Mikä siinä kotiäitiydessä on niin rankkaa???

Miksi tämä aihe saa aina hirveän sodan aikaiseksi??

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:08"]Henkilökohtaisesti en voi sietää valitusta kotiäitiyden rankkuudesta. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta, ja on satoja äitejä, jotka haluaisivat olla kotona, mutta eivät voi. Kitisette siis etuoikeudestanne. Sama asia, kuin jos joku rikas valittaisi, että on niin rankkaa, kun on liian hienossa kodissa liikaa neliöitä.
[/quote]

Ja kun sinun mielestäsi minulla on asiat "liian hyvin" niin minulla ei ole oikeutta valittaa? Jos sinulle kotiäitiys on unelma niin ok, mutta minulle se ei sitä ole. Haluaisin olla töissä mutta nyt olosuhteiden pakosta hoidan lapset eskariin saakka kotona.

Ei se "kotiäitinä" oleminen mitään rankkaa ollut. Rankempaa se on käydä töissä ja hoitaa se kaikki muu siinä sivussa. Sehän on sanomattakin selvää.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:08"]Henkilökohtaisesti en voi sietää valitusta kotiäitiyden rankkuudesta. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta, ja on satoja äitejä, jotka haluaisivat olla kotona, mutta eivät voi. Kitisette siis etuoikeudestanne. Sama asia, kuin jos joku rikas valittaisi, että on niin rankkaa, kun on liian hienossa kodissa liikaa neliöitä. [/quote] Ja kun sinun mielestäsi minulla on asiat "liian hyvin" niin minulla ei ole oikeutta valittaa? Jos sinulle kotiäitiys on unelma niin ok, mutta minulle se ei sitä ole. Haluaisin olla töissä mutta nyt olosuhteiden pakosta hoidan lapset eskariin saakka kotona.

[/quote]

Saanko kysyä, mitkä nämä pakottavat olosuhteet ovat? Minulle kotiäitiys ei ole unelma, laitoin vapaaehtoisesti lapseni puolentoista vuoden iässä osa-aikaiseen päivähoitoon, vaikka olisi ollut mahdollisuus jäädä kotiin. Mutta tiedän ihmisiä, jotka haluaisivat olla kotona lasten kanssa, mutta rahaa ei ole tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 18:51"]

Tuosta toisesta ketjusta juttuja lukeneena , en voi kuin ihmetellä koti-äitien asenteita kotona olemiseen ja kotitöiden tekemiseen?

Kertokaa mikä siinä on niin raskasta?

Normaalia kodinhoitoa ja ruoanlaittoa. En jaksa ymmärtää, miten koti-äitiys rinnastetaan normaaliin työhön?

Vastaukseksi ei kelpaa "kun lapsi on sairas ja väsyttää".

Miten muut työssäkäyvät sitten ehtivät hoitamaan kotinsa ja parisuhteensakin, ilman kisailua ja kiukkutelua?

Kotona oleminen on etuoikeutettua, ja sekään ei kelpaa, kun on niin raskasta?

[/quote]

en ymmärrä millaisesta historiallisesta/kulttuurisesta perspektiivistä sanot kotiäitiyttä "etuoikeudeksi", kun nimenomaan juuri sitä puuduttava hoivatyö aktiiviyhteiskunnan ulkopuolella ei ole...

Naisten tasa-arvon eteen on tehty pitkään työtä, jotta naisten ei tarvitse kärvistellä minään kakkosluokan kansalaisina vaihtamassa kakkavaippoja ja odottamassa "herraa" himaan...ja sitten käytetään tällaista ihmeellistä retoriikkaa että kotiäitiys on suoranainen etuoikeus ja taivaanlahja, josta pitäisi olla kiitollinen. Suomessa on lama, ja moni on vasten tahtoaan kotiäitinä, se on vain tapa siivota väkeä pois työmarkkinoilta ja jeesustellaan kun Emmalle ja Einolle on niin hienoa kasvaa kotona... taivaan vallat.

Kotiäitiys on monille psyykkisesti raskasta aikaa ja niitä maailman kulttuureja, joissa kotiäitiys on naisen urana normi, niitä me pidämme taantumuksellisina sovinistikulttuureina, joissa ei naisella ole kunnollista ihmisarvoa, vain välineellinen arvo lasten synnyttäjänä, pilluna ja hakattavana, jos miehellä on paha päivä. AMEN! 

[/quote]

Asenteesi miehiä kohtaan tuli selväksi.

Et vastaa kysymykseen lainkaan.

Jokaikinen ihminen joutuu ne kotiyöt tekemään  ja laittamaan ruokaa, oli lapsia tai ei.

Eli miksi se on kotona makoilemalla muka rankempaa?
[/quote

Vastasin kyllä :se on palkatonta puuduttavaa hoivatyötä aamusta iltaan, vailla osallisuutta kodin ulkopuoliseen elämään... Minä nautin valtavasti opiskelusta, työstä, omasta rahasta ja kuluttamisesta, ystävien tapaamisesta ja pitkistä lounaista esimerkiksi... Asioita, jotka jäävät kotiäitiydessä sivuun. Nautin siitä että voin olla lenkillä ilman että taapero meinaa rynniä auton, pyörän, lumiauran tai traktorin eteen... Nautin kun voin kokata ilman että taapero haluaa opetella kokkiveitsen käyttöä juuri nyt... Poden mieluummin influenssaa yksinäni kuin kipeän ja kiukkuisen lapsen kanssa jne... Mieheni ei kuitenkaan halunnut äitiyslomalle minun sijastani, joten minä ne hoidin. Onneksi miehenikin mielestä minä tein suuremman työn kuin hän.

Voihan tätä raskaaksikin kuvailla, mutta toisaalta en valita, itse olen näin monta lasta halunnut ja jotenkin kaivannutkin sellaista kaaosta elämääni. Mutta kyllä minusta sen voi luokitella jo suht rankaksi, että kotona on neljä alle kouluikäistä villiä poikaa. Yhdellä adhd. Pienin nukkunut vuoden todella huonosti, eli en ole vuoteen nukkunut kunnon yöunia. Samalla haen koko ajan aktiivisesti töitä. Tämän arjen pyörittämisen lisäksi, niin koluan työpaikkailmoituksia ja teen työhakemuksia jokainen päivä. Samalla kun hoidan näitä neljää villiä poikaani, jotka eivät ole ikinä eivätkä sekunttiakaan paikallaan tai hiljaa. On rankkaa kyllä!

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:08"]Henkilökohtaisesti en voi sietää valitusta kotiäitiyden rankkuudesta. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta, ja on satoja äitejä, jotka haluaisivat olla kotona, mutta eivät voi. Kitisette siis etuoikeudestanne. Sama asia, kuin jos joku rikas valittaisi, että on niin rankkaa, kun on liian hienossa kodissa liikaa neliöitä.
[/quote]

No jopas on typerä kommentti. Kaikkihan voivat valittaa vain oman subjektiivisen kokemuksensa pohjalta. Jos rikkaalla on liikaa neliötitä niin se on rikkaalle ihan oikea ongelma. Ei se rikas osaa samaistua johonkin Kolumbian slummeissa elävän kohtaloon ja ajatella että voi kylläpäs minulla on asiat hyvin kun ei ainakaan ojan pohjalla tarvitse asua. Ja miksi mielestäsi työssä käyvällä äidillä olisi oikeus valittaa olostaan mutta kotona olevalla ei? Koska kotona olo on sinun mielestäsi etuoikeus ja unelma?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:22"]

 No jopas on typerä kommentti. Kaikkihan voivat valittaa vain oman subjektiivisen kokemuksensa pohjalta. Jos rikkaalla on liikaa neliötitä niin se on rikkaalle ihan oikea ongelma. Ei se rikas osaa samaistua johonkin Kolumbian slummeissa elävän kohtaloon ja ajatella että voi kylläpäs minulla on asiat hyvin kun ei ainakaan ojan pohjalla tarvitse asua. Ja miksi mielestäsi työssä käyvällä äidillä olisi oikeus valittaa olostaan mutta kotona olevalla ei? Koska kotona olo on sinun mielestäsi etuoikeus ja unelma?

[/quote]

No voi kuule, kyllä jokainen ihminen pystyy harjoittamaan empatiakykyään ja sitä, että iloitsee siitä mitä on. Kiitollisuus on se avainsana, siihen voi jokainen pyrkiä halutessaan. Elämän valoisten puolien näkemiseen auttaisi, ettei kitisisi turhasta. Ja yhäkin, minulle kotiäitiys ei ole unelma. Mutta etuoikeus se on monella tapaa.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:20"]

Voihan tätä raskaaksikin kuvailla, mutta toisaalta en valita, itse olen näin monta lasta halunnut ja jotenkin kaivannutkin sellaista kaaosta elämääni. Mutta kyllä minusta sen voi luokitella jo suht rankaksi, että kotona on neljä alle kouluikäistä villiä poikaa. Yhdellä adhd. Pienin nukkunut vuoden todella huonosti, eli en ole vuoteen nukkunut kunnon yöunia. Samalla haen koko ajan aktiivisesti töitä. Tämän arjen pyörittämisen lisäksi, niin koluan työpaikkailmoituksia ja teen työhakemuksia jokainen päivä. Samalla kun hoidan näitä neljää villiä poikaani, jotka eivät ole ikinä eivätkä sekunttiakaan paikallaan tai hiljaa. On rankkaa kyllä!

[/quote]

alle  kouluikäisiä 4?

jos olet lapsia tehtaillut tohon tahtiin, älä valita että se on raskasta. oma on ollut valintasi, ellet ole lesta.

Mun mielestä rankinta on ollut yksinäisyys ja tylsyys. Tosin tylsyyttä ei nyt juuri ole enää kun lapsia on 3kpl, 3,5v, kohta 2v ja vauva 6kk :-)

Mutta yksinäisyys vähän vaivaa, omilla lapsuudenystävillä ei ole lapsia (vaikka jo 30v olenkin) ja monet kaverit on muuttaneet kauas, juttelen toki muiden äitien kanssa perhekerhossa mutta ei ystäväksi voi ketään kutsua, sellaista pintapuolista juttelua.

Rankkaa ei ole ollut, välillä väsyttää mutta ketäpä ei. Kaikki lapset alkaneet nukkua yöt ilman heräämisiä 1,5-2kk iässä joten siinä mielessä todella helppoa, ei ole kenenkään kanssa kovin kauaa tarvinnut öitä valvoa, vaikka monet digiboxille sitä varten tarkoitetut ohjelmat jäikin sitten katsomatta :-D

Hoidossa on esikoinen ollut muutamia kertoja ennen keskimmäistä, keskimmäinen ei kertaakaan yötä hoidossa ja päivänkin vaan kerran, kun olin synnyttämässä kolmosta. Hyvin on pärjätty.

Mutta ymmärrän kyllä niitäkin joilla on rankkaa, lapset voi sairastella paljon tai olla tosi huonoja nukkujia, ei siihen voi varautua. Ja tuo yksinäisyyskin voi iskeä yllättäen.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:40"]

yhtäkään järkevää vastausta ei ole vielä tullut. 

ainoastaan tylsistyminen. se ei ole samaa kuin rankkuus.

[/quote]

Mikä sinä olet sanomaan että tylsistyminen ei ole rankkaa? Eikö siihen juuri perustu esim. vankilassa eristysselli - että se tylsyys on pelotteena kamala? 

Ei kai nyt kukaan ole koskaan väittänytkään että kotiäitys olisi erityisen rankkaa niin että siihen tarvittaisiin poikkeuksellinen määrä lihasvoimaa?

Esikoisen kanssa ei mikään, kakkosen kanssa kaikki( erityislapsi). Täysin on lapsesta kiinni. Rahattomuus on myös rankkaa. 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:40"]

yhtäkään järkevää vastausta ei ole vielä tullut. 

ainoastaan tylsistyminen. se ei ole samaa kuin rankkuus.

[/quote]

Mikä sinä olet sanomaan että tylsistyminen ei ole rankkaa? Eikö siihen juuri perustu esim. vankilassa eristysselli - että se tylsyys on pelotteena kamala? 

Ei kai nyt kukaan ole koskaan väittänytkään että kotiäitys olisi erityisen rankkaa niin että siihen tarvittaisiin poikkeuksellinen määrä lihasvoimaa?

[/quote]

Ilmoittaudu avoimen yliopiston verkkokursseille opiskelemaan jotain uutta alaa. Saat aivoille aktiviteettia, etkä tylsisty. Tee sudokuja ja tutustu naapurin Pirkkoon. Tylsistyminenkin on usein ihan omaa saamattomuutta.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:40"]yhtäkään järkevää vastausta ei ole vielä tullut.

ainoastaan tylsistyminen. se ei ole samaa kuin rankkuus.

ihan palkkatyökin voi olla  tylsää.

en silti märise nettipalstoilla, kuinka työ on rankkaa.

 
[/quote]

Miksi tämä on sinulle niin tärkeä tietää? Et selkeästi kykene käsittelemään erilaisia kokemuksia, tietoa ja/tai taitoa vaan hanakkana hinkuat vain yhden vastauksen perään. Ja jota me ei selvästikään kyetä sinulle antamaan. Täällä on tullut paljon hyviä tarinoita. Tuliko sinulle yllätyksenä että tuollaiseen kysymykseen ei ole yhtä ainoaa, yksiselitteistä vastausta? Ja jos tuli niin pakko kyllä miettiä millaisella aivokapasiteetilla olet varustettu.. Tosin provoilijahan taidat olla, on kiva sitten hihitellä kun mammat pillastuvat.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:49"]

Montakin järkevää vastausta on tullut, mutta on vaikea tuollaisen ihmisen kanssa kommunikoida kun mikään ei kelpaa/ tunnu menevän perille asti?

Suostuukohan joku raukka joskus hoitamaan sinun jälkikasvuasi kotona, saa olla aika teräshermoinen nainen.

Toivottavasti jäät tossun alle, ja pääset koti-isäksi makoilemaan! :)

[/quote]

Kaikissa vastauksena on tylsistyminen, ei rankkuus. Kotiäitiys on myös valinta, tiesitkö?

[/quote]

Kaikissa vastauksena ei ollut tylsistyminen, sinulla on luetun ymmmärtämisen ongelmia. Työkin on valinta. Avioliitto on valinta. Lasten hankinta on valinta (osin). Jos katsot, että missään näistä tilanteista ei koskaan voi tapahtua mitään sellaista, että on huono olla ja haluaa purkaa mieltään, niin ei ehkä kannattaa sinunkin ehkä hankkia joku muu harrastus kuin tämä palstailu. Breaking news: Tämä on KESKUSTELUpalsta.

Ennen kun tulin raskaaksi, olin opiskelija jolla paljon kavereita ja menoa päivästä toiseen. Töitä tein opiskelujen ohella ja harrastin milloin mitäkin mukavaa. Olen nyt ollut kolme vuotta kotona. Olen tällä välillä saanut vielä toisenkin lapsen. Vanhat kaverit ja kuviot ovat tyystin jääneet, koska olin porukan ensimmäinen joka raskautui. Koko tänä kolmena vuonna en ole tutustunut toisiin äiteihin, joten puolisoni lisäksi en tapaa muita aikuisia kovinkaan usein. Tuntuu, että elän jossain ihmeen kuplassa lasteni kanssa ja se tässä juuri on raskasta, että ei ole kunnon kontakteja "ulkomaailmaan". Tuntuu kuin aika ja mieli olisi pysähtynyt siihen vuoteen, kun aloin odottaa esikoista, peilistä katsoo nyt vain joku vanhempi nainen.

Itse koen kotiäitiyden aika tylsänä. Puuhaa ja touhua on taukoamatta, ja ei niitä omia hetkiä ole käytännössä lainkaan, että tylsyys ei johdu suinkaan tekemisen puutteesta. Esiinnyn työkseni ja kaipaan sen tuomaa adrenaliinia ja omaa työtäni siinä(kin) mielessä. Aikansa kotiäitiyttä jaksaa, mutta on tervetullutta vaihtelua päästä välillä oman työn ja elämäntavan pariin. 

Minulla homma menee niin, että jaksan paljon paremmin pyykkivuoren ja tiskien kimpussa, kun olen välillä muuallakin kuin kotona. 

Olen kiitollinen äitiydestäni ja ansiotyöstäni. Näiden asioiden yhdistäminen on minulle voimavara.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 20:40"]yhtäkään järkevää vastausta ei ole vielä tullut.   ainoastaan tylsistyminen. se ei ole samaa kuin rankkuus. ihan palkkatyökin voi olla  tylsää. en silti märise nettipalstoilla, kuinka työ on rankkaa.   [/quote] Miksi tämä on sinulle niin tärkeä tietää? Et selkeästi kykene käsittelemään erilaisia kokemuksia, tietoa ja/tai taitoa vaan hanakkana hinkuat vain yhden vastauksen perään. Ja jota me ei selvästikään kyetä sinulle antamaan. Täällä on tullut paljon hyviä tarinoita. Tuliko sinulle yllätyksenä että tuollaiseen kysymykseen ei ole yhtä ainoaa, yksiselitteistä vastausta? Ja jos tuli niin pakko kyllä miettiä millaisella aivokapasiteetilla olet varustettu.. Tosin provoilijahan taidat olla, on kiva sitten hihitellä kun mammat pillastuvat.

[/quote]

En ole ap, mutta hän voi minusta olla hyvinkin älykäs ihminen siinä mielessä, että hän yrittää saada edes jonkun teistä näkemään sen kotielämän lasten kanssa hyvänä ja kauniina aikana. Nauttikaa hetkistä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:16"]

Miksi tämä aihe saa aina hirveän sodan aikaiseksi??

[/quote]

Koska mikä tahansa asia, jossa kanssaihminen pyrkii vähättelemään kokemuksiasi tuntematta niitä lainkaan, saa sodan aikaiseksi. Sitä kutsutaan empatian puutteeksi ja se on nykyaikana yllättävän yleistä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:38"]

Ennen kun tulin raskaaksi, olin opiskelija jolla paljon kavereita ja menoa päivästä toiseen. Töitä tein opiskelujen ohella ja harrastin milloin mitäkin mukavaa. Olen nyt ollut kolme vuotta kotona. Olen tällä välillä saanut vielä toisenkin lapsen. Vanhat kaverit ja kuviot ovat tyystin jääneet, koska olin porukan ensimmäinen joka raskautui. Koko tänä kolmena vuonna en ole tutustunut toisiin äiteihin, joten puolisoni lisäksi en tapaa muita aikuisia kovinkaan usein. Tuntuu, että elän jossain ihmeen kuplassa lasteni kanssa ja se tässä juuri on raskasta, että ei ole kunnon kontakteja "ulkomaailmaan". Tuntuu kuin aika ja mieli olisi pysähtynyt siihen vuoteen, kun aloin odottaa esikoista, peilistä katsoo nyt vain joku vanhempi nainen.

[/quote]

Ja hankit sitten vielä toisenkin lapsen? Että olisi sitten kaksin verroin niin rankkaa?