Apteekin liika asiakaspalvelu

Monen muunkin yrityksen helmasynti. Suomalaiseen toimintaan ei kuulu iholle tunkeminen heti kun asiakas astuu putiikkiin sisään. Suomalainen asiakas haluaa katsella rauhassa valikoimaa ja kysyy sitten jos tarvitsee apua. Milloin urpot tajuaisivat tämän?

Mä sanon aina että kiitos, en tarvitse apua, löydän itsekin ja haluan katsoa rauhassa. Suu auki aikuinen.

Niille voi ihan hyvin sanoa että ei tarvitse apua, haluat vain katsella rauhassa. Ei se ole mikään laki, että on pakko ottaa vastaan sitä "apua" (tietyn tuotteen tyrkytystä):

Niin raivostuttavaa! Heti kun astut sisälle myyjä hyökkää kysymään tarvitko apua. Jos hetken ehtii rauhassa kierellä hyllyjen välissä niin ei mee kauaa kun joku on siinä heti kärkkymässä että tarvitseko apua? Osaan kyllä pyytää tarvittaessa apua!! Haluan katsella intiimituotteita ja milloin mitäkin vitamiineja ihan rauhassa, en halua levitellä omia asioitani kaikkien kuulleen jollekin tuntemattomalle myyjälle. Asioisin tämän takia pelkästään netissä jos voisin.

Ainaskin Yo:n apteekissa ei riitä että yksi myyjä hyökkää heti ovella kimppuun, sieltä tulee niitä joka ilmansuunnasta. Viimeeksi menin niin hämilleni että unohdin mitä tulin ostamaan. Ja jos sanon että, en tarvitse apua niin myyjät jäävät kyttäämään hyllyjen taakse.

"Hei, kiitos. Enköhän minä löydä tarvitsemani. Kysyn sitten, jos tarvitsen apua."

Sanon: kiitos, pyydän sitten apua jo sitä tarvitsen ja hymyilen päälle.

Suomalaisessa kirjakaupassa on välillä ilmeisesti koulutuksia tai kampanjoita henkilökunnalle. Joskus siellä saa olla rauhassa, mutta joskus taas kolme ihmistä käy kysymässä voiko auttaa. Silloin sanon kolmannelle, kiitos, olet kolmas joka kysyy, en etsi mitään erityistä, kysyn sitten jos tarvitsen neuvoa.

Oma fiilis on myös sellainen, että en osaa päättää mitään jos joku seisoo vieressä katsomassa tai puhumassa, jos en saa katsella rauhassa, niin en osta mitään.

Ja vielä yksi, mikä toimii aina: en muista mitä tulin tänne hakemaan, sopiiko että katselen hetken rauhassa jos se tulisi mieleen. Usein tämä on totta, kun ei ole muistilappuja. Sitten kun katselen ympärilleni, niin saatan ostaa useampia juttuja, koska muistan että nämäkin on loppu. Esim. juuri apteekissa, menen hakemaan särkylääkettä ja hyllyjä katsellessani muistan että laastarit on loppu.

Sanot vaan rohkeasti jonkun näistä ja hymyilet päälle niin saat olla rauhassa.

Itse olen yleensä liikkeellä repun tai pelkän rahapussin kanssa että ei tule epäilyksiä että pakkaan hyllyjen välissä tavaroita kassiin. Reppu kun on selässä, niin sen huomaa jos sitä ryhtyy aukomaan kesken kaiken. En myöskään koskettele tarvaroita turhan takia, ainakaan missään apteekissa. Ehkä tämä on selviö ihmisille nyt koronan vuoksi.

Olen ollut kaupassa töissä, niin tiedän mihin myyjät ja myymäläetsivät kiinnittävät huomionsa. Se ei ole henkilökohtaista, vaan valitettavasti hävikki on aika suurta. Välillä naurattaa kun mieheni on aina näiden silmätikku. Jos se pyörii kaupassa yksin jonkun aikaa, niin sillä on aina etsivät perässä. Olen nänyt tämän monta kertaa, moikannut etsivää ja kertonut miehelleni, että sillä oli taas henkilökohtaiset turvamiehet varjostamassa. On kaljuksi ajeltu ja vähän skrode, nykyään kaljuus ei onneksi ole niin epätavallista. Minä taas olen ihan tavallisen näköinen täti.

Matkustaessa roikun aina käsipuolessa tullin kohdalla, muuten ne ottaa sen takahuoneeseen. Kerran jäin muutaman askeleen taakse, ja eiköhän se viety. Olivat luulleet läpivalaisussa sen dödöpurkkia hormonipurkiksi. Sen jälkeen uskoi itsekin että kannattaa pysyä lähelläni. Ilmeisesti ajattelevat, että minun tavisulkonäköni neutraloi hänen "rosvopiirteensä". Ulkonäkörasismia, mutta minkäs teet.

Meni kyllä nyt ihan ot. Sitä vaan, että joskus ne myyjät roikkuu muustakin syystä lähellä. Ja mitä hermostuneemmin suhtaudut niihin, niin sitä epäluuloisemmaksi tulevat. Eli sanot vaan reilusti, että haluat katsella rauhassa ja pyydät apua jos sitä tarvitset.

Silloin kun haluan katsella ja tutkia vaihtoehtoja itse niin heti on monta työntekijää kyselemässä mitä etsin, mutta silloin kun tarvitsisin apua niin yhtään apteekin työntekijää ei näy mailla eikä halmeilla.

Tuo on jonkinlainen turvallisuusjuttu niille, niitten omasta mielestä varmaan.

Yrittävät päästä ihmisestä perille ottamalla heti korostetusti kontaktia.

Että onko se selvin päin jne.

Sepä se on, kun kyllähän sitä kerran sanoisi avuntarjoajalle, että kiitos, mutta ei kiitos, vaan kun se ei monessa paikassa jää siihen. Apuaan tarjoaa vielä pari muutakin työntekijää ja auta armias kun menet sinne hyllylle ja tartut johonkin tuotteeseen, niin taas on joku siinä vieressä selittämässä, tuotteen ominaisuuksia ja mitä muuta on tarjolla. Ymmärrän toki, että aptekkituotteiden osto ei ole ihan sama, kuin sukkia valkkaisit, mutta minut se ainakin ajaa pois, jos tyrkytetään apua useaan otteeseen vaikka olen sanonut, että pyydän sitä tarvittaessa.

Minusta sekään ei ole oikein että asiakas joutuu kaupassa ollessaan selittelemään omaa olemassaoloaan pahimmillaan monta kertaa eri myyjälle! En mä ainakaan jaksa vääntää tekohymyä monta kertaa ja laukoa ulkoa opeteltuja fraaseja. Tulee tyhmä olo siitä itsellekin.

Jos se häiritsee, annat niille tehtäväksi hakea sen vaikeimman jutun ja etsit sillä aikaa muut jutut. Mieheni juoksutti apteekissa kaikki kolme asiaansa ja kehui, miten kerrankin apteekissa meni vain hetki, kun ei tarvinnut itse etsiä mitään. =D

Täytyy myöntää, että viime vuosina olen käynyt apteekissa usein, kun aina joku lapsista tarvitsee jotakin, eikä minua ole apteekin työntekijöiden avuntarjoukset häirinneet. Ennemminkin ottaa päähän jossakin isossa ruokakaupassa tai vaateliikkeessä etsiä myyjää, kun ei tiedä, mistä mikin löytyy, eikä myyjiäkään näy mailla halmeilla.

Onhan se raivostuttavaa kun menet ostamaan jotain parin euron nikotiinitablettipakettia sadatta kertaa ja muutaman askeleen matkalla kolme myyjää tunkee iholle tekopirteänä. Jostain syystä tätä tapahtuu juuri nimenomaan apteekeissa.

Aiemmin minua ärsytti myös tuo tunkeminen, mutta nykyään ei. Pääsen paljon helpommalla, kun alan luetella, mitä olen vailla ja se myyvä henkilö etsii minulle ne tavarat. 

Vierailija kirjoitti:

Niille voi ihan hyvin sanoa että ei tarvitse apua, haluat vain katsella rauhassa. Ei se ole mikään laki, että on pakko ottaa vastaan sitä "apua" (tietyn tuotteen tyrkytystä):

Ei se sanominen kuule aina auta. Olen sanonut ja silti se asiakaspalvelija kulkee perässä ja alkaa esittelemään jotain tuotetta hirveällä innolla, jos satut itse tarttumaan vaikka johonkin tai olemaan tietyn hyllyn kohdalla. 

-Niin, olisitko kiinnostunut näistä kipuvoiteista? Meillä on .... pälä pälä... loputtomiin. 

Olen itsekin ajatellut, että jos saisi rauhassa katsella, voisi jopa innostua kokeilemaan jotakin tuotetta tai ostamaan jotakin lahjaksi. Ei onnistu, kun tulee tunne, että ostan nyt ne välttämättömät vaan ja suksin ulos nopeasti. 

Vaikka apteekin ulkopuolella jo katsoisi valmiiksi suoran reitin sille hyllylle, jolle on menossa, ja ovelta menisi sinne puolijuoksua, niin aina joku hyppää eteen tukkimaan käytävän ja tyrkyttämään apua. Eikö näillä ole mitään pelisilmää? Jos asiakas on ilmiselvästi kovalla kiireellä menossa hakemaan tuotetta, jonka sijainnin tietää, niin miksi täytyy väkisin tulla eteen kyselemään tarvitseeko apua? Eikö voi sen vertaa odottaa, että asiakkaalla olisi edes mahdollisuus kävellä suoraan hyllylle ottamaan tuote?

Myös hanaksti esittelevät tarjoiksiaan ..tässä meillä olis erinomainen tuote ny edullisesti ym. ym.

Mä sanoisin kanssa, että liittyy turvallisuuteen ja lisäksi apteekeilla taitaa olla jokin lakisääteinen neuvontavelvoite lääkkeissä (hyllyissä paljon käsikauppalääkkeitä) ja tämä väkisin myynti on sitten (ärsyttävä) tapa toimeenpanna lakia (korjatkaa jos olen väärässä, en nyt alkanut finlexiä selaamaan). Nämä myyjäthän on siis farmaseutteja tai farmaseuttiharjoittelijoita. Kassalla on yleensä joku "vain" myyjä. Itse myös inhoan tätä tapaa ja unohdan puolet ostoksista, kun mulle haetaan hyllystä se sanomani tuote ja aletaan ohjaamaan kassalle. Noloa sönköttää, että katson vielä kosmetiikkaa ja eläintuotteita tms.

Tein apteekissa viimeksi niin, että sanoin 'kiitos en tarvi apua', farmaseutti siirtyi sivummalle ja seuraava tuli kysymään. Kaikki 5 vuorollaan!? Hitaasti ja rauhallisesti kävin kaikki hyllyt läpi ja myyjät pälyili epäluuloisen näköisenä. Siis todella ärsyttävää.

Kyllä ne on aina heti uskonu vastaukseen "En tarvitse apua, kiitos". Ite tykkään, kun ottavat kontaktin, saan kysyttyä heti "mistä löytyy särkylääkkeet" eikä aikaa mene oikean hyllyn etsimiseen ja perään, kun vielä kiittää, niin ei ne sen enempää kysele.