Mikä siinä kotiäitiydessä on niin rankkaa???

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 19:45"]

Sitten minä väitän että tunneälyä on ihmisellä vähemmän joka valitsee "oikeat työt" kotiäitiyden sijaan. Aika ikävästi ilmaiset ettå kotona viihtyy vain tyhmä. Ei, vaan lapsiaan rakastava. Toki ymmärrän että kaikki ei vaan voi olla kotona pitkään vaikka haluaisi

[/quote]

8 vastaa: Sanoinkin, että "jos nauttii aidosti kotiäitiydestä". Jos joku viettää velvollisuudentunnosta vuosikaudet kotona ollakseen tietyn mallin mukaan "hyvä äiti", niin ei siitä silloin aidosti nauti.

Kyllä minä aivan valtavasti lastani rakastan, mutta ollakseni oman tuntemusteni ja jaksamiseni mukaan "hyvä äiti", en voi antaa itseni näivettyä älyllisesti.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 19:02"]

Eli tylsistyminen on suurin syy?

Miksi olette lisääntyneet? Tuliko joku yllätyksenä?

[/quote]

Lisäännyin, koska mieheni ja minä halusimme lapsen. Kyllä tuli yllätyksenä, että kotona oleminen voi olla niin helkutin tylsää. On se mukavaa, kun lapsi nukkuu hyvin ja saa itsekin nukkua 10 tuntia yössä (toisin kuin työelämässä), mutta kun parikin vuotta elää lapsen rytmissä ja katsoo maailmaa lapsen vinkkelistä, niin hulluksi meinaa tulla.

"Katopas, eikö olekin iso koppakuoriainen? On iso on. Se on ovi. Ovi. Kello. Kello. Kello. Kello. Taulu. Johto, ei saa ottaa. Se on johto, ei saa ottaa. Ei, ei saa ottaa. Johto, ei saa ottaa. Kukkuu! Kukkuu! Kukkuu! Kukkuu! EI saa ottaa, ei ota! Ei! Se on kukka, ei saa ottaa!"

Ehkä pahinta on juuri se aikuiskontaktien puute. Työelämää ja sen sosiaalisia ympyröitä ei korvaa kerran viikossa perhekahvila, jossa aika menee lähinnä oman lapsen paimentamiseen. Kotitöissä ja lapsenhoidossa sinänsä ei ole mitään ikävää, siinähän ne hommat menevät samalla rutiinilla kuin töissä ollessakin.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 19:48"]

Eli se kotona oleminen ei olekaan niin rankaa kuin av-mammat haluavat antaa ymmärtää?

Turhaa kitinää siis.

[/quote]

Jos sinä et ymmärrä miksi henkinen ja älyllinen näivettyminen tuntuu ihmisestä rankalta, niin taitaa sullakin hissi jäädä alakerroksiin.

Kaikki halveksii, kukaan ei arvosta eikä kunnioita. Ihmisen ja naisen mitta on koulutus ja titteli, ei miten jälkeläisistään huolehtii.

Miksi siis haukutte ja syyllistätte miehiä, kun mies on töissä?

Miehennekö pitäisi teille työaikanaan tarjota älyllisiä virikkeitä?

Tämähän alkaa kuulostamaan siltä, että jatkuva miesten haukkuminen on vain provoamistanne.

Mit tää tempuilee

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 18:51"]

Tuosta toisesta ketjusta juttuja lukeneena , en voi kuin ihmetellä koti-äitien asenteita kotona olemiseen ja kotitöiden tekemiseen?

Kertokaa mikä siinä on niin raskasta?

Normaalia kodinhoitoa ja ruoanlaittoa. En jaksa ymmärtää, miten koti-äitiys rinnastetaan normaaliin työhön?

Vastaukseksi ei kelpaa "kun lapsi on sairas ja väsyttää".

Miten muut työssäkäyvät sitten ehtivät hoitamaan kotinsa ja parisuhteensakin, ilman kisailua ja kiukkutelua?

Kotona oleminen on etuoikeutettua, ja sekään ei kelpaa, kun on niin raskasta?

[/quote]

en ymmärrä millaisesta historiallisesta/kulttuurisesta perspektiivistä sanot kotiäitiyttä "etuoikeudeksi", kun nimenomaan juuri sitä puuduttava hoivatyö aktiiviyhteiskunnan ulkopuolella ei ole...

Naisten tasa-arvon eteen on tehty pitkään työtä, jotta naisten ei tarvitse kärvistellä minään kakkosluokan kansalaisina vaihtamassa kakkavaippoja ja odottamassa "herraa" himaan...ja sitten käytetään tällaista ihmeellistä retoriikkaa että kotiäitiys on suoranainen etuoikeus ja taivaanlahja, josta pitäisi olla kiitollinen. Suomessa on lama, ja moni on vasten tahtoaan kotiäitinä, se on vain tapa siivota väkeä pois työmarkkinoilta ja jeesustellaan kun Emmalle ja Einolle on niin hienoa kasvaa kotona... taivaan vallat.

Kotiäitiys on monille psyykkisesti raskasta aikaa ja niitä maailman kulttuureja, joissa kotiäitiys on naisen urana normi, niitä me pidämme taantumuksellisina sovinistikulttuureina, joissa ei naisella ole kunnollista ihmisarvoa, vain välineellinen arvo lasten synnyttäjänä, pilluna ja hakattavana, jos miehellä on paha päivä. AMEN! 

Olen ollut pitkään kotona. Rankinta on ollut ajoittainen yksitoikkoisuus (samat, toistuvat rutiinit), älyllisen stimulaation puute, ajoittainen yksinäisyys ja vertaistuen puute ja se, että päiviä ei voi samalla tavalla suunnitella kuin töissä. Ei voi vähätellä sitäkään, että ajoittain on raskasta olla miehen "varassa". On raskasta, että ei saa omasta työstään rahallista palkkaa. Silloin kun miehen kanssa on ollut vaikeaa, on ollut erityisen raskasta olla kotona. Pitkään avioliittoon mahtuu monenlaista. Minusta kotiäitiyttä ja työelämää ei voi oikein niin rinnastaa, että voisi yks yhteen todeta jomman kumman olevan "helpompaa". Raskauden kokemukseen vaikuttaa miljoona asiaa: moni työhön liittyvä asia, perheen ja parisuhteen tilanne, kotiäitiyden kesto, ympäristön arvostus jne. jne. Kotiäitinä voi olla 20 vuotta tai puoli vuotta, lapsia voi olla yksi tai kymmenen, rahaa voi olla paljon tai vähän, vertaistukea joko on tai ei ole, työ voi olla pakkotahtista raatamista tai joustavaa ja kevyttä. Lista on loputon.

Ihanaakin on ollut ja olen uskonut tämän olevan perheelleni ja lapsilleni paras ratkaisu. Joskus se tuntuu uhraukselta, enimmäkseen se on kuitenkin hyvää elämää. Katunut en kuitenkaan ole koskaan, koska en tekisi mitään toisin. Tämä on minun valintani ja tieni.

Miksi kotiäidit valittavat? Koska elämä tosiaan on välillä raskasta ja kotiäidin elämässä ei erotu kotielämä ja työelämä. Joskus on vierellä se toinen äiti, jolle puhua, joskus taas ei. Ehkä silloin asioita purkaa vaikka av:llä ja toivottavasti helpottaa. Itse en tosin tätä ole tehnyt.

Tuliko yllätyksenä? No öö, elämässä nyt yleensä tulee asioita yllätyksenä. Äitiys esimerkiksi on yhtä suurta yllätystä. Erityisesti, jos lapsen kehityksessä tai vaikka terveydentilassa tapahtuu jotain tavallisesta poikkeavaa.

Älystä.. voi sinua. Kotiäitinä on paljon korkeasti koulutettuja äitejä ja sitten on vähemmän koulutettuja. Älyn kanssa on melko lailla sama tilanne, jos sillä nyt on yhtään mitään merkitystä. Minä kaipaan kotona kyllä älyllisiä haasteita, mutta niitä voi hakea esimerkiksi opiskelusta.

Tapasin joskus pahoittaa mieleni siitä hirvittävästä halveksunnasta, jonka osa ihmisistä suuntaa kotiäitiyttä kohtaan. En enää, ehkä hahmotan paremmin halveksunnan taustalla olevia syitä. Minulle ja perheelleni tämä on ollut paras ratkaisu. Pahana hetkenä olen miettinyt, miten näen elämäni kuolinvuotella. Vastaus tähän on tähän asti osoittanut ratkaisun oikeaksi.

Selvennän vielä, että en tuomitse muunlaisia ratkaisuja enkä sitä, jos joku työssä käyvä äiti valittaa väsymystään. Tai vaikka sitten sitä, että lasta näkee niin vähän. Mikä minä olen oikeastaan katsomaan asioita kenenkään muun elämän näkökulmasta.

Valitan kyllä välillä ja väsyneenä erityisesti. En oikein näe, mikä siinä niin hermostuttaa.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 18:51"]

Tuosta toisesta ketjusta juttuja lukeneena , en voi kuin ihmetellä koti-äitien asenteita kotona olemiseen ja kotitöiden tekemiseen?

Kertokaa mikä siinä on niin raskasta?

Normaalia kodinhoitoa ja ruoanlaittoa. En jaksa ymmärtää, miten koti-äitiys rinnastetaan normaaliin työhön?

Vastaukseksi ei kelpaa "kun lapsi on sairas ja väsyttää".

Miten muut työssäkäyvät sitten ehtivät hoitamaan kotinsa ja parisuhteensakin, ilman kisailua ja kiukkutelua?

Kotona oleminen on etuoikeutettua, ja sekään ei kelpaa, kun on niin raskasta?

[/quote]

en ymmärrä millaisesta historiallisesta/kulttuurisesta perspektiivistä sanot kotiäitiyttä "etuoikeudeksi", kun nimenomaan juuri sitä puuduttava hoivatyö aktiiviyhteiskunnan ulkopuolella ei ole...

Naisten tasa-arvon eteen on tehty pitkään työtä, jotta naisten ei tarvitse kärvistellä minään kakkosluokan kansalaisina vaihtamassa kakkavaippoja ja odottamassa "herraa" himaan...ja sitten käytetään tällaista ihmeellistä retoriikkaa että kotiäitiys on suoranainen etuoikeus ja taivaanlahja, josta pitäisi olla kiitollinen. Suomessa on lama, ja moni on vasten tahtoaan kotiäitinä, se on vain tapa siivota väkeä pois työmarkkinoilta ja jeesustellaan kun Emmalle ja Einolle on niin hienoa kasvaa kotona... taivaan vallat.

Kotiäitiys on monille psyykkisesti raskasta aikaa ja niitä maailman kulttuureja, joissa kotiäitiys on naisen urana normi, niitä me pidämme taantumuksellisina sovinistikulttuureina, joissa ei naisella ole kunnollista ihmisarvoa, vain välineellinen arvo lasten synnyttäjänä, pilluna ja hakattavana, jos miehellä on paha päivä. AMEN! 

[/quote]

Asenteesi miehiä kohtaan tuli selväksi.

Et vastaa kysymykseen lainkaan.

Jokaikinen ihminen joutuu ne kotiyöt tekemään  ja laittamaan ruokaa, oli lapsia tai ei.

Eli miksi se on kotona makoilemalla muka rankempaa?

Ei todellakaan raskasta. Olen kolmen äiti ja jokaisen kanssa olin 2-3 vuotta kotosalla. Tuli tekemisen puute ja varsinkin älyllisesti tosi kurjaa aikaa. Totta kai rakastan lapsiani yli kaiken-

En ole enää kotiäiti, mutta monta vuotta olen ollut. Nykyään elämäni on paljon helpompaa. Kukaan ei herätä minua 2 - 16 kertaa yössä. Lähinnä siksi kotiäitiys oli rankkaa.  Vauvat ovat aika työläitä, jos ovat hyvin hoidettuja. 

Rankkoja olivat kotiäitivuodet. Koko ajan joku tarvitsi minua. Rahasta oli tiukempaa kuin nykyään. En saanut edes vessassa, lounaalla  ja kahvitauolla käydä. Nykyään on helppoa, kun lapset ovat isompia.

yhtäkään järkevää vastausta ei ole vielä tullut.

ainoastaan tylsistyminen. se ei ole samaa kuin rankkuus.

ihan palkkatyökin voi olla  tylsää.

en silti märise nettipalstoilla, kuinka työ on rankkaa.

Vielä 52 lisää, että vaikeaa on ilman muuta myös se, jos tilanteessa on vastentahtoisesti. Kotiäitinä on varmasti ihmisiä, jotka ovat kotona puolison toiveesta, työpaikan puutteen vuoksi tms.

Lisäksi väittäisin, että jos voi psyykkisesti huonosti (on masentunut, parisuhteessa on hyvin vaikeaa tms.) niin kotona on monesti vaikeampaa kuin työssä. Kotielämä lasten kanssa on omiaan kärjistämään näitä vaikeuksia ja lapset vaistoavat ahdingon ja usein hätääntyneenä ovat aia haastavia.

Montakin järkevää vastausta on tullut, mutta on vaikea tuollaisen ihmisen kanssa kommunikoida kun mikään ei kelpaa/ tunnu menevän perille asti?

Suostuukohan joku raukka joskus hoitamaan sinun jälkikasvuasi kotona, saa olla aika teräshermoinen nainen.

Toivottavasti jäät tossun alle, ja pääset koti-isäksi makoilemaan! :)

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:49"]

Montakin järkevää vastausta on tullut, mutta on vaikea tuollaisen ihmisen kanssa kommunikoida kun mikään ei kelpaa/ tunnu menevän perille asti?

Suostuukohan joku raukka joskus hoitamaan sinun jälkikasvuasi kotona, saa olla aika teräshermoinen nainen.

Toivottavasti jäät tossun alle, ja pääset koti-isäksi makoilemaan! :)

[/quote]

Kaikissa vastauksena on tylsistyminen, ei rankkuus. Kotiäitiys on myös valinta, tiesitkö?

MINULLE ei mikään.  Todellakin yksilöllistä. Meillä on 3 lasta, joista yksi tosi vaikea koliikkivauva aikoinaan. Silti minusta "lapsiaika" oli tosi helppoa. Kaipasin kovasti älyllistä toimintaa (työ). Mutta jokainen taplaa tyylillään. Olin siis kotosalla 2-4 vuotta muksujen kanssa ja toki tein muutakin kuin kotihommia, ne on mun mielestä tosi iisejä.

Minulla on raskasta. Lapsi kohta 3v ja töihin pitäisi mennä mutta kun ei jaksa. Raskaus meni erittäin hyvin, samoin ekat kuukaudet hormonihuuruissa. Sitten minä ja lapsi sairastuimme. Lapsi onneksi parantui ja yöunet ja päikkärit tasaantuivat "normaaliksi" 1,5vuotiaana. Itse olen lopun elämää sairas ja lääkityksellä, jonka annosta/ merkkiä haetaan vieläkin. Pärjään lapsen kanssa hyvin, pidän tärkeänä että saa ruokaa ja päivittäin ulkoilua sekä kotona virikkeellistä ohjelmaa ( laulua, lukemista ym). Ruoka on pääasiassa purkista, riippuen miten ole vkonloppuna saanut pakkaseen tehtyä ruokaa. Kerhoissa käydään vähintään 1x vko, jaksamiseni mukaan. Kotona siivoan mitä ehdin/jaksan, todellakaan ei ole isännälle ruokaa tehtynä.
Todella kadehdin niitä jotka kokevat aikaa riittävän liikaakin lapsen kanssa. Yksi ystävistäni on aloittanut uusia harrastuksia, esim ompelee lastenvaatteita koska kokee aikaa olevan. Toinen tekee väitöskirjaa taaperon kanssa kotona.
Tilanteeni ei ole se mitä odotin/ toivoin, mutta näillä mennään. Lisää lapsia ei tule vaikka oli alkuperäisissä suunnitelmissa, sairauteni vaikeuttaa raskautumista ja sen ylläpitoa koska ei ole tasapainossa. Parisuhde on myös karilla koska miehen mielestä makaan vain kotona eikä edes yritä auttaa kodin ylläpidossa ja ruuanlaitossa. Lapsen tekoa en kuitenkaan kadu, poikani on parasta mitä olen koskaan saanut elämässä aikaiseksi <3

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:40"]

yhtäkään järkevää vastausta ei ole vielä tullut.

ainoastaan tylsistyminen. se ei ole samaa kuin rankkuus.

ihan palkkatyökin voi olla  tylsää.

en silti märise nettipalstoilla, kuinka työ on rankkaa.

[/quote]

Etkä koskaan myöskään työpaikalla sanallakaan pukahda, että ottaa päähän - mikään? No sinullepa sitten Kunnon Kansalaisen palkinto.

Miten se sinun elämääsi vaikeuttaa, jos joku kotiäiti täällä purkaa niitä asioita, jotka hänellä ovat sydämen päällä? Jos et kykene ymmärtämään, että jollakulla on jossain elämäntilanteessa rankkaa ja se on hänen kokemuksensa, josta sinulla ei ole mitään käsitystä, niin miksi se pitäisi sinulle yksityiskohtaisesti selventää. Mistä päättelet, että rankkuudelle on jokin yksi syy, jonka kertominen jotenkin valaisee asiaa? Aika selvää on, että sinä et yksinkertaisesti käsitä mitään oman kokemuspiirisi ulkopuolelta.

Kotiäiti se siis vaan perse homeessa kotona makaa ja elämä on niin helppoa, mutta silti av:lla valittaa. Kotiäiti joka on kaikessa suhteessa täysin identtinen toisen kotiäidin kanssa. Koeta kestää.

Henkilökohtaisesti en voi sietää valitusta kotiäitiyden rankkuudesta. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta, ja on satoja äitejä, jotka haluaisivat olla kotona, mutta eivät voi. Kitisette siis etuoikeudestanne. Sama asia, kuin jos joku rikas valittaisi, että on niin rankkaa, kun on liian hienossa kodissa liikaa neliöitä.