Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä kotiäitiydessä on niin rankkaa???
05.09.2014 |
Tuosta toisesta ketjusta juttuja lukeneena , en voi kuin ihmetellä koti-äitien asenteita kotona olemiseen ja kotitöiden tekemiseen?
Kertokaa mikä siinä on niin raskasta?
Normaalia kodinhoitoa ja ruoanlaittoa. En jaksa ymmärtää, miten koti-äitiys rinnastetaan normaaliin työhön?
Vastaukseksi ei kelpaa "kun lapsi on sairas ja väsyttää".
Miten muut työssäkäyvät sitten ehtivät hoitamaan kotinsa ja parisuhteensakin, ilman kisailua ja kiukkutelua?
Kotona oleminen on etuoikeutettua, ja sekään ei kelpaa, kun on niin raskasta?
Kommentit (152)
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:20"]
Voihan tätä raskaaksikin kuvailla, mutta toisaalta en valita, itse olen näin monta lasta halunnut ja jotenkin kaivannutkin sellaista kaaosta elämääni. Mutta kyllä minusta sen voi luokitella jo suht rankaksi, että kotona on neljä alle kouluikäistä villiä poikaa. Yhdellä adhd. Pienin nukkunut vuoden todella huonosti, eli en ole vuoteen nukkunut kunnon yöunia. Samalla haen koko ajan aktiivisesti töitä. Tämän arjen pyörittämisen lisäksi, niin koluan työpaikkailmoituksia ja teen työhakemuksia jokainen päivä. Samalla kun hoidan näitä neljää villiä poikaani, jotka eivät ole ikinä eivätkä sekunttiakaan paikallaan tai hiljaa. On rankkaa kyllä!
[/quote]
alle kouluikäisiä 4?
jos olet lapsia tehtaillut tohon tahtiin, älä valita että se on raskasta. oma on ollut valintasi, ellet ole lesta.
[/quote]
Minähän sanoin, että en valita. Itse olen neljä lasta tehnyt. Vaikkakin neljäs oli ylläri pylläri, mutta kuitenkin, hänetkin halusin pitää. En valita, mutta kerroin, että rankkaa on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos hoidan vain omia lapsia niin nautin ja ihailen jokaisesta hetkestä. laitan ruoka, leivon, siivous sujuu ongelmitta. mutta kun puolison lapset ovat tämän lisääksi kylässä kaikki on toisin . tunnen oloni hyväksiy käytetyksi. minun kotityötä ei arvostetaan. voimat loppuivat, paskaiset sotkut. silloin kaipaan töihin menoa.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:40"]
yhtäkään järkevää vastausta ei ole vielä tullut.
ainoastaan tylsistyminen. se ei ole samaa kuin rankkuus.
[/quote]
Mikä sinä olet sanomaan että tylsistyminen ei ole rankkaa? Eikö siihen juuri perustu esim. vankilassa eristysselli - että se tylsyys on pelotteena kamala?
Ei kai nyt kukaan ole koskaan väittänytkään että kotiäitys olisi erityisen rankkaa niin että siihen tarvittaisiin poikkeuksellinen määrä lihasvoimaa?
[/quote]
Ilmoittaudu avoimen yliopiston verkkokursseille opiskelemaan jotain uutta alaa. Saat aivoille aktiviteettia, etkä tylsisty. Tee sudokuja ja tutustu naapurin Pirkkoon. Tylsistyminenkin on usein ihan omaa saamattomuutta.
[/quote]
Voi kuule kultaseni, kun ei ole kyse siitä ettei olisi ideoita millä sitä tylsyyttä lieventäisi vaan siitä, ettei ole aikaa syventyä mihinkään. Mulla on kymmeniä tieteellisiä artikkeleita jonossa luettavaksi, kaunokirjallisia teoksia vaikka kuinka ja paljon, Facebookissa työkaverit keskustelee päivittäin kiinnostavista asioista, mutta kun ei tuo vauva anna aikaa tehdä mitään. Kaikki omat jutut on tehtävä 5 minuutin pätkissä tai kun vauva nukkuu niin on ne kotityötkin odottamassa, tai jos johonkin mielenkiintoiseen artikkeliin yrittääkin syventyä, niin eiköhän se herää just silloin jo puolen tunnin nokosten jälkeen.
Odota muruseni, että joku haluaa sun kanssa lapsen tehdä, niin huomaat ettei asiat ole noin helppoja kun näytät kuvittelevan.
-8
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:42"]
jos hoidan vain omia lapsia niin nautin ja ihailen jokaisesta hetkestä. laitan ruoka, leivon, siivous sujuu ongelmitta.
[/quote]
Tämä alku! Näin te muutkin voisitte suhtautua omien lastenne kasvatukseen. Tsemppiä puolison lasten kanssa, toivottavasti hän osaa arvostaa sinua!
Kotiäitiys on erittäin matalapalkkaista työtä josta ei saa suoraa, omaa itseään kehittävää palautetta samalla tavoin kuin palkkatyöstä. Palkkatyössä suoritustasi arvioidaan, ja palkitaan tai tuetaan tilanteesta riippuen.
Työyhteisö on myös merkityksellinen asia aikuisen arkipäivässä. Kotiäitinä yhteisö on vähemmän rakenteellistunutta, ja keskittyy enemmän persoonallisuuksiin ja elämäntilanteisiin.
Saavutusten tunnustus ulkoapäin on myös harvinaisempaa kuin palkkatyössä.
Myös oman identiteetin tukeminen on helpompaa palkkatyössä, jossa sinut kohdataan ja arvioidaan omana persoonanasi eikä vain jonkun äitinä.
Tässä muutama oma pointtini asiaan, olin 6v kotiäitinä yhdelle lapselle, ja nyt kymmenettä vuotta työelämässä taas, ihanan teinin mutsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:40"]yhtäkään järkevää vastausta ei ole vielä tullut. ainoastaan tylsistyminen. se ei ole samaa kuin rankkuus. ihan palkkatyökin voi olla tylsää. en silti märise nettipalstoilla, kuinka työ on rankkaa. [/quote] Miksi tämä on sinulle niin tärkeä tietää? Et selkeästi kykene käsittelemään erilaisia kokemuksia, tietoa ja/tai taitoa vaan hanakkana hinkuat vain yhden vastauksen perään. Ja jota me ei selvästikään kyetä sinulle antamaan. Täällä on tullut paljon hyviä tarinoita. Tuliko sinulle yllätyksenä että tuollaiseen kysymykseen ei ole yhtä ainoaa, yksiselitteistä vastausta? Ja jos tuli niin pakko kyllä miettiä millaisella aivokapasiteetilla olet varustettu.. Tosin provoilijahan taidat olla, on kiva sitten hihitellä kun mammat pillastuvat.
[/quote]
En ole ap, mutta hän voi minusta olla hyvinkin älykäs ihminen siinä mielessä, että hän yrittää saada edes jonkun teistä näkemään sen kotielämän lasten kanssa hyvänä ja kauniina aikana. Nauttikaa hetkistä.
[/quote]
Arvostan kommenttiasi. Silti kysyisin, että mikäli olet äiti/isä, etkö ikinä väsy?
Minä - kotiäiti - rakastan lapsiani yli kaiken. En tiedä, keneen nyt viittaat, kun toivot, että edes joku meistä kotiäideistä näkisin kotielämän lasten kanssa hyvänä ja kauniina aikana. Väitän, että suurin osa näkee. Ainakin minä näen. Pidän itseäni monessa suhteessa etuoikeutettuna - muistakin syistä kuin kotiäitiyden vuoksi. Siitä ei ole kysymys. Kotiäiti kuitenkin väsyy lapsiin ja kotielämään varmasti työssä käyvää äitiä useammin, koska tadaa - hän on lasten kanssa enemmän.
Olisi hyvä, jos nyt voitaisiin ymmärtää, että kotiäitiyteen väsyy välillä siinä missä mihin tahansa muuhun asiaan elämässä. Syitäkin on aika kattavasti käyty läpi. Jos niitä ei kanssaihminen tajua, voidaan hajaantua.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:40"]
yhtäkään järkevää vastausta ei ole vielä tullut.
ainoastaan tylsistyminen. se ei ole samaa kuin rankkuus.
[/quote]
Mikä sinä olet sanomaan että tylsistyminen ei ole rankkaa? Eikö siihen juuri perustu esim. vankilassa eristysselli - että se tylsyys on pelotteena kamala?
Ei kai nyt kukaan ole koskaan väittänytkään että kotiäitys olisi erityisen rankkaa niin että siihen tarvittaisiin poikkeuksellinen määrä lihasvoimaa?
[/quote]
Ilmoittaudu avoimen yliopiston verkkokursseille opiskelemaan jotain uutta alaa. Saat aivoille aktiviteettia, etkä tylsisty. Tee sudokuja ja tutustu naapurin Pirkkoon. Tylsistyminenkin on usein ihan omaa saamattomuutta.
[/quote]
Voi kuule kultaseni, kun ei ole kyse siitä ettei olisi ideoita millä sitä tylsyyttä lieventäisi vaan siitä, ettei ole aikaa syventyä mihinkään. Mulla on kymmeniä tieteellisiä artikkeleita jonossa luettavaksi, kaunokirjallisia teoksia vaikka kuinka ja paljon, Facebookissa työkaverit keskustelee päivittäin kiinnostavista asioista, mutta kun ei tuo vauva anna aikaa tehdä mitään. Kaikki omat jutut on tehtävä 5 minuutin pätkissä tai kun vauva nukkuu niin on ne kotityötkin odottamassa, tai jos johonkin mielenkiintoiseen artikkeliin yrittääkin syventyä, niin eiköhän se herää just silloin jo puolen tunnin nokosten jälkeen.
Odota muruseni, että joku haluaa sun kanssa lapsen tehdä, niin huomaat ettei asiat ole noin helppoja kun näytät kuvittelevan.
-8
[/quote]
Palkkaa hoitaja. Hanki rintareppu, niin saat tehtyä osan kotitöistä lapsen ollessa hereillä. Eikö sulla ole miestä, kun et ehdi niitä artikkeleita ikinä lukea? Jos lapsesi on pieni, voit lukea hetken myös vauva sylissä. Jos "vauva" lähentelee vuoden ikää, hän mielellään "osallistuisi" kotitöihin.
Ja minulla on jo lapsi. Vauvavuoden läpikäyneenä nuo kaikki kuulostavat korvaani selittelyltä ja tekosyiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kotiäitiys on ihan tavallista elämää iloineen ja suruineen. Joskus on rankempaa ja joskus helpompaa. En itsekään ymmärrä valitusta siitä, miksi tämä olisi niin hirveän rankkaa (ja yleensä tätä ruikutetaan lasten kuullen: oppivatpahan lapset, että ovat lähinnä taakka vanhemmilleen). Toisaalta en ymmärrä yleensäkään sitä, miksi kilpaillaan siitä, kenellä on rankinta. Yhtä lailla kyllästyttää joidenkin ansioäitien marttyrivalitus heidän kiireistään, kun ns. pakollisten hommien lisäksi on "pakko" harrastaa, "pakko" pitää koti tiptop tms. Oikeasti kulttuurissamme on jotain pielessä, jos kilpailemme siitä, kuka raataa itsensä ensimmäisenä hautaan. Jos joku sanoo, että on elämäänsä tyytyväinen, niin kyllä katsotaan vinosti hymyillen tai aletaan ihan suoraan naljailla, kuinka kohta hymysi hyytyy, odotahan vain.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:47"]
Kotiäitiys on erittäin matalapalkkaista työtä josta ei saa suoraa, omaa itseään kehittävää palautetta samalla tavoin kuin palkkatyöstä.
[/quote]
Suora kehittävä palaute kotiäitiydestä on terve ja hyvinvoiva lapsi, joka rakastaa vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:48"]
Arvostan kommenttiasi. Silti kysyisin, että mikäli olet äiti/isä, etkö ikinä väsy?
Minä - kotiäiti - rakastan lapsiani yli kaiken. En tiedä, keneen nyt viittaat, kun toivot, että edes joku meistä kotiäideistä näkisin kotielämän lasten kanssa hyvänä ja kauniina aikana. Väitän, että suurin osa näkee. Ainakin minä näen. Pidän itseäni monessa suhteessa etuoikeutettuna - muistakin syistä kuin kotiäitiyden vuoksi. Siitä ei ole kysymys. Kotiäiti kuitenkin väsyy lapsiin ja kotielämään varmasti työssä käyvää äitiä useammin, koska tadaa - hän on lasten kanssa enemmän.
Olisi hyvä, jos nyt voitaisiin ymmärtää, että kotiäitiyteen väsyy välillä siinä missä mihin tahansa muuhun asiaan elämässä. Syitäkin on aika kattavasti käyty läpi. Jos niitä ei kanssaihminen tajua, voidaan hajaantua.
[/quote]
Minulla on yksi lapsi. En ole väsynyt hänen kanssaan olemiseensa sen jälkeen, kun hän lopetti viisi kertaa yössä heräilyn. Henkiseen väsymykseen auttaa asioihin positiivisesti suhtautuminen. Fyysiseen väsymykseen auttaa nukkuminen.
Jos et ole ollut työelåmässä perheenäitilä, kotiäitiys on Rankkaa. Jos et ole ollut opettajana Jenkeissä, opettajan työ Suomessa on rankkaa.
Ihmiset kokevat asioita sen pohjalta miten ovat elämänsä eläneet. Meillä täällä Suomessa on aika helppoa, olemme sitten töissä käyviä tai kotona olevia äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin melkein viisi vuotta kotiäiti, nyt töissä vaativissa asiantuntijatehtävissä.
Se on ihan pakko sanoa, että nyt töissä käyvänä en todellakaan pyöritä samanlaista huushollihärdelliä kuin pyöritin kotiäitinä. Siivottavaa ei yksinkertaisesti synny samalla tavalla nyt, kun me aikuiset olemmet molemmat päivät töissä ja lapset päiväkodissa. Kotona ollessamme sotkua syntyi paljon enemmän kun kotona oli koko ajan joku sotkemassa. Lisäksi lapset saavat nyt viisi kertaa viikossa päiväkodissa aamupalan, lounaan ja välipalan. Se tekee pelkästään viikossa 15 kertaa vähemmän ruoan/välipalan laittoa ja poissiivoamista minulle. Hiekkaa yms. tulee vähemmän, kun ei tule ulkoiltua paria kertaa päivässä enää lasten kanssa. Ylipäätään paikasta toiseen siirtyminen on rivakampaa ja tehokkaampaa nyt.
Kotiäitiys oli ihanaa, mutta samalla rankkaa kun ihan perusasiat toistuivat joka päivä, monen monta kertaa. Nuorin on nyt uhmaikäinen, mutta jaksan paljon paremmin hänen uhmansa nyt kuin aikaisemmin. On ihan eri asia kuunnella uhmakohtauksia 24/7 kuin vain osan päivää. ;)
En nyt sanoisi tätä rankaksi. Lapsia minulla tosin on vain yksi taapero. Kotitöitä pidän mukavina ja helppoina, tulee hyvä mieli kun koti on siisti. Vaikeinta tässä on lapsen kaitseminen joka sekunti, nyt kun hän on siinä iässä ettei tottele mitään ja kaikkea on kokeiltava, kiipeämistä tuolille, johtoja jne. Mieli väsyy sellaisessa. Lasta pitää myös jatkuvasti viihdyttää, leikkiä hänen kanssaan ja jutella, hän ei ole juurikaan omatoiminen. Sekin on kuluttavaa kun sitä joutuu tekemään päivät pitkät. Mutta samalla se on myös tosi nautinnollista, en vaihtaisi mihinkään. Lisäksi vaikeaa on yksinäisyys, mutta tämäkin on omasta itsestään kiinni. Pitäisi ahkerammin olla kontaktissa ihmisiin.
Älyllisistä haasteista puhenollen, luen kirjoja lapsen päikkäriaikaan ja iltaisin kun hän menee nukkumaan. Ajattelin aloittaa myös avoimen yliopiston opintoja. Kyllä sitä löytää aivoille haastetta vaikka olisikin kotiäitinä. Useamman pienen lapsen kanssa se tosin voi olla aika haasteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 18:54"]Itselleni raskasta oli se tylsyys. Toistuvat rutiinit. Toki tehtiin kaikkea rutiinien ratoksi, mutta pakko sitä lapsen kanssa oli jokin säännöllisyyskin olla.
Tosin olin myös yh, niin sitten ei ollut kotona aikuista seuraksi. Jos saisin olla nyt kotiäitinä, miehen ollessa elämässäni, se voisi olla ihan toisenlaista
[/quote] Erilaista olisi. Saisit siivota sen miehenkin sotkut ja pestä pyykit. Lisäksi joutuisit neuvottelemaan menoista yms ja rahankäytöstä. Riitoja myös joutuisivat lapset kuuntelemaan, niitä väistämättä tulee parisuhteessa.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:40"]yhtäkään järkevää vastausta ei ole vielä tullut. ainoastaan tylsistyminen. se ei ole samaa kuin rankkuus. ihan palkkatyökin voi olla tylsää. en silti märise nettipalstoilla, kuinka työ on rankkaa. [/quote] Miksi tämä on sinulle niin tärkeä tietää? Et selkeästi kykene käsittelemään erilaisia kokemuksia, tietoa ja/tai taitoa vaan hanakkana hinkuat vain yhden vastauksen perään. Ja jota me ei selvästikään kyetä sinulle antamaan. Täällä on tullut paljon hyviä tarinoita. Tuliko sinulle yllätyksenä että tuollaiseen kysymykseen ei ole yhtä ainoaa, yksiselitteistä vastausta? Ja jos tuli niin pakko kyllä miettiä millaisella aivokapasiteetilla olet varustettu.. Tosin provoilijahan taidat olla, on kiva sitten hihitellä kun mammat pillastuvat.
[/quote]
En ole ap, mutta hän voi minusta olla hyvinkin älykäs ihminen siinä mielessä, että hän yrittää saada edes jonkun teistä näkemään sen kotielämän lasten kanssa hyvänä ja kauniina aikana. Nauttikaa hetkistä.
[/quote]
No entäs jos nyt joku ei vaan nauto siitä, että täytyy päivät pitkät kuurata sotkua sieltä sun täältä, huudattaa pyykki- ja tiskikoneita ja vääntää ruokaa aamusta iltaan. Olen se joka on kotona vasten tahtoaa ja minä en tällaisestä nauti. Sama kuin sinä pelkäisit vaikka lentämistä ja minä sanoisin että no niin, nauti nyt 12 tunnin lentomatkasta, siellä on paljon turbulensseja, tuntuu ihan kuin vuoristoradassa olisi! Ei kaikki vaan osaa nauttia samoista asioista.
Olin kotiäitinä, kunnes kuopus eli samalla esikoinen meni kouluun. En ymmärtänyt mitään päiväkodeista. Mies sai tulla töistä puhtaaseen kotiin, ruoka oli aina valmiina.
Hän jaksoi päikkäreitten jälkeen harrastaa lapsen kanssa kaikenlaista. Jalkapalloa. Sienestystä, kalastusta.
Eipä valittanut.
Jos olis sairaana, niin siivosi, pyykkäsi yms. Arvosti todella!
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:16"]
Miksi tämä aihe saa aina hirveän sodan aikaiseksi??
[/quote]
Koska mikä tahansa asia, jossa kanssaihminen pyrkii vähättelemään kokemuksiasi tuntematta niitä lainkaan, saa sodan aikaiseksi. Sitä kutsutaan empatian puutteeksi ja se on nykyaikana yllättävän yleistä.
[/quote]
Olen mielestäni erittäin empaattinen ihminen, mutta silti minusta tuntuu, että teillä ei olisi puoliksikaan noin "rankkaa", jos vähän suhteuttaisitte asioita ja olisitte oikeasti kiitollisia niistä lapsistanne ja heidän kanssaan viettämästänne ajasta.
[/quote]
Eli sinä siis olet mielestäsi empaattinen ihminen, mutta tiedät, että 1) minulla on rankkaa 2) ei olisi puoliksikaan rankkaa, jos 3) suhteuttaisin asioita ja 4) olisin lapsistani kiitollinen. Osuit väärään ihan jokaisessa kohdassa ja asetuit varmasti tietämään, miten minun kannattaisi näinollen elää. Minulla ei ole juuri nyt rankkaa. Elämänkokemukset ovat todella saaneet suhteuttamaan asioita ja yksi seuraus tästä on kotiäitiyteni. Olen myös lapsistani ja elämäntilanteestani erittäin kiitollinen.
Tiesitkö, että empaattiset ihmiset yleensä välttävät tekemästä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ihmisistä, joiden elämäntilannetta tai elämää yleensä eivät ollenkaan tunne. Ei tulisi esimerkiksi mieleenikään arvioida elämäsi rankkuutta tai helppoutta tai kiitollisuuttasi tai kiittämättömyyttäsi. Enhän toisaan tunne sinua lainkaan.
Kotiäitiys on ilmeisesti niin hirvittävän kadehdittua, että on täysin mahdotonta käsittää, että kotiäidin elämä ei ole elämää paratiisissa vailla kosketusta tosielämään.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:16"]
Miksi tämä aihe saa aina hirveän sodan aikaiseksi??
[/quote]
Koska mikä tahansa asia, jossa kanssaihminen pyrkii vähättelemään kokemuksiasi tuntematta niitä lainkaan, saa sodan aikaiseksi. Sitä kutsutaan empatian puutteeksi ja se on nykyaikana yllättävän yleistä.
[/quote]
Olen mielestäni erittäin empaattinen ihminen, mutta silti minusta tuntuu, että teillä ei olisi puoliksikaan noin "rankkaa", jos vähän suhteuttaisitte asioita ja olisitte oikeasti kiitollisia niistä lapsistanne ja heidän kanssaan viettämästänne ajasta.