Lue keskustelun säännöt.
Kuolema
Kommentit (308)
Ei pelota kuolema mutta kapinoin sitä vastaan että todennäköisesti elämäni tulee olemaan lyhyempi kuin se olisi ollut ennen syöpään sairastumistani.
Olen 65- vuotias nainen ja elämänhalua vaikka muille jakaa, en pysty mitenkään suostumaan siihen että tämä tauti on arvaamaton vaikka tällä hetkellä hallinnassa onkin.
Pitäisi vielä kokea ja nähdä niin paljon. Olen kokenut ja nähnyt varmasti enemmän kuin useimmat, Ulkomailla asuvana saanut kokea ja nähdä valtavan paljon ja elämänkuvani on laajentunut suunnattomasti. Olen asunut Suomesta lähdettyäni kahdessa maassa ja nyt asun pysyvästi kolmannessa. Yli puolet elämästäni viettänyt täällä ja elämäntyöni tehnyt.
Sairauteni takia olen sidottu tänne koska minulla on täällä kokenut hyvä onkologi ja seuranta syöpäpolilla. En halua sitä vaihtaa. Matkustella voin mutta muuttaa en enää voi eikä siihen olisi syytäkään paitsi uusien asioitten kokeminen.
Mutta kuten kaikki elollinen en ole ikuisuusesine, se päivä tulee väistämättä. Toivon kuitenkin ettei vielä moneen vuoteen. Pelota ei, siihen on taivuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on hyvin kaunis tarina. Sillä ei ole väliä, mikä uskonnon Jumala on kyseessä, koska on vain yksi Jumala. Vaikka uskontoja on monia erilaisia.
Kuoleman jälkeen ihminen tapasi Jumalan, joka sanoi: "Kuljin aina kanssasi, kun olit maan päällä. Voit nähdä itse, tässä ovat jalanjälkesi, ja Minun Jalanjälkeni ovat aina kanssasi." Mutta kuollut mies sanoi: "Mutta täällä minulla oli kaikkein vaikeimmat ajat, ja täällä on vain minun jalanjälkeni nähdä. Missä olit, kun olin vaikeuksissa?” Jumala sanoi: "Sinä aikana, lapseni, MINÄ KANNOIN SINUA SYLISSÄNI, joten vain yksi pari jalanjälkiä näkyy, sinun jalanjälkesi".
Kaunis tarina.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvin kaunis tarina. Sillä ei ole väliä, mikä uskonnon Jumala on kyseessä, koska on vain yksi Jumala. Vaikka uskontoja on monia erilaisia.
Kuoleman jälkeen ihminen tapasi Jumalan, joka sanoi: "Kuljin aina kanssasi, kun olit maan päällä. Voit nähdä itse, tässä ovat jalanjälkesi, ja Minun Jalanjälkeni ovat aina kanssasi." Mutta kuollut mies sanoi: "Mutta täällä minulla oli kaikkein vaikeimmat ajat, ja täällä on vain minun jalanjälkeni nähdä. Missä olit, kun olin vaikeuksissa?” Jumala sanoi: "Sinä aikana, lapseni, MINÄ KANNOIN SINUA SYLISSÄNI, joten vain yksi pari jalanjälkiä näkyy, sinun jalanjälkesi".Kaunis tarina.
kyllä, se oli lohdullista.
En nyt tiedä, miten tämän selittäisi. Tiedostan, että loppu tulee jossain vaiheessa, mutta asia kuitenkin jännittää samaan aikaan, milloin se on.
Enemmän pelkään sitä etten saa mitään aikaiseksi ennen kuin kuolen tai että kuolen kivuliaasti.
Toki kuolemassa epäilyttää kuolemanjälkeinen maailma, mikäli sellainen on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema ei pelota, koska kuoleman jälkeen on elämää. Tiedän sen, koska läheiseni jotka ovat kuolleet ovat antaneet merkin siitä minulle. Tiedän että täällä on paljon asioita mitä emme näe, mutta pystymme aistimaan. Sielu elää ikuisesti. Tutustukaa vaikka kirjallisuuteen aiheesta. Hyvä kirja vaikka sielun ikuinen elämä. Siitä voi aloittaa jonka jälkeen haluaakin lukea aiheesta enemmän.
Jos ihmiset joskus pysähtyisi kuuntelemaan, olisi yksin hiljaisuudessa ilman muita ärsykkeitä. Meditoisi voisi monelle avautua uusi maailma.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvin kaunis tarina. Sillä ei ole väliä, mikä uskonnon Jumala on kyseessä, koska on vain yksi Jumala. Vaikka uskontoja on monia erilaisia.
Kuoleman jälkeen ihminen tapasi Jumalan, joka sanoi: "Kuljin aina kanssasi, kun olit maan päällä. Voit nähdä itse, tässä ovat jalanjälkesi, ja Minun Jalanjälkeni ovat aina kanssasi." Mutta kuollut mies sanoi: "Mutta täällä minulla oli kaikkein vaikeimmat ajat, ja täällä on vain minun jalanjälkeni nähdä. Missä olit, kun olin vaikeuksissa?” Jumala sanoi: "Sinä aikana, lapseni, MINÄ KANNOIN SINUA SYLISSÄNI, joten vain yksi pari jalanjälkiä näkyy, sinun jalanjälkesi".Kaunis tarina.
Paitsi että se meni kylläkin näin:
Eräänä yönä näin unta, / että kuljin rannalla Jeesuksen kanssa. / Tummalle taivaalle heijastui tapahtumia elämästäni. / Jokaisessa kuvassa näin hiekassa kahdet jalanjäljet, / toiset olivat minun, toiset Jeesuksen. / Kun viimeinen kuva avautui eteeni, / etsin katseellani jalanjälkiä hiekasta. / Huomasin, että aina elämäni vaikeimpina / ja surullisimpina hetkinä / jalanjälkiä oli jäänyt vain yhdet. / Sitä en voinut ymmärtää, / ja siksi kysyin Jeesukselta, mitä tämä merkitsi. / Herra, lupasit, kun lähdin seuraamaan sinua, / että kuljet kanssani koko matkan. / Mutta nyt näen, että elämäni vaikeimpina aikoina / hiekkaan on jäänyt vain yhdet jalanjäljet. / Miksi jätit minut yksin silloin, / kun tarvitsin sinua kipeimmin?/ Jeesus vastasi: Rakas lapseni, / en ikinä jätä sinua yksin kärsimyksiin ja koetuksiin. / Näit vain yhdet jalanjäljet siksi, / että minä kannoin sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ihmetyttää, että moni ei sisäistä sitä ajatusta, että elämän tärkeimmät tapahtumat ovat syntyminen ja kuoleminen.
Kuitenkin hössötetään kaikesta siinä välissä tapahtuvasta. Totta kai kaikkea muutakin tärkeää tapahtuu siinä välissä, mutta minusta turvallinen syntymä ja arvokas kuolema on tärkeimmät. Eikä edes ne toteudu kaikkien kohdalla, muusta puhumattakaan.
En pelkää kuolemaa, mutta sitä miltä se tuntuu. Haluaisin lähteä täältä kivuttomasti.olen 41 v. Ja kaksi kertaa selvinnyt auto-onnettomuudesta, joten mietin tässä mikä minun tehtäväni mahtaa olla täällä. Ehkä se on pelkkä äiti tai joitain muuta. En ole varsinaisesti uskonnollinen, mutta uskon sieluun ja s en vaeltamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää. Välillä toivon sitä. Olen monisairas, mutta sairauteni kaikessa kauheudessaan eivät ole kuolemaksi.
Polttohautaus. Tuhkat metsään tai mereen.
Testamentti on tehtynä.
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei pelota, koska kuoleman jälkeen on elämää. Tiedän sen, koska läheiseni jotka ovat kuolleet ovat antaneet merkin siitä minulle. Tiedän että täällä on paljon asioita mitä emme näe, mutta pystymme aistimaan. Sielu elää ikuisesti. Tutustukaa vaikka kirjallisuuteen aiheesta. Hyvä kirja vaikka sielun ikuinen elämä. Siitä voi aloittaa jonka jälkeen haluaakin lukea aiheesta enemmän.
Jos ihmiset joskus pysähtyisi kuuntelemaan, olisi yksin hiljaisuudessa ilman muita ärsykkeitä. Meditoisi voisi monelle avautua uusi maailma.
Eikö silloin nimenomaan pitäisi pelottaa jos kuoleman jälkeen ON elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava tutkimus, jonka mukaan: kun kuolet tiedät olevasi kuollut, koska aivot toimivat vielä
Tietoisuus toimii sydämen pysähdyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava tutkimus, jonka mukaan: kun kuolet tiedät olevasi kuollut, koska aivot toimivat vielä
Tietoisuus toimii sydämen pysähdyttyä.
Vai niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei pelota, koska kuoleman jälkeen on elämää. Tiedän sen, koska läheiseni jotka ovat kuolleet ovat antaneet merkin siitä minulle. Tiedän että täällä on paljon asioita mitä emme näe, mutta pystymme aistimaan. Sielu elää ikuisesti. Tutustukaa vaikka kirjallisuuteen aiheesta. Hyvä kirja vaikka sielun ikuinen elämä. Siitä voi aloittaa jonka jälkeen haluaakin lukea aiheesta enemmän.
Jos ihmiset joskus pysähtyisi kuuntelemaan, olisi yksin hiljaisuudessa ilman muita ärsykkeitä. Meditoisi voisi monelle avautua uusi maailma.Eikö silloin nimenomaan pitäisi pelottaa jos kuoleman jälkeen ON elämää?
Riippuu mihin uskoo. Minä olen kristillisellä polulla, jossa opin mukaisesti pelastuu sielu. Se ei (välttämättä) tarkoita, että minun kehoni tai tietoisuuteni jatkaa yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei pelota, koska kuoleman jälkeen on elämää. Tiedän sen, koska läheiseni jotka ovat kuolleet ovat antaneet merkin siitä minulle. Tiedän että täällä on paljon asioita mitä emme näe, mutta pystymme aistimaan. Sielu elää ikuisesti. Tutustukaa vaikka kirjallisuuteen aiheesta. Hyvä kirja vaikka sielun ikuinen elämä. Siitä voi aloittaa jonka jälkeen haluaakin lukea aiheesta enemmän.
Jos ihmiset joskus pysähtyisi kuuntelemaan, olisi yksin hiljaisuudessa ilman muita ärsykkeitä. Meditoisi voisi monelle avautua uusi maailma.Eikö silloin nimenomaan pitäisi pelottaa jos kuoleman jälkeen ON elämää?
Miksi muiden kuin rikollisten pitäisi pelätä sitä? Siis jos pelkää jotain kuvitteellista helvettiä.
Energia säilyy aina jossain muodossa. Jos se säilyy tiedostavassa muodossa, aina parempi. Tuskin se jää roikkumaan limbotilaan, vaan siirtyy eteenpäin.
Toivon että vittumainen suku ei ainakaan syö minun rahoillani hautajaisissa.
En pelkää. Luulen että kovin monia ei poistumiseni kiinnosta. Lapset saavat osansa henkivakuutuksesta. Onpahan vähän shoppailurahaa kun ei perintöäkään ole paljoa jaettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Toivon että vittumainen suku ei ainakaan syö minun rahoillani hautajaisissa.
Tee kuten minä: viimeinen tahto kirjattuna - ei hautajaisia. Ei minkäänlaisia pippaloita. Kenellekään. Tahallani lisäsin perusteluksi, että minua olisi voinut halutessaan muistaa elinaikanani, nyt on turha tulla teeskentelemään mukavaa ihmistä. Tuhkaus, ja tuhka muistolehtoon.
En pelkää itse kuolemaa vaan sitä, että se tulee liian aikaisin kun elämä on vielä kesken ja tiedostat että kuolet pian. Oli todella kipeää kun enoni kuoli 53-vuotiaana nopeasti edenneeseen syöpään ja hänellä oli kovasti elämän- ja seikkailunhalua ja tiedonjanoa. Ja eniten sattui se, että hän rakasti kovasti vaimoaan ja lapsiaan ja he menettivät hänet. Tavallaan oli hyvä että voit hyvästellä, mutta silti aivan hirveää että tiedät että se oli nyt tässä.
Meillä ei ollut kuin 6 vuoden ikäero enon kanssa, joten hän oli minulle enemmän kuin veli.
Mummoni kuolema oli paljon parempi, koska hän kuoli 91-vuotiaana ja elämään vähän väsähtäneenä. Tunsi olonsa tosi huonoksi, soitti itse ambulanssin, tutkittiin sairaalassa ja kuuli sairaalan lääkäriltä miten kropassa asiat ovat. Hän otti asian hyvin rauhallisesti, ja kirjoitti meille jälkeenjääneille lyhyen kirjeen, soitteli tyttärilleen, kuoli sitten yöllä nukkuessaan sairaalassa. Kirje löytyi käsilaukusta. Hänellä oli pitkä elämä, nähnyt nälän, sodat, puutteen, jäänyt nuorena leskeksi ja saatellut hautaan omien lastensa kuolemia ja omasta mielestään jouti jo sammuttaa valot.
Ei kai mikään muu.
Tietysti voi pelätä myös omaisten puolesta, jos on ollut jonkinlainen vastuunkantaja perheessä tms.