Mikä siinä kotiäitiydessä on niin rankkaa???

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 19:13"]

Minustakin raskainta oli ehdottomasti se tylsyys ja yksitoikkoisuus. Töiden ohessa kotityöt, ruuatlaitto, pyykinpesu tuntui mukavalta vaihtelulta mutta kotona koko elämä oli vain yhtä siivousta ja pyykinpesua, kaikki älyä vaativat asiat puuttuivat täysin. Se oli kamalaa.

[/quote]

100% komppi tälle!Ja itse lisäisin vielä sen, että vauvan/taaperon kanssa joudut olemaan koko ajan saatavilla. Koko ajan syötät, vaihdat vaippaa, puet/riisut, nukutat, leikit jne jne. Ja varsinkin sellaista liikkumaan oppinutta pitää valvoa koko ajan. Omaa aikaa ei juuri ole ja omat tarpeet ovat aina toissijaiset.

Nyt olenkin sanonut, kun lapset ovat jo niin helppoja, 4- ja 6- vuotiaita, että voisin jäädä sen takia kotiin. Lapsista on jo seuraa ja ne osaavat hoitaa itse pukemiset, vessa-asiat eikä heitä tarvitse vahtia koko ajan :)

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 18:54"]Itselleni raskasta oli se tylsyys. Toistuvat rutiinit. Toki tehtiin kaikkea rutiinien ratoksi, mutta pakko sitä lapsen kanssa oli jokin säännöllisyyskin olla.

Tosin olin myös yh, niin sitten ei ollut kotona aikuista seuraksi. Jos saisin olla nyt kotiäitinä, miehen ollessa elämässäni, se voisi olla ihan toisenlaista
[/quote] Tuhannet kiitokset, että ymmärrystä on löytynyt.

Valvottu 9kk, ihanaa...ihanaa olla kotiäiti -,-

Mitä ap meinaa että ei ole yhtään kelvollista vastausta tullut koska tylsyys ei ole sama asia kuin rankkuus? Miten sinä sen rankkuuden sitten määrittelet? Tekee jotain verenmaku suussa ja lihakset hoosiannaa huutaen, vai? Oletko kuullut henkisestä rankkuudesta?

Kyllä täällä on yksinkertasta porukkaa :D

Rankinta olivat ne kotityöt! Olen aina inhonnut siivoamista ym. kotitöitä (paitsi ruuanlaittoa joka sekin alkoi maistua jo puulta) ja koska kaikki olemme kovia sotkemaan, siivottavaa olisi koko ajan. Se oli ainoa asia mihin pää meinasi hajota. Lapsen kanssa oli kivaa, lähdimme joka päivä ulos ja kavereita tapaamaan, kaupungille ym. Illalla ja päiväunien aikaan oli hyvin omaa aikaa, eikä tylsää ollut lähes koskaan. Mutta ne kotityöt, en edelleenkään kestä niitä. Mikään ei ole niin tylsää kuin ikuinen puunaaminen, pyykkääminen, järjestäminen, jynssääminen jne. jne.

Olen yllättynyt, että monellekaan tämä ei ole ollut mikään juttu. Jos olisi ollut rahaa siivojaan ja tavaroiden organisoijaan olisi kaikki ollut mahtavaa.

Minä koin ensimmäisen vuoden todella rankkana koska mies teki yötyötä joten valvoin vauvan itkujen kanssa kaikki yöt ja silti oli aamulla jaksettava nousta koska silloin mies nukkui 8-10tuntia heti kotiin tullessaan joten olin vauvan kanssa yksin klo 20.30-16.00 joka päivä parin tunnin unilla, ja kun vauva nukkui koitin käydö kaupassa/tehdä ruokas ja siivota, ei todellakaan ollut aikaa nukkua mitään päikkäreitä ja vihasin sillon sitä kun aina joka paikassa neuvottiin lepäämään kun vauva nukkuu, hohhoijjaa!
Vauvan täytettyä 1v alkoi vähön helpottua kun yöheräämisiä oli max 1 ja sai taas nukkua.
Mutta nyt päivöt kuluu vahtiessa vaan, ruokaa ei pysty laittaa ilman että toinen huuta vieressä kun en anna huomiota, vessassa ei saa käydä yksin eikä kahvia saa juoda rauhassa ilman ettö kiivetään syliin ja koitetaan repiä kädestä äidin tosi kiinnostavaa siili mukia, kaikki rankkuus nyt johtuu siis siitä ettei saa olla hetkeäkään rauhassa, töissä sai olla ja sen takia töihin paluu tuntuisi tällä hetkellä kun lähtisi lomalle :)

Ensin se on ihanaa. Sitten jäät yksin koska olet valvonut, lapsi sairastaa, rahat on loppu, et saa lapselle hoitajaa ja noh, arvomaailmasi on muuttunut vs. Ystävät.
Hiekkalaatikko hieratkia onkin ihan oma lukunsa. Oikeita ystäviä et saa vaikka elämäsi olisikin samankaltainen. Kotiäitien keskdn kehuskellaan tai ivastellaan. Kenen lapsella on merkkihaalari ja kenellä on kaikkein rankinta. Sekä henkisesti että talodellisesti. Tai kenen mies tienaa eniten. Ai niin ja lomamatka kohteet. Oikeista asioita ei tunnuolevan luvallista keskustella.
ja sitten et halua enää mennä edeshiekkalaatikolle.
mies ei ole ystäväsi vaan puolisosi. Kotiäitiys saa parisuhteen täysin tolaltaan. Mies stressaa perheen elättämisestä, nainen stressaa kun ei etene urallaan eikä työnantajakaan enää ota takaisin. Laiton irtisanominen on mahdollista toteuttaa mitä luovimmin keinoin.
hoitovapaa loppuu. Olet niin yksin ettet osaa enää keskustella ja pelkäät ihmisiä sillä arkesi elämysmatkat ovat suuntautuneet lähiprismaan. Sielläkin olet tuudittanut ostoskärrejä ja juhlasta ei ole tietoakaan, eikä sitä edes jaksaisi.
raskaus muuttaa naisen aivoja, pysyvästi. Hoivaat toista ihmistä kaikinkeinoin, oman unesi ja hormonitoiminan kustannuksella. Urasi, taloudellisen riippumattomuutesi sekä ammatillisenkompetenssin uhalla.
ja kukas sinut palkkaakun olet ollut vaan kotona. Halunnut lapsellesi taapero ajan jolloin syli on lähellä. Valtiolle on ollut edullisempaa kotihoito mutta kun kukaan ei palkkaa, mieskin lähti sihteerinmatkaan.... ulkonäkö menetetty masentuneet eivät nääs, jumppaa. Ja köyhyys työttömänä eikä edes paljon eläkettä kerry.

Miksi halusit lapsen/lapsia ,jos koet kotona olemisen tylsäksi? Ja kehtaat väittää kotona lastensa kanssa viihtyviä älyllisesti laiskemmiksi, outo ihminen olet. Itse olin lapsen kanssa 6v kotona, ja se oli elämäni parasta aikaa ikinä. Onnea elämääsi, todella.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 01:14"]Miksi halusit lapsen/lapsia ,jos koet kotona olemisen tylsäksi? Ja kehtaat väittää kotona lastensa kanssa viihtyviä älyllisesti laiskemmiksi, outo ihminen olet. Itse olin lapsen kanssa 6v kotona, ja se oli elämäni parasta aikaa ikinä. Onnea elämääsi, todella.
[/quote]

No ainakin mulla lapset on tuonut elämään paljon muutakin kuin vain sen kotonaolon. Ikävää jos sulle ei ja olet vain joku ylläpito etkä äiti. Kaikissa päätöksissä on hyviä ja huonoja puolia - lasten hankinnassa se kotona olemisen tylsyys oli aika pieni miinus. Mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa etten viihtynyt vain kotona ja henkisesti elämä tuntui rankalta.

esikoisen kanssa kotiäitiys meni sumussa. koti oli aina viimeisen päälle puunattu, liiankin. (imurointi ja lattioiden pesu joka  pv, sylivauva+2 aikuista, ei lemmikkejä) laitoin ruokaa ja leivoin, pesin pyykkiä, kävin kaikissa perhekerhoissa ym. vaunulenkeillä jne.. kuitenkin oli tylsää ja henkisesti rankkaa koska 1. avoliitto rakoili pahasti 2. lapsella oli sairaus

toisen lapsen kanssa nautin kotiäitiydestä vaikka jäinkin yksinhuoltajaksi. 

nyt olen taas kotiäitinä, lapset jo 5v ja 7v enkä tykkää yhtään. joka pv laiskottaa tehdä ruokaa tai siivota, uloskaan en meinaa päästä. tahtoisin töihin. puuduttaa tämä jatkuva kodin siivoilu (varsinkin toi vessa koko ajan likaantuu ja haisee, joudun pestä sen vähintään 2krt/pv)

Kodinhoito on helppoa, tosin siinäkin kestää oman ainkansa kun kerran päivässä hoitaa koneellisen pyykkiä ja tiskiä, kerran pari ruokaa (yleensä toisen tekeminen alusta asti, toisen lämmitän vanhaa), pikaimurointi ja yleistä lelujen keräämistä. 

Rankinta on krooninen väsymys vähäisistä yöunista. Olen neljä vuotta heräillyt useamman kerran yössä joko syöttämään tai rauhoittelemaan lapsia. Aamulla on herättävä kuuden jälkeen, jos joku ei vaan nuku pidempään vaan itkee nälkää tai muuta.

Sitten on se kasvattaminen, jonka voi hoitaa tai olla hoitamatta. Jos haluaa kasvattaa lapsensa hyvin, koko päivän saa ohjata lapsia leikeissä, ulkoiluissa, uusien asioiden opettelussa, sisarusten välisissä puuhissa jne. Lisäksi pieniä lapsia syötetään tai autetaan ruokailussa, vaihdetaan vaippaa eli työ on kokoaikaista konkreettista tekemistä.

Lapsia meillä on neljä, pienellä ikäerolla. Mies on yrittäjä eli hän hoitaa oman työnsä 10-12h/päivä, minä kodin ja lapset. Tämän me olemme halunneet, nautin lapsistamme ja äitiydestä, mutta en sanoisi ihan helpoksi hommaksi kuitenkaan.

Pian palaan työelämään takaisin. Ihanaa päästä rauhassa tekemään myös ihan muita omia juttuja, lapset voin viedä hoitoon ja unohtaa työpäivän ajaksi sinne.

Sitten minä väitän että tunneälyä on ihmisellä vähemmän joka valitsee "oikeat työt" kotiäitiyden sijaan. Aika ikävästi ilmaiset ettå kotona viihtyy vain tyhmä. Ei, vaan lapsiaan rakastava. Toki ymmärrän että kaikki ei vaan voi olla kotona pitkään vaikka haluaisi

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 19:02"]

Eli tylsistyminen on suurin syy?

Miksi olette lisääntyneet? Tuliko joku yllätyksenä?

[/quote]

Nro 8 vastaa tähän. Jossain määrin oli yllätys, koska eihän sitä ensimmäisen lapsen saadessaan voi tietää miten paljon aikaa kuluu niihin rutiineihin ja miten kovasti sitä kaipaakaan henkistä lepotaukoa ja syventymistä johonkin omaankin asiaan.

Toisaalta onhan esim. vaikkapa opiskelukin usein rankkaa ja tylsääkin, mutta palkkio on sitten edessäpäin. Sama tässäkin. Sinnitellään miten kyetään, ja palkkio on edessä kun lapsi tästä vähän kasvaa.

Eli se kotona oleminen ei olekaan niin rankaa kuin av-mammat haluavat antaa ymmärtää?

Turhaa kitinää siis.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 19:48"]

Eli se kotona oleminen ei olekaan niin rankaa kuin av-mammat haluavat antaa ymmärtää?

Turhaa kitinää siis.

[/quote]

Sinäkö et koskaan valita kenellekään, että olipa rankka päivä töissä, kauhea kiire opiskeluissa, koira söi parhaat kengät tai mitään muuta? Kaikki on ihkua vaan päivät pääksytysten? Bilettäminen on ihanaa, krapulaakaan ei ole, se on vain sellaista hentoista poskien punerrusta? Mieskin on ihkupusipusisöpöliini, jonka kainaloon on niiiin ihana käpertyä takkatulen loisteeseen eikä mies ikinä sano mitään loukkaavaa? En usko.

Rankkaa tekee tästä se, ettei ole hetken rauhaa. Ei ole mummoja ja ukkeja jotka ottaisi lapsia hoitoon, joka ikinen päivä kiinni lapsissa.
Lapset on ihania, elämän rikkaus mutta silti on hankalaa yrittää pitää torppa pystyssä pienten lasten kanssa ja olla vielä niiden lastenkin kanssa läsnä, eikä aina kotihommia tekemässä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 19:48"]

Eli se kotona oleminen ei olekaan niin rankaa kuin av-mammat haluavat antaa ymmärtää?

Turhaa kitinää siis.

[/quote]

Sun on täysin mahdoton ymmärtää, että kotiäitiys ei ole täsmälleen samanlainen kokemus kaikille? Että joillekin se on raskaampaa, joillekin taas kevyempää. Tämän tajuaminen on liian vaativa älyllinen ponnistus sinulle?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 19:48"]

Eli se kotona oleminen ei olekaan niin rankaa kuin av-mammat haluavat antaa ymmärtää?

Turhaa kitinää siis.

[/quote]

Ootko nyt ihan pöljä. Suurin osahan tässä on sanonut, että onhan se rankkaa. 

Kaipa se on myös tapauskohtaista.

Itse koen että pääsen töissä huomattavasti helpommalla kun aikoinaan lasten kanssa kotona, joka oli sekä henkisesti että fyysisesti myös TYÖTÄ josta ei makseta palkkaa. Omille lapsilleen haluaa parasta, ja koska ei ollut lapsen edun mukaista viedä heitä hoitoon 9kk iässä, niin olin kotona 3 vuotta molempien lasten kanssa.

Rutiinit voivat muuttua yllättävän raskaiksi kun ne toistetaan päivästä toiseen.

Hyvä on huudella jos asiasta ei ole konkreettista omaa kokemusta :) Vai mitä ap. (Ymmärrän toki että tarkoituksesi oli vain ärsyttää väsyneitä äitejä. )

Tsemppiä kaikille kotiäideille!!