Mua kiusataan koulussa enkä jaksa enää

Vierailija kirjoitti:

Tee Mandi Lammet, mene Stockan pukukoppiin ja hirt taydy kaulaliinaasi.

Tein sinusta rikosilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiskin niin helppoa näyttää tämä teksti vanhemmille, vaikka ovatkin hyvät vanhemmat. He ovat todella tiukkoja koulumenestykseni suhteen. Jos näyttäisin tämän, niin saisivat tietää, että minulla on luvattomia poissaoloja. Olen heille kiitollinen, että maksavat minun kalliin harrastukseni (siellä minulla on ystäviä, mutta eivät käy samaa koulua) ja antavat aina rahaa, jos tarvitsen jotain. Ovat sanoneet, että eivät edes halua, että käyn töissä ennen yliopistoa, että koulumenestykseni ei kärsi.

Uskon että vanhempasi ymmärtävät että sinulla on hyvä syy poissaoloillesi ja haluavat auttaa sinua. Jos eivät ymmärrä hakeudu koulukuraattorin tai -psykologin juttusille. He voivat saada vanhempasi ymmärtämään. On hyvä että vanhempasi ajattelevat tulevaisuuttasi mutta tuo tiukkuus koulumenestyksen suhteen kuulostaa jo liialliselta. Koetko itse taakaksi että sinulta odotetaan jatkuvasti hyviä numeroita? Ymmärrän että he tarkoittavat hyvää mutta vaatimukset voivat myös kuormittaa tosi paljon.

Kyllä se välillä tuntuu vähän raskaalta ja on kurjaa, että jos on kokeita, niin en pääse harrastukseen, koska ”täytyy lukea”

Ap, tuo koulumenestyksen vaatiminen kuulostaa aika kohtuuttomalta. Muutenkin teinit elävät sekavaa aikaa, kun aivot muovautuvat uusiksi. Ihan hiljattain kysyin tuttavan lapselta kuulumisia. Oli todella pysäyttävää ja surullista, että hän vastasi kysymykseen kertomalla koulumenestyksestään!

Oma teinini oli aika surullinen keväällä saamistaan numeroista (kutosia ja seiskoja paljon). Sain hänet ymmärtämään, että hän on tehnyt upeaa työtä keväällä, kun on vähentänyt viiltelemistä. Asiat tärkeysjärjestykseen. Viis niistä numeroista tässä tilanteessa. Mielenterveys on tärkeintä.

Minunkin nuoreni siis viiltelee. Hän on hoidon piirissä, mutta tunteiden kanssa elämään oppiminen vaatii aikaa ja harjoittelua. Ap, viiltelyyn saat apua Nuorten mielenterveystalon sivuilta. Kirjastossa on myös hyvä kirja Vapaaksi viiltelystä (Katja Myllyviita), jota kannattaa vilkaista. Siinä on kerrottu viiltelystä yleisellä tasolla ja eri kulttuureissa ja siinä on tehtäviä niin viiltelijälle kuin viiltelijän vanhemmille ja ammattilaisille. Vanhempana minusta oli todella vaikeaa lukea joitain kohtia, koska voin fyysisesti pahoin. Silti kannatti lukea, koska ymmärrän nuortani nyt paremmin ja tiedän, miten hänen kanssaan kannattaa toimia. Aina en onnistu täydellisesti, mutta nuoreni hyväksyy sen kun pystyn sanoittamaan tunteitani selityksenä toiminnalle (huolestuminen ja satunnainen "kyttäys" johtuvat siitä, että hän on minulle tärkeä ja rakas. Kiinni jäämisen "huutaminen" johtui omasta hädästäni ja järkytyksestä. Enää en huuda.)

Ap sitä vielä että muista putsata ne viiltelyjäljet, etteivät ne tulehdu.

Molemmat vanhempani ovat arvostettuja erikoislääkäreitä yksityisellä. Tapasivat yliopistossa ja ovat siitä asti olleet yhdessä. Olen ainut lapsi ja saivat minut vasta nelkyt vuotiaana. Kun olen ainut lapsi, niin koen siitäkin vähän paineita, minulta odotetaan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhempani ovat arvostettuja erikoislääkäreitä yksityisellä. Tapasivat yliopistossa ja ovat siitä asti olleet yhdessä. Olen ainut lapsi ja saivat minut vasta nelkyt vuotiaana. Kun olen ainut lapsi, niin koen siitäkin vähän paineita, minulta odotetaan paljon.

Ymmärrän että koet paineita. Itse yritän tukea yläasteikäistä lastani minkä tahansa koulutusalan hän sitten valitseekaan. Pääasia että kokee opiskelun ja työn itselleen merkitykselliseksi. Ja kävi hänelle elämässään miten tahansa, hän on arvokas, rakas ja tärkeä. Voihan käydä niinkin että se oma lapsi jää pitkäaikaistyöttömäksi tai sairastuu ja joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle.

Ole sinäkin itsellesi armollisempi ap vaikka vanhempasi eivät olisikaan.

Toivon itsekin, että saat apua. Ei ole oikein jos tuo kaikki jatkuu. Ymmärrän silti sen kuinka vaikeaa on välillä ratkaista noita asioita. Olen itse ollut aina vähän se jota kiusataan. Alakoulussa vielä kaikki aika hyvin, mutta olin vähän ujo. Luokalla sellaisia tyyppejä, jotka määräilivät muita ja itsekin yritin niin olla väleissä heidän kanssaan. Tämä tarkoitti monesti sitä, että he päättivät kaikesta. Jäin myöhemmin enemmän yksin myös. Kaikki muuttui sitten pahempaan muuton jälkeen. Alakoulun loppu uudella paikkakunnalla meni ihan hyvin. Se muutos alkoi sitten yläkoulun alussa ja huomasin kuinka aloin menettää niitä muutamia ystäviä mitä oli saanut. Samalla jotkut alkoivat olla ilkeitä, vaikka toisina päivinä olivat taas niin hyvääkin ystävää minulle. Lopulta valitsin sen, että olin silti heidän kanssaan, ettei tarvinnut olla yksin. Samalla minusta puhuttiin kaikkea pahaa.

Vaihdoin taas myöhemmin yläkoulua vielä. Sinnekin tuli pari samaa tyyppiä (oikeastaan niitä pahempia) ja alun jälkeen jäin aika yksin. Silloin alkoi oikeasti jo voimat mennä, kun yritin päästä mukaan, mutta ihmiset tunsivat näitä ikäviä tyyppejä ja alkoivat välttää minua. Lukion olisi soinut olevan pelastus, mutta se oli liian lähellä ja en päässyt niihin parempiin kun keskiarvo ei aivan riittänyt. Tietysti sielläkin oli voinut käydä huonosti, mutta ehkä edes jotain toivoa enemmän. Tämä lukio oli täynnä taas niitä ikäviä tyyppejä ja se kaikki alkoi melkein heti. Kukaan ei halunnut olla pari ja liikuntatunnit vaikeita, kun en päässyt joukkueisiin tai muut olivat kuin minua ei olisi ollut mukana lainkaan. Vaatteita haukuttiin ja naureskeltiin kaikesta. Jäin yksin ja vaan parista oppilaasta seuraa välillä.

Jatkan seuraavan viestiin.

Lukio oli minulle tavallaan se viimeinen toivo asioiden muuttumiseen. Tiesin vaan heti alussa jo miten ne vuodet tulevat menemään ja se oli järkytys. Toivoin, että kuolen tuolloin. En vieläkään tiedä miten sain lukion käytyä loppuun. Minulla vielä jotkut aineet vaikeita. Selvisin sitten jotenkin, mutta elämä sen jälkeen tauolla pitkään. Olin niin ahdistunut ja surullinen silloin. Aina syksyisin meni pitkään ennen kuin totuin taas ajatukseen, että siellä pitää olla koko vuosi. Samalla en ollut ainoa jota pilkattiin ja joka jäi yksin. Muuten minulta meni kaikki rohkeus, itsevarmuus ja ilo elämästä silloin. Olin ihan näkymätön siellä muuten paitsi silloin kuin jotain taas huvitti pilkata minua jostain. En koskaan ajatellut vielä lukiossa olevan tuollaista.

Opettajat olivat hyvin epätietoisia kaikesta ja ehkä ajatus samalla se, että minussa on vikaa kun jään yksin ja joskus asioista puhuessani yksikin kehotti menemään juuri niiden "kivojen" tyyppien ryhmään, jotka todellisuudessa kiusasivat melkein eniten. Ei siinä sitten ole enää helppoa korjata heidän käsityksiään. Yritinkin sitten keskittyä vaan siihen, että joskus pääsen sieltä pois. Opiskelutkin tosin kärsivät paljon ja sekin on surullinen asia, kun tiedän että olisin voinut pystyä paljon parempaankin. Jos joku miettii miksi en mennyt muualle niin juuri se vaikutti etten päässyt kauemmas parempaan keskiarvon ollessa juuri sen verran riittämätön ja samalla en voinut oikeastaan perheeni tilanteen takia (rahatilanne heikko) muuttaa kauemmas ja en usko että olisin edes lupaa saanut. Toisaalta olisin tarvinnut tämän mahdollisuuden.

Kerroin vanhemmille myös asioistani, mutta ajatus se, että pitää kestää ja mitä he sille kaikelle voivat. Samalla opin sen, ettei heitä kannata rasittaa ja monesti kaikki menikin vaan riitelyksi. Sen vuoksi yritin kestää eteenpäin. Samalla minullakin oli ajatus, että kaikki joskus loppuu ja ihmiset muuttuvat. Näin ei kuitenkaan käynyt ja sama jatkui. Lopulta kaikki paheni myöhemmin niin paljon, että tuli vapaa-aikaan liittyviä juttuja vielä tähän mukaan ja silloin muutin pois, kun halusin viimein eroon siitä kaikesta ja en voinut enää jäädä sinne. Toivon ettei kenenkään tarvisi kokea samaa kuin minä.

Sori myös kun kirjoitan itsestäni. Se ei auta sinua, mutta tulee nämä asiat mieleen. Toivon siis sinun pyytävän apua ja että vanhempasi auttaisivat. Sinun kuuluu saada olla rauhassa ja muista, että olet arvokas. Tuo kaikki ei saisi enää jatkua. Kannattaa myös miettiä jatko-opiskelu tarkkaan ja lähteä kauaskin jos vaan mahdollista. Muuten tuo kaikki voi alkaa vaikuttaa jo opiskeluun niin kuin minulle kävi

Paras kosto kiusaajia vastaan on selviytyä.

He yrittävät tuhota sinut- näytät heille siis että sinua tuhota. Vaikka kaadut nouset uudelleen. Otat etäisyyttä heihin jos mahdollista. Älä puhu heille mitään jos se ei liity kouluasioihin.

Älä itke heidän nähtensä- se on juuri mitä he haluavat. Älä anna sitä heille.

Uppoudu asioihin jotka tuovat sinulle lohtua ja iloa. Blokkaa jokainen kiusaaja somestasi ja pistä somet yksityisiksi.

Teet vain parhaasi. Se riittää.

Tee rikosilmoitus ja hae lähestymiskieltoa. Ota yhteyttä juristiin. Ei ne muuten opi.

Koeta kestää vielä ja lopeta itsesi satuttaminen.

Tiedän, mistä puhun. Hyvä ystäväni kääntyi 5 luokalla mua vastaan ja alkoi kiusaamaan. Kiusaaminen oli henkistä ja fyysistä. Kiusaaja kävi käsiksi, varasteli ja rikkoi mun omaisuutta, puhui rumasti, haukku ja lyttäs, alisti ja nöyryytti. Se oli järkyttävää aikaa. Itkin usein itseni uneen öisin enkä saanut nukuttua. Mä olin ujo, arka ja hiljainen enkä uskaltanut kertoo tosta kenellekään. Mut mä päätin, että se ei mua nujerra ja mä nousen siitä vielä! 

Sano kiusaajille "EI, lopeta!" Ala vaikka kirkumaan keskellä koulun käytävää ja pidä itsestäsi meteliä. Älä suostu alistumaan ja olemaan enää hiljaa. 

Puhu koulukuraattorille, psykologille, opettajalle, rehtorille, vanhemmille, kummitädille ja vaadi saada apua. Kiusaaminen on väärin ja sen täytyy loppua. Tee tarvittaessa aikuisen kanssa rikosilmoitus kiusaajien toiminnasta. Aikuiset voivat tehdä tarvittaessa heistä myös lastensuojeluilmoituksen. 

Kiusaaminen on jotain sellaista mitä en pysty ymmärtämään. Kuten joku aiemmin kirjoittikin, ei nykyään enää edes kotona saa olla rauhassa, kun somen kauttakin voidaan kiusata. Tämä on jotain niin sairasta, että kihisen melkein kiukusta kun tätä ajattelen. Koulujen, opettajien ja vanhempien pitäisi suhtautua kiusaamiseen VAKAVASTI. Tuollainen henkinen kiusaaminen on melkein pahempaa kuin se, että kerran joku vähän mukiloisi ja se siitä. Puhukaa oikeasti omille pienillekin lapsillenne, että kiusaaminen on pahinta mitä voit toiselle tehdä, ja siitä tulee välittömästi ilmoittaa aikuisille ja puolustaa kiusattuja. Opettakaa se lapsillenne heti pienestä pitäen yhtä määrätietoisesti kun vaikka hampaiden pesu tai yleiset hyvät käytöstavat.

AP, oletko täällä vielä lukemassa näitä viestejä? Onko sulla oikeasti joku aikuinen joka kuuntelee ja voi auttaa sua?

Kirjoita ylös kaikki kiusaamistapaukset jotka muistat. Marssi suoraan heti tänään rehtorin kansliaan. Näytä myös viiltelyt ja sano että jos et juuri nyt tänään saa apua teet asiasta julkisen ja teet myös rikosilmoituksen. Jokaisella on oikeus käydä koulua joka verorahoista maksetaan.

Sulje sometilisi ja keskity kouluun. Hanki hyvä todistus. Tee ilmoitus rehtorille ja poliisille kiusaajista. Ignoraa urpot luuserit.241

Kerro sitten vielä tänne miten asiasi edistyi. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

T a p a ittes.

Ei helvetti mikä sairaiden psykopaattien ja rikollisten luusereitten turvapaikka on tämä mesta nykyään. Upeaa, ylläpito! 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T a p a ittes.

Ei helvetti mikä sairaiden psykopaattien ja rikollisten luusereitten turvapaikka on tämä mesta nykyään. Upeaa, ylläpito! 👍

No eipä koulukiusatut tee mitään muuta kun märehdi niitä kokemuksia hautaan asti. Eli ei mitään hyötyä pitää niitä elossa.

Moni julkisuuden henkilö ja muu elämässään nykyään hyvin pärjäävä on ollut kiusattu.

Lapsena ei ole työkaluja käsitellä sitä, mutta myöhemmässä elämässä sen voi kääntää vahvuudeksi. On oppinut kovan kautta pahoinvoinnista (=kiusaamisesta).

Jos ihmisellä on kaikki hyvin - hän ei kiusaa.

Normaalit viestit ylläpito kyllä poistaa nopeasti milloin mistäkin syyystä mutta oikeasti asiattomat viestejä ei välttämättä poisteta pitkään aikaan, josko ollenkaan...

Vierailija kirjoitti:

Normaalit viestit ylläpito kyllä poistaa nopeasti milloin mistäkin syyystä mutta oikeasti asiattomat viestejä ei välttämättä poisteta pitkään aikaan, josko ollenkaan...

mitä vikaa niissä viesteissä oli? Sanoin vain totuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T a p a ittes.

Ei helvetti mikä sairaiden psykopaattien ja rikollisten luusereitten turvapaikka on tämä mesta nykyään. Upeaa, ylläpito! 👍

No eipä koulukiusatut tee mitään muuta kun märehdi niitä kokemuksia hautaan asti. Eli ei mitään hyötyä pitää niitä elossa.

Moni julkisuuden henkilö ja muu elämässään nykyään hyvin pärjäävä on ollut kiusattu.

Lapsena ei ole työkaluja käsitellä sitä, mutta myöhemmässä elämässä sen voi kääntää vahvuudeksi. On oppinut kovan kautta pahoinvoinnista (=kiusaamisesta).

Jos ihmisellä on kaikki hyvin - hän ei kiusaa.

Suurimasta osasta kuitenkin tulee yhteiskunnalle hyödytöntä roskaa.

Juu no kunhan eivät kiusaa muita niin mulle on se ja sama.