä, että sinä olet odotuttanut häntä varmasti kymmeniä ellet satoja tunteja. Nyt on sinun vuorosi. Menet reilusti ajoissa ja odotat häntä. Kymmeniä tunteja sen sijaan, että uhriudut ja alat vähentämään tapaamisia. Vasta sitten alatte olla tasapainossa tunteittenne kanssa. Sinä stressin ja hän turhautuneisuuden kanssa, jota on kokenut sinua odottaessaan .

Minä olen autisti, ja minulla on aina ollut tuo strategia. Olen aina stressannut ja jännittänyt lähtemistä, myös tuttuihin paikkoihin. Joten olen aina lähtenyt tosi ajoissa -on ihan kamalaa kykkiä kotona stressaantuneena.

Viime viikolla minulla oli lääkäri, ja olin siellä tunnin etuajassa. Muttei se mitään haitannut. Sairaala on uusi ja hieno, enkä ollut sitä ennen nähnyt (siksi varasin tuhottomasti aikaa, etten eksy). Minun ei tarvinnut stressata yhtään mitään muuta kuin itse vastaanottotilannetta (mitä lääkäri sanoo), koska tiesin että vaikka sattuisi mitä, minulla on tarpeeksi aikaa.

Ratkaisu aikataulustressiin on varata niin paljon aikaa, että se varmasti riittää. Ei myöhästely. Odottaminen ei ole likikään niin kamalaa kun on sen itse valinnut, vs. se, että joku odottaa mattimyöhäistä. Itse valitusta odottamisesta nauttii, koska tietää että homma on hanskassa ja voin istua tässä kaikessa rauhassa puoli tuntia. Jos taas odottaa myöhästyjää, homma ei ole hanskassa ja on koko ajan jännittynyt, että "koska se tulee"?

Nostan hattua sulle! Tuohon munkin pitäisi päästä, ei vaan jumankauta toimi vaikka miten yritän. Tämähän ei toki ole ainut toiminnanohjausongelma mikä mulla on, vain se joka näkyy eniten ulospäin. Joku tuossa ylempänä väitti meidänkaltaisten takia valtion olevan lamassa tms. Mä olen kyllä ihan tuottava yhteiskunnan jäsen ja työssäni hyvinkin aikaansaava, ei tarvitse huolehtia siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siinä vaiheessa kun kaveri panee kovan kovaa vasten, niin yhtäkkiä se ajoissa oleminen onnistuukin. Eli todellakin vain omaa mukavuudenhaluasi ja laiskuuttasi odotutat ystäviäsi

Stressaatko itse ystäviesi tapaamista yhtä paljon kuin työpaikalla YT-neuvottelujen aikaan tehtävää arviointikeskustelua? Jos et, miksi et? Kai ystäväsi ovat sinulle työpaikkaasi tärkeämpiä?

- eri

Jos puolet elämästäni olisi ollut YT- neuvottelua. Kuten ketjussa annetaan suunnilleen ymmärtää. Niin ehkä en stressaisi. Tai ehkä stressaisin, koska pelkäisin tietenkin, että myöhästelyni tai huono stressinsietokykyä saattaa aiheuttaa minulle potkut.

En tiedä mikä siinä on, mutta osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kun töissä on tiukka paikka, en sovi kavereiden kanssa tapaamisia. Kun kavereita haluan tavata, laitan heidät silloin tärkeysjärjestyksen kärkeen, enkä sovi muita juttuja. Voisin ottaa jopa lomaa, jos haluaisin jotain oikein kivaa tehdä heidän kanssaan.

Jos tarkoitus on tavata, niin lattia jää moppaamatta ja kynnet lakattua, jos aika ei riitä. Tai sitten herään aikaisemmin tekemään ne.

Stressittömän elämän perusta on hyvä ennakointi, organisointi ja priorisointi.

Vierailija kirjoitti:

Linja-autolla liikkuessa asioista voi sopia ystävän kanssa. Hänelle voi sanoa, että tule vastaan sinne pysäkille. Saavun kun se klo 13.35 lähtenyt bussi on siellä pysäkillä. Joka tapauksessa tämä ketju antaa kyllä huonon kuvan bussien aikataulujen luotettavuudesta. Näyttävät lähtevän ja saapuvan kuin jossain Intiassa.

Näin teenkin itse. Ja bussit kulkevat muun liikenteen mukaan, liikenne on mäkisessä maastossa talvisin hitaampaa vaikkei kolareita olisikaan. Nyt kesäisin on tietyömaita kun uusivat päällysteitä ja rakentavat alikulkuja tai vetävät uusia kaapeleita sun muita teiden ali. En semmoista kesää muistakaan jolloin ei olisi ollut linja-autoilla hidasteita näiden muodossa. Ja ne vaikuttavat tietenkin eniten pisimpiin linjoihin, joiden aikataulut harvoin pitävät silloinkaan kun ei ole hidasteita, koska ne on kellotettu niin ettei ole paljoa pysähtelyitä, joten jos onkin paljon ihmisiä nousemassa kyytiin ja pois, niin bussi liikkuu hitaammin pisteestä A pisteeseen B. Ruuhka-aikoina 10 minuuttia myöhässä (kun menevät 20 minuutin välein) on ihan normaalia. Ehkä jossain Helsingissä menee bussi 5 minuutin välein niin sitten ei ole niin väliä mihin vuoroon hyppää, täällä pohjoisempana noin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on arvostuksesta ja arvottamisesta kyse niin kuin moni jo on todennutkin. 

Nämä ihmiset pääsevät kuitenkin junaan, lentokentälle, lääkäriajalle, työpaikalle, lapsensa koululle, ystävänsä häihin jne ihan ajoissa, eli myöhästyminen on selektiivistä. 

Se on jo sanottu monta kertaa että tuo "ajoissa tärkeisiin juttuihin" johtuu yleensä siitä että ko. asiasta stressaa ihan älyttömästi, siis niin ettei tavallinen ihminen voi sitä kuvitellakaan. Itselläni yksi kaveri (joka on niitä jotka on yleensä paikalla varttia ennen) alkoi tehdä sitä että sillä kellonlyömällä mikä oli sovittu, lähti tekemään sitä mitä oli sovittu tehtävän, eikä enää vastannut viesteihini kun yritin kysyä missä on. Tälle te kaikki aikatauluihmiset varmaan hurraatte, mutta omalla kohdallani kävi vaan niin että hän pääsi tälle stressattavien listalle, kun on pakko olla ajoissa vaikka myöhästyminen ei omaa syytä olisikaan (eli siltä varalta että esim. talvella on jokin kolari jonka vuoksi liikenne seisoo, lähden vuoroa aikaisemmalla bussilla ehtiäkseni varmasti), ja tätä myöten näemme nykyisin vähemmän, vaikka hän useampia tapaamisia kaipaileekin. En ole kehdannut sanoa miten paljon stressaan hänen tapaamisiaan, kun ollaan kuitenkin puolet elämästämme oltu ystävät.

Miksi ihmeessä sinua stressaa enemmän ottaa yksi bussi aiemmin, kun ottaa se myöhäisempi bussi? Luulisi, että se stressaa paljon vähemmän? Sinulla on reilusti aikaa, vaikka jotain tapahtuisikin . Luulisi, että se, että sinulla on reilusti aikaa olisi rauhoittavaa pikemmin. Ei tarvitse juosta, ei tarvitse miettiä joko toinen on jo siellä jne.

Sinä olet siellä reilusti ajoissa ja odottelet sitä ystävääsi ja kun hän saapuu kaikki ovat tyytyväisiä. Jos haluat uppoutua ajatuksiisi se ei haittaa, koska olet jo paikan päällä. Haluat katsella YouTubea, katselet sitä siinä kun odottelet puhelimella, eikä haittaa vaikka aika katoaisikin ympäriltäsi. Kyllä tämä paikalle oikeaan aikaan saapuva kaverisi sinut herättää sieltä fantasiamaailmastasi. Ihan turhaan olet ottanut itsellesi tämän ”minun on oltava siellä juuri oikeaan aikaan” asenteen. Otat sen ”olen reilusti ajoissa asenteen ja siellä tapaamispaikassa harhailen siellä omassa päässäni”. Käyn sitten siellä vessassa siellä kahvilassa tai lakkaan ne kynnet ystäväni seurassa tms.

Jos ystävästäsi on tullut noin ehdoton, johtuu se siitä, että sinä olet odotuttanut häntä varmasti kymmeniä ellet satoja tunteja. Nyt on sinun vuorosi. Menet reilusti ajoissa ja odotat häntä. Kymmeniä tunteja sen sijaan, että uhriudut ja alat vähentämään tapaamisia. Vasta sitten alatte olla tasapainossa tunteittenne kanssa. Sinä stressin ja hän turhautuneisuuden kanssa, jota on kokenut sinua odottaessaan .

Minä olen autisti, ja minulla on aina ollut tuo strategia. Olen aina stressannut ja jännittänyt lähtemistä, myös tuttuihin paikkoihin. Joten olen aina lähtenyt tosi ajoissa -on ihan kamalaa kykkiä kotona stressaantuneena.

Viime viikolla minulla oli lääkäri, ja olin siellä tunnin etuajassa. Muttei se mitään haitannut. Sairaala on uusi ja hieno, enkä ollut sitä ennen nähnyt (siksi varasin tuhottomasti aikaa, etten eksy). Minun ei tarvinnut stressata yhtään mitään muuta kuin itse vastaanottotilannetta (mitä lääkäri sanoo), koska tiesin että vaikka sattuisi mitä, minulla on tarpeeksi aikaa.

Ratkaisu aikataulustressiin on varata niin paljon aikaa, että se varmasti riittää. Ei myöhästely. Odottaminen ei ole likikään niin kamalaa kun on sen itse valinnut, vs. se, että joku odottaa mattimyöhäistä. Itse valitusta odottamisesta nauttii, koska tietää että homma on hanskassa ja voin istua tässä kaikessa rauhassa puoli tuntia. Jos taas odottaa myöhästyjää, homma ei ole hanskassa ja on koko ajan jännittynyt, että "koska se tulee"?

Itse en ole autisti tms. mutta ajattelen aivan samoin. Oli meno mikä tahansa, jos minulla on kaksi vaihtoehtoa, bussi 1 jolla olen 30 min etuajassa tai bussi 2, jolla olen knaftisti perillä ajoissa,  otan ilman muuta ensimmäisen bussin edes ajattelematta muuta. Jos muiden aikataulujen vuoksi minun on pakko ottaa bussi 2, ilmoitan siitä heti, jotta tapaamiskumppani tietää, että on mahdollista, että myöhästyn ja voi tehdä omat johtopäätöksensä omien aikataulujensa kanssa.

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitää itselleen tehdä ahdistunut olo, kamala kiire ja verenmaku suussa juosta henkitoreissaan, kun voi vain varata kunnolla aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Stressittömän elämän perusta on hyvä ennakointi, organisointi ja priorisointi.

Niin, normaalille ihmiselle. Ymmärrätkö että on ihmisiä jotka tekevät tuota kaikkea samaa kuin sinä, ja joutuvat silti stressaamaan ehtimisistä ja muistamisista? En yritä sanoa että se stressaaminen on mikään hyväksyttävä syy myöhästymisille, mutta siis että joku voi ennakoida ja organisoida ja priorisoida ja varata aikaa ja laittaa muistutuksia ja opetella aikataulut ulkoa, jne., ja se mikä sinulle on helppoa voi SILTI olla hänelle vaikeaa? Ei mahdotonta (jos muuten on normaalijärkinen siis) mutta vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutisia nyt sulle: talvella me ajoissa olijat ilman muuta, arpomatta lähdetään vuoroa aikaisemmalla bussilla. Me myös seurataan liikennetiedotteita ja jos siltä näyttää, varmuudeksi lähdemme aikaisemmalla vuorolla. 

Sen vuoksi me ollaan ajoissa.

En ole se ketä lainasit, mutta pitää korjata tuo: ei, ette ole ajoissa, olette etuajassa. Siinä on ero. En itsekään myöhästele juuri siksi että varaan aina liikaa aikaa mieluummin kuin liian vähän, mutta tiedostan olevani etuajassa, en ajoissa. Linja-autoilla liikkuessa nyt vaan harvemmin voi olla just ja tasan oikeaan aikaan paikalla, ellei satu ihan älytön mäihä.

Ei tarvitse korjata, sillä ajoissa tarkoittaa myös = ei myöhässä.

Kyllä se on etuajassa olemista silti jos on tuntia aiemmin paikalla, vaikka puoli tuntia aiemminkin olisi riittänyt kaikkiin mahdollisuuksiin (esim. puolessa tunnissa vaikka kävelisi paikalle).

T: toinen etuaikailija

Etuajassa oleminen ei riipu siitä, ollaanko etuajassa 5 min vaiko 5 t tuntia. Silloin ollaan joka tapauksessa etuajassa.

Ja samalla kun ollaan etuajassa, ollaan ajoissa = ei myöhässä. Näin siis ihan suomenkielen mukaan, eli en ymmärrä, mitä tässä ajat takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siinä vaiheessa kun kaveri panee kovan kovaa vasten, niin yhtäkkiä se ajoissa oleminen onnistuukin. Eli todellakin vain omaa mukavuudenhaluasi ja laiskuuttasi odotutat ystäviäsi

Stressaatko itse ystäviesi tapaamista yhtä paljon kuin työpaikalla YT-neuvottelujen aikaan tehtävää arviointikeskustelua? Jos et, miksi et? Kai ystäväsi ovat sinulle työpaikkaasi tärkeämpiä?

- eri

Onpa taas typerä kysymys. Mitäköhän tekemistä noilla on toistensa kanssa mikä tekee niistä vertailukelpoisia millään tasolla? Oikeastihan sinä nyt vain yrität heilutella käsiäsi ja keksiä jotain mukamas nokkelaa (oikeasti äärettömän typerää) millä siirtää huomion pois itse asiasta.

Parempi olisi, stressaanko enemmän työhaastatteluun vai ystävätapaamiseen ehtimistä (mikä siis on se vertaus, mitä kaikki myöhästelijät itse käyttävät esimerkkinä siitä mihin kokevat tarpeellisena ehtiä ja mihin eivät), mihin vastaus on etten yleensä stressaa kumpaakaan, koska lähden molempiin riittävän hyvissä ajoin, mutatis mutandis. Minulle siis molempiin ehtiminen on niin tärkeää, että pidän huolen etten ole kummastakaan myöhässä sikäli kun voin siihen itse vaikuttaa, ja voin siis matkustaa levollisin mielin. Tämä taas on toiminta- ja ajattelumalli jonka olen oppinut/opetellut jo lapsena, kuten suurin osa muistakin ihmisistä. Ei se ajoissa oleminen ole mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan se on kulttuurinen asia joka opitaan lapsuudessa ja joka on yksi niistä monista asioista jotka pitävät ihmisyhteisön yhtenäisyyttä yllä.

Tämä ajattelumalli vaan ei myöhästelijöille sovi, he kun ovat sluibailleet tästä koko ikänsä, eivätkä halua edes opetella ajoissa lähtemistä vaan kokevat muiden huomioimisen vaivalloisena. Siksi silloin kun joutuu pakon edessä ottamaan muut huomioon (lääkärin, työhaastattelijan) se tuntuu raskaalta, ja silloin kun ei ole aivan totinen pakko niin on mukavampi lipsahtaa taas siihen itsekeskeiseen toimintamalliin missä muut kyllä odottavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutisia nyt sulle: talvella me ajoissa olijat ilman muuta, arpomatta lähdetään vuoroa aikaisemmalla bussilla. Me myös seurataan liikennetiedotteita ja jos siltä näyttää, varmuudeksi lähdemme aikaisemmalla vuorolla. 

Sen vuoksi me ollaan ajoissa.

En ole se ketä lainasit, mutta pitää korjata tuo: ei, ette ole ajoissa, olette etuajassa. Siinä on ero. En itsekään myöhästele juuri siksi että varaan aina liikaa aikaa mieluummin kuin liian vähän, mutta tiedostan olevani etuajassa, en ajoissa. Linja-autoilla liikkuessa nyt vaan harvemmin voi olla just ja tasan oikeaan aikaan paikalla, ellei satu ihan älytön mäihä.

Ei tarvitse korjata, sillä ajoissa tarkoittaa myös = ei myöhässä.

Kyllä se on etuajassa olemista silti jos on tuntia aiemmin paikalla, vaikka puoli tuntia aiemminkin olisi riittänyt kaikkiin mahdollisuuksiin (esim. puolessa tunnissa vaikka kävelisi paikalle).

T: toinen etuaikailija

Etuajassa oleminen ei riipu siitä, ollaanko etuajassa 5 min vaiko 5 t tuntia. Silloin ollaan joka tapauksessa etuajassa.

Ja samalla kun ollaan etuajassa, ollaan ajoissa = ei myöhässä. Näin siis ihan suomenkielen mukaan, eli en ymmärrä, mitä tässä ajat takaa.

Lähinnä sitä että jos "ajoissa = ei myöhässä", niin etuajassa, ns. "liian ajoissa" oleminen ei ole mikään erillinen hyve. Ja siitä että vapaaehtoisesti odottaa puoli tuntia jossain mieluummin kuin riskeeraa minuutinkaan myöhästymisen, ei saisi syyttää sitä toista joka on "vain" ajoissa eli ei myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Stressaatko itse ystäviesi tapaamista yhtä paljon kuin työpaikalla YT-neuvottelujen aikaan tehtävää arviointikeskustelua? Jos et, miksi et? Kai ystäväsi ovat sinulle työpaikkaasi tärkeämpiä?

- eri

Onpa taas typerä kysymys. Mitäköhän tekemistä noilla on toistensa kanssa mikä tekee niistä vertailukelpoisia millään tasolla?

Stressin määrä. Ihmiset joiden pää toimii normaalisti ajankäytön suhteen, on vaikea hahmottaa stressiä niillä joilla ei toimi. Tuo YT-neuvottelujen aikainen arviointikeskustelu oli stressaavin ei-ajankäyttöön liittyvä tilanne jonka keksin. (Sain muuten pitää työpaikkani, aina vähän "ajoissa" kotiin lähtevä lusmu ei.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressittömän elämän perusta on hyvä ennakointi, organisointi ja priorisointi.

Niin, normaalille ihmiselle. Ymmärrätkö että on ihmisiä jotka tekevät tuota kaikkea samaa kuin sinä, ja joutuvat silti stressaamaan ehtimisistä ja muistamisista? En yritä sanoa että se stressaaminen on mikään hyväksyttävä syy myöhästymisille, mutta siis että joku voi ennakoida ja organisoida ja priorisoida ja varata aikaa ja laittaa muistutuksia ja opetella aikataulut ulkoa, jne., ja se mikä sinulle on helppoa voi SILTI olla hänelle vaikeaa? Ei mahdotonta (jos muuten on normaalijärkinen siis) mutta vaikeaa.

Taitaa nykyelämä olla sellaista, että kaikki me stressataan ehtimisistä ja muistamisista, organisoimisista ja ties mistä. Harva meistä osaa aikatauluja ulkoa, vaan joutuu joka kerta tarkistamaan ne menon mukaan.

Ja kun siitäpä onkin kyse, että kyse on priorisoimisesta. Siitä, että kun on sovittu, että tavataan ystävä, laitetaan se ystävän tapaaminen sillä hetkellä kaiken tärkeimmäksi asiaksi, johon keskitytään ja jonka vuoksi nähdään vaivaa. Laitetaan hetkeksi kaikki muu syrjään.

Näin me "tavallisetkin" tehdään, ei me muuten onnistuta ajoissa missään olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressittömän elämän perusta on hyvä ennakointi, organisointi ja priorisointi.

Niin, normaalille ihmiselle. Ymmärrätkö että on ihmisiä jotka tekevät tuota kaikkea samaa kuin sinä, ja joutuvat silti stressaamaan ehtimisistä ja muistamisista? En yritä sanoa että se stressaaminen on mikään hyväksyttävä syy myöhästymisille, mutta siis että joku voi ennakoida ja organisoida ja priorisoida ja varata aikaa ja laittaa muistutuksia ja opetella aikataulut ulkoa, jne., ja se mikä sinulle on helppoa voi SILTI olla hänelle vaikeaa? Ei mahdotonta (jos muuten on normaalijärkinen siis) mutta vaikeaa.

Kerrotko vielä miksi et voi mennä reilusti aikaisemmin tapaamispaikalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutisia nyt sulle: talvella me ajoissa olijat ilman muuta, arpomatta lähdetään vuoroa aikaisemmalla bussilla. Me myös seurataan liikennetiedotteita ja jos siltä näyttää, varmuudeksi lähdemme aikaisemmalla vuorolla. 

Sen vuoksi me ollaan ajoissa.

En ole se ketä lainasit, mutta pitää korjata tuo: ei, ette ole ajoissa, olette etuajassa. Siinä on ero. En itsekään myöhästele juuri siksi että varaan aina liikaa aikaa mieluummin kuin liian vähän, mutta tiedostan olevani etuajassa, en ajoissa. Linja-autoilla liikkuessa nyt vaan harvemmin voi olla just ja tasan oikeaan aikaan paikalla, ellei satu ihan älytön mäihä.

Ei tarvitse korjata, sillä ajoissa tarkoittaa myös = ei myöhässä.

Kyllä se on etuajassa olemista silti jos on tuntia aiemmin paikalla, vaikka puoli tuntia aiemminkin olisi riittänyt kaikkiin mahdollisuuksiin (esim. puolessa tunnissa vaikka kävelisi paikalle).

T: toinen etuaikailija

Etuajassa oleminen ei riipu siitä, ollaanko etuajassa 5 min vaiko 5 t tuntia. Silloin ollaan joka tapauksessa etuajassa.

Ja samalla kun ollaan etuajassa, ollaan ajoissa = ei myöhässä. Näin siis ihan suomenkielen mukaan, eli en ymmärrä, mitä tässä ajat takaa.

Lähinnä sitä että jos "ajoissa = ei myöhässä", niin etuajassa, ns. "liian ajoissa" oleminen ei ole mikään erillinen hyve. Ja siitä että vapaaehtoisesti odottaa puoli tuntia jossain mieluummin kuin riskeeraa minuutinkaan myöhästymisen, ei saisi syyttää sitä toista joka on "vain" ajoissa eli ei myöhässä.

Kuka sitä on erilliseksi hyveeksi väittänyt? Hekö, jotka ovat kertoneet, että oman mielenrauhansa ja mukavuutensa vuoksi ovat mieluummin etuajassa kuin riskeeraavat myöhästymisen?

Ettet nyt projisoisi jotain omaa fiilistä.

Näiden kommenttejen perusteella ADHD ei vaikuta yhtään mihinkään, käyttäydyt vaan kuin normaalit ihmiset ni ADHD ei enää vaikuta sun elämään. Oisinpa tienny tän jo 20 vuotta sitten et neuropsykologiset ongelmat on noin helposti hoidettavissa :)

Vierailija kirjoitti:

Näiden kommenttejen perusteella ADHD ei vaikuta yhtään mihinkään, käyttäydyt vaan kuin normaalit ihmiset ni ADHD ei enää vaikuta sun elämään. Oisinpa tienny tän jo 20 vuotta sitten et neuropsykologiset ongelmat on noin helposti hoidettavissa :)

Viette aivan turhaan keskustelua sivupoluille muka loukkaantuneina, kun tässä puhutaan tyylistä myöhästyä, eikä teidän mielisairauksistanne.