Lue keskustelun säännöt.
Onko sinut irtisanottu töistä? Jos on niin mistä syystä?
15.08.2021 |
Olen saanut potkut kahdesti ja mietin, onko se yleistäkin. Tuttavapiirissä ei ole ketään, joka olisi tietääkseni laitettu pois ns. omasta syystään.
Ekan kerran olin nuorena hoitoalalla, kesätyö. Asiakkaat asuivat kukin omassa asunnossaan. Parin viikon jälkeen sain potkut, koska jätin töitä tekemättä, siis unohtelin. Näin se varmasti oli. Minun oli tosi vaikea hahmottaa, mitä pitää kenenkin luona tehdä. Lakanat jäi viemättä pyykkiin ja jalat rasvaamatta yms. Muistilaputkaan ei pelasta, jos ei kunnolla hahmota asioita. Alman luona tee näitä ja näitä juttuja ja tarvittaessa nämä. Pertin luona nämä ja nämä ja ma+pe nämä. Olihan se noloa, että muut nuoret tuntuivat paremmin ottavan hommat haltuun ja minä vain unohtelin, jopa kesken asiakkaan luona olemisen saatoin unohtaa, kuka tämä nyt olikaan ja mitä kaikkea piti tehdä.
Toisen kerran sain potkut asiantuntijatyöstä koeajalla. Työnantajan mielestä työ ei täyttänyt sovittuja tavoitteita. Olisin voinut riitauttaakin, koska jäi epäselväksi, mitä konkreettisesti jäi tekemättä. Minä kuitenkin aina selvitin, jos en osannut/hallinnut jotain. Omalla vapaa-alallakin harjoittelin erään ohjelman käyttöä, koska se oli minulle uusi.
Mistä syistä muut ovat saaneet potkut?
Kommentit (86)
Jäin kuukauden sairaslomalle niin lomautettiin ja aika äkkiä irtisanottiin. Ne normaalit tuotannolliset- ja taloudelliset syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostunut luopumaan tekijänoikeuksistani.
Minulla vähän samantyyppinen juttu. Olen kouluttaja. Omaa osaamistani olen kartuttanut 20 vuotta alalla, osittain myös itse maksanut pitkistä koulutuksista.
Yllättäen minua painostettiin, että pitää antaa omat koulutusmateriaalit toisten kouluttajien käyttöön. Työnantajan tulkinta oli, että minulle annetaan palkallista työaikaa koulutusmateriaalin tekoon, joten ne materiaalit omistaa työnantaja. Minä sanoin, että niin se ei voi mennä, koska minä koulutan myös omalla osaamisella ja jos minun nimeä ei mainita missään, se on tekijänoikeusrikkomus. Olin silloin määräaikaisessa työsuhteessa, ja kun se päättyi, ei tehty uutta sopimusta. Tavallaan potkut.
Jätin kirjallisesti kiellon käyttää minun tekemääni materiaalia toisilla kouluttajilla. Syykin on selvä: materiaalit ovat aina koostetta jostain kokonaisuudesta, laajempien osaamiskokonaisuuksien yhdistämistä. Jos niillä materiaaleilla joku toinen vetää koulutuksia, hänellä ei ole erityistietämystä siitä, miksi jokin asia on kuten on. Minä vertaisin sitä siihen tilanteeseen, että joku alkaisi ilman alan koulutusta pitää EA1-koulutuksia toisesta EA1-koulutuksesta saamillaan luentopapereilla. Se on toki meillä Suomessa estetty, mutta valitettavasti kouluttajien ammattitaitoa ”varastetaan” koko ajan kaikkialla, jos sitä ei erikseen ole laissa ja viranomaismääräyksissä kielletty. Jos sama jatkuu, meillä kouluttaa ehkä kohta sairaanhoitajia joku kiva nuori kesätyttö, joka käyttää oikean osaajan luentosettiä apunaan tai palomiehiä joku, joka ei ole tulta nähnytkään. Tälle työstämiselle pitää tulla loppu jossain vaiheessa.
Teet toiselle työtä ja työnkuvaan kuuluu oppimateriaalin koostaminen. Sinun 50 tai 100 vuoden työura ei vaikuta mitenkään tekijänoikeuksiin. Ei koodaritkaan voi tehdä koodia vain itselleen.
Noin se ei mene. Kouluttaja omistaa oikeudet osaamiseensa. Minä olen oman työni ohella pitänyt satoja ensiapukursseja. Minulla on kouluttajaoikeudet esim. hätäensiapuun 3 vuotta kerrallaan. Vaikka joku muu osaisi täsmälleen samat asiat ja hänellä olisi materiaalit, jos ei ole kouluttajaoikeuksia, ei saa pitää kursseja. Ei pidä nyt sotkea asioita. Kouluttaja nimikkeenä sanoo yleensä jo, että henkilöllä on sellaista osaamista, johon tarvitaan erityisosaamista. Vaikka materiaalia saisi tehdä työajalla, se ei poista kouluttajan oikeuksia.
Ei lääkärinäkään saa toimia vaikka olisi kaikki maailman lääkärikirjat edessä.
Mä olin sossussa etuuskäsittelijänä monta vuotta ja sain lopulta potkut kun en osannut tehdä töitä eli virheitä tuli paljon ja päätöksiä sain vain 1-2 päivässä, vaikka olisi pitänyt saada 5-6 päivässä. Lisäksi poissaoloja oli paljon. Kahden edellisen vuoden aikana olin töissä vain noin 40 päivää vuodessa. Lopun aikaa olin saikulla tai vuosilomalla. Ammattiliitto valitti potkuista hallinto-oikeuteen mutta ei mennyt läpi. Jouduin olemaan työttömänä kolme vuotta mutta sain pääsin sinä aikana eroon viinasta. Sitten sain töitä toisesta kunnasta. Ottaa päähän pitkä työmatka mutta oma oli vika kun viina vei.
Mokasin 25-vuotiaana tuoreena tiimivastaavana niin, että minut siirrettiin pois siitä työstä. Onneksi en joutunut pois koko yrityksestä. Hävettää edelleen oma käytös ja olen pahoillani, mitä tuli sanottua.
Juttu alkoi niin, että olin kollega neljälle ihmiselle. Meille päätettiin ottaa käyttöön tiimit ja joka tiimiin tiimivastaava. Se oli silloin ihan uutta koko nimike. Minut valittiin siis tiimivastaavaksi ihan ykskaks eikä ehditty selittää kunnolla tehtäväkuvaakaan.
Tunsin tiimin jäsenet siis ennestään, koska olin tullut taloon pari vuotta aiemmin ja muut olivat jo siellä. En tiedä, liekö minulla ollut huono päivä vai mitä, mutta tiesin ennestään yhden tiimiläisen kärsineen unettomuudesta ja muistakin vaivoista ja aloin puhua hänelle, että hänen työtuloksensa ei vastaa muun tiimin tulosta ja hän antaa huonoa esimerkkiä jäämällä pois töistä pikkusyistä. Hän ei ottanut sitä kovin hyvin, vaan alkoi itkeä ja sanoi, että parhaansa yrittää ja kaikki poissaolot on lääkärin määräämiä. Alkoi kaduttaa oma asenteeni jo silloin. Kuten arvata saattaa, tuli nopeasti kutsu kuulemistilaisuuteen. Olin ylittänyt valtuuteni ja siihen loppui se tiimivastaavana pesti. Pyysin anteeksi kyseiseltä työntekijältä ja saatiin sovittua asia. Edelleen se hävettää, miten saatoin olla niin tökerö.
Vierailija kirjoitti:
Mokasin 25-vuotiaana tuoreena tiimivastaavana niin, että minut siirrettiin pois siitä työstä. Onneksi en joutunut pois koko yrityksestä. Hävettää edelleen oma käytös ja olen pahoillani, mitä tuli sanottua.
Juttu alkoi niin, että olin kollega neljälle ihmiselle. Meille päätettiin ottaa käyttöön tiimit ja joka tiimiin tiimivastaava. Se oli silloin ihan uutta koko nimike. Minut valittiin siis tiimivastaavaksi ihan ykskaks eikä ehditty selittää kunnolla tehtäväkuvaakaan.
Tunsin tiimin jäsenet siis ennestään, koska olin tullut taloon pari vuotta aiemmin ja muut olivat jo siellä. En tiedä, liekö minulla ollut huono päivä vai mitä, mutta tiesin ennestään yhden tiimiläisen kärsineen unettomuudesta ja muistakin vaivoista ja aloin puhua hänelle, että hänen työtuloksensa ei vastaa muun tiimin tulosta ja hän antaa huonoa esimerkkiä jäämällä pois töistä pikkusyistä. Hän ei ottanut sitä kovin hyvin, vaan alkoi itkeä ja sanoi, että parhaansa yrittää ja kaikki poissaolot on lääkärin määräämiä. Alkoi kaduttaa oma asenteeni jo silloin. Kuten arvata saattaa, tuli nopeasti kutsu kuulemistilaisuuteen. Olin ylittänyt valtuuteni ja siihen loppui se tiimivastaavana pesti. Pyysin anteeksi kyseiseltä työntekijältä ja saatiin sovittua asia. Edelleen se hävettää, miten saatoin olla niin tökerö.
Sinut siis laitettiin pois tuollaisen takia?! Minulla on ollut 11 vuotta lähiesimies ja on edelleen, joka möläyttelee mitä sattuu, eikä ole vielä potkittu virasta. Tässä esimerkkejä toiminnasta:
- työkaverini sanoi kahvihuoneessa, että lähtee hakemaan ab-kuurin, kun on taas virtsiitin oireita. Lähiesimies tokaisi siihen, että irtosuhteistahan ne tulehdukset tulee.
- tyhy-päivänä meillä oli iltapäivä palkallista vapaata luonnossa liikkumiseen. Lähiesimies sanoi, että tässä virastossa on tärkeämpääkin tekemistä kuin laukata metsissä keskellä työpäivää. Hän jäi toimistolle.
- tein virheen inventaariossa. Laskin vahingossa väärin. Lähiesimies sanoi, että jos on niin huono laskupää, ettei erota 7 laatikkoa 17 laatikosta, takaisin peruskouluun.
Näitä esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka. Hän on virassa oleva ja korkeasti koulutettu ihminen, jolla on osaamista ja taitoa, mutta valitettavasti ihmissuhdetaidot ei lukeudu vahvuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasan ei käy onnen lahjat. Mulla oli hyvät työpaikat v. 1998-2018. Jossain välissä tein 3 lastakin, eikä työ liikaa stressannut.
Menin vaihtelun vuoksi uuteen työhön alkuvuodesta v. 2018 ja siitä lähtien ollut pelkkää alamäkeä. Se uusi työ oli ihan kauhea. Koin niin, ettei arvosteta ollenkaan. Töiden suunnittelu mätti pahasti. Yhtäkkiä saattoi olla tulipalokiire ja kaikki jäivät monena päivänä peräkkäin ylitöihin ja kovat paineet. Parin viikon päästä pyöriteltiin peukaloita, että mitäs nyt keksitään, kunnes taas iski kiire. Minulle ei annettu asioita tiedoksi ajoissa ja läheteltiin koko ajan sähköposteja otsikolla ”kiire”.
Yhdessä työnantajan kanssa päädyttiin ratkaisuun, että teen jonkin aikaa osa-aikaista ja lopetan sitten työt. Potkut tavallaan, mutta yhteisestä tahdosta.
En ollut kauan työttömänä, kun sain määräaikaisen työn ja sitten taas uuden määräaikaisen, joka on jatkunut nyt toisella määräaikaisella sopimuksella. Saa nähdä, riittääkö minulle töitä, kunhan tämä määräaikaisuus päättyy. Vakkari on opintovapaalla, joten on toiveita, että valmistuttuaan ei tarvitse tätä työtä, jos saa uutta osaamista vastaavaa. Paljon jossittelua tulevina kuukausina.
Sain nuorena kesätöistä ravintolasta potkut ripulin takia. Tämä on ihan tositarina. Oli luvattu 2 viikkoa kesäravintolassa ja ekana tai tokana päivänä sairastuin ripuliin. Omistaja lähetti heti kotiin ja sanoi, että tänne ei tarvitse tulla tartuttamaan asiakkaita ja kokeillaanpa ensi kesänä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä töistä kevennettiin organisaatiota. Jonkun hölmö päähänpisto, jota voimallisesti lähdettiin toteuttamaan. Yt-neuvottelujen jälkeen vähennystarve 12 hlöä. Jouduin lähtevien joukkoon, vaikka oli ihan selvää, että minut työt pitää siirtää jollekin toiselle. Puhuttiin jopa sen työn siirtämisestä toiselle paikkakunnalle, jossa sielläkin oli vain 1 hlö tekemässä sitä työtä. Onneksi on AY-liike, koska sieltä tuli tukea, että jos minun työtehtäviini palkataan joku muu vaikka eri nimikkeellä, sitä työtä on pakko tarjota ensiksi minulle. Niinhän siinä juuri kävi, että puhelu tuli 8 kk päästä. Olivat todenneet, ettei sitä minun työtäni saada tungettua kenenkään muun työtehtäviin. Olin siinä vaiheessa menossa uuteen työpaikkaan, josta olin jo sopinut, joten omahyväinen sisäinen hymy huulilla sanoin, että kiitos ei, en aio palata ja yrittäkääpä nyt vaan etsiä siihen joku pätevä.
Joku kirjoitti aiemmin, että sähköpostia läheteltiin otsikolla kiire. Näin oli myös siinä organisaatiossa, jossa kevennettiin organisaation rakennetta. Kyllä sen jotenkin vaan tietää, missä organisaatiossa osata suunnitella pitkällä tähtäimellä ja missä taas mennään p*rse edellä puuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määräaikaista työsuhdetta ei jatkettu. Se oli vaikeaa aikaa, koska mieheni oli saanut syöpädiagnoosin juuri ennen kuin tuo työpestini alkoi, ja mun olisi pitänyt omaksua työssä paljon uusia asioita. Osittain se onnistuikin, mutta kun pomoni kuuli mieheni sairaudesta, peli oli selvä. Hän sanoi mulle suoraan, että ei ota sitä riskiä, että joudun miehen omaishoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostunut luopumaan tekijänoikeuksistani.
Minulla vähän samantyyppinen juttu. Olen kouluttaja. Omaa osaamistani olen kartuttanut 20 vuotta alalla, osittain myös itse maksanut pitkistä koulutuksista.
Yllättäen minua painostettiin, että pitää antaa omat koulutusmateriaalit toisten kouluttajien käyttöön. Työnantajan tulkinta oli, että minulle annetaan palkallista työaikaa koulutusmateriaalin tekoon, joten ne materiaalit omistaa työnantaja. Minä sanoin, että niin se ei voi mennä, koska minä koulutan myös omalla osaamisella ja jos minun nimeä ei mainita missään, se on tekijänoikeusrikkomus. Olin silloin määräaikaisessa työsuhteessa, ja kun se päättyi, ei tehty uutta sopimusta. Tavallaan potkut.
Jätin kirjallisesti kiellon käyttää minun tekemääni materiaalia toisilla kouluttajilla. Syykin on selvä: materiaalit ovat aina koostetta jostain kokonaisuudesta, laajempien osaamiskokonaisuuksien yhdistämistä. Jos niillä materiaaleilla joku toinen vetää koulutuksia, hänellä ei ole erityistietämystä siitä, miksi jokin asia on kuten on. Minä vertaisin sitä siihen tilanteeseen, että joku alkaisi ilman alan koulutusta pitää EA1-koulutuksia toisesta EA1-koulutuksesta saamillaan luentopapereilla. Se on toki meillä Suomessa estetty, mutta valitettavasti kouluttajien ammattitaitoa ”varastetaan” koko ajan kaikkialla, jos sitä ei erikseen ole laissa ja viranomaismääräyksissä kielletty. Jos sama jatkuu, meillä kouluttaa ehkä kohta sairaanhoitajia joku kiva nuori kesätyttö, joka käyttää oikean osaajan luentosettiä apunaan tai palomiehiä joku, joka ei ole tulta nähnytkään. Tälle työstämiselle pitää tulla loppu jossain vaiheessa.
Tällaisia tilanteita varten kannattaa luoda vaihtoehtoiset materiaalit. Vähän kuin kirjanpidossa voi olla "kaksi kirjaa". Luovuta se materiaali, jossa on pelkkiä kuvia tai joka sivulla vain muutama sana. Kerrot sitten tarvittaessa, että käytät tällaista materiaali, koska muistat kaikki asiat ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotannollisista syistä niin kuin varmaan suurin osa.
Kun nyt edes saisi töitä. Sen jälkeen katsotaan, pysyykö työpaikka
Terv. alaa vaihtanut viisikymppinen työtön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiillostettiin pihalle, tai niin minä tulkitsin. Olin yksikön päällikkönä ja sain kolme kertaa puolen vuoden sisällä keskustelemaan yksikköni tilanteesta johdon kanssa. Keskustelujen sisällöt: 1. Miksi meidän yksikössä on korkeammat sairauspoissaolotilastot kuin kahdessa muussa saman kokoisessa. Mitä aion tehdä asialle ja olenko pitänyt kaikki varhaisen välittämisen keskustelut. Sen puhuttelun jälkeen tutkin tilastoa ja totesin, että meillä oli 0,2% enemmän poissaoloja kuin toisessa yksikössä. Kysyin kollegalta, oliko hänet kutsuttu piinapenkkiin ja ei hän ollut kuullut mitään mainintaa koko asiasta. Siis vain minun yksikköni kiinnosti johtoa. 2. Olenko vienyt sovitut muutokset loppuun. En ollut kaikkia, koska meillä oli kesälomat. Sijaisilleko olisi pitänyt alkaa pitää palopuhetta muutoksista. Lupasin heti syyskuussa viedä kaikki uudet tuulet yksikön jokaisen työntekijän tietoon, 3. Mitä olen tehnyt varhaisen välittämisen keskusteluissa, kun poissaoloprosentti ei ole pienentynyt! Ja miksei minun yksikössä ole seinällä palo-ja pelastussuunnitelmaa ja missä se on ja tietääkö kaikki alaiset, että se on vain tietokoneella, eikä printattuna. Sekä miten olen varmistanut, että kaikki sen lukevat.
Viimeisen keskustelun jälkeen lähdin. Koin ajojahdiksi.
Just joo. Mitä se esimies sille voi, jos ihmiset sairastuu. Minäkin sairastuin astmaan homeisessa kiinteistössä ja oli vaikka minkälaista keskustelua. Työterveyshuollon lääkäri sanoi, että ota astmapiipusta, jos ahdistaa ja määräsi kortisonit. Ihan kuin se jotenkin parantaisi tilanteen. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin alan vaihto, kun ei henki kulkenut. Toivon tosiaan, ettei minun esimiestä ole haukuttu siitä syystä, ettei saanut poissaolojani vähennettyä. Samassa liemessä oltiin kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ja vähän kypsymätön. Menin työpaikalle monta kertaa myöhässä, koska en pitänyt sitä mitenkään vakavana. Lukioonkin olin mennyt usein myöhässä, eikä puhuttelua kummempaa seurausta. Töistä tuli viides myöhästyminen ja kenkää. Otin opikseni, eikö ole toistunut.
Tässä on yksi esimerkki mitä olen nuorten kanssa työskennellessäni ihmetellyt. Koulu ei ottaudu esimerkiksi tällaiseen myöhästelyyn vakavasti kantaa. Koulu ei ole pelkästään oppiaineiden opiskelua vaan oppimista tulevaisuutta varten. Edellä mainittu oppi asian sitten työelämässä kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YT-neuvottelut, tuotannollis-taloudelliset syyt.
Ilmoitin itseni vapaaehtoiseksi. Oli 6 kk irtisanomisaika ja silloin vielä 500 päivää ansiosidonnaista. Ihan kiva loma ja sitten kilpailijalle töihin paremmalla palkalla.
Sama. Yritys lopetti Suomen yksikön. Mun piti pitää 2 kk kesäloma, ylityötunnit oli sisällä.
Ilmoitus tuli tammikuussa, huhtikuussa ovet laitettiin kiinni.
Saatiin 6 kk ajan palkkaa ja kunnon bonus, kun ylityöt menivätkin
Jollain asteella masennuin ja en saanut haettua heti töitä.
Aprillipäivänä laitoin ekan ilmoituksen, menin heti, samalla viikolla haastatteluun.
Haastattelun lopuksi ilmoittivat tervetuloa.
Eipä sitten oltu köyhiä, eikä kipeitä, kun palkkaa tuli kahteesta lähteestä. Verottajakin hyötyi.
Palasin äitiyslomalta töihin ja minut irtisanottiin ensimmöisenä työpäivänä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Tätä toki osasin odottaa, kun koko osasto oli lopetettu ja työt siirretty toiselle paikkakunnalle. No, onneksi ei ollut työvelvoitetta, niin sain olla vielä puoli vuotta lapsen kanssa kotona täydellä palkalla.
Tämän jälkeen sain unelmatyön puolen kilsan päästä kotoa. Olen ollut siellä nyt 12 vuotta, juuri irtisanoin itseni, kun sain vielä unelmamman työpaikan reippaasti paremmalla palkalla. Ikää 47.
Muutama kerta on potkittu pois, kerran taloudellisten ja tuotannollisten syiden takia, kerran tuottamattomuuden takia 2 päivää ennen koeajan loppumista, kerran ei määräaikaisuutta jatkettu, kerran sain potkut lääkärin takia 2 päivää ennen koeajan loppua. Muuten olen irtisanoutunut itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ja vähän kypsymätön. Menin työpaikalle monta kertaa myöhässä, koska en pitänyt sitä mitenkään vakavana. Lukioonkin olin mennyt usein myöhässä, eikä puhuttelua kummempaa seurausta. Töistä tuli viides myöhästyminen ja kenkää. Otin opikseni, eikö ole toistunut.
Tässä on yksi esimerkki mitä olen nuorten kanssa työskennellessäni ihmetellyt. Koulu ei ottaudu esimerkiksi tällaiseen myöhästelyyn vakavasti kantaa. Koulu ei ole pelkästään oppiaineiden opiskelua vaan oppimista tulevaisuutta varten. Edellä mainittu oppi asian sitten työelämässä kantapään kautta.
Minä voin kertoa opettajana, että keinot puuttua myöhästelyyn ovat rajalliset. Olen ammatillinen ope, mutta tuskin muissakaan oppilaitoksissa sen tiukemmat keinot on. Puhutaan oppilaan kanssa ja kerrotaan, ettei kannata myöhästyä ja voi musasta jotain tärkeää. Aina puhuttelussa myös kerrotaan, että työelämässä myöhästyminen on usein peruste irtisanomiselle, joten ei kannata opetella sellaista tapaa. Oppilaitoksessa ei saa estää myöhästyvän opiskelijan tuloa luokkaan, jos hänellä on opinto-oikeus. Ei saa erottaa määräajaksi, eikä saa määrätä lisätehtäviä. Peruskoulussa taitaa vielä pystyä määräämään jälki-istuntoa, jos myöhästelyjä on tarpeeksi monta. Missään koulussa peruskoulun jälkeen ei saa käyttää kurinpidollisia toimia.
Noin se ei mene. Kouluttaja omistaa oikeudet osaamiseensa. Minä olen oman työni ohella pitänyt satoja ensiapukursseja. Minulla on kouluttajaoikeudet esim. hätäensiapuun 3 vuotta kerrallaan. Vaikka joku muu osaisi täsmälleen samat asiat ja hänellä olisi materiaalit, jos ei ole kouluttajaoikeuksia, ei saa pitää kursseja. Ei pidä nyt sotkea asioita. Kouluttaja nimikkeenä sanoo yleensä jo, että henkilöllä on sellaista osaamista, johon tarvitaan erityisosaamista. Vaikka materiaalia saisi tehdä työajalla, se ei poista kouluttajan oikeuksia.