Kuolema

Projisoitumalla ulkoiseen maailmaan sielun tietoisuus luo hienojakoisen kehon, psyykemme, joka toimii sielun väliaikaisena kaksoisolentona tai varjona. Tämä hienojakoinen keho varastoi aiemmat kokemuksemme, tietomme, vaikutelmamme ja rakentaa maailmankuvamme sinne. Aineellisen kasvatuksen ja koulutuksen myötä tämä ohut keho menettää tiedon siitä sielusta, josta se on syntynyt, ja voi jopa kieltää sielun ja Jumalan. Tällöin hienojakoinen keho toimii vanhempien ja koulun opettajien määräämän ulkoisen kehitysohjelman mukaisesti ja jättää sielun edut huomiotta. Näin ihminen ajautuu väistämättä arvomaailman kriisiin, jolloin ruumiillinen onnellisuus tuhoutuu vanhuuden ja lähestyvän kuoleman vuoksi, ja henkisellä tasolla hän jää täysin vararikkoon.

Mutta intuitiivisesti jokainen ymmärtää, että tässä kehossa on jotain tuhoutumatonta. Kun joku kuolee, sukulaiset huudahtavat: "Kenelle jätit meidät!". Vaikka ruumis makaa heidän edessään. Jos persoonallisuus on ruumis, kukaan ei ole hylännyt ketään. Mutta jokainen ymmärtää, että vaikka kaikki kehon osat ovat paikallaan, tärkein asia on jäljellä - tietoisuus. Sielun ikuinen luonne pitää katoavan ruumiin koskemattomana, ja kun tämä ikuinen hiukkanen poistuu ruumiista, se alkaa nopeasti hajota. Jopa paatuneet materialistit tunnustavat epäsuorasti sielun olemassaolon, kun he toteavat, että kuoleman jälkeen on yhdeksän ja neljäkymmentä päivää. Mitä he juhlivat, jos ruumis on jo mätänemässä maassa? On selvää, että tämä perinne liittyy sielun kuolemanjälkeiseen olemassaoloon. Kaikilla maailman kansoilla on käsitys, että kuoleman hetkellä "jokin" irtoaa ruumiista ja menee jonnekin. Energian säilymislain mukaan sen on jatkettava olemassaoloaan muodossa tai toisessa. Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Ymmärrys siitä, että olen sielu enkä ruumis, säilyy myös puheessamme. Emme sano: "Minä olen ruumis", vaan: "Minun ruumiini", toisin sanoen on olemassa joku, jolle tämä ruumis kuuluu. Ja kuka on tämä "minä", joka omistaa ruumiin? Se on näkymätön sielu, joka antaa keholle elämän ja tietoisuuden, kuten kuljettaja "elävöittää" auton. Samalla tavalla itsestään puhuessaan ihminen lyö rintaansa, sillä siellä, sydämen alueella, on todellinen "minä" - sielu, joka saa sydämen sykkimään. Tähän paikkaan ripustetaan risti tai suojaava amuletti.

Sielu on siis kaikkein tärkein asia, sillä ilman sitä ruumis on kuollut. Mutta sielusta, joka oli ruumiin herra, tuli sen orja, ja nyt se toimii vain akun roolissa. Näin on tapahtunut, koska sielu on menettänyt yhteytensä Jumalaan ja heikentynyt. Henkinen tieto on lääke tähän muistinmenetykseen.

Kuolemme ruumiimme kuoleman myötä - tämä on selvää! Ketään kuolleista ei ole koskaan herätetty henkiin. Mistä jälleensyntymisestä sinä puhut!

- Et tunne todellisuutta hyvin. On monia tapauksia, joissa kuolleiden ihmisten sielut joutuvat kosketuksiin elävien ihmisten kanssa. Tutkijat ovat dokumentoineet joitakin näistä tapauksista. Toinen asia on se, että tästä ei tiedoteta laajasti, koska se ei vastaa nykyaikaista tieteellistä paradigmaa.

... Reinkarnaatio ei myöskään tarkoita paluuta samaan ruumiiseen, eikä se siksi liity ylösnousemukseen, kuten kirjoitat. Jälleensyntyminen on siirtymistä uuteen ruumiiseen. Ymmärtääksesi ulkoisen jälleensyntymisen (siirtyminen toiseen kehoon) sinun on ensin ymmärrettävä sisäinen jälleensyntyminen. Sitä tapahtuu meille jokaiselle joka sekunti. Lääkärit väittävät, että kaikki kehomme solut korvautuvat kokonaan seitsemän vuoden välein. Tämä tarkoittaa sitä, että joka seitsemäs vuosi olemme itse asiassa eri kehossa (koska kaikki kehon elementit ovat muuttuneet aineenvaihduntaprosessin vuoksi). Kaikista ruumiin muutoksista huolimatta tunnemme sisäisesti pysyvämme samana ihmisenä, koska itse tietoisuus, joka tulee sielusta, on pysyvää, toisin kuin ruumis. Todellisuudessa fyysinen keho on kuin hidas kemiallisten elementtien virta sielun ympärillä. Mutta koska tämä virtaus on hyvin hidasta, emme huomaa sitä ja ajattelemme, että keho on vakio.

... Sisäisen jälleensyntymisen prosessi yhden elämän aikana (lapsen ruumiista vanhan miehen ruumiiseen) päättyy siis ulkoisen jälleensyntymisen prosessiin. Ulkoista jälleensyntymistä on vaikea todentaa empiirisesti (kuten muuten monia tieteellisiä käsitteitä), mutta se on moraalisella ja henkisellä tasolla energian säilymisen lain ilmentymä. Kun jätämme yhden ruumiin, saamme toisen, joka vastaa toiveitamme ja ansioitamme. Amerikassa reinkarnaation tutkimista on käsitellyt neljännesvuosisadan ajan tunnettu psykiatri Ian Stevenson, jolla on satoja tieteellisesti todennettuja ja vahvistettuja reinkarnaatiotapauksia.

Kävin leikkauksessa. Kun nukutuksesta heräsin, en enää pelännyt kuolemaa. Tajusin että se on ihan samanlaista; mua oli puukotettu ja elimistä osia leikelty pois, ommeltu, ja mitä kaikkea. Ja mistään en mitään tiennyt. Ja jos olisin siihen leikkauspöydälle jäänyt, siitäkään en olisi mitään tiennyt. Kuolleena oleminen on helpompaa kuin mikään.

Vastauksia provosoiviin kysymyksiin:

(Vrajendra Kumar Prabhu)

Minä uskon, ettei Jumalaa ole! Onko kukaan koskaan nähnyt häntä?

- Sinun on oltava pätevä puhuaksesi näin hienovaraisista asioista. Kukaan ei ole koskaan nähnyt atomeja eikä elektroneja, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, jotka vain asiantuntijat tuntevat. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta voisimme ymmärtää Jumalan kaiken alkuperänä ja syynä, meidän on tarkkailtava luontoa tarkasti. Tällä tavoin voimme päästä seurauksesta syyn luo. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka ohjaa ainetta. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista. DNA-molekyylien ketjut ovat kuin hyvin kirjoitettuja lauseita. He havaitsivat siis, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestettyä tietoa, jota voidaan verrata kehon tietokoneohjelmistoon. Viimeinen vaihe on vielä jäljellä: on hyväksyttävä älykäs tietolähde, koska ohjelmia ei kirjoiteta itse. Ne ovat hyvin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, voimme nähdä, että kaikki luonnossa on hyvin älykästä, kaunista ja järjestelmällistä. Kaaosta ei ole. Kaikki on hyvin selkeää ja toisistaan riippuvaista. Asiat voi tehdä toisistaan riippuvaisiksi vain se, joka ei ole itse riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

Vierailija kirjoitti:

Kuolemme ruumiimme kuoleman myötä - tämä on selvää! Ketään kuolleista ei ole koskaan herätetty henkiin. Mistä jälleensyntymisestä sinä puhut!

- Et tunne todellisuutta hyvin. On monia tapauksia, joissa kuolleiden ihmisten sielut joutuvat kosketuksiin elävien ihmisten kanssa. Tutkijat ovat dokumentoineet joitakin näistä tapauksista. Toinen asia on se, että tästä ei tiedoteta laajasti, koska se ei vastaa nykyaikaista tieteellistä paradigmaa.

... Reinkarnaatio ei myöskään tarkoita paluuta samaan ruumiiseen, eikä se siksi liity ylösnousemukseen, kuten kirjoitat. Jälleensyntyminen on siirtymistä uuteen ruumiiseen. Ymmärtääksesi ulkoisen jälleensyntymisen (siirtyminen toiseen kehoon) sinun on ensin ymmärrettävä sisäinen jälleensyntyminen. Sitä tapahtuu meille jokaiselle joka sekunti. Lääkärit väittävät, että kaikki kehomme solut korvautuvat kokonaan seitsemän vuoden välein. Tämä tarkoittaa sitä, että joka seitsemäs vuosi olemme itse asiassa eri kehossa (koska kaikki kehon elementit ovat muuttuneet aineenvaihduntaprosessin vuoksi). Kaikista ruumiin muutoksista huolimatta tunnemme sisäisesti pysyvämme samana ihmisenä, koska itse tietoisuus, joka tulee sielusta, on pysyvää, toisin kuin ruumis. Todellisuudessa fyysinen keho on kuin hidas kemiallisten elementtien virta sielun ympärillä. Mutta koska tämä virtaus on hyvin hidasta, emme huomaa sitä ja ajattelemme, että keho on vakio.

... Sisäisen jälleensyntymisen prosessi yhden elämän aikana (lapsen ruumiista vanhan miehen ruumiiseen) päättyy siis ulkoisen jälleensyntymisen prosessiin. Ulkoista jälleensyntymistä on vaikea todentaa empiirisesti (kuten muuten monia tieteellisiä käsitteitä), mutta se on moraalisella ja henkisellä tasolla energian säilymisen lain ilmentymä. Kun jätämme yhden ruumiin, saamme toisen, joka vastaa toiveitamme ja ansioitamme. Amerikassa reinkarnaation tutkimista on käsitellyt neljännesvuosisadan ajan tunnettu psykiatri Ian Stevenson, jolla on satoja tieteellisesti todennettuja ja vahvistettuja reinkarnaatiotapauksia.

Tämä on hemmetin pelottava ajatus. Että vielä kuolleenakaan ei saisi maata rauhassa tiedottomana.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Puutarhuri kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Puutarhuri kirjoitti:

Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?

Toivotaan asiallista ketjua

En pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?

En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).

Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?

Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.

Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen? 

Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?

On hyvä, että on olemassa syvällisesti ajattelevia ihmisiä. Kiitos siitä.

kirjoitit blogissasi: "Kautta historian eri kulttuureissa on muodostettu määritelmiä "hyvälle itsemurhalle". Niiden mukaan oman henkensä riistäminen voi tietynlaisissa tilanteissa olla kunniallinen, yksilön arvokkuutta suojaava tai järjellisyyden vuoksi hyveellinen teko."

Tutkittuani maailman suurimpia uskontoja, niiden yhtäläisyyksiä ja eroja sekä niiden mahdollisia yhteisiä alkulähteitä aloin kiinnostua tietyistä asioista, jotka kaikki uskonnot kieltävät. Miten näin erilaisilla uskonnoilla voi olla niin paljon yhteistä? Yksi esimerkki tästä: miksi kaikki yleisemmät uskonnot kieltävät itsemurhan. Voi katsoa asiaa näin: kenelle se kuuluu, mitä teen elämälläni. Se selitetään eri tavoin eri uskonnoissa. Mutta juuri äskettäin sain vastauksen tähän kysymykseen, joka on itse asiassa kaikkein loogisin. Kaikki uskonnot kieltävät sen. Vastaus on, että olemme osa Kokonaisuutta, vaikka olemme kaikki erilaisia, vaikka olemme kaikki yksilöitä, olemme erilaisia, eikä kukaan ole samanlainen. On selvää, että on olemassa mikrokosmos ja makrokosmos. Olemme osa suurta Kokonaisuutta.

Ei se Kokonaisuuden osana oleminen kuolemaan lakkaa. Universumi on hermeettinen järjestelmä, eikä täältä katoa energia, eikä täällä lisäänny energia. Se vain muuttaa muotoaan. Kokonaisuuden kannalta on se ja sama oletko elossa vai kuollut.

Kun on aika kuolla Oletko lämmin vai kylmä?

Ismo Kullervo Alanko, Taiteilija.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia provosoiviin kysymyksiin:

(Vrajendra Kumar Prabhu)

Minä uskon, ettei Jumalaa ole! Onko kukaan koskaan nähnyt häntä?

- Sinun on oltava pätevä puhuaksesi näin hienovaraisista asioista. Kukaan ei ole koskaan nähnyt atomeja eikä elektroneja, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, jotka vain asiantuntijat tuntevat. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta voisimme ymmärtää Jumalan kaiken alkuperänä ja syynä, meidän on tarkkailtava luontoa tarkasti. Tällä tavoin voimme päästä seurauksesta syyn luo. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka ohjaa ainetta. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista. DNA-molekyylien ketjut ovat kuin hyvin kirjoitettuja lauseita. He havaitsivat siis, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestettyä tietoa, jota voidaan verrata kehon tietokoneohjelmistoon. Viimeinen vaihe on vielä jäljellä: on hyväksyttävä älykäs tietolähde, koska ohjelmia ei kirjoiteta itse. Ne ovat hyvin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, voimme nähdä, että kaikki luonnossa on hyvin älykästä, kaunista ja järjestelmällistä. Kaaosta ei ole. Kaikki on hyvin selkeää ja toisistaan riippuvaista. Asiat voi tehdä toisistaan riippuvaisiksi vain se, joka ei ole itse riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

Tämä vaatii uskoa Jumalaan. Elettyäni lähes puolet elämästäni herätysliikkeiden parissa ja sen jälkeen juutalaisten parissa, en enää usko sellaiseen jumalaan jonka takia kyseinen sana pitäisi isolla kirjoittaa. Minulle Jumala on lähempänä kirosanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia provosoiviin kysymyksiin:

(Vrajendra Kumar Prabhu)

Minä uskon, ettei Jumalaa ole! Onko kukaan koskaan nähnyt häntä?

- Sinun on oltava pätevä puhuaksesi näin hienovaraisista asioista. Kukaan ei ole koskaan nähnyt atomeja eikä elektroneja, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, jotka vain asiantuntijat tuntevat. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta voisimme ymmärtää Jumalan kaiken alkuperänä ja syynä, meidän on tarkkailtava luontoa tarkasti. Tällä tavoin voimme päästä seurauksesta syyn luo. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka ohjaa ainetta. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista. DNA-molekyylien ketjut ovat kuin hyvin kirjoitettuja lauseita. He havaitsivat siis, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestettyä tietoa, jota voidaan verrata kehon tietokoneohjelmistoon. Viimeinen vaihe on vielä jäljellä: on hyväksyttävä älykäs tietolähde, koska ohjelmia ei kirjoiteta itse. Ne ovat hyvin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, voimme nähdä, että kaikki luonnossa on hyvin älykästä, kaunista ja järjestelmällistä. Kaaosta ei ole. Kaikki on hyvin selkeää ja toisistaan riippuvaista. Asiat voi tehdä toisistaan riippuvaisiksi vain se, joka ei ole itse riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

Tämä vaatii uskoa Jumalaan. Elettyäni lähes puolet elämästäni herätysliikkeiden parissa ja sen jälkeen juutalaisten parissa, en enää usko sellaiseen jumalaan jonka takia kyseinen sana pitäisi isolla kirjoittaa. Minulle Jumala on lähempänä kirosanaa.

Niin, Jumala ei ole  sellainen, kun abrahamilaiset uskonnot sen kuvaavat!!!

Veda-tekstit. Ne kuvaavat kuitenkin erittäin tarkasti aineen maailmaa, sen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Ne kuvaavat myös täydellisesti henkisiä maailmoja, jumalallisen olemassaolon hierarkiaa ja Luojan persoonallisuutta. Vedat ovat joukko täsmällisiä fyysisiä ja henkisiä tieteitä, jotka toimivat yhtenäisenä tietojärjestelmänä, joka oli laajalti ihmiskunnan tiedossa muinaisina aikoina. Viimeisten viiden tuhannen vuoden aikana Kali, kosmisen "talven", alkamisen vuoksi Veda-tieto oli käytännössä kadonnut. Nykyaikainen ihmiskunta on menettänyt kykynsä syvälliseen henkiseen analyysiin ja totuuden mietiskelyyn meditaation avulla, ja kaikki kognitiiviset prosessit on siirretty epätäydellisten aistien ja rajoitetun logiikan tasolle.

Nykyaikainen yhteiskunta näyttää olevan hyvin valistunut, mikä johtuu internetin aikakaudesta ja valtavien tietomäärien saatavuudesta. Tämä ei kuitenkaan ole osoitus syvällisestä ja järjestelmällisestä ajattelusta. Tällaisten resurssien puuttuessa menneisyyden nerot, kuten Michelangelo, Leonardo da Vinci ja Pythagoras, kykenivät paitsi ajattelemaan edistyksellisesti, myös ymmärtämään aineen maailmassa tapahtuvat näkymättömät prosessit ja yhdistämään ne soveltavaan tietoon.

Nykyään uskonto on menettänyt tieteellisen ja henkisen perustansa ja muuttunut etiikaksi ja käyttäytymismalleiksi, jotka eivät enää houkuttele ajattelevia ihmisiä. Ja järkevät ihmiset pitävät rangaistuksen pelkoa synneistä yhteiskunnan hallinnan välineenä.

Maailmankatsomuksen tarve

Maailmankatsomusta tarvitaan luonnostaan, sillä ilman sitä ei voi olla kehittynyttä ihmistä tai yhteiskuntaa. ...maailmankuva, jonka Jumala Itse, Shri Krishna, on paljastanut jumalallisessa laulussa Bhagavad-gitassa ja universumin korkeimmat tietäjät useissa arvovaltaisissa henkisissä teksteissä, toistuvasti ja paljon selitellen. Kun ihmiset opiskelevat tiedettä, he tukeutuvat suurten tietäjien löytämiin aksioomiin ja teoreemoihin. Samalla tavalla tutkimme myös vedalaista metafysiikkaa.

Ihminen vapautuu karmasta siinä määrin kuin hänellä on vilpitön halu omistautua Jumalalle. Siksi vain pyhät ovat täysin vapaita karmasta.

Jos kuitenkin jopa äärimmäisen epätäydellisetkin yksilöt vain yrittävät palvella Jumalaa ja Hänen yleviä palvelijoitaan, pyhiä, niin, niin Jumala muuttaa heidän kohtalonsa.

Kyllä mietin kuolemaa. Olen uskossa ja viimeisen kerran, kun suljen silmäni toivon heräävän taivaassa Jeesuksen luona.

Nämä eivät ole vain Intian viisauksia, vaan universumien viisauksia.

Usein uskonto perustuu tietyn alueellisen kansan historiaan, taustaan ja tarpeisiin tai kehitykseen. Vedalaisessa kulttuurissa on kuitenkin universaalia historiaa, joka ei koske ainoastaan Intian ihmisiä, vaan myös muita maailman alueita ja muita planeettoja ja muita maailmankaikkeuksia, joilla on erilaisia ulottuvuuksia. Sen vuoksi vedalaisen filosofian tarjoamat henkiset opetukset ovat universaaleja, kaikkia eläviä olentoja varten.

Oli olemassa hyvin kehittynyt ja muinainen kulttuuri, joka oli universaali yhteiskunta. Se oli Veda-sivilisaatio. Riippumatta nykyisestä uskonnostamme, yhteiskunnastamme tai maastamme olemme kaikki tämän muinaisen sivilisaation jälkeläisiä. Vedalainen perinne on ihmiskunnan vanhin ja kaikkien uskontojen alkuperäinen esi-isä.

VEDALAINEN KIRJALLISUUS ON KAIKKEIN VANHIN JA TÄYDELLISIN KIRJOITUS.

Veda täyttää maailmanhistoriassa aukon, jota mikään muu kielinen kirjallisuus ei voi täyttää. Se vie meidät takaisin aikaan, josta meillä ei ole mitään tietoja missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolemme ruumiimme kuoleman myötä - tämä on selvää! Ketään kuolleista ei ole koskaan herätetty henkiin. Mistä jälleensyntymisestä sinä puhut!

- Et tunne todellisuutta hyvin. On monia tapauksia, joissa kuolleiden ihmisten sielut joutuvat kosketuksiin elävien ihmisten kanssa. Tutkijat ovat dokumentoineet joitakin näistä tapauksista. Toinen asia on se, että tästä ei tiedoteta laajasti, koska se ei vastaa nykyaikaista tieteellistä paradigmaa.

... Reinkarnaatio ei myöskään tarkoita paluuta samaan ruumiiseen, eikä se siksi liity ylösnousemukseen, kuten kirjoitat. Jälleensyntyminen on siirtymistä uuteen ruumiiseen. Ymmärtääksesi ulkoisen jälleensyntymisen (siirtyminen toiseen kehoon) sinun on ensin ymmärrettävä sisäinen jälleensyntyminen. Sitä tapahtuu meille jokaiselle joka sekunti. Lääkärit väittävät, että kaikki kehomme solut korvautuvat kokonaan seitsemän vuoden välein. Tämä tarkoittaa sitä, että joka seitsemäs vuosi olemme itse asiassa eri kehossa (koska kaikki kehon elementit ovat muuttuneet aineenvaihduntaprosessin vuoksi). Kaikista ruumiin muutoksista huolimatta tunnemme sisäisesti pysyvämme samana ihmisenä, koska itse tietoisuus, joka tulee sielusta, on pysyvää, toisin kuin ruumis. Todellisuudessa fyysinen keho on kuin hidas kemiallisten elementtien virta sielun ympärillä. Mutta koska tämä virtaus on hyvin hidasta, emme huomaa sitä ja ajattelemme, että keho on vakio.

... Sisäisen jälleensyntymisen prosessi yhden elämän aikana (lapsen ruumiista vanhan miehen ruumiiseen) päättyy siis ulkoisen jälleensyntymisen prosessiin. Ulkoista jälleensyntymistä on vaikea todentaa empiirisesti (kuten muuten monia tieteellisiä käsitteitä), mutta se on moraalisella ja henkisellä tasolla energian säilymisen lain ilmentymä. Kun jätämme yhden ruumiin, saamme toisen, joka vastaa toiveitamme ja ansioitamme. Amerikassa reinkarnaation tutkimista on käsitellyt neljännesvuosisadan ajan tunnettu psykiatri Ian Stevenson, jolla on satoja tieteellisesti todennettuja ja vahvistettuja reinkarnaatiotapauksia.

Tämä on hemmetin pelottava ajatus. Että vielä kuolleenakaan ei saisi maata rauhassa tiedottomana.

Hyvä ja arvokas ihmisen. Ymmärrän sinua hyvin, sillä minäkin olen lopen uupunut tästä kaikesta touhusta, ja jos minun pitäisi syntyä uudelleen loputtomiin, tämä ajatus pelottaa minuakin. Tilanteesta on kuitenkin ulospääsy.  Mutta tässäkin tarvitaan ponnisteluja ja tietoa.

Ulospääsy tilanteesta on kuolema. Mitään sen jälkeistä, tiedostavaa elämää ei ole. Sen sijaan olemuksen energia leviää savuna ilmaan, tai kaikenlaisten sienirihmastojen mukana ympäri universumia.

Pelko on yksi lempparijutuistani.

Lisää pelotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä oikein sanottu. Miksi me kuvitellaan, että Jumala on juuri sellainen. Ihmeellista.

RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA. Vastaus on, että MIELIKUVA VANHASTA MIEHESTÄ on iskostettu meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, jotka olivat usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvat suunniteltiin vuorovaikutteisiksi massojen kanssa, ja ne edellyttivät selkeitä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojiin elävän vaikutelman. Tätä oli monissa kulttuureissa.

Uskonnolliset lähteet ei kuvaile oikeastaan mitenkään olemusta tai onko sitä.  Korkeintaan joku kirkkaus jota ei kestä katsoa.  Vanha mies kuvaa aikansa käsitystä viisaasta, ikiaikaisesta ja arvostetusta, hierarkian ylimmästä, ja sopi siten symbolikuvaksi. 

Mistä sitten seuraava keho riippuu? Se riippuu vain elävästä olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen ruumiiseen, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuolinhetkellä.

"Katolinen kirkko tukahdutti tarkoituksellisesti kaikki kirjalliset todisteet jälleensyntymisestä varhaiskristillisissä opetuksissa ja Raamatussa."

On huomattava, että monet todisteet viittaavat siihen, että suuri osa varhaiskristityistä hyväksyi ajatuksen kiertokulusta ja uudestisyntymisestä.

Tämä tapahtui noin vuosina 0 jKr. 500 jKr. ja juuri tänä aikana kertomukset Jeesuksesta Kristuksesta kirjoitettiin käsin muistiin ja välitettiin eteenpäin tuleville sukupolville.

Tänä aikana Raamattua, sellaisena kuin me sen tunnemme, ei ollut vielä kirjoitettu ja koottu kokonaisuudessaan.

Raamattuuutisia: Järkyttävä väite, että jälleensyntyminen poistettiin Raamatusta

Järkyttävä väite löydettiin vuonna 1978 julkaistusta kirjasta "Reincarnation in Christianity"

Vuonna 367 jKr. kirkkoisä Athanasius nimesi 66 kirjaa, jotka yhdessä muodostivat kristillisen raamatunkanonin.

Nämä olivat pohjimmiltaan ainoat kirjat, jotka sisältyivät kristilliseen opetukseen ja jotka tunnustettiin.

Näiden ratkaisevien ja tärkeiden asiakirjojen löydyttyä tutkijat ovat pystyneet vahvistamaan, että myös gnostilaiset kristityt uskoivat jälleensyntymiseen.

Tuolloin heillä ei ollut lainkaan gnostikkojen leimaa, vaan he olivat vain kristittyjä, jotka seurasivat Kristuksen sanomaa ja sattuivat vain uskomaan jälleensyntymiseen.

Monet väittävät, että eräs tietty neuvosto otti reinkarnaatio-opetuksen pois Raamatusta.

Vaikka suurin osa ei osaa nimetä tiettyä konsiilia, he viittaavat useimmiten Konstantinopolin toiseen konsiiliin (553 jKr.) ja Nikean konsiiliin (325 jKr.).

Tuolloin oli jo olemassa monia käsikirjoituksia, jotka olivat levinneet ympäri Rooman valtakuntaa.

Kirkko käänsi Raamatun karkottaakseen kaikki todisteet jälleensyntymisestä, mutta se "ei tehnyt täydellistä työtä".

Jälleensyntyminen: Kirkon suurin valhe

Vuonna 553 jKr. 165 kirkon virkamiestä tuomitsi reinkarnaation. Sitä ennen se oli ollut kristillinen perusopetus.

Reinkarnaatio on tosiasia. Se, että se ei enää ole osa nykypäivän kristillistä uskomusta, johtuu yhdestä vallanhimoisesta naisesta, joka poistatti kaikki viittaukset reinkarnaatioon varhaisesta Raamatusta. Näennäisen pieni teko, jolla on historiallisia seurauksia: miten erilainen olisi ollut kahden viime vuosituhannen historia, jos ihmiskunta olisi tiennyt, että he itse niittäisivät (väärän)tekojensa hedelmiä tulevassa maallisessa elämässä - että heidän olisi nukuttava tekemissään sängyissä?!

Karman laki ja jälleensyntyminen: Loputtomassa kierrossa palaamme maan päälle, kunnes olemme oppineet hallitsemaan energioitamme.

Mutta palataanpa 6. vuosisadalle Kristuksen jälkeen, jolloin Bysantin keisari Justinianuksen hovissa hautautui pirullinen salaliitto, joka piti ihmiskunnan vankina väärän käsityksen vallassa elämän ja kuoleman todellisuudesta 1 400 vuoden ajan. Sitä edeltävinä sukupolvina jälleensyntyminen oli kristillisessä kirkossa vielä kiistaton tosiasia.

Kuten jo mainittiin, näiden uskonnollisten kiistojen aikana jälleensyntyminen ei ollut kertaakaan keskustelun aiheena. Sitä pidettiin perusdogmana, jota vuoden 451 konsiili jopa vahvisti. Kuka olisi silloin voinut kuvitella, että kristillinen teologia muuttuisi niin olennaisesti, kun Justinianus nousi Itä-Rooman valtakunnan valtaistuimelle vuonna 527, ja millaisia syvällisiä seurauksia seuraavat vuosisadat sen seurauksena saisivat?

Theodora, keisari Justinianuksen vaimo.

Aikaisemmin hän oli ollut nuori ja kaunis prostituoitu, jonka palveluja aristokratia mielellään haki. Pentapoliksen nuori maaherra Hacebolus ihastui hänen viehätysvoimaansa ja vei Theodoran mukanaan Pohjois-Afrikkaan. Hän kuitenkin väärinkäytti kuvernöörin luottamusta ja keräsi kansan kustannuksella suuria rikkauksia. Kun hän ahneudessaan ylitti rajan ja Hacebolos joutui kansan valitusten valtaan, hän heitti Theodoran ulos palatsistaan ja takavarikoi kaikki hänen omaisuutensa. Vain vaatteet selässään hän taisteli tiensä Aleksandriaan. Kaupungin porteilla eräs erakko nimeltä Eutyches otti hänet vastaan. Kyseessä oli sama Eutykes, joka oli synnyttänyt monofysiitismin ja joka nyt vietti siellä maanpakolaisuuttaan. Myöhemmin Theodora muistaisi tämän kaatuneen munkin ja käyttäisi häntä pimeiden suunnitelmiensa toteuttamiseen.

Palattuaan Konstantinopoliin hän määrätietoisesti tiensä ylöspäin yhteiskunnan tikapuilla, ja hänestä tuli yksi Justinianuksen jalkavaimoista ... lopulta vuonna 523 hänen vaimonsa. Neljä vuotta myöhemmin hän ja hänen miehensä ottivat yhdessä haltuunsa maallisen maailman korkeimman valta-aseman: keisarillisen kruunun.

Theodora onnistui - no, melkein. Hänen palava kunnianhimonsa ajoi häntä yhä pidemmälle. Vielä oli kiivettävä yksi viimeinen askel: hänen oma jumalallistamisensa. Vasta silloin hän olisi tasa-arvoinen entisaikojen keisarien kanssa. Ei ollut oikeastaan kovinkaan kauan siitä, kun Rooman keisarit jumalallistettiin automaattisesti ja he saivat palvontapaikan temppelihalleissa. Kristinusko oli tehnyt lopun tästä tavasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä oikein sanottu. Miksi me kuvitellaan, että Jumala on juuri sellainen. Ihmeellista.

RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA. Vastaus on, että MIELIKUVA VANHASTA MIEHESTÄ on iskostettu meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, jotka olivat usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvat suunniteltiin vuorovaikutteisiksi massojen kanssa, ja ne edellyttivät selkeitä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojiin elävän vaikutelman. Tätä oli monissa kulttuureissa.

Uskonnolliset lähteet ei kuvaile oikeastaan mitenkään olemusta tai onko sitä.  Korkeintaan joku kirkkaus jota ei kestä katsoa.  Vanha mies kuvaa aikansa käsitystä viisaasta, ikiaikaisesta ja arvostetusta, hierarkian ylimmästä, ja sopi siten symbolikuvaksi. 

Jumala on Persoonallisuus. Kirkkaus taas impersonalismia.

Kuolemaa en pelkää. Onhan se luonnollinen asia elämän kiertokulkua. Enemmän pelkään sairastumista ja tuskaista loppua. Ikävää että sellainenkin on joidenkin kohtalo. Toivoisin että kuolen terveenä, saappaat jalassa. Olisi mukava jos eutanasia laillistettaisiin. Läheisistä kaksi on kuollut haimasyöpään. Kuukausien kärsimys ja tuska.

En pelkää. Kaikilla se on joskus edessä. Se, mitä toivon, on ettei aika ennen lähtöä olisi kivuliasta ja tuskaisaa. Oman ajatteluni mukaan kuolema on kaiken loppu, sen jälkeen ei ole mitään. Ei siis mitään. Kannattaa siis elää joka päivä niin, kuin se olisi viimeisesi. Joku päivä sitä on. En ole valmistautunut kuolemaan mitenkään tai tehnyt järjestelyjä, ajattelen niin, että se on sitten jälkeen jäävien tehtävä.