Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuorgam + mies kertoo avoimesta suhteestaan
15.08.2021 |
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008191392.html
Mietin tätä Nuorgamin ja miehensä suhdesäätöä. Miisa sanoo, että haluaa parisuhteen tuomaa turvaa ja sen lisäksi sivusuhteiden tuottamaa jännitystä, eikä siksi halua monogamista parisuhdetta.
Eetu oli tästä suuttunut ja halunnut erota, mutta nyt jutussa kertoo häpeilevän suuttumistaan, ja on joutunut hyväksymään Miisan tarpeen tapailla muitakin miehiä.
Jokainen pettäjä kautta historian on sanonut saman kuin Miisa, eli tuon että haluaa parisuhteen edut sekä samalla uutuuden viehätystä tapailemalla muita. Nykyään kun sen sanoo vaan tarpeeksi kauniisti sanansa asetellen, niin joku hölmöläinen sen sitten ottaa ja hyväksyy.
Toisekseen ihmettelen, miksi Eetun tässä pitää hävetä, eikä Miisan? Kun Eetu ainoastaan halusi, että olisivat oikeassa parisuhteessa, johon ei kuulu muita osapuolia. Oma mieheni kertoi aiemmasta suhteestaan, että nainen oli vakuutellut, että haluaa naimisiin ja perheen mieheni kanssa, mutta oli kuitenkin jotenkin flirttaillut mieheni nähden toisen miehen kanssa. Mieheni oli sitten jättänyt ja estänyt tämän naisen. Se onkin minusta kunnioitettavaa, että mies osaa pitää kiinni periaatteistaan, eikä tanssi toisen pillin mukaan. Ja hyvä näin, koska sain itselleni todella hyvän ja uskollisen aviomiehen ja isän lapselleni.
Ihmeellistä, kun kaikki arvot näyttää heittäneen päälaelleen meidän kulttuurissa. En ole ihan ikäloppu vielä, 35 vuotta, mutta en kyllä tunnista jotenkin tätä maailmaa, se on ihan erilainen kuin mihin itse kasvoin. Mun arvoissa uskollisuus on parisuhteessa ollut aina numero 1.
Kommentit (697)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen äidinkielen on oltava suomi, saamea ei voi virallisesti valita koska se ei ole perheessä kenenkään äidinkieli. Kielikylvyssä toki voi käydä. Vauvan kanssa on vielä helppoa jutella vaikka siansaksaa koska vauva ei vastaa, mutta miten esimerkiksi lapsi mahtaa isompana reagoida kun äiti puhuu kaikkien muiden kuin hänen kanssaan suomea. Tosi erikoinen tilanne.
Miten muka erikoinen tilanne? Lukuisissa perheissä äiti puhuu lapsille eri kieltä kuin isä ja muu ympäristö.
Eihän se olekaan erityinen tilanne, vaan varsin yleistä jopa, mutta uskoisin, että äiti puhuu silloin lapselleen omaa äidinkieltään, eli sitä kieltä jota hänen lapsuudenkodissaan puhuttiin, ja jonka hän lapsena ensimmäiseksi oppi.
Mutta se on kieltämättä erikoinen tilanne, jos jompikumpi vanhemmista puhuu lapselle ainoastaan kieltä, jota ei itse puhu äidinkielenään. Erityisesti jos hän on opiskellut kielen puhumista vain vähän aikaa.
Se, että kieltä on puhuttu suvussa, ei muuta asiaa. Esimerkiksi, minun mieheni isoisän äidinkieli oli ruotsi, mutta sitä ei hänen pojalleen - mieheni isälle - koskaan aktiivisesti puhuttu, joten hänestä kasvoi suomenkielinen. Jos minä ja mieheni alkaisimme nyt sukujuuriin liittyvän nostalgian lumoissa puhumaan lapsellemme koulussa opittua ruotsia, tekisimme hänelle vain karhunpalveluksen. Jonkin kielen osaaminen ei ole geeneissä.
Paljon parempi on laittaa lapsi sitten vaikka kielikylpypäiväkotiin tai johonkin vastaavaan.Eli omassa suvussasi on ollut perhe, jossa vanhempi ei puhunut lapselleen äidinkieltään. Silti kutsut tilannetta erikoiseksi. Yritä jo päättää. Sitä on tapahtunut vaikka kuinka. Lapsi ei siitä pilalle mene.
Niin se virallisesti ruotsinkielinen isoisä on siis tod.näk. ollut käytännössä kaksikielinen ja joka tapauksessa puhunut lapselle suomea, jota ovat puhuneet myös lapsen äiti ja kaikki muut ympäristössä. Suomen oppiminen ei siis ole ollut tämän ei-äidinkielenään suomea puhuvan isän varassa.
Sen sijaan tässä tapauksessa äiti ei ole lähellekään kaksikielinen. Jos lapsella ei ole lähipiirissä muita tosi läheisiä, jotka olisivat äidinkielisiä puhujia tai mahdollisuutta pienestä asti kielikylpyyn, niin saamenkielen kehittyminen on vain ja ainoastaan ei-äidinkielisen puhujan varassa, joka väistämättä siirtää eteenpäin omat ei-äidinkielisen puhujan virheensä.
Ymmärrätkö eron?
En myöskään näkisi, että riskinä on "vain" saamen jääminen heikoksi, kun kyseessä on *ainoa* kieli, jolla lapsen äiti suostuu kommunikoimaan lapselleen.
t.Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen äidinkielen on oltava suomi, saamea ei voi virallisesti valita koska se ei ole perheessä kenenkään äidinkieli. Kielikylvyssä toki voi käydä. Vauvan kanssa on vielä helppoa jutella vaikka siansaksaa koska vauva ei vastaa, mutta miten esimerkiksi lapsi mahtaa isompana reagoida kun äiti puhuu kaikkien muiden kuin hänen kanssaan suomea. Tosi erikoinen tilanne.
Miten muka erikoinen tilanne? Lukuisissa perheissä äiti puhuu lapsille eri kieltä kuin isä ja muu ympäristö.
Eihän se olekaan erityinen tilanne, vaan varsin yleistä jopa, mutta uskoisin, että äiti puhuu silloin lapselleen omaa äidinkieltään, eli sitä kieltä jota hänen lapsuudenkodissaan puhuttiin, ja jonka hän lapsena ensimmäiseksi oppi.
Mutta se on kieltämättä erikoinen tilanne, jos jompikumpi vanhemmista puhuu lapselle ainoastaan kieltä, jota ei itse puhu äidinkielenään. Erityisesti jos hän on opiskellut kielen puhumista vain vähän aikaa.
Se, että kieltä on puhuttu suvussa, ei muuta asiaa. Esimerkiksi, minun mieheni isoisän äidinkieli oli ruotsi, mutta sitä ei hänen pojalleen - mieheni isälle - koskaan aktiivisesti puhuttu, joten hänestä kasvoi suomenkielinen. Jos minä ja mieheni alkaisimme nyt sukujuuriin liittyvän nostalgian lumoissa puhumaan lapsellemme koulussa opittua ruotsia, tekisimme hänelle vain karhunpalveluksen. Jonkin kielen osaaminen ei ole geeneissä.
Paljon parempi on laittaa lapsi sitten vaikka kielikylpypäiväkotiin tai johonkin vastaavaan.Eli omassa suvussasi on ollut perhe, jossa vanhempi ei puhunut lapselleen äidinkieltään. Silti kutsut tilannetta erikoiseksi. Yritä jo päättää. Sitä on tapahtunut vaikka kuinka. Lapsi ei siitä pilalle mene.
Niin se virallisesti ruotsinkielinen isoisä on siis tod.näk. ollut käytännössä kaksikielinen ja joka tapauksessa puhunut lapselle suomea, jota ovat puhuneet myös lapsen äiti ja kaikki muut ympäristössä. Suomen oppiminen ei siis ole ollut tämän ei-äidinkielenään suomea puhuvan isän varassa.
Sen sijaan tässä tapauksessa äiti ei ole lähellekään kaksikielinen. Jos lapsella ei ole lähipiirissä muita tosi läheisiä, jotka olisivat äidinkielisiä puhujia tai mahdollisuutta pienestä asti kielikylpyyn, niin saamenkielen kehittyminen on vain ja ainoastaan ei-äidinkielisen puhujan varassa, joka väistämättä siirtää eteenpäin omat ei-äidinkielisen puhujan virheensä.
Ymmärrätkö eron?
En myöskään näkisi, että riskinä on "vain" saamen jääminen heikoksi, kun kyseessä on *ainoa* kieli, jolla lapsen äiti suostuu kommunikoimaan lapselleen.
t.Eri
Etkö usko isän kommunikoivan lapsensa kanssa äidinkielellään? Tai päiväkodin henkilökunnan?
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tuon sarjan neljännen jakson ja kyllä saamelaisten suomalaistaminen oli ikävä ajanjakso. Miisan isä ei kouluun mennessään osannut lainkaan suomea ja niin vaan hän ei koskaan puhunut omille lapsilleen saamea, joka oli hänen äidinkieli. Sama toistui niin monessa perheessä.
Suomalaistaminen oli tosi tehokasta ja kukaan palstalainen ei näytä murehtivan saamen kielen katoamista.
Kyllä, samaa mieltä, että oli kamala ajanjakso ja saamenkielen katoaminen on myös surullista.
Samaan aikaan on hassua, että joillekin on selvää, että on kamalaa, että Miisan isä ei puhunut äidinkieltään lapsilleen, mutta samaan aikaan ihan ok, että Miisa ei puhu omaansa lapselleen. Koska Miisan äidinkieli on suomi, oli hänen identiteettinsä mikä hyvänsä.
Nyt, kun kyseessä on vauva, jolle tarvii vain leperrellä ja lässyttää, niin sujuu hyvin, kun vain välillä tarvii sanakirjaa(!). Osaisin mäkin leperrellä vauvalle (ihan ilman sanakirjaa) kahdellakin vieraalla kielellä, mut en ikinä kuvittelisi, että opetan lapsen puhumaan ko. kieliä äidinkielenään. En, vaikka oon opetellut niitä vuosia ja myös asunut ko. kielialueilla. Mites sitten, kun 3 v. kyselee kaikkea maan ja taivaan väliltä, tyyliin, miksi ihmiset kuolee, kaipaa tunteiden sanoittamista jossain akuutissa tilanteessa tms.? Äiti kaivaa sanakirjan esiin, että ootas vähän, kun mietin, miten tää sanotaan pohjoissaameksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on lappalaisilla varmaan verissä tuo useampi kumppani. Eikös nämäkin ole pohjoisesta kotosin? On tullut vastaan ennenkin tämmöstä, tosin ei julkisuuden henkilöiltä. Sääliksi käy sellaisten kumppaneita. Ja perheitä. Ja erityisesti jos oikeasti ei edes sellaista suhdetta haluaisi mutta pakon sanelemana siihen joutuu. Osa tekee tuota salassa mutta on muka silti avoin suhde, puolisolle vain ei saa silti kertoa...
Likat on kyllä Ylöjärveltä. Keksivät ratsastaa saamelaisuudella pari vuotta sitten, kun tajusivat mahdollisuudet uhriutumiseen ja huomioon.
Tämä on tätä samaa woke-kulttuuria, mitä jotkut 1/4 ja 1/8 karjalaiset harrastavat. Ukki/mummo on yksin ollut Karjalasta, ja he ovat mielestään lapsenlapsina nyt 100% karjalaisia ja suomalaiset ovat hirveitä hirviöitä.
Olisipa nuorilla edelleen se identiteetin hakeminen sitä, että ollaan goottia, punkkaria, lolitaa, nörttiä jne. Nyt se identiteetti haetaan, myös nuorten aikuisten toimesta, seksuaalisista suuntautumisesta, sukupuolisesta suuntautumisesta, mielenterveysdiagnooseista, ja vähemmistökulttuureista. Mitä enemmän saa mahdutettua näitä identiteettinsä sen parempi. Jos kasarilla oli coolia olla punkkari, että erottuu massasta, nyt se on just tätä saamelais-karjalainen ADHD OCD autisti aromanttinen polyamoristi.
Hienoa siis, että identiteetin mahdollisuudet monipuolistuvat, mutta siitä on somen myötä tullut monille lähinnä vain kilvenkiillotusta ja tietynlaista kilpavarustelua. Se, jolla on eniten näitä titteleitä, saa esittää mielipiteitään eniten ja heitä kuunnellaan enemmän kuin muita, olipa heillä fiksua asiaa tai ei.
T: Nuorten ja nuorten aikuisten parissa paljon netissä pyörivä täti
Pitäisikö sun käydä peruskoulu? Karjalaiset (evakot) on suomalaisia ihan kuten hämäläiset, savolaiset ja pohjalaiset. Karjalaiset on siis yksi Suomen heimoista.
Luterilaiset karjalaiset ja ortodoksiset karjalaiset ovat olleet historiallisesti aika erilaista väkeä tavoiltaan.
Nyt ei puhuta ortodoksien ja luterilaisten eroista
vaan suomalaisista. Karjalaiset ovat suomalaisia, olivat he ortodokseja tai luterilaisia. Karjalaiset ei sano, etteivät olisi suomalaisia.Karjalankieliset ortodoksit ovat etnisesti eri ryhmää. Luonnollisesti näiden osuus on sotien jälkeen vähentynyt Karjalan jäätyä Venäjälle ja Suomessa valtaväestön paineessa. Näiden joukosta ne karjalaisaktivistitkin tulevat.
Esim. tää henkilö on luonut aika vahvaa vastakkainasettelua suomalaisten ja karjalaisten välille tiktokissa. Hän on itse 1/4 "karjalainen" eli toinen isovanhempansa on Karjalasta.
Nyt on sitten sairaat setit tulilla, huhhuh.
Intersektionalismiko tätä aiheuttaa?
t. 1/2 karjalainen 1/2 suomalainen mies, jos noilla kriteereillä lasketaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen äidinkielen on oltava suomi, saamea ei voi virallisesti valita koska se ei ole perheessä kenenkään äidinkieli. Kielikylvyssä toki voi käydä. Vauvan kanssa on vielä helppoa jutella vaikka siansaksaa koska vauva ei vastaa, mutta miten esimerkiksi lapsi mahtaa isompana reagoida kun äiti puhuu kaikkien muiden kuin hänen kanssaan suomea. Tosi erikoinen tilanne.
Miten muka erikoinen tilanne? Lukuisissa perheissä äiti puhuu lapsille eri kieltä kuin isä ja muu ympäristö.
Eihän se olekaan erityinen tilanne, vaan varsin yleistä jopa, mutta uskoisin, että äiti puhuu silloin lapselleen omaa äidinkieltään, eli sitä kieltä jota hänen lapsuudenkodissaan puhuttiin, ja jonka hän lapsena ensimmäiseksi oppi.
Mutta se on kieltämättä erikoinen tilanne, jos jompikumpi vanhemmista puhuu lapselle ainoastaan kieltä, jota ei itse puhu äidinkielenään. Erityisesti jos hän on opiskellut kielen puhumista vain vähän aikaa.
Se, että kieltä on puhuttu suvussa, ei muuta asiaa. Esimerkiksi, minun mieheni isoisän äidinkieli oli ruotsi, mutta sitä ei hänen pojalleen - mieheni isälle - koskaan aktiivisesti puhuttu, joten hänestä kasvoi suomenkielinen. Jos minä ja mieheni alkaisimme nyt sukujuuriin liittyvän nostalgian lumoissa puhumaan lapsellemme koulussa opittua ruotsia, tekisimme hänelle vain karhunpalveluksen. Jonkin kielen osaaminen ei ole geeneissä.
Paljon parempi on laittaa lapsi sitten vaikka kielikylpypäiväkotiin tai johonkin vastaavaan.Eli omassa suvussasi on ollut perhe, jossa vanhempi ei puhunut lapselleen äidinkieltään. Silti kutsut tilannetta erikoiseksi. Yritä jo päättää. Sitä on tapahtunut vaikka kuinka. Lapsi ei siitä pilalle mene.
Niin se virallisesti ruotsinkielinen isoisä on siis tod.näk. ollut käytännössä kaksikielinen ja joka tapauksessa puhunut lapselle suomea, jota ovat puhuneet myös lapsen äiti ja kaikki muut ympäristössä. Suomen oppiminen ei siis ole ollut tämän ei-äidinkielenään suomea puhuvan isän varassa.
Sen sijaan tässä tapauksessa äiti ei ole lähellekään kaksikielinen. Jos lapsella ei ole lähipiirissä muita tosi läheisiä, jotka olisivat äidinkielisiä puhujia tai mahdollisuutta pienestä asti kielikylpyyn, niin saamenkielen kehittyminen on vain ja ainoastaan ei-äidinkielisen puhujan varassa, joka väistämättä siirtää eteenpäin omat ei-äidinkielisen puhujan virheensä.
Ymmärrätkö eron?
En myöskään näkisi, että riskinä on "vain" saamen jääminen heikoksi, kun kyseessä on *ainoa* kieli, jolla lapsen äiti suostuu kommunikoimaan lapselleen.
t.Eri
Etkö usko isän kommunikoivan lapsensa kanssa äidinkielellään? Tai päiväkodin henkilökunnan?
Uskon, mutta en usko sen a) vahvistavan lapsen saamentaitoa (paitsi ehkä päiväkodissa, mut tuskin Tampereella sielläkään) tai b) parantavan lapsen mahdollisuuksia kommunikoida normaalisti äitinsä kanssa ja saada äidiltään tukea esim. omien tunteidensa sanoittamiseen.
Uskoisin, että luonteva kommunikointi äidin kanssa myös kielellisesti on aika tärkeä lapsen kehityksen kannalta (jos äiti joka tapauksessa on kuvioissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen äidinkielen on oltava suomi, saamea ei voi virallisesti valita koska se ei ole perheessä kenenkään äidinkieli. Kielikylvyssä toki voi käydä. Vauvan kanssa on vielä helppoa jutella vaikka siansaksaa koska vauva ei vastaa, mutta miten esimerkiksi lapsi mahtaa isompana reagoida kun äiti puhuu kaikkien muiden kuin hänen kanssaan suomea. Tosi erikoinen tilanne.
Miten muka erikoinen tilanne? Lukuisissa perheissä äiti puhuu lapsille eri kieltä kuin isä ja muu ympäristö.
Eihän se olekaan erityinen tilanne, vaan varsin yleistä jopa, mutta uskoisin, että äiti puhuu silloin lapselleen omaa äidinkieltään, eli sitä kieltä jota hänen lapsuudenkodissaan puhuttiin, ja jonka hän lapsena ensimmäiseksi oppi.
Mutta se on kieltämättä erikoinen tilanne, jos jompikumpi vanhemmista puhuu lapselle ainoastaan kieltä, jota ei itse puhu äidinkielenään. Erityisesti jos hän on opiskellut kielen puhumista vain vähän aikaa.
Se, että kieltä on puhuttu suvussa, ei muuta asiaa. Esimerkiksi, minun mieheni isoisän äidinkieli oli ruotsi, mutta sitä ei hänen pojalleen - mieheni isälle - koskaan aktiivisesti puhuttu, joten hänestä kasvoi suomenkielinen. Jos minä ja mieheni alkaisimme nyt sukujuuriin liittyvän nostalgian lumoissa puhumaan lapsellemme koulussa opittua ruotsia, tekisimme hänelle vain karhunpalveluksen. Jonkin kielen osaaminen ei ole geeneissä.
Paljon parempi on laittaa lapsi sitten vaikka kielikylpypäiväkotiin tai johonkin vastaavaan.Eli omassa suvussasi on ollut perhe, jossa vanhempi ei puhunut lapselleen äidinkieltään. Silti kutsut tilannetta erikoiseksi. Yritä jo päättää. Sitä on tapahtunut vaikka kuinka. Lapsi ei siitä pilalle mene.
Niin se virallisesti ruotsinkielinen isoisä on siis tod.näk. ollut käytännössä kaksikielinen ja joka tapauksessa puhunut lapselle suomea, jota ovat puhuneet myös lapsen äiti ja kaikki muut ympäristössä. Suomen oppiminen ei siis ole ollut tämän ei-äidinkielenään suomea puhuvan isän varassa.
Sen sijaan tässä tapauksessa äiti ei ole lähellekään kaksikielinen. Jos lapsella ei ole lähipiirissä muita tosi läheisiä, jotka olisivat äidinkielisiä puhujia tai mahdollisuutta pienestä asti kielikylpyyn, niin saamenkielen kehittyminen on vain ja ainoastaan ei-äidinkielisen puhujan varassa, joka väistämättä siirtää eteenpäin omat ei-äidinkielisen puhujan virheensä.
Ymmärrätkö eron?
En myöskään näkisi, että riskinä on "vain" saamen jääminen heikoksi, kun kyseessä on *ainoa* kieli, jolla lapsen äiti suostuu kommunikoimaan lapselleen.
t.Eri
Miten suomea kieli voisi edes jäädä heikoksi, kun se on perheen yhteinen kieli, isän ainoa lapselle puhuma kieli ja käytännössä lähes koko muun ympäristön kieli??
Mammoilla on kummallinen kuvitelma, että lapsi ei opi kieltä muilta kuin äidiltään. Tuolla logiikalla Suomessa asuvasta kaksikielisestä perheestä ei voi tulla hyvin suomea osaavia lapsia, jos äiti puhuu muuta kuin suomea vaikka kaikki muut puhuvat.
YLE hoitaa kansanvalistustehtäväänsä ainakin eli esittelee varoittavia esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen äidinkielen on oltava suomi, saamea ei voi virallisesti valita koska se ei ole perheessä kenenkään äidinkieli. Kielikylvyssä toki voi käydä. Vauvan kanssa on vielä helppoa jutella vaikka siansaksaa koska vauva ei vastaa, mutta miten esimerkiksi lapsi mahtaa isompana reagoida kun äiti puhuu kaikkien muiden kuin hänen kanssaan suomea. Tosi erikoinen tilanne.
Miten muka erikoinen tilanne? Lukuisissa perheissä äiti puhuu lapsille eri kieltä kuin isä ja muu ympäristö.
Niin. Äidinkieltään. Ei kieltä, jonka on opetellut aikuisena, ei osaa kunnolla, ei puhu kenellekään muulle. Kieltä, jolla ei ajattele eikä näe unia.
Lukuisat saamelaiset on puhuneet lapselleen muuta kieltä kuin äidinkieltään. Menikö nämä lapset pilalle, jotka oppivat ensimmäisenä kielenään suomen eikä saamea, vaikka se ei ollut vanhempien äidinkieli?
Miksi on niin karmeaa, kun joku tekee sitä samaa, mutta nyt puhuen lapsen oman isoisän äidinkieltä?
Ei varmaan ole menneet "pilalle", mutta eiköhän pakkosuomalaistaminen ekan sukupolven lasten kielellisessä kehityksessä, ihmissuhteissa ja kulttuurisessa identiteetissä näy. Siitähän tämä nyt muodikas opetellun saamen puhuminen omille lapsille osaltaan kertoo.
Jos se isoisä itse puhuisi lapselle omaa äidinkieltään, eli saamea, niin eihän siinä mitään ongelmaa olisi. On tosi surullista, että saamelaisia on pakkosuomalaistettu, mutta se ei valitettavasti muuta sitä, miten ihmisen kielitaito kehittyy.
Ja siis ei tämäkään lapsi varmasti mene "pilalle", vaikka äiti pitäisi kiinni päätöksestä kommunikoida lapsen kanssa vain kielellä, jota ei kunnolla osaa. Oppiihan hän joka tapauksessa kunnollisen äidinkielen isältään ja muulta ympäristöltään. Sen sijaan kommunikointi äidin kanssa voi olla outoa, ja lisäksi voi tulla yllärinä, että oikeasti kyseistä saamenkieltä äidinkielenään puhuvat eivät puhukaan ihan samoin kuin äiti.
Äidinkieli on ihmisen tunnekieli, jolla hän pystyy parhaiten kommunikoimaan. On kielipsykologisissa tutkimuksissakin todettu, että jos äiti puhuu lapselle muuta kuin äidinkieltään, se haittaa kiintymyssuhteen syventymistä.
Säälittää miten teoreettisesti tämä nainen suhtautu asioihin, jotka ovat hyvin käytännöllisiä. Se on uuden sukupolven tapa yleisemminkin, kaikki yksinkertaiset asiat tehdään monimutkaisiksi liialla teoretisoinnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen äidinkielen on oltava suomi, saamea ei voi virallisesti valita koska se ei ole perheessä kenenkään äidinkieli. Kielikylvyssä toki voi käydä. Vauvan kanssa on vielä helppoa jutella vaikka siansaksaa koska vauva ei vastaa, mutta miten esimerkiksi lapsi mahtaa isompana reagoida kun äiti puhuu kaikkien muiden kuin hänen kanssaan suomea. Tosi erikoinen tilanne.
Miten muka erikoinen tilanne? Lukuisissa perheissä äiti puhuu lapsille eri kieltä kuin isä ja muu ympäristö.
Niin. Äidinkieltään. Ei kieltä, jonka on opetellut aikuisena, ei osaa kunnolla, ei puhu kenellekään muulle. Kieltä, jolla ei ajattele eikä näe unia.
Lukuisat saamelaiset on puhuneet lapselleen muuta kieltä kuin äidinkieltään. Menikö nämä lapset pilalle, jotka oppivat ensimmäisenä kielenään suomen eikä saamea, vaikka se ei ollut vanhempien äidinkieli?
Miksi on niin karmeaa, kun joku tekee sitä samaa, mutta nyt puhuen lapsen oman isoisän äidinkieltä?
Ei varmaan ole menneet "pilalle", mutta eiköhän pakkosuomalaistaminen ekan sukupolven lasten kielellisessä kehityksessä, ihmissuhteissa ja kulttuurisessa identiteetissä näy. Siitähän tämä nyt muodikas opetellun saamen puhuminen omille lapsille osaltaan kertoo.
Jos se isoisä itse puhuisi lapselle omaa äidinkieltään, eli saamea, niin eihän siinä mitään ongelmaa olisi. On tosi surullista, että saamelaisia on pakkosuomalaistettu, mutta se ei valitettavasti muuta sitä, miten ihmisen kielitaito kehittyy.
Ja siis ei tämäkään lapsi varmasti mene "pilalle", vaikka äiti pitäisi kiinni päätöksestä kommunikoida lapsen kanssa vain kielellä, jota ei kunnolla osaa. Oppiihan hän joka tapauksessa kunnollisen äidinkielen isältään ja muulta ympäristöltään. Sen sijaan kommunikointi äidin kanssa voi olla outoa, ja lisäksi voi tulla yllärinä, että oikeasti kyseistä saamenkieltä äidinkielenään puhuvat eivät puhukaan ihan samoin kuin äiti.
Äidinkieli on ihmisen tunnekieli, jolla hän pystyy parhaiten kommunikoimaan. On kielipsykologisissa tutkimuksissakin todettu, että jos äiti puhuu lapselle muuta kuin äidinkieltään, se haittaa kiintymyssuhteen syventymistä.
Säälittää miten teoreettisesti tämä nainen suhtautu asioihin, jotka ovat hyvin käytännöllisiä. Se on uuden sukupolven tapa yleisemminkin, kaikki yksinkertaiset asiat tehdään monimutkaisiksi liialla teoretisoinnilla.
Tällä ajattelumallilla saamelaisilla on yleisesti heikko kiintymyssuhde, kun niin moni vanhempi on puhunut lapsille suomea äidinkielensä saamen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho. Emmi on poistanut instansa 😯😯
Nyt menee jännäksi!
Ei lapsen tulon vuoksi ole pakko seurustella tai edes asua yhdessä. Asua voi lähekkäin jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho. Emmi on poistanut instansa 😯😯
Nyt menee jännäksi!
No ei ole poistanut
Vierailija kirjoitti:
Asuuko pariskunta virallisesti yhdessä?
Asuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho. Emmi on poistanut instansa 😯😯
Nyt menee jännäksi!
Oikeesti? Mistähän on kyse.
Vierailija kirjoitti:
nykyään mediat on täynnä juttuja tyyliin: sanna on avosuhteessa teron kanssa mutta samalla hänellä on tarkemmin määrittelemätön suhde simoon ja satunnainen suhde kaisaan, terolla on säätöä satunnaisesti kaijan kanssa ja sen lisäksi epämääräinen suhde susannaan.....
suurin osa ihmisistä ei ole ym. kuvatun kaltaisia ... miksi kaiken maailman "erikoisuuksia" hehkutetaan - netti on vienyt paperin mainostulot ja pitää epätoivon vimmalla tehdä klikki mediaa yms.
Jotta ne normalisoituu ja jokainen palstaboomer ei järkyty joka kerta niistä artikkeleista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Emmi on poistanut instansa 😯😯
Nyt menee jännäksi!
Oikeesti? Mistähän on kyse.
Ei ole poistanut, käy vaikka katsomassa.
Viestin kirjottaja ei osaa käyttää instaa tai Emmi on blokannut hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Emmi on poistanut instansa 😯😯
Nyt menee jännäksi!
No ei ole poistanut
Aaa, kyseinen kirjoittaja vissiin siis vain tullut blokatuksi.
No niin, jos nyt jätetään saamen- ja muunkieliset keskustelut vähän sivummalle ja palataan aiheeseen. Emmi on tosiaan poistanut instansa (tai blokannut mut, randomin anonyymin jollain ihmeen lailla) mutta Miisan insta elää ja porskuttaa. Se on niin täynnä kaupallisia yhteistöitä ja tissikuvia että ihan tuli eräs toinen blondi mieleen, sellainen vaatimaton Torpan tyttö 🤭🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vähän häiritsee, että muutama tässä ketjussa käyttää Miisan ja Eetun avoimesta suhteestakin nimitystä ”parisuhde”. Pari tarkoittaa kahta - ei kolmea, neljää, tai yhtään enempääkään. Parisuhde on tasan kahden henkilön välinen suhde, johon ei muita kuulu.
No englanniksi se on ihan vaan relationship ja se on vanhempi ja suurempi kieli, mennään sen mukaan 😉
Alue: Aihe vapaa
Ei varmaan ole menneet "pilalle", mutta eiköhän pakkosuomalaistaminen ekan sukupolven lasten kielellisessä kehityksessä, ihmissuhteissa ja kulttuurisessa identiteetissä näy. Siitähän tämä nyt muodikas opetellun saamen puhuminen omille lapsille osaltaan kertoo.
Jos se isoisä itse puhuisi lapselle omaa äidinkieltään, eli saamea, niin eihän siinä mitään ongelmaa olisi. On tosi surullista, että saamelaisia on pakkosuomalaistettu, mutta se ei valitettavasti muuta sitä, miten ihmisen kielitaito kehittyy.
Ja siis ei tämäkään lapsi varmasti mene "pilalle", vaikka äiti pitäisi kiinni päätöksestä kommunikoida lapsen kanssa vain kielellä, jota ei kunnolla osaa. Oppiihan hän joka tapauksessa kunnollisen äidinkielen isältään ja muulta ympäristöltään. Sen sijaan kommunikointi äidin kanssa voi olla outoa, ja lisäksi voi tulla yllärinä, että oikeasti kyseistä saamenkieltä äidinkielenään puhuvat eivät puhukaan ihan samoin kuin äiti.