Mua kiusataan koulussa enkä jaksa enää
Mun kuvia somesta tulostetaan ja kirjoitetaan täyteen kaikkea kamalaa ja levitetään koulun käytäville. Siinä vain yksi esimerkki. Opettajat ei tee mitään, ne vaan huutaa mulle, kun on luvattomia poissaoloja Kerran olen kertonut vanhemmille, ne soitti opettajalle ja sit olen edessä kiusaajien piti pyytää multa anteeksi. Siinä se. Se oli virhe, mun elämä on aivan kamalaa. Olen viillellyt itseäni sellaisiin paikkoihin, että kukaan ei näe. Mä en pysty tähän enää kauaa. Mitä mä teen? Onneksi kesäloman sain olla rauhassa.
Kommentit (150)
En usko etta vanhemmille tai koululle kertominen auttaa.
Jos et tunne oloasi siella turvliseksi niin mene pois.
Ei kukaan voi sua pakottamaan sinne
Ei se tule miksikään kun kiusaajat ovat ottaneet sinut kohteeksi. Minua alettiin kiusata heti 7. luokalla koska olin kaunis ja isot ruskeat silmät, tykkäsin ihmisistä ja en voinut uskoakaan kun minua alettiin sanoa lehmäksi, päänheiluttajaksi yms. mutta en hakenut apua, olisin ollut loisto oppilas mutten voinut keskittyä opetukseen koska minulta se vietiin piinalla pois, piti koko ajan väistellä märkiä sieniä ja käsipaperitolleroita, potkuja tuolinselkään tuli koko ajan. Pojat huusivat luokassa, osa heistä etteivät halua istua lehmän vieressä. Minulla oli onneksi muutama tyttökaveri ja sen takia selvisin elossa, olin paljon poissa ja silti sain yläasteen suoritettua ala-arvoisin todistuksin, menin ammattikouluun jossa olin molemmilla vuosilla luokamme paras ja sain stipendit. Mutta nyt aikuisena tämä kaikki kiusaus on kostautunut, olen työtön ja haudon koko ajan itselleni pahaa koska minusta ei tullutkaan mitään sen kummenpaa. En tiedä miten sinua auttaisin mutta puhu kaikille kiusaamisesta, kotona, ystäville, kaikessa mediassa.
Kerroin isälle tästä kiusaamisesta. Suuttui todella paljon, luulin ensin, että minulle ja purskahdin itkuun. En haluaisi kuormittaa häntä omilla ongelmillani, kun hän kuulee niitä töissä ihan tarpeeksi. (Hän on yksityisellä psykiatri, haluan seurata isän jalanjäljissä.) Näytin myös viiltelyjäljet ja keskusteltiin. Isä ei kuulemma maanantaiksi ota potilaita vaan tulee aamulla mukaani kouluun. Tuli jotenkin helpottunut olo.
Isä ei oikeastaan koskaan kyttää mun arvosanoja, mutta äiti sen osaa hänenkin puolestaan. Isälle on helpompi puhua.
Heti kiusaamisesta ilmoitettava kaikille mahdollisille auktoriteeteille yms. vastuullisessa asemassa oleville. Kiusaaja ei koskaan lopeta omasta aloitteestaan, vaan siihen tarvitaan ulkopuolisia voimia.
Ei helvetti mitenkä heikkoa ainesta sillä työelämässä jo nujersin kaikki kiusaajat ja olpäätäni vasten itkettiin. Minua ei olisi päästetty pois millään työpaikalta ja pidin aina heikompien puolta vaikka olin nuori ihminen. Laitoin kuriin vanhojakin ihmisiä jos käyttivät hyväkseen nuoria teettämällä kaikki paskatyöt nuorilla.
Vihaan työpaikkojen kuppikuntia ja vituttaa siellä ihmisten arvottaminen. En jaksa sellaista paskanjauhantaa kuunnella tauoilla kuka on missäkin lomaillut tai rehvastelua lapsenlapsilla kun ne eivät kiinnosta. Nais valtaisilla työpaikoilla oli ihan kamalaa ja jos ei ollut sosiaalinen paskanjauhaja niin ei sopinut porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin isälle tästä kiusaamisesta. Suuttui todella paljon, luulin ensin, että minulle ja purskahdin itkuun. En haluaisi kuormittaa häntä omilla ongelmillani, kun hän kuulee niitä töissä ihan tarpeeksi. (Hän on yksityisellä psykiatri, haluan seurata isän jalanjäljissä.) Näytin myös viiltelyjäljet ja keskusteltiin. Isä ei kuulemma maanantaiksi ota potilaita vaan tulee aamulla mukaani kouluun. Tuli jotenkin helpottunut olo.
Teit ihan oikein kuin kerroit isälle! Siitä ne asiat alkavat selviytyä! Tsemppiä koko teidän perheelle!
Vierailija kirjoitti:
Kerroin isälle tästä kiusaamisesta. Suuttui todella paljon, luulin ensin, että minulle ja purskahdin itkuun. En haluaisi kuormittaa häntä omilla ongelmillani, kun hän kuulee niitä töissä ihan tarpeeksi. (Hän on yksityisellä psykiatri, haluan seurata isän jalanjäljissä.) Näytin myös viiltelyjäljet ja keskusteltiin. Isä ei kuulemma maanantaiksi ota potilaita vaan tulee aamulla mukaani kouluun. Tuli jotenkin helpottunut olo.
Hienoa, kun uskalsit kertoa! Sulla on mahtava isä.
Aloitusta epäileville tiedoksi, että tuollaista todella tapahtuu nykypäivänä. Some tekee siitä vielä kamalampaa, kun niitä henkisiä pahoinpitelijöitään ei pääse pakoon missään.
Olen nähnyt vierestä kauppakeskuksessa, kun teinitytöt rupesivat huutelemaan tuntemattomalle aikuiselle, jonka olemuksessa ei minun silmiini ollut mitään poikkeuksellista. Tavallisen näköinen nainen tavallisissa, siisteissä vaatteissa.
Kommentoivat muutaman metrin päästä äänekkäästi ja hihitellen naisen olemusta. Nainen ei edes vilkaissut heitä vaan meni menojaan. Päättelin, että nainen oli heille tuntematon, kun eivät huudelleet ope tai mutsi tai jotain vastaavaa. Tapahtui päiväsaikaan eli oletettavasti teinit olivat selvinpäin.
Tuosta tuli vain mieleeni, että jos huudellaan tuntemattomalle aikuiselle niin mitä se on sitten tutulle koulukaverille. Varmasti tuhat kertaa törkeämpää.
Mikä saa teinin käyttäytymään noin? Huomionhaku? Provosointi? Onko häntä itseään arvosteltu kotona tai muualla?
Vielä enemmän ihmettelen vanhempia, jotka eivät halua myöntää että oma lapsi voi olla kiusaaja. Kannattaisi joskus käydä seuraamassa käytöstä, kun on useampi teini koolla. Yksinhän nuo eivät huutele vaan ovat hyvin hiljaista poikaa ja tyttöä.
Lopuksi sanon, että suurin osa nuorista näyttää kuitenkin olevan ihan fiksuja. Äänekkäimmäthän ne erottuvat aikuistenkin joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kiusaajan aloitus.
Jaaha. Taitaa sinua itseäsi nolottaa ja ahdistaa, koska sinusta on tehty keskustelu tänne ja pian jäät omille vanhemmillesi rysän päältä kiinni kiusaamisesta. Saavat ainakin olla ylpeitä minkälaisen ilmapään ovat kasvattaneet!
Vierailija kirjoitti:
-10/5
Tyhjäntoimittajat pysykööt keskustelusta pois, jos myötätuntoa ja empatiankykyä ei löydy muuta kun provoiluun.
Epäilijöille tiedoksi, että ihan totta puhun. En varmaan osaa edes valehdella. Tai no, osaan, mutta oon siinä ihan surkea. En ikinä halua olla aikuinen jolla ei ole empatiakykyä.
Ap:lle (ja muillekin)
Tämä viestini on ehdottomasti kohdennettu Ap:lle, joka kiusattu ja on haaveet korkealla (lääketieteellinen ja psykiatrian erikoislääkäri).
Saat ne tavoitteet saavutettua, kun vaan pidät päämäärän selvänä.
Minä olen todella pahasti koulukiusattu, joten tiedän tunteesi. Minulla asia ilmeni syömishäiriönä (30 vuotta kestäneenä bulimiana), sinulla viiltelynä.
Olin myös "kympintyttö". Päätin joskus ysillä, että näytän kaikille --> menen ekalla oikikseen ja saa kiusaajat jäädä minua "alempiarvoiseksi". Tiedän. Tämä ajatteluni saa aggressiota aikaiseksi ja alanuolia, mutta se ajatus piti minut järjissä. Kärsin todella pahasti, mutta tavoitteeni toteutui.
Menin ekalla sisään oikikseen v. 91 ja olen tätä työtä tehnyt jo yli 25 vuotta. Kerron tämän siksi, että jos minä pystyin saavuttamaan tavoitteeni, pystyt sinäkin.
On todella hienoa, että pystyit kertomaan asiasta isällesi. Minä en koskaan kertonut kenellekään. Se kaduttaa. Kärsin yksin ja hiljaa. Minulla oli ns. kavereita, jotka tänään kavereita, huomenna pään vessanpyttyyn työntäjien kannattajia...
AP:lle. Nyt teen jotain todella poikkeuksellista.
Koska olisin itse aikoinaan tarvinnut apua enkä sitä osannut tai vaatia, niin tarjoan apua sinulle ja perheellesi. En halua, että yksikään lapsi/nuori kärsisi samoin kuin minä tein.
Näytä vanhemmillesi tämä kirjoittamani viesti. Autan sinua. Perheellesi ei tule mitään maksua. Mitään kustannuksia teille ei tule.
Olen valmis paljastamaan henkilöllisyyteni sivustolla ja auttamaan sinua.
Jos minä autan nyt asianajajana, niin sinä jatkossa psykiatrian erikoislääkärinä autat muita. Näin voi aina pelastaa toisen elämän. Hyvä kiertämään.
Fatalji
ps. Täällä on muutamia, jotka eivät usko, että oikeasti olen asianajaja. Sillä ei mitään merkitystä.
Laitan yhteystietoni heti, kun saan tiedon, minne laitan. Vaikka tänne
Isä sanoi, että kiusaajat ovat vain kateellisia ja heillä on itsellään todella huono itsetunto. Olen niin fiksu ja luonnonkaunis. (Kiitos vain vanhemmille hyvistä geeneistä)
Miten on mennyt ap?
Onko kiusaaminen hellittänyt?
Vierailija kirjoitti:
Kerroin isälle tästä kiusaamisesta. Suuttui todella paljon, luulin ensin, että minulle ja purskahdin itkuun. En haluaisi kuormittaa häntä omilla ongelmillani, kun hän kuulee niitä töissä ihan tarpeeksi. (Hän on yksityisellä psykiatri, haluan seurata isän jalanjäljissä.) Näytin myös viiltelyjäljet ja keskusteltiin. Isä ei kuulemma maanantaiksi ota potilaita vaan tulee aamulla mukaani kouluun. Tuli jotenkin helpottunut olo.
❤️
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että lukiossa saan opiskella rauhassa. Olen kympin tyttö, pääsen varmaan mihin lukioon vaan. Haaveammattini on psykiatrian erikoislääkäri.
Lukioissa varmaan helpottaa. Peruskoulun ysiluokka on se kaikkein kauhein. Kiusaaminen saattaa johtua kateudesta. Ymmärrän omien kokemusteni vuoksi tuon hyvin.
Sinussa ei ole mitään vikaa. Sinusta tulee menestyvä, loistava aikuinen.
Kaikenlaista sometörkyä joutuu nykyisin sietämään. Siihen voi törmätä kuka vaan. Nyt täytyy vaan kestää tämä vuosi.
Nyt asetat tavoiteeksi sen lukion. Rajaa muut asiat pois elämästäsi. Yritä olla seuraamatta somea jos siellä levitellään tyhmiä juttuja. Otat vastaan kaiken avun mitä tarjotaan. Täällä on ollut hyviä vinkkejä ja sadat ihmiset tukevat sinua.
Löytyisikö joku urheiluharrastus tai muu sellainen joka veisi ajatukset pois ja jossa tapaisi samanhenkisiä ihmisiä.
Ala bodaamaan ja vedät niitä lättyyn. Kyllä helpottaa.
Jotain katsottavaa, mikä voi ehkä auttaa.
https://www.youtube.com/watch?v=1Skla3BTrt8
https://www.youtube.com/watch?v=mfmrPu43DF8