Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Mimmi1975 kirjoitti:

Myöhästelevä pomo voi olla myös tosi hankala pakkaus kestää...

Kokemusta on ja todella rasittava kestää vuosia. Siedin melkein neljä vuotta sitä kaikkea, kunnes irtisanouduin.

Suurin ongelma oli se, että itse piti töissä olla paikalla aikaisin aamulla, mutta pomo saapui milloin mitenkin, yleensä 10-11 aikaan.

Hänellä oli aina heti palaveriasiaa, joten et päässyt lounaalle ajoissa. Pahin oli silti klo 16, kun työpäivän piti olla ohi, sillä hän lyöttäytyi aina työhuoneeseeni koska hänellä oli asiaa ja paljon töitä, jotka oli tehtävä vielä tänään!!

Illat usein piti tehdä kaikkia tehtäviä, jotka olisi voinut aloittaa heti aamulla, kun työt alkoivat. Omat menot ja vapaa-aika piti liian usein perua.

Ajan päälle tämä alkoi todella rasittamaan ja jos kerrankin itse myöhästyit, niin sitä ei työkaverit suvainneet ja kertoivat myöhästelystä pomolle.

Asiakatapaamiset kärsi ja monesti ajettiin 160km/h vauhtia, koska ei saanut myöhästyä, mutta silti oltiin vähintään tunti-kaksi myöhässä.

Meille naurettiin ja kauppojenteko oli jäissä luottamuspulan takia, jos myy aikasäädeltyä kuljetuspalvelua, niin ei voi oikein olla itse myöhässä?

Myös firman juhlat oli aina yhtä katastrofia ja kerran pomo soitti ihan Ruotsin risteilylaivalle saakka, että laiva ei saa lähteä vielä, koska on myöhässä ja firmalla on siellä pippalot. Huoh, auto parkkiin satamaan laivan edustalle (tuli sakot) ja kiireesti laivaan, joka melkein liikkui.

No tämä pomo oli ihan järkky, koska oli tasan aina myöhässä ja kaahasi autolla, kun hullu, niin lopulta ottivat kortin pois lukemattomien ylinopeussakkojen takia..

Ihan normaali ihminen oli, ei diagnooseja, mutta sellainen egoilija, koska oli TJ.

Minulla on ollut kaksi tuollaista pomoa. Töihin laahauduttiin tosiaan puolelta päivin, ja odotettiin että kahdeksaan tulleet alaiset haluavat silti palaveerata (=kuunnella ääliön jaarittelua) iltakuuteen.

Toisessa firmassa meidän piti vielä erityisellä ohjelmalla seurata minuutin päälle, minkä verran teimme minkäkin asiakkaan töitä. Mutta meidän aikamme ei ollut minkään arvoista silloin, kun hän sitä halusi haaskata. Sain itse lopulta fudut koeajalla, kun tuskastuneena totesi klo 16:30 turhassa palaverissa, joka oli aloitettu 15:55, että "mun työaika päättyi puoli tuntia sitten, heippa."

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti, että on karsinut pois ystävistään huonosti käyttäytyvät kuten esimerkiksi myöhästelijät. Minäkin olen tehnyt niin. Esimerkiksi kaikki minut jollain tavalla pettäneet ihmiset. Ja nyt olen siinä pisteessä, että minulla ei ole ainuttakaan ystävää. Ihmisten on vain mahdotonta olla epäitsekkäitä. Itsekkyys ja toisten hyväksi käyttäminen on meillä geeneissä. No nyt ehkä ajattelet: voi surkimusta - ei yhtään ystävää! Mutta minäpä olen nyt onnellisempi kuin koskaan. Ei tarvitse ajatella muiden parasta, vain itseään. Olen vapaa kaikista teistä m*lkuista.

Aamen! Mustavalkoinen ajattelutapa hankaloittaa ihmissuhteita ja yhteiskuntaan sopeutumista, mutta kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Pääasia on, että et kärsi ja olet onnellinen. Onnelliset ihmiset levittävät hyvää energiaa myös ympärilleen.

Mitäs jos aloittaja tähtäisi tapaamiseen tulon siihen hetkeen, kuinka paljon tietäisi toisen myöhästyvän? Jos tietää toisen olevan aina 15 minuuttia myöhässä, niin menee itsekin tapaamiseen esim. klo 19.15, jos on sovittu tapaaminen klo 19? Eikös pääasia ole kuitenkin se tapaaminen, eikä se että molemmat ovat minuutien sisällä samalla kellonlyömällä paikalla?

Onhan se tietysti kivaa maalittaa ja syrjiä myöhästyjiä, mutta niihin tilanteisiin voisi ihan oikeasti hakea jotain muutakin ratkaisua, kuin perinteisen valituksen ja vihaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?

Olen aikaoptimisti, mutta koska tiedän sen, osaan varautua. Luulenko että ehdin valmistautua 20 minuutissa? Parasta varata ainakin puoli tuntia. Kuvittelenko että ehdin kävellä pysäkille 5 minuutissa? Parasta varata 10. Ajattele jo ehtiväni tehdä perjantai jätettävän projektin torstain aikana? Parasta aloittaa keskiviikkona tai mieluiten tiistaina. Joskus alkuperäinen arvio oli oikea, ja olen hyvissä ajoin. Usein tulee kiire, mutta ehdin silti ilman paniikkia. Joskus hyvin harvoin myöhästyn, lähinnä jos tulee joku odottamaton katastrofi tyyliin bussi hajoaa.

Sinä olet fiksu aikaoptimisti, joka ottaa aikakäsityksensä humioon. Et käytä sitä tekosyynä olla aina myöhässä.

Jokainen voi joskus myöhästyä matkalla tulleen odottamattoman esteen (kuten bussin hajoamisen suhteen). Mutta se on eriasia kuin jatkuva myöhästely. Tuskin moni ärsyyntyy siitä,  jos kaveri harvoin juotuu ilmoittamaan myöhästymisestään, mutta se ärsyttää kun joku on myöhässä joka kerta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Vastaavasti monella on vapaa-ajalle kaikenlaisia mukavia suunnitelmia, joihin liittyy joustamaton aikataulu, esim. ohjatut liikuntaharkat. Ei sitä halua tuhlata rajallista vapaa-aikaansa jonkun elämäntapasählärin odotteluun. Jos ei pääse yhdessä sovittuun aikaan paikalle, niin ei voi olettaa toisen peruvan tai siirtäävän muita sovittuja menoja. Ei se myöhästelijä nyt niin tärkeä henkilö ole. Itse kerron tapamyöhästelijöille mikä on aikatauluni. Voivat siitä sitten laskea itse kuinka paljon voivat olla myöhässä.

Puhutpa kauniisti ystävästäsi..ehkäpä on parempi, että kerrot ajatuksistasi ystävällesi, niin saat viettää aikaasi tärkeämmässä vaikkapa siinä ohjatussa harrastuksessa. Miksi tapaat edes ihmistä, jota haukut. Mielessäsi on vain oma aikataulusi, mutta aikaa ei riitä ystävältä kysyä: " Hei miten sulla menee?

Tiedätkö miksi olet aina myöhässä -saisikohan siihen jotain apua? "

Toinen vaatii toisilta jättämään tapaamiset väliin ja toinen arvoi ohjatun aikataulutetun harrastustoiminnan kaverien edelle siinä määrin, että ylläolevalle keskustelulle ei löydy aikaa tai halua. Mitä se kertoo näistä kahdesta?

Muuten on ihan ok kertoa paljonko aikaa tapaamiselle on! Se on reilua!

Katsos kun minulla on lapsia ja pakollisia hommia hoidettavana ja vain rajallisesti aikaa tavata ystäviä. On eri asia varata pari tuntia kahvitteluun kuin tunti tai enemmän odotteluun ja pari tuntia kahvitteluun. Kun ystävä myöhästyy paljon ja tekee ohareita, niin ei se minun syyni ole että yhteistä aikaa jää vähän.

Niin miksi sinä tuot vielä esille sen, että ei ole sinun syysi, että yhteistä aikaa on vähän vastaamalla tuohon viestiketjuun. Onko se jollekin ollut ongelma tässä viestiketjussa -ei ole. Luepa viestit uudelleen, mihin olet vastaamassa.

Keskustelulle, myöhästelyn syistä tai kivemmista aiheista, ei jää aikaa, kun toinen on reippaasti myöhässä yhdessä sovitusta aikataulusta.

Lisäksi nämä krooniset myöhästelijät ovat yleensä niitä, jotka pitävät hengittämättä 30 minuutin monologin itsestään heti, kun tavataan. Ei sille keskustelunavaukselle jää tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos aloittaja tähtäisi tapaamiseen tulon siihen hetkeen, kuinka paljon tietäisi toisen myöhästyvän? Jos tietää toisen olevan aina 15 minuuttia myöhässä, niin menee itsekin tapaamiseen esim. klo 19.15, jos on sovittu tapaaminen klo 19? Eikös pääasia ole kuitenkin se tapaaminen, eikä se että molemmat ovat minuutien sisällä samalla kellonlyömällä paikalla?

Onhan se tietysti kivaa maalittaa ja syrjiä myöhästyjiä, mutta niihin tilanteisiin voisi ihan oikeasti hakea jotain muutakin ratkaisua, kuin perinteisen valituksen ja vihaamisen.

Miksi ratkaisun hakeminen ei kuulu sinne myöhästelijälle? Miksi hän ei voi keksiä miten pääsee paikalle sovittuun aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän sitä on menossa jonnekin. Voi siis sanoa, että tavataan yhdeltä, minulla alkavat kolmelta harjoitukset. Jos hän siis on myöhässä, ette ehdi olla kauaa - mutta odottaja lähtee silti sovitusti kolmeksi pois. Eiköhän tyyppi siitä ala toeta. Ja jos ei käytös muutu, miksi olla missään tekemisissä hänen kanssaan?

Alku kuulosti hyvältä, mutta ei loppuosa. Oletat, että muutat toisen käytöstä tuolla. Jos on tosiaan aina myöhässä kyse voi olla jostain häiriöstä eikö käytös tuolla tietenkään muutu. Sitten kun käytös ei muutukaan toimintatavalla, mikä ei edes auta "ystävääsi ", niin hylkäät ystävän?? Olisi hyvä, että kerrot tuosta "ystävällesi" jo etukäteen. Eli sillat vain poltetaan takaa ja edestä. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisuja, mitkä voisivat toimia.

Osahan ei jaksa vapaalla olla minuuttiaikataulussa, jolloin yhdessä voi sopia ajan milloin tavataan ja kumpikin on valmiita silloin odottamaan toista ilman mutinoita vaikka 5-10 min. Tuolloin kannattaa tapaamispaikka sopia mukavaksi.

Jos ei vapaa-ajalla halua olla "minuuttiaikataulussa", miksi sopii yhtään mitään sille vapaa-ajalle? Kyllä minä ainakin haluan itse päättää, miten vapaa-aikani käytän. Jos sovin ystävän kanssa tapaamisesta, sinne tullaan minuutilleen. Jos ystävä ei halua nähdä minua, se on hyvä niin, eikä sovita tapaamista. Mutta jos haluaa nähdä, niin järjestäköön sitten itsensä paikalle sovitusti. On täysin eri asia sanoa esim., että "mä puuhastelen kotosalla 10-16, tule käymään jos kerkeät", jolloin tietysti on ihan sama, moneksiko tuossa aikahaarukassa sattuu pääsemään paikalle, tai tuleeko ollenkaan. Mutta jos on sovittu se minuuttiaikataulu, jos on sovittu, että nähdään klo 13.00, niin silloin siellä pitää olla klo 13.00. Miten ei mene jakeluun?! "Noin yhdeltä" on taas oma lukunsa. Se on "noin". Mutta siinäkin pitää tietää, tarkoittaako se "noin" toiselle klo 12.50-13.10 vai klo 11-15. MUTTA JOS SOVITAAN, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00, SE TARKOITTAA, ETTÄ NÄHDÄÄN KLO 13.00! Ihan sama, haluatko vai etkö halua stressata "minuuttiaikataulua vapaa-ajalla". Jos et halua stressata, älä sovi tarkkoja aikoja.

Ei se ihan noinkaan mene. Tuo klo 10-16 kotona puuhasteluun liittyvä kutsu muuttuu sen aikataulunipon kutsujan päässä hyvin äkkiä niin päin että toinen on lupautunut tulemaan auttamaan häntä klo 10.00-16.00, ja viimeistään klo 9.00 alkaa sataa viestejä joissa ilmoitetaan, että muistakin sitten olla ajoissa paikalla ja nouda matkalla kaupasta 1 asia x, kaupasta 2 asia y ja kaupasta 3 asiat z, f ja g. Kaupat 2 ja 3 luonnollisesti eivät ole sillä suunnallakaan mistä toinen olisi tulossa, jos edes olisi. Tämä häiriköinti voi alkaa jo hyvissä ajoin viikkoakin ennen tai edellisenä iltana. Ilmoittaminen, ettei ole edes aikeissa tulla, tulkitaan ohareiksi joista jauhetaan loputtomiin.

Tämä väärinkäsitys oikaistaan muistuttamalla, että tulet vain sovitusti käymään tuolla aikavälillä ja kerrot ettet pysty auttamaan noissa muissa asioissa. Samalla voit kertoa tarkemman aikataulun visiitille. Näin toimivat ihmiset, joilla on elämä hyvässä järjestyksessä ja jotka pystyvät suunnittelemaan päivän ohjelman tarkemmin kuin kuuden tunnin aikahaarukalla.

Ilmeisesti kokemuksesi aikataulunipottajista on varsin vaillinainen.

Aikataulunipottaja ei sovi 10-16 aikaväliä ja odota toisen tulevan jo ysiltä. Sä et taida edes tietää mikä on sovittu aikataulu edes käsitetasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhtana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Okei. Mutta muistathan: diagnoosi KUVAA tilaasi, ei SELITÄ sitä. Tarkoitan, että älä uhriudu adhd:si takia. Sinua auttavat tutkitusti samat toiminnanohjauksen keinot kuin ketä tahansa. Tässä pari esimerkkiä:

Pidä siirtymiin liittyviä tavaroita vain yhdessä paikassa. Kotona avaimille sama hylly tai naula tms, matkalla aina sama tasku. Jos selkeää paikkaa tavaralle ei ole, luo ja päätä sellainen.

Arvioi lähtöaikasi etukäteen käyttäen ihan normaalia harkintaa, tee se silloin kun aikaa on vielä reilusti; et ole tyhmä. Lisää siihen aikaa niin paljon, että olet niin paljon etuajassa kuin olet keskimäärin silloin myöhssä kun myöhästyt. Keskimääräisen myöhästymisajan selvität pitämällä siitä kirjaa ja laskemalla. Käytä päättelyssä siis apuna mitattuja tuloksia pidemmältä ajalta, älä mitään tän hetken fiilistä. Sitten vaan sen suunnitelmasi mukaan laitat herätyksen puhelimeen oikeaan aikaan.

Käytä visuaalisia apuvälineitä. Esim päivän aikajana kuvina, joiden välillä voit siirtää sinitarralla kiinnitettyä nuolimerkkiä. Kuulostaa päiväkodilta, mutta siihen on syy, miksi sellaista käytetään siellä päiväkodissa, ja sinulla syy on lähestulkoon täsmälleen sama.

Ohjelmoi automaattiherätyksiä; sellaisia jotka soivat aina samaan aikaan esim arkisin muistuttaakseen sinua jostain tärkeästä. Ei tarvitse muistaa laitella herätyksiä erikseen joka päivä.

Käytä muistilistoja kaikkeen mahdolliseen. Se vähentää melua päässäsi. Täytä listaa kun on aikaa, vilkaise puolestaan nopeasti silloin kun luppoaikaa ei ole.

Tee asiat mahdollisimman samaan aikaan aina. Se nimittäin kasvattaa ajantajuasi. Ei tee mieli? Voi voi. Ei lonkkaleikkauksen jälkeenkään tee mieli lähteä kävelemään, mutta kun lähtee, se alkaa helpottumaan.

Ylipäänsä adhd on vähän semmonen ”voi voi”, jonka takia pitää harjoitella tylsiä esikoululta tuntuvia asioita aika paljon.

Nämä on juuri niitä työkaluja, mitä voi käyttää ja lisää voi saada toimintaterapian tai nepsyvaömennuksen kautta ja lääkityksen lääkäriltä ADHD:n. Siltikään se ei poista sitä tosiasiaa, että mini taistelee työpäivät pysyäkseen työkalujen avulla aikataulussa ja se voi olla todella raskasta eikä vapaa-aikanaan enää jaksa käyttää sitä energiamäärää siihen, että ei myöhästy lainkaan kuun poikkeustapauksissa. Sitä voi olla neurotyypillisen vaikea ymmärtää.

Jos se ajoissa paikalle tuleminen on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa ja niin alhaisella prioriteetilla ettei vaan pysty kykenemään, niin älä sitten sovi mitään h*vetin tapaamisia kenekään kanssa. Sovit sen verran mihin jaksat ilmaantua paikalle, etkä yhtään enempää. Kavereiden odotuttaminen on törkeää ystävyyden hyväksikäyttöä.

Tiedätkö enää kenelle vastaat. Teknisesti vastaat sille, joka kertoo työkaluista, lääkityksestä jne, mutta sisällöllisesti vastaat jollekin toiselle. Olisi paljon mukavampaa lukea näitä keskusteluita jos muistaisi vastata siihen oikeaan viestiin eikä summamutikassa johonkin.

Myös viestisi sävy on ihmeen aggressiivinen.

Viestistä välittyy hyvin se turhautuminen ja mielipaha, mitä myöhästely ja odotuttaminen aiheuttaa. Sävy ei ole mukava, ja tarvitseeko sen ollakaan? Miksi pitää sanoa nätisti ja mukavasti, jos toinen loukkaa käytöksellään?

Sivusta huutelee, että kuullostaapa todella turhautuneelta ja mikä oikeuttaa tähän, koska muut kärsivät?

Laskeudu pilvilinnoista maanpinnalle ja kurkkaa itseäsi peiliin.

Äläkä aiheuta enempää turhaa kärsimystä muille.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos aloittaja tähtäisi tapaamiseen tulon siihen hetkeen, kuinka paljon tietäisi toisen myöhästyvän? Jos tietää toisen olevan aina 15 minuuttia myöhässä, niin menee itsekin tapaamiseen esim. klo 19.15, jos on sovittu tapaaminen klo 19? Eikös pääasia ole kuitenkin se tapaaminen, eikä se että molemmat ovat minuutien sisällä samalla kellonlyömällä paikalla?

Onhan se tietysti kivaa maalittaa ja syrjiä myöhästyjiä, mutta niihin tilanteisiin voisi ihan oikeasti hakea jotain muutakin ratkaisua, kuin perinteisen valituksen ja vihaamisen.

Tai sitten myöhästelijä merkitsee sovitun tapaamisen kalenteriinsa 15 min aikaisemmaksi ja on ajoissa paikalla? Hänhän se parhaiten tietää tapansa ja kuinka paljon on tyypillisesti myöhässä. Ja hän voi kantaa vastuun aikataulussa pysymisestä omalta osaltaan siinä missä muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miten edes keskittymishäiriöinen voi kuvitella että jos toisella puolella kaupunkia pitää olla klo 15, niin valmistautuminen aloitetaan kymmentä vaille, tai vasta klo 15.

Itsellä noin saattaisi käydä koska se huomiohälytys oli klo 14:00, mutta koska olin just silloin keskittynyt johonkin mielenkiintoiseen (esim. just nyt voisi olla uutisten lukeminen Afganistanin tilanteesta) niin laitoin hälytyksen vain pois enkä huomannut ajan kulumista ennen kuin sellaisessa "KELLO ON MITEN PALJON? MUN PITÄÄ OLLA SIELLÄ KYMMENEN MINUUTIN PÄÄSTÄ!"-paniikissa sitten kun on jo myöhäistä olla ajoissa.

Olen oikeasti hukannut kokonaisia päiviä (vapaapäiviä jolloin ei ole ollut mitään sovittua) esim. Wikipedian artikkeleiden lukemiseen. Havahdun ajan kulumiseen vasta sitten kun tulee niin hämärä että ruudun ja huonetilan kontrasti alkaa ottaa silmiin. Minulla on koko ajan rannekello kädessä ja tietokoneen kellon lukemakin näköpiirissäni, en vaan kiinnitä niihin mitään huomiota.

Niin? Sä et ole mitenkään erikoisen erikoinen. Mä olen nyt tässä ollut koneella klo 6-30 alkaen, en ole vielä edes vaihtanut vaatteita. Hyvin on aika kulunut, mitäs se nyt on, tänne 14.37 saakka. Kävin mä vessassa ja tekemässä siinä samalla leivän. Aioin vielä jatkaakin.

Mutta tiedätkö, missä mä olen erilainen kun sä? Mä EN LAITA SITÄ HÄLÄRIÄ POIS PÄÄLTÄ, KUN SE SOI. En, koska rakastan läheisiäni, välitän ihmisistä, en tykkää, että heille tulee mun toimista paha mieli. Siksi mä LOPETAN sen, mitä olen tekemässä, valmistaudun lähtöön ja lähden.

Joo joo, olet parempi ihminen jolla ei ole keskittymiskyvyn ongelmia, ymmärrän. Senhän sinä halusit kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Kauhtana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D

Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.

Okei. Mutta muistathan: diagnoosi KUVAA tilaasi, ei SELITÄ sitä. Tarkoitan, että älä uhriudu adhd:si takia. Sinua auttavat tutkitusti samat toiminnanohjauksen keinot kuin ketä tahansa. Tässä pari esimerkkiä:

Pidä siirtymiin liittyviä tavaroita vain yhdessä paikassa. Kotona avaimille sama hylly tai naula tms, matkalla aina sama tasku. Jos selkeää paikkaa tavaralle ei ole, luo ja päätä sellainen.

Arvioi lähtöaikasi etukäteen käyttäen ihan normaalia harkintaa, tee se silloin kun aikaa on vielä reilusti; et ole tyhmä. Lisää siihen aikaa niin paljon, että olet niin paljon etuajassa kuin olet keskimäärin silloin myöhssä kun myöhästyt. Keskimääräisen myöhästymisajan selvität pitämällä siitä kirjaa ja laskemalla. Käytä päättelyssä siis apuna mitattuja tuloksia pidemmältä ajalta, älä mitään tän hetken fiilistä. Sitten vaan sen suunnitelmasi mukaan laitat herätyksen puhelimeen oikeaan aikaan.

Käytä visuaalisia apuvälineitä. Esim päivän aikajana kuvina, joiden välillä voit siirtää sinitarralla kiinnitettyä nuolimerkkiä. Kuulostaa päiväkodilta, mutta siihen on syy, miksi sellaista käytetään siellä päiväkodissa, ja sinulla syy on lähestulkoon täsmälleen sama.

Ohjelmoi automaattiherätyksiä; sellaisia jotka soivat aina samaan aikaan esim arkisin muistuttaakseen sinua jostain tärkeästä. Ei tarvitse muistaa laitella herätyksiä erikseen joka päivä.

Käytä muistilistoja kaikkeen mahdolliseen. Se vähentää melua päässäsi. Täytä listaa kun on aikaa, vilkaise puolestaan nopeasti silloin kun luppoaikaa ei ole.

Tee asiat mahdollisimman samaan aikaan aina. Se nimittäin kasvattaa ajantajuasi. Ei tee mieli? Voi voi. Ei lonkkaleikkauksen jälkeenkään tee mieli lähteä kävelemään, mutta kun lähtee, se alkaa helpottumaan.

Ylipäänsä adhd on vähän semmonen ”voi voi”, jonka takia pitää harjoitella tylsiä esikoululta tuntuvia asioita aika paljon.

Nämä on juuri niitä työkaluja, mitä voi käyttää ja lisää voi saada toimintaterapian tai nepsyvaömennuksen kautta ja lääkityksen lääkäriltä ADHD:n. Siltikään se ei poista sitä tosiasiaa, että mini taistelee työpäivät pysyäkseen työkalujen avulla aikataulussa ja se voi olla todella raskasta eikä vapaa-aikanaan enää jaksa käyttää sitä energiamäärää siihen, että ei myöhästy lainkaan kuun poikkeustapauksissa. Sitä voi olla neurotyypillisen vaikea ymmärtää.

Sitten ei voi nähdä vapaa-ajalla ihmisiä. Simppeliä.

Minä olen autismin kirjolla. Työssäni joudun vuorovaikuttamaan sen verran, että jos yrittäisin vielä iltaisin nähdä kavereita, olisin burn outissa alta ohmin -tai vähintäänkin saisin melttareita. Joten käytän illat lepäämiseen ja latautumiseen.

Toki minäkin sain muutaman kerran kavereiden aikana melttarin, kunnes tajusin että minun on toimittava näin, jos tahdon pysyä toimintakykyisenä.

Ei nenttien tarvitse meitä ymmärtää tai huomioida. Neurologinen poikkeavuus on meidän ongelmamme, ei siinä auta muuta kuin heittää taakka selkään ja kantaa.

Sitäpaitsi nentit joutuvat pinnistelemään yhtälailla monissa asioissa. Minulle esimerkiksi tulee kerta toisensa jälkeen yllätyksenä, miten hirveän huono muisti niillä on. Ja miten ne joutuvat ponnistelemaan että oppivat asioita ulkoa. Eivätkä ne siitä uhriudu ja märise ja vaadi ymmärrystä, kun "en vaan voi muistaa kun se on niin vaikeaa". Ei, opiskellessakin ne pinnistelevät ja ponnistelevat muistaakseen asiat, jotka minä muistan kertakuulemalta, vaikken edes olisi keskittynyt.

Kuten Herman Hesse toteaa Arosudessa: Kaikilla meillä on osamme, eikä se kenelläkään ole helppo. Siksi meidän nepsyjen velvollisuus on olla kuormittamatta muita OMILLA ongelmillamme, koska niillä on omansa.

Jos tarvitsee apua, ammattilaiset on sitä varten. Muutenkin ainakin minä mieluummin maksan avusta, niin ei tule sellainen olo että hyväksikäyttää toisia.

Oho, ai olet jo 49-v. Eikö tuon ikäiset osaa ja kykene suunnittelemaan aikataulun ihan itse, jos matka kestää 15mim.

Huohh...älä ota pahalla, mutta pakko todeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miten edes keskittymishäiriöinen voi kuvitella että jos toisella puolella kaupunkia pitää olla klo 15, niin valmistautuminen aloitetaan kymmentä vaille, tai vasta klo 15.

Itsellä noin saattaisi käydä koska se huomiohälytys oli klo 14:00, mutta koska olin just silloin keskittynyt johonkin mielenkiintoiseen (esim. just nyt voisi olla uutisten lukeminen Afganistanin tilanteesta) niin laitoin hälytyksen vain pois enkä huomannut ajan kulumista ennen kuin sellaisessa "KELLO ON MITEN PALJON? MUN PITÄÄ OLLA SIELLÄ KYMMENEN MINUUTIN PÄÄSTÄ!"-paniikissa sitten kun on jo myöhäistä olla ajoissa.

Olen oikeasti hukannut kokonaisia päiviä (vapaapäiviä jolloin ei ole ollut mitään sovittua) esim. Wikipedian artikkeleiden lukemiseen. Havahdun ajan kulumiseen vasta sitten kun tulee niin hämärä että ruudun ja huonetilan kontrasti alkaa ottaa silmiin. Minulla on koko ajan rannekello kädessä ja tietokoneen kellon lukemakin näköpiirissäni, en vaan kiinnitä niihin mitään huomiota.

Niin? Sä et ole mitenkään erikoisen erikoinen. Mä olen nyt tässä ollut koneella klo 6-30 alkaen, en ole vielä edes vaihtanut vaatteita. Hyvin on aika kulunut, mitäs se nyt on, tänne 14.37 saakka. Kävin mä vessassa ja tekemässä siinä samalla leivän. Aioin vielä jatkaakin.

Mutta tiedätkö, missä mä olen erilainen kun sä? Mä EN LAITA SITÄ HÄLÄRIÄ POIS PÄÄLTÄ, KUN SE SOI. En, koska rakastan läheisiäni, välitän ihmisistä, en tykkää, että heille tulee mun toimista paha mieli. Siksi mä LOPETAN sen, mitä olen tekemässä, valmistaudun lähtöön ja lähden.

Joo joo, olet parempi ihminen jolla ei ole keskittymiskyvyn ongelmia, ymmärrän. Senhän sinä halusit kuulla?

Ei kun nimenomaan on, en kai mä muuten sitä kelloa tarvitsisi soimaan. Lisäksi minulla on liiankin hyvä keskittymiskyky asioihin, jotka mua kiinnostaa, eli hyvinkin voin notkua täällä lukemassa Mt Everestin vainajista koko ketjun putkeen.

Mutta sillai mä varmaan olen erilainen kuin sä, että mä myönnän tämän, enkä oikeuta sillä myöhästelyä. Mä tiedän, että mun pitää repiä itseni siitä everest-ketjusta NYT eikä että luen nyt vielä ton ja ton sivun.

KOkeile joskus, voit mieluisasti yllättää itsesi ja etenkin ystäväsi.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos aloittaja tähtäisi tapaamiseen tulon siihen hetkeen, kuinka paljon tietäisi toisen myöhästyvän? Jos tietää toisen olevan aina 15 minuuttia myöhässä, niin menee itsekin tapaamiseen esim. klo 19.15, jos on sovittu tapaaminen klo 19? Eikös pääasia ole kuitenkin se tapaaminen, eikä se että molemmat ovat minuutien sisällä samalla kellonlyömällä paikalla?

Onhan se tietysti kivaa maalittaa ja syrjiä myöhästyjiä, mutta niihin tilanteisiin voisi ihan oikeasti hakea jotain muutakin ratkaisua, kuin perinteisen valituksen ja vihaamisen.

Kuule kun kokeiltu on, mutta kun myöhästelijä ei - vaikka toisin on täällä kyllä monisanaisesti yritetty esittää - ei ole tyhmä. Hän äkkiä huomaa tämän toimintatavan ja alkaa tulla 30 min myöhässä.

Nestori k kirjoitti:

Tapaamisista myöhästelijät ovat yleensä perfektionistisia suorittajia, jäävät suorittamaan/hiomaan töitään, aikataulut ei täkeitä ja sovitut kelloajat ahdistavat!

Tuo on ainakin veljeni kohdalla se syy, sikäli mikäli olen pystynyt päättelemään. Hän ei myöskään tunnu voivan jättää tehtävää kesken, vaikka se olisikin jokin missä muutaman tunnin tauko ei meinaa mitään.

Mutta eniten hänen kohdallaan itseäni vituttaa se että hän on saattanut päättää ettei sitten ehdikään tulla (luonani käymään, joka on aikataulutettu illalle jolloin hänelle sopii, ja jota varten olen hankkinut hänen ruokavalioonsa sopivia ruokatarvikkeita ja siirtänyt omia menemisiäni tehdäkseni aikatauluihini tilaa), mutta ei ilmoita asiasta minulle, ennen kuin sitten pari tuntia sovitun tapaamisajan jälkeen soitan ja ihmettelen missä on.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos aloittaja tähtäisi tapaamiseen tulon siihen hetkeen, kuinka paljon tietäisi toisen myöhästyvän? Jos tietää toisen olevan aina 15 minuuttia myöhässä, niin menee itsekin tapaamiseen esim. klo 19.15, jos on sovittu tapaaminen klo 19? Eikös pääasia ole kuitenkin se tapaaminen, eikä se että molemmat ovat minuutien sisällä samalla kellonlyömällä paikalla?

Onhan se tietysti kivaa maalittaa ja syrjiä myöhästyjiä, mutta niihin tilanteisiin voisi ihan oikeasti hakea jotain muutakin ratkaisua, kuin perinteisen valituksen ja vihaamisen.

Monesko kerta keskustelussa, kun ehdotetaan että täsmällisesti yhdessä sovittuun aikaan paikalle tullut muuttaisi itseään? Sen sijaan, että myöhästelijä tekisi jotain.

Mua vähäsen neuropoikkeava kiinnostaa, oikeasti joku haluaa, että ystävät alkavat tapaamisessa kysellä, että hei mitä kuuluu, kuule tosta sun myöhästelystä, pitäiskö sun hakea apua? 

Musta olisi todella ahdistavaa. Mieluummin käytän erilaisia keinoja, että pärjään.

Myöhästelijöiden kannatta kaveerata keskenään. Heitä ei haittaa, vaikka muut paikalle tullaan tunti/päivä/viikko/kuukaisi/vuosi myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perustaja ja kirjoittelijat vaikuttavat olevan niin täynnä patoutunutta vihaa myöhästelijöitä kohtaan, että varmaan lopettaisivat sähköllä toimivien laitteiden ja kirjastojen käytön, sekä palovakuutusten ottamisen, jos heille selviäisi että Benjamin Franklin oli krooninen myöhästelijä.

Vähän meni liioitteluksi tuo spekulaatiosi. Minä en sopisi tapaamisia Franklinin kanssa. Sillä tavalla me täsmälliset ja omanarvontuntoiset ihmiset käsittelemme myöhästelijöihin liittyvää antipatiaamme.

No miksi täällä on sitten ketju puolillaan niitä jotka räyhää siitä miten kamalaa on kun lähipiirissä on myöhästlejiöitä? Jos te ette kerta ole niiden kanssa tekemisissä, mitä se niiden myöhästely vaikuttaa? Itse olen enimmäkseen ajoissa, joskus myöhässä, joskus liian aikaisin, niin kuin kaikki normaalit ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos aloittaja tähtäisi tapaamiseen tulon siihen hetkeen, kuinka paljon tietäisi toisen myöhästyvän? Jos tietää toisen olevan aina 15 minuuttia myöhässä, niin menee itsekin tapaamiseen esim. klo 19.15, jos on sovittu tapaaminen klo 19? Eikös pääasia ole kuitenkin se tapaaminen, eikä se että molemmat ovat minuutien sisällä samalla kellonlyömällä paikalla?

Onhan se tietysti kivaa maalittaa ja syrjiä myöhästyjiä, mutta niihin tilanteisiin voisi ihan oikeasti hakea jotain muutakin ratkaisua, kuin perinteisen valituksen ja vihaamisen.

Tai sitten myöhästelijä merkitsee sovitun tapaamisen kalenteriinsa 15 min aikaisemmaksi ja on ajoissa paikalla? Hänhän se parhaiten tietää tapansa ja kuinka paljon on tyypillisesti myöhässä. Ja hän voi kantaa vastuun aikataulussa pysymisestä omalta osaltaan siinä missä muutkin.

Ei se toimi noin. Oma rannekelloni on 5 minuuttia etuajassa että ehtisin linja-autoihin juoksematta (pysäkille on useampi sata metriä ylämäkeä), mutta koska tiedän että se on etuajassa, juoksen sinne aika säännöllisesti silti.