Lue keskustelun säännöt.
Kuolema
Kommentit (308)
Puutarhuri kirjoitti:
No mutta.
Nyt minusta tuntuu, että ketjuni on kaapattu🤔
Anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään kuolemaa niin paljon että herään muutaman kerran kuussa epätoivon ja pelon tunteeseen siitä että kuolema on väistämätöntä. Suurin pelkoni on että tajuaa kuolevansa ja ymmärtää sen hetken tulleen. Vaikka kuinka taistelet vastaan, niin kuolema on sellainen jota ei valitettavasti voi voittaa tai ohittaa. Se epätoivon tunne kun loppu tulee.
Luulen että pelkoni kumpuaa siitä että en usko oikein mihinkään kuoleman jälkeiseen ja pelkään että minuuteni katoaa/lakkaa olemasta.
Välillä olen niin kauhuissani asiasta että harkitsen ammattiapua.
Kuolevainen kirjoitti:
Pelkään kuolemaa niin paljon että herään muutaman kerran kuussa epätoivon ja pelon tunteeseen siitä että kuolema on väistämätöntä. Suurin pelkoni on että tajuaa kuolevansa ja ymmärtää sen hetken tulleen. Vaikka kuinka taistelet vastaan, niin kuolema on sellainen jota ei valitettavasti voi voittaa tai ohittaa. Se epätoivon tunne kun loppu tulee.
Luulen että pelkoni kumpuaa siitä että en usko oikein mihinkään kuoleman jälkeiseen ja pelkään että minuuteni katoaa/lakkaa olemasta.
Välillä olen niin kauhuissani asiasta että harkitsen ammattiapua.
Muillakin foorumeilla on kirjoitettu, että kuolemaa sellaisena kuin me sen kuvittelemme, ei ole olemassa. Miksi sitten pelkäät?
Pelkään koska viihdy itsenäni, niin hyvien, huonojen kuin muidenkin puolien kanssa. En halua että katoan tai olen yhtä universumin tms kanssa. Haluaisin olla ikuisesti oma itseni ja oman tajuntani/tietoisuuteeni hallinnassa.
Saattohoidin mieheni vuosi sitten, ja sen jälkeen aloin pelätä sitä, mikä kuolemaa edeltää. Mikä kuolemaan johtava sairaus, millä oireilla, miten vaikeasti täältä aikanaan joutuu lähtemään, kuinka paketiksi sitä joutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolevainen kirjoitti:
Pelkään koska viihdy itsenäni, niin hyvien, huonojen kuin muidenkin puolien kanssa. En halua että katoan tai olen yhtä universumin tms kanssa. Haluaisin olla ikuisesti oma itseni ja oman tajuntani/tietoisuuteeni hallinnassa.
Jospa viihtyisit paremmin uudessa kehossasi? Olet jatkossakin elävä olento ja sitä ei voi muuttaa miksikään. Mutta samat mieltymykset jne., mitä sinulla on nyt, viet myös seuraavaan kehoosi.
Vierailija kirjoitti:
Saattohoidin mieheni vuosi sitten, ja sen jälkeen aloin pelätä sitä, mikä kuolemaa edeltää. Mikä kuolemaan johtava sairaus, millä oireilla, miten vaikeasti täältä aikanaan joutuu lähtemään, kuinka paketiksi sitä joutuu.
Sen tietenkin voi ymmärtää, että sairaus ja muu sellainen voi pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolevainen kirjoitti:
Pelkään kuolemaa niin paljon että herään muutaman kerran kuussa epätoivon ja pelon tunteeseen siitä että kuolema on väistämätöntä. Suurin pelkoni on että tajuaa kuolevansa ja ymmärtää sen hetken tulleen. Vaikka kuinka taistelet vastaan, niin kuolema on sellainen jota ei valitettavasti voi voittaa tai ohittaa. Se epätoivon tunne kun loppu tulee.
Luulen että pelkoni kumpuaa siitä että en usko oikein mihinkään kuoleman jälkeiseen ja pelkään että minuuteni katoaa/lakkaa olemasta.
Välillä olen niin kauhuissani asiasta että harkitsen ammattiapua.
Kuolema ei ole lopullinen. Heti, kun ihminen kuolee, hän huomaa elävänsä.
Kuolevainen kirjoitti:
Pelkään kuolemaa niin paljon että herään muutaman kerran kuussa epätoivon ja pelon tunteeseen siitä että kuolema on väistämätöntä. Suurin pelkoni on että tajuaa kuolevansa ja ymmärtää sen hetken tulleen. Vaikka kuinka taistelet vastaan, niin kuolema on sellainen jota ei valitettavasti voi voittaa tai ohittaa. Se epätoivon tunne kun loppu tulee.
Luulen että pelkoni kumpuaa siitä että en usko oikein mihinkään kuoleman jälkeiseen ja pelkään että minuuteni katoaa/lakkaa olemasta.
Välillä olen niin kauhuissani asiasta että harkitsen ammattiapua.
Elämä on paljon pelottavampi kuin kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä oikein sanottu. Miksi me kuvitellaan, että Jumala on juuri sellainen. Ihmeellista.
RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA. Vastaus on, että MIELIKUVA VANHASTA MIEHESTÄ on iskostettu meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, jotka olivat usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvat suunniteltiin vuorovaikutteisiksi massojen kanssa, ja ne edellyttivät selkeitä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojiin elävän vaikutelman. Tätä oli monissa kulttuureissa.
Mutta sellainen mielikuva kristityilla on kyllä Jumalasta.
Ei oikeastaan. Kaikki käsittää sentään ettei se vastaa Raamatun tai evankeliumien antamaa käsitystä. Uskonnollisesta taiteesta peräisin.
Minut laitetaan katolisten kanssa kryptaan makaamaan, ei edes kuopata vaan sellaiseen kivestä tehtyyn tunneliin muiden kanssa. On se hyvä, että sitten on jo kuollut. Muuten ei juuri enää pelota, olen saanut elämältä paljon enemmän kuin osasin nuorena kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60+ ja ajattelen, että kuolema tulee silloin kun tulee. Kaikillahan se on edessä, "ei elämästä selviä hengissä".
Joku on sanonut että "Jonakin päivänä kuolen. Mutta kaikkina muina päivinä elän!"
Kuolevainen kirjoitti:
Pelkään koska viihdy itsenäni, niin hyvien, huonojen kuin muidenkin puolien kanssa. En halua että katoan tai olen yhtä universumin tms kanssa. Haluaisin olla ikuisesti oma itseni ja oman tajuntani/tietoisuuteeni hallinnassa.
Ei sul ole mitään pelon aihetta.
Sielu EI OLE pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on KAUNIS PERSOONALLISUUS, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.
-------------------------------------
Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolevainen kirjoitti:
Pelkään koska viihdy itsenäni, niin hyvien, huonojen kuin muidenkin puolien kanssa. En halua että katoan tai olen yhtä universumin tms kanssa. Haluaisin olla ikuisesti oma itseni ja oman tajuntani/tietoisuuteeni hallinnassa.
Ei sul ole mitään pelon aihetta.
Sielu EI OLE pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on KAUNIS PERSOONALLISUUS, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.
-------------------------------------
Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Elävän olennon ydin ei ole kuori, jossa se asuu (keho), vaan sen tietoisuus.
En pelkää kuolemaa. Seuraan parhaillaan kuolemista. Sitä pelkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 60+ ja ajattelen, että kuolema tulee silloin kun tulee. Kaikillahan se on edessä, "ei elämästä selviä hengissä".
Joku on sanonut että "Jonakin päivänä kuolen. Mutta kaikkina muina päivinä elän!"
Mitä siinä kuolemassa on sellaista, että sitä pitää pelätä? Kipu ja kuolema kuin tapahtuma voivat todella olla pelottavia. Sairaus ja muut sellaiset asiat ovat todella pelottavia. Mutta muuten?
Todennäköisesti kuolemaa pelätään sen takia, kun ei tiedetä, mitä sen jälkeen on/ei ole. Kuolema on lopullinen, tämän elämän päätös.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjuaEn pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen?
Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?
Ei ole hämmästyttävää, että Michio Kaku uskoo, että maailmankaikkeutemme voi olla yhteydessä napanuoraan, ja napanuoran kautta voi olla yhteys muihin rinnakkaisuniversumeihin.
Kaikkien aikakausien tutkijat ovat olleet kiinnostuneita Vedan teksteistä, ja he ovat kiinnostuneita niistä tänäkin päivänä. Joten siinä todella täytyy olla jotain mielenkiintoista?
Tämän tutkimuksen ideana oli saada lukijat ymmärtämään, kuinka paljon tiedettä on olemassa muinaisissa intialaisissa kirjoituksissa. Juuri tästä syystä länsimaiset tiedemiehet ja filosofit ahmivat näitä kirjoituksia vuosisatojen ajan.
Todella mielenkiintoista. Kannattaa tutustua siihen.
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen ruumis on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Kuolevainen kirjoitti:
Pelkään kuolemaa niin paljon että herään muutaman kerran kuussa epätoivon ja pelon tunteeseen siitä että kuolema on väistämätöntä. Suurin pelkoni on että tajuaa kuolevansa ja ymmärtää sen hetken tulleen. Vaikka kuinka taistelet vastaan, niin kuolema on sellainen jota ei valitettavasti voi voittaa tai ohittaa. Se epätoivon tunne kun loppu tulee.
Luulen että pelkoni kumpuaa siitä että en usko oikein mihinkään kuoleman jälkeiseen ja pelkään että minuuteni katoaa/lakkaa olemasta.
Välillä olen niin kauhuissani asiasta että harkitsen ammattiapua.
Hae ammattiapua.
Mikä tahansa syntyvä, kuolee joskus. Kuolema on osa elämää, ei sille mitään voi.
Heti kun olet "kuollut", niin huomaat, että olet elossa.