Kuolema

Nyt myös äänikirjana. Hyvin tehty äänikirja.

Vierailija kirjoitti:

Kuolevainen kirjoitti:

Pelkään kuolemaa niin paljon että herään muutaman kerran kuussa epätoivon ja pelon tunteeseen siitä että kuolema on väistämätöntä. Suurin pelkoni on että tajuaa kuolevansa ja ymmärtää sen hetken tulleen. Vaikka kuinka taistelet vastaan, niin kuolema on sellainen jota ei valitettavasti voi voittaa tai ohittaa. Se epätoivon tunne kun loppu tulee.

Luulen että pelkoni kumpuaa siitä että en usko oikein mihinkään kuoleman jälkeiseen ja pelkään että minuuteni katoaa/lakkaa olemasta.

Välillä olen niin kauhuissani asiasta että harkitsen ammattiapua.

Hae ammattiapua.

Mikä tahansa syntyvä, kuolee joskus. Kuolema on osa elämää, ei sille mitään voi. 

Pitäisikö sinun olla hieman tahdikkaampi?

Vierailija kirjoitti:

Kuolemaa en pelkää. Onhan se luonnollinen asia elämän kiertokulkua. Enemmän pelkään sairastumista ja tuskaista loppua. Ikävää että sellainenkin on joidenkin kohtalo. Toivoisin että kuolen terveenä, saappaat jalassa. Olisi mukava jos eutanasia laillistettaisiin. Läheisistä kaksi on kuollut haimasyöpään. Kuukausien kärsimys ja tuska.

Kauan sitten joku kirjoitti, että haluaa kuolla terveenä. Silloin en sitä ymmätänyt. Nyt 50 vuoden kuluttua kirjoituksen lukemisesta ymmärrän.

Kun seuraan läheisen kuolemista, toivon, että hän saisi palliatiivisen sedaation. Tapaamiset ovat varsin tuskallisia, lääkitty vanhus on hädin tuskin tietoinen mistään. Toivon, että jos ikinä päädyn samaan tilanteeseen, eutanasia on sallittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolevainen kirjoitti:

Pelkään kuolemaa niin paljon että herään muutaman kerran kuussa epätoivon ja pelon tunteeseen siitä että kuolema on väistämätöntä. Suurin pelkoni on että tajuaa kuolevansa ja ymmärtää sen hetken tulleen. Vaikka kuinka taistelet vastaan, niin kuolema on sellainen jota ei valitettavasti voi voittaa tai ohittaa. Se epätoivon tunne kun loppu tulee.

Luulen että pelkoni kumpuaa siitä että en usko oikein mihinkään kuoleman jälkeiseen ja pelkään että minuuteni katoaa/lakkaa olemasta.

Välillä olen niin kauhuissani asiasta että harkitsen ammattiapua.

Hae ammattiapua.

Mikä tahansa syntyvä, kuolee joskus. Kuolema on osa elämää, ei sille mitään voi. 

Pitäisikö sinun olla hieman tahdikkaampi?

Miksi, sillä näinhän se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia provosoiviin kysymyksiin:

(Vrajendra Kumar Prabhu)

Minä uskon, ettei Jumalaa ole! Onko kukaan koskaan nähnyt häntä?

- Sinun on oltava pätevä puhuaksesi näin hienovaraisista asioista. Kukaan ei ole koskaan nähnyt atomeja eikä elektroneja, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, jotka vain asiantuntijat tuntevat. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta voisimme ymmärtää Jumalan kaiken alkuperänä ja syynä, meidän on tarkkailtava luontoa tarkasti. Tällä tavoin voimme päästä seurauksesta syyn luo. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka ohjaa ainetta. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista. DNA-molekyylien ketjut ovat kuin hyvin kirjoitettuja lauseita. He havaitsivat siis, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestettyä tietoa, jota voidaan verrata kehon tietokoneohjelmistoon. Viimeinen vaihe on vielä jäljellä: on hyväksyttävä älykäs tietolähde, koska ohjelmia ei kirjoiteta itse. Ne ovat hyvin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, voimme nähdä, että kaikki luonnossa on hyvin älykästä, kaunista ja järjestelmällistä. Kaaosta ei ole. Kaikki on hyvin selkeää ja toisistaan riippuvaista. Asiat voi tehdä toisistaan riippuvaisiksi vain se, joka ei ole itse riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

Tämä vaatii uskoa Jumalaan. Elettyäni lähes puolet elämästäni herätysliikkeiden parissa ja sen jälkeen juutalaisten parissa, en enää usko sellaiseen jumalaan jonka takia kyseinen sana pitäisi isolla kirjoittaa. Minulle Jumala on lähempänä kirosanaa.

Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta

Lukija voi sanoa, että tähän asti pelin kuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA. Vastaus on, että MIELIKUVA VANHASTA MIEHESTÄ on iskostettu meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, jotka olivat usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvat suunniteltiin vuorovaikutteisiksi massojen kanssa, ja ne edellyttivät selkeitä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojiin elävän vaikutelman. Tätä oli monissa kulttuureissa.

Toinen vastustaja voivat olla ne itämaiset ajattelijat, jotka julistavat, että ikuisen tietoisuuden maailmassa ei ole muotoa, merkitystä eikä dynaamista olemusta. Tällaista ihmisryhmää kutsutaan impersonalisteiksi. He väittävät, että perimmäinen todellisuus on persoonaton ja staattinen. Monet hindulaisuuden pyhät kirjoitukset kutsuvat tätä lähestymistapaa kuitenkin "puolikkaan kanan hyväksymisen logiikaksi", sillä puhtaan tietoisuuden maailman olemassaolo edellyttää tuon tietoisuuden lähdettä, joka on Persoonallisuus. Jos korkeamman tietoisuuden maailma on persoonaton, mistä sitten johdannaismaailman monimuotoisuus ja suhteet kumpuavat? Voidaan esimerkiksi väittää, että kirja on syntynyt itsestään ja on persoonaton, mutta on loogista olettaa, että kirja on erottamattomasti sidoksissa kirjailijaan, joka on Persoonallisuus.

Isoisä, jolla on parta, no kuka sen Raamatun jossain vaiheessa kuvittikaan. Sieltä tämä käsitys on lähtöisin.

Kuolevainen kirjoitti:

Pelkään kuolemaa niin paljon että herään muutaman kerran kuussa epätoivon ja pelon tunteeseen siitä että kuolema on väistämätöntä. Suurin pelkoni on että tajuaa kuolevansa ja ymmärtää sen hetken tulleen. Vaikka kuinka taistelet vastaan, niin kuolema on sellainen jota ei valitettavasti voi voittaa tai ohittaa. Se epätoivon tunne kun loppu tulee.

Luulen että pelkoni kumpuaa siitä että en usko oikein mihinkään kuoleman jälkeiseen ja pelkään että minuuteni katoaa/lakkaa olemasta.

Välillä olen niin kauhuissani asiasta että harkitsen ammattiapua.

Ja vielä kerran vain sinua varten: älä pelkää!

Me emme ole kehoja, joilla "on" sielu. Olemme sieluja, joilla on keho. Sielut eivät tarvitse

elääkseen kehoa. Ruumiita, joissa ei ole sielua, kutsutaan "kuolleiksi".
Sielut ovat todellisia eläviä olentoja, joilla on ainutlaatuisia henkilökohtaisia ominaisuuksia -

tunteet, mieli, äly. Sielut eivät kuole, eivät vanhene, eivät koskaan lakkaa olemasta ja säilyttävät

aina yksilöllisyytensä.

"Niin kuin ihminen pukeutuu uusiin vaatteisiin ja hylkää vanhat, niin sielu pukeutuu uuteen

kehoon ja jättää vanhan ja hyödyttömän kehon taakseen".

On suuri harhakuvitelma samaistua aineelliseen kehoon.

Sielu on elävä tietoisuushiukkanen, yksilöllisen tietoisuuden kantaja, kun taas aineellinen keho on

kuollutta ainetta, materiaa. Sielu on ikuinen ja muuttumaton, ja aineellinen keho on väliaikainen.

Tästä aiheesta lisää ”Bhagavad Gitasta”.

Ei kirkkoon kuulumattomia noin vain multiin ilman seremonioita laiteta. Omat menonsa siinäkin on. Ja kaikki hautaamiseen liittyvä kuuluu nykyisin omaisten lohduttamiseen.

En omasta puolestani pelkää, mutta toivon lasteni vuoksi, että he saisivat pitää m äitinsä ainakin aikuisuuteen asti. Että voisin olla heidän tukenaan nuoruuden myrskyjen yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolevainen kirjoitti:

Pelkään kuolemaa niin paljon että herään muutaman kerran kuussa epätoivon ja pelon tunteeseen siitä että kuolema on väistämätöntä. Suurin pelkoni on että tajuaa kuolevansa ja ymmärtää sen hetken tulleen. Vaikka kuinka taistelet vastaan, niin kuolema on sellainen jota ei valitettavasti voi voittaa tai ohittaa. Se epätoivon tunne kun loppu tulee.

Luulen että pelkoni kumpuaa siitä että en usko oikein mihinkään kuoleman jälkeiseen ja pelkään että minuuteni katoaa/lakkaa olemasta.

Välillä olen niin kauhuissani asiasta että harkitsen ammattiapua.

Hae ammattiapua.

Mikä tahansa syntyvä, kuolee joskus. Kuolema on osa elämää, ei sille mitään voi. 

Pitäisikö sinun olla hieman tahdikkaampi?

Miksi, sillä näinhän se on?

Ei ole, vaan paras ammattiapu on Bhagavad Gita. Sieltä saa avun.

Voi surkeus, minä en millään jaksaisi tätä Bhagavad Gitaa, länsimaiseen kulttuuriin kun olen syntynyt ja siinä kasvanut. 

Aina kun keskustellaan kuolemasta, tällä palstalla, pääsee Bhagavad Giita ääneen. No, jokaisella on oma käsityksensä asiasta, mutta ei sitä tarvitsisi ainoana oikena esittää.

Vierailija kirjoitti:

Olen 77 v. vastustan kuolemaa mutta olen hyvissä väleissä ajatuksen kanssa. Teoriassa tiedän mitä tapahtuu

Kuolema kestää vain hetken, lopulta en enää tunne mitään, minua ei enää ole olemassa

Olen samaa mieltä ja samaa ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi surkeus, minä en millään jaksaisi tätä Bhagavad Gitaa, länsimaiseen kulttuuriin kun olen syntynyt ja siinä kasvanut. 

Ainoastaan sinua varten:

Valtion rajat jakavat ja rajoittavat uskontoa. Jos ihminen syntyy rajan tällä puolella, hänen on pakko omaksua paikallinen usko. "Se on perinne. Esi-isämme harjoittivat tätä uskoa. Älkää siis rikkoko ikuisia perustuksia", sanovat perinteen innokkaat vartijat. Jos vilpitön ihminen, joka janoaa etsiä Absoluuttista Totuutta, valitsee ei-valtiollisen uskonnon tutkimushenkensä toteuttamiseksi, hänet leimataan välittömästi luopioksi. Tällainen on surullinen todellisuus.

Mutta sallikaa minun kysyä teiltä, oi täydelliset hengellisyyden asiantuntijat, mitä tekemistä sielun luonteella (uskolla) on perhetraditioiden kanssa, sen alueen kanssa, johon olen pukenut ruumiini, jonkun esi-isäni uskon kanssa ja niin edelleen? Aina lisääntyvä pyrkimys hengelliseen täydellisyyteen on ainoa tekijä, joka määrää ihmisen uskonvalinnan. Koska Totuuden etsijä ei ole tuntenut riittävää puhtautta tietyssä uskontunnustuksessa, hänellä ei ole ainoastaan oikeus hylätä uskontunnustusta, vaan hänen tulisi tehdä niin rehellisyytensä ja vilpittömyytensä luonnollisena seurauksena. Todellinen etsivän työn henki edellyttää ennakkosympatioiden ja -vastaisuuksien puuttumista. Tavoitteena on ainoastaan todellisen näkemyksen saavuttaminen hengellisestä todellisuudesta, ja matkalla tähän tavoitteeseen meidän on jätettävä huomiotta kaikki mahdolliset uskonnolliset ennakkoluulot, jotka vain luovat esteitä tielle kohti absoluuttista totuutta. Jos ihminen pakotetaan harjoittamaan uskontoa, johon hän ei syystä tai toisesta tunne luottamusta, hän ei koskaan ala elää aidosti hengellistä elämää. Hengellisen elämän perustana ovat luja usko ja vastustamaton vetovoima tiettyä uskontoa kohtaan. Mutta kumpikaan näistä ei tule esiin ihmisessä, jos häntä varoitetaan esi-isien perinteestä kertovilla kertomuksilla.

Kaikki määräytyy motivaation puhtauden mukaan. Jos ihminen on aidosti vilpitön, häntä ei koskaan vietellä halvalla imartelulla, jota joku Jumalan palvelijaa imitoiva huijari harjoittaa. "Te olette siunattua Jumalaa kantavaa kansaa! Voimamme on pyhän uskon linnake, ja te olette Jumalan valittu kansa. Kristus kärsi sinun puolestasi! Sinulla ei ole oikeutta pettää Hänen kirkkoaan!" - jatkuvasti mitä erilaisimpien (ja joskus vastakkaisten) kirkkokuntien saarnatuoleista. Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, miettikää vain näitä sanoja. Se on todellakin oppikirjaesimerkki psykologisesta zombifioinnista, jossa painostetaan ihmisen isänmaallisia tunteita. Spekuloimalla ihmisen omallatunnolla ja myötätunnolla hänet pakotetaan tulemaan jonkin lahkon jäseneksi, ja häntä muistutetaan jatkuvasti siitä, että "Kristus kuoli puolestasi" tai että "tämä on se usko, jota isänne kantoivat kunnialla sydämessään".

Spekuloimalla ihmisen omallatunnolla ja myötätunnolla hänet pakotetaan tulemaan jonkin lahkon jäseneksi, ja häntä muistutetaan jatkuvasti siitä, että "Kristus kuoli puolestasi" tai että "tämä on se usko, jota isänne kantoivat kunnialla sydämessään". Näiden niin sanottujen kirkkojen keskuudessa keskustellaan myös epätavallisen laajasti aiheesta "maailmanloppu", josta Kristus evankeliumissa kielsi jopa apostoleja puhumasta sanoen, ettei kukaan tiedä tätä aikaa (Mt.24:36). Mutta sekä ortodoksiset että uudet kirkot jättävät itsepintaisesti huomiotta tämän Jeesuksen Kristuksen käskyn. Tämä on kuitenkin aivan luonnollista: voisivatko he kieltäytyä tällaisesta loistavasta tilaisuudesta vaikuttaa niiden psyykeen, joita ei ole vielä rekrytoitu? Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö voisi omaksua myös heidän uskoaan, ja ehkäpä pelastuisin ikuisesta helvetistä, ja maailmanloppu olisi minulle menestys? Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko ovat yhteensopimattomia.

Palatakseni uskonnonopetuksen kansallisiin näkökohtiin on todettava, että oikeat kristityt ovat aina korostaneet, että kansallisella kysymyksellä ei ole mitään tekemistä hengellisyyden kanssa. Erityisesti apostoli Paavali kirjoitti seuraavaa: "Ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus." (Kol.Z:11). Paavali ei selvästikään tarkoittanut mielikuvituksellista lihamyllyä, jossa kaikki sekoitettiin yhteen. Ulkoisesti niin olivat juutalaiset, skyytit, orjat ja vapaat, mutta todellisen kristityn hengelliselle näkemykselle kaikkialla oli vain Kristus. Toisin sanoen hengellinen ihminen unohtaa yleensä sekä oman että vieraan kansakunnan kansalliset erot ja erityispiirteet. Joko etsit Herraa koko sydämestäsi tai et ole kiinnostunut - tämä on hengellisestä näkökulmasta katsottuna asteikko. Jonkun määritteleminen uskoa lähellä olevaksi hänen taustansa perusteella on yhtä järjetöntä kuin arvioida ihmisen puusepäntaitoja hänen isoisänsä ruoanlaittotaitojen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi surkeus, minä en millään jaksaisi tätä Bhagavad Gitaa, länsimaiseen kulttuuriin kun olen syntynyt ja siinä kasvanut. 

Ainoastaan sinua varten:

Valtion rajat jakavat ja rajoittavat uskontoa. Jos ihminen syntyy rajan tällä puolella, hänen on pakko omaksua paikallinen usko. "Se on perinne. Esi-isämme harjoittivat tätä uskoa. Älkää siis rikkoko ikuisia perustuksia", sanovat perinteen innokkaat vartijat. Jos vilpitön ihminen, joka janoaa etsiä Absoluuttista Totuutta, valitsee ei-valtiollisen uskonnon tutkimushenkensä toteuttamiseksi, hänet leimataan välittömästi luopioksi. Tällainen on surullinen todellisuus.

Mutta sallikaa minun kysyä teiltä, oi täydelliset hengellisyyden asiantuntijat, mitä tekemistä sielun luonteella (uskolla) on perhetraditioiden kanssa, sen alueen kanssa, johon olen pukenut ruumiini, jonkun esi-isäni uskon kanssa ja niin edelleen? Aina lisääntyvä pyrkimys hengelliseen täydellisyyteen on ainoa tekijä, joka määrää ihmisen uskonvalinnan. Koska Totuuden etsijä ei ole tuntenut riittävää puhtautta tietyssä uskontunnustuksessa, hänellä ei ole ainoastaan oikeus hylätä uskontunnustusta, vaan hänen tulisi tehdä niin rehellisyytensä ja vilpittömyytensä luonnollisena seurauksena. Todellinen etsivän työn henki edellyttää ennakkosympatioiden ja -vastaisuuksien puuttumista. Tavoitteena on ainoastaan todellisen näkemyksen saavuttaminen hengellisestä todellisuudesta, ja matkalla tähän tavoitteeseen meidän on jätettävä huomiotta kaikki mahdolliset uskonnolliset ennakkoluulot, jotka vain luovat esteitä tielle kohti absoluuttista totuutta. Jos ihminen pakotetaan harjoittamaan uskontoa, johon hän ei syystä tai toisesta tunne luottamusta, hän ei koskaan ala elää aidosti hengellistä elämää. Hengellisen elämän perustana ovat luja usko ja vastustamaton vetovoima tiettyä uskontoa kohtaan. Mutta kumpikaan näistä ei tule esiin ihmisessä, jos häntä varoitetaan esi-isien perinteestä kertovilla kertomuksilla.

Kaikki määräytyy motivaation puhtauden mukaan. Jos ihminen on aidosti vilpitön, häntä ei koskaan vietellä halvalla imartelulla, jota joku Jumalan palvelijaa imitoiva huijari harjoittaa. "Te olette siunattua Jumalaa kantavaa kansaa! Voimamme on pyhän uskon linnake, ja te olette Jumalan valittu kansa. Kristus kärsi sinun puolestasi! Sinulla ei ole oikeutta pettää Hänen kirkkoaan!" - jatkuvasti mitä erilaisimpien (ja joskus vastakkaisten) kirkkokuntien saarnatuoleista. Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, miettikää vain näitä sanoja. Se on todellakin oppikirjaesimerkki psykologisesta zombifioinnista, jossa painostetaan ihmisen isänmaallisia tunteita. Spekuloimalla ihmisen omallatunnolla ja myötätunnolla hänet pakotetaan tulemaan jonkin lahkon jäseneksi, ja häntä muistutetaan jatkuvasti siitä, että "Kristus kuoli puolestasi" tai että "tämä on se usko, jota isänne kantoivat kunnialla sydämessään".

Spekuloimalla ihmisen omallatunnolla ja myötätunnolla hänet pakotetaan tulemaan jonkin lahkon jäseneksi, ja häntä muistutetaan jatkuvasti siitä, että "Kristus kuoli puolestasi" tai että "tämä on se usko, jota isänne kantoivat kunnialla sydämessään". Näiden niin sanottujen kirkkojen keskuudessa keskustellaan myös epätavallisen laajasti aiheesta "maailmanloppu", josta Kristus evankeliumissa kielsi jopa apostoleja puhumasta sanoen, ettei kukaan tiedä tätä aikaa (Mt.24:36). Mutta sekä ortodoksiset että uudet kirkot jättävät itsepintaisesti huomiotta tämän Jeesuksen Kristuksen käskyn. Tämä on kuitenkin aivan luonnollista: voisivatko he kieltäytyä tällaisesta loistavasta tilaisuudesta vaikuttaa niiden psyykeen, joita ei ole vielä rekrytoitu? Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö voisi omaksua myös heidän uskoaan, ja ehkäpä pelastuisin ikuisesta helvetistä, ja maailmanloppu olisi minulle menestys? Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko ovat yhteensopimattomia.

Palatakseni uskonnonopetuksen kansallisiin näkökohtiin on todettava, että oikeat kristityt ovat aina korostaneet, että kansallisella kysymyksellä ei ole mitään tekemistä hengellisyyden kanssa. Erityisesti apostoli Paavali kirjoitti seuraavaa: "Ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus." (Kol.Z:11). Paavali ei selvästikään tarkoittanut mielikuvituksellista lihamyllyä, jossa kaikki sekoitettiin yhteen. Ulkoisesti niin olivat juutalaiset, skyytit, orjat ja vapaat, mutta todellisen kristityn hengelliselle näkemykselle kaikkialla oli vain Kristus. Toisin sanoen hengellinen ihminen unohtaa yleensä sekä oman että vieraan kansakunnan kansalliset erot ja erityispiirteet. Joko etsit Herraa koko sydämestäsi tai et ole kiinnostunut - tämä on hengellisestä näkökulmasta katsottuna asteikko. Jonkun määritteleminen uskoa lähellä olevaksi hänen taustansa perusteella on yhtä järjetöntä kuin arvioida ihmisen puusepäntaitoja hänen isoisänsä ruoanlaittotaitojen perusteella.

Vaikka meillä ei ole epäilyksiä monien nykypäivän kristittyjen hyvistä aikeista, emme voi koskaan hyväksyä heidän ... tapojaan painostaa ihmisiä, sillä se on yksilön peiteltyä hyväksikäyttöä ja yksinkertaisesti sanottuna alkeellista zombisointia. Vaishnavismi tarjoaa vilpittömien ihmisten harkittavaksi autenttisen kuvauksen sielun asemasta, Jumalasta, tiestä täydellisyyteen ja täydellisyydestä itsessään, joka on krishna-preman (jumalallisen rakkauden saavuttaminen epäitsekkäänä itsensä antamisena Herralle). Mutta aito Vaishnava ei koskaan anna painostaa itseään millään tavalla pelaamalla ihmisen tunteilla ja heikkouksilla. Kehotamme kaikkia uskontokuntia saarnaamaan rehellisesti. Jos teillä ei ole mitään sanottavaa, on parempi olla sanomatta mitään kuin toistella perehtymättömälle yleisölle, että Kristus kuoli puolestamme tai että meidän on uskottava niin ja näin, koska bolsevikit ampuivat oikeamielisen tsaari Nikolain. Järkevälle ihmiselle on täysin selvää, että saarnaaja alkaa loukata ihmisen tunteita silloin, kun hänellä ei ole muuta sanottavaa, mutta jos saarnaaja ei tee muuta, hänen uskonnollaan ei ole muuta sanottavaa.

Olen niin tyytyväinen elämään, etten vielä tahdo kuolla. Sitten kun ikäiseni ympärillä kuolevat, en enää tahdo elää.

Jotenkin näin ajattelen

N61

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi surkeus, minä en millään jaksaisi tätä Bhagavad Gitaa, länsimaiseen kulttuuriin kun olen syntynyt ja siinä kasvanut. 

Ainoastaan sinua varten:

Valtion rajat jakavat ja rajoittavat uskontoa. Jos ihminen syntyy rajan tällä puolella, hänen on pakko omaksua paikallinen usko. "Se on perinne. Esi-isämme harjoittivat tätä uskoa. Älkää siis rikkoko ikuisia perustuksia", sanovat perinteen innokkaat vartijat. Jos vilpitön ihminen, joka janoaa etsiä Absoluuttista Totuutta, valitsee ei-valtiollisen uskonnon tutkimushenkensä toteuttamiseksi, hänet leimataan välittömästi luopioksi. Tällainen on surullinen todellisuus.

Mutta sallikaa minun kysyä teiltä, oi täydelliset hengellisyyden asiantuntijat, mitä tekemistä sielun luonteella (uskolla) on perhetraditioiden kanssa, sen alueen kanssa, johon olen pukenut ruumiini, jonkun esi-isäni uskon kanssa ja niin edelleen? Aina lisääntyvä pyrkimys hengelliseen täydellisyyteen on ainoa tekijä, joka määrää ihmisen uskonvalinnan. Koska Totuuden etsijä ei ole tuntenut riittävää puhtautta tietyssä uskontunnustuksessa, hänellä ei ole ainoastaan oikeus hylätä uskontunnustusta, vaan hänen tulisi tehdä niin rehellisyytensä ja vilpittömyytensä luonnollisena seurauksena. Todellinen etsivän työn henki edellyttää ennakkosympatioiden ja -vastaisuuksien puuttumista. Tavoitteena on ainoastaan todellisen näkemyksen saavuttaminen hengellisestä todellisuudesta, ja matkalla tähän tavoitteeseen meidän on jätettävä huomiotta kaikki mahdolliset uskonnolliset ennakkoluulot, jotka vain luovat esteitä tielle kohti absoluuttista totuutta. Jos ihminen pakotetaan harjoittamaan uskontoa, johon hän ei syystä tai toisesta tunne luottamusta, hän ei koskaan ala elää aidosti hengellistä elämää. Hengellisen elämän perustana ovat luja usko ja vastustamaton vetovoima tiettyä uskontoa kohtaan. Mutta kumpikaan näistä ei tule esiin ihmisessä, jos häntä varoitetaan esi-isien perinteestä kertovilla kertomuksilla.

Kaikki määräytyy motivaation puhtauden mukaan. Jos ihminen on aidosti vilpitön, häntä ei koskaan vietellä halvalla imartelulla, jota joku Jumalan palvelijaa imitoiva huijari harjoittaa. "Te olette siunattua Jumalaa kantavaa kansaa! Voimamme on pyhän uskon linnake, ja te olette Jumalan valittu kansa. Kristus kärsi sinun puolestasi! Sinulla ei ole oikeutta pettää Hänen kirkkoaan!" - jatkuvasti mitä erilaisimpien (ja joskus vastakkaisten) kirkkokuntien saarnatuoleista. Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, miettikää vain näitä sanoja. Se on todellakin oppikirjaesimerkki psykologisesta zombifioinnista, jossa painostetaan ihmisen isänmaallisia tunteita. Spekuloimalla ihmisen omallatunnolla ja myötätunnolla hänet pakotetaan tulemaan jonkin lahkon jäseneksi, ja häntä muistutetaan jatkuvasti siitä, että "Kristus kuoli puolestasi" tai että "tämä on se usko, jota isänne kantoivat kunnialla sydämessään".

Spekuloimalla ihmisen omallatunnolla ja myötätunnolla hänet pakotetaan tulemaan jonkin lahkon jäseneksi, ja häntä muistutetaan jatkuvasti siitä, että "Kristus kuoli puolestasi" tai että "tämä on se usko, jota isänne kantoivat kunnialla sydämessään". Näiden niin sanottujen kirkkojen keskuudessa keskustellaan myös epätavallisen laajasti aiheesta "maailmanloppu", josta Kristus evankeliumissa kielsi jopa apostoleja puhumasta sanoen, ettei kukaan tiedä tätä aikaa (Mt.24:36). Mutta sekä ortodoksiset että uudet kirkot jättävät itsepintaisesti huomiotta tämän Jeesuksen Kristuksen käskyn. Tämä on kuitenkin aivan luonnollista: voisivatko he kieltäytyä tällaisesta loistavasta tilaisuudesta vaikuttaa niiden psyykeen, joita ei ole vielä rekrytoitu? Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö voisi omaksua myös heidän uskoaan, ja ehkäpä pelastuisin ikuisesta helvetistä, ja maailmanloppu olisi minulle menestys? Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko ovat yhteensopimattomia.

Palatakseni uskonnonopetuksen kansallisiin näkökohtiin on todettava, että oikeat kristityt ovat aina korostaneet, että kansallisella kysymyksellä ei ole mitään tekemistä hengellisyyden kanssa. Erityisesti apostoli Paavali kirjoitti seuraavaa: "Ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus." (Kol.Z:11). Paavali ei selvästikään tarkoittanut mielikuvituksellista lihamyllyä, jossa kaikki sekoitettiin yhteen. Ulkoisesti niin olivat juutalaiset, skyytit, orjat ja vapaat, mutta todellisen kristityn hengelliselle näkemykselle kaikkialla oli vain Kristus. Toisin sanoen hengellinen ihminen unohtaa yleensä sekä oman että vieraan kansakunnan kansalliset erot ja erityispiirteet. Joko etsit Herraa koko sydämestäsi tai et ole kiinnostunut - tämä on hengellisestä näkökulmasta katsottuna asteikko. Jonkun määritteleminen uskoa lähellä olevaksi hänen taustansa perusteella on yhtä järjetöntä kuin arvioida ihmisen puusepäntaitoja hänen isoisänsä ruoanlaittotaitojen perusteella.

Vaikka meillä ei ole epäilyksiä monien nykypäivän kristittyjen hyvistä aikeista, emme voi koskaan hyväksyä heidän ... tapojaan painostaa ihmisiä, sillä se on yksilön peiteltyä hyväksikäyttöä ja yksinkertaisesti sanottuna alkeellista zombisointia. Vaishnavismi tarjoaa vilpittömien ihmisten harkittavaksi autenttisen kuvauksen sielun asemasta, Jumalasta, tiestä täydellisyyteen ja täydellisyydestä itsessään, joka on krishna-preman (jumalallisen rakkauden saavuttaminen epäitsekkäänä itsensä antamisena Herralle). Mutta aito Vaishnava ei koskaan anna painostaa itseään millään tavalla pelaamalla ihmisen tunteilla ja heikkouksilla. Kehotamme kaikkia uskontokuntia saarnaamaan rehellisesti. Jos teillä ei ole mitään sanottavaa, on parempi olla sanomatta mitään kuin toistella perehtymättömälle yleisölle, että Kristus kuoli puolestamme tai että meidän on uskottava niin ja näin, koska bolsevikit ampuivat oikeamielisen tsaari Nikolain. Järkevälle ihmiselle on täysin selvää, että saarnaaja alkaa loukata ihmisen tunteita silloin, kun hänellä ei ole muuta sanottavaa, mutta jos saarnaaja ei tee muuta, hänen uskonnollaan ei ole muuta sanottavaa.

ILMOITUS KRISTUKSESTA

Bhavishya Puranan mukaan Kristus sai alkunsa tahrattoman hedelmöityksen kautta pyhän neitsyen sylissä antaakseen ihmisille uuden uskonnon. Hänen syntymäaikansa ja -paikkansa tunnettiin ja ne oli merkitty astrologisiin kaavioihin, joten ei ollut sattumaa, että "itämaan tietäjät" tulivat palvomaan häntä messiaana, Jumalan poikana. Bhagavad-gitassa sanotaan, että kun uskonto rappeutuu ja jumalattomuus vallitsee, Herra itse tulee tai lähettää edustajansa ja poikansa. Vaikka kristillinen käytäntö ei ole Vedojen näkökulmasta katsottuna virheetön, Jeesuksen Kristuksen vilpittömät seuraajat löytävät kuitenkin epäilemättä Jumalan armon. Mutta kuka tänä päivänä noudattaa Kristuksen käskyjä?

Muhammed

Bhavishya Purana sisältää myös ennustuksen Muhammedista, kolmannen maailmanuskonnon perustajasta, jonka seuraajat pyrkivät yhdistymään muita uskontoja vastaan. Siinä sanotaan, että tämä sotaisa uskonto leviää maailmassa ja vallitsee jonkin aikaa. Eräs Jumalan valtuuttama länsimainen hallitsija tekee kuitenkin sille lopun, minkä seurauksena KULTAINEN AIKAKAUSI, KULTAISET VUODET, pääsee valloilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut laitetaan katolisten kanssa kryptaan makaamaan, ei edes kuopata vaan sellaiseen kivestä tehtyyn tunneliin muiden kanssa. On se hyvä, että sitten on jo kuollut. Muuten ei juuri enää pelota, olen saanut elämältä paljon enemmän kuin osasin nuorena kuvitella.

"...katolisten kanssa kryptaan makaamaan".

Jos se on totta ja jos se ei ole mielikuvitusta, se tarkoittaa, että asut katolisessa maassa, esimerkiksi Italiassa (jos asut Euroopassa), ja kuulut rikkaaseen ja vanhaan sukuun (dynastiaan), johon kuulut joko syntymäsi perusteella tai avioliiton kautta. Muuten se olisi kyllä  kovin outo tarina.

Tää kryptajuttu on myös aika erikoinen.

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.

 

Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

Täysin sinut ja pelkäämätön kuolemaa kohtaan. M24

Vierailija kirjoitti:

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.

 

Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

Ihmiselämä tarjoaa optimaaliset olosuhteet vapaan tahdon ilmenemiselle. Tätä vapautta voivat kuitenkin rajoittaa aiempien tekojen - aiemmin tehtyjen valintojen - seuraukset. Miksi meidät pakotetaan vastoin tahtoamme kokemaan jotain? Vastaus on karma, syyn ja seurauksen laki.

Tiede sanoo: jokainen toiminta aiheuttaa yhtä paljon vastustusta. Kuulostaa yksinkertaiselta - mutta kuinka monimutkainen karman laki onkaan toiminnassa! Varsinkin kun otetaan huomioon, että siinä otetaan huomioon paitsi teot myös sanat. Silloin jo ennestään monimutkainen syy-seuraus-suhteiden kuvio näyttää ratkaisemattomalta sekamelskalta. Epätoivoisesti yrittäessään ymmärtää mitään, jopa uskovainen ihminen saattaa huudahtaa: "Mutta miksi Jumala sallii tämän?" "Miksi Jumala sallii tämän?" Päinvastoin, miten hän voisi olla tekemättä sitä, sillä muuten hän rikkoisi vapaata tahtoamme. Varmasti Jumalalla (äärettömällä olennolla) on parempaa tekemistä kuin aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä järjettömille lapsilleen (rajallisille luoduille).