Jos raskaustesti näyttäisi nyt plussaa, mitkä olisi fiilikset?

Järki olis kauhuissaan, elämäntilanne ja mun terveys ei oo millään tavalla raskausmyönteinen... Tunne olis innoissaan, vastaus vauvakuumeeseen.

Jos ei satu ihanaa vahinkoa niin järki voittaa vielä jonkin aikaa... toivottavasti joskus on vielä vauvankin vuoro ... täysi 10 on aina täysi 10 yhdeksän on hiukan vajaa =)

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:37"]

Abortti. Mulla on nyt 4kk ikäne vauva

[/quote]

No miksi ihmeessä abortti? Vaikkei se nyt ehkä suunnitelmiin kuulunut, niin kai sitä nyt aikuinen ihminen pärjää... Meillä oltiin ainakin iloisia kun esikoisen ollessa 4kk testi näytti plussaa, ihan tarkoituksella. Saavathan ihmiset monikkojakin.

OT olisin ehkä voinut harkita aborttia ennen lapsiani, mutta nyt kokisin menettäneeni mahdollisuuden ihanaan ja täydelliseen ihmiseen, kuten lapseni ovat. Enää pystyisin aborttiin vain jos se terveydellisestä syystä olisi pakko. Aborttioikeutta kannatan tästä huolimatta täydestä sydämestäni.

Vastaukseksi ap:n kysymykseen, olisin hieman ihmeissäni (ehkäisykapseli käytössä) mutta vuoden päästä oli tarkoitus rueta yrittämään kuitenkin, kunhan sektion jäljiltä kroppa on taas kunnossa.

No kuusi vuotta ollaan yritetty. En uskoisi todeksi

Olisin varmasti aika järkyttynyt.

Tunnen itseni vanhaksi, vaikka kyllä mun ikäiset vielä synnyttää (37 v.) ja miettisin, miten töiden kanssa kävisi, koska teen sijaisuutta eikä se ehkä ehtis vielä loppua ennen vauvan syntymää. Harmittais myös se, että oon jo luopunut kaikesta vauvatavarasta ja sellaista pitäis hankkia taas uudelleen. Miehen reaktio pelottaisi myös, koska ollaan kumpikin asennoiduttu, ettei meille tuu enää vauvaa. 

"Kuka hitto on isä??" ja sitten varmaan tuumisin, että no ainakin koeaika loppui vähän aikaa sitten. 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 20:15"]Armoton vitutus ja heti soitto lääkäriin et tarvin abortin.
[/quote]
Abortin vastustajatko miinustaa?

Saisin varmaan itkuhysteriakohtauksen. Just ollaan miehen kanssa päätetty reilun vuoden vauvakuumeen jälkeen (ja sen tyynnyttyä) ettei hankita lapsia ja ollaan erittäin tyytyväisiä päätökseen. Täytyy sanoa että kaikki elämänsuunnitelmat menis uusiks. Ottais kyllä päähän.

Soittaisin paavilla ja kehottaisin katselemaan taivaalle jos sinne syttyy taas tähti. Neitsyt kun olen...

Hahhahhaaa! Nauraisin kuten Saara raamatussa.Olen 57v.

81 lisää, että kävelisin myös Helsingin yliopiston ovista sisään ja kertoisin, että nyt on partenogeneesiä ihmisilläkin. 

"Mitä hittoa? Miksi nyt?" Tarkistaisin onko ehkäisykapseli paikoillaan. Itkisin ja miettisin, että mitäs nyt. Eniten miettisin saako lapsikin mun perinnöllisen sairauden. Lopulta olisin varmasti onnellinen, ettei mun tarvinnutkaan itse päättää teemmekö lapsia vai ei (tuon sairauden takia..). Sopeutuisin ja olisin iloinen :)

Varmaan itku pääsisi onnesta, parin vuoden yrityksen ja nollan plussan jälkeen. 

No huh, tais mennä suunnitelmat uusiks.

Olisin salaa tyytyväinen. Kuopus 4 kk eikä enempää lapsia tule, mutta olisihan se ihana vielä kerran nuuhkia omaa vastasyntynyttä...

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 20:12"]

No varmana näyttääkin plussaa kun tässä raskaana ollaan rv24....

[/quote]

Ei se enää tuossa vaiheessa näytä plussaa.

"pikkusen huono sauma mutta näillä mennään!"

10+6, joten kyllä näyttäisi plussaa

Ikionnellinen, hyppisin, pussaisin joka vastaantulijaa ja kehystäisin tikun.

Olisin samaan aikaan järkyttynyt ja innoissani. Mies ei halua enempää lapsia, mutta sopeutuisi kyllä. Oma terveys huolestuttaisi. Olen aika vakuuttunut että tässä tilanteessa raskaus ei olisi hyvä idea.. Vähän nolottaisi tulla raskaaksi heti koeajan loppumisen jälkeen.

Toki näyttäisi plussaa, kun oon viidennellä kuulla. Iloinen olen tulevasta vauvasta.