Onko sinut irtisanottu töistä? Jos on niin mistä syystä?

Vierailija kirjoitti:

Olin nuori ja vähän kypsymätön. Menin työpaikalle monta kertaa myöhässä, koska en pitänyt sitä mitenkään vakavana. Lukioonkin olin mennyt usein myöhässä, eikä puhuttelua kummempaa seurausta. Töistä tuli viides myöhästyminen ja kenkää. Otin opikseni, eikö ole toistunut.

Ai vitsi, jotkut nuoret tosiaan voi toimia töissä samoin kuin koulussa.

Mä myöhästyin aina koulusta ja opettajat piti mulle puhutteluja siitä, miten eihän töihinkään voi mennä myöhässä. Musta se oli huono argumentti verrata koulua ja palkkatyötä. Kesätöistä en koskaan myöhästynyt.

Eräässä tutkimusfirmassa oli niin hullu pomo, että kaikki voi siellä huonosti. Onnistuin suututtamaan vissiin tämän kaverin turhan perusteellisesti.

Toisessa paikassa homma ei sujunut, koska mua ei ollut perehdytetty tarpeeksi eikä kerrottu kaikkea oleellista. Sielläkin oli aika erikoinen ilmapiiri.

Molemmista paikoista olisin lähtenyt joka tapauksessa, olin jo jalka kynnyksen toisella puolen.

Tuotannolliset ja taloudelliset syyt, mutta käytännössä nuorennusleikkaus. 45+ porukka oli istuvia maalitauluja pomojen tikkakisassa.

On. Tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

Olin viimeinen henkilö joka palkattiin töihin ennen 2008 lopussa alkanutta lomaa. Firmassa olin työntekijä nro 439.  Sitten tuli lama ja porukkaa aletteen irtisanoa. Itesellä oli pari vuotta töitä, mutta minutkin irtisanotiin ja siinä vaiheessa työntekijöitä oli jäljellä 230. No tiesin mitä oli ollut tulossa ja aloitin seuraavana maanataina uudessa työpaikassa ja parin viikon päästä kuulin että tuo vanha firma oli myyty kilpailijalle. Paska reissu mutta tupilpahan tehtyä.

Yksikkö, jossa olin töissä, lopetettiin. Niin loppui minun ja monen muunkin työt kyseisellä paikkakunnalla. En koskaan tykännyt tuosta työpaikasta. Siksi minulle olikin suoranainen lottovoitto saada irtisanomispaketti, joka vastasi suuruudeltaan melkein vuoden palkkaa. Lyhensin sillä melko mukavasti asuntolainaani ja ostin jotain hauskaa itselleni. Paketin vuoksi minulla ei jäänyt minkäänlaista katkeruutta entistä työnantajafirmaani kohtaan. Irtisanomisaikana sain hommattua myös itselleni uuden työpaikan, josta pidän ja jossa olen tänäkin päivänä. Irtisanominen voi olla siis myös menestystarina. 

Porukkaa vähennettiin enkä ollut oikein hyvissä väleissä pomon kanssa. No ei siinä mitään, sain maanantaina tiedon irtisanomisesta ja olin edellisenä perjantaina sopinut uudesta työpaikasta. Sain 13 kuukauden paketin ja pidin vielä 4 kuukauden isyyslomat vanhan firman piikkiin ennen kuin aloitin uudessa hommassa.

En suostunut tekemään palkatonta ylityötä lähes päivittäin. Yrityksellä alkoi sitten menemään huonosti ja olin sitten lomautettavien joukossa ja ne jotka eivät valittaneet ylitöista saivat jäädä. Itselle lomautus oli lähinnä onnenpotku, parannuin työuupumuksesta ja päädyin perustamaan oman yrityksen. Omassa yrityksessä teen vähemmän töitä ja pystyn nostamaan itselleni huomattavasti suurempaa palkkaa kuin tuolla entisessä duunissa.

Lama 90-luvulla, viimeksi tulleet saivat ensiksi kenkää. Ei siinä mitään, sain paremman työn jo vuoden kuluttua, mikä lama-aikana oli aikamoinen onnenpotku.

Kiva lukea kuinka monella on mennyt paljon paremmin potkujen jälkeen. Usein se universumi lopettaa jotain vain siksi, että jotain parempaa voi tulla tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Minut irtisanottiin omasta toiveestani koeajan lopussa. Jouduin töissä pahoinpidellyksi niin, että kävin päivystyksessä ja vietin yön seurannassa päähän kohdistuneiden iskujen takia. Jäin saikulle, koska pelotti mennä töihin. 3 viikon päästä pahoinpitelystä menin kokeilemaan, mutta asiakastyö ei sujunut, koska pelkäsin. Jollekin toiselle ihan perusarkea, mutta minulle jäi trauma. Kävin 2 kertaa työterveyspsykologilla työstämässä asiaa ja oli siitä apua. Samalla kun pääsin pelon tunteesta, vahvistui kuitenkin oma näkemys, että työpaikka on minulle samalla tavalla turvapaikka kuin koti. En voi tehdä töitä missään paikassa, jossa voi joutua äkillisen väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi asiakkaan taholta. Koska en löytänyt heti uutta työpaikkaa, ei jäänyt enää muuta vaihtoehtoa kuin pyytää esihenkilöä päättämään työsuhde koeajan lopussa. Te-toimisto antaa karenssin, jos menee itse sanoutumaan irti, koska sinne on turha selitellä mitään väkivallan pelosta. Onneksi esihenkilö suostui irtisanomaan työyhteisöön soveltumattomuuden perusteella, koska olin työttömänä 5 kk.

Tuo oli osuvasti sanottu, että työpaikan pitäisi olla samanlainen turvapaikka kuin koti.👍

Lapseni työkaveri otti saitsua vähänväliä. Postasi someen samaan aikaan raportteja ja kuvia biletyksestä. Oli muutoinkin haluton hoitamaan hommiaan ja muut joutuivat kärsimään. Meni pitkän aikaa, kunnes viimeinkin sai potkut. Ikää ehkä n. 20v. Monille nuorille nuo työelämän säännöt ovat aivan hepreaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiva lukea kuinka monella on mennyt paljon paremmin potkujen jälkeen. Usein se universumi lopettaa jotain vain siksi, että jotain parempaa voi tulla tilalle.

Ja ai että sitä tunnetta, kun kuulee, että seuraajakin on lähtenyt jo alle puolen vuoden tai max vuoden jälkeen. :DDD

Hiillostettiin pihalle, tai niin minä tulkitsin. Olin yksikön päällikkönä ja sain kolme kertaa puolen vuoden sisällä keskustelemaan yksikköni tilanteesta johdon kanssa. Keskustelujen sisällöt: 1. Miksi meidän yksikössä on korkeammat sairauspoissaolotilastot kuin kahdessa muussa saman kokoisessa. Mitä aion tehdä asialle ja olenko pitänyt kaikki varhaisen välittämisen keskustelut. Sen puhuttelun jälkeen tutkin tilastoa ja totesin, että meillä oli 0,2% enemmän poissaoloja kuin toisessa yksikössä. Kysyin kollegalta, oliko hänet kutsuttu piinapenkkiin ja ei hän ollut kuullut mitään mainintaa koko asiasta. Siis vain minun yksikköni kiinnosti johtoa. 2. Olenko vienyt sovitut muutokset loppuun. En ollut kaikkia, koska meillä oli kesälomat. Sijaisilleko olisi pitänyt alkaa pitää palopuhetta muutoksista. Lupasin heti syyskuussa viedä kaikki uudet tuulet yksikön jokaisen työntekijän tietoon, 3. Mitä olen tehnyt varhaisen välittämisen keskusteluissa, kun poissaoloprosentti ei ole pienentynyt! Ja miksei minun yksikössä ole seinällä palo-ja pelastussuunnitelmaa ja missä se on ja tietääkö kaikki alaiset, että se on vain tietokoneella, eikä printattuna. Sekä miten olen varmistanut, että kaikki sen lukevat.

Viimeisen keskustelun jälkeen lähdin. Koin ajojahdiksi.

Määräaikaista ei jatkettu. Siitä ei kyllä kerrottu mulle, laitettiin vaan hakuun (verkkosivulle, jota työkseni päivitin). Esihenkilön kommenttien mukaan tilalleni tarvittiin joku, joka kehittää ja toisaalta joku, joka ei kehitä niin paljon kuin minä. Noh, ei ole ollut ikävä sitä työtä.

Kerran, vuosia sitten. Olin hyvin nuori ja myyjän töissä. Nukuin pommiin toistuvasti työaamuina ja lopulta sitten sain potkut ihan oikeutetusti. Otin opikseni. 

Vierailija kirjoitti:

Hiillostettiin pihalle, tai niin minä tulkitsin. Olin yksikön päällikkönä ja sain kolme kertaa puolen vuoden sisällä keskustelemaan yksikköni tilanteesta johdon kanssa. Keskustelujen sisällöt: 1. Miksi meidän yksikössä on korkeammat sairauspoissaolotilastot kuin kahdessa muussa saman kokoisessa. Mitä aion tehdä asialle ja olenko pitänyt kaikki varhaisen välittämisen keskustelut. Sen puhuttelun jälkeen tutkin tilastoa ja totesin, että meillä oli 0,2% enemmän poissaoloja kuin toisessa yksikössä. Kysyin kollegalta, oliko hänet kutsuttu piinapenkkiin ja ei hän ollut kuullut mitään mainintaa koko asiasta. Siis vain minun yksikköni kiinnosti johtoa. 2. Olenko vienyt sovitut muutokset loppuun. En ollut kaikkia, koska meillä oli kesälomat. Sijaisilleko olisi pitänyt alkaa pitää palopuhetta muutoksista. Lupasin heti syyskuussa viedä kaikki uudet tuulet yksikön jokaisen työntekijän tietoon, 3. Mitä olen tehnyt varhaisen välittämisen keskusteluissa, kun poissaoloprosentti ei ole pienentynyt! Ja miksei minun yksikössä ole seinällä palo-ja pelastussuunnitelmaa ja missä se on ja tietääkö kaikki alaiset, että se on vain tietokoneella, eikä printattuna. Sekä miten olen varmistanut, että kaikki sen lukevat.

Viimeisen keskustelun jälkeen lähdin. Koin ajojahdiksi.

Kyllähän tuo painostukselta kuulostaa, jos sinä olit ainoa, jota puhutellaan tasaisin väliajoin. Eri juttu tietty, jos muitakin ja jos se painostus on johtajien osaamattomuutta.

Minä olen ollut palvelualalla 20 vuotta esihenkilönä ja yhdessä työpaikassani meillä oli välillä asiattomuuden rajoilla ylimmän johdon käytös. Kerran olin kuukausikokouksessa, jonka jälkeen toimari tuijotti minua silmiin ja pohti ääneen, mahtaako sinulla olla edes halua myydä meidän palveluita. Sanoin kylmän viileästi, että kyllä on ja lähdenkin heti tästä varmistamaan, että laatu on sitä, mitä ostajat palvelulta odottaa. Minun osastoni tulos oli yrityksen parhaita, joten hänen käytöksensä yllätti.

Joulua ennen kysyin johdolta, saanko ostaa joululahjat alaisille, koska meillä ei ed. vuonna työntekijöistä puolet päässyt joulun ravintolalounaalle työn takia. Kolme ihmistä: toimari, kehittämisjohtaja ja palvelujohtaja alkoivat huutaa minulle, että miten kehtaan kysyä joululahjoista, minulla ei ole mitään valtaa päättää niistä asioista ja jos olen mennyt lupaamaan jotain, maksan omasta kukkarostani. Aikuiset ihmiset kiihtyivät jostain mitättömästä. Siinä vaiheessa huomasin, että ei näistä kukaan ihan täysillä käy. Kukaan ei edes kuunnellut vastauksiani, kun oli kiire päteä huutamalla toisten päälle.

Meillä yhdistettiin toimintoja, jonka takia henkilöstön kanssa oli yt:t. Ilmoitin suoraan hr:lle, että en pidä talon johtamistyylistä, joten olisin enemmän kuin kiitollinen, jos saan lähteä. Joskus täytyy uskaltaa, vaikkei ole mitään työtä, johon mennä. On noita työpaikkoja riittänyt senkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostunut luopumaan tekijänoikeuksistani.

Minulla vähän samantyyppinen juttu. Olen kouluttaja. Omaa osaamistani olen kartuttanut 20 vuotta alalla, osittain myös itse maksanut pitkistä koulutuksista.

Yllättäen minua painostettiin, että pitää antaa omat koulutusmateriaalit toisten kouluttajien käyttöön. Työnantajan tulkinta oli, että minulle annetaan palkallista työaikaa koulutusmateriaalin tekoon, joten ne materiaalit omistaa työnantaja. Minä sanoin, että niin se ei voi mennä, koska minä koulutan myös omalla osaamisella ja jos minun nimeä ei mainita missään, se on tekijänoikeusrikkomus. Olin silloin määräaikaisessa työsuhteessa, ja kun se päättyi, ei tehty uutta sopimusta. Tavallaan potkut.

Jätin kirjallisesti kiellon käyttää minun tekemääni materiaalia toisilla kouluttajilla. Syykin on selvä: materiaalit ovat aina koostetta jostain kokonaisuudesta, laajempien osaamiskokonaisuuksien yhdistämistä. Jos niillä materiaaleilla joku toinen vetää koulutuksia, hänellä ei ole erityistietämystä siitä, miksi jokin asia on kuten on. Minä vertaisin sitä siihen tilanteeseen, että joku alkaisi ilman alan koulutusta pitää EA1-koulutuksia toisesta EA1-koulutuksesta saamillaan luentopapereilla. Se on toki meillä Suomessa estetty, mutta valitettavasti kouluttajien ammattitaitoa ”varastetaan” koko ajan kaikkialla, jos sitä ei erikseen ole laissa ja viranomaismääräyksissä kielletty. Jos sama jatkuu, meillä kouluttaa ehkä kohta sairaanhoitajia joku kiva nuori kesätyttö, joka käyttää oikean osaajan luentosettiä apunaan tai palomiehiä joku, joka ei ole tulta nähnytkään. Tälle työstämiselle pitää tulla loppu jossain vaiheessa.

Teet toiselle työtä ja työnkuvaan kuuluu oppimateriaalin koostaminen. Sinun 50 tai 100 vuoden työura ei vaikuta mitenkään tekijänoikeuksiin. Ei koodaritkaan voi tehdä koodia vain itselleen. 

YT neuvottelussa koko tiimi sai kenkää. Eipä haitannut, kerkesin olemaan päivän työtön kun sain paremman työpaikan.

Sain potkut, koska kahvitauolla paljastin vahingossa yksityiselämästäni asioita, jotka ei miellyttänyt lähiesimiestäni. Hän alkoi puhumaan selän takana pahaa, kuulin jutut kollegoilta. Alkoi myös virheiden etsintä ja niistä toistuva huomauttaminen, vaikka tein parhaani ja selvitin asiat. Hän puhui minusta pahaa ylemmille toimihenkilöille minun läsnäollessa, ja jälkeenpäin väitti minun olevan vainoharhainen ja kuulleen harhoja, ettei muka ole puhunut pahaa. Hän sai tehtailtua minulle kolmannen varoituksen, jonka seurauksena työsuhteeni purettiin. Nämä varoitusten tehtailut on kuulemma yleisiä savustuskeinoja.

Ei ehkä omasta syystäni, mutta työnantaja meni konkurssiin ja seuraavana päivänä irtisanottiin.