Kuolema

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.

 

Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

Ihmiselämä tarjoaa optimaaliset olosuhteet vapaan tahdon ilmenemiselle. Tätä vapautta voivat kuitenkin rajoittaa aiempien tekojen - aiemmin tehtyjen valintojen - seuraukset. Miksi meidät pakotetaan vastoin tahtoamme kokemaan jotain? Vastaus on karma, syyn ja seurauksen laki.

Tiede sanoo: jokainen toiminta aiheuttaa yhtä paljon vastustusta. Kuulostaa yksinkertaiselta - mutta kuinka monimutkainen karman laki onkaan toiminnassa! Varsinkin kun otetaan huomioon, että siinä otetaan huomioon paitsi teot myös sanat. Silloin jo ennestään monimutkainen syy-seuraus-suhteiden kuvio näyttää ratkaisemattomalta sekamelskalta. Epätoivoisesti yrittäessään ymmärtää mitään, jopa uskovainen ihminen saattaa huudahtaa: "Mutta miksi Jumala sallii tämän?" "Miksi Jumala sallii tämän?" Päinvastoin, miten hän voisi olla tekemättä sitä, sillä muuten hän rikkoisi vapaata tahtoamme. Varmasti Jumalalla (äärettömällä olennolla) on parempaa tekemistä kuin aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä järjettömille lapsilleen (rajallisille luoduille).

 Jotkut yrittävät tasapainottaa vääryyttä hyvien tekojen, velvollisuuksien tai tieteellisen teknologian kanssa. Tämä todennäköisesti viivästyttää takaisinmaksua jonkin aikaa, mutta lopulta se osoittautuu kuitenkin turhaksi. Karman lakien toimintaa ei ole helppo ennustaa tai estää.

Menneisyyden tekoja verrataan siemeniin, joista osa on lepotilassa, osa on juuri puhjennut, osa itää ja osa kantaa hedelmää. Näin tehdessämme käytämme vapaata tahtoamme uusiin tekoihin ja luomme tulevia karmallisia seurauksia. Kaikki on uskomattoman monimutkaista. Eikä se, että emme useinkaan pysty yhdistämään seurauksia tässä elämässä tekemiimme tekoihin, ole yllättävää - karmalliset yhteydet eivät rajoitu vain yhteen elämään.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että synnymme olosuhteisiin, jotka eivät ole sattumanvaraisia - ne ovat menneisyyden omien tekojemme luomia. Vapaan tahdon avulla me itse luomme olosuhteet (sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti). Jos tätä ei tunnusteta, se merkitsee tavallaan yksilöllisyyden kieltämistä.

 Mitä tulee lapsiin, sukulaisiin jne. - jaamme jossain määrin heidän karmallisen kohtalonsa, mutta emme voi olla täysin vastuussa heidän elämänsä olosuhteista. Jos kaikki tekijät otetaan huomioon, tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ja koska meillä on laaja henkilökohtainen vastuuntuntomme, saatamme jopa tahattomasti väheksyä heidän yksilöllisyydentuntoaan.

Jos henkilö joutuu onnettomuuteen tai on vaikeuksissa, tarkoittaako se, että hän on paha? Ei tietenkään. Hän voi olla ihanin tuntemamme ihminen, mutta meidän ei pidä unohtaa, että karmareaktiot piinaavat häntä. On luonnollista miettiä: "Miksi?" On jopa kirja nimeltä "Miksi hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita?". Vastaus on yksi sana - karma. Tyhjentävämpää vastausta ei voisi olla. Sillä on syvällinen filosofia, joka seisoo vankalla tieteellisellä pohjalla (ja on siksi vankka).

Elämä on erottamaton osa kärsimystä. Tavalla tai toisella kaikki kärsivät. Vaikka kärsimys, syntymän, sairauden, vanhuuden ja kuoleman tuska olisi kuinka erilaista tahansa, kaikkien on määrä kokea se. Silti haluamme onnellisuutta, ainakin siinä vähimmäismäärässä, jonka ymmärrämme sanalla "normaali elämä". Vastustamme sitä, että ihmiset kärsivät kohtuuttomasti tai ansaitsemattomasti, mutta emme voi tehdä asialle mitään. Tämän tunnustaminen ei tarkoita sitä, että vetäydymme resignoituneesti fatalismiin (hylkäämme velvollisuudet, vastuun, itsemme parantamisen); meidän on vain opittava olemaan kiintymättä toimintamme tuloksiin, olemaan riippuvaisia niistä ja tavoittelematta niitä hinnalla millä hyvänsä. Loppujen lopuksi tätä maailmaa ei ole luotu antamaan meille nautintoa. Toisin uskominen olisi harhaa; tällainen odotus johtaisi pettymykseen ja toiveiden romahtamiseen.

Ihan jännityskirjallisuuden sivustolta tää vaikuttaa. Lisää vaan.

Elävinä henkisinä sieluina olemme kaikki alun perin Krishna-tietoisia olentoja, mutta koska olemme olleet yhteydessä materiaan ammoisista ajoista lähtien, aineellinen ilmapiiri on nyt saastuttanut tietoisuutemme. Tässä saastuneessa elämänkäsityksessä me kaikki yritämme hyödyntää aineellisen luonnon voimavaroja, mutta itse asiassa olemme yhä enemmän kietoutuneet sen monimutkaisuuteen. Tätä illuusiota kutsutaan mayaksi eli kovaksi kamppailuksi olemassaolosta aineellisen luonnon tiukkojen lakien yli. Tämä harhakuvitelmallinen taistelu aineellista luontoa vastaan voidaan heti lopettaa herättämällä Krishna-tietoisuutemme henkiin.

Krishna-tietoisuus ei ole keinotekoinen mielen tyrkytys; tämä tietoisuus on elävän olennon alkuperäinen energia. Kun kuulemme transsendentaalista värähtelyä, tämä tietoisuus herää henkiin. ... Voimme myös käytännön kokemuksen perusteella havaita, että laulamalla tätä maha-mantraa ...

The Transcendental Vibration

Selitys alkaa noin 16 sekunnin kohdalla.

Valtion rajat jakavat ja rajoittavat uskontoa. Jos ihminen syntyy rajan tällä puolella, hänen on pakko omaksua paikallinen usko. "Se on perinne. Esi-isämme harjoittivat tätä uskoa. Älkää siis rikkoko ikuisia perustuksia", sanovat perinteen innokkaat vartijat. Jos vilpitön ihminen, joka janoaa etsiä Absoluuttista Totuutta, valitsee ei-valtiollisen uskonnon tutkimushenkensä toteuttamiseksi, hänet leimataan välittömästi luopioksi. Tällainen on surullinen todellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Nyt myös äänikirjana. Hyvin tehty äänikirja.

Hyvin toteutettu.

Kauneus on voiman yläpuolella. Armo on oikeudenmukaisuuden yläpuolella

Vapaus

Mutta Vedoissa on aivan toisenlainen, hämmästyttävän harmoninen alku. ...Meidän ehdollistuneiden ihmisten on hyvin helppoa syyttää Jumalaa, ja tiedättekö, mistä me syytämme Häntä? Meillä on tapana syyttää Häntä kauneimmasta lahjasta, jonka olemme saaneet Häneltä. Tuo kaunis lahja on vapaus.

Kun britit sanoivat Gandhille: "Emme anna teille vapautta, ette ole valmiita, teette virheitä", hän vastasi: "Ei, ei! Olemme valmiita taistelemaan vapaudesta tehdä virheitä. Anna minulle vapaus. Vapauden seurauksena saamani virheet ja kärsimys ovat sen arvoisia."

Rakkaus

Tässä yhteydessä herää seuraava kysymys: "Mitä on rakkaus?" Hegel muotoilee hyvin syvällisen teesin: "Rakkaus on sitä, että luovun omasta minästäni rakastetun hyväksi ja saan näin takaisin itseni". On käynyt ilmi, että rakkauden tärkein periaate on itsensä uhraaminen. Ja jos luovun omasta itsestäni rakastetun hyväksi, saan tuon uhrautumisen myötä oman itseni takaisin.

Yksi Jumala

Ja niinpä me tulemme nyt tärkeimpään periaatteeseen, jonka Vedat selittävät. Zarathustran idea oli nerokas, mutta kuten Srila Shridhar Maharaj sanoi: "Nerokas, mutta väärä". Miksi loistava mutta väärä? Koska pahuuden jumalaa ei ole olemassa, on olemassa illuusio, jota Veda kutsuu Mayaksi, mutta on vain yksi Jumala, ja Hänen on oltava Absoluuttinen ja Täydellinen. Sen lisäksi, että Hänen on oltava transsendentti, aineen yläpuolella, on myös hyvin tärkeää, että Hänellä on kaikki Täydelliset Ominaisuudet.

Pelkään koska en kuollessani mene ainakaan hyvään paikkaan.

Tavallaan olen sinut, koska ei sitä voi paetakkaan.  Se mietityttää, mitä mahtaa olla kuoleman jälkeen. 

En myöskään haluaisi kuolla kivuliaasti tai paniikissa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään koska en kuollessani mene ainakaan hyvään paikkaan.

Valinnanvapaus tässäkin  asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Pelko on yksi lempparijutuistani.

Lisää pelotuksia.

Kuka mukamas sinua on pelottanut? Miksi pelkäät?

Kouluissamme ei puhuta jostain asiasta, koska kukaan ei tiedä siitä. Voisimme myös sanoa, että jos jollakulla on vaikeuksia elämässään, hän on paremmassa asemassa, koska se voi olla alku hänen matkalleen ylöspäin henkisessä mielessä, jos hän ei katkeroidu ja seuraa väärää tietä. Siellä, missä avuntarve on suurempi, apu ja armo ovat lähempänä.

Niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa, vaikeassa elämäntilanteessa olevat ihmiset ovat joissakin suhteissa paremmassa asemassa.

Avasin tämän ketjun, kun toivoin kommentteja ihmisten omista ajatuksista kuolemaan.

En jaksaisi lukea noita pitkiä esitelmiä.

Haluaako muut?

Olisiko niille toinen ketju sopivampi?

Enpä olisi uskonut, että saan tältä palstalta uuden näkökulman kuolemiseen: muutkin siitä on selvinneet, niin minäkin selviän! Kaikessa hulluudessaan juuri näinhän on.

Olen sinut kuoleman kanssa. Ja yläkertaan asiat kunnossa. En pelkää kuolemassa muuta kuin kipua ja muita mahdollisia epämukavuuden tunteita. Toki kuolema on kaikille aina henkilökohtainen kokemus, eikä siihen voi valmentautua etukäteen. Läheisten kuolemia kun mietin, niin heille itselleen helpointa se oli jos oli muutenkin jo ihan muissa maailmoissa. Ei he oikein edes tajunneet mitä tässä tapahtuu. 

Esimerkiksi isäni kuitenkin tajusi kuolevansa ja hänen pelkonsa oli käsin kosketeltavaa, siinä oli vaikea löytää lohduttavia sanoja. Hän vaan kertoi kuinka paljon sattuu ja pelottaa ja sitten hän olikin jo poissa.. Onneksi se kuitenkin tapahtui suht nopeasti, itse asiassa hänen oli tarkoitus vielä kotiutua sairaalasta, mutta vointi romahtikin parissa päivässä. Hänellä oli kyllä syöpä, mutta hän kuoli jotenkin yllättävän hyväkuntoisena. Oli itse vielä ajanut autollaan sairaalaan ja parin päivän päästä olikin jo kuollut. 

Mitä siinä kuolemassa niin pelottavaa sitten on? Paitsi tietenkin sairaus ja kipu?

Vierailija kirjoitti:

Puutarhuri kirjoitti:

Avasin tämän ketjun, kun toivoin kommentteja ihmisten omista ajatuksista kuolemaan.

En jaksaisi lukea noita pitkiä esitelmiä.

Haluaako muut?

Olisiko niille toinen ketju sopivampi?

Miksi tavisten ajatukset ovat kiinnostavia?

Tämä ketju aloitettiin "taviksille". Siksi.

Yritin vaan ehdottaa toista alustaa muille, kuin taviksille.

Pahoittelen sekaannusta

Eniten varmaan pelottaa itse kuoleminen: onko se kovin tuskallista ja kauanko se kestää.

Jos joutuu kitumaan useita tunteja tai päiviä, se pelottaa.